Myllyhoito

Vähän kyllä hirvittää,ei hoitoon pääseminen,vaan se miten kotona pärjätään.

Olen yrittänyt saada apua jo pitkään,mutta aina on painettu villaisella,koska olen (fyysisesti)terve ja 3 koululaisen äiti.

Syyttämistä olen saanut kiihtyvällä tahdilla aviomieheltä(juo myös,mutta käy työssä tunnollisesti),tilanteet on kääntynyt väkivaltaisiksi viime aikoina,jolloin lastis tuli mukaan.

Kerrankin pystyin puhumaan rehellisesti omista tunnoistani,mm itsetuhoisista ajatuksista ja teoista,kukaan ei syyttänyt ja apua alettiin järjestää heti.

Kouluikäiset lapset ovat tilanteen tasalla ja ovat helpottuneita,kun asiat muuttuvat parempaan suuntaan.Onneksi mulla on ihania ystäviä ja sukulaisia,jotka majoittavat lapset osaksi aikaa,vaikka mies ottaa sen loukkauksena.Hän joutuu myös käymään päihdearviossa,eri asia sitten on,miten rehellisesti siellä vastailee kysymyksiin.

Ihana ajatus saada elämästätaas kiinni,ehkä pystyn siellä hoidossa taas itkemäänkin pahaa oloa pois,pitkästä aikaa.

Uskon hoidon auttavan,täältä olisin kovasti kaivannut henk.koht. kokemuksia,tarkoitan sitä,että meneekö siellä ihan säpäleiksi.

ahdistusA kirjoitti:

Vähän kyllä hirvittää,ei hoitoon pääseminen,vaan se miten kotona pärjätään.

Olen yrittänyt saada apua jo pitkään,mutta aina on painettu villaisella,koska olen (fyysisesti)terve ja 3 koululaisen äiti.

Syyttämistä olen saanut kiihtyvällä tahdilla aviomieheltä(juo myös,mutta käy työssä tunnollisesti),tilanteet on kääntynyt väkivaltaisiksi viime aikoina,jolloin lastis tuli mukaan.

Kerrankin pystyin puhumaan rehellisesti omista tunnoistani,mm itsetuhoisista ajatuksista ja teoista,kukaan ei syyttänyt ja apua alettiin järjestää heti.

Kouluikäiset lapset ovat tilanteen tasalla ja ovat helpottuneita,kun asiat muuttuvat parempaan suuntaan.Onneksi mulla on ihania ystäviä ja sukulaisia,jotka majoittavat lapset osaksi aikaa,vaikka mies ottaa sen loukkauksena.Hän joutuu myös käymään päihdearviossa,eri asia sitten on,miten rehellisesti siellä vastailee kysymyksiin.

Ihana ajatus saada elämästätaas kiinni,ehkä pystyn siellä hoidossa taas itkemäänkin pahaa oloa pois,pitkästä aikaa.

Uskon hoidon auttavan,täältä olisin kovasti kaivannut henk.koht. kokemuksia,tarkoitan sitä,että meneekö siellä ihan säpäleiksi.

Lue lisää

Hoitohenkilökunta on alansa huippuja koska he ovat itse raitistuneita alkoholisteja, aina psykilogista lääkäriin ja terapeuttiin, oon istunut saman pöydän ääressä näitten heppujen kanssa, mukavaa asiallista porukkaa, tavoitteena on täysin päihteetön elämä ja jatkohoitona AA-ryhmä, kaikki on tosin vapaaehtoista mutta kyllä se tosissaan kannattaa ottaa jos raitis elämä kiinnostaa.

Kyllä se perhe pärjää sen muutaman viikon ilman sinun läsnäoloasi.

Tsemppiä!

raitis kirjoitti:

Hoitohenkilökunta on alansa huippuja koska he ovat itse raitistuneita alkoholisteja, aina psykilogista lääkäriin ja terapeuttiin, oon istunut saman pöydän ääressä näitten heppujen kanssa, mukavaa asiallista porukkaa, tavoitteena on täysin päihteetön elämä ja jatkohoitona AA-ryhmä, kaikki on tosin vapaaehtoista mutta kyllä se tosissaan kannattaa ottaa jos raitis elämä kiinnostaa.

Kyllä se perhe pärjää sen muutaman viikon ilman sinun läsnäoloasi.

Tsemppiä!

