Vuoden 1918 vallankumouksen pääopetus

Otto Wille Kuusinen

Vasta sitten kun Venäjän väliaikainen hallitus(Kerenskin hallitus) elokuussa 1917 hajoitti Suomen eduskunnan, alkoivat parlamenttaariset harhat vähitellen hälvetä puolueen enemmistön keskuudesta. Mutta vielä marraskuussa 1917, jolloin Venäjän työväenluokka bolshevikkipuolueen johdolla suoritti Suuren Sosialistisen Vallankumouksen, josta alkoi uusi aikakausi ihmiskunnan historiassa, Suomen sosialidemokraattinen puolue johtaessaan työväen valtiollista suurlakkoa (13-20 pnä marrask. 1917) horjui ja epäröi, uskaltamatta lähteä vallankumoukseen.

--

Marraskuun puoluekokouksessa kärsivät vallankumousta vastustavat oikeistososialistit ratkaisevan tappion. Puoluekokouksen hyväksymä päätöslauselma oli tosin epäselvä, osittain ehkä tarkoituksellisestikkin epäselvä, koska olisi ollut varomatonta ennen aikojaan kuuluttaa porvaristolle työväenpuolueen päättäneen valmistua ottamaan vallan käsiinsä. Mutta joka tapauksessa me silloiset puoluetoimikunnan johtavat jäsenet ryhdyimme nyt varustautumaan vallankumoukseen, ennenkaikkea hankkimaan aseita jo aikaisemmin samana vuonna perustetuille punaisille kaarteillemme. Samaan aikaan myös Svinhufvudin johtama taantumushallitus kiiruhti aseellisten järjestöjensä laajentamista. Tammikuun 19-22 pnä 1918 pidetty puolueneuvoston kokous hyväksyi meidän kantamme, että tilanne oli katsottava vallankumoukselliseksi, ja valtuutti puoluetoimikunnan ryhtymään senmukaisiin toimenpiteisiin, samalla laajentaen puoluetoimikunnan kokoonpanoa viidellä jäsenellä. Puoluetoimikunnan julistuksella tammikuun 28 pltä alkoi työväen vallankumous Suomessa.

Kuten tunnettua, työväki sai nopeasti vallan käsiinsä sekä pääkaupungissa että koko etelä-Suomessa, missä sijaitsivat maan suurimmat teollisuuskeskukset. Mannerheimin johtamat valkokaartilais- ja suojeluskuntalaisjoukot saivat käsiinsä Pohjanmaan ja enimmän osan Keski-Suomea. Yli maan lännestä itään ulottuvalla kansalaissodan rintamalla työväen punaiset kaartit taistelivat valkoisia lahtarijoukkoja vastaan odottamattoman hyvin, huolimatta siitä etteivät punakaartilaiset eikä heidän päällikkönsäkkään olleet saaneet juuri mitään sotilaallista opetusta. Työväen rintamalla ei ollut edes koulutettuja aliupseereja, puhumattakaan upseereista; ainoastaan pääesikunnassa ja parissa-kolmessa paikallisesikunnassa oli tilapäisenä neuvonantajana joku upseerikoulutuksen saanut venäläinen vallankumouksellinen. Siis punaisten kaartiemme oli uljaudellaan korvattava sotilaallisen koulutuksen ja johdon puute. Mutta se olisikin nähtävästi riittänyt työväen voiton saavuttamiseksi, elleivät valkoiset olisi saaneet avukseen Saksan sotaväkeä.

Taantumushallituksen päämies Svinhufvud oli jo edellisen vuoden syksyllä, kansan ja eduskunnan tietämättä, lähettänyt asiamiehensä Edv. Hjeltin Saksan armeijan päämajaan pyytämään Ludendorffia lähettämään saksalaisia joukkoja Suomeen.

--

JATKUU...

