Arvosanojen uusi "skaalaus"?

Kysymys Merkki

Osaatteko sanoa mitä tarkoittaa tämä kouluarvosanojen uusi "skaalaus"? Onko missään sanottu mitä tulee "vaatia" lapselta, joka saa esim. käytösnumeroksi 10? Onko siitä mitään ohjeistusta?

Toinen mietityttävä asia on liikuntanumero. Kuinka voi olla niin, että esimerkiksi ikäisiään huomattavasti lihavampi ja tunnetusti heikkokuntoinen saa liikunnasta 8? Omana aikanani sellainen sai armotta 6 ja sai olla tyytyväinen...

Onko netissä tai jossain saatavilla niitä ohjeistuksia että mikä numero mistäkin aineesta kuuluu antaa?

12

994

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vaikuttaa

      aika paljon into ja yrittäminen. Jos ei osaa paljonkaan, mutta liikunnassa kuitenkin innokkaasti on mukana ja yrittää oppia, voi saada kasin. Mutta ei ysiä. Toisaalta et voi tietää, jos ylipainoinen muksu onkin huippukuulantyöntäjä luokallaan, tms.

      • voi merkata..?

        Koululiikunnassahan pitäisi hyväksi tunnetun oppilaan pärjätä vähän kaikessa? Esim. tuhti tyttö voi lykätä kuulaa kuin DDR:läiset "nais"urheilijat parhaimpina partapäivinään, mutta miten sujuu vaikkapa Cooperin testi, juosten tehty suunnistus, aitajuoksu, korkeushyppy?

        Eikö nykykersoilla oikeasti ole enää muita liikuntanumeroita kuin 8, 9, ja 10? Tsiisus sentäs, kääntyisi meidän voikanmaikka haudassaan.. Mitä järkeä sitten on enää edes arvostella, jos arvostelu ei saa olla missään suhteessa todellisiin taitoihin?


      • ccck
        voi merkata..? kirjoitti:

        Koululiikunnassahan pitäisi hyväksi tunnetun oppilaan pärjätä vähän kaikessa? Esim. tuhti tyttö voi lykätä kuulaa kuin DDR:läiset "nais"urheilijat parhaimpina partapäivinään, mutta miten sujuu vaikkapa Cooperin testi, juosten tehty suunnistus, aitajuoksu, korkeushyppy?

        Eikö nykykersoilla oikeasti ole enää muita liikuntanumeroita kuin 8, 9, ja 10? Tsiisus sentäs, kääntyisi meidän voikanmaikka haudassaan.. Mitä järkeä sitten on enää edes arvostella, jos arvostelu ei saa olla missään suhteessa todellisiin taitoihin?

        Sain 10 liikunnasta kun työnnän 4 kg kuulaa vähän yli 18 metriä :) enkä oo ees lihava vaan mitat ovat 182/67


    • Lektor

      Ainakin ainekohtaiset kriteerit numerolle 8 löytyvät ainekohtaisista opetussuunnitelmista ja siellä ei muistaakseni mainittu ylipainosta minkään aineen osalta numeroa laskevana tekijänä.

    • aineenope ja äiti

      miten julmia te "aikuiset" ja "vanhemmat" osaatte olla! Mikä mahtaakaan olla peruskoulun liikuntakasvatuksen tarkoitus? Onko se karsia jyvät akanoista ja tarjota lapselle epäonnistumisen kokemuksia liikunnan parissa? Haluatteko te todella paluuta aikaan, jona kömpelömpää ja hitaampaa avoimesti nöyryytettiin liikuntatunneilla ja näin taattiin, ettei lapsi siitä eteenpäin harrastanut liikuntaa kuin pakon edessä? Jos lapsi on innokkaasti kaikessa mukana, ajoissa paikalla välineineen ja oppii ja kehittyy omalla tasollaan, kasi on aivan oikea arvosana, vaikka kunto ei olisi huippua tai lapsi olisi kömpelömpi kuin luokan ketterimmät. Opettaja tekee aivan oikein pyrkiessään rohkaisemaan heikompaakin oppilasta, eikä liene maailman ihan suurimpia ongelmia, jos vaikka arvosana olisikin tavallaan yläkanttiin. Tosin lievä ylipaino ei mitenkään välttämättä tarkoita, että ihmisellä olisi huono kunto tai että hänellä olisi motorisia ongelmia.

      Käytöksen arvointikriteerit jaetaan monissa kouluissa koteihin tai ne ovat netissä saatavilla. Kymppiä ei pitäisi antaa sellaiselle oppilaalle, joka on vain "ongelmaton". Kympin oppilas on aktiivinen ja oma-aloitteinen ja tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja pyrkii omalla toiminnallaan viemään tilanteita eteenpäin ja ottaa vastuuta ikäisekseen kypsällä tavalla. Hänen käytöksensä on siis aivan erityisen kehuttavaa.