Lue lisää

http://www.kalliola.fi/fi/paihdetyo/nurmijarven klinikka/hoidon tuloksellisuus/

ahdistusA kirjoitti:

Vähän kyllä hirvittää,ei hoitoon pääseminen,vaan se miten kotona pärjätään.

Olen yrittänyt saada apua jo pitkään,mutta aina on painettu villaisella,koska olen (fyysisesti)terve ja 3 koululaisen äiti.

Syyttämistä olen saanut kiihtyvällä tahdilla aviomieheltä(juo myös,mutta käy työssä tunnollisesti),tilanteet on kääntynyt väkivaltaisiksi viime aikoina,jolloin lastis tuli mukaan.

Kerrankin pystyin puhumaan rehellisesti omista tunnoistani,mm itsetuhoisista ajatuksista ja teoista,kukaan ei syyttänyt ja apua alettiin järjestää heti.

Kouluikäiset lapset ovat tilanteen tasalla ja ovat helpottuneita,kun asiat muuttuvat parempaan suuntaan.Onneksi mulla on ihania ystäviä ja sukulaisia,jotka majoittavat lapset osaksi aikaa,vaikka mies ottaa sen loukkauksena.Hän joutuu myös käymään päihdearviossa,eri asia sitten on,miten rehellisesti siellä vastailee kysymyksiin.

Ihana ajatus saada elämästätaas kiinni,ehkä pystyn siellä hoidossa taas itkemäänkin pahaa oloa pois,pitkästä aikaa.

Uskon hoidon auttavan,täältä olisin kovasti kaivannut henk.koht. kokemuksia,tarkoitan sitä,että meneekö siellä ihan säpäleiksi.

Lue lisää

Sinä olet jo säpäleinä ja perheesi hajoamassa. Nyt on aika eheytyä. Sinusta on kysymys. Tarvitset hoidon tai kaikki tuhoutuu. Tämä on uuden alku. Ole ennakkoluulottomalla ja rohkealla mielellä. Raittius ja minuuden eheytyminen on tavoitteena. Kyllä ammattilainen osaa kasata, viina osaa vain purkaa.

Millä kriteereillä mitattuna se on mielestäsi Suomen parasta?
Pystytkö antamaan joitain tilastoja tms?

kriteerein kirjoitti:

Millä kriteereillä mitattuna se on mielestäsi Suomen parasta?
Pystytkö antamaan joitain tilastoja tms?

12-askelta on, ainakin kohtapuoliin, ainoota hoitoa Suomessa. On se silloin myös parasta!

kriteeri kirjoitti:

12-askelta on, ainakin kohtapuoliin, ainoota hoitoa Suomessa. On se silloin myös parasta!

jos minunkinlaiseni juoppo on siinä myllyssä parantunut sellaiseksi, että ajatus viinasta jopa etoo. Joudun tarjoilemaan drinkkejä muille ja kun se viinan haju siinä lemahtaa, niin ihmettelen millä innokkuudella minäkin olen tuota myrkkyä kiskonut.

kriteerein kirjoitti:

Millä kriteereillä mitattuna se on mielestäsi Suomen parasta?
Pystytkö antamaan joitain tilastoja tms?

Olen korvessa langattoman kanssa, joten en pääse arkistokaapille. Viittaan seurantatutkimuksiin. Riippuu aikavälistä, mutta oletetaan, että 3-12 kk raittiutta saanut alkoholisti on suuressa vaarassa saada pysyvän muutoksen elämäänsä vaikka retkahdus tapahtuisikin. Prosentit mitataan kuitenkin pysyvästi raittiutta saaneista.

Voisit periaatteessa tarkistaa kunnallisten hoitolaitosten toipumisprosentin: se on likimain nolla, korkeintaan promillen luokkaa, koko siltä ajalta, kun ne ovat toimineet.

Myllyhoito ja Minnesota-hoito ovat aivan eri planeetalta - raittiuden ylläpitäjänä toimivat sitten eri instanssit, tehokkaimmin AA.

Muissa Pohjoismaissa tulokset ovat parempia - siellä yhteiskunta on valinnut laajemmin Minnesota-mallin.

Juopon toipuminen ei ole helppoa, eikä asian seuraaminen. Muutaman kuukauden raittiuteen päässeitä myllyhoidettuja voi olla 90% ja vuoden kestävään 30%. Entä viiden vuoden? Miten lasketaan se, kun retkahtanut raitistuu hetken päästä kokonaan - herätys on jo tapahtunut myllyssä tai aa:ssa, mutta tapaus on ulkona mittareista.