13

456

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • taistelijoita

      Pietarissa oli helmikuun vallankumouksen päivinä 1917 perustettu suomalainen miliisiosasto ns. Parviaisen tehtaan työläisistä. Asiallisesti miliisiosasto oli punakaartilaisosasto. Se oli pitanyt myös järjestystä Suomen asemalla 3. huhtikuuta (16. huhtikuuta) 1917, kun Vladimir Lenin oli palannut maanpaosta. Osasto oli suojellut Pravda -lehden kirjapainoa ja oli myos kukistanut Krestyn vankilassa tsaarin armeijan upseerien vankikapinan.

      Pietarin sotilaskomissariaatti paatti sittemmin lakkauttaa suomalaisen miliisiosaston juuri bolshevikkien kasvaneen vaikutusvallan vuoksi siina. Komissariaatti oli puolestaan menshevikkien ja sosialistivallankumouksellisten johtama. Osasto suostuikin lakkauttamiseen ja osasto hajotettiin kesakuussa 1917. Aseitaan suomalaiset eivat kuitenkaan luovuttaneet, vaan he liittyivat kukin työpaikoillaan jo perustettuihin tai perusteilla olleisiin punakaarteihin.

      Heita oli mukana myös 3-7. heinäkuuta (16-20. heinäkuuta) 1917 järjestetyssä bolshevikkien epäonnistuneessa kapinayrityksessa, Heinäkuussa oli bolshevikkipuolueen Pietarin järjestössa kaikkiaan 613 suomalaista jäsentä.

      Kapinassa kaatui tiettavasti myos ensimmainen suomalainen punakaartilainen, muuan O. Juvonen.
      1918 helmikuussa lasketaan että Venäjällä koulutettuja punakaartilaisia otti osaa kapinaan n.1100 kpl.

      Miliisiosaston miehet olivat myös perusjoukkona perustettaessa varsinaista Pietarin suomalaista punakaartia, joka lukeutui jo bolshevikkien sotilasjärjestöön. Se perustettiin Eino ja Jukka Rahjan johdolla ja bolshevikkipuolueen Pietarin komitean antamien ohjeitten mukaan lokakuun vallankumoustapahtumien yhteydessa. Eino Rahja muuten toimi tuohon aikaan Leniinin henkivartijana.

      Kun neuvostohallitus oli heikkouden tilassaan joutunut antamaan Suomelle itsenäisyyden, Lenin heti sen puhuessaan kommunistisen puolueen konferenssissa sanoi: ”Olemme saaneet hengähdystaukoa. Täytyy kiireesti kotiuttaa armeija…ja sillä aikaa me ryhdymme auttamaan Suomen vallankumousta. Tietenkin me rikomme sopimuksen.”

      Bolshevikkien vallanotossa suomalaisilla punaisilla oli jo siis pieni, joskaan ei merkityksetön rooli. Siitä suomalaisten ydinjoukosta valikoituivat myöhemmat punakaartin johtajat, jolla oli suuri merkitys kapinan tapahtumissa.

      • mää ole kauhian hämmästyny

        Siis työläisiä? Mistähän koulutuksesta puhutaan? Kansakoulun alaluokista? Nämä olivat juuri niitä Leninin tarkoittamia hyväuskoisia hölmöjä, joita bolshevikkijohto käytti siekailematta hyväkseen sekä Venäjällä että sitten Suomessa. Nämä onnettomat tietämättömät torvelot maksoivatkin sitten hengellään johtajiensa laskut. Karmeaa touhua!


    • myöntää

      vallankumouksen valmistelut ja yhteistyön Leninin kanssa.Vasemmisto oli siis aloitten tekijä ja pani käyntiin sekä terorin, mutrhat että aselliesen atsitelun. Hallitus joutui tapahtuneiden tosiasioiden eteen.

      Mitään saksalaisten joukkojen avunpyyntöä syksyllä 1917 ei ole tehty.Sodan sytyttyä pyydettiin aseita ja jääkäripataljoonan palauttaminen. Saksan joukkoavun tyrkytti Saksa omista tarpeistaan maaliskuun alussa. On huomattava, että myös Venäjä sidottiin Brest-Litovskin rauhassa Saksan valtapiiriin. Saksan keisarin asiamies Lenin oli irroittanut Venäjän sodasta, kuten sovittu oli.