      Opetussuunnitelmat, joissa kerrotaan, mitä tulee oppia ja lisäksi arvosanan 8 kriteerit ovat olemassa joka aineesta. Kokeile googlea.

      • rehellisyyttä!

        Ei mielestäni ole julmaa, jos lapsi joutuu koulussa kohtaamaan sen tosiasian, ettei pärjää kaikissa aineissa. Jos kerran liikunnasta pitää antaa säälinumeroita, niin annetaanko niitä sitten matikassakin? Saa kasin, "kunhan yrittää"? Vaikka kokeet olisi täynnä vääriä vastauksia, vai?

        Minä en käsitä teitä nykyvanhempia, en sitten millään. Missä vaiheessa elämää teidän kullannuppunne ovat mielestänne valmiita kohtaamaan sen, etteivät olekaan ihmeen nerokkaita ja taitavia KAIKESSA? Missä vaiheessa kilpailu, häviäminen ja ponnistelu hyvän tuloksen saamiseksi lakkaa teistä olemasta "nöyryyttävää"? Olisiko 30-vuotias kyllin iso siihen? Vai paapotaanko mamman pientä kultsipuudelia aina kansaneläkkeelle pääsyyn asti?

        Huh huh, mitähän näistä lapsukaisista oikein tulee? Kuinka muuten takaatte sen, ettei pienokaisenne pety, kun työelämässä ei saakaan sitä paikkaa jota hakee, vaan sen saa joku ahkerampi, parempi, pätevämpi? Miettikääs nyt äkkiä, ettei tule kullannupulle neuroosia.

        Koulun numeroarvostelun tulee olla sellaista, että vanhempi voi lapsen numeroita katsellessa lapsen kanssa yhdessä käsittää mitkä ovat hänen vahvuutensa ja missä hän on hyvä ja missä on parantamisen varaa. Itselleni 8 on hyvä numero, olen sitä ikäpolvea. Mutta voi herranjumala jos sen saa joku norsun kokoinen puuskuttava lapsi, joka ei jaksa edes koko Cooperin testin ajan juosta..


      • mismi
        rehellisyyttä! kirjoitti:

        Ei mielestäni ole julmaa, jos lapsi joutuu koulussa kohtaamaan sen tosiasian, ettei pärjää kaikissa aineissa. Jos kerran liikunnasta pitää antaa säälinumeroita, niin annetaanko niitä sitten matikassakin? Saa kasin, "kunhan yrittää"? Vaikka kokeet olisi täynnä vääriä vastauksia, vai?

        Minä en käsitä teitä nykyvanhempia, en sitten millään. Missä vaiheessa elämää teidän kullannuppunne ovat mielestänne valmiita kohtaamaan sen, etteivät olekaan ihmeen nerokkaita ja taitavia KAIKESSA? Missä vaiheessa kilpailu, häviäminen ja ponnistelu hyvän tuloksen saamiseksi lakkaa teistä olemasta "nöyryyttävää"? Olisiko 30-vuotias kyllin iso siihen? Vai paapotaanko mamman pientä kultsipuudelia aina kansaneläkkeelle pääsyyn asti?

        Huh huh, mitähän näistä lapsukaisista oikein tulee? Kuinka muuten takaatte sen, ettei pienokaisenne pety, kun työelämässä ei saakaan sitä paikkaa jota hakee, vaan sen saa joku ahkerampi, parempi, pätevämpi? Miettikääs nyt äkkiä, ettei tule kullannupulle neuroosia.

        Koulun numeroarvostelun tulee olla sellaista, että vanhempi voi lapsen numeroita katsellessa lapsen kanssa yhdessä käsittää mitkä ovat hänen vahvuutensa ja missä hän on hyvä ja missä on parantamisen varaa. Itselleni 8 on hyvä numero, olen sitä ikäpolvea. Mutta voi herranjumala jos sen saa joku norsun kokoinen puuskuttava lapsi, joka ei jaksa edes koko Cooperin testin ajan juosta..

        että suuri osa keski-ikäisistä vihaa liikuntaa, muistelee kauhulla liikuntatunteja? Juurikin sen _nöyryytyksen takia_! Opettaja taputteli päälaelle niitä nättejä ja reippaita ja jänteviä, jotka harrasti vapaa-ajallaan mielellään sellaista lajia josta opettajakin on kiinnostunut. Oli se sitten pesäpallo tai suunnistus.