Jos AA:sta lasketaan jokainen oviaukosta kurkistanut ja edellytetään yhtä vuotta, sekin pääsee vain muutamiin prosentteihin, mutta jos lasketaan jo kuukauden tai pari penkissä istuneet, pidettäisiin sitä ikään kuin "perushoitojaksona" se nousee huikeasti - ehkä kaikkein korkeimmalle. Eksaktia mittaamista vaikeuttaisi tuntemattomuus ja nimettömyys ja ryhmiin sitoutumattomuus. On myös erilaisia ryhmiä, luvalla sanoen.

Entäpä AA:ssa käynyt, joka lupaavan alun jälkeen retkahtelee viisi vuotta ja sitten istuu kuin Isotalon Antto vanhoilla päivillään, miehekkäästi ja rauhoittuneena? Lasketaanko alun vai lopun mukaan tilastoon?

AA on kaikkien mittareitten ulkopuolella ja hyvä niin.

Kunnallisesta hoitolaitoksesta ulospäässyt yleensä juoksee viinakauppaan niin, että meinaa jäädä auton alle. Yksikin valitti minulle itku kurkussa, että "oli karmea paikka, ei ollut viinan tippaa." Toisaalta voisi ajatella, että hoitolaitos ylläpitää kurjistumiskierrettä, joka voi johtaa tilanteen loppumiseen - hautaan tai raittiuteen. Se on kallista ja tehotonta.

Minulle Diacorin lääkäri alkoi kertoa alkoholin hyvistä puolista tyyliin "pari konjakkia päivässä on itse asiassa terveellistä". Olin kertonut, että olen alkoholisti.

Saattaa olla, että vain toinen alkoholisti kykenee juurruttamaan oikean ymmärryksen toiselle samanlaiselle. Siinä se on "kern des punktes".

Nolla on kuitenkin nolla ja, kuten Hektor lauloi, edes: "kaksisataa kertaa nolla ei ole mitään."

vanemoinen kirjoitti:

Olen korvessa langattoman kanssa, joten en pääse arkistokaapille. Viittaan seurantatutkimuksiin. Riippuu aikavälistä, mutta oletetaan, että 3-12 kk raittiutta saanut alkoholisti on suuressa vaarassa saada pysyvän muutoksen elämäänsä vaikka retkahdus tapahtuisikin. Prosentit mitataan kuitenkin pysyvästi raittiutta saaneista.

Voisit periaatteessa tarkistaa kunnallisten hoitolaitosten toipumisprosentin: se on likimain nolla, korkeintaan promillen luokkaa, koko siltä ajalta, kun ne ovat toimineet.

Myllyhoito ja Minnesota-hoito ovat aivan eri planeetalta - raittiuden ylläpitäjänä toimivat sitten eri instanssit, tehokkaimmin AA.

Muissa Pohjoismaissa tulokset ovat parempia - siellä yhteiskunta on valinnut laajemmin Minnesota-mallin.

Juopon toipuminen ei ole helppoa, eikä asian seuraaminen. Muutaman kuukauden raittiuteen päässeitä myllyhoidettuja voi olla 90% ja vuoden kestävään 30%. Entä viiden vuoden? Miten lasketaan se, kun retkahtanut raitistuu hetken päästä kokonaan - herätys on jo tapahtunut myllyssä tai aa:ssa, mutta tapaus on ulkona mittareista.

Jos AA:sta lasketaan jokainen oviaukosta kurkistanut ja edellytetään yhtä vuotta, sekin pääsee vain muutamiin prosentteihin, mutta jos lasketaan jo kuukauden tai pari penkissä istuneet, pidettäisiin sitä ikään kuin "perushoitojaksona" se nousee huikeasti - ehkä kaikkein korkeimmalle. Eksaktia mittaamista vaikeuttaisi tuntemattomuus ja nimettömyys ja ryhmiin sitoutumattomuus. On myös erilaisia ryhmiä, luvalla sanoen.

Entäpä AA:ssa käynyt, joka lupaavan alun jälkeen retkahtelee viisi vuotta ja sitten istuu kuin Isotalon Antto vanhoilla päivillään, miehekkäästi ja rauhoittuneena? Lasketaanko alun vai lopun mukaan tilastoon?

AA on kaikkien mittareitten ulkopuolella ja hyvä niin.

