Liian nuori muuttamaan?

Hmm......

Haluaisin mielipiteitä siihen, että olenko mielestänne liian nuori muuttamaan omilleni. Olen 16-vuotias ja aloitan tänä vuonna ammattikoulun. Aijomme muuttaa poikaystäväni kanssa yhteen, olemme seurustelleen 1.5 vuotta nytten.. Poikaystävälläni on vakityöpaikka ja melko hyvä palkkakin. Kiirehditäänkö me teidän mielestänne?

Periaatteessahan vaikka kaikki olisivatkin sitä mieltä että liian nuori tms. niin eihän se meidän mieliämme muuta, mutta olisi kiva kuulla ulkopuolisilta mitä kaikki oikeasti ajattelevat asiasta.

113

21994

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tätitäti

      mutta itse olen sitä mieltä, että jos sitä ei kokeile, niin eihän sitä tiedä, eikä siinä nyt maailma kaadu,jos joudut takaisin kotiin muuttamaan.
      Älä kuitenkaan lähde ovet paukkuen, kuten minä aikoinani tein.

      Toisaalta joutuisitte elämään poikaystäväsi rahoilla vai ajattelitko mennä viikonloppu- tai iltaduuniin? Maksaisiko hän siis kaiken?

      • jkfdsjksfdsdf

        En lähde ovet paukkuen. Vanhempani tukevat minua asiassa, koska he ovat huomanneet, että vietämme muutenkin tiiviisti aikaa poikaystäväni kanssa (suurin piirtein asun hänen luonaan) ja osaan muutenkin hoitaa asiani loppuun asti yms. Eli he luottavat minuun.

        Raha-asiat taas menevät sitten niin, että poikaystäväni maksaa periaatteessa asunnon (ostamme omistusasunnon). Minä saan lapsilisäni, n.100e vanhemmiltani, sekä saan opintotukea ja lisäksi vedän kerhoa, josta saan kuussa n. 150 euroa. Minä kustannan ruuat ja muut mitä nuilla minun "tuloillani" saa. Vanhempani ovat myös alkaneet kerätä minulle syntymästäni asti rahaa säästötilille, joka on tarkoitettu asumiseeni yms. Eihän siellä kuitenkaan paljoa sitä rahaa ole, kun miettii miten kauan sinne on rahaa laitettu. Mutta kyllä sillä pitkälle pötkitään.

        Tosiaan en halua asua poikaystäväni siivellä, vaikka se kuulostaakin vähän tyhmältä.

      • Hetkinen...
        jkfdsjksfdsdf kirjoitti:

        En lähde ovet paukkuen. Vanhempani tukevat minua asiassa, koska he ovat huomanneet, että vietämme muutenkin tiiviisti aikaa poikaystäväni kanssa (suurin piirtein asun hänen luonaan) ja osaan muutenkin hoitaa asiani loppuun asti yms. Eli he luottavat minuun.

        Raha-asiat taas menevät sitten niin, että poikaystäväni maksaa periaatteessa asunnon (ostamme omistusasunnon). Minä saan lapsilisäni, n.100e vanhemmiltani, sekä saan opintotukea ja lisäksi vedän kerhoa, josta saan kuussa n. 150 euroa. Minä kustannan ruuat ja muut mitä nuilla minun "tuloillani" saa. Vanhempani ovat myös alkaneet kerätä minulle syntymästäni asti rahaa säästötilille, joka on tarkoitettu asumiseeni yms. Eihän siellä kuitenkaan paljoa sitä rahaa ole, kun miettii miten kauan sinne on rahaa laitettu. Mutta kyllä sillä pitkälle pötkitään.

        Tosiaan en halua asua poikaystäväni siivellä, vaikka se kuulostaakin vähän tyhmältä.

        Puhut lapsilisästä ja opintotuesta samassa lauseessa. Eli onko sinulla jo lapsi ja se niin vanha, että olet myös opiskelija. Ja muista myös, että opintotukia ei myönnetä alle 17 vuotiaalle.

      • llllll
        Hetkinen... kirjoitti:

        Puhut lapsilisästä ja opintotuesta samassa lauseessa. Eli onko sinulla jo lapsi ja se niin vanha, että olet myös opiskelija. Ja muista myös, että opintotukia ei myönnetä alle 17 vuotiaalle.

        Ai, anteeksi.. Nyt sekoitin. Tietenkäähän sitä opintotukea ei saa jos tulee lapsilisät.

      • nennukka
        llllll kirjoitti:

        Ai, anteeksi.. Nyt sekoitin. Tietenkäähän sitä opintotukea ei saa jos tulee lapsilisät.

        Juu ja jos teillä on omistusasunto ja poikaystävälläsi suht.hyvät tulot et saisi tukea vaikka olsitkin yli 17(asuinkumppanin tulot vaikuttaa ja se, onko kämppä oma vai vuokra).Vaikutat kyllä ikäiseksesi kypsältä ja voin hyvin kuvitella, että yhteiselonne asunnossanne tulee toimimaan, onnea siis uudelle kodille:)!

      • tätitäti

        että pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa
        -mahd. kanavapaketti
        -laajakasta
        -kännykkälasku
        -ruokalasku
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit....
        -vaatteet
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone/imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.

        Toivotan kuitenkin onnea!! :)

      • tyttö....
        nennukka kirjoitti:

        Juu ja jos teillä on omistusasunto ja poikaystävälläsi suht.hyvät tulot et saisi tukea vaikka olsitkin yli 17(asuinkumppanin tulot vaikuttaa ja se, onko kämppä oma vai vuokra).Vaikutat kyllä ikäiseksesi kypsältä ja voin hyvin kuvitella, että yhteiselonne asunnossanne tulee toimimaan, onnea siis uudelle kodille:)!

        Kiitos paljon! On mukava kuulla tuollaista :)

      • paljon turhuukkeja
        tätitäti kirjoitti:

        että pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa
        -mahd. kanavapaketti
        -laajakasta
        -kännykkälasku
        -ruokalasku
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit....
        -vaatteet
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone/imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.

        Toivotan kuitenkin onnea!! :)

        Listassa oli paljon, mistä nuori voi tinkiä. Toki lista olisi myös puutteellinen siihen nähden mihin sitä rahaa saa hupenemaan jos niikseen tulee.
        "pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa (ei välttämättä ollenkaan)
        -mahd. kanavapaketti (ei välttämättömyys)
        -laajakasta (ei välttämättömyys)
        -kännykkälasku (voi tinkiä aika hurjasti, minulla mm. 10 €/kk)
        -ruokalasku (tästä vasta tinkiä voikin)
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut (turhaakin turhempi)
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit.... (lääkärissä käynti n. 20 €/v. eli 1,66 €/kk)
        -vaatteet (kirpparit on keksitty. itse en ole vaatteita ostanut lähimpään vuoteen.)
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi (ei tarvitse käydä kun 3 - 4 kertaa vuodessa, ja kiertää sukulaiset ja tuttavat joilla sakset pysyy kädessä. itse voi värjätä edullisesti jos haluaa. Minulla parturikulut noin. 50 €/vuosi.)
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat (lemmikit ei välttämättömiä. ja taas voipi olla vaikka hevonenkin)
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone /imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.
        (nuo kaikki on turhaa. pesukonetupa on yleensä taloyhtiöillä)

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.
        (tottakai maksettavaa riittää jos haluaa. mutta aika niukasti sitä pystyy elämään suhteellisen mukavasti.
        nimim. kokemusta on.
        itse olen työtön yksinhuoltaja. tulot 392,16 €/kk. ja ihan hyvin menee.

      • elämään kohtuukuluilla
        paljon turhuukkeja kirjoitti:

        Listassa oli paljon, mistä nuori voi tinkiä. Toki lista olisi myös puutteellinen siihen nähden mihin sitä rahaa saa hupenemaan jos niikseen tulee.
        "pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa (ei välttämättä ollenkaan)
        -mahd. kanavapaketti (ei välttämättömyys)
        -laajakasta (ei välttämättömyys)
        -kännykkälasku (voi tinkiä aika hurjasti, minulla mm. 10 €/kk)
        -ruokalasku (tästä vasta tinkiä voikin)
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut (turhaakin turhempi)
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit.... (lääkärissä käynti n. 20 €/v. eli 1,66 €/kk)
        -vaatteet (kirpparit on keksitty. itse en ole vaatteita ostanut lähimpään vuoteen.)
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi (ei tarvitse käydä kun 3 - 4 kertaa vuodessa, ja kiertää sukulaiset ja tuttavat joilla sakset pysyy kädessä. itse voi värjätä edullisesti jos haluaa. Minulla parturikulut noin. 50 €/vuosi.)
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat (lemmikit ei välttämättömiä. ja taas voipi olla vaikka hevonenkin)
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone /imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.
        (nuo kaikki on turhaa. pesukonetupa on yleensä taloyhtiöillä)

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.
        (tottakai maksettavaa riittää jos haluaa. mutta aika niukasti sitä pystyy elämään suhteellisen mukavasti.
        nimim. kokemusta on.
        itse olen työtön yksinhuoltaja. tulot 392,16 €/kk. ja ihan hyvin menee.

        jos on taitoa ja luonteenlujuutta.Joiltain ihmisiltä nämä taidot puuttuu,ei ole suhteellisuudentajua siitä,mihin pitää vielä jättää rahaa säästöön.Mutta näitä ihmisiä löytyy nuorista ja vanhemmista yhtä lailla.

      • tyttö.....
        elämään kohtuukuluilla kirjoitti:

        jos on taitoa ja luonteenlujuutta.Joiltain ihmisiltä nämä taidot puuttuu,ei ole suhteellisuudentajua siitä,mihin pitää vielä jättää rahaa säästöön.Mutta näitä ihmisiä löytyy nuorista ja vanhemmista yhtä lailla.

        Niinhän se on.

        Tuohon listaan voisin vielä lisätä, että olemme kyllä tarkoin miettineet asiaa.. Kodinkoneet meillä on jo oikeastaan omasta takaa, ja se on aika suuri plussa, koska nehän maksavat aikalailla. Myös suurimmanosan huonekaluista omistamme (sohva, 2x nojatuolia, kirjahylly, sänky, mattoja, verhoja, lakakoita, tietokonepöytä...). Myöskään parturiin tuskin menee paljon rahaa vuodessa, ei melkein ollenkaan. En kotona ollessanikaan käy kuin ehkä yhden kerran vuodessa parturissa ja muutoin sitten esimerkiksi parturi-kampaajaksi opiskeleva siskoni leikkaa. Poikaystävänkin hiukset on yleensä leikattu aina kotona. Ruokaa emme syö kuitenkaan kuin hevoset ja olen jo aikoja sitten ruvennut "huvikseen" tutkiskelemaan samojen tuotteiden hintaeroja. Esimerkiksi minulta kuluu maitoa jonkin verran ja Ingmanin ja Valion maidoissa on se muutamankymmenen sentin ero (mikäli oikein muistan?, niin on se loppupeleissä paljon, silloin kun tuotetta kuluu paljon..

      • yksinhuoltajana
        paljon turhuukkeja kirjoitti:

        Listassa oli paljon, mistä nuori voi tinkiä. Toki lista olisi myös puutteellinen siihen nähden mihin sitä rahaa saa hupenemaan jos niikseen tulee.
        "pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa (ei välttämättä ollenkaan)
        -mahd. kanavapaketti (ei välttämättömyys)
        -laajakasta (ei välttämättömyys)
        -kännykkälasku (voi tinkiä aika hurjasti, minulla mm. 10 €/kk)
        -ruokalasku (tästä vasta tinkiä voikin)
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut (turhaakin turhempi)
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit.... (lääkärissä käynti n. 20 €/v. eli 1,66 €/kk)
        -vaatteet (kirpparit on keksitty. itse en ole vaatteita ostanut lähimpään vuoteen.)
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi (ei tarvitse käydä kun 3 - 4 kertaa vuodessa, ja kiertää sukulaiset ja tuttavat joilla sakset pysyy kädessä. itse voi värjätä edullisesti jos haluaa. Minulla parturikulut noin. 50 €/vuosi.)
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat (lemmikit ei välttämättömiä. ja taas voipi olla vaikka hevonenkin)
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone /imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.
        (nuo kaikki on turhaa. pesukonetupa on yleensä taloyhtiöillä)

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.
        (tottakai maksettavaa riittää jos haluaa. mutta aika niukasti sitä pystyy elämään suhteellisen mukavasti.
        nimim. kokemusta on.
        itse olen työtön yksinhuoltaja. tulot 392,16 €/kk. ja ihan hyvin menee.

        niin liuta noista listalla olevista kuluista onkin siirtynyt yhteiskunnan masksettavaksi..

