Hei Bare. tiedätkö mikä on tuo työ salomon j. salomonin maalausoppaan kansikuvituksessa?
kansikuvitus
12
615
Vastaukset
- BARE
En tiedä :)... Hiton hieno maalaus kyllä. Olisikohan se Solomon J. Solomonin joku oma alastonmalliharjotelma juttu tai jotain? :)
Ei muuten enää toimi toi http://www.painting-technique.com/ linkki. Kirjan voi vielä downata täältä:
http://www.internet.is/b22/books/default.html- ...
on harmillista että näiden typpien akatemiaharjoitelmat yms.harvoin päätyvät kirjoihin tai sitten ne ovat muutoin jossain varastojen kätköissä. monesti nämä alaston harjoitelmat ovat taiteellisesti korkeatasoisempia kuin heidän varsinaiset teoksensa. tämä seikka kiusasi minua pietarissakin, missä oppilaiden alastonpiirrustukset ja maalaukset ovat heidän parasta antiaan toisin kuin heidän valmiit kompositionsa, joita katsellessa ei voi kuin hämmästellä kuinka sama ihminen joka on maalannut niin taidokkaita alastomia kykenee olemaan niin surkea "taiteessaan".
- BARE
... kirjoitti:
on harmillista että näiden typpien akatemiaharjoitelmat yms.harvoin päätyvät kirjoihin tai sitten ne ovat muutoin jossain varastojen kätköissä. monesti nämä alaston harjoitelmat ovat taiteellisesti korkeatasoisempia kuin heidän varsinaiset teoksensa. tämä seikka kiusasi minua pietarissakin, missä oppilaiden alastonpiirrustukset ja maalaukset ovat heidän parasta antiaan toisin kuin heidän valmiit kompositionsa, joita katsellessa ei voi kuin hämmästellä kuinka sama ihminen joka on maalannut niin taidokkaita alastomia kykenee olemaan niin surkea "taiteessaan".
Ooh oot ollut Pietarissa. Hiton hieno koulu mitä olen kuullut :)...
Hiton siistiä että suomessa on oikeesti monia taitavia artisteja jotka on lähteneet ulkomaille treenaamaan. Ehkä jonain päivänä tässä maassa voi olla kunnollinen kenttä maalareita joilla on todellista ammattitaitoa.
Niin joo toi on totta. Tai siis monesti unohdetaan se kauneus mikä liittyy moniin alastonmalli harjoitelmiin. Todella siistit akatemiaharjoitelmat on just aina museoitten varastojen kätköissä, koska museoitten johtajat (päntättyään tietysti modernistista taidefilosofiaansa useat vuodet jossain laitoksessa) ajattelevat, että niillä ei ole taiteellista arvoa, vaan ovat vaan "pelkkiä harjoitelmia".
Joskus tuntuu muutenkin siltä että taiteesta koitetaan vääntää liian psykologista ja mystistä tunteiden tulkitsemista, kun joskus pelkkä simppeli hiton tarkasti/aidosti tutkittu inhimillinen asia voi olla kaunis. Esim:
Dagnan Bouveret:
http://www.racollection.org.uk/ixbin/hixclient.exe?_IXSS_=$03/1135 index mus_obj_parts=.&_IXMAXHITS_=1&_IXDB_=default&_IXSESSION_=UmimaNrxeNr&_IXSR_=re1&_IXSPFX_=full/p&_IXMAXHITS_=1&_IXFIRST_=1&submit-button=summary&_IXELEMENT_=0
ja Edelfelt:
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=&lang=en&action=gen&artworkclassfilter=&timefilter=&si=http://www.muusa.net/Teos_AC4D9D48-C6E8-4729-8FF1-30C32FFA9CF0&page=14&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&ifilter=images&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=&lang=en&artworkclassfilter=&action=gen&timefilter=&si=http://www.muusa.net/Teos_2CA21A2B-03B3-47D3-8D93-D8BB03CB7C78&page=15&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&ifilter=images&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?birthtimefilter=&lang=en&deathtimefilter=&action=gen&si=http://www.muusa.net/E42_Object_Identifier/A_I_215_D&professionfilter=&page=23&query=edelfelt&qtype=http://www.wandora.net/artists&ifilter=images&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=&lang=en&action=gen&artworkclassfilter=&timefilter=&si=http://www.muusa.net/Teos/09588EC9-4D4D-4133-B1FC-915D671CAB9A&page=14&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&ifilter=images&&imagesize=1
Todella siistejä elävänmallin töitä, plus että nämä työt on vieläpä todella kauniita taideteoksina. Välttämättä kaikkien taideteosten ei tarvitse olla jotain tarkkaan harkkituja kompositioita ja klassisista mytologiaa/kirjallisuutta mukailevaa tunnelautausta. Vaan se voi olla myös pelkkiä kauniita rytmejä ja muotoja :). En näillä siis koittanut todistaa kuinka heidän kompositionsa ovat kauheita :), vaan sitä että myös pelkkä harjotelma sellaisenaan on todella kaunis ja hieno taideteos. - ...
BARE kirjoitti:
Ooh oot ollut Pietarissa. Hiton hieno koulu mitä olen kuullut :)...
Hiton siistiä että suomessa on oikeesti monia taitavia artisteja jotka on lähteneet ulkomaille treenaamaan. Ehkä jonain päivänä tässä maassa voi olla kunnollinen kenttä maalareita joilla on todellista ammattitaitoa.
Niin joo toi on totta. Tai siis monesti unohdetaan se kauneus mikä liittyy moniin alastonmalli harjoitelmiin. Todella siistit akatemiaharjoitelmat on just aina museoitten varastojen kätköissä, koska museoitten johtajat (päntättyään tietysti modernistista taidefilosofiaansa useat vuodet jossain laitoksessa) ajattelevat, että niillä ei ole taiteellista arvoa, vaan ovat vaan "pelkkiä harjoitelmia".
Joskus tuntuu muutenkin siltä että taiteesta koitetaan vääntää liian psykologista ja mystistä tunteiden tulkitsemista, kun joskus pelkkä simppeli hiton tarkasti/aidosti tutkittu inhimillinen asia voi olla kaunis. Esim:
Dagnan Bouveret:
http://www.racollection.org.uk/ixbin/hixclient.exe?_IXSS_=$03/1135 index mus_obj_parts=.&_IXMAXHITS_=1&_IXDB_=default&_IXSESSION_=UmimaNrxeNr&_IXSR_=re1&_IXSPFX_=full/p&_IXMAXHITS_=1&_IXFIRST_=1&submit-button=summary&_IXELEMENT_=0
ja Edelfelt:
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=&lang=en&action=gen&artworkclassfilter=&timefilter=&si=http://www.muusa.net/Teos_AC4D9D48-C6E8-4729-8FF1-30C32FFA9CF0&page=14&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&ifilter=images&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=&lang=en&artworkclassfilter=&action=gen&timefilter=&si=http://www.muusa.net/Teos_2CA21A2B-03B3-47D3-8D93-D8BB03CB7C78&page=15&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&ifilter=images&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?birthtimefilter=&lang=en&deathtimefilter=&action=gen&si=http://www.muusa.net/E42_Object_Identifier/A_I_215_D&professionfilter=&page=23&query=edelfelt&qtype=http://www.wandora.net/artists&ifilter=images&&imagesize=1
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?museumfilter=&lang=en&action=gen&artworkclassfilter=&timefilter=&si=http://www.muusa.net/Teos/09588EC9-4D4D-4133-B1FC-915D671CAB9A&page=14&query=malli&qtype=http://www.wandora.net/artwork&ifilter=images&&imagesize=1
Todella siistejä elävänmallin töitä, plus että nämä työt on vieläpä todella kauniita taideteoksina. Välttämättä kaikkien taideteosten ei tarvitse olla jotain tarkkaan harkkituja kompositioita ja klassisista mytologiaa/kirjallisuutta mukailevaa tunnelautausta. Vaan se voi olla myös pelkkiä kauniita rytmejä ja muotoja :). En näillä siis koittanut todistaa kuinka heidän kompositionsa ovat kauheita :), vaan sitä että myös pelkkä harjotelma sellaisenaan on todella kaunis ja hieno taideteos.Alastonharjoitelmiin välinpitämättömästi suhtautuminen ei valitettavasti ole ainoastaan museonjohtajien ongelma,(tällä hetkellä Ateneumissa muuten Edelfeltin harjoitema seinällä). Pietarissa arvostetaan harjoituspiirrustuksia ja maalauksia tiettyyn pisteeseen, mutta yleinen asenne on että ne ovat "vain" oppilastöitä, jotka eivät itsessään ole taidetta,josta olen raakasti eri mieltä kun vertaa esim. heidän lopputöitään joissa näkyvät mielestäni kaikki akateemisen perinteen huonot puolet. Oppilastöissä on usein hurjasti enemmän vapautta ja tunnetta . Tosin tämä on ristiriita joka on ollut olemassa kaikkien akatemioiden sisällä alusta asti. Ajatus joka halutaan välittää kuolee pinnallisten akatemiasääntöjen kiemuroihin.( vrt. Albert Boime, The academy and the french painting in the nineteenth century.)
Kävin talvella kopioimassa Ateneumissa Gallen-Kallelan tekemän alastonharjoitelman jonka sain heidän varastostaan. Kyse oli loistavasta maalauksesta mutta missään kirjassa en tuota työtä ollut nähnyt. Kaikki kollegani jotka kävivät katsomassa työtä sanoivat että se oli heidänkin mielestään Gallenin parhaimpia.
Tästä työstä innostuneena olen koettanut metsästää kuvia kaikista Gallenin koulualastomista ja määrä on ollut pieni. Tämä johtuen siitä että taiteilija itse ei näitä harjoitelmia arvostanut, joten niitä on jäänyt maailman turuille tuntemattomiin paikkoihin.( En hämmästyisi vaikka Pariisilaiselle kaatopaikalle.)
Kuten jo todettua, näen usein alastonmaalauksissa paljon taiteellisia arvoja, ja olen pohtinut syyn olevan siinä että "taidetta" tehdessä monet sortuvat itsetarkoituksellisiin ratkaisuihin jolloin tulos on pakotettu ja falski. Jälkikäteen ajateltuna näkisin suurimman ongelman taidekouluissa olevan sen että oppilaat kokevat olevansa pakotettuja tekemään "taidetta", jolloin ruvetaan hampaat irvessä keksimään sisältöä ja hakemaan uutuus ja shokkiarvoja, koska niitä kokematon silmä ja mieli taiteessa tänä päivänä näkee. Jos ikinä tulen opettamaan, tulen ensitöikseni kehoittamaan oppilaita unohtamaan taiteen ja tekemään ainoastaan sitä mitä sydän sanoo, koska rehellisyyden kautta taiteeksi kutsuttu ilmiö lipuu töihin kuin salaa. pakottamatta. Ja tässä on aspekti jonka koen olevan alastomiin liittyvän viehätyksen pohjalla.
Rönsyilevää vuodatusta, toivottavasti et pitkästynyt. - BARE
... kirjoitti:
Alastonharjoitelmiin välinpitämättömästi suhtautuminen ei valitettavasti ole ainoastaan museonjohtajien ongelma,(tällä hetkellä Ateneumissa muuten Edelfeltin harjoitema seinällä). Pietarissa arvostetaan harjoituspiirrustuksia ja maalauksia tiettyyn pisteeseen, mutta yleinen asenne on että ne ovat "vain" oppilastöitä, jotka eivät itsessään ole taidetta,josta olen raakasti eri mieltä kun vertaa esim. heidän lopputöitään joissa näkyvät mielestäni kaikki akateemisen perinteen huonot puolet. Oppilastöissä on usein hurjasti enemmän vapautta ja tunnetta . Tosin tämä on ristiriita joka on ollut olemassa kaikkien akatemioiden sisällä alusta asti. Ajatus joka halutaan välittää kuolee pinnallisten akatemiasääntöjen kiemuroihin.( vrt. Albert Boime, The academy and the french painting in the nineteenth century.)
Kävin talvella kopioimassa Ateneumissa Gallen-Kallelan tekemän alastonharjoitelman jonka sain heidän varastostaan. Kyse oli loistavasta maalauksesta mutta missään kirjassa en tuota työtä ollut nähnyt. Kaikki kollegani jotka kävivät katsomassa työtä sanoivat että se oli heidänkin mielestään Gallenin parhaimpia.
Tästä työstä innostuneena olen koettanut metsästää kuvia kaikista Gallenin koulualastomista ja määrä on ollut pieni. Tämä johtuen siitä että taiteilija itse ei näitä harjoitelmia arvostanut, joten niitä on jäänyt maailman turuille tuntemattomiin paikkoihin.( En hämmästyisi vaikka Pariisilaiselle kaatopaikalle.)
Kuten jo todettua, näen usein alastonmaalauksissa paljon taiteellisia arvoja, ja olen pohtinut syyn olevan siinä että "taidetta" tehdessä monet sortuvat itsetarkoituksellisiin ratkaisuihin jolloin tulos on pakotettu ja falski. Jälkikäteen ajateltuna näkisin suurimman ongelman taidekouluissa olevan sen että oppilaat kokevat olevansa pakotettuja tekemään "taidetta", jolloin ruvetaan hampaat irvessä keksimään sisältöä ja hakemaan uutuus ja shokkiarvoja, koska niitä kokematon silmä ja mieli taiteessa tänä päivänä näkee. Jos ikinä tulen opettamaan, tulen ensitöikseni kehoittamaan oppilaita unohtamaan taiteen ja tekemään ainoastaan sitä mitä sydän sanoo, koska rehellisyyden kautta taiteeksi kutsuttu ilmiö lipuu töihin kuin salaa. pakottamatta. Ja tässä on aspekti jonka koen olevan alastomiin liittyvän viehätyksen pohjalla.
Rönsyilevää vuodatusta, toivottavasti et pitkästynyt.Hmm totta puhut kyllä... Vähän vaikea samaistua tosin, koska olen itse siinä vaiheessa että ainoastaan "treenaan" :D, koska tunnen että en halua hukata kauheasti aikaa tekemällä "valmiita töitä" kun tekniikka on vielä niin lapsen kengissä...
Mulla on toi Albert Boimen kirja myöskin. Siinä selostetaan tosiaan miten 1800-l harjoitettiin kompositiota ecole des beaux artsissa. Aika rankkaa puuhaahan se kai oli...
Ite en oikeen osaa sanoa tohon mitään, kun en ole ikinä koittanut tehdä varsinaista taideteosta tai koittanut sommitella mitään kauheasti :D...
...Siinä olen todella 100% samaa mieltä että alastonmalli "harjoitelmia" tai töitä ei arvosteta lähellekkään niin paljoa kuin pitäisi. Downasin jostain joskus koneelle muutamia alastonmalli harjoitelmia naisesta joita juuri Gallen-Kallela oli tehnyt (varmaankin bouguereaun atelierissa?). Ja löysin valtion taidemuseoiden kokoelmista (www.fng.fi) sellaisen miehen torso harjoitelman.
Ne olivat mun mielestä suunnilleen siisteimpiä töitä joita oon ikinä nähnyt Gallen-Kallelalta.
Toisaalta mun kohdalla se että pidän juuri näitä töitä todella siisteinä johtuu siitä että Gallen-Kallela muussa tuotannossa piirustus elementti ei ole kovinkaan suurella painoarvolla. Gallen-Kallela kallistui enemmän impressionismiin ja symbolismiin mun mielestä alkutuotannon jälkeen.
Toi sama toistuu usein yleisenä ihmeellisenä filosofiana jossa ei oikein arvosteta simppeliä kauneutta tai "aitoutta", joka on lähtöisin pitkäjänteisestä näkemänsä tutkimisesta. Vaan hirveän helposti lähdetään tutkimaan jotain ihme psykologisia ja filosofisia aspekteja taideteoksesta. Ja tämä tulee mun mielestä juuri siitä että sellaiset ihmiset jotka eivät itse osaa piirtää ja maalata tai eivät ole ylipäätänsä kauhean kiinostuneita ko. alasta, muuna kuin erinäisenä diivailuna ja muotina, kirjoittavat taidekirjoja ja kritisoivat teoksia/näyttelyitä lehdissä. Ja he voivat sitten päättää missä on sitä "taidetta" ja missä ei.
Joka tekee taidekentästä aika käsittämättömän. Yleisesti ottaen se että menestyy ei ole enää mistään taidoista tai puurtamisesta kiinni, vaan siitä kuuluuko johonkin sukuun, aatteeseen. Onko käynyt jonkun tietyn koulun tai saanut jonkun tietytn palkinnon/stipendin. Joka musta ainakin kuullostaa aivan päättömältä puuhalta.
Toi on hyvinkin tyypillistä melkeen kaikelle mikä tapahtuu nykyään. Monista asioista tehdään jotain ihme "muotia" ja diivailua. Liikutaan sellaisella asenteella että "mä oon sua parempi kun "ymmärrän" tätä taidetta, mitä sä et ymmärrä" tai jotain. Ja oikeasti kukaan ei ymmärrä mitään. Ihmiset vaan leikkivät ymmärtävänsä jotain artistia joka on potentiaalinen pinnalle nouseva soheltaja. Samanlaista puuhastelua oon huomannut jossain käsittämättömissä pintatrendeissä, voidaan pitää aivan sairaan rumia vaatteita ja kulkea vaikka alastomina jos tarve vaatii, jotta voidaan leikkiä olevansa nyt todella muodikkaita. Ja leikkiä kuuluvansa johonkin sisäpiiri ryhmään, jotka vaan tajuaa mikä on muotia ja muut ei...
Toisaalta aika samaa meininkiä se näytti olevan 1800-l:kin kun lueskelee noita juttuja mitä sielä tapahtui. Kaipa se aina tulee olemaan sellaista, koska taidetta pitää tukea, ja ne ihmiset jotka tukevat sitä, eivät voi olla taiteilijoita tai taidefriikkejä jotka olisivat henkeen ja vereen taiteen puolesta. Vaan osa hakee lähinnä enemmänkin nimeä seinälle. Osa kai sitten oikeasti pitää taiteesta ja ostaa sitä täysin vilpittömin periaattein. Suurin osa on sitten noitten kahden väliltä. - ...
BARE kirjoitti:
Hmm totta puhut kyllä... Vähän vaikea samaistua tosin, koska olen itse siinä vaiheessa että ainoastaan "treenaan" :D, koska tunnen että en halua hukata kauheasti aikaa tekemällä "valmiita töitä" kun tekniikka on vielä niin lapsen kengissä...
Mulla on toi Albert Boimen kirja myöskin. Siinä selostetaan tosiaan miten 1800-l harjoitettiin kompositiota ecole des beaux artsissa. Aika rankkaa puuhaahan se kai oli...
Ite en oikeen osaa sanoa tohon mitään, kun en ole ikinä koittanut tehdä varsinaista taideteosta tai koittanut sommitella mitään kauheasti :D...
...Siinä olen todella 100% samaa mieltä että alastonmalli "harjoitelmia" tai töitä ei arvosteta lähellekkään niin paljoa kuin pitäisi. Downasin jostain joskus koneelle muutamia alastonmalli harjoitelmia naisesta joita juuri Gallen-Kallela oli tehnyt (varmaankin bouguereaun atelierissa?). Ja löysin valtion taidemuseoiden kokoelmista (www.fng.fi) sellaisen miehen torso harjoitelman.
Ne olivat mun mielestä suunnilleen siisteimpiä töitä joita oon ikinä nähnyt Gallen-Kallelalta.
Toisaalta mun kohdalla se että pidän juuri näitä töitä todella siisteinä johtuu siitä että Gallen-Kallela muussa tuotannossa piirustus elementti ei ole kovinkaan suurella painoarvolla. Gallen-Kallela kallistui enemmän impressionismiin ja symbolismiin mun mielestä alkutuotannon jälkeen.
Toi sama toistuu usein yleisenä ihmeellisenä filosofiana jossa ei oikein arvosteta simppeliä kauneutta tai "aitoutta", joka on lähtöisin pitkäjänteisestä näkemänsä tutkimisesta. Vaan hirveän helposti lähdetään tutkimaan jotain ihme psykologisia ja filosofisia aspekteja taideteoksesta. Ja tämä tulee mun mielestä juuri siitä että sellaiset ihmiset jotka eivät itse osaa piirtää ja maalata tai eivät ole ylipäätänsä kauhean kiinostuneita ko. alasta, muuna kuin erinäisenä diivailuna ja muotina, kirjoittavat taidekirjoja ja kritisoivat teoksia/näyttelyitä lehdissä. Ja he voivat sitten päättää missä on sitä "taidetta" ja missä ei.
Joka tekee taidekentästä aika käsittämättömän. Yleisesti ottaen se että menestyy ei ole enää mistään taidoista tai puurtamisesta kiinni, vaan siitä kuuluuko johonkin sukuun, aatteeseen. Onko käynyt jonkun tietyn koulun tai saanut jonkun tietytn palkinnon/stipendin. Joka musta ainakin kuullostaa aivan päättömältä puuhalta.
Toi on hyvinkin tyypillistä melkeen kaikelle mikä tapahtuu nykyään. Monista asioista tehdään jotain ihme "muotia" ja diivailua. Liikutaan sellaisella asenteella että "mä oon sua parempi kun "ymmärrän" tätä taidetta, mitä sä et ymmärrä" tai jotain. Ja oikeasti kukaan ei ymmärrä mitään. Ihmiset vaan leikkivät ymmärtävänsä jotain artistia joka on potentiaalinen pinnalle nouseva soheltaja. Samanlaista puuhastelua oon huomannut jossain käsittämättömissä pintatrendeissä, voidaan pitää aivan sairaan rumia vaatteita ja kulkea vaikka alastomina jos tarve vaatii, jotta voidaan leikkiä olevansa nyt todella muodikkaita. Ja leikkiä kuuluvansa johonkin sisäpiiri ryhmään, jotka vaan tajuaa mikä on muotia ja muut ei...
Toisaalta aika samaa meininkiä se näytti olevan 1800-l:kin kun lueskelee noita juttuja mitä sielä tapahtui. Kaipa se aina tulee olemaan sellaista, koska taidetta pitää tukea, ja ne ihmiset jotka tukevat sitä, eivät voi olla taiteilijoita tai taidefriikkejä jotka olisivat henkeen ja vereen taiteen puolesta. Vaan osa hakee lähinnä enemmänkin nimeä seinälle. Osa kai sitten oikeasti pitää taiteesta ja ostaa sitä täysin vilpittömin periaattein. Suurin osa on sitten noitten kahden väliltä.Hei taas. Älä anna teknisten puutteiden olla kompositioluonnosten esteenä. Lukeneena miehenä oletkin jo todennut että vanha-akateeminen koulutus koostui alastonpiirrustuksesta,maalauksesta ja kompositioluonnoksista. Pietarissa komposition opetus kulkee olennaisena osana läpi opiskelun ja oppilaita rohkaistaan(lue: pakotetaan) tekemään vapaa-aikana taukoamatta pieniä luonnoksia ideoistaan. Jokaisena vuotena annetaan lisäksi useita valmiita aiheita joista suunnitella maalaus. Kuten Boimen kirjakin kertoo, kyseessä ei ole pikkutarkka miniaatyyrimaalaus vaan vapaasti luotu ajatus kuvan rytmistä, valoista, varjoista, yleisefektistä kaikenkaikkiaan. Muistelen suurella huumorilla sitä sommittelun opetusta mitä suomessa sain. jos Pietarissa olisin puhunut "painavasta kulmasta" tai "kultaisesta leikkauksesta" olisin saanut piiskaa perseelle. Kompositiosta enemmän, jos haluat, tuonnempana.
Asiaan: olen lueskellut sinun pamflettejasi suuri nostalgian tunne rinnassani, johtuen siitä että olin samanlainen aatteellinen berserkki kuin sinäkin nuorempana. En ole vanhus vieläkään. samalla vuosikymmenellä pyöritään. älä käsitä väärin.
Vietin aikaa taidekoulussa ja tapasin niin paljon taiteilijoita etten kykene enää vastaavaan fanatismiin ideatasolla kuin sinä nyt.
Syy on tämä: puutteistaan huolimatta nykytaidekoulu on sangen sivistävä mitä tulee taidehistoriaan, ja vastaavaa käytännön vuorovaikutusta muita tyylisuuntien kanssa tekemisissä olevien taiteilijoiden on hankala saada missään muualla. Nykytaiteen koulu tekee myös taiteesta ja sen haaroista vähemmän käsittämätöntä. Ilman koulua jota kävin en tietäisi kovinkaan selvästi mihin kohtaan taiteen laajassa kartassa sijoittuisin vaan keksisin kammiossani pyörää ja ruutia vielä tänäkin päivänä. Muiden taidesuuntien mekaniikan tuntemus ei minulle ole tuottanut suuriakaan harmeja oman tekemiseni kanssa. Kaikki tekevät lopuksi tätä työtä sisäisen kutsumuksen tai pakon takia ja valitsevat sen median joka noita tuntoja parhaiten kuvastaa. Taiteen teoria on yksi taiteen haara joka on mielenkiintoista, muttei henkilökohtaisen työskentelyni kannalta oleellista. Ammattitaiteilijat ovat kautta aikojen olleet tietoisia oman aikansa trendeistä, se kuuluu työhön, osaa siihen ei tarvitse ottaa. On vain muistetava että aika ON sidoksissa taiteeseen, eikä se ole vaikuttaja jonka merkitystä kannattaisi suoralta kädeltä ohittaa.
Minua on opettanut moni maineikas nykymaalari (Räisänen, Retulainen, Saitajoki,...) eikä kellään heistä ole kategorisesti ollut mitään realistista ilmaisumuotoa vastaa,ainoa ongelma jonka he ovat nähneet on se että traditionalismi ja realistiset mediat tällä hetkellä ovat keskinkertaisia. Keskinkertaisia realistisia taideteoksia, jotka eivät kykene uskottavasti ottamaan paikkaansa tämän ilmaisutavan historiassa. Nykytaiteen käsitettä opetetaan systemaattisesti kouluissa joten ne automaattisesti ovat omassa ilmaisun tasossaan edellä traditionalisteja. Äakeisenkin seikan ymmärrän hyvin: valtion taidekoulut pyrkivät tarjoamaan opetuksen jolla pärjätä TÄMÄN hetkisen taiteen kärjessä. Luonnollisesti ei ole varoja kouluttaa väkeä kaikille mahdollisille ilmaisun kentille maailmassa jossa taiteesta on tullut niin moniarvoista ja niin montaa tehtävää täyttävää. Trendi on ollut sama kautta aikojen. Gallen sai stipendejä koska hän oli silloin uudenaikaisen ulkoilmamaalauksen lupaavimpia osaajia. Kuvataideakatemian tehtävä on ollut alusta asti toimia äänitorvena suomalaisille maailman vallitsevista taidetrendeistä. Trendit ovat vain yksi(marginaalinen) osa taidetta. Miksi välittää niistä.
Amerikkalainen monivuotinen opettajani, piintynyt nykytaiteilija, omistaa fantastisen kokoelman kirjoja jotka käsittelevät vnhojen mestareiden piirrustustaidetta. Hän pahoitteli monesti sitä että suomessa ei vallitse samanlainen tilanne kuin englannissa ja amerikassa, jossa realismi ja sen muodot ovat vain yksi mauste sopassa johon mahtuu kaikenlaista. Kaikille löytyy oma arvostajakuntansa. Keskinkertaisuus on ainoa ongelma valitsemassamme ilmaisukeinossa, mutta töitä tämän asian eteen tehdään koko ajan, eikö?
Mitä tulee oikeisiin ja vääriin ilmaisutapoihin, Tolstoin "Mitä on taide?" kirja vastaa minulle tyhjentävästi:tiivistettynä: "Mikäli taiteilija ei kykene välittämään niitä tunteita mitä hän on teosta tehdessään tuntenut, se ei ole taideteos."
Tolstoin teoriassa taiteen vastuu kasvaa ajatuksesta että taide kuvastaa yleis-inhimillisiä tunteita jotka yhdistävät kaikkia meitä riippumatta sosiaalisista tai muistakaan pinnallisista eroista. Armeijassa olleet tietävät että vihollisen demoralisoiminen on yleinen väline sodankäynnissä: "He eivät käyttäydy niinkuin ME, he eivät ajattele niinkuin ME, HE ovat eläimiä...etc". Ei niin kuin MINÄ joten helpompi tappaa.Ei moraalisia ongelmia, koska moraali ei heihin päde.
Tolstoi näkee taiteen yleisinhimillistävänä välineenä, joka kertoo kaikille kulttuuri ja luokka eroista huolimatta sen ,että tunnemme kaikki samoja tunteita. Tasolla jossa kielet ja tavat loppuvat.
Tolstoi on, kuten muutkin taiteen ja estetiikan teoreetikot, ongelmallinen. Hänkään ei säästy oikeiden ja väärien vaikutteiden niputtamiselta, joskin on poikkeuksellisen objektiivinen.
Toinen läheinen ajattelija on suomalainen Juha Saitajoki, joka väitöskirjassaan vertaa taide-elämyksen mysteeriä ortodoksien jumalkäsitykseen: ortodoksit eivät pyri selittämään jumalaa koska hän ei ole selitettävissä. Sama koskee taideteoksia tyylilajista riippumatta :kukaan kaikista yrityksistä huolimatta ei ole kyennyt selittämään miksi jokin teos on onnistunut, mikä tekee tästä taidetta ja miksi tuossa ei sitä ole?
Kaikki taiteilijat mediasta riippumatta ovat yhtämieltä siitä että tuo mystinen aspekti on olemassa, kukaan ei ole yhtä mieltä siitä MIKÄ se on.
Loppuanekdootiksi kerron tarinan omista pääsykokeistani:viimeinen tehtävämme oli esittää 5 päivän aikana tekemämme pääsytyöt 3 ulotteisesti. Kappas vain, joku oli tehnyt 5 maalausta ja teki niistä laatikon. Kokelas ei päässyt sisään. Koska tehtävä ei ollut noin yksinkertainen. Koska valitsijat eivät olleet yksinkertaisia. Koska taide ei ole yksinkertaista, tämä siitä, että ihminen ei ole yksinkertainen. - BARE
... kirjoitti:
Hei taas. Älä anna teknisten puutteiden olla kompositioluonnosten esteenä. Lukeneena miehenä oletkin jo todennut että vanha-akateeminen koulutus koostui alastonpiirrustuksesta,maalauksesta ja kompositioluonnoksista. Pietarissa komposition opetus kulkee olennaisena osana läpi opiskelun ja oppilaita rohkaistaan(lue: pakotetaan) tekemään vapaa-aikana taukoamatta pieniä luonnoksia ideoistaan. Jokaisena vuotena annetaan lisäksi useita valmiita aiheita joista suunnitella maalaus. Kuten Boimen kirjakin kertoo, kyseessä ei ole pikkutarkka miniaatyyrimaalaus vaan vapaasti luotu ajatus kuvan rytmistä, valoista, varjoista, yleisefektistä kaikenkaikkiaan. Muistelen suurella huumorilla sitä sommittelun opetusta mitä suomessa sain. jos Pietarissa olisin puhunut "painavasta kulmasta" tai "kultaisesta leikkauksesta" olisin saanut piiskaa perseelle. Kompositiosta enemmän, jos haluat, tuonnempana.
Asiaan: olen lueskellut sinun pamflettejasi suuri nostalgian tunne rinnassani, johtuen siitä että olin samanlainen aatteellinen berserkki kuin sinäkin nuorempana. En ole vanhus vieläkään. samalla vuosikymmenellä pyöritään. älä käsitä väärin.
Vietin aikaa taidekoulussa ja tapasin niin paljon taiteilijoita etten kykene enää vastaavaan fanatismiin ideatasolla kuin sinä nyt.
Syy on tämä: puutteistaan huolimatta nykytaidekoulu on sangen sivistävä mitä tulee taidehistoriaan, ja vastaavaa käytännön vuorovaikutusta muita tyylisuuntien kanssa tekemisissä olevien taiteilijoiden on hankala saada missään muualla. Nykytaiteen koulu tekee myös taiteesta ja sen haaroista vähemmän käsittämätöntä. Ilman koulua jota kävin en tietäisi kovinkaan selvästi mihin kohtaan taiteen laajassa kartassa sijoittuisin vaan keksisin kammiossani pyörää ja ruutia vielä tänäkin päivänä. Muiden taidesuuntien mekaniikan tuntemus ei minulle ole tuottanut suuriakaan harmeja oman tekemiseni kanssa. Kaikki tekevät lopuksi tätä työtä sisäisen kutsumuksen tai pakon takia ja valitsevat sen median joka noita tuntoja parhaiten kuvastaa. Taiteen teoria on yksi taiteen haara joka on mielenkiintoista, muttei henkilökohtaisen työskentelyni kannalta oleellista. Ammattitaiteilijat ovat kautta aikojen olleet tietoisia oman aikansa trendeistä, se kuuluu työhön, osaa siihen ei tarvitse ottaa. On vain muistetava että aika ON sidoksissa taiteeseen, eikä se ole vaikuttaja jonka merkitystä kannattaisi suoralta kädeltä ohittaa.
Minua on opettanut moni maineikas nykymaalari (Räisänen, Retulainen, Saitajoki,...) eikä kellään heistä ole kategorisesti ollut mitään realistista ilmaisumuotoa vastaa,ainoa ongelma jonka he ovat nähneet on se että traditionalismi ja realistiset mediat tällä hetkellä ovat keskinkertaisia. Keskinkertaisia realistisia taideteoksia, jotka eivät kykene uskottavasti ottamaan paikkaansa tämän ilmaisutavan historiassa. Nykytaiteen käsitettä opetetaan systemaattisesti kouluissa joten ne automaattisesti ovat omassa ilmaisun tasossaan edellä traditionalisteja. Äakeisenkin seikan ymmärrän hyvin: valtion taidekoulut pyrkivät tarjoamaan opetuksen jolla pärjätä TÄMÄN hetkisen taiteen kärjessä. Luonnollisesti ei ole varoja kouluttaa väkeä kaikille mahdollisille ilmaisun kentille maailmassa jossa taiteesta on tullut niin moniarvoista ja niin montaa tehtävää täyttävää. Trendi on ollut sama kautta aikojen. Gallen sai stipendejä koska hän oli silloin uudenaikaisen ulkoilmamaalauksen lupaavimpia osaajia. Kuvataideakatemian tehtävä on ollut alusta asti toimia äänitorvena suomalaisille maailman vallitsevista taidetrendeistä. Trendit ovat vain yksi(marginaalinen) osa taidetta. Miksi välittää niistä.
Amerikkalainen monivuotinen opettajani, piintynyt nykytaiteilija, omistaa fantastisen kokoelman kirjoja jotka käsittelevät vnhojen mestareiden piirrustustaidetta. Hän pahoitteli monesti sitä että suomessa ei vallitse samanlainen tilanne kuin englannissa ja amerikassa, jossa realismi ja sen muodot ovat vain yksi mauste sopassa johon mahtuu kaikenlaista. Kaikille löytyy oma arvostajakuntansa. Keskinkertaisuus on ainoa ongelma valitsemassamme ilmaisukeinossa, mutta töitä tämän asian eteen tehdään koko ajan, eikö?
Mitä tulee oikeisiin ja vääriin ilmaisutapoihin, Tolstoin "Mitä on taide?" kirja vastaa minulle tyhjentävästi:tiivistettynä: "Mikäli taiteilija ei kykene välittämään niitä tunteita mitä hän on teosta tehdessään tuntenut, se ei ole taideteos."
Tolstoin teoriassa taiteen vastuu kasvaa ajatuksesta että taide kuvastaa yleis-inhimillisiä tunteita jotka yhdistävät kaikkia meitä riippumatta sosiaalisista tai muistakaan pinnallisista eroista. Armeijassa olleet tietävät että vihollisen demoralisoiminen on yleinen väline sodankäynnissä: "He eivät käyttäydy niinkuin ME, he eivät ajattele niinkuin ME, HE ovat eläimiä...etc". Ei niin kuin MINÄ joten helpompi tappaa.Ei moraalisia ongelmia, koska moraali ei heihin päde.
Tolstoi näkee taiteen yleisinhimillistävänä välineenä, joka kertoo kaikille kulttuuri ja luokka eroista huolimatta sen ,että tunnemme kaikki samoja tunteita. Tasolla jossa kielet ja tavat loppuvat.
Tolstoi on, kuten muutkin taiteen ja estetiikan teoreetikot, ongelmallinen. Hänkään ei säästy oikeiden ja väärien vaikutteiden niputtamiselta, joskin on poikkeuksellisen objektiivinen.
Toinen läheinen ajattelija on suomalainen Juha Saitajoki, joka väitöskirjassaan vertaa taide-elämyksen mysteeriä ortodoksien jumalkäsitykseen: ortodoksit eivät pyri selittämään jumalaa koska hän ei ole selitettävissä. Sama koskee taideteoksia tyylilajista riippumatta :kukaan kaikista yrityksistä huolimatta ei ole kyennyt selittämään miksi jokin teos on onnistunut, mikä tekee tästä taidetta ja miksi tuossa ei sitä ole?
Kaikki taiteilijat mediasta riippumatta ovat yhtämieltä siitä että tuo mystinen aspekti on olemassa, kukaan ei ole yhtä mieltä siitä MIKÄ se on.
Loppuanekdootiksi kerron tarinan omista pääsykokeistani:viimeinen tehtävämme oli esittää 5 päivän aikana tekemämme pääsytyöt 3 ulotteisesti. Kappas vain, joku oli tehnyt 5 maalausta ja teki niistä laatikon. Kokelas ei päässyt sisään. Koska tehtävä ei ollut noin yksinkertainen. Koska valitsijat eivät olleet yksinkertaisia. Koska taide ei ole yksinkertaista, tämä siitä, että ihminen ei ole yksinkertainen.En ole oikeastaan tehnyt vielä komposition luonnoksia ollenkaan :D. Saa nähdä sitten kun rupean tekemään niitä niin minkä tien valitsen.
Sain yhdeltä opiskelukaverilta tuolta firenzessä sellasen ~10 sivun lyhyehkön tekstin, joka sisälsi kuvia eri tavoista havaita kompositiota. Siinä oli myös paljon kirja suosituksia ja arvioita että mikä kirja lähestyy milläkin tavalla kompositiota. Pitää koittaa varmaankin lähteä jotenkin tolta pohjalta liikkeelle, ja ostaa tai lainata osan noista kirjoista.
Multa on lähtenyt suurin osa halusta taistella kokoajan jonkun kanssa. Mieli ei ole muuttunut taiteen suhteen ollenkaan. Olen vieläkin 100% sitä mieltä että ei esittävä taide on soopaa :) Ja myöskin siitä että joku puoli villainen taide filosofian ja askartelun opetus ei ole minkään tasoista taideopetusta jne...
Hmm no siis varmaankin aina taiteessa tulee olemaan uusia tuulia, jämähtäneitä vanhoja asioita, veden pitäviä ajattomia asioita jne. Vaikea sanoa mitkä tietyt asiat olisivat sitten mitäkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että se maailma joka me nähdään ihan konktreettisesti tulee aina olemaan kaunista ja aitoa. Eli jos vaan tavalla tai toisella saa taiteeseensa lisättyä luonnon kauneuden. Oli se sitten impressio, kauniita luonnon rytmejä, äärettömän aitoa valööreitten ja varjorajojen hallitsemista tai mitä hyvänsä. Niin mun mielestä se tekee taiteesta merkityksellistä.
Mun mielestä se tapa miten Rembrandt käytti valööreitä on mulle aivan älyttömän aitoa ja kaunista. Vaikka en ole ikinä elänytkään 1600-luvulla.
Samoin Barguen maalauksissa kaikki aspektit ovat älyttömän kauniita. Ne taulut on kuin jotain virheettömiä jalokiviä. Barguen perfektionismi on jotain todella ihailtavaa.
Eikä noi asiat mun mielestä haihdu ajan myötä. Ne asiat jotka tekevät noista hienoja eivät vaan mene muodin mukana, niissä on mukana jotain tärkeää siitä miten ihmiset näkevät ja mieltävät asiat.
IMO ei esittävää maalavat on 99,9% itselleen ja muille valehtelevia ajelehtioita, jotka oikeen itsekkään tiedä mitä haluavat sanoa.
Ymmärrän teorioita ja filosofia ajatuksia. En vaan ymmärrä miten joku konseptuaalinen pläjäys, joka viestittää jotain ajatusta olisi millään tavalla merkityksellinen. Miksei se ihminen kirjoita sitä tekstiksi, jos kerran on kiinostunut konsepteista, paljon parempi media ilmaista asiat.
Kaikkein ymmärtämättömimmät taiteilijat ja taidemuodot ovat niitä joista ei koiteta antaa edes mitään konktreettista selitystä. Vaan ne vaan ovat.
Filosofisella taiteen teorialla ei saisi mun mielestä selitellä teosta joka on äärimmäisen halpamainen ja epäkonktreettinen.
Ja sitä kautta mun mielestä on väärin että ihmiset aloittavat taiteen opiskelunsa epäkontreettisesta teoriasta, joka on täysin puolivillaista sekoilua. Yleensä vieläpä juuri siitä joka sattuu olemaan silloin muotia. Niinkuin nyt joku kokemusperäinen kaiken suhteellistaminen.
TAIKissa ton huomasi, kun ihmisiä ei sitten oikeesti kiinostanutkaan minkään asian tekeminen tai kehittäminen. Olisivat sitten edes panostaneet 100% siihen filosofiaansa ja sen tutkimiseen. Porukat vaan lilluivat opetussuunitelmaa läpi. Ja opettajat vähän lueskelivat taideteoriaa, ja selittivät epäkonktreettisia epäselviä pläjäyksiä muutaman kerran viikkoon meille.
Sitten kun jotain "mullistavaa" valmistui jonkun oppilaan tai tiedekunnan toimesta. Se oli aina jotain keinotekoisesti pakotettua, eikä jotain uutta oivallusta.
Muutenkin joku jatkuva "oivaltaminen" taiteessa on vaan väärin. Mä en halua että mun taiteen katseleminen tai tekeminen on jossain ristisanatehtävän tasolla. Että pitää kokoajan miettiä "mitäköhän tää symbooli nyt tarkottaa". Sen taiteen pitäisi olla jotain visuaalista ja taiteilijan tulisi ajatella visuaalisesti ei jatkuvasti joittenkin abstraktien filosofisten ajatusten kautta ja koittaa jotenkin saattaa niitä visuaaliseen muotoon. Sen ajatuksen pitäisi olla alusta lähtien visuaalinen.
Eli taidekouluissa pitäisi opettaa pelkkää tämän maailman havaitsemista järjestelmällisesti. Ja sitten jättää kaiken näköiset filosofoinnit taiteen tutkijoille.
Toisaalta yleensä keittää kyllä yli, kun lukee jonkun mistään maalaamisesta tia piirtämisestä mitään tajuamattoman kriitikon tai taiteen tutkijan psykoanalyyttisiä arvioita teoksista. Täysin epäkäytännöllistä ja epäkontreettista soheltamista.
.....
Voidaan hyvin sanoa että nykyään ei ole jotain super mega hyviä maalareita realistisessa genressä. Maalarit aloittivat jo ennen teini-ikää treenaamaan joskus 1800-l ja ennen. Niin ei ihmekkään että sielä kukki hiton hyviä maalareita joka nurkan takana.
Onhan meillä tosiaan Odd Nerdrum, Antonio Garcia Lopez. Ja akateemisimmista / teoreettisimmasta maalareista esim. Daniel Graves, Nelson Shanks, Collins, Anthony Ryder jne. (ei ole mitään hajua kiinan tai venäjän maalareista :)... varmaan aivan omanlaisia taitoja löytyy noistakin maista). Tai jos katsoo vaikkapa Richard Schmidin maalauksia, niin on ne vaan jotain helvetin siistiä ja aitoa...
Meillä ei ehkä ole Sargenttia, Velazquezia, Da Vincia, Rubensia, Rembrandtia, Repiniä, Caravaggiota jne... eli voidaan sanoa että ehkä tämän ajan maalarit ovat eri kaliiberia tai eri lähtökohdista taidetta tekevää. En tiedä...
En kuitenkaan missään tilanteessa sanoisi että "modernistit" tai ei esittävää maalaavat olisivat jotenkin realistista tekeviä edellä. Eli taide olisi jotenkin haarautunut 1800-l lopulla ja 1900-l alussa ja realistinen suuntaus olisi jotenkin sinnitelly säästöliekillä perässä tähän päivään asti, sillä aikaa kun modernistit olisivat pitäytyneet siinä vanhassa tasossa, mutta vaan jollain eri tekniikalla tai ajatusmallilla.
Mun mielestä ei esittävä taide on vaan joku nykypäivän vammasen diivailun, nautinnonhaluisuuden, saamattomuuden ja muun roskan kiteytymä. Se ei ole mitään. Tota samaa näkee muuallakin yliopistolla... Tehdään ties mitä tutkimuksia joissa ei ole päätä eikä häntää, eikä mitään kontreettista pohjaa.
Ollaan nähty että maalaustaide on uudistunut historian aikana kokoajan. Joskus nopeasti jopa shokeeraten ihmisiä (enemmän aitoudella kylläkin, kuin jollain shokeeraamista shokeeramisen vuoksi tavalla) joskus hitaamminen liukuen. Nyt ollaan sitten pystytty kunnolla rekisteröimään näitä muutoksia historiasta ja keksimään niille syitä yhteiskunan muutoksista. Se on hienoa että näitä tutkimuksia on pystytty tekemään. Mutta miksi hitossa me koitamme keinotekoisesti muuttua ja keksiä kaikennäköisiä teorioita jatkuavsti? Suuri osa teorioista on täysin epäkäytännöllisiä nykypäivän taiteentekoon.
Se että meillä on erinäisiä nimiä asioille ja että meillä on epämääräisiä syitä sille miksi jossain taulussa on jotain tiettyä. Ei tee siitä tietystä taulusta hyvää teosta. Se tekee siitä teoksesta jonkun ristisanatehtävän tasolla olevan oivalluksen. Sen oivallus löytyy jostain yksinkertaisesta filosofista.
Usein vielä nykytaide ei ole tälläistä vaan jotain aivan super mystifioitua sekoilua. Ja sen taiteen hyvyys tai huonous jää totaalisesti kiinni siitä pitääkö joku kriitikko siitä vai ei. Tai missä yhteydessä se on esitetty, hienon gallerian tilat, cv:eessä merkintä stipendeistä ja kouluista antaa teoksille jo aivan erilaisen merkityksen.
........
" Luonnollisesti ei ole varoja kouluttaa väkeä kaikille mahdollisille ilmaisun kentille maailmassa jossa taiteesta on tullut niin moniarvoista ja niin montaa tehtävää täyttävää. Trendi on ollut sama kautta aikojen."
Ensinnäkään mun mielestä ei esittävä ei ole mitenkään tasa-arvoista minkään kanssa. Ajatellaan aina että kaikki on suhteellista. Mutta se että me koulutetaan ihmiset hallitsemaan sitä mitä näkevät on sata kertaa parempi idea kuin antaa ihmisten haukata tuhannesta eri pikku jutusta pieni pala ja sitten syöttää sata kurssia jotain epämääräistä didaktiikkaa ja estetiikkaa, joka ei ole kunnollisesti mitenkään liitoksissa siihen ovatko kuvat aitoja ja kauniita.
....
No jooh ymmärrän kuitenkin pointtisi. En halua hyökätä sua vastaan mitenkään. Olen vaan enemmän sitä mieltä että modernismille tulee kääntää enemmän selkänsä kuin jotenkin koittaa itse lomitautua siihen. Silloin saattaa klassiseen koulutukseen ja tutkimukseen sekoittua ties mitä ihme sekoilua joka vaan myrkyttää liikettä, poistamalla sen tehoja ja sekoittamalla sen periaatteita.
Koska ei-esittävää tekevien jutut on periaatteessa totta. Mutta toisaalta ne ovat niin helvetin epäkonkreettisia ja kuullostavat usein tekosyiltä huonoille töille kuin joltain oikeilta periaatteilta.
Mä todellakin ymmärrän miksi kaikki voi olla suhteellista ja me kaikki voidaan elää vaikka matrix maailmassa tai jotain. Ja miten kaikki koulukunnat taiteessa vaikuttavat toisiinsa ja miten kaikki maailman asiat ovat pienellä tavalla liitoksissa toisiinsa.
Mutta sitä en ymmärrä miten hitossa me voidaan elää tälläsessä teoriassa. Se että me vedetään kaikki sellasiks pieniksi konsepteiksi jotka toimii jonkun teorian sisällä, tekee taiteesta aivan älyttömän halpamaista pikku pikku pohtimista, ja vie sen pois jostain oikeasti vaikuttavasta ja aidosta.
Kun mä olin joku 12-vuotias näin Frank Frazettan (sarjakuva/ fantasia taiteilija) barbaari ja death dealer kuvat. Ne oli hiton vaikuttavia mun mielestä, ne oli jotain super räjähtävää, energistä ja maskuliinista. En osannut ehkä silloin selittää mikä näissä kiehtoi se oli kuitenkin jotain tosi hienoa. Ne toimivat oikeasti visuaalisina juttuina.
http://www.aumania.it/fa/frazetta/065.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/027.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/046.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/074.jpg
Ei esittävä taide toimii sen teorian sisällä. Sun pitää olla jotenkin jatkuvasti latautunut siihen, että "mitä tää nyt tässä hakee" "mitäköhän toikin symbolisoi". Täysin feikkiä taidetta.
Tietysti kaikki taide vaatii jonkun verran ymmärrystä taiteesta ja elämästä yleisesti ottean. Tai ainakin kokemusta katsella taidetta. Mutta jos joku toimii pelkkänä teoriana, alkaa toi juttu haiskahtamaan isomman kerran.
...
Taideteoksista on tosiaan todella vaikea arvioida mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa. Samoin kuin on vaikea arvioida että miten taidetta tulisi lähestyä ja miten sen tekijän tulisi ajatella.
Mutta se on vaan idioottimaista, jos sitten taiteilija on joku tyyppi joka on lukenut hirveästi teoriaa, ei osaa piirtää eikä maalata. Mitä hän sitten mahdollisesti tuottaa?
Kuullostaa samalta kuin joku muusikko joka on lukenut hirveästi musiikki filosofiaa (jos sellaista on edes) mutta ei ole ikinä konkreettisesti soittanut mitään.
Mun mielestä "taideteoria" on enemmänkin jotain epämääräistä taidefilosofiaa. Ja ne jutut joita on esim. Harold Speedin, Bridgemanin, Barcsayn, Gottfried Bammesin, Richard Schmidin, Anthony Ryderin jne. kirjoissa on taideteoriaa. Se käsittelee todella sitä miten saadaan kahlituksi se mitä me nähdään. Eikä se ole jotain vellovaa pohdiskelua, joka ei anna mitään kontreettista vastausta.
....
Nohh taide ei ole yksinkertaista, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi rakentaa siitä väen väkisin jotain monimutkaista ajatusleikkiä. Meidän tulisi enemmänkin hylätä halpamaiset, epäinhimilliset ja rumat ideat. Ja keskittyä lähinnä siihen joka vaan näyttää hienolta.
En sano että meidän pitäisi sitten laittaa jotain äänestyksiä pystyyn siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, ja rakentaa koulutus/ apuraha jne. systeemi sen varaan. Koska ihmiset sitten yhdessä näkisivät mikä on aitoa/kaunista/hienoa... ja tuottaisivat jonkun yhteistuloksen. Jonkun näköiset opettajat/asiantuntijat pitäisi kuitenkin pitää homman johdossa.
Se on aika selvää että nykyinen systeemi tuottaa imhisiä jotka eivät ole hommassa aidosti mukana. Vaan lähinnä pitämässä jotain sisäpiirien seuraleikkiään pystyssä.
(käytän taikkia nyt esimerkkinä)
Koulujen pitäisi olla ensijsijaisesti tarjoamassa perusteitten handlaamista. Eikä jonain ihme kokeena, viitsiikö lukea 3-7 vuotta jotain aivan päätöntä roskaa ja tehdä päättömiä näytetöitä kursseille. Näistä sitten voidaan valita tekemään jotain työt jonnekkin ne ketkä ovat selvinneet tämän päättömän testin.
Oppilaat oli lähinnä vähän ihmettelemässä, tekemässä nyt vähän kaikkea mikä tuntuu kivalta. Ja sitten odottelemassa että saavat paperit käteen kun ovat suorittaneet kandin tai maisterin, tuola TAIKissa.
Oon myös lukenut joitain tekstejä/kirjoja joita TAIK ja vastaavat laitokset on tuottaneet, ja oon valitettavasti nähnyt useita töitä mitä tuola on puuhailtu ja mitä noi oppilaat on valmistumisen jälkeen tehneet. Ja en todellakaan tajua mihin helvettiin kaikki noi määrärahat, aika ja resurssit on heitetty. Koska se lopputulos on jotain kauheeta soopaa.
....
Niinkuin sanoit, niin se että meillä ei ole super hyviä realistisia maalareita tällä vuosisadalla. Johtuu siitä että meillä ei ole koulutusta tarpeeksi. Eli mitä enemmän koulutusta sitä suuremmalla mahdollisuudella realistiseen taiteeseen syntyy uusia mestareita ja ehkä vielä jotain aivan super talentteja...
Asiaan ei siis todellakaan voi tulla korjausta niin että meillä on hiton vaikeapääsyisiä atelier kouluja ja muutamia isoja realistisen taiteen akatemioita. Joista kukaan ei tiedä mitään. Ja joihin päästään myöhäisessä iässä, koska päätös lähteä tekemään jotain aivan älyttömän marginaalista alaa on vaikea, koulutukseen tarvitsee hankkia rahoitusta jne.
Puhumattakaan siitä että millaisia visuaalisia ärsykkeitä ja millaista opetusta joku nuori ihminen saa nykypäivänä. Visuaalisia ärsykkeitä on TV:n saippuasarjat ja opetus on tasoa "etsi omaa ilmasua" "vapauta sun kädet" "fiilikesellä" ja muuta epäkäytännöllistä soopaa.
...
Sori saattoi tulla vähän liian vihamielinen viesti :D... En halua kääntyä sua vastaan millään tavalla... IMO suomalaisten realistien tulisi pitää yhtä ja pähkäillä miten suomen realistista taidetta saataisin vietyä eteenpäin yhteisvoimin jne.
On hiton siistiä puhua jonkun tyypin kanssa joka tietää noin sairaana taiteesta!!! - ulkopuolinen kynäilijä
BARE kirjoitti:
En ole oikeastaan tehnyt vielä komposition luonnoksia ollenkaan :D. Saa nähdä sitten kun rupean tekemään niitä niin minkä tien valitsen.
Sain yhdeltä opiskelukaverilta tuolta firenzessä sellasen ~10 sivun lyhyehkön tekstin, joka sisälsi kuvia eri tavoista havaita kompositiota. Siinä oli myös paljon kirja suosituksia ja arvioita että mikä kirja lähestyy milläkin tavalla kompositiota. Pitää koittaa varmaankin lähteä jotenkin tolta pohjalta liikkeelle, ja ostaa tai lainata osan noista kirjoista.
Multa on lähtenyt suurin osa halusta taistella kokoajan jonkun kanssa. Mieli ei ole muuttunut taiteen suhteen ollenkaan. Olen vieläkin 100% sitä mieltä että ei esittävä taide on soopaa :) Ja myöskin siitä että joku puoli villainen taide filosofian ja askartelun opetus ei ole minkään tasoista taideopetusta jne...
Hmm no siis varmaankin aina taiteessa tulee olemaan uusia tuulia, jämähtäneitä vanhoja asioita, veden pitäviä ajattomia asioita jne. Vaikea sanoa mitkä tietyt asiat olisivat sitten mitäkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että se maailma joka me nähdään ihan konktreettisesti tulee aina olemaan kaunista ja aitoa. Eli jos vaan tavalla tai toisella saa taiteeseensa lisättyä luonnon kauneuden. Oli se sitten impressio, kauniita luonnon rytmejä, äärettömän aitoa valööreitten ja varjorajojen hallitsemista tai mitä hyvänsä. Niin mun mielestä se tekee taiteesta merkityksellistä.
Mun mielestä se tapa miten Rembrandt käytti valööreitä on mulle aivan älyttömän aitoa ja kaunista. Vaikka en ole ikinä elänytkään 1600-luvulla.
Samoin Barguen maalauksissa kaikki aspektit ovat älyttömän kauniita. Ne taulut on kuin jotain virheettömiä jalokiviä. Barguen perfektionismi on jotain todella ihailtavaa.
Eikä noi asiat mun mielestä haihdu ajan myötä. Ne asiat jotka tekevät noista hienoja eivät vaan mene muodin mukana, niissä on mukana jotain tärkeää siitä miten ihmiset näkevät ja mieltävät asiat.