Kunnallisesta hoitolaitoksesta ulospäässyt yleensä juoksee viinakauppaan niin, että meinaa jäädä auton alle. Yksikin valitti minulle itku kurkussa, että "oli karmea paikka, ei ollut viinan tippaa." Toisaalta voisi ajatella, että hoitolaitos ylläpitää kurjistumiskierrettä, joka voi johtaa tilanteen loppumiseen - hautaan tai raittiuteen. Se on kallista ja tehotonta.

Minulle Diacorin lääkäri alkoi kertoa alkoholin hyvistä puolista tyyliin "pari konjakkia päivässä on itse asiassa terveellistä". Olin kertonut, että olen alkoholisti.

Saattaa olla, että vain toinen alkoholisti kykenee juurruttamaan oikean ymmärryksen toiselle samanlaiselle. Siinä se on "kern des punktes".

Nolla on kuitenkin nolla ja, kuten Hektor lauloi, edes: "kaksisataa kertaa nolla ei ole mitään."

Lue lisää

Kerroit eräässä lauseessa seuraavaa.
-"Myllyhoito ja Minnesota-hoito ovat aivan eri planeetalta - raittiuden ylläpitäjänä toimivat sitten eri instanssit, tehokkaimmin AA.

Muissa Pohjoismaissa tulokset ovat parempia - siellä yhteiskunta on valinnut laajemmin Minnesota-mallin."-

Minä ihmettelenkin, miksei meillä Suomessa kunnallisessa päätöksenteossa valita ensisijaisesti alkoholisteille tuota hyvin toimivaa Minnesota-mallia. Varsinkin kun kuntatasolla on kroonisesti pulaa määrärahoista.

Kuulin juuri, että esim. Islannin pientä
itsemurhien määrää selitetään sillä, että kaikille alkoholisteille on tarjolla Minnesota-mallinen hoito. Se on seurausta mitä ilmeisimmin maassa olevasta Nato-tukikohdasta.

periaatteen mies. Nainen ei liene koskaan noin ..........

Eihän jenkeistä voi tulla muuta kuin huuhaata ;) Ja pelottavinta minnesotassa on se, että sillä pyritään täyteen ja ehdottomaan raittiuteen eli käytännössä viinaa ei enää yhtään. Se on kamala paikka monelle.

Veeery Nice! kirjoitti:

Eihän jenkeistä voi tulla muuta kuin huuhaata ;) Ja pelottavinta minnesotassa on se, että sillä pyritään täyteen ja ehdottomaan raittiuteen eli käytännössä viinaa ei enää yhtään. Se on kamala paikka monelle.

Lue lisää

Nimenomaan. Jos päihteet maistuu niin toisenlainen elämä vaan yksinkertaisesti tuntuu silloin jonkun toisen elämältä, ja kukapa haluaisi sitä.

Olen itseasiassa jo oppinut vähän ymmärtämään jenkkien dillemeininkiä, mutta se uskonnon tyrkyttäminen joka helkkarin välissä on se mikä nostaa karvat pystyyn.

Veeery Nice! kirjoitti:

Eihän jenkeistä voi tulla muuta kuin huuhaata ;) Ja pelottavinta minnesotassa on se, että sillä pyritään täyteen ja ehdottomaan raittiuteen eli käytännössä viinaa ei enää yhtään. Se on kamala paikka monelle.

Lue lisää

...Jos ylipäätään tuntuu siltä että elämästä osaa nauttia vain ja ainoastaan silloin kun on olutpullo tai tölkki toisessa kädessä, niin millä ihmeellä siinä sitten voi kiinnostua sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi luopua juuri siitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista?

Jallu kirjoitti:

...Jos ylipäätään tuntuu siltä että elämästä osaa nauttia vain ja ainoastaan silloin kun on olutpullo tai tölkki toisessa kädessä, niin millä ihmeellä siinä sitten voi kiinnostua sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi luopua juuri siitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista?

Lue lisää

Jos olut tekee elämästä elämisen arvoista, ei siitä pidäkään luopua.

Eri asia on meikäläiset, jotka olimme viimeiset juopottelu-vuodet pelkkiä kasviksia, hengissä muttei elossa.
Siihen verrattuna tölkitön vaihtoehto on ihan jees.

Jallu kirjoitti:

...Jos ylipäätään tuntuu siltä että elämästä osaa nauttia vain ja ainoastaan silloin kun on olutpullo tai tölkki toisessa kädessä, niin millä ihmeellä siinä sitten voi kiinnostua sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi luopua juuri siitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista?

