Lueskelin tätä palstaa, sen avoimia ja mielenkiintoisia kirjoituksia, ja jäin pohtimaan omakohtaistenkin asioiden valossa sitä, että mitä alkoholismi on.
Varsin usein tehdään johtopäätös, että alkoholismi on sairaus, ihminen on alkoholisti ja päätelmät sen mukaan. Mutta varsin harvoin nähdään, että alkoholismin taustalla voi olla syitä, joita on vaikea diagnosoida.
Itse en usko, että alkoholismi on mikään sairaus, joka salakavalasti piilee ihmisessä ja sitten sopivan hetken tullen puhkeaa. En siis usko alkoholismigeeneihin.
Sen sijaan ajattelen, että alkoholismi on seuraus. Se on seurausta elämän tyhjyydestä. Nykymaailman alituinen kilpailu, pärjääminen, itsensä myyminen työmarkkinoille ja jatkuva muutos palvelee ihmisiä, joilla on voimaa taistella ja elää siinä. Kun ihminen jostain syystä väsyy, hän ei jaksa enää elää ajan hermoilla ja tavallaan luovuttaa. Osan tästä luovuttamisesta me näemme alkoholismina, kroonisena helpotuksen etsimisenä epäinhimilliseen elämänmenoon.
Ihan en ymmärrä, miksi nykytieteen ja osaamisen valossa ei osata nähdä, että ihmisiä ei alkoholisoi niinkään viina vaan, yhteiskunta, joka ei hyväksy muuta kuin ahkeran ja pärjäävän yksilön.
Ihmisellä, jolla ei ole enää mitään jäljellä, on silti yhä viina. Siinä sen taika, vai?
Onko alkoholismi
26
1028
Vastaukset
- kantaan,
että kilpailuyhteiskunta ja pärjäämisen pakko altistaa ihmisiä riippuvuuksille. Ihmisen dopamiinintuotanto nimittäin riippuu siitä, miten hyvin ihminen kokee pärjäävänsä "lauman jäsenenä". Ne jotka tuntevat alemmuutta eivät saa kylliksi dopamiinia onnistumisen kokemusten seurauksena, ja ovat sitten alttiina jäämään koukkuun muihin dopamiinin lähteisiin eli vaikkapa viinaan. Toisaalta dopamiinintuotantoa voi potkia käyntiin myös terveellisemmin keinoin, kuten vaikkapa löytämällä uusi harrastus tai muu kiinnostuksen kohde josta innostua.
Geenit kuitenkin vaikuttavat myös riippuvuuksiin, ja ehkä vielä monet muutkin asiat. Näistä asioista ei varmasti vielä tiedetä kaikkea. - sairaudeksi
Alkoholistiksi voidaan kutsua henkilöä joka juo yhtäsoittoa montapäivää. Kaverini ei edes juo vaan yhtäpäivää vaan kun juodaan siihen pitää varata 3-5 päivää, amatöörit kuulemma juovat yhdenpäivän settejä. Krapula-kaljathan ovat jo orastavaa alkoholismia, kun aamulla täytyy saada lisää.
Riippuvuus on merkki alkoholi-ongelmasta. Riippuvuuden syntyyn pitää juoda sitkeästi montavuotta. Toleranssin nousu on merkki suurkulutuksesta ja vaarallinen alue jossa helposti tulee otettua liian pitkää huikkaa kerralla, jolloin tulee sammumisia ja doku voi laskea allensa.
Alkoholimi sairautena käsittää AINA myös muita sairauksia kuten mielenterveyshäiriöita, esim nukkumis, jännitys, hermostuneisuus, saamattomuus, ahdistuneisuus yms. Yleensä ihminen on paljon sairaampi muista syistä.
Oikein kunnolla sairaathan sanovat, että oma alkoholismi ei ole hänen vikansa vaan geenien?????? HEH, näillä tyypeillä onkin PALJON niitä muita ongelmia. - Caius J.
Tuo on juuri sitä kauheinta "saippuafilosofiaa" mitä alkoholismin olemusta pohdittaessa voidaan aikaiseksi saada. Ihan pelkkää mutua.
Samalla filosofialla vapaa-ajattelija Viljami Nyhtänköljä aikoinaan päätteli, että aurinko sittenkin kiertää maapalloa. "Kun se joka aamu(?) nousee tuolta noin, ja joka ilta laskee tuonne noin"! Täytyyhän sen silloin maata kiertää.
Jos luet palstaa hiukankin, löydät kirjoituksia, joissa hyvin toimeen tulevat ihmiset ihmettelevät sitä, miksi hän juo. Vaikka kaikki on hyvin, työpaikka, talous, perhe, terveys, harrastukset, kaikki. Silti vaan jokin sisällä pakottaa juomaan?
Tässä muuten tietoa "alkoholismi-geenistä".
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=1812
Ihminen ei juo itseään tuskallisesti hengiltä siksi, että "elämä on niin tyhjää"!- syy vai seuraus
luokitteleminen saippuafilosofiaksi kertoo paljon enemmän sinusta kuin minusta. Se kertoo omasta tiedeuskovaisuudestasi ja kyvyttömyydestäsi pohtia asioita omilla aivoillasi.
Olen alkoholistiperheen lapsi ja itsekin ko. aineen suurkuluttaja, joten jotain omakohtaista kokemusta asiasta on, vaikka tokihan sen kaiken voi yrittää mutunakin teilata.
Pointti oli kumminkin siinä, että alkoholismi ei ole sinänsä sairaus (vaikka ehkä sellaiseksi luokitellaan) vaan (vakava) oire ihmisen henkisestä väsymisestä, kierre johon ajaudutaan, kun yritetään alkoholin avulla saada lohtua elämän tuskaan ja tyhjyyteen. Kun tuo kierre pahenee, niin toki kuvaan tulee mukaan fyysisiä oireita, mutta perussyy on yhä pääosin sama. Elämä ilman viinaa on tyhjää, ja jatkuvaa taistelemista tuota tyhjyyttä vastaan.