      • selvyyttä sisällisodan taus...

        Puhut aivan totta. Lenin, Trotski ja muut olivat kuitenkin jo päättäneet, että Suomi pysyy osana Venäjää, mutta saksalaisten kanssa tehtyjen sopimusten vuoksi eivät voineet avoimesti tukea Suomen bolshevikkeja. Tarkoitus oli, että Kuusisen jengi ja maassa jo olleet kymmenet tuhannet venäläissotilaat suorittavat Suomessa "vallankumouksen", jonka jälkeen Suomen bolshevikkijohto liittää maan "vapaaehtoisesti" tekeillä olevaan Neuvostoliittoon. Näin toimittiin kaikissa entisen Venäjän imperiumin osissa, joissa se vain onnistui. Suomi ei olisi ollut mikään poikkeus. Pahaksi onneksi suomalaiset punaiset eivät kyenneet toteuttamaan bolshevikkijohdon suunnitelmaa, vaan valkoiset kukistivat Saksan avulla kapinalliset. Tästä jäi myös itämään neuvostojohdon käsitys siitä, että maassa hallitsee fasistiklikki jolla ei ole todellista kansan tukea. Tätä käsitystä ruokkivat myös NLoon paenneet kommunistijohtajat Otto Wille Kuusinen etunenässä. Tämä käsitys johti sittemmin tuhoisaan Talvisotaan, jossa kylvettiin jatkosodan siemenet. Voidaan siis todeta, että Suomen ja Neuvostoliiton veriset vaiheet olivat suoraa seurausta vallankumouksen tehneen bolshevikkijohdon toimista.


      • kapinallisia
        selvyyttä sisällisodan taus... kirjoitti:

        Puhut aivan totta. Lenin, Trotski ja muut olivat kuitenkin jo päättäneet, että Suomi pysyy osana Venäjää, mutta saksalaisten kanssa tehtyjen sopimusten vuoksi eivät voineet avoimesti tukea Suomen bolshevikkeja. Tarkoitus oli, että Kuusisen jengi ja maassa jo olleet kymmenet tuhannet venäläissotilaat suorittavat Suomessa "vallankumouksen", jonka jälkeen Suomen bolshevikkijohto liittää maan "vapaaehtoisesti" tekeillä olevaan Neuvostoliittoon. Näin toimittiin kaikissa entisen Venäjän imperiumin osissa, joissa se vain onnistui. Suomi ei olisi ollut mikään poikkeus. Pahaksi onneksi suomalaiset punaiset eivät kyenneet toteuttamaan bolshevikkijohdon suunnitelmaa, vaan valkoiset kukistivat Saksan avulla kapinalliset. Tästä jäi myös itämään neuvostojohdon käsitys siitä, että maassa hallitsee fasistiklikki jolla ei ole todellista kansan tukea. Tätä käsitystä ruokkivat myös NLoon paenneet kommunistijohtajat Otto Wille Kuusinen etunenässä. Tämä käsitys johti sittemmin tuhoisaan Talvisotaan, jossa kylvettiin jatkosodan siemenet. Voidaan siis todeta, että Suomen ja Neuvostoliiton veriset vaiheet olivat suoraa seurausta vallankumouksen tehneen bolshevikkijohdon toimista.

        hidastamalla joukkojen poistoa< ja lähettämällä aseitra. Lisäksi Venäjä tunnusti kansanvaltuuskunnan lailliseksi hallitukseksi ja teki sen kanssa sopimuksen, jossa luovutti Petsamon.

        Huomattakoon vielä, että Leninin Venäjä oli aivan samlla lailla sidottu Saksaan kuin Suomi. Sillä ei mm.saanut olla omaa ulkopolitiikkaa.Tästä Venäjä sanoutui irti vasta Saksan keisarivallan kukistuttua.Ja silloinhan siitä irtosi Suomikin.