        Nykyään liikunnanopettajat ovat näin yleensä ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät että nöyryyttämällä ja "hyviä hehkuttamalla, huonoja haukkumalla" ei päästä minkäänlaisiin tuloksiin. Tarkoitushan on tutustuttaa lapsia lajeihin, saada innostumaan liikunnasta. Kyse ei ole mistään säälinumeroista, jos täsmällinen, reipas, toisia kannustava ja välineistään huolehtiva oppilas saa liikunnannumerokseen 8, vaikka taidot eri lajeissa ovat keskinkertaiset. Mutta jos rehentelevä, toisista viisveisaava, epätäsmällinen oppilas, joka tulee farkuissa liikkatunnille mutta on keskimääräistä taitavampi ja ketterämpi saa numeroksi 10, niin siinä on minusta menty vähän metsään.

        Liikuntatuntien tarkoitus on aivan niin kuin muissakin kouluaineissa opettaa lapsia. Ei erotella hyviä ja huonoja.

        Ja muuten, matematiikan ja liikunnan arviointikriteerit ovat varsin erilaiset. Ovathan aineetkin niin erilaisia.

        Lapset pitää opettaa arvostamaan yritteliäisyyttä. Pelkkä synnynnäinen lahjakkuus ei ole ainoa tie menestykseen.


      • aineenope ja äiti
        rehellisyyttä! kirjoitti:

        Ei mielestäni ole julmaa, jos lapsi joutuu koulussa kohtaamaan sen tosiasian, ettei pärjää kaikissa aineissa. Jos kerran liikunnasta pitää antaa säälinumeroita, niin annetaanko niitä sitten matikassakin? Saa kasin, "kunhan yrittää"? Vaikka kokeet olisi täynnä vääriä vastauksia, vai?

        Minä en käsitä teitä nykyvanhempia, en sitten millään. Missä vaiheessa elämää teidän kullannuppunne ovat mielestänne valmiita kohtaamaan sen, etteivät olekaan ihmeen nerokkaita ja taitavia KAIKESSA? Missä vaiheessa kilpailu, häviäminen ja ponnistelu hyvän tuloksen saamiseksi lakkaa teistä olemasta "nöyryyttävää"? Olisiko 30-vuotias kyllin iso siihen? Vai paapotaanko mamman pientä kultsipuudelia aina kansaneläkkeelle pääsyyn asti?

        Huh huh, mitähän näistä lapsukaisista oikein tulee? Kuinka muuten takaatte sen, ettei pienokaisenne pety, kun työelämässä ei saakaan sitä paikkaa jota hakee, vaan sen saa joku ahkerampi, parempi, pätevämpi? Miettikääs nyt äkkiä, ettei tule kullannupulle neuroosia.

        Koulun numeroarvostelun tulee olla sellaista, että vanhempi voi lapsen numeroita katsellessa lapsen kanssa yhdessä käsittää mitkä ovat hänen vahvuutensa ja missä hän on hyvä ja missä on parantamisen varaa. Itselleni 8 on hyvä numero, olen sitä ikäpolvea. Mutta voi herranjumala jos sen saa joku norsun kokoinen puuskuttava lapsi, joka ei jaksa edes koko Cooperin testin ajan juosta..

        lämpimästä sinua tutustumaan liikunnan opetussuunnitelman mukaisiin arviointikriteereihin. Löytyvät netistä. Ne luettuasi tulet huomaamaan, että opettaja on todennäköisesti arvioinut oppilaan ihan virallisten kriteerien mukaan, koska niissä ei puhuta sanaakaan siitä, että kasin oppilaan pitäisi olla muihin verrattuna hyväkuntoinen tai juosta x metriä ajassa y. Kasin oppilaalle riittää oikea asenne, ahkeruus, kehittyminen omalla tasolla, keskeisten joukkuelajien sääntöjen tuntemus sekä ydintaidot hiihdossa, uinnissa ja yleisurheilussa jne.

        Liikunnan arviontia ei voi verrata vaikkapa matematiikan arviointiin. Liikuntakasvatuksen tavoitteena on tarjota oppilaalle mahdollisuus tutustua eri lajeihin ja oppia ymmärtämään liikunnan merkitys elämässä. Peruskoulu ei ole mikään huippu-urheilijoiden hautomo!