Oikea lääke alkoholismiin ei siis ole viinan juonnin lopettaminen sinänsä, vaan elämän mielekkyyden löytäminen muualta. Kun mielekkyys löytyy, niin viina jää pikkuhiljaa tarpeettomana pois kuvioista. Nykyisessä yhteiskunnassa, jossa likimain kaikki arvostus perustuu ulkoiseen pärjäämiseen ja keskinäiseen kilpailuun, tuo on vain hyvin vaikeaa. Ihminen kaipaa eniten toisten ihmisten arvostusta ja nykyään se suodaan lähinnä vain taloudellisten mittarien mukaan.
Miksi kaikista ei tule alkoholisteja? Sitä en toki tiedä, mutta tiedän, että samanlainen tapahtuma (vaikkapa läheisen kuolema tai työpaikan menetys) vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Toinen masentuu, toinen ei. Ehkä olemme varustettu erilaisella kestävyydellä näitä henkisiä kolhuja vastaan. Jollekulle on ehkä lapsena opetettu, että vaikeuksia paetaan, toisille, että ne kohdataan.
Tällä palstalla on monesti todettu, että alkoholisti on alkoholisti ilman viinaakin. Minä laajentaisin tuota ajatusta niin, että elämää pakeneva ihminen on elämää pakeneva, vaikkei sillä hetkellä pakenisikaan. Alkoholin voi korvata monella muulla riippuvuudella, ylettömällä työllä, huumeilla, lääkkeillä, uskonnolla, pelaamisella, seksillä, netillä, jne, mutta samasta ilmiöstä on kyse - Siitä, että elämä sellaisenaan ei tunnu mielekkäältä ja sitä paetaan jollain tavoin. Ja se miksi elämä ei tunnu mielekkäältä ei ole geneettinen, vaan sosiologinen tai psykologinen kysmys.
Osa pakokeinoista on sallittuja ja osa kiellettyjä. On esimerkiksi pienen lapsen kannalta likimain sama, onko isä poissa kotoa viinan vai työn takia, tai kuoleeko hänen isänsä viinaan vain burnoutiin. Toisessa tapauksessa rahaa on ehkä hieman enemmän, mutta henkinen tyhjyys pienelle lapselle yhtä murskaava. Työnarkomania on siis vain eräs alkoholismin muoto, vaikkakaan ei sairaus tai edes pahe yhteiskunnassamme.
Itselläni on luonnontieteellinen tausta ja olen täysin varma, ettei niin moniulotteista asiaa kuin alkoholismi ikinä voida tieteellisen tarkasti tutkia. Toki sitä voi niin yrittää, mutta käytännössä se tarkoittaa lähinnä valtaosan muuttujista poissulkemista, jotta edes jokin järkevä lopputulos saataisiin aikaiseksi. Ja myös siksi kriittinen ajattelu, jopa saippuafilosofia on tässä erinomainen työkalu. - syy vai seuraus
"Jos luet palstaa hiukankin, löydät kirjoituksia, joissa hyvin toimeen tulevat ihmiset ihmettelevät sitä, miksi hän juo. Vaikka kaikki on hyvin, työpaikka, talous, perhe, terveys, harrastukset, kaikki. Silti vaan jokin sisällä pakottaa juomaan?"
Tässä sorrutaan vakavaan virhearviointiin siitä, mitä on hyvinvointi. Se, että ulkoiset elämän tunnusmerkit, joita yllä luettelit, ovat kunnossa, ei todellakaan tarkoita, että ihmisellä olisivat asiat henkisesti hyvin.
Ja juuri tämä piilevä henkinen pahoinvointi, se ettei perhe, hyvä työpaikka, taloudellinen varmuus, jne. tuokaan sitä henkistä tyydytystä, aiheuttaa ihmiselle pakon etsiä "elämää" jostain muualta, valitettavan usein pullosta.
Tässä samassa lauseessa kerrotaan - ehkä kirjoittajan sitä tahtomattaan - että ihmiset eivät oikeasti tiedä miksi he juovat. Heillä on (muka) kaikki hyvin, mutta jokin sisäinen pakoittaa juomaan. Itse esittäisin kysymyksen, että onko silloin todellakin kaikki hyvin, vai onko vain kulissit kunnossa? - seuraus
syy vai seuraus kirjoitti:
"Jos luet palstaa hiukankin, löydät kirjoituksia, joissa hyvin toimeen tulevat ihmiset ihmettelevät sitä, miksi hän juo. Vaikka kaikki on hyvin, työpaikka, talous, perhe, terveys, harrastukset, kaikki. Silti vaan jokin sisällä pakottaa juomaan?"
Tässä sorrutaan vakavaan virhearviointiin siitä, mitä on hyvinvointi. Se, että ulkoiset elämän tunnusmerkit, joita yllä luettelit, ovat kunnossa, ei todellakaan tarkoita, että ihmisellä olisivat asiat henkisesti hyvin.
Ja juuri tämä piilevä henkinen pahoinvointi, se ettei perhe, hyvä työpaikka, taloudellinen varmuus, jne. tuokaan sitä henkistä tyydytystä, aiheuttaa ihmiselle pakon etsiä "elämää" jostain muualta, valitettavan usein pullosta.
Tässä samassa lauseessa kerrotaan - ehkä kirjoittajan sitä tahtomattaan - että ihmiset eivät oikeasti tiedä miksi he juovat. Heillä on (muka) kaikki hyvin, mutta jokin sisäinen pakoittaa juomaan. Itse esittäisin kysymyksen, että onko silloin todellakin kaikki hyvin, vai onko vain kulissit kunnossa?Juuri näin. Toisaalta kaikilla ei ole kaikki asiat edes kunnossa. Itselläni ei ole perhettä enkä seurustele. Juominen on tullut täyttämään elämässäni tätä tyhjyyttä. Onko meillä, joilla on oikeasti joku asia elämässä pielessä, parempi syy juoda kuin niillä, joilla kaikki asiat ovat hyvin.