    • Otto Wille Kuusinen

      Huhtikuun alkupäivinä Saksan armeijan pääesikunta lähettikin kiiruusti Itämeren yli Suomeen melkoisen vahvan, hyvin varustetun maihinnousujoukon. Se saapui Hankoon ja ylipäällikkönsä, tunnetun pyövelikenraalin R. von der Goltzin johdolla iski vallankumoushallituksemme selkään. Tämä Saksan sotavoimain invertio ratkaisi kansalaissodan tuloksen Suomessa. Saksalaiset joukot valtasivat Helsingin huhtikuun 13 pnä. Mutta kun muualla Suomessa punaisten joukkojen sankarillinen vastarinta yhä jatkui, päättivät saksalaiset tehtävänsä helpottamiseksi käyttää hyväkseen myös Tannerin johtamia oikeistososialidemokraatteja. Tanner ja V. Vuolijoki kävivät von der Goltzin päämajassa saamassa poliittisia ohjeita, ja he allekirjoittivat huhtikuun 16 pnä julistuksen, jota saksalaiset teloittajat levittivät lentokoneillaan ja jossa työläisiä yllytettiin luovuttamaan aseensa. Se oli toinen isku Suomen taistelevan köyhälistön selkään.

      Siitä huolimatta Suomen työväen joukkojen urhea aseellinen taistelu jatkui vielä kokonaisen kuukauden. Mannerheim pääsi joukkoineen Helsinkiin vasta toukokuun 16 pnä 1918.

      JATKUU...

      • loppui

        jo vapun tienoilla.Viimeiset kahinat käytiin Kymenlaaksossa. Viimeisenä antautui punakaartilaisosasto Ahvenkoskella 5.5. 1918.Viralliseksi päätökseksi katsotaan Inon linnoituksen miehitys 15.5.

        Hallituksen joukot tulivat Helsinkiin paraatiin todistamaan, että oli muitakin kuin saksalaisia.

        Mahtaakohan Tannerin ja Vuolijoen julistus pitää paikkansa?


      • Kai Donner

        6/4 Klo 9 ip. Treella jätettiin punaisten neuvottelijoille Ausfeldin allekirjoittamana seuraava kirjelmä:

        "Antautumishaluisten punaisten tulee ase kädessä ja varustettuina valkoisilla lipuilla marssia Aleksanterinkirkon ja Puistokadun väliselle alueelle. Aseet luovutetaan jo Hämeenkadulla, miehet kulkevat sitten Esplanaadin ja kirkon väliselle istutuksilla varustetulle alueelle. Tämä tapahtuu klo 6 ja 7 välillä aamulla.
        Klo 12:sta keskiyöllä klo 6:een aamulla eivät hallituksen joukot tunkeudu punaisten miehittämiin kaupungin osiin.
        Agitaattorit, johtajat ja aseistetut venäläiset ammutaan, toisten asiaa tutkii tuomioistuin."

        Eversti Ausfeld.

        Samanlainen kirjelmä jätettiin myöhemmin illalla toisille lähettiläille, jotka saapuivat valkoisten linjojen luo.
        Kun Grafströmille oli ilmoitettu tapahtumasta, annettiin molemmissa lohkoissa joukoille käsky poistua klo 12 yöllä alueelta, joka on länteen päin Koulukadusta—Kortelahdenkadusta. Klo 6 ap. tuli joukkojen olla valmiina lähtemään Esplanaadilta.

        Myös Pyynikin tienoilla syntyi vielä lyhyt taistelu. Tietäen, mikä heitä odotti, olivat muutamat venäläiset täällä päättäneet myydä henkensä niin suuresta hinnasta kuin mahdollista. Mutta tämä taistelu loppui pian.
        Vielä tämän taistelun kestäessä alkoivat suomalaiset punakaartilaiset kokoontua antautuakseen vangiksi. Valkoiset joukot, jotka nyt kaikkia teitä pitkin lähestyivät Pispalaa, kohtasivat kaikkialla punaisia, jotka heittivät aseensa ja repäisivät pois kaikki arvomerkit ja punaiset nauhat. Ei löytynyt yhtäkään näiden tuhansien joukossa jotka äsken olivat taistelleet kommunismin ja venäläisvallan puolesta, joka olisi omannut niin suuren itsetunnon ja ollut niin uskollinen mielipiteilleen, että olisi rohjennut astua hallituksen joukkojen eteen kapinallisen armeijan merkit puvussaan.