Lue lisää

jos olet oluesta löytänyt elämällesi tarkoituksen,niin mikä estää sitä ottamasta. Jos juomisesta on enemmän iloa ja onnea kuin haittaa ja harmia, niin anna palaa vaan ja nauti!

Jallu kirjoitti:

...Jos ylipäätään tuntuu siltä että elämästä osaa nauttia vain ja ainoastaan silloin kun on olutpullo tai tölkki toisessa kädessä, niin millä ihmeellä siinä sitten voi kiinnostua sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi luopua juuri siitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista?

Lue lisää

sulla siis on ?
elämä maistuu sulle siinä kuin juomakin ja sitten kirjoittelet alkoholipalstalle,

"niin millä ihmeellä siinä sitten voi kiinnostua sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi luopua juuri siitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista? "


eikös sulla ole kaikki hyvin ??
miksi siis sinun pitäisi kiinnostua jostain, mistä et ole kiinnostunut ?

vastaa itse kysymykseesi. sinullehan se on ongelma, jos jollekin.

lois koskis kirjoitti:

sulla siis on ?
elämä maistuu sulle siinä kuin juomakin ja sitten kirjoittelet alkoholipalstalle,

"niin millä ihmeellä siinä sitten voi kiinnostua sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi luopua juuri siitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista? "


eikös sulla ole kaikki hyvin ??
miksi siis sinun pitäisi kiinnostua jostain, mistä et ole kiinnostunut ?

vastaa itse kysymykseesi. sinullehan se on ongelma, jos jollekin.

Lue lisää

Niin, se on vaan niin kummallinen juttu tämä alkoholinkäyttö ja siihen liittyvä kulttuuri.

En halua perustaa alkoholinkäytön vähentämispäätöstä sen takia, että löytyy ihmisiä jotka paheksuvat sitä, enkä ehkä tosiaan edes terveydellisistä lähtökohdista, mutta olenpa kyllä aika säälittävä tyyppi kun en tiedä että olisiko raitis elämä parempaa? Miten voin tietää kun elimistö on tottunut alkoholiin, ja en voi ajatella asioita raittiin ihmisen näkökulmasta.

Tiedän että paljon jää tekemättä, ja että elämäkin lyhenee radikaalisti, tiedä koska se loppu tulee... ...se vaan on kun alkoholi määrää ihan täysin mielialan.
Ilman alkoholia kuolema olisi todella tervetullut, koska mieliala on niin kauhea, mutta toisaalta sitten alkoholinkin kanssa homma ei ole niin ruusuista, mitä tuossa kirjoitin, eli esim. lomalla siitä juomisesta tulee lähinnä pahan olon torjuntaa.
Mä olen taiteellinen ihminen, jolle ei kannata yrittää puhua järkeä, koska ajattelen tunteella. En ole silti mikään tyhmä.
En vaan oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella.
Jatkaako tosiaan vaan tällä ryyppäämismallilla, vai mistä saisi uskon siihen että elämä voisi hymyillä ilmankin? Pitääkö siirtyä toisiin aineisiin?

Jallu kirjoitti:

Niin, se on vaan niin kummallinen juttu tämä alkoholinkäyttö ja siihen liittyvä kulttuuri.

En halua perustaa alkoholinkäytön vähentämispäätöstä sen takia, että löytyy ihmisiä jotka paheksuvat sitä, enkä ehkä tosiaan edes terveydellisistä lähtökohdista, mutta olenpa kyllä aika säälittävä tyyppi kun en tiedä että olisiko raitis elämä parempaa? Miten voin tietää kun elimistö on tottunut alkoholiin, ja en voi ajatella asioita raittiin ihmisen näkökulmasta.

Tiedän että paljon jää tekemättä, ja että elämäkin lyhenee radikaalisti, tiedä koska se loppu tulee... ...se vaan on kun alkoholi määrää ihan täysin mielialan.
Ilman alkoholia kuolema olisi todella tervetullut, koska mieliala on niin kauhea, mutta toisaalta sitten alkoholinkin kanssa homma ei ole niin ruusuista, mitä tuossa kirjoitin, eli esim. lomalla siitä juomisesta tulee lähinnä pahan olon torjuntaa.
Mä olen taiteellinen ihminen, jolle ei kannata yrittää puhua järkeä, koska ajattelen tunteella. En ole silti mikään tyhmä.
En vaan oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella.
Jatkaako tosiaan vaan tällä ryyppäämismallilla, vai mistä saisi uskon siihen että elämä voisi hymyillä ilmankin? Pitääkö siirtyä toisiin aineisiin?