Minulla on hyvä koulutus, erinomainen työpaikka ja asema, kaunis koti arvoalueella. On rahaa elää ja tehdä kaikenlaisia matkoja ym. Olen ulkoisesti kaunis. Monelle olisi aika pommi, jos tietäisivät juomisistani. Minuahan kadehditaan jopa.
Haluaisin täyttää tyhjiön eli tässä tapauksessa yksinäisyyden jotenkin muutoin kuin juomalla. Tässä iässä, 40 v., se vaan ei ole niin helppoa. Ihmisten kohtaaminen on vaikeaa ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän asettaa kriteerejä sille miehelle, jota voisi edes tapailla.
Tämä on minun syyni, ja minun tilanteessani alkoholi on ollut seurausta tietyistä elämän aika rankahkoistakin vastoinkäymisestä ja yksin elämisestä. - syy vai seuraus
seuraus kirjoitti:
Juuri näin. Toisaalta kaikilla ei ole kaikki asiat edes kunnossa. Itselläni ei ole perhettä enkä seurustele. Juominen on tullut täyttämään elämässäni tätä tyhjyyttä. Onko meillä, joilla on oikeasti joku asia elämässä pielessä, parempi syy juoda kuin niillä, joilla kaikki asiat ovat hyvin.
Minulla on hyvä koulutus, erinomainen työpaikka ja asema, kaunis koti arvoalueella. On rahaa elää ja tehdä kaikenlaisia matkoja ym. Olen ulkoisesti kaunis. Monelle olisi aika pommi, jos tietäisivät juomisistani. Minuahan kadehditaan jopa.
Haluaisin täyttää tyhjiön eli tässä tapauksessa yksinäisyyden jotenkin muutoin kuin juomalla. Tässä iässä, 40 v., se vaan ei ole niin helppoa. Ihmisten kohtaaminen on vaikeaa ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän asettaa kriteerejä sille miehelle, jota voisi edes tapailla.
Tämä on minun syyni, ja minun tilanteessani alkoholi on ollut seurausta tietyistä elämän aika rankahkoistakin vastoinkäymisestä ja yksin elämisestä.siltä mitä minä olin ennen. Itse en löytänyt onnea rahasta ja arvoalueista, vaikka sitä sieltä aikani etsinkin. Löysin vain (itseni kanssa) samanlaisia hukassa olevia ihmisiä, joiden elämäntehtävänä oli suorittaa omaa rooliaan. Aika ajoin joku löysi paremman onnen pullosta ja se vei. Nämä muutamat vuodet rahakkaiden ihmisten piirissä opettivat, ettei onni ole rahasta kiinni. Ongelmat ovat vain toisenlaisia.
Asia menee jo aiheesta sivuun, mutta teet ehkä itsellesi karhunpalveluksen asetamalla noita kriteerejä miehelle. Niitä asettaa se kulissinhimo, ei ihmisen ikävä. Tee itsellesi palvelus ja ota sellainen juoppo kuin itse olet, mutta se edellyttää, että uskallat oikeasti tunnustaa, mitä olet.
Minulla meni vuosia, ennen kuin ymmärsin, etten olekaan hieno ihminen, vaikka ehkä suku, koulutukset ja ulkoiset puitteet sitä olivatkin olleet. Samalla ymmärsin, että juomiseni perimmäinen syy on juuri (henkinen) yksinäisyys, aidon välittämisen ja rakkauden kaipuu sekä tyhjyyden tunne.
Rakentamalla ulkoisesti hienon elämän, rakensin huomaamattani muurin, joka erotti minut muista. vasta kun pystyin rikkomaan nuo muurit, osasin lähestyä ihmisiä, niin etten ollut heille vain se kaukainen joku, vaan läheinen ihminen ja se lienee elämäni suurin oivallus. - seuraus
syy vai seuraus kirjoitti:
siltä mitä minä olin ennen. Itse en löytänyt onnea rahasta ja arvoalueista, vaikka sitä sieltä aikani etsinkin. Löysin vain (itseni kanssa) samanlaisia hukassa olevia ihmisiä, joiden elämäntehtävänä oli suorittaa omaa rooliaan. Aika ajoin joku löysi paremman onnen pullosta ja se vei. Nämä muutamat vuodet rahakkaiden ihmisten piirissä opettivat, ettei onni ole rahasta kiinni. Ongelmat ovat vain toisenlaisia.
Asia menee jo aiheesta sivuun, mutta teet ehkä itsellesi karhunpalveluksen asetamalla noita kriteerejä miehelle. Niitä asettaa se kulissinhimo, ei ihmisen ikävä. Tee itsellesi palvelus ja ota sellainen juoppo kuin itse olet, mutta se edellyttää, että uskallat oikeasti tunnustaa, mitä olet.
Minulla meni vuosia, ennen kuin ymmärsin, etten olekaan hieno ihminen, vaikka ehkä suku, koulutukset ja ulkoiset puitteet sitä olivatkin olleet. Samalla ymmärsin, että juomiseni perimmäinen syy on juuri (henkinen) yksinäisyys, aidon välittämisen ja rakkauden kaipuu sekä tyhjyyden tunne.
Rakentamalla ulkoisesti hienon elämän, rakensin huomaamattani muurin, joka erotti minut muista. vasta kun pystyin rikkomaan nuo muurit, osasin lähestyä ihmisiä, niin etten ollut heille vain se kaukainen joku, vaan läheinen ihminen ja se lienee elämäni suurin oivallus.Jos olen päässyt eroon alkoholisti-, pahoinpitelijä- ja pettäjämiehistä, en varmasti ota toista sellaista itselleni. Mitä pahaa siinä on, että asettaa joitakin vaatimuksia toiselle? Vaatimukset eivät sisällä rahaa, sen sijaan älykkyyttä ja keskustelutaitoa, sekä ennen kaikkea sitä, että elämän perusarvot ja periaatteet ovat kohdallaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi ottaa sellainen, jolla on alkoholiongelma.