        Mutta kaupungin yläpuolella kierteli lentokone; se kuului punaisten avustus-armeijaan, ja siitä pudotettiin hiekkapussiin kiinnitetty tiedonanto punaisen varusväen päällikölle. Se oli osoitettu »rintamapäällikölle, toveri Lehtimäelle, Tampere», mutta sen ottivat huostaansa Grafströmin joukot.

        Kirje kuului: Toveri Lehtimäki.
        Koettakaa vielä kestää vähän aikaa, sillä apu on lähellä. Me tulemme sinnepäin, joka päivä taistellaan, ja pian, luullakseni, ovat lahtarit murskatut.
        Lähettäkää kolme rakettia klo 10 yöllä 15 minuutin kuluessa, 5 minuutin väliajoilla.
        Viiala, 6. IV. 18. E. Rahja.


    • Otto Wille Kuusinen

      -"Ei olisi pitänyt nousta vallankumoukseen" -huusivat tannerilaiset, -"ei olisi pitänyt tarttua aseisiin!" Siis heidän mielestään Suomen työväenluokan olisi pitänyt tammikuussa 1918 vastaanpanematta antautua lahtarien armoille. Se olisi muka pelastanut vanhan työväenpuolueen hävitykseltä. Mutta sellainen uskottelu on aivan valheellista. Jokainen, joka muistaa, millainen tilanne oli Suomessa vuoden 1917 lopulla ja vuoden 1918:n alussa, on selvillä siitä, että vallassaoleva taantumuksellinen porvaristo, joka tunsi luokkavaltansa horjuvan, oli silloin pelosta ja raivosta niin silmittömänä, ettei se tahtonut kuulla puhuttavankaan mistään vähemmästä kuin työväenpuolueen ja sen järjestöjen täydellisestä tuhosta. Juuri tässä tuhoamistarkoituksessa oli Suomen porvaristo silloin jo useita kuukausia valmistanut yleistä aseellista päällekarkausta järjestäytyneen työväen kimppuun, odottaen vain Saksan sotilaallista apua.

      Mutta olisiko Suomen työväenluokka ehkä päässyt vähemmillä uhreilla, jos emme olisi ryhtyneet vallankumoukseen? Tuskimpa olisi päässyt. Ensiksikin luokkataistelutilanne oli silloin niin kärjistynyt, ettei millään olisi voitu välttää suuria verisiä yhteentörmäyksiä työväen ja lahtarijoukkojen välillä. Itä-Suomessa sellaiset yhteentörmäykset jo alkoivat muutamia päiviä ennen kuin Helsingissä nostettiin vallankumouksen lippu. Toiseksi on muistettava, etteivät vallankumoustaistelut, kaikki luokkasodan taistelut thteensä, vaatineet edes kymmentä osaa siitä ihmisuhrien määrästä, mitä porvarien verenhimo vaati luokkasoan päätyttyä. Turhaa on uskotella, että lahtarien verenhimo olisi ollut pienempi, jos työväenpuolueen johto olisi päättänyt vaikkapa polvillaan ryömiä työväen pyövelien edessä.