Lue lisää

mielen löytöretkeilijälle.

jostakin kaikki on joskus alkanut ja johonkin kaikki päättyy aikanaan, niin perskohtaisesti kuin laajemmastikin.

tuo asia käy perusteluiks ihan kaikkeen.

kirjoitat, että ilman alkoholia... mieliala on kauhea.

on varmaan aikansa. muistan kyllä omasta historiasta.
mutta se onkin historiaa. nykyisin on hyviä ja huonoja hetkiä mutta ei koskaan niin huonoja hetkiä, kuin silloin ennen !

Jallu kirjoitti:

Niin, se on vaan niin kummallinen juttu tämä alkoholinkäyttö ja siihen liittyvä kulttuuri.

En halua perustaa alkoholinkäytön vähentämispäätöstä sen takia, että löytyy ihmisiä jotka paheksuvat sitä, enkä ehkä tosiaan edes terveydellisistä lähtökohdista, mutta olenpa kyllä aika säälittävä tyyppi kun en tiedä että olisiko raitis elämä parempaa? Miten voin tietää kun elimistö on tottunut alkoholiin, ja en voi ajatella asioita raittiin ihmisen näkökulmasta.

Tiedän että paljon jää tekemättä, ja että elämäkin lyhenee radikaalisti, tiedä koska se loppu tulee... ...se vaan on kun alkoholi määrää ihan täysin mielialan.
Ilman alkoholia kuolema olisi todella tervetullut, koska mieliala on niin kauhea, mutta toisaalta sitten alkoholinkin kanssa homma ei ole niin ruusuista, mitä tuossa kirjoitin, eli esim. lomalla siitä juomisesta tulee lähinnä pahan olon torjuntaa.
Mä olen taiteellinen ihminen, jolle ei kannata yrittää puhua järkeä, koska ajattelen tunteella. En ole silti mikään tyhmä.
En vaan oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella.
Jatkaako tosiaan vaan tällä ryyppäämismallilla, vai mistä saisi uskon siihen että elämä voisi hymyillä ilmankin? Pitääkö siirtyä toisiin aineisiin?

Lue lisää

tekemiseen tai ainakin toisten taiteen nauttimiseen. Kyllä se elämä sitten voi joskus hymyilläkin.

käytä lahjojasi taiteen kirjoitti:

tekemiseen tai ainakin toisten taiteen nauttimiseen. Kyllä se elämä sitten voi joskus hymyilläkin.

...että viinat lukkojen taa, ja ei kun luomaan vaan.

Valitettavasti, kun on myynyt sielunsa alkoholille, niin selvinpäinolo ei todellakaan innosta luomaan yhtään mitään. Nukkuminen on silloin lähinnä ainoa asia mikä kiinnostaa, jos pystyy nukkumaan.

Luomiselle on muutenkin olemassa tietyt ajankohdat. Hyvin monet kertovat, että ns. "sudenhetki" on se hetki jolloin luodaan taidetta, oli se sitten kuva tai musiikki tai näiden yhdistelmää.

Mielelläni vaihtaisin tämän taiteellisuuden "lahjan" luonteestani pois, koska yhteiskunta ei taiteilijaa ymmärrä. Moni ajattelee että vaikkapa muusikon 2-6*45minuutin esitys on helppoa rahaa, mutta harvemmin muistetaan että se mitä on kulunut harjoitteluun soittamisen alkeista lähtien, vie usein enemmän aikaa mitä minkään muun ammatin opiskelu, ja tuollaiseen kuuden setin keikkaan kaikkine roudaamisineen ja matkoineen kuluu aikaa ihan lähellekin mennessä vähintään 12 tuntia, jos tekee homman nopeasti.
Palkassa se ei käytännössä näy yleensä mitenkään.

Asia erikseen nämä ns. tähdet, joilla on roudarit erikseen ja kansa maksaa vaikka 70 euroa tanssilipuista, vain sen takia että media on kertonut että tällainen artisti on nyt suosittu. Minulla on levyhyllyssä monen amatööribändin omakustannelevyjä, ja jos vertaan niitä jonkun nykypäivän tangokuninkaallisen tuotantoon tuossa vuorotellen kuunnellen, niin itselleni on aivan päivän selvä että valitsen sen amatööribändin.
Rahalla tuotettu "laatu" merkitsee valitettavan usein tasapaksua tuubaa, jolla ei ole mitään tekemistä taiteen tai luomisen kanssa.