En ole hankkinut materiaa materian vuoksi. Olen tosiaan aluksi kouluttanut itseni hyvin ja sen jälkeen menestynyt työssä, koska pidän siitä mitä teen. Siitä tietenkin on seurannut tietty eteneminen, mikä on myös näkynyt palkkapussissa. Jonnekin lähiöönkö tässä olisi pitänyt muuttaa ihan muuten vaan? Ei, en ole rakentanut mitään kulisseja, vaan näin elän. Miksi pitäisi katsoa vastapäisen talon ikkunoita, kun voin katsoa ikkunoista merta? Tekeekö se minusta jotenkin huonon? Olen kuitenkin onnistunut edes jossain elämän osa-alueilla.
Olen ajatellut, että mieluummin yksin, kuin keskinkertaisuuden kanssa. Onko siinä jotain pahaa, ettei ota itselleen ensimmäistä vastaan tulevaa? - syy vai seuraus
seuraus kirjoitti:
Jos olen päässyt eroon alkoholisti-, pahoinpitelijä- ja pettäjämiehistä, en varmasti ota toista sellaista itselleni. Mitä pahaa siinä on, että asettaa joitakin vaatimuksia toiselle? Vaatimukset eivät sisällä rahaa, sen sijaan älykkyyttä ja keskustelutaitoa, sekä ennen kaikkea sitä, että elämän perusarvot ja periaatteet ovat kohdallaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi ottaa sellainen, jolla on alkoholiongelma.
En ole hankkinut materiaa materian vuoksi. Olen tosiaan aluksi kouluttanut itseni hyvin ja sen jälkeen menestynyt työssä, koska pidän siitä mitä teen. Siitä tietenkin on seurannut tietty eteneminen, mikä on myös näkynyt palkkapussissa. Jonnekin lähiöönkö tässä olisi pitänyt muuttaa ihan muuten vaan? Ei, en ole rakentanut mitään kulisseja, vaan näin elän. Miksi pitäisi katsoa vastapäisen talon ikkunoita, kun voin katsoa ikkunoista merta? Tekeekö se minusta jotenkin huonon? Olen kuitenkin onnistunut edes jossain elämän osa-alueilla.
Olen ajatellut, että mieluummin yksin, kuin keskinkertaisuuden kanssa. Onko siinä jotain pahaa, ettei ota itselleen ensimmäistä vastaan tulevaa?Et ilmeisesti olekaan kaltaiseni tallaaja, vaikka sellaisen kuvan edellisestä viestistäsi sain.
En tarkoita, että pitäsi ottaa rinnalleen uusi ongelmatapaus, vaan että ei aseta toiselle liian korkeita kriteereitä, vaan luottaa enemmän vaistoonsa. Hyvä puoliso voi helpostikin löytyä toisesta sosiaali- tai yhteiskuntaluokasta, mutta moni vain kieltää tällaisen mahdollisuuden. On varsin helppo nähdä rikka toisen silmässä huomaamatta malkaa omassaan.
Puhun lähinnä omasta kokemuksesta, jossa nostin itseni jalustalle, ja vaadin toki seurustelukumppanilta samaa. Nyt, kun olen ymmärtääkseni jättänyt tuon elämänvaiheen taakse, osaan nähdä ihmiset eri silmin. Joskus jopa muistelen huvittuneena, kuinka pohdin, onko jokin arvolleni sopivaa.
Mutta nyt tiedän, että arvokkainta mitä elämässä on, on löytää ihminen, joka välittää sinusta juuri omana itsenäsi, ilman vaatimuksia. Ja vaikeinta on olla tuon rakkauden arvoinen.
- Spriten voimalla
muna vai kana? Eihän se alkoholismi tietysti pääse puhkeamaan tapauksissa, joissa henkilö esim. elää olosuhteissa, joissa tule koskaan kohtaamaan alkoholia eli ympäristöllä on osansa asiassa.
En tiedä geenikarttaani, mutta molemmat vanhempani juovat/joivat. Isä on jo kuollut. Häneltä meni viikossa kaksi tai kolme 0,75 litran viinapulloa. Mietoja hän ei juonut. Äitini juo myös "vahvaa viinaa", mutta on tuurijuoppo. Äiti on myös koukussa lääkkeisiin. Muistan jo lapsuudestani miten isä hävitti äidin unilääkkeitä, kun tämä söi niitä ihan urakalla päivittäin. Äidistä ei aina tiedä mitä on nauttinut, hän kun piilottaa juomansa/pillerinsä. Isällä oli sotatrauma, äidillä maailman kaikki mahdolliset traumat. Molemmat pärjäsivät ammateissaan hyvin.
Itse olen suht hyvin pärjännyt. Olen koulutettu ja hyvässä ammatissa, jossa viihdyn. Työkaverit pitävät, jopa niin, että olen heidän edustajansa työnantajaan päin. Myös välit työnantajan kanssa on erittäin hyvät (palkittu on muutoinkin kuin vain palkankorotuksin). Olen monessa muussakin luottamustoimessa. Miksi minusta tuli alkoholisti? Millä tavalla minä poikkean muista vastaavassa asemassa olevista?
Elämäni on aika ajoin ollut kovaa. Kaikki ei ole tipahtanut syliini ihan tuosta vain, olen joutunut tekemään tiettyjen asioiden kanssa todella paljon töitä. On asioita, joista olen joutunut luopumaan saavuttaakseni jotakin muuta - tärkeämpää. Elämä on valintojen tekemistä, mutta valittavien mahdollisuuksien kirjo on aina rajallinen. Osaako sitä aina tehdä sen parhaimman tai oikeimman valinnan? Mistä johtuu, että joskus valitsee väärin?
En tiedä onko alkoholismi sairaus, ehkä on. Miksi jotkut kestävät paineita enemmän kuin toiset? Meistä jokainen ei juokse hakemaan lohdutusta pullosta. Yksi miespuolinen kollegani petti vaimoaan useiden eri naisten kanssa säännöllisesti ja hän sanoi, että hänelle toinen vaihtoehto olisi ryyppääminen. Joku toinen tulee riippuvaiseksi pelaamisesta, lääkkeistä .... Niin, vaihtoehtoja on. Alkoholistiksi ei niinkään synnytä vaan kasvetaan, mutta se ei poista sitä mahdollisuutta, että alkoholistilla on olemassa alkoholismiin altistava geeni. - Pohjamutaa
on itse hankittu riippuvuus, jota nimitetään sairaudeksi. Kukaan ei synny alkoholistiksi. Suomessa alkolin käyttö on liian hyväksyttyä.
- vapautunut 40+
Jäin miettimään tuota "alkoholi on Suomessa liian hyväksyttyä". Tiedän mitä tarkoitat, mutta onkohan sittenkään alkoholi liian hyväksyttyä, kun vertaa vaikka muihin alkoholikulttuureihin? Suomessahan alkoholista on tehty juuri sellainen kielletty hedelmä. Muistan itse, kuinka lapsena ollessani lähisukulaiset pitivät viinapulloja piilossa ja kävivät aina ottamassa huikan salaa.
Myös se tulee huomioida, että kyllä lapset ja nuoret ottavat oppia vanhemmista ihmisistä: ympäristön esimerkit vaikuttavat paljon.
Olen reissannut aika paljon sen jälkeen kun lopetin ryyppäämisen (useita tonneja meni alkoholiin vuodessa): ulkomailta Suomeen palatessa huomaa aina, miten suuri merkitys alkoholilla täällä on. Vapauttaa estoja, sallii julkisen hauskanpidon, antaa luvan irrottautua "ankeasta" arjesta, jne.
Radiostakin kuuluu aika usein yleisiä ryyppäyshoilotuksia, jotka tukevat kollektiivista viinanottoa ("Juodaan viinaa. On todellisuus piinaa hetkittäin"). Elämän merkityksettömyys, katkeroituminen, yksinäisyys, jne. ovat useille niin vahvoja tunteita, että pulloon tulee tartuttua säännöllisin väliajoin. Oma ystävättäreni on vetäytynyt omaan surkeuteensa, eikä saa asioita hoidetuksi. Hänen elämänsä kulkee ketjureaktiona: toimeentulo-ongelmat, masennus, krapula, huoli omista lapsista, yms. saavat hänet etsimään lohtua alkoholista, vaikka hän tietää, että se vaan pahentaa asioita. Tuntuu pahalta katsoa vierestä, mutta aina muistan kuitenkin sen, miten itse joitakin vuosia sitten otin alkoholia, ja minua olisi vaan ärsyttänyt entistä enemmän, jos joku olisi minulle saarnannut.
Olen käynyt täällä lukemassa näitä juttuja aina säännöllisin väliajoin, vaikka itse viinapeikko on hellittänyt otteensa minusta fyysisesti. En ole eheytynyt, vaikka neljäs raitis vuosi menossa. Ihan jokapäiväistä tämä epävarmuus on.
- Kun ei pohdi
Ei se ole kuin itseaiheutettua itsekurin puutetta, ei kukaan ole alkoholisti kun 1 ryypyn eläissään ottaa. Joillekin jää kaipaus siihen nousuhumalan pyörryttävään hyvänolontunteeseen - kuten mulla kävi. Vihaksi pistää oma riippuvuusaika ja tuurijuopottelu, putki alkoi aina "heikkona hetkenä". Nyt en enää anna periksi, jaakobin paini kestää 10 sekuntia ja siitä selviää voittajana jos vain jaksaa olla jämynä - ne 10 sekuntia.
- ei jaksa
joskus menee ikäänkuin läpät korville ja ajatus pysähtyy ja sitä toimii kuin robotti kun ottaa viinapullon käteen
*naps*
- suurkulutus ei ole.
Alkoholistin ja suurkuluttajan ero on siinä, että suurkuluttaja pystyy tarvittaessa omin voimin lopettamaan, mutta alkoholisti ei.
Alkoholismi on jo aikaa sitten todettu ja luokiteltu sairaudeksi, vanha vesiselvä asia.- pulituurijuoppo
toki alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi. nyt kai oli tarkoitus pohtia syitä. onhan influenssakin sairaus, sen kai yleensä aiheuttaa jokin virus. jne.
eli mitkä tekijät aiheuttavat alkoholismia- geenit on mainittu jne, yhteiskunnasta puhuttu harvemmin.
kaikkiin sairauksiin on jokin aiheuttaja, niitä ei vain kaikkia tiedetä. alkoholismi voi olla haasteellinen kartoitettava, syyt voivat olla niin monimuotoisia ja yhdistelmiä useista syistä. - Raittiinapa
pulituurijuoppo kirjoitti:
toki alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi. nyt kai oli tarkoitus pohtia syitä. onhan influenssakin sairaus, sen kai yleensä aiheuttaa jokin virus. jne.
eli mitkä tekijät aiheuttavat alkoholismia- geenit on mainittu jne, yhteiskunnasta puhuttu harvemmin.
kaikkiin sairauksiin on jokin aiheuttaja, niitä ei vain kaikkia tiedetä. alkoholismi voi olla haasteellinen kartoitettava, syyt voivat olla niin monimuotoisia ja yhdistelmiä useista syistä.on itse suurin syyllinen, jos sairastuu alkoholismii.
- tai ei satu
asiaan vaikuttanee hyvinkin monenlaiset asiat. itse kylläkin uskon geeneilläkin olevan vaikutusta altistumiseen, siitä muistaakseni tutkimustakin.
yhteiskunnan vaikutus juoppouteen lienee vähemmän tutkittua aluetta. luulisin että moni syrjäytyy ennen alkoholisoitumista, ei välttämättä päinvastoin mitä usein hoetaan.
alkoholismin taustat pyritään usein sivuuttamaan ja puhutaan pelkästään oireista ja hoidoista. syyt voivat olla niin moninaisia. joillain vain lipsahtaa ajanoloon, joillain on se perinnöllisyys, jotkut vaan ovat holtittomia jne. mutta kyllä varmasti yhteiskunnallisilla suorituspaineilla on oma vaikutuksensa. typerää väittää muuta. - tai ei satu
asiaan vaikuttanee hyvinkin monenlaiset asiat. itse kylläkin uskon geeneilläkin olevan vaikutusta altistumiseen, siitä muistaakseni tutkimustakin.
yhteiskunnan vaikutus juoppouteen lienee vähemmän tutkittua aluetta. luulisin että moni syrjäytyy ennen alkoholisoitumista, ei välttämättä päinvastoin mitä usein hoetaan.
alkoholismin taustat pyritään usein sivuuttamaan ja puhutaan pelkästään oireista ja hoidoista. syyt voivat olla niin moninaisia. joillain vain lipsahtaa ajanoloon, joillain on se perinnöllisyys, jotkut vaan ovat holtittomia jne. mutta kyllä varmasti yhteiskunnallisilla suorituspaineilla on oma vaikutuksensa. typerää väittää muuta. - vanemoinen
Toisille se on syy ja toisille seuraus. Lopputulos on kuitenkin sama: sairaus.
Ehkei alkoholistisi aina synnytä, mutta alttiutta on suvuissa - tosin useimmiten ei voida sulkea mallioppimista pois. Esimerkiksi ns. b-tyypin alkoholistit (juopon juopot lapset) ovat keskimäärin väkivaltaisempia ja arvaamattomampia. Alkoholismin henkiset rakennusaineet, syyllisyys ja häpeä, on istutettu.
Toisaalta, jossakin sisarusparvessa voi olla pelkkiä raittiita tai kohtuukäyttäjiä ja yksi oikein musta lammas.
Voidaan miettiä myös päihteiden käyttöä yleensä. Kansainvälisesti on havaittu, että 8-10% addiktoituu johonkin päihteeseen. Laosissa 8% väestä on opiaattiriippuvaisia, Suomessa 10% on alkoholisteja. Saatavuus ja kulttuurinen hyväksyntä siloittavat tien. Jamaikalla pössytellään, Suomessa otetaan kossua.
Tämä sulkee pois sen, että yhteiskunnalliset olosuhteet määräisivät juomisesta. Tietenkin käyttöä voi lisätä mahdollistamalla saatavuus ja tukemalla sitä poliittisesti (alkoholi). Silloinkin sama porukka juo vain yksinkertaisesti enemmän (halpaa, helpommin saatavissa).
On totta, että moni päihderiippuvainen ottaa päihdettä lääkkeeksi pystyäkseen elämään. Vastausta kannattaa mahdollisesti etsiä yksilötasolla tässä tapauksessa. Monikin lievästi masentunut huomaa pään nousevan hetkeksi, kun kiskaisee kunnon mukillisen tulilientä. Tunnetilojen hallinnasta silloin on kyse. Ja yksilö on yksilö. Joku saa ison iskun, ja sanoo, että sellaista sattuu. Toinen tarvitsee kaksi vuotta terapiaa samaan kauhuun.
Sairauden kannalta on samantekevää, onko kyseessä itse hankittu sairaus vai syntymäsairaus. Se, kenelle riippuvuus on syntynyt, ei enää päätä juomisestaan (tai muusta päihteiden käytöstään) itse.- alkoholisti
Jostain luin.Alkoholismi on geneettisesti perityn
aineenvaihdunnan alttius alkoholin vaikutuksiin
elimistössä.Alkoholistilla jo yksi ryyppy käynnistää addiktiivisen koneisto ettei pysty itse rajoittamaan juotuja määriä.Jotain välittäjäainetta on kymmeniä kertoja enemmän kun
taviksilla.Siis alkkis tulee riippuvaiseksi alkoholiriippuvuus on fysiologista koska heidän kehonsa fysiologisista syistä on kyvytön käsittelemään alkoholia normaalisti usein asiaan myös kuuluu ns.pitkittynyt vieroitus oire yhtymä.
googlettakaa alkoholismista,sielä se jossain oli.
Riippuvaiseksihan voi tulla ihan ihan mistä vain.
Myös eri ruokaaineet vaikuttavat eri tavoin eri ihmisiin,ei se sen kummempaa ole. - syy vai seuraus
tekeminen on toki mielenkiintoista, ja lienet ehkä oikeassa, etteivät yhteiskuntaolot suoraan määrää päihderiippuvaisten lukumäärää. Vaikeaksi vertailun tekee tosin se, ettei meillä ole hyvää kuvaa luonnonkansojen tilanteesta (täysin erilainen yhteiskuntarakenne) ja se, ettei muita kuin päihderiippuvuuksia tilastoida. Uskontoihin hurahtaneet, peliriippuvaiset ja työnarkomaanit mm. jäävät pois, vaikka ovat ihan saman ilmiön muotoja.
Geenien puolesta tietysti puhuu eräs tutkimus (jota en nyt nimeltä muista), jossa tutkittiin alkoholiongelmaisten määrän ja alkoholin tunnettavuuden välistä suhdetta. Siinä kävi ilmi, että yhteisöt, jotka ovat tunteneet alkoholin kauan (tuhansia vuosia) ovat paljon paremassa asemassa, kuin yhteisöt, joissa alkoholi on tunnettu vasta vähän aikaa. Näissä nuorissa tuttavuuksissa (esim. intiaanit, eskimot) alkoholi aiheuttaa paljon suuremmat haitat, kuin vanhoissa kulttureissa (vaikka välimeren maat). Tätä perusteltiin sillä, että vanhoina aikoina päihdealttiit suvut kuolivat pois, kun ei ollut nykyistä sosiaalihuoltoa ja näin geeniperimä parani. Tätä ilmiötä ei ole tapahtunut kansoissa, joissa alkoholi on uusi tuttavuus. - .mengelekö.
syy vai seuraus kirjoitti:
tekeminen on toki mielenkiintoista, ja lienet ehkä oikeassa, etteivät yhteiskuntaolot suoraan määrää päihderiippuvaisten lukumäärää. Vaikeaksi vertailun tekee tosin se, ettei meillä ole hyvää kuvaa luonnonkansojen tilanteesta (täysin erilainen yhteiskuntarakenne) ja se, ettei muita kuin päihderiippuvuuksia tilastoida. Uskontoihin hurahtaneet, peliriippuvaiset ja työnarkomaanit mm. jäävät pois, vaikka ovat ihan saman ilmiön muotoja.
Geenien puolesta tietysti puhuu eräs tutkimus (jota en nyt nimeltä muista), jossa tutkittiin alkoholiongelmaisten määrän ja alkoholin tunnettavuuden välistä suhdetta. Siinä kävi ilmi, että yhteisöt, jotka ovat tunteneet alkoholin kauan (tuhansia vuosia) ovat paljon paremassa asemassa, kuin yhteisöt, joissa alkoholi on tunnettu vasta vähän aikaa. Näissä nuorissa tuttavuuksissa (esim. intiaanit, eskimot) alkoholi aiheuttaa paljon suuremmat haitat, kuin vanhoissa kulttureissa (vaikka välimeren maat). Tätä perusteltiin sillä, että vanhoina aikoina päihdealttiit suvut kuolivat pois, kun ei ollut nykyistä sosiaalihuoltoa ja näin geeniperimä parani. Tätä ilmiötä ei ole tapahtunut kansoissa, joissa alkoholi on uusi tuttavuus.kappas, pitkästä aikaa mielenkiintoinen näkökulma. siis luonnon karsinta- nyt nopeasti mietittyäni jotenkin uskon että asiassa voi olla perää.
nykyään ns. sivistysmaissa kuten suomi, hoidellaan juoppoja jotenkuten, juopotkin harrastavat seksiä ja lisääntyvät. ja luxus partnereita ei välttämättä ole tarjolla. siis tupla degeneraatioita joita sitten taas hoidellaan...
vaikka ajatus vaikuttaa jotenkin rotuopilliselta, siinä voi olla totuutta mukana.
noista intiaaneuista ja eskimoista muistelen lukeneeni, että heillä on jokin fyysinen juttu, joka aiheuttaa alkoholiongelmia. kertokoon joku joka tietää paremmin lisää. - vanemoinen
syy vai seuraus kirjoitti:
tekeminen on toki mielenkiintoista, ja lienet ehkä oikeassa, etteivät yhteiskuntaolot suoraan määrää päihderiippuvaisten lukumäärää. Vaikeaksi vertailun tekee tosin se, ettei meillä ole hyvää kuvaa luonnonkansojen tilanteesta (täysin erilainen yhteiskuntarakenne) ja se, ettei muita kuin päihderiippuvuuksia tilastoida. Uskontoihin hurahtaneet, peliriippuvaiset ja työnarkomaanit mm. jäävät pois, vaikka ovat ihan saman ilmiön muotoja.
Geenien puolesta tietysti puhuu eräs tutkimus (jota en nyt nimeltä muista), jossa tutkittiin alkoholiongelmaisten määrän ja alkoholin tunnettavuuden välistä suhdetta. Siinä kävi ilmi, että yhteisöt, jotka ovat tunteneet alkoholin kauan (tuhansia vuosia) ovat paljon paremassa asemassa, kuin yhteisöt, joissa alkoholi on tunnettu vasta vähän aikaa. Näissä nuorissa tuttavuuksissa (esim. intiaanit, eskimot) alkoholi aiheuttaa paljon suuremmat haitat, kuin vanhoissa kulttureissa (vaikka välimeren maat). Tätä perusteltiin sillä, että vanhoina aikoina päihdealttiit suvut kuolivat pois, kun ei ollut nykyistä sosiaalihuoltoa ja näin geeniperimä parani. Tätä ilmiötä ei ole tapahtunut kansoissa, joissa alkoholi on uusi tuttavuus.Tuo kulttuurien pitkäaikainen tottuminen taitaa jäädä myytiksi. Se on ollut mielikuvitusskenaario, joka lohduttaa meitä. Että kerran pääsemme taivaaseen. Sosiologiselta kannalta pitää paikkansa, että kulttuuri voi hitaasti vaikuttaa niin, että kännissä töttöröiminen ei ole lainkaan sosiaalisesti hyväksyttävää. Sellainen alkaisi jo vaikuttaa uusiin polviin.
Emme ole olleet yhtenäinen "kansa" kuin parituhatta vuotta. Suomalais-ugrilaiset sulutuivat skandinaavien kanssa. Meidän geeneistämme 80% on indoeurooppalaisia (samoja kuin ruotsalaisten) muttasilti puhumme uralilaista kieltä. Osansa porukkaan antoivat germaanit ja baltit. Mieti, miten vähän aluksi oli väkeä! 50? 100? 1000? 5000?
Perinnöllisyyden aiheuttama alttius, siis serotoniinin välittäjäaineiden puutos, on oleellinen ainakin II-tyypin alkoholismin kehittymisen kannalta (ks. topic "juomalla alkoholistiksi"). Suomalaisilla on tutkitusti tätä vikaa ehkä parillakymmenellä prosentilla koko väestöstä. Joillakin intiaaniheimoilla vielä suuremmassa määrin.
Kotipolttoinen ja olut tunnetaan muinaissuomalaisessa kansanrunoudessa. Vielä 1700-luvulle sotilaiden päiväannos oli useampi litra olutta - kaivot olivat usein huonoja, ruoka suolaista, olutta juotiin aamusta iltaan yleisesti. Tuhansia vuosia on juotu täälläkin, ja esim. 1800-luvun päihdeongelmat ovat karmeaa luettavaa.
Juopot suvut eivät edes sammu. II-tyypin alkoholismille alttiiden joukosta tulevat väkivaltarikolliset mutta myös monet rahvaan joukosta nousseet eliittisotilaat, joita Ruotsin itäinen puolisko tuotti satojen vuosien ajan kuninkaalle. Monet saivat suuria tiloja vastineeksi hyvistä palveluksistaan, kun halkaisivat jesuiittoja sapelilla ja raiskasivat, tuhosivat kyliä. Kansakuntamme on tarvinnut senkin osan monta kertaa. Pojat kun ovat poikia ja tytöt tekevät lisää.
Eivät viinaankaan kaikki kuole, ja se porukka on sitten sitkeätä väkeä. Englantilainen Erikssonin purjelaivalla nuorena palvellut kirjailija muisteli erästä suomalaista merimiestä: "Kauhein kaikista oli suomalainen tunkkimies, hän oli valtava voimanpesä ja eli pääasiassa viinalla, nukkui saappaat jalassa. Häntä pelkäsivät kaikki. Hän kantoi vyöllä puukkoa, jota hän myös käytti. Jos teit virheen, hän saattoi tappaa." - syy vai seuraus
.mengelekö. kirjoitti:
kappas, pitkästä aikaa mielenkiintoinen näkökulma. siis luonnon karsinta- nyt nopeasti mietittyäni jotenkin uskon että asiassa voi olla perää.
nykyään ns. sivistysmaissa kuten suomi, hoidellaan juoppoja jotenkuten, juopotkin harrastavat seksiä ja lisääntyvät. ja luxus partnereita ei välttämättä ole tarjolla. siis tupla degeneraatioita joita sitten taas hoidellaan...
vaikka ajatus vaikuttaa jotenkin rotuopilliselta, siinä voi olla totuutta mukana.
noista intiaaneuista ja eskimoista muistelen lukeneeni, että heillä on jokin fyysinen juttu, joka aiheuttaa alkoholiongelmia. kertokoon joku joka tietää paremmin lisää.mistään rotuopista, vaan siitä, että vielä yli 1000 vuotta sitten evoluutio toimi jotenkuten ihmisten keskuudessa ja pahasti alkoholisoituneet ihmiset eivät joko lisääntyneet tai heidän jälkeläiset kuolivat helposti elättäjän puuttuessa tai surkeisiin elinoloihin.
Toisin sanoen kansoissa (esim. välimeren maat), joissa alkoholi on hyvin vanha aine (kaiketi yli 10 000 vuotta), niin "alkoholigeeni" on luonnonvalinnan takia harvinaisempi. Ja vastaavasti esim. intiaaneilla tämä "akoholigeeni" on varsin yleinen, koska se ei ole poistunut silloin kun vielä luonnonvalinta ihmisen geenejä muokkasi.
Tämän tutkimuksen alkuperää en muista, mutta muistaakseni se oli ihan vakavasti tehty.
Sota ja alkoholismi on taas hieman eri asia. Sotilaat ovat kautta aikojen käyttäneet kaikenlaisia päihteitä, mutta eivät kai niinkään "viinanhimosta", vaan yksinkertaisesti kestääkseen sodan jatkuvan pelon, raakuuden ja kauheuden.
Toisaalta tuo sotilaiden juopottelu saattaa olla kyllä myös muun juomisen ääritapaus. Ehkäpä moni juo loppujen lopuksi ihan samasta syystä, ero on vain siinä, että mikä on kenellekin helvettiä ja mitä kukin kestää. Ulkoisten ja yhteiskunnallisten asioiden psyykkistä kuormittavuuttaa ei voi helpostikaan mitata, koska se on hyvin yksilöllistä. Joku ahdistuu paljon pienemmistä jutuista kuin toinen, ja vastaavasti hakee helpotusta viinasta paljon herkemmin.
- Viinintuntija
Juopolla on aina hyvä syy juomiseen ja mitä enemmän juodaan, sitä vääremmäksi kova yhteiskunta muuttuu. Siis heidän mielestään.
Mielestäni juopoille pitäisi järjestää eristettyjä rotkoja kuten spitaalisille aikoinaan. Korissa narun päässä laskettaisiin ilolientä reunalta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiko Helen laivalastillisen vieraslajeja Suomeen?
Loviisan satamaan tuotiin laivalastillinen pähkinänkuoria Norsunluurannikolta Loviisan satamaan kiinnittyi vapun al1302671Elikkä Riikka Purra ei kannusta Suomea edes euroviisuissa
Sellaista on persujen "isänmaallisuus", oma kansa viimeiseksi ja ulkomaalaiset ensimmäisiksi. https://www.iltalehti.fi/702077Koulujen kesälomien siirto
Koulujen kesälomaa voitaisiin siirtää viikon verran. Se voisi olla hyvä kompromissi. Pääsiäsiseen voitaisiin lisätä muut1341780Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee201659- 1181607
- 1391306
Victoria-tytär, 16, vertaa Martina Aitolehteä ja Esko Eerikäistä: "Iskä on enemmän..."
Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen ovat ex-pari ja heillä on yksi yhteinen tytär, Victoria. Eerikäinen oli Huomenta Su881074Nainen, mistä johtuu että joskus et vain ymmärrä?
Älä sitä, älä tätä. Ei niitä varoituksia turhaan sanota. Älä laita sormeasi sirkkeliin. Älä hengaile sen murhaaja poruka1441025"UKRAINA HYÖKKÄÄ LATVIAN ÖLJYVARASTOON JA JUNAAN"!!!
"MATKUSTAJAJUNA SAI UKRAINALAISLENNOKEISTA VAKAVIA VAURIOITA"!!!48982Yhä pyörit mielessä,
ja tällä kertaa huomasin yhden asian: Sinusta välittyi sellaista lempeyttä ja välittämisen tunnetta, jota ei voi unohtaa29917