      Yhtä väärä on tannerilaisten väite, että vallankumousyritys johti työväenliikkeen pitkäaikaiseen masennustilaan. Ei, Suomen työväki ei masentunut vallankumouksen tappiosta. Luokkavihollisen hillitön riehunta ei synnyttänyt työväessä nöyrämielisyyttä, vaan nostatti oikeutettua palavaa vihaa. Kun vuosi vallankumouksen tappion jälkeen tulin Helsinkiin maanalaisen kommunistisen puolueen edustajaksi, sain joka askeleella tuntea, että työväen luokkataisteluhenki ei ollut suinkaan murtunut, vaan päinvastoin entisestään karaistunut. Koettuaan valkoisen terrorin kaiken raakuuden työväki ilmeisesti tunsi syvää tyydytystä siitä, että se edellisenä vuonna oli toki kolmen kuukauden ajan ase kädessä kolhinut noin katalaa luokkavihollistaan. Se tietoisuus, että vallankumoustaistelulla oli, huolimatta siitä ettei se vielä tällä kertaa vienyt voittoon, kuitenkin pelastettu taistelevan työväenluokan kunnia, se tietoisuus lujitti satojentuhansien Suomen työläisten uskoa asiansa tulevaan voittoon.

      JATKUU...

      • suomalaisten bolsevikkien

        "Nyt alkaa tilinpäätös suomalaisten bolsevikkien toiminnasta kaikessa kaameudessaan olla selvillä. Sen sijaan että työväenluokka vuosi takaperin oli tilaisuudessa eduskunnallisuuden kautta sanomaan painavan sanansa kaikissa asioissa, että sillä oli mahtavat sosialidemokraattiset järjestöt, että sillä oli enemmistö eduskunnassa ja hallituksessa ja omat miehensä usealla muullakin tärkeällä yhteiskunnan vartiopaikalla, on sen voima tällä hetkellä niin maahan lyöty, että sitä aikaisemmin tuskin on uskottu mahdolliseksi. Sen eduskuntaryhmä on hajautunut, hallituksen asettamisessa sillä ei ole mitään vaikutusvaltaa, sen järjestöt on ammuttu rikki, suuri osa sen toimihenkilöistä on joko kaatunut tai paennut ja sen voiman vertauskuva ja ylpeys, Helsingin työväentalo on raunioina.

        Tuhannet työläiset ovat joko kaatuneettai menettäneet vapautensa, heidän vaimonsa ja lapsensa ovat syöstyt epätoivon ja turvattomuuden tilaan ja heidän kodeissaan toimitetaan ankaria kotitarkastuksia. Ja vieläpä uhkaa työväen kalleinta omaisuutta, kaikkia kansalaisoikeuksia ja saavutettuja yhteiskunnallisia uudistuslakeja tuho
        niiden kiihkoilijoiden taholta, joita porvariston keskuudessa voiton huumauksessa nyt nousee. Lisäksi on edessä kamala työttömyys ja nälänhätä. Suomen työväenluokan raskain koettelemuksen hetki on lyönyt."

        Julistuksessa syytettiin raskaasti kaikesta kapinan johtoa, joka oli livistänyt tiehensä mukanaan ryöstettyjä varoja ja elintarvikkeita. Julistus päättyi kehotukseen: "Siis alas aseet kaikkialla ja palatkaamme länsimaisen demokratian taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan."

        Sosiaalidemokraateista ainakin Hannes Ryömä, Väinö Tanner, Wäinö VVuolijoki, Väinö Hakkila, Lauri af Heurlin ja Heikki Ritavuori lienevät olleet julistuksen takana. Miksi heitä ei muisteta kun puhutaan keväästä 1918? Miksi
        ei muisteta myöskään punaisen hallituksen eli kansanvaltuuskunnan johtajaa eli pääministeriä Kullervo Manneria ja sen ministeriä Otto Ville Kuusista. Hehän pakenivat Neuvosto-Venäjälle ja perustivat siellä Suomen kommunistisen puolueen kesällä 1918. Kuusinen yritti vielä paluuta Suomen johtoon puna-armeijan avulla vuonna
        1939 Stalinin asettaman nukkehallituksen pääministerinä.


      • kuin aika poika

        On paksua tarinaa kommunistijohtajaltakin. Tällaistenkö johtoon Suomen olisi pitänyt alistua?