        Sinä olet kadottanut tässä sen, mikä on tärkeää eli lapsen ja lapsen edun. Jos saa parhaansa yritettyään ja töitä tehtyään kasin liikasta, tuskin sen jälkeen kuvittelee olevansa nero kaikessa. Sen sijaan on kyllä niitä syntyjään lahjakkaita liikkujia, jotka kuvittelevat, että kymppi pitää saada ihan siitä, että on koulun ulkopuolella niin pirun hyvä yhdessä lajissa. Koulussa sitten ei hiihdetä, kun se on niin mälsää, eikä suostuta menemään uimaan, kun tukka kastuu, ja lintsataan tanssitunneilta, kun ne on ihan turhia. Parempi keskittyä siihen, että nämä sankarit palautetaan maanpinnalle, kuin siihen, että masennetaan liikunnasta nauttiva vähän kömpelömpi mutta innostunut oppilas. On sinulla kyllä vanhemmaksi erikoiset tärkeysjärjestykset.


      • Nykyaikä
        aineenope ja äiti kirjoitti:

        lämpimästä sinua tutustumaan liikunnan opetussuunnitelman mukaisiin arviointikriteereihin. Löytyvät netistä. Ne luettuasi tulet huomaamaan, että opettaja on todennäköisesti arvioinut oppilaan ihan virallisten kriteerien mukaan, koska niissä ei puhuta sanaakaan siitä, että kasin oppilaan pitäisi olla muihin verrattuna hyväkuntoinen tai juosta x metriä ajassa y. Kasin oppilaalle riittää oikea asenne, ahkeruus, kehittyminen omalla tasolla, keskeisten joukkuelajien sääntöjen tuntemus sekä ydintaidot hiihdossa, uinnissa ja yleisurheilussa jne.

        Liikunnan arviontia ei voi verrata vaikkapa matematiikan arviointiin. Liikuntakasvatuksen tavoitteena on tarjota oppilaalle mahdollisuus tutustua eri lajeihin ja oppia ymmärtämään liikunnan merkitys elämässä. Peruskoulu ei ole mikään huippu-urheilijoiden hautomo!

        Sinä olet kadottanut tässä sen, mikä on tärkeää eli lapsen ja lapsen edun. Jos saa parhaansa yritettyään ja töitä tehtyään kasin liikasta, tuskin sen jälkeen kuvittelee olevansa nero kaikessa. Sen sijaan on kyllä niitä syntyjään lahjakkaita liikkujia, jotka kuvittelevat, että kymppi pitää saada ihan siitä, että on koulun ulkopuolella niin pirun hyvä yhdessä lajissa. Koulussa sitten ei hiihdetä, kun se on niin mälsää, eikä suostuta menemään uimaan, kun tukka kastuu, ja lintsataan tanssitunneilta, kun ne on ihan turhia. Parempi keskittyä siihen, että nämä sankarit palautetaan maanpinnalle, kuin siihen, että masennetaan liikunnasta nauttiva vähän kömpelömpi mutta innostunut oppilas. On sinulla kyllä vanhemmaksi erikoiset tärkeysjärjestykset.

        Kyllä nykyään taputellaankin päähän myös matikassa ja äidinkielen eri osa-alueilla. Ja stipenditkin menevät "kannustustipendeinä" eli luokan paras tai parhaat eivät niitä saa, vaan ne jaetaan ns. huonoille oppilaille, että he jaksaisivat myös yrittää.

        Tämä on hyvä asia ja kannatan sitä, mutta toisaalta siinä jää sivuun ne oikeasti hyvät. Eikö stipendejäkin voisi jakaa molemmin perustein?


      • aineenope
        Nykyaikä kirjoitti:

        Kyllä nykyään taputellaankin päähän myös matikassa ja äidinkielen eri osa-alueilla. Ja stipenditkin menevät "kannustustipendeinä" eli luokan paras tai parhaat eivät niitä saa, vaan ne jaetaan ns. huonoille oppilaille, että he jaksaisivat myös yrittää.

        Tämä on hyvä asia ja kannatan sitä, mutta toisaalta siinä jää sivuun ne oikeasti hyvät. Eikö stipendejäkin voisi jakaa molemmin perustein?

        niitä jaetaankin nimenomaan näin. Suurin osa stipendeistä menee kuitenkin edelleen niille parhaille kuten kuuluukin.

        Eri stipendeillä on erilaiset kriteerit, eikä koulu aina edes päätä niistä. Yritykset, yhdistykset tai yksityiset stipendin myöntäjät määrittelevät itse, millaiselle oppilaalle se kuuluu. Opettajankokous sitten yrittää miettiä, kuka oppilaista kriteerejä vastaa.

        On kuitenkin varmasti myös kouluja, joilla ei ole paljon rahaa jaettavana. Usein silloin pyritään löytämään kompromissi: oppilas, joka on sekä hyväkäytöksinen ja ahkera että lahjakas.


      • Ysin äiti
        aineenope ja äiti kirjoitti:

        lämpimästä sinua tutustumaan liikunnan opetussuunnitelman mukaisiin arviointikriteereihin. Löytyvät netistä. Ne luettuasi tulet huomaamaan, että opettaja on todennäköisesti arvioinut oppilaan ihan virallisten kriteerien mukaan, koska niissä ei puhuta sanaakaan siitä, että kasin oppilaan pitäisi olla muihin verrattuna hyväkuntoinen tai juosta x metriä ajassa y. Kasin oppilaalle riittää oikea asenne, ahkeruus, kehittyminen omalla tasolla, keskeisten joukkuelajien sääntöjen tuntemus sekä ydintaidot hiihdossa, uinnissa ja yleisurheilussa jne.

        Liikunnan arviontia ei voi verrata vaikkapa matematiikan arviointiin. Liikuntakasvatuksen tavoitteena on tarjota oppilaalle mahdollisuus tutustua eri lajeihin ja oppia ymmärtämään liikunnan merkitys elämässä. Peruskoulu ei ole mikään huippu-urheilijoiden hautomo!

        Sinä olet kadottanut tässä sen, mikä on tärkeää eli lapsen ja lapsen edun. Jos saa parhaansa yritettyään ja töitä tehtyään kasin liikasta, tuskin sen jälkeen kuvittelee olevansa nero kaikessa. Sen sijaan on kyllä niitä syntyjään lahjakkaita liikkujia, jotka kuvittelevat, että kymppi pitää saada ihan siitä, että on koulun ulkopuolella niin pirun hyvä yhdessä lajissa. Koulussa sitten ei hiihdetä, kun se on niin mälsää, eikä suostuta menemään uimaan, kun tukka kastuu, ja lintsataan tanssitunneilta, kun ne on ihan turhia. Parempi keskittyä siihen, että nämä sankarit palautetaan maanpinnalle, kuin siihen, että masennetaan liikunnasta nauttiva vähän kömpelömpi mutta innostunut oppilas. On sinulla kyllä vanhemmaksi erikoiset tärkeysjärjestykset.

        Minä en ole löytänyt liikunnan arviointikriteerejä mistään. Linkitäpä tänne tai kerro mitä vaaditaan ysiin tai kymppiin.

        Jos oletetaan, että kaikki oppilaat käyttäytyvät fiksusti tunnilla ja huolehtivat asiallisista kamppeista, niin minä en ymmärrä, että sen kasin saa todella huonokuntoinen kömpelö lapsi. Ja saman kasin saa kohtuuliikunnallinen parempikuntoinen lapsi. Tai jos sille kohtuuliikunnalliselle lapselle annetaankin ysi, niin miksi sama ysi annetaan tosi liikunnalliselle kilpaurheilua harrastavalle ja useammassa lajissa pärjäävälle lapselle. Miksi ei tälle kymppiä.

        Lasteni luokalla on lapsia, joilla on nro 6 esim matematiikassa. Miksi näille ei anneta seiskaa tai kasia vaan yrittämisestä ja siksi ettei heidän intoaan matematiikkaan tapeta? Miksi sitä nro 7 ei voisi antaa liikunnasta sille kömpelölle lapselle, Jos nimittäin nelosluokkalainen tyttö puuskuttaa 50 m juoksun jälkeen vuodesta toiseen ei liene kehitytty omalla tasolla. Tai jos samainen tyttö hyppää 2 m pituutta, ei hänellä liene ydintaitoja yleisurheilussa. Mikähän oli seiskan kriteeri?

        En ymmärrä minäkään, kuten ei kai moni muukaan, miksi numeroja ei voisi antaa todellisten kykyjen mukaan. Voihan sitä muidenkin aineiden tunneille olla mukana arvosanaa nostavasti. Tuo oikeasti kutosen arvoinen tyttö voisi ahkeruudellaan ja yrittämisellään nostaa numeronsa siihen seiskaan. Onko numeroa 6 liikunnassa enää olemassakaan?

        PS: Poikani sai numeron 7 kuviksesta. Kumma kun siinä ei riittänyt kasiin innostus ja yrittäminen... eikä nuo kuvalliset taidotkaan olleen sen huonompia kuin niillä kasinkaan oppilailla.


    • minusta nyt

      tuntuu, että se lihava ja heikkokuntoinen ei ole sinun oma lapsesi. Jos ei ole, niin mitäs hänen numeronsa sinulle kuuluu ja miten sinä edes tiedät ne perusteet, joilla se on saatu?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1957
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1685
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1312
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1139
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1136
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1015
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      918
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      903
    Aihe