      • Frida-Anniina
        jkfdsjksfdsdf kirjoitti:

        En lähde ovet paukkuen. Vanhempani tukevat minua asiassa, koska he ovat huomanneet, että vietämme muutenkin tiiviisti aikaa poikaystäväni kanssa (suurin piirtein asun hänen luonaan) ja osaan muutenkin hoitaa asiani loppuun asti yms. Eli he luottavat minuun.

        Raha-asiat taas menevät sitten niin, että poikaystäväni maksaa periaatteessa asunnon (ostamme omistusasunnon). Minä saan lapsilisäni, n.100e vanhemmiltani, sekä saan opintotukea ja lisäksi vedän kerhoa, josta saan kuussa n. 150 euroa. Minä kustannan ruuat ja muut mitä nuilla minun "tuloillani" saa. Vanhempani ovat myös alkaneet kerätä minulle syntymästäni asti rahaa säästötilille, joka on tarkoitettu asumiseeni yms. Eihän siellä kuitenkaan paljoa sitä rahaa ole, kun miettii miten kauan sinne on rahaa laitettu. Mutta kyllä sillä pitkälle pötkitään.

        Tosiaan en halua asua poikaystäväni siivellä, vaikka se kuulostaakin vähän tyhmältä.

        Aika vähän aikaa olette seurutelleet, joten onko järkeä ostaa asunto. Oletan että asunto olisi kokonaan poikaystäväsi nimissä, eli jos teille tulee ero niin sinä lennät pihalle etkä saa mitään muuta kuin oman irtaimistosi. Yhteistä kämppää teidän ei todellakaan kannata ostaa, voin vaikka lyödä vetoa että kun arki astuu kuvioon niin teistä toinen lähtee itään toinen länteen.

      • Tosikkosikko
        tyttö..... kirjoitti:

        Niinhän se on.

        Tuohon listaan voisin vielä lisätä, että olemme kyllä tarkoin miettineet asiaa.. Kodinkoneet meillä on jo oikeastaan omasta takaa, ja se on aika suuri plussa, koska nehän maksavat aikalailla. Myös suurimmanosan huonekaluista omistamme (sohva, 2x nojatuolia, kirjahylly, sänky, mattoja, verhoja, lakakoita, tietokonepöytä...). Myöskään parturiin tuskin menee paljon rahaa vuodessa, ei melkein ollenkaan. En kotona ollessanikaan käy kuin ehkä yhden kerran vuodessa parturissa ja muutoin sitten esimerkiksi parturi-kampaajaksi opiskeleva siskoni leikkaa. Poikaystävänkin hiukset on yleensä leikattu aina kotona. Ruokaa emme syö kuitenkaan kuin hevoset ja olen jo aikoja sitten ruvennut "huvikseen" tutkiskelemaan samojen tuotteiden hintaeroja. Esimerkiksi minulta kuluu maitoa jonkin verran ja Ingmanin ja Valion maidoissa on se muutamankymmenen sentin ero (mikäli oikein muistan?, niin on se loppupeleissä paljon, silloin kun tuotetta kuluu paljon..

        Ottaako joku hullu nää viestit oikeesti tosissaan?

      • tynnyrissä kasvanut tyttö
        Frida-Anniina kirjoitti:

        Aika vähän aikaa olette seurutelleet, joten onko järkeä ostaa asunto. Oletan että asunto olisi kokonaan poikaystäväsi nimissä, eli jos teille tulee ero niin sinä lennät pihalle etkä saa mitään muuta kuin oman irtaimistosi. Yhteistä kämppää teidän ei todellakaan kannata ostaa, voin vaikka lyödä vetoa että kun arki astuu kuvioon niin teistä toinen lähtee itään toinen länteen.

        Tuohan on se normaali kuvio, eli kaikki arvokas ja asunto miehen nimiin. Tyttö osallistuu jokapäiväiseen "näkymättömään" elatukseen, mutta ei tule koskaan saamaan latin latia siitä korvaukseksi.
        Mielestäni kannattaisi asua aluksi vuokralla ja katsoa, kestääkö se yhdessäolo ihan sitä rankinta arkea vai lähdetäänkö eri suuntiin jo kuukauden päästä.
        Mielestäni tuon ikäisen pitäisi vielä hengailla poikien kanssa kevyemmisää merkeissä - kyllä niitä kotisia ehtii vielä vanhempanakin leikkimään. Kävisit edes koulusi loppuun.

      • minä-
        tätitäti kirjoitti:

        että pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa
        -mahd. kanavapaketti
        -laajakasta
        -kännykkälasku
        -ruokalasku
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit....
        -vaatteet
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone/imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.

        Toivotan kuitenkin onnea!! :)

        Juu kyllähän sitä kaikkee turhuuksia voi maksettavakseen ottaa, jos haluaa. Tuostakin voi karsia paljon pois mitä ei tartte.

      • TSK
        jkfdsjksfdsdf kirjoitti:

        En lähde ovet paukkuen. Vanhempani tukevat minua asiassa, koska he ovat huomanneet, että vietämme muutenkin tiiviisti aikaa poikaystäväni kanssa (suurin piirtein asun hänen luonaan) ja osaan muutenkin hoitaa asiani loppuun asti yms. Eli he luottavat minuun.

        Raha-asiat taas menevät sitten niin, että poikaystäväni maksaa periaatteessa asunnon (ostamme omistusasunnon). Minä saan lapsilisäni, n.100e vanhemmiltani, sekä saan opintotukea ja lisäksi vedän kerhoa, josta saan kuussa n. 150 euroa. Minä kustannan ruuat ja muut mitä nuilla minun "tuloillani" saa. Vanhempani ovat myös alkaneet kerätä minulle syntymästäni asti rahaa säästötilille, joka on tarkoitettu asumiseeni yms. Eihän siellä kuitenkaan paljoa sitä rahaa ole, kun miettii miten kauan sinne on rahaa laitettu. Mutta kyllä sillä pitkälle pötkitään.

        Tosiaan en halua asua poikaystäväni siivellä, vaikka se kuulostaakin vähän tyhmältä.

        Nyt jos poikaystäväsi ostaa omistusasunnon ja se on hänen nimissään (?), niin sinä et saa siitä mitään, jos eroatte. Jos tilanne on se, ei ole lainkaan kohtuullista, että sinä maksat kaiken elämisen.

        Raha-asiat pitää tosiaan miettiä tarkkaan. Jos asunto on teidän molempien nimissä, niin silloinkin.

      • kgfhkfkf
        paljon turhuukkeja kirjoitti:

        Listassa oli paljon, mistä nuori voi tinkiä. Toki lista olisi myös puutteellinen siihen nähden mihin sitä rahaa saa hupenemaan jos niikseen tulee.
        "pitänee muistaa:
        -asuntolainan lyhennykset (jos lainaa)
        -yhtiövastikemaksu
        -mahd. tolppapaikka tai autokatosmaksu
        -vesimaksu
        -säkömaksu
        -saunamaksu jos käyttää taloyhtiön saunaa
        -televisiolupa (ei välttämättä ollenkaan)
        -mahd. kanavapaketti (ei välttämättömyys)
        -laajakasta (ei välttämättömyys)
        -kännykkälasku (voi tinkiä aika hurjasti, minulla mm. 10 €/kk)
        -ruokalasku (tästä vasta tinkiä voikin)
        -auton bensa, huollot, katsastukset, renkaat...
        -lehtilaskut (turhaakin turhempi)
        -vakuutusmaksut (talo/henki/auto
        -mahdolliset harrastukset, lääkkeet, lääkärissäkäynnit.... (lääkärissä käynti n. 20 €/v. eli 1,66 €/kk)
        -vaatteet (kirpparit on keksitty. itse en ole vaatteita ostanut lähimpään vuoteen.)
        -pesuaineet, vessapaperit ja ne joka päiväset jutut
        -kampaaja/parturi (ei tarvitse käydä kun 3 - 4 kertaa vuodessa, ja kiertää sukulaiset ja tuttavat joilla sakset pysyy kädessä. itse voi värjätä edullisesti jos haluaa. Minulla parturikulut noin. 50 €/vuosi.)
        -jos omakotitaloon niin tiemaksu
        -jos lemmikkejä niin niiden tarvikkeet ja hankinnat (lemmikit ei välttämättömiä. ja taas voipi olla vaikka hevonenkin)
        -kodinkoneet..telkkari/tietokone/pesukone /imuri..mitä sitten puuttuukaan jos puuttuu.
        (nuo kaikki on turhaa. pesukonetupa on yleensä taloyhtiöillä)

        Nämä eivät välttämättä sovi sun tilanteeseen kun en tiedä tarkemmin, mutta ajattelin vain muistuttaa, että maksettavaa riittää.
        (tottakai maksettavaa riittää jos haluaa. mutta aika niukasti sitä pystyy elämään suhteellisen mukavasti.
        nimim. kokemusta on.
        itse olen työtön yksinhuoltaja. tulot 392,16 €/kk. ja ihan hyvin menee.

        opiskelijalle laajakaista on kyllä nykyään käytännössä pakollinen...

    • todellakaan-

      ole liian nuori. enemmän ihmetyttää parikymppiset äidin helmoissa liihottelijat.

    • olet,

      pysy kotona.Ehdit sitten aikuisena muuttamaan itseksesi.Käy ensin opiskelut loppuun ja hanki itsellesi oikea työpaikka,ei siis jäätelönmyyjä tai mainoslehtistenjakaja.

      • ratkaisee

        Iälläkö se arjessa selviytymisen taito voidaan mitata? Voi että, tunnen MONIA yli 20 vuotiaita eivätkä osaa siisteyden pitämisen taitoa ja hyvä kun ovat edes vielä kotoa muuttaneet.

        Naurettavaa sanoa, että 16 vuotias lapsi 18 vuotias aikuinen. Melko iso porras 2 vuodessa opittavaksi. Niinkö se on, että kaikki ajattelutapa muuttuu automaattisesti kun tulet täysikäiseksi? Olisikin niin mutta kun ei ole.

        60 vuotias voi olla vielä lapsi, jos ei osaa ottaa vastuuta. Tämän ketjun aloittaja on varmasti jo 18 vuotiaan tasolla. Onnea oman kämpän johdosta!

      • se on vähän miten sen ottaa
        ratkaisee kirjoitti:

        Iälläkö se arjessa selviytymisen taito voidaan mitata? Voi että, tunnen MONIA yli 20 vuotiaita eivätkä osaa siisteyden pitämisen taitoa ja hyvä kun ovat edes vielä kotoa muuttaneet.

        Naurettavaa sanoa, että 16 vuotias lapsi 18 vuotias aikuinen. Melko iso porras 2 vuodessa opittavaksi. Niinkö se on, että kaikki ajattelutapa muuttuu automaattisesti kun tulet täysikäiseksi? Olisikin niin mutta kun ei ole.

        60 vuotias voi olla vielä lapsi, jos ei osaa ottaa vastuuta. Tämän ketjun aloittaja on varmasti jo 18 vuotiaan tasolla. Onnea oman kämpän johdosta!

        OIKEIN

      • Susa
        se on vähän miten sen ottaa kirjoitti:

        OIKEIN

        Hei!

        Itse muutin 15-vuotiaana pois kotoa opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle n. 200 kilometrin päähän vanhempieni kodista, ja täytyy sanoa että hyvin minulla on asuminen omillani sujunut. Nyt olen kahdeksantoista. Välissä parin poikakaverin kanssa asunut, tosin aina kun se arki on ruvennut painaa päälle, on ero tullut. :D Eli tässä vielä itse kypsyn hiljalleen noihin suhdejuttuihin.. :P

        Sitä mieltä olen tosiaan, että kunhan tosiaan sulla on jonkun näköinen selkeä budjetti, osaat ja kykenet maksamaan laskut / ruoan / ym. niin antaa mennä, mitään et kuitenkaan häviä kokeilemalla! Ja virheistähän sitä oppii.

        Itse olen näin myöhemmin tullut tosin siihen tulokseen, ettei olisi ollut mitään järkeä muuttaa omaan asuntoon yksin vielä sen ikäisenä (minulla oli mahdollisuus asuntolaan), sillä onhan omillaan asuminen aivan tajuttoman turha rahareikä, jos mahdollisuus olisi asua kotosalla, saada ruoka ja katto pään päälle suht ilmaiseksi jne.
        Toisaalta olen myös aina ollut sitä mieltä, että jos omilleen muuttaa, on omillaan kyettävä elämäänkin. Ei minulle ole esim. ikinä tullut mieleen lähteä pyytämään rahaa vanhemmiltani / sossusta. Kelalta kyllä haen asumislisän opiskeluaikoina. Itse käyn kuitenkin ilta sekä viikonlopputöissä (joka toinen vkl töitä, joka toinen vapaa), etkä uskokaan miten rankkaa on herätä aamuisin yhdeksään kouluun, jatkaa koulusta suoraan töihin iltavuoroon korkeintaan muutaman tunnin tauon kanssa ja päästä töistä n. yhdentoista - kahdentoista väliin yöllä, ja jossain vaiheessa olisi vielä opiskeltavakin.

        Mutta jeps, kunhan avauduin elämän ongelmista :D Sinulla vissiin asiat kuitenkin ihan kivasti jos ei töissäkään tarvitse käydä itsensä elättääkseen ;D

        Susa

      • fdasgt

        Suomessa on lukemattomia paikkakuntia, joilla ei ole mahdollisuutta ammatilliseen koulutukseen, eli 16-vuotiaan on "pakko" muuttaa kotoa. Joillakin se toimii, joillakin ei, mutta turha sanoa, ettei sitä voisi yrittää. Poikaystävän kanssa yhteen muuttaminmen ei asiaan nähdäkseni vaikuta.

      • se on vähän miten sen ottaa
        Susa kirjoitti:

        Hei!

        Itse muutin 15-vuotiaana pois kotoa opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle n. 200 kilometrin päähän vanhempieni kodista, ja täytyy sanoa että hyvin minulla on asuminen omillani sujunut. Nyt olen kahdeksantoista. Välissä parin poikakaverin kanssa asunut, tosin aina kun se arki on ruvennut painaa päälle, on ero tullut. :D Eli tässä vielä itse kypsyn hiljalleen noihin suhdejuttuihin.. :P

        Sitä mieltä olen tosiaan, että kunhan tosiaan sulla on jonkun näköinen selkeä budjetti, osaat ja kykenet maksamaan laskut / ruoan / ym. niin antaa mennä, mitään et kuitenkaan häviä kokeilemalla! Ja virheistähän sitä oppii.

        Itse olen näin myöhemmin tullut tosin siihen tulokseen, ettei olisi ollut mitään järkeä muuttaa omaan asuntoon yksin vielä sen ikäisenä (minulla oli mahdollisuus asuntolaan), sillä onhan omillaan asuminen aivan tajuttoman turha rahareikä, jos mahdollisuus olisi asua kotosalla, saada ruoka ja katto pään päälle suht ilmaiseksi jne.
        Toisaalta olen myös aina ollut sitä mieltä, että jos omilleen muuttaa, on omillaan kyettävä elämäänkin. Ei minulle ole esim. ikinä tullut mieleen lähteä pyytämään rahaa vanhemmiltani / sossusta. Kelalta kyllä haen asumislisän opiskeluaikoina. Itse käyn kuitenkin ilta sekä viikonlopputöissä (joka toinen vkl töitä, joka toinen vapaa), etkä uskokaan miten rankkaa on herätä aamuisin yhdeksään kouluun, jatkaa koulusta suoraan töihin iltavuoroon korkeintaan muutaman tunnin tauon kanssa ja päästä töistä n. yhdentoista - kahdentoista väliin yöllä, ja jossain vaiheessa olisi vielä opiskeltavakin.

        Mutta jeps, kunhan avauduin elämän ongelmista :D Sinulla vissiin asiat kuitenkin ihan kivasti jos ei töissäkään tarvitse käydä itsensä elättääkseen ;D

        Susa

        "Sitä mieltä olen tosiaan, että kunhan tosiaan sulla on jonkun näköinen selkeä budjetti, osaat ja kykenet maksamaan laskut / ruoan / ym. niin antaa mennä, mitään et kuitenkaan häviä kokeilemalla! Ja virheistähän sitä oppii."

        Olen tosiaan jo 44 vuotias ja ollut omillani jo aika kauan.:=)
        kirjoituksesi oli tarkoitettu varmaan alkuperäiselle. joten kohdistaisiko viestisi oikein.

      • kertoo..
        fdasgt kirjoitti:

        Suomessa on lukemattomia paikkakuntia, joilla ei ole mahdollisuutta ammatilliseen koulutukseen, eli 16-vuotiaan on "pakko" muuttaa kotoa. Joillakin se toimii, joillakin ei, mutta turha sanoa, ettei sitä voisi yrittää. Poikaystävän kanssa yhteen muuttaminmen ei asiaan nähdäkseni vaikuta.

        kun täältä kyselee,henkilön olevan vielä kypsymätön tenava.Aikuisen ei tarvitse kysyä neuvoja netistä,voiko muuttaa asumaan yksin tai mennä parisuhteeseen,tai voiko erota suhteesta,tai miten saa suhteen jne....pentu mikä mikä pentu,asuisi vielä muutamia vuosia kotonaan.

      • taskumarii
        se on vähän miten sen ottaa kirjoitti:

        "Sitä mieltä olen tosiaan, että kunhan tosiaan sulla on jonkun näköinen selkeä budjetti, osaat ja kykenet maksamaan laskut / ruoan / ym. niin antaa mennä, mitään et kuitenkaan häviä kokeilemalla! Ja virheistähän sitä oppii."

        Olen tosiaan jo 44 vuotias ja ollut omillani jo aika kauan.:=)
        kirjoituksesi oli tarkoitettu varmaan alkuperäiselle. joten kohdistaisiko viestisi oikein.

        Huomasin itsekin, tosin vasta lähetettyäni viestin. Ketjun aloittajalle tosiaan tarkoitin, mutta väärään paikkaanhan tuo meni. Harmi ettei täältä löydy poista-mahdollisuutta.
        Anteeksi.

      • kasvais vielä kotona
        kertoo.. kirjoitti:

        kun täältä kyselee,henkilön olevan vielä kypsymätön tenava.Aikuisen ei tarvitse kysyä neuvoja netistä,voiko muuttaa asumaan yksin tai mennä parisuhteeseen,tai voiko erota suhteesta,tai miten saa suhteen jne....pentu mikä mikä pentu,asuisi vielä muutamia vuosia kotonaan.

        Tuo on kieltämättä aivan totta.
        16-vuotias on joka tapauksessa vielä niin pentu, että ei itsekään vielä sitä tajua. Ajatelkaas, vielä muutama vuosi sitten leikkiä barbi nuken kanssa ja nyt jo pitäisi muuttaa asumaan jonkun jätkän kanssa. Kävisi edes koulun loppuun ja senkin jälkeen kannattaisi opetella yksinään sitä aikuisen elämää ja siitä selviytymistä.
        Ihminen on sen verran huonosti suunniteltu, että henkinen kehitys kulkee monta vuotta fyysinen kehityksen jäljessä. Se, että on kasvanut tissit sun muut sukupuoliset tunnusmerkit, ei tee ihmisestä aikuista.

      • zenn
        kasvais vielä kotona kirjoitti:

        Tuo on kieltämättä aivan totta.
        16-vuotias on joka tapauksessa vielä niin pentu, että ei itsekään vielä sitä tajua. Ajatelkaas, vielä muutama vuosi sitten leikkiä barbi nuken kanssa ja nyt jo pitäisi muuttaa asumaan jonkun jätkän kanssa. Kävisi edes koulun loppuun ja senkin jälkeen kannattaisi opetella yksinään sitä aikuisen elämää ja siitä selviytymistä.
        Ihminen on sen verran huonosti suunniteltu, että henkinen kehitys kulkee monta vuotta fyysinen kehityksen jäljessä. Se, että on kasvanut tissit sun muut sukupuoliset tunnusmerkit, ei tee ihmisestä aikuista.

        "16-vuotias on joka tapauksessa vielä niin pentu, että ei itsekään vielä sitä tajua." Juu, tunnen monia 16-vuotiaita, jotka eivät todellakaan ole valmiita muuttamaan vielä kotoaan pois muutamaan vuoteen. Mutta itse olen muuttanut osittain jo ollessani 15-vuotias, kokonaan 16 vanhana. Äidin luona asumisessa ei ollut mitään vikaa, eikä ole äidin tai muun perheen kanssa koskaan sukset olleet ristissä niin että se olisi syynä lähtööni. Vaan tapasin ihanan miehen, itseäni 5,5vuotta vanhemman. Olemme kohta seurustelleet kolme vuotta, eikä kumpikaan ole lähdössä yhtään mihinkään. Arjessa ollaan eletty ja tiedetään mitä se on, eikä se meidän suhdetta ole mitenkään muuttanut. Asutaan vuokralla, opiskelen ja käyn ilta- ja viikonlopputöissä. Joskus töitä on miten sattuu, ja joudun äidin puoleen kääntymään, mutta aina sitten maksetaan takaisinpäin kun on rahaa. Itse en koe tehneeni virhettä muuttaessani ja olen mielestäni kyllin kypsä asumaan omillani. Ja en kaipaa vastauksia, jotka moittivat jotenkin ikäeroamme. On niitä miehiä, jotka vikittelevät teinityttöjä saadakseen vain yhtä asiaa. Mutta on myös muita monenlaisia. Älkää ihmiset yleistäkö, kaikki me kasvamme eri tahdissa! Onnea vaan teille alkuperäinen kirjoittaja yhteisen kämpän hankintaan, ole kuitenkin varovainen. Älä odota liikoja ja muista varautua, ettet tule pettymään!=)

      • samaa
        zenn kirjoitti:

        "16-vuotias on joka tapauksessa vielä niin pentu, että ei itsekään vielä sitä tajua." Juu, tunnen monia 16-vuotiaita, jotka eivät todellakaan ole valmiita muuttamaan vielä kotoaan pois muutamaan vuoteen. Mutta itse olen muuttanut osittain jo ollessani 15-vuotias, kokonaan 16 vanhana. Äidin luona asumisessa ei ollut mitään vikaa, eikä ole äidin tai muun perheen kanssa koskaan sukset olleet ristissä niin että se olisi syynä lähtööni. Vaan tapasin ihanan miehen, itseäni 5,5vuotta vanhemman. Olemme kohta seurustelleet kolme vuotta, eikä kumpikaan ole lähdössä yhtään mihinkään. Arjessa ollaan eletty ja tiedetään mitä se on, eikä se meidän suhdetta ole mitenkään muuttanut. Asutaan vuokralla, opiskelen ja käyn ilta- ja viikonlopputöissä. Joskus töitä on miten sattuu, ja joudun äidin puoleen kääntymään, mutta aina sitten maksetaan takaisinpäin kun on rahaa. Itse en koe tehneeni virhettä muuttaessani ja olen mielestäni kyllin kypsä asumaan omillani. Ja en kaipaa vastauksia, jotka moittivat jotenkin ikäeroamme. On niitä miehiä, jotka vikittelevät teinityttöjä saadakseen vain yhtä asiaa. Mutta on myös muita monenlaisia. Älkää ihmiset yleistäkö, kaikki me kasvamme eri tahdissa! Onnea vaan teille alkuperäinen kirjoittaja yhteisen kämpän hankintaan, ole kuitenkin varovainen. Älä odota liikoja ja muista varautua, ettet tule pettymään!=)

        mieltä, yleistystä tapahtuu ihan liikaa, mäkin olen nyt muuttamassa omaan kämppään ja olen vasta 16, ja tämä menee vielä vähän kokeilupohjalta, ja osalta olosuhteiden pakosta joudun muuttamaan omaan kotiin.

        Ei siinä tarvitse ikään katsoa (ainakaan liikaa), kunhan on tervettä järkeä päässä ja oikeat eväät siihen että voi asua omillaan.

        Ei jokainen siihen pysty niin nuorella iällä, mutta ei se tarkoita että kukaan nuori ei voisi selvitä hienosti yksin.

      • ja kovasti kadunkin
        zenn kirjoitti:

        "16-vuotias on joka tapauksessa vielä niin pentu, että ei itsekään vielä sitä tajua." Juu, tunnen monia 16-vuotiaita, jotka eivät todellakaan ole valmiita muuttamaan vielä kotoaan pois muutamaan vuoteen. Mutta itse olen muuttanut osittain jo ollessani 15-vuotias, kokonaan 16 vanhana. Äidin luona asumisessa ei ollut mitään vikaa, eikä ole äidin tai muun perheen kanssa koskaan sukset olleet ristissä niin että se olisi syynä lähtööni. Vaan tapasin ihanan miehen, itseäni 5,5vuotta vanhemman. Olemme kohta seurustelleet kolme vuotta, eikä kumpikaan ole lähdössä yhtään mihinkään. Arjessa ollaan eletty ja tiedetään mitä se on, eikä se meidän suhdetta ole mitenkään muuttanut. Asutaan vuokralla, opiskelen ja käyn ilta- ja viikonlopputöissä. Joskus töitä on miten sattuu, ja joudun äidin puoleen kääntymään, mutta aina sitten maksetaan takaisinpäin kun on rahaa. Itse en koe tehneeni virhettä muuttaessani ja olen mielestäni kyllin kypsä asumaan omillani. Ja en kaipaa vastauksia, jotka moittivat jotenkin ikäeroamme. On niitä miehiä, jotka vikittelevät teinityttöjä saadakseen vain yhtä asiaa. Mutta on myös muita monenlaisia. Älkää ihmiset yleistäkö, kaikki me kasvamme eri tahdissa! Onnea vaan teille alkuperäinen kirjoittaja yhteisen kämpän hankintaan, ole kuitenkin varovainen. Älä odota liikoja ja muista varautua, ettet tule pettymään!=)

        Niin kauna kun on mahdollista pitäisi viettää normaalia nuoren ihmisen elämää. Kyllä niit äaikuisten murheita ja vastuita kerkeää sitten myöhemminkin elää.
        Mitään muut aen eläissäni ole niin katunut, kuin sitä, että tuossa iässä kuvittelin olevani aikuinen. Minusta liian aikainen lapseuudenkodista muutto voi pilata koko loppuelämän.

      • tyttö.....
        kertoo.. kirjoitti:

        kun täältä kyselee,henkilön olevan vielä kypsymätön tenava.Aikuisen ei tarvitse kysyä neuvoja netistä,voiko muuttaa asumaan yksin tai mennä parisuhteeseen,tai voiko erota suhteesta,tai miten saa suhteen jne....pentu mikä mikä pentu,asuisi vielä muutamia vuosia kotonaan.

        En tullut tänne kyselemään teiltä että voinko muuttaa tai voinko mennä parisuhteeseen tms. vaan kysymään mielipidettä asiaan. Niinkuin jo ihan ensimmäisessä viestissä kerroin, että vaikka kaikki olisivat sitä mieltä että liian nuori tms. niin ei se meidän mieliämme muuta.

      • sitä tulet tarvitsemaan
        tyttö..... kirjoitti:

        En tullut tänne kyselemään teiltä että voinko muuttaa tai voinko mennä parisuhteeseen tms. vaan kysymään mielipidettä asiaan. Niinkuin jo ihan ensimmäisessä viestissä kerroin, että vaikka kaikki olisivat sitä mieltä että liian nuori tms. niin ei se meidän mieliämme muuta.

        Se on kuule tyttö sillä tavalla, että kun rahsta tulee pula, niin rakkaus lentää ikkunasta ensimmäisenä ulos!
        Onnee vaan matkaan, sillä tuossa iässä tie tulee olemaan kovin mutkainen ja kivinen. Onhan se tietysti joku lohtu, että voi mennä aina takaisin isin ja äiteen luokse, kun siivet on palaneet. Onko se sitten aikuista elämää? No ei ole - aikuinen osaa selvitä itsenäisesti ilman, että hänellä olisi paikka, johon mennä takaisin jatkamaan turvattua elämää. Aikuine nei myöskään ensimmäisenä kysele, että mitähän tukia saadaan - aikuinen elättää itse itsensä ja järjestää menonsa sen mukaan, mitä on tienestejäkin.
        Jos tästä voisi lyödä vetoa, nioin varmaan voittaisin aika potin. Löisin nimittäin vetoa siitä, että rundaan puolen vuoden päästä on ovet paukkuneet ja tyttö nököttää lapsuudenhuoneessaan äidin hoivissa.

    • muuttamassa

      Olen myös 16 vuotias ja muuttamassa poikaystäväni kanssa vuokrakämppään. Tukiasiat jo katsottu valmiiksi ja iltatyö on molemmilla haussa. Vanhemmilta myös lupa muuttamiseen.

      Itse tiedän olevani kypsä siihen ja se riittää minulle. Olen tehny jopa alustavan laskelman tuloista ja menoista. Ei niillä tuloilla mitään luksuselämää saa, mutta kun osaa elää säästeliäästi, niin se on aivan mahdollista. Pitkälti tälläiset asiat on järjesteltävissä ja ihan itsestään kiinni.

      Jos molemmat haluavat muuttaa omilleen, niin ei se silloin kiirehtimistä ole. Eikä se ole loppuelämän pituinen päätös- jos ei se tunnukkaan yhtäkkiä enää oikealta, niin aina voi muuttaa vanhempien luokse uudestaan. Mutta kannattaa kokeilla, jos siltä tuntuu. Onnea!:)

    • ottaa

      Itse muutin yhteen poikakaverini kanssa maaliskuun lopulla. Meillä myöskin omistusasunto, tosin poikakaverini kokonaan maksama,koska minä en lainaa saa. Johtuen siitä että opiskelen aikuiskoulutuksessa ja saan työmarkkinatukea. Tuloni ovat siis n.500 e/kk. Maksan oman osani hoitovastikkeesta,veden yms. Olemme myös sopineet että maksat netin ja tietysti ruokaa ja omat menot päälle. Tuo summa riittää niin, että kuun lopussa rahaa on jäljellä n 100 e,riippuen tietysti miten rahaa mikäkin kuukausi kuluu.
      Et missään nimessä ole liian nuori muuttamaan pois kotoa, jos olet siihen valmis. Kannattaa kuitenkin laskea mitä saa (tuet yms) ja sen perusteella laskea riittääkö varat. Jonkinmoinen menoero kannattaa siis laskea jokaiselle kuulle, tarkkaa rahasummaa ei varmasti koskaan tiedä paljonko milloinkin kuluu....

    • mies-

      Muutin kotoa 17 ikäisenä -70luvulla vieraalle paikkakunnalle töihin ja poikamieskämppään työsuhdeasuntoon.Asuin huoneessa vieraan miehen kanssa yhteisellä keittiöllä.Sillon "työnnettiin"kotoa pois.Sukulaiset piti yhteyttä postikorteilla muutaman kerran vuoteen.Minulle JÄI HUONOT muistot.
      JOS SULLA on tuttuja ja sukulaisia muuton jälkeen jotka on apuna yms. niin muuta vaan.

    • heter

      kyllä 16-17 vanhana pitää muuttaa jo itsenäisesti asumaan.itse muutin 17-vanhana kotoani omilleni.

    • Mou

      Itse muutin 15v omilleni ja en saanut muualta rahaa kuin ilta-ja kesätöistä ja 12v olen asunut omillani. Mutta omilleen asettuminen tuo myös mukanaan suuren vastuun erilaisista asioista joten kun vastoinkäymiset tulee niin ne on kestettävä. Onnea vaan :)

    • mummujo

      minä muutin kotoa pysyvästi 19 vuotiaana omaan kotiini. Minusta sinä olet nuori muuttamaan kotoa, ajatellen sitä, että kuinka paljon vaatii ruuanlaitto,siivous, kaupassa käynti, pyykinpesu, jos sairastuu lääkärissä käynti ja jo se mahataudissa makaaminen tai kuumeessa. Itse aikanaan huomasin järkyttyneenä,ettei se likapyykkikori tule koskaan tyhjöksi ja roskis on aina täynnä, lapsuuskodissa ne asiat vain tapahtuivat, ja minä sain keskittyä läksyihini ja menoihini. Entäs sitten talous, eihän voi ajatella, että poikakaveri alkaisi elättämään tyttöystäväänsä, vai voiko?
      Kun sitten omaan pesääni muutin ukkokullan kanssa ollessani sen 29v, olin kaiken puurtamisen jälkeen iltaisin niin väsynyt, ettei huvitanut mennä enää minnekään. Tämä nyt vain minun kokemukseni.

      • kun muutin

        Muutin poikaystäväni luoke kun olin 16, ja vanhusten on ihan turha jauhaa siitä miten rankkaa kotitöiden ja ruuan laittaminen on! Minulle se ei ollut sillon yhtään sen enempää ongelma kun mitä on nytkään. Onhan se totta että joillekkin se asia tulee yllätyksenä, jos kotona asuessa ei ole tarvinnut mitään tehdä. Tottakai rahasta varmasti tulee jossain vaiheessa tiukkaa, mutta yhtälailla siitä voi tulla tiukkaa kolmekymppisenäkin :) Ja tuo on myöskin pötyä että jos mies on töissä ja asutte omistusasunnossa et muka saisi opintotukea!!! Joten hyvät ihmiset, ottakaa asioista selvää ennen kun puhutte asioista joista ette tiedä. Olin 19 kun miekkoseni kanssa ostimme asunnon (opintoni olivat loppusuoralla)ja mieheni oli suhteellisen hyvä palkkaisissa töissä. Minä sain maksimi opintotuen (pari kolmesataa) mutta silloi EI SAA ASUMISLISÄÄ. Olemme nyt seurustelleet viitisen vuotta, ja asuneet yhdessä n.4vuotta ja hyvin menee vieläkin vaikka niin nuorena yhteen muutimmekin. Joten jos siltä tuntuu, niin muuta mutta juttele ensin pitkään poikaystäväsi kanssa että teillä on samat tavoitteet ja haluatte samaa suhteelta.

      • 16-vuotiaana

        kotoa. tosin isä sanoi "jos koulun käynti ei maista niin etsi työtä". peruskoulun jälkeen sain töitä iäkkään mummon tykö jota hoidin ensin koko-aikaisesti yhden vuoden verran ja sitten hoidin kahta lasta päivisin ja asuin mummon tykö. mummo oli pyörätuoli potilas jota päivisin kävi kodinhoitajat hoivaamassa ja minä aamuin illoin ja yöt, mummo oli täysin avitettavissa ja lapset vaippaikäsiä.kaksi vuotta tein töitä ja sitten lähdin opiskelemaan. en elänyt ns.nuoruuttani nuorten seurassa van töitä tekemällä ja koskaan en ole katunut sitä miten isoihin saappaisiin minut laitettin.omalla tienaamallani rahalla kävin autokoulun ja siitä olin ja olen edel ylpeä.

      • lkjlj
        kun muutin kirjoitti:

        Muutin poikaystäväni luoke kun olin 16, ja vanhusten on ihan turha jauhaa siitä miten rankkaa kotitöiden ja ruuan laittaminen on! Minulle se ei ollut sillon yhtään sen enempää ongelma kun mitä on nytkään. Onhan se totta että joillekkin se asia tulee yllätyksenä, jos kotona asuessa ei ole tarvinnut mitään tehdä. Tottakai rahasta varmasti tulee jossain vaiheessa tiukkaa, mutta yhtälailla siitä voi tulla tiukkaa kolmekymppisenäkin :) Ja tuo on myöskin pötyä että jos mies on töissä ja asutte omistusasunnossa et muka saisi opintotukea!!! Joten hyvät ihmiset, ottakaa asioista selvää ennen kun puhutte asioista joista ette tiedä. Olin 19 kun miekkoseni kanssa ostimme asunnon (opintoni olivat loppusuoralla)ja mieheni oli suhteellisen hyvä palkkaisissa töissä. Minä sain maksimi opintotuen (pari kolmesataa) mutta silloi EI SAA ASUMISLISÄÄ. Olemme nyt seurustelleet viitisen vuotta, ja asuneet yhdessä n.4vuotta ja hyvin menee vieläkin vaikka niin nuorena yhteen muutimmekin. Joten jos siltä tuntuu, niin muuta mutta juttele ensin pitkään poikaystäväsi kanssa että teillä on samat tavoitteet ja haluatte samaa suhteelta.

        Sinä se olet joka pötyä puhut. Omistusasunnossa asuva ei saa täyttä opintotukea. Asumislisä kuuluu opintotukeen ja jotta saisi täyden opintotuen, pitäisi saada sekä täysi opintoraha että asumislisä, jota sinä et saanut. Eli valehtelit päin näköä.

      • tyttö....

        No, voisin tähän myös kommentoida silleen, että kyllä minä sen verran tiedän tuosta ruuanlaitosta, siivouksesta, kaupankäynnistä ja pyykinpesusta, kun joutunut monta monituista vuotta sitä tekemään. Kun perheessä on pieniä lapsia ja vanhemmat ovat töissä päivät/illat/viikonloput niin sitä joutuu itse aika paljon tekemään.

        Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, en halua että poikaystäväni elättää minut kokonaan, vaan maksan myös osani.

      • tyttö......
        tyttö.... kirjoitti:

        No, voisin tähän myös kommentoida silleen, että kyllä minä sen verran tiedän tuosta ruuanlaitosta, siivouksesta, kaupankäynnistä ja pyykinpesusta, kun joutunut monta monituista vuotta sitä tekemään. Kun perheessä on pieniä lapsia ja vanhemmat ovat töissä päivät/illat/viikonloput niin sitä joutuu itse aika paljon tekemään.

        Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, en halua että poikaystäväni elättää minut kokonaan, vaan maksan myös osani.

        Anteeks nuista kirjoitusvirheistä.

    • ---nops---

      Jo viestin otsikossa kysyt oletko liian nuori muuttamaan. Eiköhän se kerro kaiken. Olet valmis muuttamaan vasta sitten kun voit laittaa otsikoksi Olen tarpeeksi vanha muuttamaan poikaystävän luo.

      Ja sitten pullussat. Kuulostat siltä että olet harkinnut asiaa ja tehnyt toiminta suunnitelmat. Todennäköisesti muutat siis samaan kaupunkiin jossa vanhempasikin asuvat vai. Hieno sinulla on ovi takavasemalla ikävän tilanteen sattuessa. Toivotaan kumminkin että niin ei käy.

      Sitten minä... Muutin toiseen kaupunkiin pois vanhempieni luota 16 vuotiaanan, opiskelija-asuntoon kun aloitin ammattikoulun. Päivät oli pitkiä ja rankkoja uusia asioita tuli kokoajan. Kotiin päästyäni keitin vain makaroonia ja katoin teevetä. En olisi voinut kuvitellakkaan että tekisin iltatöitä. Asuin 2.5 vuotta opiskelija-asunnossa ennenkuin muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Olimme seurustellet silloin noin 1.5 vuotta.

      Toivotan sinulle hyvää kesää ja onnea, toivon että teet oiken ratkaisun.

    • yh-äiti ennen kun 26v

      Ja julma totuus on, että tuota rataa olet 99% todennäköisyydellä yh-äiti ennen kun olet 26 vuotta täyttänyt.
      Jeps, niin se menee, kun lapset alkaa leikkiä kotia ja aikuista.

      • gujgjhgytuyt

        Onhan sitä julmempiakin kohtaloita kuin yh-äitinä eläminen. Ei se mikään maailmanloppu ole, mutta raskasta tietenkin kantaa yksin vastuu lapsesta; voi olla että isää ei kiinnosta tavata lastaan ja kaverit liehuu baareissa.

        Itse muutin kotoa samantien kun peruskoulu loppui, poikakaverin kanssa muutettiin yhteen 17 vuotiaina. Erottiin kylläkin myöhemmin, mutta lapsia ei tehty.

        Jos vanhemmat antaa suostumuksensa, niin sekin kertoo kyllä paljon sinusta ja heidän uskosta/luottamuksesta sinuun, joten go-beibi-go ---aina pääsee takaisin, kun pitää huolen, että välit vanhempiin pysyy kunnossa.

        Eihän sitä voi tietää kantaako siivet, jos ei niitä kokeile.

      • .....

        Itse muutin kotoa pois 16 vuotiaana. Tällä hetkellä seurusteltu 8,5 vuotta. Ei ne kaikki suhteet kaadu vaikka nuorena alottaa. Nyt raskaana ja elämä kukoistaa. Onnea sinulle joka mietit kotoa lähtöä nuorena.

      • tyttö.....

        Aika suurettodennäköisyydet olla yh-äiti vain sen takia jos muuttaa nuorena pois kotoa *ihmettelee kommenttia*

      • niin vaaan käy
        tyttö..... kirjoitti:

        Aika suurettodennäköisyydet olla yh-äiti vain sen takia jos muuttaa nuorena pois kotoa *ihmettelee kommenttia*

        Kyllä se nyt vaan keskimäärin pitää paikkaansa.
        Kun sinä alat jo tuossa vaiheessa elää kuten aikuiset, etkä ole todellakaan vielä maailmaa nähnyt tai seurustellut useamman kanssa, niin sinulle tulee käymään jossain vaiheessa niin, että alat itkeä sen elämättömän nuoruuden perään ja haluat elää sitä. Noin käy poikkeuksetta kaikille, jotka liian nuorena sitoutuvat.
        Moni ystävistäni on sanonut katuvansa maailmassa kaikkein eniten noita nuoruuden kotileikkejä. Silloin se on tuntunut tosi kivalta olla "pikkurouva", mutta kun on nähnyt kaverien menevän ja tulevan, bailaavan, matkustelevan ja itse on vaan kotona, niin ei ole kuulemma kivalta tuntunut kun ei ole enää vapaa.
        Hanki nyt hyvänen aika kokemuksia elämästä ja muistakin miehistä ennenkuin tuommoiseen alat.

      • mihin sinulla on kiire?
        tyttö..... kirjoitti:

        Aika suurettodennäköisyydet olla yh-äiti vain sen takia jos muuttaa nuorena pois kotoa *ihmettelee kommenttia*

        Mihin ihmeessä sinulla on kiire? Miksi et nauti nuoruudesta, vapaudesta ja huolettomuudesta?
        Tuo kommentti on ikävä kyllä aivan totta, hyvin harva alle 25-vuotiaana sitoutunut on enää tuossa iässä aluperäisen poikaystävänsä kanssa ja todennäköisesti myös kouluttamaton, tai heikosti koulutettu yh-äiti.
        Älä tee tyhmiä tekoja, kun muutat pois, ole vähintään 18-vuotias ja muuta omaan asuntoon.
        Mikään ei estä seurustelemasta, ei yhdessä ole pakko aikuista vielä lapsena leikkiä.

      • se on
        mihin sinulla on kiire? kirjoitti:

        Mihin ihmeessä sinulla on kiire? Miksi et nauti nuoruudesta, vapaudesta ja huolettomuudesta?
        Tuo kommentti on ikävä kyllä aivan totta, hyvin harva alle 25-vuotiaana sitoutunut on enää tuossa iässä aluperäisen poikaystävänsä kanssa ja todennäköisesti myös kouluttamaton, tai heikosti koulutettu yh-äiti.
        Älä tee tyhmiä tekoja, kun muutat pois, ole vähintään 18-vuotias ja muuta omaan asuntoon.
        Mikään ei estä seurustelemasta, ei yhdessä ole pakko aikuista vielä lapsena leikkiä.

        selvää ettei aloittaja ole saman miehen kanssa 2-3 vuoden kuluttua mutta antaa yrittää heh....

    • hunaja71

      Itse muutin kotoa pois 15-vuotiaana. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jos sinusta tuntuu siltä että muuttaminen on ajankohtaista niin ei vaan kun muutto hommiin. Sain myös hyvän iltaduunin 15-vuotiaana ja oma elämä alkoi siltä osinkin hyvin.

      Nyt olen 36-vuotias ja tyttäreni on 14-vuotias. Hän on hyvin itsenäinen tekee ruuat, pesee pyykit ja osaa muutenkin huolehtia itsestään. Muutaman vuoden päästä hän on jo sanonut lähtevänsä omillensa.
      Näin se vain on toiset "kypsyvät" aiemmin ja toiset myöhemmin. Jos tunnet että voit kantaa vastuun itsestäsi ja tulet toimeen alaikäisenä omillasi niin silloinhan se on ihan ok.
      Siskoni sai lapsen 16-vuotiaana ja meni myös naimisiin alaikäisenä ;) pressan luvalla.

      Kuitenkin kun muutat sinun on myös ymmärrettävä että vanhempiesi rahallinen apu myös vähenee ja sinun on itse kannettava vastuu laskuista ja menoista..Tässä tapauksessa siis poikaystäväsi kanssa yhdessä.
      Toisille asiat vain tapahtuvat ennemmin, toiset taas ovat hitaanpia.

      Ei muuta kun lykkyä pyttyyn ja onnea tulevaisuudelle, opinnoille ym. :)

    • samassa tilanteessa ollut

      muutin 16-vuotiaana omilleni, ammattikouluun, 250 km:n päähän kotoa, poikaystävän perässä. ensimmäisen vuoden asuin kyllä koulun asuntolassa, mutta sitten muutin poikaystävän kanssa yhteen. arki sujui hyvin, laskut ja vuokra maksettiin ajallaan, joka päivä syötiin lämmin ruoka, kaikkeen tarvittavaan jäi tarpeeksi rahaa ja vähän ylikin, kiitos vanhempien ja kelan tuen, (asumislisä, opintotuki sun muut) joten pärjäämisessä ei ainakaan ollut ongelmaa. kämppä siivottiin kerran viikossa ja ainakin yleisesti oli siistiä. kotityöt jaettiin tasan sun muuta, joten ainakaan tämän perusteella ei voi sanoa, että olisin ollut liian nuori muuttamaan pois kotoa/muuttamaan poikaystävän kanssa yhteen. :D

      loppujen lopuksi kuitenkin kävi niin, että erottiin hyvissä väleissä (tällä hetkellä tämä mies on todella rakas ystäväni), ja olen nyt muuttamassa uuden poikaystävän kanssa yhteen. uskon, että arki sujuu edelleen yhtä hyvin kuin edellisenkin kanssa. kyse on kommunikaatiosta, niin kuin muissakin ihmissuhteissa.

      joten elä pelkää, kyllä se siitä, rohkeasti vaan! kunhan et anna miehes elättää sua kokonaan. :D

      • tyttö....

        Kiitos! Toivon että meilläkin lähtisi arki noin hyvin käyntiin, vaikka en kyllä epäilekään ettei lähtisi :)

    • Make60

      jos pystyt elättämään itsesi nin mikäs siinä mutta ihminen tietää vasta 30 kymppisenä mitä haluaa ja itsenäistyy kunnollla. se on nuorena kiva leikkiä kotia mutta kun arki koittaa ja välillä rahat loppuvat niin karu totuun tulee esille. Muista hankkia kunnon koulutus ja ammatti että jos joskus menee poikaystäväsi kanssa sukset ristiin niin et jää puille paljaille ja menet takaisin isän ja äidin luokse.

    • muuttaa....

      kun ymmärrät vuokratalojen järjestyssäännöt!! Iällä sinänsä ei ole väliä, mutta sillä miten tulet ja menet ON.

      Hiljaisuus alkaa 22 tai 23 ja loppuu klo 06 tai 07 aamulla.
      Myös päiväaikaan stereot ym. uliskot pidetään niin hiljaisella, ettei naapuri joudu kärsimään meluhaitoista.
      Myös vieraittesi on poistuttava asunnosta ajoissa tai noudatettava ehdotonta hiljaisuutta.

      Jos nämä asiat osaat, niin olet kypsä ja valmis yksin/kaksin asumiseen vuokralla!!

    • crystaleys82

      En kylläkään poikaystävän kanssa,mut kuitenkin.
      Se on jokaisesta itsestä kiinni.

    • Tu2

      Tiedän, tiedän; kumppanilla on hyvät tulot ja ehkä asuntokin…mutta kannattaa miettiä kahdesti. Uusi koulu aluillaan ja uudet kujeet; tässä on yksi hyvä syy miksi ei kannata muuttaa yhteen. Mieti tarkkaan; jääkö koulu mahdollisesti kesken kun vanhemmilta ei ehkä saa rahallista tukea ja ehkä joudut tekemään koulun ohella töitä, kun et viitsi koko aikaa elää kumppanin pussilla. Ja yksi hyvin yleinen näky on, kun muutetaan yhteen, niin voi jo onnitella vanhempiaan isovanhemmuudesta.
      meillä lapset saa muuttaa kotoa pois; jos saa itse maksettua menonsa, myös sen ihanan puhelinlaskun jonka monet luulevat, että vanhemmat maksavat ne luonnollisesti. Katso rauhassa, miten koulu lähtee menemään ja jos joulun jälkeen vielä yhteiselo tuntuu ihanalta niin tiedät mitä teet. Onnea isoon askeleeseen!

    • Jos olette vielä

      kakara-asteella, niin suosittelen äidin ja isän hoivissa kypsymistä.
      Kuinka vastuuntuntoisia olette rahasioissa?
      Kykenettekö keskustelemaan myös vaikeistakin asioista?
      Löytyykö itsekuria?
      Tässä näin alkuun asiaa.

    • vuotias

      kun muutin itse pois. Helppoa se ei ollut mutta 18vuotiaaksi asti vanhemmat ovat vastuussa eli niitäkin on sitten kuunneltava. Pidät vaan jalat maassa sen asian suhteen ettei kaikkea voi saada uutena. Olin itse myös valmis jo 16-vuotiaana muuttamaan pois mutta se onnistui vasta kun täytin 17.(nyt olen 20v) Jos parisuhde on hyvällä kantilla niin mikäs siinä ja muistutan vielä, että helppoa se ei ole mutta kasvattavaa ja opettavaista:) Tsemppiä !

    • touhuilua

      Siis eikö alaikäinen ole alaikäinen? Holhoojat vanhemmat? Jos alaikäinen mokailee jossain 250 km:n päässä kotoaan, vanhemmat on vastuussa vai mitä? 16- vuotiaalla taitaa olla aika paljon rajoituksia siinä, millaisia töitä voi tehdä ja työajat myös. Entäpä vuokrasopimus? Eihän alaikäinen voi tehdä sellaista omiin nimiin? eipä kai ole täysi-ikäisellä poikaystävällä merkitystä, ei hän kai ole alaikäisen holhooja? Ymmärtäisin jos kotiolot on kehnot ja huoltajista ei ole huoltajiksi vaikka alkoholin takia, tosin ei taida nykyajan huoltajista olla muutenkaan, jos alaikäiset päästetään kotileikkeihin. Kotileikit ehtii isompanakin, tosin jos aloittaa 16-vuotiaana, voi kotia leikkiä monen kanssa...

      • -minä-

        Alaikäinen voi tehdä vuokrasopimuksen jos vanhemmat soittaa toimistoon tai käy paikan päällä. Itse olin 16 kun kotoa lähdin. Ei ollut vaikeutta saada asuntoa. Mutta iltatyöt moni joutuu ottaan tai viikonloppuna töitä tekeen. Siihenkin on paljon rajotuksia. Työviikon pitää olla alle 40tuntia. Ja muuta ei yleensä ilta tai viikonloppusin löydy kun lehtimyynti (mitä itse tein ja sillä pärjäsin mainiosti) ja mainosten jakaminen.

      • tyttö......

        Öö, en ole mielestäni sanonu että muutan 250 km:n päähän asumaan. Matkaa taitaa olla semmoiset 10 km vanhempieni ja minun välillä.

      • minä-

        No haloo. Hän oli menossa ammattikouluun. 16-vuotiaana kotoa muuttamisessa ei ole mitään ihmeellistä.

      • tyttö....

        Niinkuin jo tuossa aikaisemmin mainitsin niin en ole kertaakaan itse sanonut muuttavani 250 km päähän! Vaan n. 10 km päähän.

    • |juha|

      Ihan hyvin voi jos vaa pärjää... Ja on työpaikka tai ei kyll sitäkää tartte :D Vanhempani muuttivat silloi ku oli 15 :D

    • ihan

      itsestä - ja olosuhteista kiinni, onko hyvä muuttaa 16-vuotiaana pois vanhempien luota. Itse olisin halunnut muuttaa jo 15-vuotiaana, mutta olin jo yli 20 v. ennenkuin pääsin muuttaa pois vanhempien luota - tosin sitten muutin eri paikkakunnalle... Olen ollut joskus katkis "myöhäisestä muutosta", johon olosuhteet oli syynä, mutta asiaa ei voi myöhemmin auttaa; ja jokainen tekee ratkaisunsa ;)

    • -.......-

      itse olin kuusitoista, kun avokkini kanssa muutettiin yhteen. nyt oltu yhdeksän vuotta yhdessä, ei se ikä aina ole este, kunhan on tarpeeksi järkee päässä. onnea teille ja menestysta ;D

    • irmeli 1986

      juu itte pääsin muuttamaan vasta 20 vuotiaana, vaikka oli eka tarkoitus muuttaa jätkän kanssa yhteen 18vuotiaana. isä pisti rattaita peliin ja jäin kotiin asumaan vielä pariksi vuodeksi, olipahan halvempaa :) olen onneks tottunut käymään töissä jo 13vuotiaasta lähtien joten työtä en pelkää.

      muutettiin kaks vuotta sitten jätkän kanssa yhteen tänne 300km päähän kotipaikkakunnalta. äijällä on vakityö ja minä opiskelin avoimen yliopiston kautta yhel opistolla, joka on muuten kallis(350e kk). hommasin puhelinmyynti työtä ja sitä sitten tein aina ku oli vapaata, rankkaa oli viel vuos sitten. meinas tulla erokin ku tuli arki eteen, vaikka oltiinkin oltu 3vuotta yhessa ennen yhteenmuuttoa niin ei se mitään helpottanut, päinvastoin haittas ku oli ennen niin tottunut tekee kaikkee omaa ku asuttiin erilleen. päätettiin kuitenkin hoitaa parisuhdetta enemmän, kun mistään pettämisestä tms. ollu kuitenkaan kyse ja nyt vuoden jälkeen menee tosi hyvin.lopetin silloin vähäksi aikaa työt niin voi itte henkisesti paremmin ja opiskelut suju paremmin.

      tän vuoden alussa multa "otettiin pois" asumistuki joten töihin oli taas palattava. omat rahat ei riittänyt edes vuokraan. olin aika paniikissa!!! hommauduin taas puhelinmyyntityöhön ku ei muutakan saanu ja päätin etten jumalauta vuokraa rupee maksamaan ku töissäki on pakko käydä, etittiin viel puol vuotta sitten omaa asuntoa ja nyt sitten kk sitten löyty. satasen enemmän maksetaan asumisesta kuussa, mutta meneepähän pankille ja jossain vaiheessa, 25vuoden päästä :) asunto on meidän.

      kaikennäköistä mahtuu kahteen vuoteen, enkä koskaan ois kuvitellut että omilleen muuttaminen tuo näin paljon kaikkee, täs ei ole puoliakaan kaikesta, mutta ihan normaaliahan se on että sattuu ja tapahtuu. onneks porukat on auttavaisia ja auttaa kyllä jos on vaikeaa, tosin rahaa en niiltä pyytele, ei oo pokkaa :)samoin tuntuu että kahdelleen on helpompi, ei tarvii yksin selvitä kaikesta ku tuetaan toisiaan. yksin olisin räjähtänyt ja mennyt kotiin asumaan takasin ja ollu koko loppuelämäni äitin helmoissa :) no en varmaan, mut silti...

      toivottavasti teillä onnistuu muutto, jos tulee ero tai ongelmia tai mitätahansa niin ei siihen kuole. eteenpäin vain! :) onnee kuitenkin!!!

      • 76543

        "..isä pisti rattaita peliin"

        Vai sittenkin "kapuloita rattaisiin" ;D

    • realist

      Kerkiää tuo poikaystävä vielä monta kertaa sulla vaihtumaan...älä muuta yhteen..pääset sitten vähemmällä erovaiheessa

      • `82

        Tuskin tulee olemaan loppuelämän pituinen suhde.. Ja muutenkin kyllä kannattaa muuttaa ensin yksin asumaan, jos sitten sattuukin ero tulemaan ja on suoraan muutettu vanhemmilta yhteen, niin voikin olla sit kova paikka, kun "joutuu" yhtäkkiä yksinään asumaan.. Voihan siellä poikaystävän luona olla yötä ym., mutta miksi ihmeessä kiire muuttaa yhteen tuossa iässä? Nopeammin tulee vaan sitten suhteessa arkikin eteen..

    • dollyy

      itse muutin 16-vuotiaana kotoa pois ja hyvin olen pärjännyt.

      ja jos suhteenne on hyvällä mallilla niin mikä estää?

    • sitä saa mitä tilaa ...

      18v. on hyvä ikä ! ...
      ei aikaisemmin, mutta ei paljon myöhemminkään ...
      ite menin heti koulujen jälkeen vapaaehtoisena (17v.) inttiin, ja kun kotiuduin harmaista niin muutin melkein heti, silloisen tyttö ystävän kanssa about 40 neliöiseen rivari kaksioon ...
      eli oikea ikä on 18-20 ! ...
      mutta sehän vähän riippuu muuttaako yksin vai kaksin ja omaan vai vuokralle, ja auttaako vanhemmat vai ei (vuokratakuissa, huonekaluissa yms.) ...

    • *Annabelle*

      JOs et sitten ole mun tytär joka kirjoittaa.Sama tilanne.JOssain vaiheessa sitä kotoa lähdetään ja onhan ne vanhemmat apuna ja tukena vaikka eri asunnoissa olettekin.Enemmän meidän tyttö asuu kavereittensa luona ja mökeillä ja poikaystävänsä luona kuin kotonaan.Eilen piti jo soittaa kotiin se kun oli niin ikävä sitä.Miksi pitäsi roikkua vanhempien helmoissa jos on kypsä asumaan itsellisestikin.Mä läksin kotoa suoraan naimisiin.En ollut itsenäinen silloin vaan menin äidin helmoista miehen opetukseen ja komentovallan alle.Olis parempi kasvaa aikuiseksi ennen parisuhteen aloittamista.Mut siinäkin kyllä kasvaa yhdessä.Toivottavasti rakkautta riittää ja olette tasavertaiset suhteessa:kummallakin omaa rahaa ettei toinen koe hyväksikäyttöä ja toinen pääse helpommalla.Laita oma elämäsi kuntoon että sulla on ammatti ja työpaikka siitä huolimatta että hän voisi teidät elättää.Mistään ei riidellä niin paljoa kuin rahasta.Ota vastuu omasta elämästäsi,koska kohta jos tulee lapsia teillä on pakko olla jotain valmista niitä varten.Erillään asuminen antaa vielä vapautta omaankin elämään ja tekee ihan hyvää olla kotona välillä.Mitä haluat elämältäsi? haluatko matkustella ,kokea seikkailuja sitä kaikea voi tehdä myös pojan kanssa.riippumatta asuuko yhdessä.Raha kai ratkaisee aika paljon siinäkin.MInä itse koin tosi nöyryyttävänä ettei mulla ollut omaa rahaa.En voinut koskaan ostaa itselleni mitään kun lapset vei kaiken.Ole viisas.Kyllä sä vielä ehdit asumaan yhdessä.Anna ajan kulua ja katsele.Minä aikanaan seurustelin 5 vuotta erään miehen kans joka sitten ei halunnutkaan lapsia ja mä halusin.Erohan siitä tuli.MOnta vuotta meni hukkaan eikä asuttu edes yhdessä.Toisaalta yhteinen koti vois olla hienokin juttu.sitä on vaikea sanoa.

    • minä-

      Ite muutin 16-vuotiaana pois ja oli ehkä tähän astisen elämäni yks parhaimpia ratkaisuja. Ihan hyvä ikä se on.

    • Äiti vm.-67

      Vanhin tyttäreni muutti kotoa 16 vuotiaana, vanhin poika 18v ja nyt kolmas täyttää huomenna 18 ja muutti poikakaverinsa luo. Vanhin kävi siis vielä 9 luokkaa loppuun. Poika oli amiskassa ja tällä 18 vuotiaala olisi vielä yksi vuosi amiskaa jäljellä. Mutta jos poikakaverisi on töissä ja teillä ei ole kismaa rahaasioissa eikä muistakaan niin mielestäni voithan kokeilla.
      Luulisin että voit palata takaisin kotiisi jos ei onnistu. Itse muutin kotoa 17 vuotiaana kaverin luo ja kun täytin 18 sain kaupungilta oman kämpän. Eikä mielestäni ikä ole este mutta se kuinka suojattua elämää olet viettänyt ja kuinka kypsäolet ikäiseksi vaikkuttavat asiaan enemmän. Eikä tietenkään vain halu muuuttaa poikakaverin luo ole sinänsä mikään syy muuttaa pois kotoa.

    • lisbettiina 53

      minä muutin vakituisen poika ystäväni kanssa yhteen kun olin 15wee ja se oli elämäni paras teko minkä osasin tehdä. se on vaan niin että muitten mieli pidettä on turha kuunnella se on se oma pää mikä sanoo ja sydän. Kotiin voi aina palata ku on siipiään saanu kokeilla se on kasvatuksen idea =) muuta vaan jos siltä tuntuu että tää on se oikea tapaus ja sun siivet kestää sen elämän vasta tuulen =) Onnea vaan sulle =)

      • ei palaaja

        Sanoit että kotiin voi aina palata. Monen vanhemmat tekee selväksi ettei kotio ole enää palaamista kun ekan kerran lähtee. Niin myös meillä. 15 vuotiaana lähdin. Kun täytin 17 meni välit poikki ja vanhemmat sano että kerran ollu niin aikuinen 15 vuotiaana ei ole kotiin palaamista.

      • olin tosin
        ei palaaja kirjoitti:

        Sanoit että kotiin voi aina palata. Monen vanhemmat tekee selväksi ettei kotio ole enää palaamista kun ekan kerran lähtee. Niin myös meillä. 15 vuotiaana lähdin. Kun täytin 17 meni välit poikki ja vanhemmat sano että kerran ollu niin aikuinen 15 vuotiaana ei ole kotiin palaamista.

        jo 18 vuotias..,kotiin en ole takaisin muuttanut ja olen jo 42 vuotias.

    • flapparette

      Minä muutin kotoa juuri kun olin 16 täyttänyt, ja nykyisen avomieheni kanssa muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen.

      Ei kannata miettiä sitä aikaa minkä olette seurustellut, eikä sitä oletko liian nuori muuttaamaan. Kannattaa vain miettiä että onko mies juuri sellainen ketä rakastat, ja kehen sinulla ei mene hermot jo parin viikon yhdessäasumisen jälkeen.

      Onnea tulevaan kotiin :)

    • vanhemmiltas

      itse maksan tälläkin hetkellä kotoa pois muuttaneelle lapselleni(kunnes täyttää 18v.) lainmukaista elatusapua joka kuukausi.
      Minä lainaan hälle ja hän minulle aina rahapäivien välissä ja homma toimii
      Jos muuten on kypsä niin mielestäni ei ole väärin muuttaaa pois kotoa, vaikka olisikin 16v.

      • ...

        se on lain määrittämä juttu, että vanhemmt maksaa elatusapua, jos muksu muuttaa alaikäisenä pois kotooota. sopimus tehdään sossussa (elatusaputoimistossa)ja sä saat sulle kuuluvan rahan joka kuukausi.

      • -minä-
        ... kirjoitti:

        se on lain määrittämä juttu, että vanhemmt maksaa elatusapua, jos muksu muuttaa alaikäisenä pois kotooota. sopimus tehdään sossussa (elatusaputoimistossa)ja sä saat sulle kuuluvan rahan joka kuukausi.

        Vanhempien ei tartte maksaa jos ei halua että lapsi muuttaa pois kotoa. Minä äitinä olin sitä mieltä että 15 vuotiaan paikka on kotona. Tytär halus muuttaa jokatapauksessa pois kotoa. Senttiäkään en ole antanut hänen opiskeluun,ruokiin,vuokraan ym. Näin meillä.

      • teen samoin
        -minä- kirjoitti:

        Vanhempien ei tartte maksaa jos ei halua että lapsi muuttaa pois kotoa. Minä äitinä olin sitä mieltä että 15 vuotiaan paikka on kotona. Tytär halus muuttaa jokatapauksessa pois kotoa. Senttiäkään en ole antanut hänen opiskeluun,ruokiin,vuokraan ym. Näin meillä.

        Teit muuten ihan oikein. Kerrankin vanhempi, joka vaatii lapseltaan vastuullisuutta elämässä.
        Jos lapsi haluaa esittää aikuista, niin silloion pitää minunkin mielestäni tulla omillaan toimeen.

    • Venla.s-89

      Mullakin oli 16 vuotiaana tarkotus muuttaa poikakaverini kanssa yhteen, samaan kaupunkiin missä hän asuisi ja tuleva ammattikouluni olisi, mutta viimehetkellä päädyin siihen tulokseen että meidän oli parempi erota.

      No ammattikouluun kuitenkin menin, tosin asuntolaan, ja tämän jätkän kanssa pysyttiin ihan kavereina.

      Lopetin kuitenkin ammattikoulun mutta siellä olis ollu mahdollisuus olla asuntolassa.

      Nykyään olen 18 vuotias, kotona vieläkin vanhempien luona asun, ja kuntouttavassa työtoiminnassa olen, ja tarkotus olisi pikkuhiljaa ruveta muuttamaan pois kotoa kunhan saa selville, paljonko kelasta saisi asumistukea ja sitten kun kämppä, hakee sossusta toimeentulotukea.

      Mutta tosiaan kyl 16 vuotias voi muuttaa kotoo pois, jos tosiaan on niin kypsä siihen että pystyy alottaan omaa elämää ja tietää mikä sit oottaa et kukaan ei niitä kotihommia hoida puolesta ja et laskuja on maksettava ja rahaa niihin on oltava.

      • ammattikoulua kesken

        En kyllä pidä 16-vuotiasta henkisesti kypsänä muuttamaan toisen ihmisen kanssa yhteen. Ihmisen persoonallisuus kehittyy pitkälti vielä yli 20-vuotiaana.

    • ihmisestä

      eli ikä on ihan pelkkiä numeroita.riippuu ihan ihmisestä että onko valmis, joku 16 vuotias voi olla paljon kypsempi kuin joku toinen 18 vuotias. kuinka vanha poikaystäväsi on? ja onko hän valmis elättämään sinut ja maksamaan kaiken?

      • tyttö.....

        Poikaystäväni on 19-vuotias.

        Itseasiassa hän on koko ajan sillä asenteella, että "Voit vaikka asua ilmaiseksi luonani, kunhan vaan päästään asumaan yhteen" Hän haluaa kovasti asumaan yhteen kanssani, samoin minä. Mutta tietenkin maksan asumisestani. Meillä tulee maksamaan ensinnäkin näkeminen kauheasti, 55 km tällä hetkellä välimatkaa. Jos hän autolla tulee meille, näkeminen maksaa vajaat parikymppiä. Jos taas menen hänen luokseen linja-autolla, näkeminen maksaa 10euroa. Aikaisemmin kouluni aikaan ja hänen töidensä aikaan tuli kamalan kalliiksi näkeminen, koska hän ei voinut jäädä meille yöks kovin monesti arkipäivänä; viideltä kun alkoi työt.

        Tästä voi saada jo jonkinlaista kuvaa..

    • Hensu

      olet nuori niinkuin minäkin :)me molemmat tiedämme että mikä meitä viehättää pois kotoa muuttamisessa ja poikaystävän kanssa yhteen muuttamisessa. onhan se toki kivaa että pääsee pois vanhempien valvovien silmien alta,jos olet mielestäsi kypsä muuttamaan pois ja vanhempasi siihen luvan antavat niin muuta ihmeessä...itselläkin aikomuksia muuttaa opiskelun takia eri paikkakunnalle vaan jos ensin löytyisi asunto.Jos uskot pärjääväsi itseksesi poikaystävän kanssa niin en minä näkisi siinä mitään estettä,onhan kuitenkin poikaystävälläsi tuloja. Anna mennä vaan.

    • villiruusu-kristalli

      aikuistuvat muita nopeammin mutta ei kannata hätiköidä.

    • 17v tyttö

      Et ole!
      Mielestäni hyvä aika muuttaakki omilleen, sellainen sopiva väli :)

      Kunhan sitten kaikki laskut jne.. tulee hoidettua. mutta uskon että onnistuu jos kerta poikaystäväsi käy vakituisesti töissä.
      Pitää vain muistaa sitten ettei kaikkea kannata ostaa, vaikka mielitekisis!(Pointtina siis se että laskut jne.. tulee etusijalle..)

    • olen

      myös 16, ammattikoulun aloittamassa, ja muuttamassa omaan ekaan kämppään, tosin ystäväni kanssa. Muutan n. 300 kilometrin päähän nykyisestä kodista, mutta äitini vierailee usein 30kilometrin päässä tulevasta kotipaikastani.

      En osaa sanoa mikä on sopiva ikä, toisilla se on aikaisemmin, toisilla myöhemmin. Sitä pitää olla itse valmis, ja halukas muuttamaan. Toki pitää olla myös tietoinen asioista, jotta pystyy suht omillaan pärjäämään, eikä muuta kotoa pois sen takia että "no en jaksa mun vanhempia".

      Tuosta yhteenmuuttamisesta en osaa sanoa oikein mitään, sillä enhän tiedä teidän suhteestanne mitään, että onko se niin vakaalla pohjalla että yhteen kannattaisi muuttaa. Mielestäni teidän ainakin kannattaisi harkita hyvin tarkkaan, sillä olethan sinä kuitenkin vielä kovin nuori (paraskin puhumaan, mutta kuitenkin)ja yhteenmuuttaminen tuo niin paljon uusia asioita.

      Tietäähän kaikki mitä ihmiset sanoo tän iän suhteista.

    • kate

      ette te kiirehdi ja et sä oo liian nuori muuttaan omilles saat sä muuttaa jos sä haluut ja jos sun poikaystävällä on työ paikkakin niin sehän on hyvä muuttakaa vaan

    • ja hyvin meni

      sitten olet kypsä muuttamaan pois kotoa, kun et enää tarvitse ulkopuolisten mielipiteitä.

    • ¤ tytteli

      Itse olin myös 16v kun muutin nykyisen poikaystäväni kanssa yhteen. Nyt olen 17 ja hän täyttää 18.

      Nyt olemme asuneet jokunen puolivuotta yhdessä. Tosin olimme olleet kihloissa jo jonkin aikaa ennen kuin muutimme yhteen ja seurustelua takana oli vasta 5kk. Enkä miettinyt missään vaiheessa tapahtuiko kaikki liian äkkiä. Toiset olivat kyllä miettineet meidänkin edestä että olimme liian nuoria ja kaikki kävi äkkiä, eikä meistä mitään tulisi. Olimme muka teinejä...

      Sen voin kertoa että vaikka kuinka nyt suunnittelee miten päin tahansa mitäkin asioita ne eivät mene ehkä aina niin. Meilläkin kaikenlaista mahtunut vuoden seurusteluun ja vielä enemmän yhdessä asumiseen.(:
      Raha-asiat olivat... Ne eivät menneet niin kuin oli silloin suunniteltu. Toinen asia olivat sellaiset pikku asiat kuin esim tiskaaminen, imurointi yms, yhdessä asumisessa huomaa sen miten kaikesta saa ongelman kun erilaisia ihmisiä kuitenkin ollaan ja erilaiset tavat, mielipiteet yms.
      Täytyy vain kuunnella ja kunnioittaa toisen mielipiteitä, antaa toiselle tilaa eikä koko ajan olla itse määräilemässä miten joku asia kuuluisi tehdä.

      ,mutta kaikesta on selvitty, ei ehkä pahimmasta mutta onnellisesti kuitenkin yhdessä asutaan ja
      arkea vietetään(:

      muista että riitoja tulee aina, tai ainakin jotain sanaharkkaa, kaikkea ei kannata ottaa heti itseensä =)

      Onnea uuteen kotiin! =)

    • Viimeistään silloin !!!!!!!...

      KUn lapsi 5 v. laitetaan töihin ja omaan asuntoon niin aikuissillekin jää vielä käyttökelpoisia vuosia itselle ja 5 v. lapsi itsenäistyy vielä nopeasti ja rupea tuottamaan kansantaloudelle tulosta 13 vuotta etuajassa niin tulosta syntyy ja ministereiden palkkoja voidaan taas nostaa :))

    • Nimetön

      Niin,olen varmaan huono neuvomaan, koska olen sinua 4- vuotta nuorempi, mutta haluaisin seurustella, mutta tein kamalan mokan, enkä saa tavata kyseistä poikaa, varmaankaan enää ikinä, joten neuvoisin sinua tekemään niin, kuin oma sydämesi sanoo, ja voithan aina muuttaa takaisin kotiin, koska jos vanhempasi rakastavat sinua, he kyllä ymmärtävät sinua, tai ainakin heidän pitäisi. Mutta minun tapauksessani ei ymmärretä, enkä saa ees seurustella, mutta omien mielipiteideni avulla kehotan sinua olemaan lapsi vielä niin kauan, kun vain osaat ja uskallat, mutta kuuntele sydäntäsi!!!

      -Lonley Prinsess96
      Ps. Jos olette molemmat yli 16-wee, se on jopa laillista:)

      • vopi elämän kevättä

        Pitäähän sitä toki 12-vuotiaan saada seurustella ja muuttaa yhteen boyfrendin kanssa.
        Ettekö te kakarat tajua, että ei sitä isin ja äitin kotia voi pitää paikkana, johon mennää aina kerta toisnsa jälkeen takaisin, kun homma ei suju. Se ei ole aikuisuutta! Aikuinen hoitaa itse asiansa alusta loppuun meni sitten hyvin tai päin peetä, eikä juokse jonkun luoksen itkupillinä ja osota, että joku muu hoitaa tilanteen.
        Teillä kummallakaan, ei 12-, eikä 16-vuotiaalla ole niin paljoa tietoa elämästä, että kannattaisi seurata "sitä sydämen ääntä". Se ei valitettavasti riitä ja sen kanssa voi menn äpahastikin metsikköön.

    • Samanikäisen äitinä

      Mielestäni sinun kannattaisi ensin itse aikuistua ja löytää itsesi, ennen kuin muutat yhteen kenenkään kanssa. Avoliitto tekee sinusta jo taloudellisestikin täysin riippuvaisen ilmeisesti itseäsi vanhemmasta poikaystävästäsi. Se ei minun kokemukseni mukaan ole hyvä alku tasa-arvoiselle parisuhteelle, eikä ainakaan vahvista itsetuntoasi tai tue aikuistumistasi. Toisaalta joskus kotona asuminen on niin vaikeaa, että mikä tahansa on parempaa... Monet naiset ennen sinua ovat käyttneet samaa väylää kotoa pois pääsemiseksi ja katuneet sitä myöhemmin.

    • Äiti 41v.

      Mielestäni silloin, kun murrosikä alkaa. Tällöin nuori on jo riittävän vanha huolehtimaan itsestään.

      Oma tyttäreni sai lähteä 12 vuotiaana. Nyt, 10 vuotta myöhemmin hän on kiitellyt vastuunantoa.

      Olen onnellinen äiti ja 4 ihanan lapsen isoäiti!

      Näin Turussa.

      • kiittävät nyt kovasti

        Meillä lähtivät tyttäret jo 10- ja 11-vuotiaana asumaan poikakaverinsa kanssa. Hyvin se peruskoulun ala-aste meni, mutta jatko-opinnot kärsivät vähän kun niitä lapsia tuppasi syntymään jo yläasteella.

      • sopu-täti
        kiittävät nyt kovasti kirjoitti:

        Meillä lähtivät tyttäret jo 10- ja 11-vuotiaana asumaan poikakaverinsa kanssa. Hyvin se peruskoulun ala-aste meni, mutta jatko-opinnot kärsivät vähän kun niitä lapsia tuppasi syntymään jo yläasteella.

        Tämä oli päivän paras :)
        Sainpä hyvät naurut!

      • pois kotoa

        Miten käytännön asiat järjestyivät, asunto, rahat? Oma poikani nyt 12 v. Luotan lapseeni. Ajattelin asumisoikeusasunnon hankkimista omiin nimiini. Poika voisi aloitella oman elämänsä siinä.

    • joku

      emäntäni muutti 16v ikäisenä myös kotoa ja hyvin pärjätty jo 9v saman katon alla. eli eiku muutta pystyyn paitsi kannattaa kysellä kelasta ensin asumistuesta ja opintorahoista että miten niiden kanssa käy ..

      mutta onnea kuitenkin muuttoon

    • ITSEKIN JOSKUS NUORI

      En suosittelisi vielä.
      Tsekkaile ainakin yksi vuosi eteenpäin.

    • milloin muutat

      Jokainenhan muuttaa pois kotoa, silloin kun tietää että osaa huolehtia itsestään. Toiset aikuistuu nuorempina ja toiset asuu kotona tosi pitkään. Jos tiedät, että pystyt huolehtimaan itsestäsi niin senkun muutat.

      Olet kuitenkin jo melko pitkään seurustellut poikakaverisi kanssa niin varmasti tunnette toisenne. Ja hänellähän on jo vakityöpaikka...jos olette varmoja tuosta yhteen muuttamisesta niin antakaa mennä vaan!

    • herran pieksut sentään

      Turha meidän suomalaisten on kauhistella kehitysmaiden lapsiavioliittoja. Meillä lapset muuttavat itse vapaaehtoisesti ja vielä vanhempiensa luvalla ihan vastaaviin liittoihin..

      • tyttö.....

        Nyt sitten ollaan asuttu yhdessä kuukaudenpäivät.:)

      • asdfasd
        tyttö..... kirjoitti:

        Nyt sitten ollaan asuttu yhdessä kuukaudenpäivät.:)

        Pistikö julli ivielä paksuksi, vai? Ah, YH-elämä on ihanaa.

      • lklklk
        asdfasd kirjoitti:

        Pistikö julli ivielä paksuksi, vai? Ah, YH-elämä on ihanaa.

        Ei vittu!! :DD

    • manndyy

      Aloitan tänä vuonna opiskelut toisessa kaupungissa. Okei no viereisessä kumminkin ja olemme kanssa kesällä muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen. Minä olen 17 ja hän on minua viisi vuotta vanhempi ja nyt jo töissä ollut muutaman vuoden. Minä olen taas kerännyt rahaa koko vuoden olemalla töissä, joten luulisin ettei meillä mitään rahaongelmia tule. Me tosin olemme olleet yhdessä vasta kahdeksan kuukautta
      Joten minusta et ole liian nuori muuttamaan .Mun kaveripiirissä aika monet on muuttaneet pois kotoa tän ikäsinä

    • Pihiperkele

      Moi. Täällä on näköjään aika moni nuorehko nuorena muuttanut henkilö todistelemassa asiaansa, vastassaan vanhoja pieruja. Joten tässäpä 24-vuotiaan näkökulmasta. :)

      Muutin pois kotoa 17-vuotiaana poikakaverin kanssa hänen äitinsä asuntoon. Hänen äitinsä ei talossa enää asunut ja me maksoimme mm. nettimaksumme, sähkömme ja vesimaksumme, ja tietysti myös puhelinlaskut. Olin vielä lukiossa ja maksoin omavastuun kulkemisestani 180 kilometrin päähän kouluun joka päivä (muistaakseni jonkin 30€ tai 60€/kk?). Telkkaria meillä ei ollut, emmekä sitä osanneet kaivata. Tietokoneet meillä kuitenkin oli (nykyopiskelijalle välttämättömyys) ja ne olivat vanhempiemme kustantamia. Kirjastosta sai elämään viihdettä kirjojen ja lehtien muodossa. Rahat olivat kahdella alaikäisellä todella tiukalla, molemmilla hätävarana lapsena avattu säästötili. Poikaystäväni, nykyinen kihlattuni, kävi töissä sen verran mitä perheen tuttavan liikkeessä tarvittiin. Vaikka rahaa ei ollut paljon ja vanhemmat joutuivat silloin tällöin avustamaan, me olimme onnellisia. Onneksi viimeisen lukiovuoden jälkeen pystyin pitämään välivuoden ja tienaamaan. Voi sitä luksusta.

      Näin ollen sanoisin että olet aivan tarpeeksi vanha muuttamaan, jos vain olet järkevä nuori. :) Se on aika kasvattava kokemus ja huomaa, että jos haluaa luksusta, niin sen eteen joutuu tosiaan näkemään vaivaa. En ymmärrä miksi se nyt olisi mitenkään ratkaisevaa, että olette kovin nuoria ettekä ehkä ole ikuisesti yhdessä. Myönnän, että haluaisin joskus asua yksin, mutta se on enemmän kiinni oman rauhan puutteesta ja tulee korjautumaan siinä vaiheessa, kun olemme avokin kanssa tarpeeksi "isoja" ostamaan oman talon. Mikä siinä yksin asumisessa on niin kovin tärkeää? Samanlainen shokki se on, ihan sama minkä ikäisenä siihen joutuu.

      Pieniä säästövinkkejä kannattaa lueskella netistä ja tosiaan miettiä tarkkaan mitä kaikkea elämässä tarvitsee ja mitä ei. Kaurapuuro on muuten superhalpaa, ja kannattaa opetella leipomaan.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      79
      4468

    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3105

    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      3091

    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      400
      2179

    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      219
      1296

    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      11
      1203

    7. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      76
      1197

    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      30
      1064

    9. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      63
      1056

    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      111
      983
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt