Rinta rinnan

jatta

kirjoittanut Katelijine Van Heukelom. Kannen teksti;

"Syöpä voi tappaa solujasi.
mutta mieltäsi se ei nujerra
eikä se tapa nauruasi,
ellet anna sen tehdä niin."

Tästä värssystä tuli hyvä mieli. Kirjaa en ole vielä lukenut. Ostin sen vasta tänään.

37

1229

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ira¤

      minullekkin tuosta tulee antoisaa luku iltaa.

    • ...voi käydä

      kuten on käynyt joillekkin; loppujen lopuksi syöpä..tappaa.,,,naurunkin...

      • Raspikurkku

        niin. Näinhän se joidenkin mielestä menee:

        "Olipa kerran narri Hoppu,
        hauska herra kerrassaan.
        Naurusta nyt tuli loppu,
        kaikki rupee parkumaan"

        Mutta ehkä vähän positiivisempi asenne olisi kuitenkin paikallaan.
        Minä nauran, siis elän.

        Olen yrittänyt pitää mottona: "Tilanne voi olla toivoton muttei vakava" Joku voi pitää rienauksena mutta minulla on sen verran syöpää sisälläni että sallin itselleni tällaisenkin huumorin. Ei se syöpä tapa, naurun loppuminen tappaa. Ainakin minun tapauksessani.
        P.S.
        Pisteet sille joka tunnistaa edellä olleen runonpätkän. (Nyt Höpis kuulolla :-) ).


      • jatta
        Raspikurkku kirjoitti:

        niin. Näinhän se joidenkin mielestä menee:

        "Olipa kerran narri Hoppu,
        hauska herra kerrassaan.
        Naurusta nyt tuli loppu,
        kaikki rupee parkumaan"

        Mutta ehkä vähän positiivisempi asenne olisi kuitenkin paikallaan.
        Minä nauran, siis elän.

        Olen yrittänyt pitää mottona: "Tilanne voi olla toivoton muttei vakava" Joku voi pitää rienauksena mutta minulla on sen verran syöpää sisälläni että sallin itselleni tällaisenkin huumorin. Ei se syöpä tapa, naurun loppuminen tappaa. Ainakin minun tapauksessani.
        P.S.
        Pisteet sille joka tunnistaa edellä olleen runonpätkän. (Nyt Höpis kuulolla :-) ).

        pelastit illan. Runonpätkää en tunnistanut. Valitan.....

        Lainaus tekstistäsi "Tilanne voi olla toivoton muttei vakava". Saatuani diagnoosin ostin kirjoja mitkä eteen sattui. Ei ollut väliä mistä syövästä oli kyse. Yhden kirjan nimi oli sama kun tuo sinun kielikuva (onnistunut) mutta toisin päin. se oli; Vakavaa vaan ei toivotonta".

        En muista ede kirjoittajaa. Luuydintä siinä kuitenkin hoitona jouduttiin käyttämään. Luettunani pistin kirjan kiertämään.

        Naurua, iloa ja huumoria niin kauan kun on elämää. Kun elämä loppuu on samantekevää ollako hapannaama vai aurinko.


      • Raspikurkku
        jatta kirjoitti:

        pelastit illan. Runonpätkää en tunnistanut. Valitan.....

        Lainaus tekstistäsi "Tilanne voi olla toivoton muttei vakava". Saatuani diagnoosin ostin kirjoja mitkä eteen sattui. Ei ollut väliä mistä syövästä oli kyse. Yhden kirjan nimi oli sama kun tuo sinun kielikuva (onnistunut) mutta toisin päin. se oli; Vakavaa vaan ei toivotonta".

        En muista ede kirjoittajaa. Luuydintä siinä kuitenkin hoitona jouduttiin käyttämään. Luettunani pistin kirjan kiertämään.

        Naurua, iloa ja huumoria niin kauan kun on elämää. Kun elämä loppuu on samantekevää ollako hapannaama vai aurinko.

        on sellainen että eipä sitä kovin moni täällä tunnista. Kysäisinpä vaan ihan huvikseni. Se on nimittäin peräisin yhdestä tämän meidän pikkukaupunkimme teatterin näytelmästä, joka kertoo paikallisen tarinan joten ei sitä voi muualla asuvat tietää (Pikkuhöpäkkä olisi saattanut tietää). Näytelmän nimi oli "Luistelijain kuningas" ja se oli siinä mielessä erikoinen että päätähti liikkui enimmäkseen rullaluistimilla (kova urakka näyttelijälle).


