Tämä on minun ensimmäinen suhde. Olemme olleet vajaa 4 vuotta yhdessä, asumme yhdessä ja meillä on yhteinen koira. Koko elämämme pyörii miehen menojen ympärillä. Hän lähtee töihin aamulla 7:ltä, harrastaa omia juttujaan koko illan (ei siis käy edes välissä kotona) ja poikkeuksetta tulee kotiin aikaisintaan yhdeksän jälkeen. En tarkoita, että minun kanssani pitäisi olla koko ajan. Käyn itsekkin töissä ja touhuan koiran kanssa, mutta mitä seurustelua ja yhdessä elämistä tämä on? Jonkun kerran kuukaudessa saattaa olla sunnuntain kotosalla ja niille päiville minulla on ainat kamalat odotukset kaiken kivan suhteen. Yleensä mies kuitenkin nukkuu puolille päivin (minä herään koiran kanssa, käyn kävelyllä, katon telkkaria.. ja mies on pahana kun 11 aikaan menen sitä herättelemään) Tuntuu, että miehelle riittää vain muutaman kerran viikossa kunnon pano eikä hän halua minusta muuta. Petettyjä lupauksia on kymmeniä. Suunnitelmat muuttuvat aina miehen takia.Itse asiassa yhteisiä suunnitelmia ei hirveästi tehdä..miehellä on niin kiireinen elämä (ei niinkään työn takia vaan tämän harrastuksen) Ja ilmeisesti hänen aikansa on jotenkin arvokkaampaa kuin minun. Viime viikolla suutuin taas aikataulun pitämättömyydestä..hain miehen harrastuksesta ja jouduin odottamaan vajaa kaksi tuntia ylimäärästä. Selitykseksi sain, että parempi minun odottaa kuin, että hän olisi joutunut odottamaan. Olenko aivan taliaivo, että jatkan tätä suhdetta? Kun puhun erosta, mies pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja yrittää enemmän..taas lisää pitämättömiä lupauksia:(
Kannattaako
12
1247
Vastaukset
- Just just
Älä ihmeessä jää tuommoseen loukkuun. Mitä enemmän annat aikaa sen pahemmin jäät loukkuun. Ei mikään muutu kuin aina vain pahempaan. Älä anna miehen huijata ja hyväksikäyttää sinua. Näin minä miehenä asian koen.
- odottaa muutosta?
Sitäkö tämä on: huijaamista ja hyväksikäyttöä? Välillä tuntuu, että minä vaadin liikoja ja ripustaudun mieheen. En anna tarpeeksi tilaa elää omaa elämää. Kai sitä vaan miettii vikoja itsestään ja haluaa uskoa omasta rakkaastaan parasta. Jotenkin tästä asiasta tekee vielä kieromman se, että minä en voi puhua omista tunteistani muille (omalle perheelle, ystäville), koska aina tulee pintaan jokin ihmeellinen puolustaminen miestä kohtaan. En halua, että kaikki tietävät hänen huonot puolensa.
- Satuako
Minulla oli samanlaista aikanaan kun 19 vuotiaana aloin seurustelemaan ex-mieheni kanssa. Ajattelin aina, että kyllä se siitä kunhan aikaa kuluu. 8 vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin ja saimme kolme ihanaa lasta. Mies eli koko ajan melkein niinkuin poikamies, meni omiin menoihinsa, aikataulut ei pitäneet, kodin remontti ei edennyt jne. Minä hoidin lapset ja kodin työn ja opiskelun rinnalla. Kuitenkin olin onnellinen, olinhan saanut perheen niinkuin olin aina halunnut. Eikä mies ollut paha, ei juonut eikä lyönyt. Hän ei kuitenkaan ollut läsnä, ei jakanut asioita kanssani eikä sitoutunut perheeseensä. 8 vuoden avioliiton jälkeen hän löysikin työpaikaltaan uuden ja näin liittomme loppui. Pikaseen muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodistamme ja yrityksistä huolimatta yhteen emme enää palanneet. Nyt on sitten reilu kaksi vuotta erosta ja voin sanoa, että pikkuhiljaa olen taas onnellinen. Minulla on oma koti, työ ja ihanat lapset. Mies tapaa lapsiaan säännöllisesti, mutta edelleen vastuuntuntoa ei tahdo löytyä vaan ex-anoppi hoitaa paljolti arjen rutiineja hänen luonaan...
Halusin jakaa tarinani kanssasi ja toivon, että sinä arvostat itseäsi enemmän kuin minä aikanaan tein ja mietit tarkkaan millaisen elämän haluat ja minkälaisen kumppanin kanssa. Kaikkea hyvää sinulle.
-Satu- odottaa muutosta?
Juuri vastaava tapahtuma lähipiirissä on minut nyt saanut ajattelemaan meidän suhdetta. Vaikeaa tämä on juuri siksi, että mies ei ole paha ja minä rakastan häntä. Silti en haluaisi kymmenen vuoden päästä surra tekemättömiä päätöksiä ja märehtiä suhteessa, joka ei toiminut edes sen alkumetreillä. Ulospäin näytämme varmaan aivan ihanteelliselta pariskunnalta, mutta minulla on paha elää näin. Olen varmaan itsekäs, koska pelkkä rakkaus ei riitä minulle. Haluan myös läheisyyttä, kunnioitusta ja onnellisia hetkiä. Ja nämä hetket, joita kaipaan, ei pitäisi olla kenellekään mahdottomia. Juuri vasta miehelleni kerroin kuinka viime aikoina minulle parhaat hetket ovat olleet, kun mies lähti iltakävelylle koiramme ja minun kanssani ja kun pari viikkoa sitten teimme yhdessä ruokaa. Onko liikaa vaadittu, että tällaisia hetkiä olisi useamminkin kuin kerran kuukaudessa?
- Muisku
odottaa muutosta? kirjoitti:
Juuri vastaava tapahtuma lähipiirissä on minut nyt saanut ajattelemaan meidän suhdetta. Vaikeaa tämä on juuri siksi, että mies ei ole paha ja minä rakastan häntä. Silti en haluaisi kymmenen vuoden päästä surra tekemättömiä päätöksiä ja märehtiä suhteessa, joka ei toiminut edes sen alkumetreillä. Ulospäin näytämme varmaan aivan ihanteelliselta pariskunnalta, mutta minulla on paha elää näin. Olen varmaan itsekäs, koska pelkkä rakkaus ei riitä minulle. Haluan myös läheisyyttä, kunnioitusta ja onnellisia hetkiä. Ja nämä hetket, joita kaipaan, ei pitäisi olla kenellekään mahdottomia. Juuri vasta miehelleni kerroin kuinka viime aikoina minulle parhaat hetket ovat olleet, kun mies lähti iltakävelylle koiramme ja minun kanssani ja kun pari viikkoa sitten teimme yhdessä ruokaa. Onko liikaa vaadittu, että tällaisia hetkiä olisi useamminkin kuin kerran kuukaudessa?
Kaipaat ja haluat ihan normaaleja asioita. Itsekin 7 vuoden jälkeen kun asiat alkoivat muuttua, selitin itselleni että kai tää on normaalia kun ollaan näinkin kauan oltu yhdessä. Ja joo tottakai suhde arkipäiväistyy -se nyt on selvä-mutta kun sitä käy miettimään että mekin tehtiin aiemmin miehen kanssa enemmän asioita yhdessä ja viihdyttiin tosi hyvin yhdessä ja se oli parasta mitä mulla oli. ja sitten miehen aika alkaakin mennä omissa jutuissa. Nytkin se on lomalla ja itse olen töissä. Kun tulen töistä kotiin, mies lähtee omille teilleen ja lähes poikkeuksetta on tullut kotiin vasta yhdentoista aikaan, (sopivasti kun tietää minun käyvän nukkumaan). Siinä sitä yhteistä aikaa. No ei sen puoleen eroamassa ollaan kyllä nyt muutenkin, mutta koska vielä on tunteita toista kohtaan, niin kaipaa niin paljon sitä yhdessä oloa. No tulipa taas purettua omaa mieltä.
- vain muuttua
Lähtökohta numero yksi, toista ihmistä ei voi muuttaa, jokainen voi muuttaa vain itseään. Muuttua voi, jos haluaa, ja kukaan tuskin muuttuu, jos ei koe sitä itselleen tarpeelliseksi.
Lähtökohta kaksi, jokainen määrittelee itse, millaista kohtelua haluaa itselleen. Ihminen opettaa omalla käytöksellään muille, miten häntä saa kohdella. Sinä olet opettanut miehellesi, että sinusta ja esimerkiksi ajankäytöstäsi ei tarvitse välittää, vaan sinä odotat kiltisti ne pari ylimääräistä tuntia. On ihan sama, itketkö, raivoatko vai kenties pidät mykkäkoulua, koska mies on oppinut, että niiden jälkeen annat taas periksi ja hän saa määrätä tahdin. Olet myös opettanut hänelle, ettei eropuheistasi tarvitse välittää, koska olet kauniiden puheiden ja lupausten jälkeen antanut periksi.
Tuntematta tilannettanne tarkemmin on ihan mahdotonta sanoa, mitä sinun "pitäisi" tehdä. Mutta jos olet sitä mieltä, että sinun aikasi on arvokasta siinä kuin miehenkin ja sinä olet ansainnut enemmän kuin yksinäisen hellapoliisin roolin, niin siinä on lähtökohta. Osoita miehelle, että olet tosissasi. Jos et tosissasi ole jättämässä häntä, älä uhkaile sillä. Mutta miksi näet vaivaa hakemalla häntä harrastuksesta, ja joutumalla odottelemaan pari tuntia? Jos mies ei tule ajoissa, niin lähde pois, taksit on keksitty.
Älä jää odottelemaan muutosta, muuta omaa käytöstäsi niin, että elämästäsi tulee sellaista kuin haluat sen olevan. Mies pysyy tahdissa mukana, jos haluaa ja ei pysy, jos ei halua.- kertoo
Asiaa ei pidä olla orja. Mie olin mutta en ole enää.:)
- StippaS
..harvinaisen hyvin kiteytettynä minunkin ajatukseni :)
- jah-76
StippaS kirjoitti:
..harvinaisen hyvin kiteytettynä minunkin ajatukseni :)
Mulla tuo kuvio meni vähän toisin päin,eli mun piti tehdä ja toinen ei sitten kehdannu lähtee juurikaan mihinkään vaikka kuinka kinusi...
Kait se on jonkin näköistä kyllästymistä/väsähtämistä eli se arki tullut vastaan eikä silleen toista "jakseta" ottaa muuten huomioon kuin tyydyttää omat seksuaaliset tarpeensa välillä.Joten onko tuokaan sitten kovin kivaa,tiedä häntä
- ...mutta miten????
Mies ei muutu puhumalla vaan vaihtamalla!
Itsekin mies, vaikkakin erilainen kuin sinun kaverisi...- usko,toivo,rakkaus
Hei alkuperäinen viestin kirjoittaja!
Olisi mielenkiintoista kuulla miten teidän kävi vai vieläkö meno jatkuu samanlailla? Itselläni oli aikas lailla saman tapainen suhde, joka päättyi lopulta eroon. - odottaa muutosta?
usko,toivo,rakkaus kirjoitti:
Hei alkuperäinen viestin kirjoittaja!
Olisi mielenkiintoista kuulla miten teidän kävi vai vieläkö meno jatkuu samanlailla? Itselläni oli aikas lailla saman tapainen suhde, joka päättyi lopulta eroon.Hei!
Asiat eivät ole mennyt suuntaan eikä toiseen. Viikonloppuna sain mieheni kanssa puhuttua asiasta asiallisesti..en syyttänyt häntä. Kerroin vain omista tunteistani. Niihin on kaikilla täysi oikeus. Lopuksi mies kysyi haluanko, että hän alkaa etsiä itselleen asuntoa? Enkä minä osannut vastata. Haluaisin niin, että tämä suhde toimisi. Rakastan häntä niin paljon. Mieheltänikin kyllä kysyin: riittääkö aina pelkkä rakkaus? Olisi niin helppo jos toinen sanoisi, että erotaan. Etten minä joutuisi katumaan eropäätöstä myöhemmin. Voisin naivisti ajatella, että päätös ei ollut minusta kiinni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908