olikin viime syksy elämään tullut
miettimään jäin kuin monet hullut
onko rakkaus tää loppu nyt
joku aivoissani oli syttynyt
sua en mä nää varmaan milloinkaa
etkä mulle soittanut illoinkaan
uudestaan taas sinut tapasin
rakkaus siihen varmaan liittyikin
en elää ilman sinuu voi
anna taas se aamun koi
mistä aina minä uneksin
sinua vain suutelisin
olla luonas tahtoisin
ainiaasti rakastaisin
miettimään jäin kuin monet hullut
onko rakkaus tää loppu nyt
joku aivoissani oli syttynyt
sua en mä nää varmaan milloinkaa
etkä mulle soittanut illoinkaan
uudestaan taas sinut tapasin
rakkaus siihen varmaan liittyikin
en elää ilman sinuu voi
anna taas se aamun koi
mistä aina minä uneksin
sinua vain suutelisin
olla luonas tahtoisin
ainiaasti rakastaisin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meni piuhat poikki ja airot myös
olin vankina saaren yöt ja yöt
Naurulokki vain seurana ei mulla muuta
siellä jo villinä katselin kuuta
Ei pelastusta missään nähnyt en
mutta sitten päätin ja veneen sen
Vaikka airotta työnsin vetehen
ja paitani ;) purjeeksi laitoin tuulehen
Onni suosi rantaan kun sinun viimein karahdin
ja viimein kaulaasi lentää kapsahdin :•)
tosi hieno vastsus
muru tää olikin jatkoo entiselle runol sinä näköjään ymmärrät mua
Minä vain hetken kuuntelin itseäni ja sanat tulevat..
Eivät siis ole hakemalla haetut, perinteisessä mielessä,
vaan intuitiolla sinulle luettavaksi loihdittu. :•)