IMO ei esittävää maalavat on 99,9% itselleen ja muille valehtelevia ajelehtioita, jotka oikeen itsekkään tiedä mitä haluavat sanoa.
Ymmärrän teorioita ja filosofia ajatuksia. En vaan ymmärrä miten joku konseptuaalinen pläjäys, joka viestittää jotain ajatusta olisi millään tavalla merkityksellinen. Miksei se ihminen kirjoita sitä tekstiksi, jos kerran on kiinostunut konsepteista, paljon parempi media ilmaista asiat.
Kaikkein ymmärtämättömimmät taiteilijat ja taidemuodot ovat niitä joista ei koiteta antaa edes mitään konktreettista selitystä. Vaan ne vaan ovat.
Filosofisella taiteen teorialla ei saisi mun mielestä selitellä teosta joka on äärimmäisen halpamainen ja epäkonktreettinen.
Ja sitä kautta mun mielestä on väärin että ihmiset aloittavat taiteen opiskelunsa epäkontreettisesta teoriasta, joka on täysin puolivillaista sekoilua. Yleensä vieläpä juuri siitä joka sattuu olemaan silloin muotia. Niinkuin nyt joku kokemusperäinen kaiken suhteellistaminen.
TAIKissa ton huomasi, kun ihmisiä ei sitten oikeesti kiinostanutkaan minkään asian tekeminen tai kehittäminen. Olisivat sitten edes panostaneet 100% siihen filosofiaansa ja sen tutkimiseen. Porukat vaan lilluivat opetussuunitelmaa läpi. Ja opettajat vähän lueskelivat taideteoriaa, ja selittivät epäkonktreettisia epäselviä pläjäyksiä muutaman kerran viikkoon meille.
Sitten kun jotain "mullistavaa" valmistui jonkun oppilaan tai tiedekunnan toimesta. Se oli aina jotain keinotekoisesti pakotettua, eikä jotain uutta oivallusta.
Muutenkin joku jatkuva "oivaltaminen" taiteessa on vaan väärin. Mä en halua että mun taiteen katseleminen tai tekeminen on jossain ristisanatehtävän tasolla. Että pitää kokoajan miettiä "mitäköhän tää symbooli nyt tarkottaa". Sen taiteen pitäisi olla jotain visuaalista ja taiteilijan tulisi ajatella visuaalisesti ei jatkuvasti joittenkin abstraktien filosofisten ajatusten kautta ja koittaa jotenkin saattaa niitä visuaaliseen muotoon. Sen ajatuksen pitäisi olla alusta lähtien visuaalinen.
Eli taidekouluissa pitäisi opettaa pelkkää tämän maailman havaitsemista järjestelmällisesti. Ja sitten jättää kaiken näköiset filosofoinnit taiteen tutkijoille.
Toisaalta yleensä keittää kyllä yli, kun lukee jonkun mistään maalaamisesta tia piirtämisestä mitään tajuamattoman kriitikon tai taiteen tutkijan psykoanalyyttisiä arvioita teoksista. Täysin epäkäytännöllistä ja epäkontreettista soheltamista.
.....
Voidaan hyvin sanoa että nykyään ei ole jotain super mega hyviä maalareita realistisessa genressä. Maalarit aloittivat jo ennen teini-ikää treenaamaan joskus 1800-l ja ennen. Niin ei ihmekkään että sielä kukki hiton hyviä maalareita joka nurkan takana.
Onhan meillä tosiaan Odd Nerdrum, Antonio Garcia Lopez. Ja akateemisimmista / teoreettisimmasta maalareista esim. Daniel Graves, Nelson Shanks, Collins, Anthony Ryder jne. (ei ole mitään hajua kiinan tai venäjän maalareista :)... varmaan aivan omanlaisia taitoja löytyy noistakin maista). Tai jos katsoo vaikkapa Richard Schmidin maalauksia, niin on ne vaan jotain helvetin siistiä ja aitoa...
Meillä ei ehkä ole Sargenttia, Velazquezia, Da Vincia, Rubensia, Rembrandtia, Repiniä, Caravaggiota jne... eli voidaan sanoa että ehkä tämän ajan maalarit ovat eri kaliiberia tai eri lähtökohdista taidetta tekevää. En tiedä...
En kuitenkaan missään tilanteessa sanoisi että "modernistit" tai ei esittävää maalaavat olisivat jotenkin realistista tekeviä edellä. Eli taide olisi jotenkin haarautunut 1800-l lopulla ja 1900-l alussa ja realistinen suuntaus olisi jotenkin sinnitelly säästöliekillä perässä tähän päivään asti, sillä aikaa kun modernistit olisivat pitäytyneet siinä vanhassa tasossa, mutta vaan jollain eri tekniikalla tai ajatusmallilla.
Mun mielestä ei esittävä taide on vaan joku nykypäivän vammasen diivailun, nautinnonhaluisuuden, saamattomuuden ja muun roskan kiteytymä. Se ei ole mitään. Tota samaa näkee muuallakin yliopistolla... Tehdään ties mitä tutkimuksia joissa ei ole päätä eikä häntää, eikä mitään kontreettista pohjaa.
Ollaan nähty että maalaustaide on uudistunut historian aikana kokoajan. Joskus nopeasti jopa shokeeraten ihmisiä (enemmän aitoudella kylläkin, kuin jollain shokeeraamista shokeeramisen vuoksi tavalla) joskus hitaamminen liukuen. Nyt ollaan sitten pystytty kunnolla rekisteröimään näitä muutoksia historiasta ja keksimään niille syitä yhteiskunan muutoksista. Se on hienoa että näitä tutkimuksia on pystytty tekemään. Mutta miksi hitossa me koitamme keinotekoisesti muuttua ja keksiä kaikennäköisiä teorioita jatkuavsti? Suuri osa teorioista on täysin epäkäytännöllisiä nykypäivän taiteentekoon.
Se että meillä on erinäisiä nimiä asioille ja että meillä on epämääräisiä syitä sille miksi jossain taulussa on jotain tiettyä. Ei tee siitä tietystä taulusta hyvää teosta. Se tekee siitä teoksesta jonkun ristisanatehtävän tasolla olevan oivalluksen. Sen oivallus löytyy jostain yksinkertaisesta filosofista.
Usein vielä nykytaide ei ole tälläistä vaan jotain aivan super mystifioitua sekoilua. Ja sen taiteen hyvyys tai huonous jää totaalisesti kiinni siitä pitääkö joku kriitikko siitä vai ei. Tai missä yhteydessä se on esitetty, hienon gallerian tilat, cv:eessä merkintä stipendeistä ja kouluista antaa teoksille jo aivan erilaisen merkityksen.
........
" Luonnollisesti ei ole varoja kouluttaa väkeä kaikille mahdollisille ilmaisun kentille maailmassa jossa taiteesta on tullut niin moniarvoista ja niin montaa tehtävää täyttävää. Trendi on ollut sama kautta aikojen."
Ensinnäkään mun mielestä ei esittävä ei ole mitenkään tasa-arvoista minkään kanssa. Ajatellaan aina että kaikki on suhteellista. Mutta se että me koulutetaan ihmiset hallitsemaan sitä mitä näkevät on sata kertaa parempi idea kuin antaa ihmisten haukata tuhannesta eri pikku jutusta pieni pala ja sitten syöttää sata kurssia jotain epämääräistä didaktiikkaa ja estetiikkaa, joka ei ole kunnollisesti mitenkään liitoksissa siihen ovatko kuvat aitoja ja kauniita.
....
No jooh ymmärrän kuitenkin pointtisi. En halua hyökätä sua vastaan mitenkään. Olen vaan enemmän sitä mieltä että modernismille tulee kääntää enemmän selkänsä kuin jotenkin koittaa itse lomitautua siihen. Silloin saattaa klassiseen koulutukseen ja tutkimukseen sekoittua ties mitä ihme sekoilua joka vaan myrkyttää liikettä, poistamalla sen tehoja ja sekoittamalla sen periaatteita.
Koska ei-esittävää tekevien jutut on periaatteessa totta. Mutta toisaalta ne ovat niin helvetin epäkonkreettisia ja kuullostavat usein tekosyiltä huonoille töille kuin joltain oikeilta periaatteilta.
Mä todellakin ymmärrän miksi kaikki voi olla suhteellista ja me kaikki voidaan elää vaikka matrix maailmassa tai jotain. Ja miten kaikki koulukunnat taiteessa vaikuttavat toisiinsa ja miten kaikki maailman asiat ovat pienellä tavalla liitoksissa toisiinsa.
Mutta sitä en ymmärrä miten hitossa me voidaan elää tälläsessä teoriassa. Se että me vedetään kaikki sellasiks pieniksi konsepteiksi jotka toimii jonkun teorian sisällä, tekee taiteesta aivan älyttömän halpamaista pikku pikku pohtimista, ja vie sen pois jostain oikeasti vaikuttavasta ja aidosta.
Kun mä olin joku 12-vuotias näin Frank Frazettan (sarjakuva/ fantasia taiteilija) barbaari ja death dealer kuvat. Ne oli hiton vaikuttavia mun mielestä, ne oli jotain super räjähtävää, energistä ja maskuliinista. En osannut ehkä silloin selittää mikä näissä kiehtoi se oli kuitenkin jotain tosi hienoa. Ne toimivat oikeasti visuaalisina juttuina.
http://www.aumania.it/fa/frazetta/065.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/027.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/046.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/074.jpg
Ei esittävä taide toimii sen teorian sisällä. Sun pitää olla jotenkin jatkuvasti latautunut siihen, että "mitä tää nyt tässä hakee" "mitäköhän toikin symbolisoi". Täysin feikkiä taidetta.
Tietysti kaikki taide vaatii jonkun verran ymmärrystä taiteesta ja elämästä yleisesti ottean. Tai ainakin kokemusta katsella taidetta. Mutta jos joku toimii pelkkänä teoriana, alkaa toi juttu haiskahtamaan isomman kerran.
...
Taideteoksista on tosiaan todella vaikea arvioida mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa. Samoin kuin on vaikea arvioida että miten taidetta tulisi lähestyä ja miten sen tekijän tulisi ajatella.
Mutta se on vaan idioottimaista, jos sitten taiteilija on joku tyyppi joka on lukenut hirveästi teoriaa, ei osaa piirtää eikä maalata. Mitä hän sitten mahdollisesti tuottaa?
Kuullostaa samalta kuin joku muusikko joka on lukenut hirveästi musiikki filosofiaa (jos sellaista on edes) mutta ei ole ikinä konkreettisesti soittanut mitään.
Mun mielestä "taideteoria" on enemmänkin jotain epämääräistä taidefilosofiaa. Ja ne jutut joita on esim. Harold Speedin, Bridgemanin, Barcsayn, Gottfried Bammesin, Richard Schmidin, Anthony Ryderin jne. kirjoissa on taideteoriaa. Se käsittelee todella sitä miten saadaan kahlituksi se mitä me nähdään. Eikä se ole jotain vellovaa pohdiskelua, joka ei anna mitään kontreettista vastausta.
....
Nohh taide ei ole yksinkertaista, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi rakentaa siitä väen väkisin jotain monimutkaista ajatusleikkiä. Meidän tulisi enemmänkin hylätä halpamaiset, epäinhimilliset ja rumat ideat. Ja keskittyä lähinnä siihen joka vaan näyttää hienolta.
En sano että meidän pitäisi sitten laittaa jotain äänestyksiä pystyyn siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, ja rakentaa koulutus/ apuraha jne. systeemi sen varaan. Koska ihmiset sitten yhdessä näkisivät mikä on aitoa/kaunista/hienoa... ja tuottaisivat jonkun yhteistuloksen. Jonkun näköiset opettajat/asiantuntijat pitäisi kuitenkin pitää homman johdossa.
Se on aika selvää että nykyinen systeemi tuottaa imhisiä jotka eivät ole hommassa aidosti mukana. Vaan lähinnä pitämässä jotain sisäpiirien seuraleikkiään pystyssä.
(käytän taikkia nyt esimerkkinä)
Koulujen pitäisi olla ensijsijaisesti tarjoamassa perusteitten handlaamista. Eikä jonain ihme kokeena, viitsiikö lukea 3-7 vuotta jotain aivan päätöntä roskaa ja tehdä päättömiä näytetöitä kursseille. Näistä sitten voidaan valita tekemään jotain työt jonnekkin ne ketkä ovat selvinneet tämän päättömän testin.
Oppilaat oli lähinnä vähän ihmettelemässä, tekemässä nyt vähän kaikkea mikä tuntuu kivalta. Ja sitten odottelemassa että saavat paperit käteen kun ovat suorittaneet kandin tai maisterin, tuola TAIKissa.
Oon myös lukenut joitain tekstejä/kirjoja joita TAIK ja vastaavat laitokset on tuottaneet, ja oon valitettavasti nähnyt useita töitä mitä tuola on puuhailtu ja mitä noi oppilaat on valmistumisen jälkeen tehneet. Ja en todellakaan tajua mihin helvettiin kaikki noi määrärahat, aika ja resurssit on heitetty. Koska se lopputulos on jotain kauheeta soopaa.
....
Niinkuin sanoit, niin se että meillä ei ole super hyviä realistisia maalareita tällä vuosisadalla. Johtuu siitä että meillä ei ole koulutusta tarpeeksi. Eli mitä enemmän koulutusta sitä suuremmalla mahdollisuudella realistiseen taiteeseen syntyy uusia mestareita ja ehkä vielä jotain aivan super talentteja...
Asiaan ei siis todellakaan voi tulla korjausta niin että meillä on hiton vaikeapääsyisiä atelier kouluja ja muutamia isoja realistisen taiteen akatemioita. Joista kukaan ei tiedä mitään. Ja joihin päästään myöhäisessä iässä, koska päätös lähteä tekemään jotain aivan älyttömän marginaalista alaa on vaikea, koulutukseen tarvitsee hankkia rahoitusta jne.
Puhumattakaan siitä että millaisia visuaalisia ärsykkeitä ja millaista opetusta joku nuori ihminen saa nykypäivänä. Visuaalisia ärsykkeitä on TV:n saippuasarjat ja opetus on tasoa "etsi omaa ilmasua" "vapauta sun kädet" "fiilikesellä" ja muuta epäkäytännöllistä soopaa.
...
Sori saattoi tulla vähän liian vihamielinen viesti :D... En halua kääntyä sua vastaan millään tavalla... IMO suomalaisten realistien tulisi pitää yhtä ja pähkäillä miten suomen realistista taidetta saataisin vietyä eteenpäin yhteisvoimin jne.
On hiton siistiä puhua jonkun tyypin kanssa joka tietää noin sairaana taiteesta!!!Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Jatkan tämän palstan seuraamista!
- Sivustaseuraaja
BARE kirjoitti:
En ole oikeastaan tehnyt vielä komposition luonnoksia ollenkaan :D. Saa nähdä sitten kun rupean tekemään niitä niin minkä tien valitsen.
Sain yhdeltä opiskelukaverilta tuolta firenzessä sellasen ~10 sivun lyhyehkön tekstin, joka sisälsi kuvia eri tavoista havaita kompositiota. Siinä oli myös paljon kirja suosituksia ja arvioita että mikä kirja lähestyy milläkin tavalla kompositiota. Pitää koittaa varmaankin lähteä jotenkin tolta pohjalta liikkeelle, ja ostaa tai lainata osan noista kirjoista.
Multa on lähtenyt suurin osa halusta taistella kokoajan jonkun kanssa. Mieli ei ole muuttunut taiteen suhteen ollenkaan. Olen vieläkin 100% sitä mieltä että ei esittävä taide on soopaa :) Ja myöskin siitä että joku puoli villainen taide filosofian ja askartelun opetus ei ole minkään tasoista taideopetusta jne...
Hmm no siis varmaankin aina taiteessa tulee olemaan uusia tuulia, jämähtäneitä vanhoja asioita, veden pitäviä ajattomia asioita jne. Vaikea sanoa mitkä tietyt asiat olisivat sitten mitäkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että se maailma joka me nähdään ihan konktreettisesti tulee aina olemaan kaunista ja aitoa. Eli jos vaan tavalla tai toisella saa taiteeseensa lisättyä luonnon kauneuden. Oli se sitten impressio, kauniita luonnon rytmejä, äärettömän aitoa valööreitten ja varjorajojen hallitsemista tai mitä hyvänsä. Niin mun mielestä se tekee taiteesta merkityksellistä.
Mun mielestä se tapa miten Rembrandt käytti valööreitä on mulle aivan älyttömän aitoa ja kaunista. Vaikka en ole ikinä elänytkään 1600-luvulla.
Samoin Barguen maalauksissa kaikki aspektit ovat älyttömän kauniita. Ne taulut on kuin jotain virheettömiä jalokiviä. Barguen perfektionismi on jotain todella ihailtavaa.
Eikä noi asiat mun mielestä haihdu ajan myötä. Ne asiat jotka tekevät noista hienoja eivät vaan mene muodin mukana, niissä on mukana jotain tärkeää siitä miten ihmiset näkevät ja mieltävät asiat.
IMO ei esittävää maalavat on 99,9% itselleen ja muille valehtelevia ajelehtioita, jotka oikeen itsekkään tiedä mitä haluavat sanoa.
Ymmärrän teorioita ja filosofia ajatuksia. En vaan ymmärrä miten joku konseptuaalinen pläjäys, joka viestittää jotain ajatusta olisi millään tavalla merkityksellinen. Miksei se ihminen kirjoita sitä tekstiksi, jos kerran on kiinostunut konsepteista, paljon parempi media ilmaista asiat.
Kaikkein ymmärtämättömimmät taiteilijat ja taidemuodot ovat niitä joista ei koiteta antaa edes mitään konktreettista selitystä. Vaan ne vaan ovat.
Filosofisella taiteen teorialla ei saisi mun mielestä selitellä teosta joka on äärimmäisen halpamainen ja epäkonktreettinen.
Ja sitä kautta mun mielestä on väärin että ihmiset aloittavat taiteen opiskelunsa epäkontreettisesta teoriasta, joka on täysin puolivillaista sekoilua. Yleensä vieläpä juuri siitä joka sattuu olemaan silloin muotia. Niinkuin nyt joku kokemusperäinen kaiken suhteellistaminen.
TAIKissa ton huomasi, kun ihmisiä ei sitten oikeesti kiinostanutkaan minkään asian tekeminen tai kehittäminen. Olisivat sitten edes panostaneet 100% siihen filosofiaansa ja sen tutkimiseen. Porukat vaan lilluivat opetussuunitelmaa läpi. Ja opettajat vähän lueskelivat taideteoriaa, ja selittivät epäkonktreettisia epäselviä pläjäyksiä muutaman kerran viikkoon meille.
Sitten kun jotain "mullistavaa" valmistui jonkun oppilaan tai tiedekunnan toimesta. Se oli aina jotain keinotekoisesti pakotettua, eikä jotain uutta oivallusta.
Muutenkin joku jatkuva "oivaltaminen" taiteessa on vaan väärin. Mä en halua että mun taiteen katseleminen tai tekeminen on jossain ristisanatehtävän tasolla. Että pitää kokoajan miettiä "mitäköhän tää symbooli nyt tarkottaa". Sen taiteen pitäisi olla jotain visuaalista ja taiteilijan tulisi ajatella visuaalisesti ei jatkuvasti joittenkin abstraktien filosofisten ajatusten kautta ja koittaa jotenkin saattaa niitä visuaaliseen muotoon. Sen ajatuksen pitäisi olla alusta lähtien visuaalinen.
Eli taidekouluissa pitäisi opettaa pelkkää tämän maailman havaitsemista järjestelmällisesti. Ja sitten jättää kaiken näköiset filosofoinnit taiteen tutkijoille.
Toisaalta yleensä keittää kyllä yli, kun lukee jonkun mistään maalaamisesta tia piirtämisestä mitään tajuamattoman kriitikon tai taiteen tutkijan psykoanalyyttisiä arvioita teoksista. Täysin epäkäytännöllistä ja epäkontreettista soheltamista.
.....
Voidaan hyvin sanoa että nykyään ei ole jotain super mega hyviä maalareita realistisessa genressä. Maalarit aloittivat jo ennen teini-ikää treenaamaan joskus 1800-l ja ennen. Niin ei ihmekkään että sielä kukki hiton hyviä maalareita joka nurkan takana.
Onhan meillä tosiaan Odd Nerdrum, Antonio Garcia Lopez. Ja akateemisimmista / teoreettisimmasta maalareista esim. Daniel Graves, Nelson Shanks, Collins, Anthony Ryder jne. (ei ole mitään hajua kiinan tai venäjän maalareista :)... varmaan aivan omanlaisia taitoja löytyy noistakin maista). Tai jos katsoo vaikkapa Richard Schmidin maalauksia, niin on ne vaan jotain helvetin siistiä ja aitoa...
Meillä ei ehkä ole Sargenttia, Velazquezia, Da Vincia, Rubensia, Rembrandtia, Repiniä, Caravaggiota jne... eli voidaan sanoa että ehkä tämän ajan maalarit ovat eri kaliiberia tai eri lähtökohdista taidetta tekevää. En tiedä...
En kuitenkaan missään tilanteessa sanoisi että "modernistit" tai ei esittävää maalaavat olisivat jotenkin realistista tekeviä edellä. Eli taide olisi jotenkin haarautunut 1800-l lopulla ja 1900-l alussa ja realistinen suuntaus olisi jotenkin sinnitelly säästöliekillä perässä tähän päivään asti, sillä aikaa kun modernistit olisivat pitäytyneet siinä vanhassa tasossa, mutta vaan jollain eri tekniikalla tai ajatusmallilla.
Mun mielestä ei esittävä taide on vaan joku nykypäivän vammasen diivailun, nautinnonhaluisuuden, saamattomuuden ja muun roskan kiteytymä. Se ei ole mitään. Tota samaa näkee muuallakin yliopistolla... Tehdään ties mitä tutkimuksia joissa ei ole päätä eikä häntää, eikä mitään kontreettista pohjaa.
Ollaan nähty että maalaustaide on uudistunut historian aikana kokoajan. Joskus nopeasti jopa shokeeraten ihmisiä (enemmän aitoudella kylläkin, kuin jollain shokeeraamista shokeeramisen vuoksi tavalla) joskus hitaamminen liukuen. Nyt ollaan sitten pystytty kunnolla rekisteröimään näitä muutoksia historiasta ja keksimään niille syitä yhteiskunan muutoksista. Se on hienoa että näitä tutkimuksia on pystytty tekemään. Mutta miksi hitossa me koitamme keinotekoisesti muuttua ja keksiä kaikennäköisiä teorioita jatkuavsti? Suuri osa teorioista on täysin epäkäytännöllisiä nykypäivän taiteentekoon.
Se että meillä on erinäisiä nimiä asioille ja että meillä on epämääräisiä syitä sille miksi jossain taulussa on jotain tiettyä. Ei tee siitä tietystä taulusta hyvää teosta. Se tekee siitä teoksesta jonkun ristisanatehtävän tasolla olevan oivalluksen. Sen oivallus löytyy jostain yksinkertaisesta filosofista.
Usein vielä nykytaide ei ole tälläistä vaan jotain aivan super mystifioitua sekoilua. Ja sen taiteen hyvyys tai huonous jää totaalisesti kiinni siitä pitääkö joku kriitikko siitä vai ei. Tai missä yhteydessä se on esitetty, hienon gallerian tilat, cv:eessä merkintä stipendeistä ja kouluista antaa teoksille jo aivan erilaisen merkityksen.
........
" Luonnollisesti ei ole varoja kouluttaa väkeä kaikille mahdollisille ilmaisun kentille maailmassa jossa taiteesta on tullut niin moniarvoista ja niin montaa tehtävää täyttävää. Trendi on ollut sama kautta aikojen."
Ensinnäkään mun mielestä ei esittävä ei ole mitenkään tasa-arvoista minkään kanssa. Ajatellaan aina että kaikki on suhteellista. Mutta se että me koulutetaan ihmiset hallitsemaan sitä mitä näkevät on sata kertaa parempi idea kuin antaa ihmisten haukata tuhannesta eri pikku jutusta pieni pala ja sitten syöttää sata kurssia jotain epämääräistä didaktiikkaa ja estetiikkaa, joka ei ole kunnollisesti mitenkään liitoksissa siihen ovatko kuvat aitoja ja kauniita.
....
No jooh ymmärrän kuitenkin pointtisi. En halua hyökätä sua vastaan mitenkään. Olen vaan enemmän sitä mieltä että modernismille tulee kääntää enemmän selkänsä kuin jotenkin koittaa itse lomitautua siihen. Silloin saattaa klassiseen koulutukseen ja tutkimukseen sekoittua ties mitä ihme sekoilua joka vaan myrkyttää liikettä, poistamalla sen tehoja ja sekoittamalla sen periaatteita.
Koska ei-esittävää tekevien jutut on periaatteessa totta. Mutta toisaalta ne ovat niin helvetin epäkonkreettisia ja kuullostavat usein tekosyiltä huonoille töille kuin joltain oikeilta periaatteilta.
Mä todellakin ymmärrän miksi kaikki voi olla suhteellista ja me kaikki voidaan elää vaikka matrix maailmassa tai jotain. Ja miten kaikki koulukunnat taiteessa vaikuttavat toisiinsa ja miten kaikki maailman asiat ovat pienellä tavalla liitoksissa toisiinsa.
Mutta sitä en ymmärrä miten hitossa me voidaan elää tälläsessä teoriassa. Se että me vedetään kaikki sellasiks pieniksi konsepteiksi jotka toimii jonkun teorian sisällä, tekee taiteesta aivan älyttömän halpamaista pikku pikku pohtimista, ja vie sen pois jostain oikeasti vaikuttavasta ja aidosta.
Kun mä olin joku 12-vuotias näin Frank Frazettan (sarjakuva/ fantasia taiteilija) barbaari ja death dealer kuvat. Ne oli hiton vaikuttavia mun mielestä, ne oli jotain super räjähtävää, energistä ja maskuliinista. En osannut ehkä silloin selittää mikä näissä kiehtoi se oli kuitenkin jotain tosi hienoa. Ne toimivat oikeasti visuaalisina juttuina.
http://www.aumania.it/fa/frazetta/065.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/027.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/046.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/074.jpg
Ei esittävä taide toimii sen teorian sisällä. Sun pitää olla jotenkin jatkuvasti latautunut siihen, että "mitä tää nyt tässä hakee" "mitäköhän toikin symbolisoi". Täysin feikkiä taidetta.
Tietysti kaikki taide vaatii jonkun verran ymmärrystä taiteesta ja elämästä yleisesti ottean. Tai ainakin kokemusta katsella taidetta. Mutta jos joku toimii pelkkänä teoriana, alkaa toi juttu haiskahtamaan isomman kerran.
...
Taideteoksista on tosiaan todella vaikea arvioida mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa. Samoin kuin on vaikea arvioida että miten taidetta tulisi lähestyä ja miten sen tekijän tulisi ajatella.
Mutta se on vaan idioottimaista, jos sitten taiteilija on joku tyyppi joka on lukenut hirveästi teoriaa, ei osaa piirtää eikä maalata. Mitä hän sitten mahdollisesti tuottaa?
Kuullostaa samalta kuin joku muusikko joka on lukenut hirveästi musiikki filosofiaa (jos sellaista on edes) mutta ei ole ikinä konkreettisesti soittanut mitään.
Mun mielestä "taideteoria" on enemmänkin jotain epämääräistä taidefilosofiaa. Ja ne jutut joita on esim. Harold Speedin, Bridgemanin, Barcsayn, Gottfried Bammesin, Richard Schmidin, Anthony Ryderin jne. kirjoissa on taideteoriaa. Se käsittelee todella sitä miten saadaan kahlituksi se mitä me nähdään. Eikä se ole jotain vellovaa pohdiskelua, joka ei anna mitään kontreettista vastausta.
....
Nohh taide ei ole yksinkertaista, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi rakentaa siitä väen väkisin jotain monimutkaista ajatusleikkiä. Meidän tulisi enemmänkin hylätä halpamaiset, epäinhimilliset ja rumat ideat. Ja keskittyä lähinnä siihen joka vaan näyttää hienolta.
En sano että meidän pitäisi sitten laittaa jotain äänestyksiä pystyyn siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, ja rakentaa koulutus/ apuraha jne. systeemi sen varaan. Koska ihmiset sitten yhdessä näkisivät mikä on aitoa/kaunista/hienoa... ja tuottaisivat jonkun yhteistuloksen. Jonkun näköiset opettajat/asiantuntijat pitäisi kuitenkin pitää homman johdossa.
Se on aika selvää että nykyinen systeemi tuottaa imhisiä jotka eivät ole hommassa aidosti mukana. Vaan lähinnä pitämässä jotain sisäpiirien seuraleikkiään pystyssä.
(käytän taikkia nyt esimerkkinä)
Koulujen pitäisi olla ensijsijaisesti tarjoamassa perusteitten handlaamista. Eikä jonain ihme kokeena, viitsiikö lukea 3-7 vuotta jotain aivan päätöntä roskaa ja tehdä päättömiä näytetöitä kursseille. Näistä sitten voidaan valita tekemään jotain työt jonnekkin ne ketkä ovat selvinneet tämän päättömän testin.
Oppilaat oli lähinnä vähän ihmettelemässä, tekemässä nyt vähän kaikkea mikä tuntuu kivalta. Ja sitten odottelemassa että saavat paperit käteen kun ovat suorittaneet kandin tai maisterin, tuola TAIKissa.
Oon myös lukenut joitain tekstejä/kirjoja joita TAIK ja vastaavat laitokset on tuottaneet, ja oon valitettavasti nähnyt useita töitä mitä tuola on puuhailtu ja mitä noi oppilaat on valmistumisen jälkeen tehneet. Ja en todellakaan tajua mihin helvettiin kaikki noi määrärahat, aika ja resurssit on heitetty. Koska se lopputulos on jotain kauheeta soopaa.
....
Niinkuin sanoit, niin se että meillä ei ole super hyviä realistisia maalareita tällä vuosisadalla. Johtuu siitä että meillä ei ole koulutusta tarpeeksi. Eli mitä enemmän koulutusta sitä suuremmalla mahdollisuudella realistiseen taiteeseen syntyy uusia mestareita ja ehkä vielä jotain aivan super talentteja...
Asiaan ei siis todellakaan voi tulla korjausta niin että meillä on hiton vaikeapääsyisiä atelier kouluja ja muutamia isoja realistisen taiteen akatemioita. Joista kukaan ei tiedä mitään. Ja joihin päästään myöhäisessä iässä, koska päätös lähteä tekemään jotain aivan älyttömän marginaalista alaa on vaikea, koulutukseen tarvitsee hankkia rahoitusta jne.
Puhumattakaan siitä että millaisia visuaalisia ärsykkeitä ja millaista opetusta joku nuori ihminen saa nykypäivänä. Visuaalisia ärsykkeitä on TV:n saippuasarjat ja opetus on tasoa "etsi omaa ilmasua" "vapauta sun kädet" "fiilikesellä" ja muuta epäkäytännöllistä soopaa.
...
Sori saattoi tulla vähän liian vihamielinen viesti :D... En halua kääntyä sua vastaan millään tavalla... IMO suomalaisten realistien tulisi pitää yhtä ja pähkäillä miten suomen realistista taidetta saataisin vietyä eteenpäin yhteisvoimin jne.
On hiton siistiä puhua jonkun tyypin kanssa joka tietää noin sairaana taiteesta!!!Osaisitteko (jompi kumpi tai kumpikin) heittää jotain kirjasuosituksia? erilaisia taidekirjoja on kuitenkin niin paljon ettei oikein tiedä mistä lähtisi liikkeelle.
- BARE
Sivustaseuraaja kirjoitti:
Osaisitteko (jompi kumpi tai kumpikin) heittää jotain kirjasuosituksia? erilaisia taidekirjoja on kuitenkin niin paljon ettei oikein tiedä mistä lähtisi liikkeelle.
Laitan tästä lapusta jonka sain kanssa opiskelijaltani Firenzessä, kun en itse oikeen tiedä asiasta kauheasti :D. Tämän tehnyt meidän kompostioluentoja pitävä opettaja.
Itse omistan Harold Speedin, Pooren (uudemman version valitettavasti) ja valokopiot FJ Glassin kirjasta. Noita kirjoja yleisesti ottaen ei löydy melkeen mistään. Ja jos noita todella haluaa niin joutuu tilaamaan Amazonista tai http://www.antiqbook.com/ aika kalliilla hinnalla postikuluilla. Joka on ton jutun huono puoli.
Jotain vähäistä materiaalia kompositiosta löytyy myös Richard Schmidin ja Burton Silvermanin maalausoppaista. Lähinnä kylläkin sellaisia muistiinpano-omaisia ajatuksia kuin jotain sääntöjä tai konktreettisia tapoja tehdä asiat.
Andrew Loomiksen kirjoista löytyy ihan konktreettisia tapoja ja sääntöjä sommitella asiat. Lähinnä juuri Creative Illustrationista, jonka löytää monesta paikasta ilmaiseksi netistä.
......
Tälläinen tapa havaita kompositiota sai jonkun verran vastalauseita kehittyneimpien oppilaitten taholta, ja myös joidenkin opettajien taholta. Koska monet pitävät kompositiota enemmänkin intuitiivisena asiana kuin tarkkana systeeminä. Ja kirjojen tapoja sommitella asiat lähinnä ehdotuksina eikä sääntöinä.
Eli kompositiota voidaan tämän kirjoituksen mukaan lähestyä monella eri tavalla. Tässä listassa kirjat on luokiteltu sen mukaan että mitä tapaa ne nouddatelevat eniten. Tietysti kirjat eivät vaan panosta tähän yhteen aspektiin, mutta nojaavat siihen enemmän verrattaen muihin listan kirjoihin.
GEOMETRIA
Jotkut taiteilijat löytävät Geometrisia rakenteita mestareitten töistä. Kuten kultainen leikkaus ja muut matemaattiset systeemit.
-Jacobs M. - The art of Composition: A simpple application of dynamic symmetry. Ny Doubleday 1930
-Boleau Charles - The Secret Geometry of Painting. Trans J. Griffin. London: Thames and Hudson 1963
KOMPOSTIONAALISET TUKIRAKENTEET
Monet uskovat että yksinketaiset muodot tai yksinkertainen muoto, on mestareitten kompositioitten takana. Tämä tapa on enemmänkin intuitiivinen visuaalinen prosessi kuin matemaattinen.
Henry R. Poore - Pictorial Composition & the Critical Judgement of Pictures. New York: Putnam 1903. (olemassa myös uudempi versio doverilta, joka on paljon paljon huonompi)
http://www.archive.org/details/pictorialcomposi00pooriala
Payne Edgar: The composition of outdoor painting. Bellflower, CA: DeRu's fine arts, 2006
LUONNON RYTMIT
Kompositiota voidaan myös oppia suoraan luonnosta, kopioimalla luonno rytmejä.
Harold Speed - Practice and Science of Drawing. New York: Dover 1972
http://www.gutenberg.org/files/14264/14264-h/14264-h.htm
F. J. Glass - Sketching from Nature. London: Batsford 1926
KORISTEELLINEN DESIGN
Tutkimalla koristeellisia elementtejä taiteista, voidaan asioista löytää tasapainoja, mittasuhteita, massoja jne.
Dow Arthur W. - Pictorial Composition. Berkeley UC press 1997
KERRONNALLINEN KOMPOSITIO
Kompositio ei välttämättä ole aina olemassa jotain kerronallista asiaa varten. Kuitenkin isoissa monta figuuria käsittävissä maalauksissa voidaan kompositiota käyttää kerronnallisiin tarkoituksiin, käyttäen hyväksi abstraktien ideoitten visuaalista toteutusta, valööreitten sijoittelua, viivojen sijoittelua ja värien sijoittelua.
Blanc, Charles - The Grammar of Painting and Engarving. Trans. Kate Doggett. Chigago: Griggs 1879
Henning Fritz - Concept and composition
Listaan oli lisätty myös Hartman, Sadakichi - Landscape and Figure Composition. NY: Barker and Taylor 1910. Sitä ei oltu vaan laitettu mihinkään kategoriaan. - ...
BARE kirjoitti:
En ole oikeastaan tehnyt vielä komposition luonnoksia ollenkaan :D. Saa nähdä sitten kun rupean tekemään niitä niin minkä tien valitsen.
Sain yhdeltä opiskelukaverilta tuolta firenzessä sellasen ~10 sivun lyhyehkön tekstin, joka sisälsi kuvia eri tavoista havaita kompositiota. Siinä oli myös paljon kirja suosituksia ja arvioita että mikä kirja lähestyy milläkin tavalla kompositiota. Pitää koittaa varmaankin lähteä jotenkin tolta pohjalta liikkeelle, ja ostaa tai lainata osan noista kirjoista.
Multa on lähtenyt suurin osa halusta taistella kokoajan jonkun kanssa. Mieli ei ole muuttunut taiteen suhteen ollenkaan. Olen vieläkin 100% sitä mieltä että ei esittävä taide on soopaa :) Ja myöskin siitä että joku puoli villainen taide filosofian ja askartelun opetus ei ole minkään tasoista taideopetusta jne...
Hmm no siis varmaankin aina taiteessa tulee olemaan uusia tuulia, jämähtäneitä vanhoja asioita, veden pitäviä ajattomia asioita jne. Vaikea sanoa mitkä tietyt asiat olisivat sitten mitäkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että se maailma joka me nähdään ihan konktreettisesti tulee aina olemaan kaunista ja aitoa. Eli jos vaan tavalla tai toisella saa taiteeseensa lisättyä luonnon kauneuden. Oli se sitten impressio, kauniita luonnon rytmejä, äärettömän aitoa valööreitten ja varjorajojen hallitsemista tai mitä hyvänsä. Niin mun mielestä se tekee taiteesta merkityksellistä.
Mun mielestä se tapa miten Rembrandt käytti valööreitä on mulle aivan älyttömän aitoa ja kaunista. Vaikka en ole ikinä elänytkään 1600-luvulla.
Samoin Barguen maalauksissa kaikki aspektit ovat älyttömän kauniita. Ne taulut on kuin jotain virheettömiä jalokiviä. Barguen perfektionismi on jotain todella ihailtavaa.
Eikä noi asiat mun mielestä haihdu ajan myötä. Ne asiat jotka tekevät noista hienoja eivät vaan mene muodin mukana, niissä on mukana jotain tärkeää siitä miten ihmiset näkevät ja mieltävät asiat.
IMO ei esittävää maalavat on 99,9% itselleen ja muille valehtelevia ajelehtioita, jotka oikeen itsekkään tiedä mitä haluavat sanoa.
Ymmärrän teorioita ja filosofia ajatuksia. En vaan ymmärrä miten joku konseptuaalinen pläjäys, joka viestittää jotain ajatusta olisi millään tavalla merkityksellinen. Miksei se ihminen kirjoita sitä tekstiksi, jos kerran on kiinostunut konsepteista, paljon parempi media ilmaista asiat.
Kaikkein ymmärtämättömimmät taiteilijat ja taidemuodot ovat niitä joista ei koiteta antaa edes mitään konktreettista selitystä. Vaan ne vaan ovat.
Filosofisella taiteen teorialla ei saisi mun mielestä selitellä teosta joka on äärimmäisen halpamainen ja epäkonktreettinen.
Ja sitä kautta mun mielestä on väärin että ihmiset aloittavat taiteen opiskelunsa epäkontreettisesta teoriasta, joka on täysin puolivillaista sekoilua. Yleensä vieläpä juuri siitä joka sattuu olemaan silloin muotia. Niinkuin nyt joku kokemusperäinen kaiken suhteellistaminen.
TAIKissa ton huomasi, kun ihmisiä ei sitten oikeesti kiinostanutkaan minkään asian tekeminen tai kehittäminen. Olisivat sitten edes panostaneet 100% siihen filosofiaansa ja sen tutkimiseen. Porukat vaan lilluivat opetussuunitelmaa läpi. Ja opettajat vähän lueskelivat taideteoriaa, ja selittivät epäkonktreettisia epäselviä pläjäyksiä muutaman kerran viikkoon meille.
Sitten kun jotain "mullistavaa" valmistui jonkun oppilaan tai tiedekunnan toimesta. Se oli aina jotain keinotekoisesti pakotettua, eikä jotain uutta oivallusta.
Muutenkin joku jatkuva "oivaltaminen" taiteessa on vaan väärin. Mä en halua että mun taiteen katseleminen tai tekeminen on jossain ristisanatehtävän tasolla. Että pitää kokoajan miettiä "mitäköhän tää symbooli nyt tarkottaa". Sen taiteen pitäisi olla jotain visuaalista ja taiteilijan tulisi ajatella visuaalisesti ei jatkuvasti joittenkin abstraktien filosofisten ajatusten kautta ja koittaa jotenkin saattaa niitä visuaaliseen muotoon. Sen ajatuksen pitäisi olla alusta lähtien visuaalinen.
Eli taidekouluissa pitäisi opettaa pelkkää tämän maailman havaitsemista järjestelmällisesti. Ja sitten jättää kaiken näköiset filosofoinnit taiteen tutkijoille.
Toisaalta yleensä keittää kyllä yli, kun lukee jonkun mistään maalaamisesta tia piirtämisestä mitään tajuamattoman kriitikon tai taiteen tutkijan psykoanalyyttisiä arvioita teoksista. Täysin epäkäytännöllistä ja epäkontreettista soheltamista.
.....
Voidaan hyvin sanoa että nykyään ei ole jotain super mega hyviä maalareita realistisessa genressä. Maalarit aloittivat jo ennen teini-ikää treenaamaan joskus 1800-l ja ennen. Niin ei ihmekkään että sielä kukki hiton hyviä maalareita joka nurkan takana.
Onhan meillä tosiaan Odd Nerdrum, Antonio Garcia Lopez. Ja akateemisimmista / teoreettisimmasta maalareista esim. Daniel Graves, Nelson Shanks, Collins, Anthony Ryder jne. (ei ole mitään hajua kiinan tai venäjän maalareista :)... varmaan aivan omanlaisia taitoja löytyy noistakin maista). Tai jos katsoo vaikkapa Richard Schmidin maalauksia, niin on ne vaan jotain helvetin siistiä ja aitoa...
Meillä ei ehkä ole Sargenttia, Velazquezia, Da Vincia, Rubensia, Rembrandtia, Repiniä, Caravaggiota jne... eli voidaan sanoa että ehkä tämän ajan maalarit ovat eri kaliiberia tai eri lähtökohdista taidetta tekevää. En tiedä...
En kuitenkaan missään tilanteessa sanoisi että "modernistit" tai ei esittävää maalaavat olisivat jotenkin realistista tekeviä edellä. Eli taide olisi jotenkin haarautunut 1800-l lopulla ja 1900-l alussa ja realistinen suuntaus olisi jotenkin sinnitelly säästöliekillä perässä tähän päivään asti, sillä aikaa kun modernistit olisivat pitäytyneet siinä vanhassa tasossa, mutta vaan jollain eri tekniikalla tai ajatusmallilla.
Mun mielestä ei esittävä taide on vaan joku nykypäivän vammasen diivailun, nautinnonhaluisuuden, saamattomuuden ja muun roskan kiteytymä. Se ei ole mitään. Tota samaa näkee muuallakin yliopistolla... Tehdään ties mitä tutkimuksia joissa ei ole päätä eikä häntää, eikä mitään kontreettista pohjaa.
Ollaan nähty että maalaustaide on uudistunut historian aikana kokoajan. Joskus nopeasti jopa shokeeraten ihmisiä (enemmän aitoudella kylläkin, kuin jollain shokeeraamista shokeeramisen vuoksi tavalla) joskus hitaamminen liukuen. Nyt ollaan sitten pystytty kunnolla rekisteröimään näitä muutoksia historiasta ja keksimään niille syitä yhteiskunan muutoksista. Se on hienoa että näitä tutkimuksia on pystytty tekemään. Mutta miksi hitossa me koitamme keinotekoisesti muuttua ja keksiä kaikennäköisiä teorioita jatkuavsti? Suuri osa teorioista on täysin epäkäytännöllisiä nykypäivän taiteentekoon.
Se että meillä on erinäisiä nimiä asioille ja että meillä on epämääräisiä syitä sille miksi jossain taulussa on jotain tiettyä. Ei tee siitä tietystä taulusta hyvää teosta. Se tekee siitä teoksesta jonkun ristisanatehtävän tasolla olevan oivalluksen. Sen oivallus löytyy jostain yksinkertaisesta filosofista.
Usein vielä nykytaide ei ole tälläistä vaan jotain aivan super mystifioitua sekoilua. Ja sen taiteen hyvyys tai huonous jää totaalisesti kiinni siitä pitääkö joku kriitikko siitä vai ei. Tai missä yhteydessä se on esitetty, hienon gallerian tilat, cv:eessä merkintä stipendeistä ja kouluista antaa teoksille jo aivan erilaisen merkityksen.
........
" Luonnollisesti ei ole varoja kouluttaa väkeä kaikille mahdollisille ilmaisun kentille maailmassa jossa taiteesta on tullut niin moniarvoista ja niin montaa tehtävää täyttävää. Trendi on ollut sama kautta aikojen."
Ensinnäkään mun mielestä ei esittävä ei ole mitenkään tasa-arvoista minkään kanssa. Ajatellaan aina että kaikki on suhteellista. Mutta se että me koulutetaan ihmiset hallitsemaan sitä mitä näkevät on sata kertaa parempi idea kuin antaa ihmisten haukata tuhannesta eri pikku jutusta pieni pala ja sitten syöttää sata kurssia jotain epämääräistä didaktiikkaa ja estetiikkaa, joka ei ole kunnollisesti mitenkään liitoksissa siihen ovatko kuvat aitoja ja kauniita.
....
No jooh ymmärrän kuitenkin pointtisi. En halua hyökätä sua vastaan mitenkään. Olen vaan enemmän sitä mieltä että modernismille tulee kääntää enemmän selkänsä kuin jotenkin koittaa itse lomitautua siihen. Silloin saattaa klassiseen koulutukseen ja tutkimukseen sekoittua ties mitä ihme sekoilua joka vaan myrkyttää liikettä, poistamalla sen tehoja ja sekoittamalla sen periaatteita.
Koska ei-esittävää tekevien jutut on periaatteessa totta. Mutta toisaalta ne ovat niin helvetin epäkonkreettisia ja kuullostavat usein tekosyiltä huonoille töille kuin joltain oikeilta periaatteilta.
Mä todellakin ymmärrän miksi kaikki voi olla suhteellista ja me kaikki voidaan elää vaikka matrix maailmassa tai jotain. Ja miten kaikki koulukunnat taiteessa vaikuttavat toisiinsa ja miten kaikki maailman asiat ovat pienellä tavalla liitoksissa toisiinsa.
Mutta sitä en ymmärrä miten hitossa me voidaan elää tälläsessä teoriassa. Se että me vedetään kaikki sellasiks pieniksi konsepteiksi jotka toimii jonkun teorian sisällä, tekee taiteesta aivan älyttömän halpamaista pikku pikku pohtimista, ja vie sen pois jostain oikeasti vaikuttavasta ja aidosta.
Kun mä olin joku 12-vuotias näin Frank Frazettan (sarjakuva/ fantasia taiteilija) barbaari ja death dealer kuvat. Ne oli hiton vaikuttavia mun mielestä, ne oli jotain super räjähtävää, energistä ja maskuliinista. En osannut ehkä silloin selittää mikä näissä kiehtoi se oli kuitenkin jotain tosi hienoa. Ne toimivat oikeasti visuaalisina juttuina.
http://www.aumania.it/fa/frazetta/065.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/027.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/046.jpg
http://www.aumania.it/fa/frazetta/074.jpg
Ei esittävä taide toimii sen teorian sisällä. Sun pitää olla jotenkin jatkuvasti latautunut siihen, että "mitä tää nyt tässä hakee" "mitäköhän toikin symbolisoi". Täysin feikkiä taidetta.
Tietysti kaikki taide vaatii jonkun verran ymmärrystä taiteesta ja elämästä yleisesti ottean. Tai ainakin kokemusta katsella taidetta. Mutta jos joku toimii pelkkänä teoriana, alkaa toi juttu haiskahtamaan isomman kerran.
...
Taideteoksista on tosiaan todella vaikea arvioida mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa. Samoin kuin on vaikea arvioida että miten taidetta tulisi lähestyä ja miten sen tekijän tulisi ajatella.
Mutta se on vaan idioottimaista, jos sitten taiteilija on joku tyyppi joka on lukenut hirveästi teoriaa, ei osaa piirtää eikä maalata. Mitä hän sitten mahdollisesti tuottaa?
Kuullostaa samalta kuin joku muusikko joka on lukenut hirveästi musiikki filosofiaa (jos sellaista on edes) mutta ei ole ikinä konkreettisesti soittanut mitään.
Mun mielestä "taideteoria" on enemmänkin jotain epämääräistä taidefilosofiaa. Ja ne jutut joita on esim. Harold Speedin, Bridgemanin, Barcsayn, Gottfried Bammesin, Richard Schmidin, Anthony Ryderin jne. kirjoissa on taideteoriaa. Se käsittelee todella sitä miten saadaan kahlituksi se mitä me nähdään. Eikä se ole jotain vellovaa pohdiskelua, joka ei anna mitään kontreettista vastausta.
....
Nohh taide ei ole yksinkertaista, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi rakentaa siitä väen väkisin jotain monimutkaista ajatusleikkiä. Meidän tulisi enemmänkin hylätä halpamaiset, epäinhimilliset ja rumat ideat. Ja keskittyä lähinnä siihen joka vaan näyttää hienolta.
En sano että meidän pitäisi sitten laittaa jotain äänestyksiä pystyyn siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, ja rakentaa koulutus/ apuraha jne. systeemi sen varaan. Koska ihmiset sitten yhdessä näkisivät mikä on aitoa/kaunista/hienoa... ja tuottaisivat jonkun yhteistuloksen. Jonkun näköiset opettajat/asiantuntijat pitäisi kuitenkin pitää homman johdossa.
Se on aika selvää että nykyinen systeemi tuottaa imhisiä jotka eivät ole hommassa aidosti mukana. Vaan lähinnä pitämässä jotain sisäpiirien seuraleikkiään pystyssä.
(käytän taikkia nyt esimerkkinä)
Koulujen pitäisi olla ensijsijaisesti tarjoamassa perusteitten handlaamista. Eikä jonain ihme kokeena, viitsiikö lukea 3-7 vuotta jotain aivan päätöntä roskaa ja tehdä päättömiä näytetöitä kursseille. Näistä sitten voidaan valita tekemään jotain työt jonnekkin ne ketkä ovat selvinneet tämän päättömän testin.
Oppilaat oli lähinnä vähän ihmettelemässä, tekemässä nyt vähän kaikkea mikä tuntuu kivalta. Ja sitten odottelemassa että saavat paperit käteen kun ovat suorittaneet kandin tai maisterin, tuola TAIKissa.
Oon myös lukenut joitain tekstejä/kirjoja joita TAIK ja vastaavat laitokset on tuottaneet, ja oon valitettavasti nähnyt useita töitä mitä tuola on puuhailtu ja mitä noi oppilaat on valmistumisen jälkeen tehneet. Ja en todellakaan tajua mihin helvettiin kaikki noi määrärahat, aika ja resurssit on heitetty. Koska se lopputulos on jotain kauheeta soopaa.
....
Niinkuin sanoit, niin se että meillä ei ole super hyviä realistisia maalareita tällä vuosisadalla. Johtuu siitä että meillä ei ole koulutusta tarpeeksi. Eli mitä enemmän koulutusta sitä suuremmalla mahdollisuudella realistiseen taiteeseen syntyy uusia mestareita ja ehkä vielä jotain aivan super talentteja...
Asiaan ei siis todellakaan voi tulla korjausta niin että meillä on hiton vaikeapääsyisiä atelier kouluja ja muutamia isoja realistisen taiteen akatemioita. Joista kukaan ei tiedä mitään. Ja joihin päästään myöhäisessä iässä, koska päätös lähteä tekemään jotain aivan älyttömän marginaalista alaa on vaikea, koulutukseen tarvitsee hankkia rahoitusta jne.
Puhumattakaan siitä että millaisia visuaalisia ärsykkeitä ja millaista opetusta joku nuori ihminen saa nykypäivänä. Visuaalisia ärsykkeitä on TV:n saippuasarjat ja opetus on tasoa "etsi omaa ilmasua" "vapauta sun kädet" "fiilikesellä" ja muuta epäkäytännöllistä soopaa.
...
Sori saattoi tulla vähän liian vihamielinen viesti :D... En halua kääntyä sua vastaan millään tavalla... IMO suomalaisten realistien tulisi pitää yhtä ja pähkäillä miten suomen realistista taidetta saataisin vietyä eteenpäin yhteisvoimin jne.
On hiton siistiä puhua jonkun tyypin kanssa joka tietää noin sairaana taiteesta!!!Terve Bare.On selvää että keskustelumme vaatisi melkoisesti aikaa jotta voisimme kumpikin argumentoida tyhjentävämmin, valitettavasti lähestyvän näyttelyni takia siihen ei ole minulla aikaa. Ehkäpä vielä joskus.
Törmäsin sattumalta harjoitustöihisi ja panin merkille nopean kehityksesi. Koska suhtaudut asiaan ilmeisellä vakavuudella tulet varmasti olemaan varteenotettava tekijä. Enkä usko että siihen menee edes valtavan kauan.
Sinulle Sivustaseuraaja: voit ajatella kompositiota keinona ilmaista haluamasi kuvaidean mahdollisimman selkeästi. Kompositio on kuvapinnan rakentamista rikkaasti ja mielenkiintoisesti. Nämä ovat mielestäni tärkeimmät periaatteet sommittelua suunniteltaessa. Älä aloita suunnitelmiasi minkään kaavan mukaisesti. Ns." ensiajatus" jossa luot kuvaideasi täysin ajatuksesi pohjalta on teoksen yleisilmeen ja efektin kannalta kaikista tärkein. Kun alkuajatus on visualisoitu, alkaa sommittelun hiominen. Tässä kohtaa avuksi tulevat kaavat.
Yleisesti ottaen sommittelu on pitkälti tunteesta ja visiosta kumpuava asia, jossa liiallinen kaavojen soveltaminen tappaa sen inspiraatiosta syntyneen perusajatuksen joka on useimpien taideteosten polttovoima. Silmä kehittyy sommittelua harjoitellessa, kun se kehittyy tarpeeksi, valmiit kaavat kuten kultainen leikkaus tuntuvat rajoittavilta ja hullunkurisilta. Kehittynyt silmä ja maku asettelevat kuvan elementit onnistuneesti.
Suosittelen silti lukemaan kasapäin aiheesta, koska pelkkä tunne ei alussa riitä. - BARE
... kirjoitti:
Terve Bare.On selvää että keskustelumme vaatisi melkoisesti aikaa jotta voisimme kumpikin argumentoida tyhjentävämmin, valitettavasti lähestyvän näyttelyni takia siihen ei ole minulla aikaa. Ehkäpä vielä joskus.
Törmäsin sattumalta harjoitustöihisi ja panin merkille nopean kehityksesi. Koska suhtaudut asiaan ilmeisellä vakavuudella tulet varmasti olemaan varteenotettava tekijä. Enkä usko että siihen menee edes valtavan kauan.
Sinulle Sivustaseuraaja: voit ajatella kompositiota keinona ilmaista haluamasi kuvaidean mahdollisimman selkeästi. Kompositio on kuvapinnan rakentamista rikkaasti ja mielenkiintoisesti. Nämä ovat mielestäni tärkeimmät periaatteet sommittelua suunniteltaessa. Älä aloita suunnitelmiasi minkään kaavan mukaisesti. Ns." ensiajatus" jossa luot kuvaideasi täysin ajatuksesi pohjalta on teoksen yleisilmeen ja efektin kannalta kaikista tärkein. Kun alkuajatus on visualisoitu, alkaa sommittelun hiominen. Tässä kohtaa avuksi tulevat kaavat.
Yleisesti ottaen sommittelu on pitkälti tunteesta ja visiosta kumpuava asia, jossa liiallinen kaavojen soveltaminen tappaa sen inspiraatiosta syntyneen perusajatuksen joka on useimpien taideteosten polttovoima. Silmä kehittyy sommittelua harjoitellessa, kun se kehittyy tarpeeksi, valmiit kaavat kuten kultainen leikkaus tuntuvat rajoittavilta ja hullunkurisilta. Kehittynyt silmä ja maku asettelevat kuvan elementit onnistuneesti.
Suosittelen silti lukemaan kasapäin aiheesta, koska pelkkä tunne ei alussa riitä.Kiitos vinkeistä :). Pitää tosiaan jossain vaiheessa ottaa työn alle toi kompositio. Ja pitää tosiaankin lukea kaikki tarjolla oleva materiaali aiheesta.
Näyttely menestystä sulle ! :D Harvemmin pystyy puhumaan sun tasosten taiteilijoiden kanssa tällä palstalla ! :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908