      • Kale
        suomalaisten bolsevikkien kirjoitti:

        "Nyt alkaa tilinpäätös suomalaisten bolsevikkien toiminnasta kaikessa kaameudessaan olla selvillä. Sen sijaan että työväenluokka vuosi takaperin oli tilaisuudessa eduskunnallisuuden kautta sanomaan painavan sanansa kaikissa asioissa, että sillä oli mahtavat sosialidemokraattiset järjestöt, että sillä oli enemmistö eduskunnassa ja hallituksessa ja omat miehensä usealla muullakin tärkeällä yhteiskunnan vartiopaikalla, on sen voima tällä hetkellä niin maahan lyöty, että sitä aikaisemmin tuskin on uskottu mahdolliseksi. Sen eduskuntaryhmä on hajautunut, hallituksen asettamisessa sillä ei ole mitään vaikutusvaltaa, sen järjestöt on ammuttu rikki, suuri osa sen toimihenkilöistä on joko kaatunut tai paennut ja sen voiman vertauskuva ja ylpeys, Helsingin työväentalo on raunioina.

        Tuhannet työläiset ovat joko kaatuneettai menettäneet vapautensa, heidän vaimonsa ja lapsensa ovat syöstyt epätoivon ja turvattomuuden tilaan ja heidän kodeissaan toimitetaan ankaria kotitarkastuksia. Ja vieläpä uhkaa työväen kalleinta omaisuutta, kaikkia kansalaisoikeuksia ja saavutettuja yhteiskunnallisia uudistuslakeja tuho
        niiden kiihkoilijoiden taholta, joita porvariston keskuudessa voiton huumauksessa nyt nousee. Lisäksi on edessä kamala työttömyys ja nälänhätä. Suomen työväenluokan raskain koettelemuksen hetki on lyönyt."

        Julistuksessa syytettiin raskaasti kaikesta kapinan johtoa, joka oli livistänyt tiehensä mukanaan ryöstettyjä varoja ja elintarvikkeita. Julistus päättyi kehotukseen: "Siis alas aseet kaikkialla ja palatkaamme länsimaisen demokratian taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan."

        Sosiaalidemokraateista ainakin Hannes Ryömä, Väinö Tanner, Wäinö VVuolijoki, Väinö Hakkila, Lauri af Heurlin ja Heikki Ritavuori lienevät olleet julistuksen takana. Miksi heitä ei muisteta kun puhutaan keväästä 1918? Miksi
        ei muisteta myöskään punaisen hallituksen eli kansanvaltuuskunnan johtajaa eli pääministeriä Kullervo Manneria ja sen ministeriä Otto Ville Kuusista. Hehän pakenivat Neuvosto-Venäjälle ja perustivat siellä Suomen kommunistisen puolueen kesällä 1918. Kuusinen yritti vielä paluuta Suomen johtoon puna-armeijan avulla vuonna
        1939 Stalinin asettaman nukkehallituksen pääministerinä.

        Tätä tekstiä on syötetty vuosikymmenet kommunistien propagandassa.
        Mitkä ihmeen joukot valmistautuivat tuhoamaan työväenluokan? Joukko hajanaisia suojeluskuntia joilla ei ollut juurikaan aseita.
        Suojeluskunnat perustettiin pääasiassa, koska äärisosialistit aseistautuivat vauhdilla ja uhkasivat väkivallalla demokraattista yhteiskuntaa.

        Tämä "Otto-Ville" vain toistaa ellei peräti kopioi esikuvansa valheellisia väitteitä. Ei siis kannata ottaa vakavasti.


      • pravdaa teillekin

        Lukekaas lapsukaiset tuolta alemmasta OWK ketjusta mihin se teidän suuri sankarinne uroteoissaan oikein ylsi ja avatkaa ne vauvanrähmäiset silmänne todellisuudelle. OW Kuusinen murhasi enemmän suomalaisia kommunisteja kuin koko valkoinen armeija yhteensä 1918. Kuusinen osallistui NLssa miljoonien ihmisten murhaamiseen, siinä seassa meni 38 000 sinne paennutta ja/tai houkuteltua suomalaista kommunistia. Että pikkuisen voisi ottaa selvää asioista ennen tällaista sontaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1968
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1694
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1318
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1145
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      925
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      909
    Aihe