      • jatta
        Raspikurkku kirjoitti:

        on sellainen että eipä sitä kovin moni täällä tunnista. Kysäisinpä vaan ihan huvikseni. Se on nimittäin peräisin yhdestä tämän meidän pikkukaupunkimme teatterin näytelmästä, joka kertoo paikallisen tarinan joten ei sitä voi muualla asuvat tietää (Pikkuhöpäkkä olisi saattanut tietää). Näytelmän nimi oli "Luistelijain kuningas" ja se oli siinä mielessä erikoinen että päätähti liikkui enimmäkseen rullaluistimilla (kova urakka näyttelijälle).

        Piti tehdä jekku näin perjantai-illan iloksi. Pistää muistinystyrät työhön "kuka on se luistelija josta näytelmä on tehty?" Ei voi sanoa muuta kuin oppia ikä kaikki.


      • on tuo
        Raspikurkku kirjoitti:

        niin. Näinhän se joidenkin mielestä menee:

        "Olipa kerran narri Hoppu,
        hauska herra kerrassaan.
        Naurusta nyt tuli loppu,
        kaikki rupee parkumaan"

        Mutta ehkä vähän positiivisempi asenne olisi kuitenkin paikallaan.
        Minä nauran, siis elän.

        Olen yrittänyt pitää mottona: "Tilanne voi olla toivoton muttei vakava" Joku voi pitää rienauksena mutta minulla on sen verran syöpää sisälläni että sallin itselleni tällaisenkin huumorin. Ei se syöpä tapa, naurun loppuminen tappaa. Ainakin minun tapauksessani.
        P.S.
        Pisteet sille joka tunnistaa edellä olleen runonpätkän. (Nyt Höpis kuulolla :-) ).

        huumorinkukka "vakavassa" tilanteessa, niin kerron tosi tapahtuman oli jotkut maatalousnäyttelyt ja siellä kun ihmiset ennen tapasivat tuttuja, oli siinä muutamia keski-ikäisiä naisia ja siihen tuli vakavaa vatsasyöpää sairastava mies ja naiset kysymään vointia, niin tämä mies sanoi ei mitään tehtävissä (tulkaa sitten hautajaisiin), siitä on 25-30 vuotta ja ukko senkun porskuttaa ja naiset taitaa kaikki olla vainaita, minä olin sivusta kuulemassa ja että tuntui karmealta. Silloin en vielä tietänyt syövästä muuta kuin ei saa nauraa kun on niin vakava tauti.
        Voimia sinulle kolokosti kaustislaisesti


      • Raspikurkku
        on tuo kirjoitti:

        huumorinkukka "vakavassa" tilanteessa, niin kerron tosi tapahtuman oli jotkut maatalousnäyttelyt ja siellä kun ihmiset ennen tapasivat tuttuja, oli siinä muutamia keski-ikäisiä naisia ja siihen tuli vakavaa vatsasyöpää sairastava mies ja naiset kysymään vointia, niin tämä mies sanoi ei mitään tehtävissä (tulkaa sitten hautajaisiin), siitä on 25-30 vuotta ja ukko senkun porskuttaa ja naiset taitaa kaikki olla vainaita, minä olin sivusta kuulemassa ja että tuntui karmealta. Silloin en vielä tietänyt syövästä muuta kuin ei saa nauraa kun on niin vakava tauti.
        Voimia sinulle kolokosti kaustislaisesti

        tuo kolokosti :-) . Anoppi käytti samaa sanaa vielä Tunkkarillakin (ne jotka sanoo kolokosti tietää kyllä paikan) maatessaan.
        Minä aion nauraa loppuun saakka vaikka vaimokin on joskus toppuutellut että ei saa noin kepeästi suhtautua vakavaan asiaan. Ei se ole kepeästi suhtautumista. Monesti on kepeys ollut kaukana kun yksikseen on miettinyt tulevaisuuttaan mutta ei se suremalla ja valittamalla parane.


      • jatta
        Raspikurkku kirjoitti:

        tuo kolokosti :-) . Anoppi käytti samaa sanaa vielä Tunkkarillakin (ne jotka sanoo kolokosti tietää kyllä paikan) maatessaan.
        Minä aion nauraa loppuun saakka vaikka vaimokin on joskus toppuutellut että ei saa noin kepeästi suhtautua vakavaan asiaan. Ei se ole kepeästi suhtautumista. Monesti on kepeys ollut kaukana kun yksikseen on miettinyt tulevaisuuttaan mutta ei se suremalla ja valittamalla parane.

        se asia on. Ihmiset suorastaan loukkaantuvat kun naureskelen näille ässilleni.

        Kenen kannalta olisi parempi/mukavampi jos me jatkuvasti valittaismme ja rukuttaisimme? Tulisi suotta paha olo kaikille. Ja se olo pahentaisi omaakin tilannetta.


      • esimerkkiä raspiksesta
        Raspikurkku kirjoitti:

        tuo kolokosti :-) . Anoppi käytti samaa sanaa vielä Tunkkarillakin (ne jotka sanoo kolokosti tietää kyllä paikan) maatessaan.
        Minä aion nauraa loppuun saakka vaikka vaimokin on joskus toppuutellut että ei saa noin kepeästi suhtautua vakavaan asiaan. Ei se ole kepeästi suhtautumista. Monesti on kepeys ollut kaukana kun yksikseen on miettinyt tulevaisuuttaan mutta ei se suremalla ja valittamalla parane.

        ..sinulle dosentti ei antanut hyvää ennustetta

        mutta varmaan paremman kuin raspikselle; ja hänkään ei pelkää...:-))


      • Raspikurkku
        jatta kirjoitti:

        Piti tehdä jekku näin perjantai-illan iloksi. Pistää muistinystyrät työhön "kuka on se luistelija josta näytelmä on tehty?" Ei voi sanoa muuta kuin oppia ikä kaikki.

        kyseisen luistelijan tietoja:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Jackson_Haines

        On tullut käytyä haudalla kun se on ihan lasten hautausmaan vieressä ja siellä meikäläinen käy usein.


      • lapsi.
        Raspikurkku kirjoitti:

        kyseisen luistelijan tietoja:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Jackson_Haines

        On tullut käytyä haudalla kun se on ihan lasten hautausmaan vieressä ja siellä meikäläinen käy usein.

        haudassa ..?


      • Entinen voimaposti
        Raspikurkku kirjoitti:

        kyseisen luistelijan tietoja:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Jackson_Haines

        On tullut käytyä haudalla kun se on ihan lasten hautausmaan vieressä ja siellä meikäläinen käy usein.

        Lapsen menettäminen on aina raskas juttu vanhemmille. Minunkin poikani sai syntyessään vain kaksi pistettä hätäsektion jälkeen. Elvytyksen jälkeen saatiin hengitys käyntiin, mutta se pysähtyi uudelleen seuraavana yönä ja ei kun hengityskoneeseen. Lastenlääkäri kävi lohduttamassa jotta taisi jäädä kasviksi. Nyt tuo kasvi pääsi juuri ripille ja on aivan normaalisti kehittynyt nuorimies :-).Joten tiedän jotai tästä menetyksen tuskasta.Oisit ollut sillekin lapselle hyvä isä.


      • Raspikurkku
        Entinen voimaposti kirjoitti:

        Lapsen menettäminen on aina raskas juttu vanhemmille. Minunkin poikani sai syntyessään vain kaksi pistettä hätäsektion jälkeen. Elvytyksen jälkeen saatiin hengitys käyntiin, mutta se pysähtyi uudelleen seuraavana yönä ja ei kun hengityskoneeseen. Lastenlääkäri kävi lohduttamassa jotta taisi jäädä kasviksi. Nyt tuo kasvi pääsi juuri ripille ja on aivan normaalisti kehittynyt nuorimies :-).Joten tiedän jotai tästä menetyksen tuskasta.Oisit ollut sillekin lapselle hyvä isä.

        nämä syövät on helppo kestää kun on läpikäynyt helvetin jo kauan sitten.


      • Raspikurkku
        lapsi. kirjoitti:

        haudassa ..?

        Ensimmäinen lapsemme syntyi kuolleena.


      • helppoa?
        Raspikurkku kirjoitti:

        nämä syövät on helppo kestää kun on läpikäynyt helvetin jo kauan sitten.

        Onko sinusta tosiaan helppo kestää syöpä ja kaikki hoidot? Minua ei kait ole vielä kuritettu tarpeeksi enkä ole käynyt helvetissä. Sairastumiseni oli minulle kovin vaikeaa ja koin hoidot raskaina. Nyt tilanteeni on toki jo paljon parempi, olen palannut töihin ja takaisin normaaliin arkeen ja elämään mutta vaikeaa oli, tosi ahdistavaa.


      • Karjalankägönen
        esimerkkiä raspiksesta kirjoitti:

        ..sinulle dosentti ei antanut hyvää ennustetta

        mutta varmaan paremman kuin raspikselle; ja hänkään ei pelkää...:-))

        pelolleen mahttaa?Jos Raspis ei vaikka joka hetki pelekkeekkää,niin myö ollaan kaikki erilaissii.Iralla¤ on laps huollettavana ja vaikka usko on hänellä vahva,niin lapsen puolesta on hätä,miten hän elämästtään selevivvää,joa äitiltä loppuu aika kesken.Tuon siun sanoman koin kylymmyytenä Iran¤ kärsimyksille"Syöpäläisellä-vaika ois vuoskontrollissa suanu "puhttaat paperit"-on lupa pelätä,sillä se on varmasti usseihhen "parantunneitten" syäpäläisten mielessä,että,mitä jos tauti uussii.On vain jaksettava olla tukena niin hyvinä,kuin huonoina päivinä!


      • Entinen voimaposti
        Raspikurkku kirjoitti:

        nämä syövät on helppo kestää kun on läpikäynyt helvetin jo kauan sitten.

        Lapsen kuolema oli varmasti oma helvettinsä, mutta kyllä oma helvettinsä on varmasti oma vakava sairaus. Ei kai suruun, hätään ja huoleen valmistu millään helvetillä.


      • Entinen voimaposti
        helppoa? kirjoitti:

        Onko sinusta tosiaan helppo kestää syöpä ja kaikki hoidot? Minua ei kait ole vielä kuritettu tarpeeksi enkä ole käynyt helvetissä. Sairastumiseni oli minulle kovin vaikeaa ja koin hoidot raskaina. Nyt tilanteeni on toki jo paljon parempi, olen palannut töihin ja takaisin normaaliin arkeen ja elämään mutta vaikeaa oli, tosi ahdistavaa.

        Jos sitä helvetti helvetiltä alkaisi suhtautua kevyemmin asioihin ja alkaisi menettää herkkyytensä surra, kokea ja tuntea, sitähän olisi kohta kuin joku zombi, jota ei kosketa yhtään mikään :-).


      • Raspikurkku
        Entinen voimaposti kirjoitti:

        Jos sitä helvetti helvetiltä alkaisi suhtautua kevyemmin asioihin ja alkaisi menettää herkkyytensä surra, kokea ja tuntea, sitähän olisi kohta kuin joku zombi, jota ei kosketa yhtään mikään :-).

        Tuota minäkin pelkään.


      • Entinen voimaposti
        Raspikurkku kirjoitti:

        Tuota minäkin pelkään.

        ... niinpäin et se murhe alkaa jalostua toisinpäin. Sillon on jo paha paikka jos mikää ei enää kosketa.Sitä sanotaan masennukseksi.Ja siihen on hoidot olemassa.


      • joyder
        Entinen voimaposti kirjoitti:

        Lapsen kuolema oli varmasti oma helvettinsä, mutta kyllä oma helvettinsä on varmasti oma vakava sairaus. Ei kai suruun, hätään ja huoleen valmistu millään helvetillä.

        helvetistä mitään ennenkuin sairastuin 2004 syöpään ja sen jälkeen on tullutkin helvettiä ihan lapiokaupalla, mutta eipä se minusta tehnyt muutakuin pirun sitkeä kaverin, joka päätti elämän antaa voittaa, joka tapauksessa.

        Ehkä nyt on kertynyt eväitä reppuun sen verta tästä elämästä, että vois koittaa jatkaa ilman painolastia ja antaa elämän viedä sinne minne vie, itseasiassa laivani on kääntynyt myrskyssä jo hieman toiseen suuntaan.

        Toivottavasti muutkin saavat laivansa ulos mysrkyistä...


      • joyder
        Karjalankägönen kirjoitti:

        pelolleen mahttaa?Jos Raspis ei vaikka joka hetki pelekkeekkää,niin myö ollaan kaikki erilaissii.Iralla¤ on laps huollettavana ja vaikka usko on hänellä vahva,niin lapsen puolesta on hätä,miten hän elämästtään selevivvää,joa äitiltä loppuu aika kesken.Tuon siun sanoman koin kylymmyytenä Iran¤ kärsimyksille"Syöpäläisellä-vaika ois vuoskontrollissa suanu "puhttaat paperit"-on lupa pelätä,sillä se on varmasti usseihhen "parantunneitten" syäpäläisten mielessä,että,mitä jos tauti uussii.On vain jaksettava olla tukena niin hyvinä,kuin huonoina päivinä!

        Oon itte ollu aina toisten tukena ja toisian vasten ja toisten kautta vissiin koko elämäni eläny, kunnes sairastuin itte, mutta tukea ei tullukaan samaan malliin kuin olin itte antanut ja täyty opetella pärjäileen.

        Pelolle ei tosiaan voi mitään. Pelekään minäkin niin saatanasti välillä, mutta tässä sitä vielä hengitellään päivä kerrallaan. Tosin mulla ei ole lapsia paitta kaks kummipoikaa, joilleka haluan vielä olla kummitäti pitkän aikaa.

        Kyllä mullekin antoivat kontrollista toiseen "puhtaita papereita" viime tammikuuhun asti kunnes taas pyörittiin lisää syövän kanssa. Pelko ei musta ainakaan lähre ikinä, mutta sen kans voi oppia keskusteleen. Sitä minä koitan nyt jos pääsisin pelkojeni kans samalle viivalle niin me voitais sitten ehkä elää keskenämme sulassa sovussa.


      • tässä ja nyt
        joyder kirjoitti:

        helvetistä mitään ennenkuin sairastuin 2004 syöpään ja sen jälkeen on tullutkin helvettiä ihan lapiokaupalla, mutta eipä se minusta tehnyt muutakuin pirun sitkeä kaverin, joka päätti elämän antaa voittaa, joka tapauksessa.

        Ehkä nyt on kertynyt eväitä reppuun sen verta tästä elämästä, että vois koittaa jatkaa ilman painolastia ja antaa elämän viedä sinne minne vie, itseasiassa laivani on kääntynyt myrskyssä jo hieman toiseen suuntaan.

        Toivottavasti muutkin saavat laivansa ulos mysrkyistä...

        menossa koko ajan. "Se, mikä ei tapa, vahvistaa."


      • Entinen voimaposti
        joyder kirjoitti:

        helvetistä mitään ennenkuin sairastuin 2004 syöpään ja sen jälkeen on tullutkin helvettiä ihan lapiokaupalla, mutta eipä se minusta tehnyt muutakuin pirun sitkeä kaverin, joka päätti elämän antaa voittaa, joka tapauksessa.

        Ehkä nyt on kertynyt eväitä reppuun sen verta tästä elämästä, että vois koittaa jatkaa ilman painolastia ja antaa elämän viedä sinne minne vie, itseasiassa laivani on kääntynyt myrskyssä jo hieman toiseen suuntaan.

        Toivottavasti muutkin saavat laivansa ulos mysrkyistä...

        ... on tuota sisua, pärjäät sillä pitkälle :-).Mukavaa että saat uutta ajateltavaa koulutuksen myötä.


      • jatta
        Raspikurkku kirjoitti:

        kyseisen luistelijan tietoja:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Jackson_Haines

        On tullut käytyä haudalla kun se on ihan lasten hautausmaan vieressä ja siellä meikäläinen käy usein.

        Taas kerran kolahti ja kovaa. Sitä kun unohtaa mitä toinen on joutunut kokemaan. Voin nähdä sinun vierailut hautausmaalla. Tässä ilmeni taas kerran että lantilla on kaksi puolta.

        Luistelija oli meikäläiselle tuntematon. Historia jäänyt kenoihin kantimiin. Mutta se tubi satutti taas kerran.


      • jatta
        Raspikurkku kirjoitti:

        nämä syövät on helppo kestää kun on läpikäynyt helvetin jo kauan sitten.

        muistoissa alkoi tämä lauantai. Vanhin lapseni oli ihan pieni, meni siniseksi, oksenteli ja kylmä hiki valui suoranaan. Ennätin miettiä kumpaan vien sairaalaan vai hautausmaan kellariin. Vein sairaalaan, hän selvisi. Sen joulupäivän illan muistaa hyvin.

        Olin selvinnyt syöpähoidoista kun ilmoitettiin että sama lapsi on teholla. Mielessä pyöri moninaisia ajatuksia. Vieläkin hätkähdän puhelimen soittoa.


      • tässä ja nyt
        jatta kirjoitti:

        muistoissa alkoi tämä lauantai. Vanhin lapseni oli ihan pieni, meni siniseksi, oksenteli ja kylmä hiki valui suoranaan. Ennätin miettiä kumpaan vien sairaalaan vai hautausmaan kellariin. Vein sairaalaan, hän selvisi. Sen joulupäivän illan muistaa hyvin.

        Olin selvinnyt syöpähoidoista kun ilmoitettiin että sama lapsi on teholla. Mielessä pyöri moninaisia ajatuksia. Vieläkin hätkähdän puhelimen soittoa.

        aina. Pelkäsin silloin syöpädiagnoosin saatuani,että lapseni jäävät puoliorvoiksi...
        Onneksi elän ja tyttöni saavat pitää äitinsä vielä,kun ovat vielä niin nuoria.
        Minullakin oli vanhin tytär 3-vuotiaana sairaalassa vakavan ripulin takia ja samalla syntyi toinen tytär.


      • Ira¤
        tässä ja nyt kirjoitti:

        aina. Pelkäsin silloin syöpädiagnoosin saatuani,että lapseni jäävät puoliorvoiksi...
        Onneksi elän ja tyttöni saavat pitää äitinsä vielä,kun ovat vielä niin nuoria.
        Minullakin oli vanhin tytär 3-vuotiaana sairaalassa vakavan ripulin takia ja samalla syntyi toinen tytär.

        emme pääse koskaan,että on huoli lapsista varmaankin meillä jokaisella,tai lähimmästään,se on elettävä vaan pelosta huolimatta,toivoen ettei mitään sattuisi.


      • Entinen voimaposti
        Ira¤ kirjoitti:

        emme pääse koskaan,että on huoli lapsista varmaankin meillä jokaisella,tai lähimmästään,se on elettävä vaan pelosta huolimatta,toivoen ettei mitään sattuisi.

        Kaikkein väkevin rakkauden muodoista on äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei katkea koskan. kaiken se kestää ja kärsii.


      • Entinen voimaposti
        jatta kirjoitti:

        Taas kerran kolahti ja kovaa. Sitä kun unohtaa mitä toinen on joutunut kokemaan. Voin nähdä sinun vierailut hautausmaalla. Tässä ilmeni taas kerran että lantilla on kaksi puolta.

        Luistelija oli meikäläiselle tuntematon. Historia jäänyt kenoihin kantimiin. Mutta se tubi satutti taas kerran.

        ... kokemuksia tuberkuloosista?


      • Ira¤
        esimerkkiä raspiksesta kirjoitti:

        ..sinulle dosentti ei antanut hyvää ennustetta

        mutta varmaan paremman kuin raspikselle; ja hänkään ei pelkää...:-))

        näin on tehtävä.


      • jatta
        Entinen voimaposti kirjoitti:

        ... kokemuksia tuberkuloosista?

        jossain ketjussa kokemuksistani. Sinä vastasit "ei tubin hoito ole nykyään enää sellaistaa". En kertonut tämän päiän hoidoista vaan omista 50 -60-luvun vaihteen kokemuksistani. Itse hoidot ja parantolassa olo ei ollut vaikeaa. Paluu tavalliseen arkeen sen sijaan oli yhtä helvettiä.

        Vielä tänäkin päivänä tubiin sairastuneita syrjitään ja kammoksutaan. Itse olen sinut sen asian kanssa. Siitäkin huolimatta että joudun jatkuvasti selittämään lääkäreille miksi toisessa keuskossa ei ole yläosaa lainkaan.


      • Entinen voimapostia
        jatta kirjoitti:

        jossain ketjussa kokemuksistani. Sinä vastasit "ei tubin hoito ole nykyään enää sellaistaa". En kertonut tämän päiän hoidoista vaan omista 50 -60-luvun vaihteen kokemuksistani. Itse hoidot ja parantolassa olo ei ollut vaikeaa. Paluu tavalliseen arkeen sen sijaan oli yhtä helvettiä.

        Vielä tänäkin päivänä tubiin sairastuneita syrjitään ja kammoksutaan. Itse olen sinut sen asian kanssa. Siitäkin huolimatta että joudun jatkuvasti selittämään lääkäreille miksi toisessa keuskossa ei ole yläosaa lainkaan.

        Minun kokemukseni tuberkuloosista juontaa juureni lapsuudesta, jolloin isälläni todettiin aktiivi tuberkuloosi ja hän oli parantolassa hoidossa. Me lapset olimme saaneet tartunnan, mutta vastustuskyky oli niin hyvä, että basilisko ei saanut tautia aikasiseksi.Söimme kuitenkin Tubilysiniä pari kuukautta noin niin kuin estolääkkeenä.

        Toinen kokemukseni tuberkuloosista ja sen hoidosta on sitten tuolta hoitopuolelta. Olen ollut hoitajana entisessä tubiparantolassa, joka myöhemmin typistyi tuberkuloosin hävittyä keuhko-osastoksi, joten tuberkuloosi ja sen hoito ovat minulle sitä kautta aika tuttuja. Ja tosiaankin vieläkin tbc on joillekin sellainen peikko joka pelottaa. Muistissa on monilla vielä lentävä keuhkotauti, johon kuoli paljon ihmisiä, kun ei vielä ollut tätä nykyaikaista lääkitystä.


      • jatta
        Ira¤ kirjoitti:

        näin on tehtävä.

        Rinta rinnan kirjasta.

        Jos jättää sanan ”rinta” pois, kertoo kaikista syövän kanssa kamppailevista.

        Jos jättää sanan ”syöpä” pois on hyvä opas päämäärän/unelman saavuttamiseen vastoinkäymisistä huolimatta.

        Lainaus kirjasta; ”vuorella emme ole miehiä tai naisia, olemme vain ihmisiä”.

        Meillä jokaisella on oma vuoremme. Toisen vuosi ei ole toisen vuorta parempi tai huonompi. Jokaisen on itse kiivettävä vuorelleen. Me muut voimme olla vain tukena matkan varrella.


      • tässä ja nyt
        jatta kirjoitti:

        Rinta rinnan kirjasta.

        Jos jättää sanan ”rinta” pois, kertoo kaikista syövän kanssa kamppailevista.

        Jos jättää sanan ”syöpä” pois on hyvä opas päämäärän/unelman saavuttamiseen vastoinkäymisistä huolimatta.

        Lainaus kirjasta; ”vuorella emme ole miehiä tai naisia, olemme vain ihmisiä”.

        Meillä jokaisella on oma vuoremme. Toisen vuosi ei ole toisen vuorta parempi tai huonompi. Jokaisen on itse kiivettävä vuorelleen. Me muut voimme olla vain tukena matkan varrella.

        Itse on kiivettä,mutta tukijoukot ovat apuna. Tavallaan yksin,mutta kuitenkin yhdessä.


      • jatta
        tässä ja nyt kirjoitti:

        Itse on kiivettä,mutta tukijoukot ovat apuna. Tavallaan yksin,mutta kuitenkin yhdessä.

        kirjan sisällön/sanoman todella hyvin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe