Azorit

Portugalilaisten kielitaidossa ylipäätään on parantamisen varaa ja siihen, etenkin englanninkieleen, satsataan kouluissamme yhä enemmän ja enemmän, mutta tulosten näkymiseen menee aikaa. Eivät ne Suomen peruskoulun hedelmätkään heti kypsyneet.

Puutteellisesta kielitaidosta huolimatta azorilaiset ovat minun kokemukseni mukaan aidosti auttamishaluisia. Helsingistä tänne pikkukaupunkiin muuttaneena koen eron Azorien hyväksi olevan niin suuri kuin yöllä ja päivällä.

Turismi Azoreilla on varsin nuorta, muistaakseni enimmäiset ryhmämatkat alkoivat v. 2001. Suomesta järjestettyjä matkoja Azoreille on tehty vuodesta 2005 lähtien. Monet asiat eivät täällä siistä syystä ole vielä ihan parhaalla tolallaan.

Olen näillä palstoilla kirjoittanut kirjan verran tekstiä Azoreista ja Portugalista, jossa olen matkustanut ja oleskellut vuodesta 1994 lähtien eripituisia aikoja. Olen pyrkinyt kirjoituksillani vähentämään mahdollisia pettymyksiä. Kaikki aiheesta kun aiheesta kirjoittamani tekstit löytyvät tämän palstan yläosassa olevalla hakutoiminnolla. Matkailijoille hyödyllistä tietoa Azoreista on myös omilla Internet-sivuillani osoitteessa www.ofinlandes.com/Minun Azorini. Olen panostanut etenkin ruokaan, koska se on aihe, joka jakaa mielipiteitä.

Olen toistanut lukemattomia kertoja, että Portugali ei ole mikään pihvimaa. Positiivisia yllätyksiäkin voi tulla, mutta ne ovat harvinaisia pihvin suhteen. Broiler on täällä yleensä ok, samoin porsas ja naudanpaisti.

Kalalajeja täällä on merkittävästi enemmän tarjolla kuin Suomessa ja niistä löytynee ainakin useampien makuun sopivia. Olen suosittanut mm. cherneä, chicharroja, garoupaa, robaloa, boca negraa. Tavallisin kalan valmistustapa on grillaus. Chicharrot tiristetään rapeiksi.

Olen myös kertonut, että yleensä ranskalaiset voi vaihtaa keitettyihin perunoihin ja päinvastoin. Azorilaiset perunat hakkaavat mielestäni suomalaiset joka käänteessä. En ole koskaan saanut huonoja perunoita portugalilaisessa ravintolassa. Portugali on myös tähän mennessä tietämäni ainoa maa, jossa pääruoan kanssa tarjotaan usein sekä riisiä että perunoita.

Suurin ongelma mielestäni on azorilaisten kokkien välinpitämättömyys vihannesten suhteen. Kypsennettävät vihannekset keitetään liian pehmeiksi ja vetisiksi ja jätetään mauttomiksi. Yksinkertaisen hyvän lisukesalaatinkin löytäminen on vaikeaa.

Palveluun olen yleensä ollut tyytyväinen ja vaikka loppufiilis ei olisikaan ollut kympin arvoinen, ei minun luojan kiitos ole koskaan tarvinnut maksaa itseäni kipeäksi ravintolassa niin kuin Suomessa.

Portugalilaisten rakkautta vauhdin huumaan on myös käsitelty näillä palstoilla. Etenkin kaikille muille, jotka tätä luette ja suunitttelette matkustaa bussilla, haluan kertoa, että tässä kuvatun bussikuskin hurja ajotapa on poikkeus.

Se että Caldeira Velhaan sattui samaan aikaan runsaasti muita matkailijoita, on myös poikkeus. Olen käynyt mainitulla lähteellä parhaimpana sesonkiaikana, eikä siellä ollut minkäänlaista tungosta.

Azorit eivät ole mikään massaturistikohde eikä sitä ole infrastruktuurimmekaan. Täällä on kaikki pientä ja sievää ja sellaisena pysyköön.

Siisteyttä olen käsitellyt aikaisemmin tällä palstalla ja sivuillani kohdassa FAQ. Etenkin siisteyden kohdalla on syytä tarkastaa, ettei malkaa ole myös omassa silmässä. Olen joitakin krittisiä kehottanut menemään katsomaan Helsingin rautatieaseman ympäristöä ennen aamusiivousta tai tutkimaan esim. Pohjois-Haagan puistometsiä, löyytkö sieltä rikottuja pulloja.

Kouluissamme Azoreilla tehdään säännöllistä työtä ympäristönsuojelun hyväksi ja aihetta käsitellään myös lehdistössämme usein, mutta siemenen kylvämisestä sadonkorjuuseen meneen hieman aikaa.

Joissakin matkaesitteissä mainosmiehet kuvaavat Azoreita paratiisiksi. Muistutan, että paratiisi on vasta taivaassa, ei täällä maan päällä, ei edes Azoreilla.

Meillä on täällä paljon puutteita, mutta menemme eteenpäin koko ajan. Kaikista vajavaisuuksista huolimatta Ponta Delgadassa ja São Miguelilla on erittäin miellyttävä asua.

masseur kirjoitti:

Portugalilaisten kielitaidossa ylipäätään on parantamisen varaa ja siihen, etenkin englanninkieleen, satsataan kouluissamme yhä enemmän ja enemmän, mutta tulosten näkymiseen menee aikaa. Eivät ne Suomen peruskoulun hedelmätkään heti kypsyneet.

Puutteellisesta kielitaidosta huolimatta azorilaiset ovat minun kokemukseni mukaan aidosti auttamishaluisia. Helsingistä tänne pikkukaupunkiin muuttaneena koen eron Azorien hyväksi olevan niin suuri kuin yöllä ja päivällä.

Turismi Azoreilla on varsin nuorta, muistaakseni enimmäiset ryhmämatkat alkoivat v. 2001. Suomesta järjestettyjä matkoja Azoreille on tehty vuodesta 2005 lähtien. Monet asiat eivät täällä siistä syystä ole vielä ihan parhaalla tolallaan.

Olen näillä palstoilla kirjoittanut kirjan verran tekstiä Azoreista ja Portugalista, jossa olen matkustanut ja oleskellut vuodesta 1994 lähtien eripituisia aikoja. Olen pyrkinyt kirjoituksillani vähentämään mahdollisia pettymyksiä. Kaikki aiheesta kun aiheesta kirjoittamani tekstit löytyvät tämän palstan yläosassa olevalla hakutoiminnolla. Matkailijoille hyödyllistä tietoa Azoreista on myös omilla Internet-sivuillani osoitteessa www.ofinlandes.com/Minun Azorini. Olen panostanut etenkin ruokaan, koska se on aihe, joka jakaa mielipiteitä.

Olen toistanut lukemattomia kertoja, että Portugali ei ole mikään pihvimaa. Positiivisia yllätyksiäkin voi tulla, mutta ne ovat harvinaisia pihvin suhteen. Broiler on täällä yleensä ok, samoin porsas ja naudanpaisti.

Kalalajeja täällä on merkittävästi enemmän tarjolla kuin Suomessa ja niistä löytynee ainakin useampien makuun sopivia. Olen suosittanut mm. cherneä, chicharroja, garoupaa, robaloa, boca negraa. Tavallisin kalan valmistustapa on grillaus. Chicharrot tiristetään rapeiksi.

Olen myös kertonut, että yleensä ranskalaiset voi vaihtaa keitettyihin perunoihin ja päinvastoin. Azorilaiset perunat hakkaavat mielestäni suomalaiset joka käänteessä. En ole koskaan saanut huonoja perunoita portugalilaisessa ravintolassa. Portugali on myös tähän mennessä tietämäni ainoa maa, jossa pääruoan kanssa tarjotaan usein sekä riisiä että perunoita.

Suurin ongelma mielestäni on azorilaisten kokkien välinpitämättömyys vihannesten suhteen. Kypsennettävät vihannekset keitetään liian pehmeiksi ja vetisiksi ja jätetään mauttomiksi. Yksinkertaisen hyvän lisukesalaatinkin löytäminen on vaikeaa.

Palveluun olen yleensä ollut tyytyväinen ja vaikka loppufiilis ei olisikaan ollut kympin arvoinen, ei minun luojan kiitos ole koskaan tarvinnut maksaa itseäni kipeäksi ravintolassa niin kuin Suomessa.

Portugalilaisten rakkautta vauhdin huumaan on myös käsitelty näillä palstoilla. Etenkin kaikille muille, jotka tätä luette ja suunitttelette matkustaa bussilla, haluan kertoa, että tässä kuvatun bussikuskin hurja ajotapa on poikkeus.

Se että Caldeira Velhaan sattui samaan aikaan runsaasti muita matkailijoita, on myös poikkeus. Olen käynyt mainitulla lähteellä parhaimpana sesonkiaikana, eikä siellä ollut minkäänlaista tungosta.

Azorit eivät ole mikään massaturistikohde eikä sitä ole infrastruktuurimmekaan. Täällä on kaikki pientä ja sievää ja sellaisena pysyköön.

Siisteyttä olen käsitellyt aikaisemmin tällä palstalla ja sivuillani kohdassa FAQ. Etenkin siisteyden kohdalla on syytä tarkastaa, ettei malkaa ole myös omassa silmässä. Olen joitakin krittisiä kehottanut menemään katsomaan Helsingin rautatieaseman ympäristöä ennen aamusiivousta tai tutkimaan esim. Pohjois-Haagan puistometsiä, löyytkö sieltä rikottuja pulloja.

Kouluissamme Azoreilla tehdään säännöllistä työtä ympäristönsuojelun hyväksi ja aihetta käsitellään myös lehdistössämme usein, mutta siemenen kylvämisestä sadonkorjuuseen meneen hieman aikaa.

Joissakin matkaesitteissä mainosmiehet kuvaavat Azoreita paratiisiksi. Muistutan, että paratiisi on vasta taivaassa, ei täällä maan päällä, ei edes Azoreilla.

Meillä on täällä paljon puutteita, mutta menemme eteenpäin koko ajan. Kaikista vajavaisuuksista huolimatta Ponta Delgadassa ja São Miguelilla on erittäin miellyttävä asua.

Lue lisää

Olen kyllä lukenut laittamiasi viestejä jo ennen matkaamme näiltä foorumeilta sekä muistakin medioista, silti odotukseni olivat paljon korkeammalla. Kuten sanoin, ei matka sentään mitään pakkopullaa ollut. Kuten kerroin, autoilu oli huippukokemus saarerella. Ja syystä kun nuo kylien kadut todellakin ovat niin kaposia, pysyttelimme visusti isommilla poluilla, joten omilla retkillämme tunsin olevakin kyllä turvallisessa kyydissä. Kuten sanoin, meillä saattoi olla kylän hulluin kuski ratin takana. Meillä itsellä oli se periaate, että ajamme ihan rauhassa omaan tahtiin, ja heti kun tulee jonoa perään, siirrymme sivuun ja päästämme jonon ohi. Meillä ei ole kiire kuolemaan. Kritisoit tuolla aiemmin turistien autoilua ja heidän saastuttavan saaren kaunista luontoa, mutta tähän hätään täytyy todeta, että kyllä nuo vuokraamoiden uudet autot saastuttaa ympäristöä paljon vähemmän, kuin paikallisten vanhat autot. Ymmärrän kyllä pointtisi: jokainen auto on maapallolla liikaa! Ei pelkästään jossain tietyssä maassa.

Olimme kyllä suunnitelleet käymistä myös jollain toisella saarella, mutta lentolippujen kalleus yllätti meidät. Varmasti olisimme löytäneet muilta saarilta paljonkin sitä, mitä haimme: rauhaa, upeita maisemia, puhtautta. Mutta, köyhiä työläisiä kun olemme, siihen ei jäänyt rahaa, vaikka aikaa olisikin ollut. Meille nimittäin tuo 2 viikkoa oli jopa liian pitkä aika, 10 päivää olisi ollut optimaalinen. Se on totta, mitä monet ovat puhuneet, että viikko ei riitä.

Kerroit, että olet itse lähtenyt pääkaupunkiseudulta maailmalle. Noh, todettakoon, että niin mekin lähdimme. Mutta täytyy myös sanoa, että ikinä eläessäni en ole edes töissäni (sairaalassa) törmännyt huumeisiin niin paljon, kuten jouduimme näkemään saarellanne, ja tämä oli todellinen järkytys! Hotellimme viereisessä puistossa käytiin suoranaista kauppaa. Niin, vai vaihtoivatko he siellä leivontatarvikkeita pienissä minigrip-pusseissa, kun oli juhlatkin tulossa? Mene ja tiedä, itse kun vain näin tapauksen, en käynyt haastattelemassa. Mutta pyöripä siinä puiston ympärillä harva se päivä poliisejakin, mikä vahvisti vain epäilyksiäni.

Mitä tuohon ruokaan tulee, niin monet muutkin ovat tuota asiaa kritisoineet. Sen lisäksi ruuan tulo kesti hyvin usein aivan tolkuttoman kauan. Eli ihan hirvittävässä nälässä ei mihkään ravintolaan viitsinyt mennä norkoilemaan. Ja koska itse en osaa pätkääkään portugalia (mikä on tietysti omaa tyhmyyttäni), niin oli hirvittävän vaikeaa ymmärtää ruokalistoja, koska niissä ei ollut mitään selostuksia, miten ko. ruoka on valmistettu. Vain ja ainoastaan raaka-aineet. Pari kertaa söin keitettyjä perunoita, ja niistä täytyy kyllä sanoa, että ne todellakin oli parempia, kuin mitä Suomessa olen syönyt, toisella kertaa älysimme pyytää niitä, kun ranskalaiskiintiö tuli totaalisen täyteen. Itselle ei tullut mieleenkään, että perunat on aina niitä ranuja, ellei osaa muuta vaatia, tuota asiaa kun ei mainita ruokalistoissa. Suomessahan on lähes kaikissa ravintoloissa valittavissa useampia lisukevaihtoehtoja.

Se, että itse vähän kritisoin odotuksiamme johtuu siitä, että täällä löytyy lähestulkoon pelkkiä ylistyssanoja tuosta matkakohteesta, pitää tuoda jotain toistakin näkökulmaa kohteesta. Ennen matkaa luin iltalehden sivuilta muiden matkalaisten kommentteja saaresta, ja yksi sieltä jäi mieleen: nimittäin se, jossa saarta kritisoitiin oikein pahasti. Silloin se lähinnä huvitti, ja lähdimme positiivisella mielellä reissuun. Ja toki, kaikista kommelluksista huolimatta, joita en ole vieläkään kertonut (mm. lähellä olevaa putoamistani rotkoon, joka edelleen naurattaa, mutta silti kauhistuttaa) matkalta palasimme positiivisella mielellä. Kritiikki on vain yksi näkökulma. Muihin rantalomapaikkoihin verrattuna saari oli todellakin positiivinen kokemus, sillä siellä ei todellakaan ole joka kadun kulmassa piraatti ja krääsäkojuja, joita vahditaan haukan tavoin, vaan siellä sai rauhassa shoppailla, ilman, että joku tulee heti kimppuun. Tosin itse en kyllä vaatteita löytänyt, koska niitä merkkejä ei Sao Miguelilta löytynyt, mitä itse käytän. Mutta muita tuliaisia kyllä löytyi. Ja paikallista teetä toin toki sukulaisillekin tuliaisiksi. Niin ja se ananas oli todellakin meidän perheen suurta herkkua!

Olisiko osa syy kielitaidottomuuteen se, että Portugali kuuluu niihin maihin, jossa kansainvälisiä ohjelmia käännetään omalle äidinkielelle? Koettiin mekin aiemmin Portugalissa olleena, että välillämme on kielimuuri, eikä siellä tahtonut saada itseään ilmaistua edes fluent english-taidoilla. Yhdessä ravintolassa sattui hauska tilanne, että tarjoilija kysyi portugaliksi, mitä haluamme juoda? Eihän me sitä ymmärretty, joten ei saatu juotavaa ollenkaan, ennenkuin sanoimme, pelkästään coca cola,please. Saatiin viimein juotavaakin, mutta ei luulis olevan kauhean vaikeaa opetella edes sanaa "drink"? Luulimme, että Euroopassa aina pärjää englannilla Ranskaa lukuunottamatta.

edellinen kokija kirjoitti:

Olen kyllä lukenut laittamiasi viestejä jo ennen matkaamme näiltä foorumeilta sekä muistakin medioista, silti odotukseni olivat paljon korkeammalla. Kuten sanoin, ei matka sentään mitään pakkopullaa ollut. Kuten kerroin, autoilu oli huippukokemus saarerella. Ja syystä kun nuo kylien kadut todellakin ovat niin kaposia, pysyttelimme visusti isommilla poluilla, joten omilla retkillämme tunsin olevakin kyllä turvallisessa kyydissä. Kuten sanoin, meillä saattoi olla kylän hulluin kuski ratin takana. Meillä itsellä oli se periaate, että ajamme ihan rauhassa omaan tahtiin, ja heti kun tulee jonoa perään, siirrymme sivuun ja päästämme jonon ohi. Meillä ei ole kiire kuolemaan. Kritisoit tuolla aiemmin turistien autoilua ja heidän saastuttavan saaren kaunista luontoa, mutta tähän hätään täytyy todeta, että kyllä nuo vuokraamoiden uudet autot saastuttaa ympäristöä paljon vähemmän, kuin paikallisten vanhat autot. Ymmärrän kyllä pointtisi: jokainen auto on maapallolla liikaa! Ei pelkästään jossain tietyssä maassa.

Olimme kyllä suunnitelleet käymistä myös jollain toisella saarella, mutta lentolippujen kalleus yllätti meidät. Varmasti olisimme löytäneet muilta saarilta paljonkin sitä, mitä haimme: rauhaa, upeita maisemia, puhtautta. Mutta, köyhiä työläisiä kun olemme, siihen ei jäänyt rahaa, vaikka aikaa olisikin ollut. Meille nimittäin tuo 2 viikkoa oli jopa liian pitkä aika, 10 päivää olisi ollut optimaalinen. Se on totta, mitä monet ovat puhuneet, että viikko ei riitä.

Kerroit, että olet itse lähtenyt pääkaupunkiseudulta maailmalle. Noh, todettakoon, että niin mekin lähdimme. Mutta täytyy myös sanoa, että ikinä eläessäni en ole edes töissäni (sairaalassa) törmännyt huumeisiin niin paljon, kuten jouduimme näkemään saarellanne, ja tämä oli todellinen järkytys! Hotellimme viereisessä puistossa käytiin suoranaista kauppaa. Niin, vai vaihtoivatko he siellä leivontatarvikkeita pienissä minigrip-pusseissa, kun oli juhlatkin tulossa? Mene ja tiedä, itse kun vain näin tapauksen, en käynyt haastattelemassa. Mutta pyöripä siinä puiston ympärillä harva se päivä poliisejakin, mikä vahvisti vain epäilyksiäni.

Mitä tuohon ruokaan tulee, niin monet muutkin ovat tuota asiaa kritisoineet. Sen lisäksi ruuan tulo kesti hyvin usein aivan tolkuttoman kauan. Eli ihan hirvittävässä nälässä ei mihkään ravintolaan viitsinyt mennä norkoilemaan. Ja koska itse en osaa pätkääkään portugalia (mikä on tietysti omaa tyhmyyttäni), niin oli hirvittävän vaikeaa ymmärtää ruokalistoja, koska niissä ei ollut mitään selostuksia, miten ko. ruoka on valmistettu. Vain ja ainoastaan raaka-aineet. Pari kertaa söin keitettyjä perunoita, ja niistä täytyy kyllä sanoa, että ne todellakin oli parempia, kuin mitä Suomessa olen syönyt, toisella kertaa älysimme pyytää niitä, kun ranskalaiskiintiö tuli totaalisen täyteen. Itselle ei tullut mieleenkään, että perunat on aina niitä ranuja, ellei osaa muuta vaatia, tuota asiaa kun ei mainita ruokalistoissa. Suomessahan on lähes kaikissa ravintoloissa valittavissa useampia lisukevaihtoehtoja.

Se, että itse vähän kritisoin odotuksiamme johtuu siitä, että täällä löytyy lähestulkoon pelkkiä ylistyssanoja tuosta matkakohteesta, pitää tuoda jotain toistakin näkökulmaa kohteesta. Ennen matkaa luin iltalehden sivuilta muiden matkalaisten kommentteja saaresta, ja yksi sieltä jäi mieleen: nimittäin se, jossa saarta kritisoitiin oikein pahasti. Silloin se lähinnä huvitti, ja lähdimme positiivisella mielellä reissuun. Ja toki, kaikista kommelluksista huolimatta, joita en ole vieläkään kertonut (mm. lähellä olevaa putoamistani rotkoon, joka edelleen naurattaa, mutta silti kauhistuttaa) matkalta palasimme positiivisella mielellä. Kritiikki on vain yksi näkökulma. Muihin rantalomapaikkoihin verrattuna saari oli todellakin positiivinen kokemus, sillä siellä ei todellakaan ole joka kadun kulmassa piraatti ja krääsäkojuja, joita vahditaan haukan tavoin, vaan siellä sai rauhassa shoppailla, ilman, että joku tulee heti kimppuun. Tosin itse en kyllä vaatteita löytänyt, koska niitä merkkejä ei Sao Miguelilta löytynyt, mitä itse käytän. Mutta muita tuliaisia kyllä löytyi. Ja paikallista teetä toin toki sukulaisillekin tuliaisiksi. Niin ja se ananas oli todellakin meidän perheen suurta herkkua!

Lue lisää

Kiitos teille ja kaikille muille tällä palstalla keskusteleville siitä.

Azorit ja Portugali ovat sitä mitä ne ovat ja miten kukin ne itse kokee omien odotuksiensa ja niiden täyttymysten pohjalta. Matkailijan kokemus on arvokas, mutta lyhyytensä vuoksi pakostakin osa kokonaiskuvasta. Olen pyrkinyt täydentämään lisätiedoilla turistin yksittäistä kokemusta.

Matka koostuu useasta elementistä, jotka kaikki eivät välttämättä ole täydellisiä. On toivottavaa, että kokonaisfiilis olisi positiivinen.

Matkailija liikkuu lomallaan usein alueilla, joilla hän ei arkioloissa oleskele. Kalliossa asuneena tunnen alueen laitapuolen kukijoiden elämäntapaa ja näin lähes päivittäin myös huumeiden käyttäjiä, koska kuljin seudulla sijaitsevan huumeklinkan ohi.

Olen tietoinen Ponta Delgadan ja Azorien huumeongelmasta lehtemme kautta. Mieleeni tulee lehtijuttu Largo dos Martiresin pikkupuistosta, jossa käytävästä huumekaupasta tarinassa puhuttiin. Alueella on kaupungin toimesta lisätty poliisipartiointia tiettyinä aikoina päivästä.

Jonkin verran ongelmallisia alueita Ponta Delgadassa ovat Santa Clara (keskustasta länteen), Calheta (keskustasta hieman itään) ja São Roque (4 km keskustasta itään). Porukkaa, joilla ei ole mitään tekemistä, saattaa päivällä oleskella Campo de São Fransiscon kentällä. Minun tietooni ei ole tullut, että he olisivat vaivanneet matkailijoita.

Keskustelu lentolippujen hinnoista on täällä vireillä kaiken aikaa. SATAlla on yksinoikeus Azorien sisäiseen ja ulkopuolelle suuntautuvaan säännölliseen reittiliikenteeseen. Azorit ovat syrjäseutua ja SATAn velvollisuutena on palvella jokaisen saaren asukkaita. Jokaista myytyä lippua kohti autonominen hallitus maksaa SATAlle tukea, joka esim. Lissabonin ja Ponta Delgadan välisellä osuudella on runsaat 80 euroa meno-paluu lennosta. Näin SATA saa bruttolipputuloja matkasta Lissaboniin saarella vakituisesti asuvalta noin 400 euroa per matka.

Toivoisimme kaikki, että lentohinnat olisivat halvempia ja olisi mielenkiintoista tietää, mikä on break even point ja mistä hinnasta lähtien lipputulo on puhdasta voittoa. Ikävä tosiasia on, että kun matkustajavolyymi on pieni, sen kuljettaminen tuskin kiinnostaisi ketään, vaikka taivas olisikin ns. vapaa.

Perinteiset ravintolat ovat jatkaneet entistä linjaansa eivätkä ole parantaneet ruokalistojaan, jotta niiden antimia olisi ulkomaalaisen matkailijan helpompi ymmärtää. Kun azorilainen menee ravintolaan, hän hakee menusta tuttuja ruokia eikä hän siksi tarvitse selitystä, mitä ruokiin kuuluu, sillä hän tietää kaiken niistä. Kaikkihan sen tietää -mentaliteetti pätee moneen muuhunkin asiaan, mm. kaupungin tiedottamiseen erinäisistä tilaisuuksista: jos on kysymys vuosittain toistuvasta tapahtumasta, ei välttämättä kerrota aikaa eikä paikkaa, koska kaikkihan ne tietävät, vuodesta toiseenhan on aina tehty samoin. Kestää hieman aikaa, ennen kuin ulkopuolinen sisäistää kaiken tämän perimätiedon.

Vielä kerran, lämpimät kiitokset ja hyvä kesän jatkoa.

yksi esimerkki kirjoitti:

Olisiko osa syy kielitaidottomuuteen se, että Portugali kuuluu niihin maihin, jossa kansainvälisiä ohjelmia käännetään omalle äidinkielelle? Koettiin mekin aiemmin Portugalissa olleena, että välillämme on kielimuuri, eikä siellä tahtonut saada itseään ilmaistua edes fluent english-taidoilla. Yhdessä ravintolassa sattui hauska tilanne, että tarjoilija kysyi portugaliksi, mitä haluamme juoda? Eihän me sitä ymmärretty, joten ei saatu juotavaa ollenkaan, ennenkuin sanoimme, pelkästään coca cola,please. Saatiin viimein juotavaakin, mutta ei luulis olevan kauhean vaikeaa opetella edes sanaa "drink"? Luulimme, että Euroopassa aina pärjää englannilla Ranskaa lukuunottamatta.

Lue lisää

Portugalissa dubbaus on epätavallista. En ole kertaakaan nähnyt aikuisille takoitettua ohjelmaa, esim elokuvia, dubattuina Portugalin televisiokanavilla. Kaikki ulkomaalaiset sarjat esitetään alkuperäiskielellä. Lasten sarjoja saatetaan äännittää portugaliksi. Uutisissa ulkomaalaisen haastateltavan puhe tekstitetään. Ulkomaisissa dokumenteissä menetellään yleensä samalla tavalla kuin Suomessakin, niin että kertoja on portugalilainen ja haastateltavien puhe tekstitetään.

On kuitenkin syytä muistaa, että portugalin kielialue on laaja, kiitos Brasilian ja entisten siirtomaiden. Niinpä esim. jota kuinkin kaikki ammatti- ja tieteellinen kirjallisuus on saatavana portugaliksi. Näin syntyy mielikuva siitä, että portugalin kieli yksinään on riittävä.

Espanjaa portugalilaiset vähintään ymmärtävät ja monet puhuvatkin sitä sujuvasti. Myös ranska ja italia ovat heille suhteellisen helppoja. Sivistyneen vanhemman sukupolven keskuudessa ranskankielen taito olikin yleinen.

Kommunikaatiotilanne on kahden tai useamman kauppa. Kielitaidotonta saattaa taidon puute hävettää, hämmentää ja mykistää. Fluent Englishistä tässä tilanteessa on tuskin hyötyä. Parasta on säilyttää rauhallisuus ja käyttää mahdollisimman yksinkertaisia ilmaisuja ja ottaa vaikka kynä ja paperia avuksi.

Maailma on täynnä stereotypioita. Puhuttu englanti ei ole valtakieli ei niin Espanjassa kuin Italiassakaan, jos mennään turistialueiden ulkopuolelle.

Suomalaisten on mielestäni syytä on olla nöyriä eikä suinkaan omaksua monen anglosaksin ylimielistä asennetta, että kaikkien täytyy osata englantia, kun se on se kieli, jota minä puhun.

masseur kirjoitti:

Portugalissa dubbaus on epätavallista. En ole kertaakaan nähnyt aikuisille takoitettua ohjelmaa, esim elokuvia, dubattuina Portugalin televisiokanavilla. Kaikki ulkomaalaiset sarjat esitetään alkuperäiskielellä. Lasten sarjoja saatetaan äännittää portugaliksi. Uutisissa ulkomaalaisen haastateltavan puhe tekstitetään. Ulkomaisissa dokumenteissä menetellään yleensä samalla tavalla kuin Suomessakin, niin että kertoja on portugalilainen ja haastateltavien puhe tekstitetään.

On kuitenkin syytä muistaa, että portugalin kielialue on laaja, kiitos Brasilian ja entisten siirtomaiden. Niinpä esim. jota kuinkin kaikki ammatti- ja tieteellinen kirjallisuus on saatavana portugaliksi. Näin syntyy mielikuva siitä, että portugalin kieli yksinään on riittävä.

Espanjaa portugalilaiset vähintään ymmärtävät ja monet puhuvatkin sitä sujuvasti. Myös ranska ja italia ovat heille suhteellisen helppoja. Sivistyneen vanhemman sukupolven keskuudessa ranskankielen taito olikin yleinen.

Kommunikaatiotilanne on kahden tai useamman kauppa. Kielitaidotonta saattaa taidon puute hävettää, hämmentää ja mykistää. Fluent Englishistä tässä tilanteessa on tuskin hyötyä. Parasta on säilyttää rauhallisuus ja käyttää mahdollisimman yksinkertaisia ilmaisuja ja ottaa vaikka kynä ja paperia avuksi.

Maailma on täynnä stereotypioita. Puhuttu englanti ei ole valtakieli ei niin Espanjassa kuin Italiassakaan, jos mennään turistialueiden ulkopuolelle.

Suomalaisten on mielestäni syytä on olla nöyriä eikä suinkaan omaksua monen anglosaksin ylimielistä asennetta, että kaikkien täytyy osata englantia, kun se on se kieli, jota minä puhun.

Lue lisää

Discovery Channelilla kaikki lähetykset oli dubattuja. Huvittavinta oli katsoa niitä ohjelmia, mitä me Suomessa katsomme mm. American Chopper jossa iloiset duppaukset kertoivat Teutulin perheen kommelluksista. Jos olet ikinä kuunnellut alkuperäistä huutoa, niin dubatessa ohjelmasta katoaa se idea kokonaan. Suomessa ei ainakaan tuon kanavan ohjelmia dubata. Toki, tulihan siellä näitä amerikkalaisia hömppäsarjoja ihan alkuperäiskielellä, mutta niin tuli myös näitä portugalilaisia saippuakupliakin.

metsäpalovaroitus kirjoitti:

Discovery Channelilla kaikki lähetykset oli dubattuja. Huvittavinta oli katsoa niitä ohjelmia, mitä me Suomessa katsomme mm. American Chopper jossa iloiset duppaukset kertoivat Teutulin perheen kommelluksista. Jos olet ikinä kuunnellut alkuperäistä huutoa, niin dubatessa ohjelmasta katoaa se idea kokonaan. Suomessa ei ainakaan tuon kanavan ohjelmia dubata. Toki, tulihan siellä näitä amerikkalaisia hömppäsarjoja ihan alkuperäiskielellä, mutta niin tuli myös näitä portugalilaisia saippuakupliakin.

Lue lisää

Discovery ei ole Portugalin televisiokanava. Suurin portugalilaisista katsoo RTP:tä, SIC:iä ja TVI:tä. Satelliittikanavat ovat tehneet omia ratkaisujaan houkutellakseen mahdollisimman suuren katselijamäärän, toiset tekstittävät paikalliselle kielelle, toiset äänittävät päälle.

Läheskään kaikki portugalilaiset eivät näe Discoveryn kanavia eivätkä muitakaan satelliittikanavia, vaan katsovat pääasiassa analogisia kotimaisia kanavia aina vuoteen 2012 saakka.

edellinen kokija kirjoitti:

Olen kyllä lukenut laittamiasi viestejä jo ennen matkaamme näiltä foorumeilta sekä muistakin medioista, silti odotukseni olivat paljon korkeammalla. Kuten sanoin, ei matka sentään mitään pakkopullaa ollut. Kuten kerroin, autoilu oli huippukokemus saarerella. Ja syystä kun nuo kylien kadut todellakin ovat niin kaposia, pysyttelimme visusti isommilla poluilla, joten omilla retkillämme tunsin olevakin kyllä turvallisessa kyydissä. Kuten sanoin, meillä saattoi olla kylän hulluin kuski ratin takana. Meillä itsellä oli se periaate, että ajamme ihan rauhassa omaan tahtiin, ja heti kun tulee jonoa perään, siirrymme sivuun ja päästämme jonon ohi. Meillä ei ole kiire kuolemaan. Kritisoit tuolla aiemmin turistien autoilua ja heidän saastuttavan saaren kaunista luontoa, mutta tähän hätään täytyy todeta, että kyllä nuo vuokraamoiden uudet autot saastuttaa ympäristöä paljon vähemmän, kuin paikallisten vanhat autot. Ymmärrän kyllä pointtisi: jokainen auto on maapallolla liikaa! Ei pelkästään jossain tietyssä maassa.

Olimme kyllä suunnitelleet käymistä myös jollain toisella saarella, mutta lentolippujen kalleus yllätti meidät. Varmasti olisimme löytäneet muilta saarilta paljonkin sitä, mitä haimme: rauhaa, upeita maisemia, puhtautta. Mutta, köyhiä työläisiä kun olemme, siihen ei jäänyt rahaa, vaikka aikaa olisikin ollut. Meille nimittäin tuo 2 viikkoa oli jopa liian pitkä aika, 10 päivää olisi ollut optimaalinen. Se on totta, mitä monet ovat puhuneet, että viikko ei riitä.

Kerroit, että olet itse lähtenyt pääkaupunkiseudulta maailmalle. Noh, todettakoon, että niin mekin lähdimme. Mutta täytyy myös sanoa, että ikinä eläessäni en ole edes töissäni (sairaalassa) törmännyt huumeisiin niin paljon, kuten jouduimme näkemään saarellanne, ja tämä oli todellinen järkytys! Hotellimme viereisessä puistossa käytiin suoranaista kauppaa. Niin, vai vaihtoivatko he siellä leivontatarvikkeita pienissä minigrip-pusseissa, kun oli juhlatkin tulossa? Mene ja tiedä, itse kun vain näin tapauksen, en käynyt haastattelemassa. Mutta pyöripä siinä puiston ympärillä harva se päivä poliisejakin, mikä vahvisti vain epäilyksiäni.

Mitä tuohon ruokaan tulee, niin monet muutkin ovat tuota asiaa kritisoineet. Sen lisäksi ruuan tulo kesti hyvin usein aivan tolkuttoman kauan. Eli ihan hirvittävässä nälässä ei mihkään ravintolaan viitsinyt mennä norkoilemaan. Ja koska itse en osaa pätkääkään portugalia (mikä on tietysti omaa tyhmyyttäni), niin oli hirvittävän vaikeaa ymmärtää ruokalistoja, koska niissä ei ollut mitään selostuksia, miten ko. ruoka on valmistettu. Vain ja ainoastaan raaka-aineet. Pari kertaa söin keitettyjä perunoita, ja niistä täytyy kyllä sanoa, että ne todellakin oli parempia, kuin mitä Suomessa olen syönyt, toisella kertaa älysimme pyytää niitä, kun ranskalaiskiintiö tuli totaalisen täyteen. Itselle ei tullut mieleenkään, että perunat on aina niitä ranuja, ellei osaa muuta vaatia, tuota asiaa kun ei mainita ruokalistoissa. Suomessahan on lähes kaikissa ravintoloissa valittavissa useampia lisukevaihtoehtoja.

Se, että itse vähän kritisoin odotuksiamme johtuu siitä, että täällä löytyy lähestulkoon pelkkiä ylistyssanoja tuosta matkakohteesta, pitää tuoda jotain toistakin näkökulmaa kohteesta. Ennen matkaa luin iltalehden sivuilta muiden matkalaisten kommentteja saaresta, ja yksi sieltä jäi mieleen: nimittäin se, jossa saarta kritisoitiin oikein pahasti. Silloin se lähinnä huvitti, ja lähdimme positiivisella mielellä reissuun. Ja toki, kaikista kommelluksista huolimatta, joita en ole vieläkään kertonut (mm. lähellä olevaa putoamistani rotkoon, joka edelleen naurattaa, mutta silti kauhistuttaa) matkalta palasimme positiivisella mielellä. Kritiikki on vain yksi näkökulma. Muihin rantalomapaikkoihin verrattuna saari oli todellakin positiivinen kokemus, sillä siellä ei todellakaan ole joka kadun kulmassa piraatti ja krääsäkojuja, joita vahditaan haukan tavoin, vaan siellä sai rauhassa shoppailla, ilman, että joku tulee heti kimppuun. Tosin itse en kyllä vaatteita löytänyt, koska niitä merkkejä ei Sao Miguelilta löytynyt, mitä itse käytän. Mutta muita tuliaisia kyllä löytyi. Ja paikallista teetä toin toki sukulaisillekin tuliaisiksi. Niin ja se ananas oli todellakin meidän perheen suurta herkkua!

Lue lisää

>...niin oli hirvittävän vaikeaa ymmärtää ruokalistoja, koska niissä ei ollut mitään selostuksia, miten ko. ruoka on valmistettu. Vain ja ainoastaan raaka-aineet.

Kävin ydinkeskustan yhdessä ruokapaikassa, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Ulko-ovessa oli hyvä ruokalista selostuksineen englanniksi. Pöydässä oli ruokalista vain portugaliksi. Kun pyysin ruokalistaa englanniksi, se otettiin ovesta siksi aikaa, kun sitä tarvitsin. Minusta se oli säästeliäs ja omaperäinen ratkaisu! Liekö yleistäkin Azorien ravintoloissa? Palvelu oli hyvää ja tarjoilijan englanninkielen taito moitteetonta. Kaikki järjestyi, mitä kysyttiin.

hello!! vajaan vuorokauden päästä ollaan avokin kanssa jo matkalla kentälle ja kohti sao miguelia ja azoreita..matkalla ehkä juhlimme myös 11 vuotista taivaltamme yhdessä:) olemme matkannut ympäri maailmaa(hong kong, mauritius, bahama cococay karibian risteily, miami, new york, intia, key west näitä mieleen painuvimpia mainitakseni turkit ja kanariat ja kreikan saaret on kierretty ja euroopan parhaat kaupungitkin nähty) joten odotukset on lähinnä valokuvauksen ja mukavien paikkojen ja ruokien ja snorklailun osalla..ja levon.ajattelimme vuokrata auton ja ajella muutaman päivän.autoilusta on kokemusta euroopasta niin saksan autobahneilta kuin alppien pieniltä kikkurateiltäkin joten ei hirvitä.. ajatuksena on ajella pitkin poikin jos löytyy jotain kiintoisaa niin pysähdytään. snorklaamaan oli tarkotus mennä ilheu da vilalle ja jos saan siipan houkuteltua niin ratsastus lusitanoheposilla ruotsalaisella tilalla olisi aivan ihanaa ja sitten ne lähteet ja se puutarha nuoruuden lähteineen:)

Näytti siltä, että kielitaito on parantunut. Kävin ensimmäisen kerran Azoreilla, São Miguelilla 2005 talvella ja esim. kauppakeskuksissa ja apteekeissa ei tahtonut tulla ymmärretyksi ei sitten millään - etenimme kokeilun ja erehdyksen kautta päämääräämme. En kokenut sitä mitenkään huonoksi asiaksi, ennemminkin kiehtovaksi.
Nyt englannin taito oli yleistynyt valtavasti - parantamisen varaa on. Itse yritin itsepäisesti tankata heille portugaliksi, sen vähän mitä nyt osasi, mutta he vastasivat auliisi englanniksi. Joku keksi vastata portugaliksi, johon minä nöyränä: "Sorry...?"

Roskaisuudesta. Inhosin tuota roskaamisasennetta Madeiralla. Siellä oli laittomia pieniä kaatopaikkoja siellä ja täällä. Mannermaallakin oli asiat vähän sinne- ja tännepäin tolallaan, mutta Azorit ovat näistä kolmesta kohteesta siistein. Sielläkin on kyllä vähän asennetta, että luontoon vaan roskat, ei oo mun asia.

Rannoilla olevat roskat usein huuhtoutuvat Atlantilta eivätkä välttämättä ole asukkaiden jättämiä. Itse en nyt tällä kertaa sattunut törmäämään yhteenkään roskaiseen rantaan.

Liikenne.
Portugalin liikennetilastot ovat Euroopan synkintä luettavaa. Rämäpäisyyttä aivan typeryyksiin asti. Kyllä sitä esiintyi São Miguelillakin, mutta lankeamatta samaan tyyliin autoilu oli verraten mukavaa ja turvallista.
Jos kuitenkin haluat todella hurjaa bussikyytiä, niin suosittelen Madeiraa. Tiet ovat serpentiiniä ja vauhtia enemmän kuin Kimi Räikkösellä formuloissa :-)

Olen itse luontomatkailija, valokuvailen ja tutkin luonnon kasveja sekä eläimiä. São Miguelilla on noita "luontopolkuja", mutta eivät tarjonneet sitä tunnetta, että nyt olet poissa sivistyksestä vaan polut olivat hiekkateitä ja paikalliset huristelivat siellä traktoreilla sekä avolavakuormureilla. Ehkä en vain löytänyt niitä parhaita reittejä. Pari kunnollista polkuakin kuulemma on ja kaiken lisäksi ne ammottavat tyhjyyttä turisteista (olin heinäkuussa saarella).

Portugali on hieman alkeellinen maa verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Portugali vapautui sotilasdiktatuurista vasta 1976 ja kaiken aikaa on ollut "aivovuotoa" ulos maasta. Talouden rattaa ovat lähteneet pyörimään vasta 80 -luvulla eikä kovin kummoista vauhtia siltikään ole saavutettu. Maatalous on ollut laiminlyötynä iät ja ajat.

yksi esimerkki kirjoitti:

Olisiko osa syy kielitaidottomuuteen se, että Portugali kuuluu niihin maihin, jossa kansainvälisiä ohjelmia käännetään omalle äidinkielelle? Koettiin mekin aiemmin Portugalissa olleena, että välillämme on kielimuuri, eikä siellä tahtonut saada itseään ilmaistua edes fluent english-taidoilla. Yhdessä ravintolassa sattui hauska tilanne, että tarjoilija kysyi portugaliksi, mitä haluamme juoda? Eihän me sitä ymmärretty, joten ei saatu juotavaa ollenkaan, ennenkuin sanoimme, pelkästään coca cola,please. Saatiin viimein juotavaakin, mutta ei luulis olevan kauhean vaikeaa opetella edes sanaa "drink"? Luulimme, että Euroopassa aina pärjää englannilla Ranskaa lukuunottamatta.

Lue lisää

tältä vuodelta eikä São Miguelilta. Olen käynyt ensin Madeiralla, ja sitten monta kertaa manner-Portugalissa. Atlantin saaret ovat melko itsenäiset, murretta myöten. Kap Verde kuuluu sarjaan, mutta on nyt itsenäinen tasavalta. Kaikissa on muutamia brasilialaisia tuntomerkkejä, ja niiden historia on osaksi yhteinen Brasilian kanssa.

Hylkäsin turistiravintolat vuosia sitten. Opstetuilla kieroretkillä olen käynyt hyvin valikoidusti. Jos opas asuu maassa, esimerkiksi aviossa paikallisen kanssa, kannattaa tutkailla hänet. Kultapaloja voi olla joukossa.

Turisteissa on runsaasti kielitaidottomuutta. Monet odottavat, että kalifornian englannilla pärjää, ja ruoka on sama kuin pitsa ketsupilla. Viime käynnillä söin cozido a portuguezan, mehevää sikaa ja perunoita, aivan Lissabonin ydinkeskustassa, ryypin ison canecan olutta, ja metrin päästä kulki virta nälkäisiä, janoisia tai kateellisia.

Maaseudun ihmiset ovat mielestäni hiljaisen ystävällisiä, eivätkä päällekäyviä. Sata sanaa portugueesia ei haittaisi turistia, onhan portugali sekä eräs maailman suurista kielistä, että eräs latinan tyttäristä. Helppo oppia, ja samalla oppii sekä italiaa, että Espanjan kieliä.

metsäpalovaroitus kirjoitti:

Discovery Channelilla kaikki lähetykset oli dubattuja. Huvittavinta oli katsoa niitä ohjelmia, mitä me Suomessa katsomme mm. American Chopper jossa iloiset duppaukset kertoivat Teutulin perheen kommelluksista. Jos olet ikinä kuunnellut alkuperäistä huutoa, niin dubatessa ohjelmasta katoaa se idea kokonaan. Suomessa ei ainakaan tuon kanavan ohjelmia dubata. Toki, tulihan siellä näitä amerikkalaisia hömppäsarjoja ihan alkuperäiskielellä, mutta niin tuli myös näitä portugalilaisia saippuakupliakin.

Lue lisää

portugalin kieliset saippuasarjat ovat brasilialaisia. Perhe kokoontuu niitä katsomaan, ja unohtaa muun.

Sunnuntain/viikonvaihteen jalkapallo-ottelu on katsottava, ja monen mielestä se on parhaimmillaan tascassa tai kadulta avautuvassa kaikuvassa 'luolassa' kolmen metrin korkeudella olevasta tevêstä. Monen cerveja väljähtyy, mutta tunnelma on ykköstä.

heizu2 kirjoitti:

tältä vuodelta eikä São Miguelilta. Olen käynyt ensin Madeiralla, ja sitten monta kertaa manner-Portugalissa. Atlantin saaret ovat melko itsenäiset, murretta myöten. Kap Verde kuuluu sarjaan, mutta on nyt itsenäinen tasavalta. Kaikissa on muutamia brasilialaisia tuntomerkkejä, ja niiden historia on osaksi yhteinen Brasilian kanssa.

Hylkäsin turistiravintolat vuosia sitten. Opstetuilla kieroretkillä olen käynyt hyvin valikoidusti. Jos opas asuu maassa, esimerkiksi aviossa paikallisen kanssa, kannattaa tutkailla hänet. Kultapaloja voi olla joukossa.

Turisteissa on runsaasti kielitaidottomuutta. Monet odottavat, että kalifornian englannilla pärjää, ja ruoka on sama kuin pitsa ketsupilla. Viime käynnillä söin cozido a portuguezan, mehevää sikaa ja perunoita, aivan Lissabonin ydinkeskustassa, ryypin ison canecan olutta, ja metrin päästä kulki virta nälkäisiä, janoisia tai kateellisia.

Maaseudun ihmiset ovat mielestäni hiljaisen ystävällisiä, eivätkä päällekäyviä. Sata sanaa portugueesia ei haittaisi turistia, onhan portugali sekä eräs maailman suurista kielistä, että eräs latinan tyttäristä. Helppo oppia, ja samalla oppii sekä italiaa, että Espanjan kieliä.

Lue lisää

hupenemaan, voi mennä yksinkertaisimpaankin juottopaikkaan, esimerkiksi tiskiä nojailevan miesriviin, ja pyytää paikan keiton. Se ei käytännössä maksa mitään, mutta on hyvää, ja ne janoiset suhtautuvat hyvin kunnioittavasti; sehän osaa!

Ruokapaikkojen nimiä en valitettavasti muista mutta Ponta Delgadan keskustan aluella ja läheisyydessä on todella paljon ravintoloita. Listanhan voi aina ensin tutkia ennen kuin tekee päätöksen missä haluaa syödä. Siitä vaan kokeilumielellä etsimään. Hotellissamme oli kyllä (valitettavasi Saksankielinen) palveluopas josta löytyi ravintolalistat matkanjärjestäjän kansiossa oli kattava lista ravintoloista, osoitteet ja esitiedot ravintolan ruokatarjonnasta.

Nam nam kirjoitti:

Ruokapaikkojen nimiä en valitettavasti muista mutta Ponta Delgadan keskustan aluella ja läheisyydessä on todella paljon ravintoloita. Listanhan voi aina ensin tutkia ennen kuin tekee päätöksen missä haluaa syödä. Siitä vaan kokeilumielellä etsimään. Hotellissamme oli kyllä (valitettavasi Saksankielinen) palveluopas josta löytyi ravintolalistat matkanjärjestäjän kansiossa oli kattava lista ravintoloista, osoitteet ja esitiedot ravintolan ruokatarjonnasta.

Lue lisää

Olimme toissavuonna kaksi viikkoa Azoreilla. Aivan huippupaikka ja palaamme varmasti vielä takaisin, MUTTA se ruoka Ponta Delgadan keskustan ravintoloissa oli täysin ala-arvoista. Kävimme kahden viikon aikana ainakin viidessä eri keskustan ravintolassa. Kaikissa niissä liha-ja kalaruoat olivat aivan onnettomia. Ruotoista kalaa ja mautonta pihviä jne. Mistään salaateista on turha puhuakaan kun niitä ei ollut. Ja kysymys ei ole mistään nirppanokkaisuudesta vaan eri maita on tullut reissattua 30 vuoden aikana ja missään muualla ei ruoka ole ollut paikallisissa ravintoloissa näin huonoa.

Onneksi hotellimme lähellä oli Park Atlantiquen ostoskeskus, jonka yläkerrasta löytyivät saaren parhaat ravintolat. Varsinkin se italialainen siellä Pizza Hutin vieressä oli aivan mahtava niin ruoaltaan kuin palvelultaankin. Siellä oki todella ymmärretty mitä hyvä ruoka on.

Kaikille tuleville saarella kävijöille suosittelen ruokapuolen hoitamista em. ostoskeskuksessa, ellei sitten halua hankkia tarkoituksella pettymyksiä. Valinnanvaraa ostarin ravintoloissa on paljon ja myös kasvissyöjiä on muistettu. Ja kyllä ne Burger Kingin hampurilaisetkin maistuivat taivaallisilta sen jälkeen kun oli etsinyt kunnon ruokapaikkaa keskustasta.

Eli summa summarum huippuhieno paikka kaikenkaikkiaan kunhan vain muistaa, että se paras ruoka löytyy sieltä, mistä sitä vähiten on ajatellut etsiä.

Uskokaa pois kirjoitti:

Olimme toissavuonna kaksi viikkoa Azoreilla. Aivan huippupaikka ja palaamme varmasti vielä takaisin, MUTTA se ruoka Ponta Delgadan keskustan ravintoloissa oli täysin ala-arvoista. Kävimme kahden viikon aikana ainakin viidessä eri keskustan ravintolassa. Kaikissa niissä liha-ja kalaruoat olivat aivan onnettomia. Ruotoista kalaa ja mautonta pihviä jne. Mistään salaateista on turha puhuakaan kun niitä ei ollut. Ja kysymys ei ole mistään nirppanokkaisuudesta vaan eri maita on tullut reissattua 30 vuoden aikana ja missään muualla ei ruoka ole ollut paikallisissa ravintoloissa näin huonoa.

Onneksi hotellimme lähellä oli Park Atlantiquen ostoskeskus, jonka yläkerrasta löytyivät saaren parhaat ravintolat. Varsinkin se italialainen siellä Pizza Hutin vieressä oli aivan mahtava niin ruoaltaan kuin palvelultaankin. Siellä oki todella ymmärretty mitä hyvä ruoka on.

Kaikille tuleville saarella kävijöille suosittelen ruokapuolen hoitamista em. ostoskeskuksessa, ellei sitten halua hankkia tarkoituksella pettymyksiä. Valinnanvaraa ostarin ravintoloissa on paljon ja myös kasvissyöjiä on muistettu. Ja kyllä ne Burger Kingin hampurilaisetkin maistuivat taivaallisilta sen jälkeen kun oli etsinyt kunnon ruokapaikkaa keskustasta.

Eli summa summarum huippuhieno paikka kaikenkaikkiaan kunhan vain muistaa, että se paras ruoka löytyy sieltä, mistä sitä vähiten on ajatellut etsiä.

Lue lisää

Toivon hartaasti, että mahdollisimman vähän lukijoista noudattaa poleemista toivomustanne, sillä kertomanne ei suinkaan vastaa todellisuutta. En tässä käy enää perustelemaan kantaani, sillä sen olen tehnyt niin monesti näillä sekä omilla kotisivuillani ja teidän jyrkkää mielipidettänne voin tuskin muuttaa.

Portugalilainen ruoka on aidommillaan ja parhaimmillaan kansanruokaa, sitä, jota äidit ovat sukupolvesta toiseen kotona valmistaneet. Tämä ruoka on pitänyt pikaruoat loitolla, niin että toisin kuin kuin Suomessa, ei pitsasta ei mäkkäriruoasta ole tullut kansallisruokia. Meillä on täällä oma perinteiset kokolihaiset pikaruokamme ja hiilillä grillatut broilerimme hakkaavat kyllä suomalaiset kananpojat joka käänteessä.

Portugali ei ole pihvimaa. Älkää hakeko mureata pihviä Azoreilta eikä Portugalista! Täällä kaikki liha on perinteisesti valmistettu kypsäksi. Naudan- ja sianlihan lisäksi täällä saa myös kania ja nuorta vuohta. Lampaanlihan tarjonta on vähäisempää.

Kala grillataan Portugalissa kokonaisena, ei fileoituna. Tämä on se perinteinen valmistustapa. Ottakaa tai jättäkää. Ruodot eivät suinkaan tee kalasta vähempiarvoisempaa. Etsikää Lissabonista tai Portosta gourmet-ravintola ja syökää siellä fileoitua kalaa. Täällä Ponta Delgadassa saattaa ruodotonta kalaa löytyä Colmeiasta, joka on meidän paikallinen gourmet-ravintolamme.

Vihannekset eivät ole korkeassa kurssissa Azoreilla. Sille emme voi lyhyellä tähtäimellä mitään. Kaikkia haluamaansa ei saa kaikkialla. Olen kerran tilannut salaatin mainitsemassanne ravintolassa eikä se mitenkään poikennut edukseen muiden ravintoloiden keskinkertaisista salaateista. Sitä paitsi sillä kertaa myös palvelu ontui.

Portugalilaiselle perinteinen ruoka on osa erottamaton hänen identiteettiään eikä syöminen ole suinkaan vain vatsan täyttämistä vaan ruoasta nauttimista, olipa syöjä sitten niin duunari tai valkokaulustyöläinenkin. Täällä on ilo nähdä iloisia ihmisiä, ystäviä ja perhekuntia, syömässä yhdessä ravintoloissa. Azorilaisten tulot eivät ole suuren suuret, mutta säästäminen kohdistuu vähemmässä määrin ravintolakäynteihin.

Minun tutustumiseni Portugaliin alkoi vuonna 1994. Olen myös asunut muualla ulkomailla useita vuosia ja matkustanut jonkun verran pidempiäkin aikoja muualla Euroopassa. Ruoka on ollut kiinnostukseni kohde lapsuudestani saakka. Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta söin pohjalaista maalaisruokaa. Sen jälkeen olen tutustunut eri maiden ja maanosien ruokiin jonkin verran, varsinkin japanilaiseen ruokaan, perhesyistä. Olen myös opiskellut ravinto-oppia, niin että minulla on joku käsitys myös terveellisestä ruoasta eikä ruoan sosiologinen funktiokaan ole minulle aivan tuntematon.

Ravintolakulttuuriin suhteen Suomi ja Portugali ovat aivan eri planeetoilla. Toisin kuin Portugalissa, Suomessa ravintolassakäynti ei perinteisesti ole ollut alempien kansankerrosten huvia vaan paremmin toimeentulevien elitististä nautiskelua eikä suomalainen perinteinen ruoka ole kelvannut ravintoloihin vaan se museoitu perinneruokana.

Olen Portugalin palstoilla ja omilla sivuillani kirjoittanut kirjan verran tekstiä portugalilaisesta ruoasta ja ravintolakulttuurista matkailijoiden ymmärtämyksen lisäämiseksi ja pettymysten välttämiseksi. Toivon, että kirjoituksiani lukemalla voitte ainakin jonkin verran pienentää sitä kuilua, mikä näiden kahden maan ravintolakulttuurien välillä vallitsee.

Me kävimme syömässä kahteen otteeseen kalaa Mercado do Peixe ravintolassa rantakadulla. Myös Costa do Atlantico ravintola Marina Atlantico -hotellin takana oli ihan ok.

Kielen kanssa (emme puhu portugalia kuin muutaman matkalla opetellun sanan) meillä ei ollut kahden viikon aikana mitään ongelmia, vaikka matkustimme omatoimisesti mm. muutamassa pienessä kylässä bussilla ja taksilla. Oikeastaan olimme yllättyneitä siitä, kuinka hyvää englantia iäkkäämmätkin paikalliset puhuivat.

masseur kirjoitti:

Toivon hartaasti, että mahdollisimman vähän lukijoista noudattaa poleemista toivomustanne, sillä kertomanne ei suinkaan vastaa todellisuutta. En tässä käy enää perustelemaan kantaani, sillä sen olen tehnyt niin monesti näillä sekä omilla kotisivuillani ja teidän jyrkkää mielipidettänne voin tuskin muuttaa.

Portugalilainen ruoka on aidommillaan ja parhaimmillaan kansanruokaa, sitä, jota äidit ovat sukupolvesta toiseen kotona valmistaneet. Tämä ruoka on pitänyt pikaruoat loitolla, niin että toisin kuin kuin Suomessa, ei pitsasta ei mäkkäriruoasta ole tullut kansallisruokia. Meillä on täällä oma perinteiset kokolihaiset pikaruokamme ja hiilillä grillatut broilerimme hakkaavat kyllä suomalaiset kananpojat joka käänteessä.

Portugali ei ole pihvimaa. Älkää hakeko mureata pihviä Azoreilta eikä Portugalista! Täällä kaikki liha on perinteisesti valmistettu kypsäksi. Naudan- ja sianlihan lisäksi täällä saa myös kania ja nuorta vuohta. Lampaanlihan tarjonta on vähäisempää.

Kala grillataan Portugalissa kokonaisena, ei fileoituna. Tämä on se perinteinen valmistustapa. Ottakaa tai jättäkää. Ruodot eivät suinkaan tee kalasta vähempiarvoisempaa. Etsikää Lissabonista tai Portosta gourmet-ravintola ja syökää siellä fileoitua kalaa. Täällä Ponta Delgadassa saattaa ruodotonta kalaa löytyä Colmeiasta, joka on meidän paikallinen gourmet-ravintolamme.

Vihannekset eivät ole korkeassa kurssissa Azoreilla. Sille emme voi lyhyellä tähtäimellä mitään. Kaikkia haluamaansa ei saa kaikkialla. Olen kerran tilannut salaatin mainitsemassanne ravintolassa eikä se mitenkään poikennut edukseen muiden ravintoloiden keskinkertaisista salaateista. Sitä paitsi sillä kertaa myös palvelu ontui.

Portugalilaiselle perinteinen ruoka on osa erottamaton hänen identiteettiään eikä syöminen ole suinkaan vain vatsan täyttämistä vaan ruoasta nauttimista, olipa syöjä sitten niin duunari tai valkokaulustyöläinenkin. Täällä on ilo nähdä iloisia ihmisiä, ystäviä ja perhekuntia, syömässä yhdessä ravintoloissa. Azorilaisten tulot eivät ole suuren suuret, mutta säästäminen kohdistuu vähemmässä määrin ravintolakäynteihin.

Minun tutustumiseni Portugaliin alkoi vuonna 1994. Olen myös asunut muualla ulkomailla useita vuosia ja matkustanut jonkun verran pidempiäkin aikoja muualla Euroopassa. Ruoka on ollut kiinnostukseni kohde lapsuudestani saakka. Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta söin pohjalaista maalaisruokaa. Sen jälkeen olen tutustunut eri maiden ja maanosien ruokiin jonkin verran, varsinkin japanilaiseen ruokaan, perhesyistä. Olen myös opiskellut ravinto-oppia, niin että minulla on joku käsitys myös terveellisestä ruoasta eikä ruoan sosiologinen funktiokaan ole minulle aivan tuntematon.

Ravintolakulttuuriin suhteen Suomi ja Portugali ovat aivan eri planeetoilla. Toisin kuin Portugalissa, Suomessa ravintolassakäynti ei perinteisesti ole ollut alempien kansankerrosten huvia vaan paremmin toimeentulevien elitististä nautiskelua eikä suomalainen perinteinen ruoka ole kelvannut ravintoloihin vaan se museoitu perinneruokana.

Olen Portugalin palstoilla ja omilla sivuillani kirjoittanut kirjan verran tekstiä portugalilaisesta ruoasta ja ravintolakulttuurista matkailijoiden ymmärtämyksen lisäämiseksi ja pettymysten välttämiseksi. Toivon, että kirjoituksiani lukemalla voitte ainakin jonkin verran pienentää sitä kuilua, mikä näiden kahden maan ravintolakulttuurien välillä vallitsee.

Lue lisää

käväisimme azoreilla heinäkuussa, olimme 2 viikkoa. joka päivä söimme eri ravintolassa, useimmiten ponta delgadassa mutta myös eripuolilla saarta, missä nyt satuimme olemaan. pidimme ruokaa erinomaisena eikä tarvinnut pettyä kertaakaan. ja listat löytyy joka paikasta myös englanniksi, muutamasta paikasta jopa suomeksi.

Itse kävin syömässä kalaa paikallisten suosimassa paikassa Ponta Delgadassa. Kadun nimeä en muista, mutta oli hotelli St Miguel Parkin alapuolella. Nimi liittyi lentämiseen.., Avion.., tai jotain sellaista. Kotoani löydän kyllä sen oikean nimen. On "vilkkaimman" kauppojen reunustaman kadun sivukatu.

Ravintola näyttää baarilta, mutta sen takaosassa on ruokailutila - vaatimattoman näköinen. Oikeastaan ruma, mutta erittäin hyviä tonnikalapihvejä, keitettyjä perunoita ja maukasta salaattia - hyvin edullinen.

Sitten oli sellainen baariravintola samaisen "kauppakadun" varrella, ei kovin kaukana edellisestä, jossa sai hyvää ja lähes ilmaisia keittoja ja muhkeita salaattiannoksia. Baari on merihenkinen, paljon eri maiden lippuja katossa ja seinillä sekä purjealuksien kuvia. Paikalliset käyvät siellä lounasaikaan (ainakin silloin). Tupakointi oli epämiellyttävää, mutta muuten paikka oli mieleeni.

Punaisiin liharuokiin en tällä kertaa koskenut ja olen oppinut, että Portugalissa annokset ovat isoja - siis todella isoja, olipa kyseessä mannermaa, Madeira tai Azorit ja lisäksi tuntuu, että annoksiin lisätään kaikkea mahdollista lajiketta sekä lisuketta.

Jälkiruoaksi kannattaa mielestäni tilata pelkkää ananasta, ainakin välillä (jokin ananas natural) - erittäin maukasta.

Samise kirjoitti:

Itse kävin syömässä kalaa paikallisten suosimassa paikassa Ponta Delgadassa. Kadun nimeä en muista, mutta oli hotelli St Miguel Parkin alapuolella. Nimi liittyi lentämiseen.., Avion.., tai jotain sellaista. Kotoani löydän kyllä sen oikean nimen. On "vilkkaimman" kauppojen reunustaman kadun sivukatu.

Ravintola näyttää baarilta, mutta sen takaosassa on ruokailutila - vaatimattoman näköinen. Oikeastaan ruma, mutta erittäin hyviä tonnikalapihvejä, keitettyjä perunoita ja maukasta salaattia - hyvin edullinen.

Sitten oli sellainen baariravintola samaisen "kauppakadun" varrella, ei kovin kaukana edellisestä, jossa sai hyvää ja lähes ilmaisia keittoja ja muhkeita salaattiannoksia. Baari on merihenkinen, paljon eri maiden lippuja katossa ja seinillä sekä purjealuksien kuvia. Paikalliset käyvät siellä lounasaikaan (ainakin silloin). Tupakointi oli epämiellyttävää, mutta muuten paikka oli mieleeni.

Punaisiin liharuokiin en tällä kertaa koskenut ja olen oppinut, että Portugalissa annokset ovat isoja - siis todella isoja, olipa kyseessä mannermaa, Madeira tai Azorit ja lisäksi tuntuu, että annoksiin lisätään kaikkea mahdollista lajiketta sekä lisuketta.

Jälkiruoaksi kannattaa mielestäni tilata pelkkää ananasta, ainakin välillä (jokin ananas natural) - erittäin maukasta.

Lue lisää

Ensimmäinen ravintola on nimeltään Avião (Rua Comandante Jaime de Sousa) , toinen mahdollisesti Skippers Bar (Rua Machado dos Santos), jota en tunne.

Olen kuvannut portugalilaista ravintolakulttuuria ja ravitsemusliikevalikoimaa Suomi 24:n Portugalin matkailupalstoilla ja kotisivuillani. Suurin osa portugalilaisista on ravintoloista on straight forward -ruokapaikkoja ilman kruusauksia, koristeluita tai kaunisteluita. Niiden interiööriin ei kosketa joka vuosi eikä joka toinenkaan. Ne ovat pieniä, eivät suuria institutionaalisia ketjuja isoine rahoine ja kalliine hintoineen ja kuitenkin keskinkertaisine tai jopa huonoine palveluineen kuten Suomessa. Valkoinen pöytäliina ei Portugalissa ole hyvän ravintolan merkki mutta osoitus kalliimmasta ravintolasta se toki on.

Olen syönyt portugalilaisissa ravintoloissa vuodesta 1994 useita kertoja vuosittain, Azoreilla nyt kohta kolme vuotta. Mottoni on, että se mikä kelpaa portugalilaiselle, kelpaa myös minulle. En ole pettynyt, en sairastunut kertaakaan enkä maksanut itseäni kipeäksi niin kuin niin monesti Suomessa.

Näissä ravintoloissa, joita yllä kutsutaan "baariravintoloiksi", syövät ihan tavalliset azorilaiset joiden verollinen keskipalkka on vähemmän kuin neljännes suomalaisen keskipalkasta. Samaisissa ravintoloissa saa juotavaa viinasta veteen ja palvelu pelaa.

Azorilaisista ravintoloista on vinkkejä kotisivuillani. Paras perinteisistä ravintoloista São Miguelilla on mielestäni O Farol Santa Claran kaupunginosassa hieman toista kilometriä Ponta Delgadan keskustasta länteen. Turistin on se helpoin löytää taksilla. Minibussi A:n pysäkki on noin 100 metrin päässä.

Ponta Delgadasta itään sijaitsevan Lagoan kunnan keskustassa on erittäin hyvä valikoima ravintoloita. Kerron niistä kotisivujeni Tapahtumia- osastossa. Lagoaan kulkee Ponta Delgadasta busseja suhteellisen usein. Bussimatka yhteen suuntaan maksaa 1,37 e, taksi 10-12 e.

Monissa ravintoloissa on baari-kahvilaosasto etuosassa ja ravintolasali, monesti tilavakin, takaosassa tai toisessa kerroksessa.

Tupakointi sallitaan suljetuissa tiloissa, joihin on asennettu lain vaatima ilmastointi. Tupakoinnin sallimisesta kerrotaan sinisellä tarralla, tupakointikiellosta punaisella. 1.1.2008 voimaan tullut laki kieltää tupakoinnin suljetuissa tiloissa.

Ei jaksa naurattaa. Mikä häpeä se on, että jostain paikasta löytyy huomautettavaa? Pitäisikö ylistää kohteliaisuudesta joku lomakohde maasta taivaisiin vaikka mieli tekisi jostain valittaakin?

Täydellistä lomakohdetta ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Matkailijoiden on vain joskus hyvä tietää hieman etukäteen matkakohteesta muutenkin kuin esitteen ylistävistä mainoksista.

Suomalaisilla on se huono tapa, että esim. huonosta palvelusta ei kehdata valittaa vaan sitten kotona kiristellään hampaita ja manaillaan mielessä, että olisi pitänyt kyllä sanoa...

Eihän se palvelu tms. parane ellei siitä anna palautetta.

Just jack voi mennä ihan vapaasti vaikka halailemaan puita Pääsiäissaarille. Hyvää matkaa! Ehkä sieltä löytyy niitä swedish meatballseja.

Vanha vitsi kirjoitti:

Ei jaksa naurattaa. Mikä häpeä se on, että jostain paikasta löytyy huomautettavaa? Pitäisikö ylistää kohteliaisuudesta joku lomakohde maasta taivaisiin vaikka mieli tekisi jostain valittaakin?

Täydellistä lomakohdetta ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Matkailijoiden on vain joskus hyvä tietää hieman etukäteen matkakohteesta muutenkin kuin esitteen ylistävistä mainoksista.

Suomalaisilla on se huono tapa, että esim. huonosta palvelusta ei kehdata valittaa vaan sitten kotona kiristellään hampaita ja manaillaan mielessä, että olisi pitänyt kyllä sanoa...

Eihän se palvelu tms. parane ellei siitä anna palautetta.

Just jack voi mennä ihan vapaasti vaikka halailemaan puita Pääsiäissaarille. Hyvää matkaa! Ehkä sieltä löytyy niitä swedish meatballseja.

Lue lisää

Just jackin kommentti oli mielestäni piristävä ja asiallinen ja toi hilpeätä huumoria muuten varsin kovin totiseen keskusteluun.

Valittaminen on yksi asia, lomamaan olojen ja elämämenon hyväksyminen sellaisina kun matkailija ne kohtaa viikon-parin aikana toinen ja matkanjärjestäjän kuvaus kohteesta kolmas asia.

Kohdemaan olot ja elämäntapa eivät muutu lyhyessä ajassa, vaikka matkailija kuinka epäkohdiksi kokemistaan asioista valittaisia lomansa aikanat. Perinteiset ravintolamme eivät täällä yön yli tapojaan muuta eikä englanninkieli suju valituksen ansiosta seuraavana päivänä tai viikkona sitä tänään huonosti taitavalta yhtään sparemmin. Azorilaiset ja portugalilaiset heittelevät roskaa kaduille ja tienvarsille jatkossakin vielä jonkun aikaa matkailijan paheksumisista huolimatta. Ponta Delgadan kadut säilyvät aivan yhtä kapeina eikä autojen vauhti eikä määrä nykyisestä ihan lähitulevaisuudessa vähene, vaikka kuinka valittaisi tällä palstalla tai muualla.

Mielestäni matkailijan on oman mielenrauhansa säilyttämiseksi syytä miettiä, mikä matkakohteessa on oleellista ja hyvää ja nauttia siitä. Itse olen matkustanut jonkun verran enkä koskaan ole tehnyt epäonnistunutta matkaa. Matkalle tullaan kai rentoutumaan eikä arvostelemaan toisen maan oloja asenteella, että kotimaassa kaikki on paremmin. Koskaan ei saa kaikkea, ei lomallakaan.

On mielestäni asiatonta kirjoitella varoittelevaan ja yleispätevään sävyyn esim. Azorien ruoasta viikon-parin kokemuksne perusteella. Oman mielipiteensä voi toki ilmaista, mutta pidän varoittelua paitsi asiattomana myös täysin edesvastuuttomana.

Miettikääpä, kuka lähtisi matkalle kohteeseen, jota ei matkanjärjestäjän esitteessä ylistettäisi? Emmeköhän me olemme jonkin verran kaikki mainoksen tahallisia uhreja?

Monet ovat kokeneet São Miguelin saaren hyvin siistiksi, vaikka saari tosiasiassa on sekä siisti että roskainen; ruoka on ollut joidenkin mielestä ihan mahtavaa, toisten mielestä taas ala-arvoista; jotkut ovat kokeneet azorilaiset erittäin ystävällisiksi, toiset ainakin jotkut kahvilanpitäjät töykeiksi.

Voittopuolisesti suomalaiset Azoreilla kävijät vaikuttavat olleen lomaansa tyytyväisiä. Etenkin kohteen erilaisuutta ja massaturismin puuttumista samoin kuin luonnon kauneutta ja elämänmenon rauhallisuutta on kiitelty.

Muistelen lukeneeni tältä palstalta joitakin kommentteja hotelleista, mm. siivouksen vähäisyydestä. Sellaisesta kertokaa hotellinne reseptiossa välittömästi ja pyytäkää siivous huoneeseenne. Tällaisessa ongelmassa huomauttamisesta voi olla apua. Jos ravintolassa ei ole englanninkielistä menuta tai jos menu on kovin niukkasanainen, kysykää tarjoilijalta tietoja annoksista.

Pyrkikää ylipäätään kommunikoimaan. Ottakaa vaikka kynä ja paperia avuksi, jos ei kommunikointi muuten onnistu. Ennen kaikkea, säilyttäkää rauhallisuutenne. Azorilaiset ovat aidosti auttamishaluisia ihmisiä, lämpimiä ja ystävällisiä ja luotettavia ja jättävät harvoin täällä matkailija jää pulaan.

masseur kirjoitti:

Just jackin kommentti oli mielestäni piristävä ja asiallinen ja toi hilpeätä huumoria muuten varsin kovin totiseen keskusteluun.

Valittaminen on yksi asia, lomamaan olojen ja elämämenon hyväksyminen sellaisina kun matkailija ne kohtaa viikon-parin aikana toinen ja matkanjärjestäjän kuvaus kohteesta kolmas asia.

Kohdemaan olot ja elämäntapa eivät muutu lyhyessä ajassa, vaikka matkailija kuinka epäkohdiksi kokemistaan asioista valittaisia lomansa aikanat. Perinteiset ravintolamme eivät täällä yön yli tapojaan muuta eikä englanninkieli suju valituksen ansiosta seuraavana päivänä tai viikkona sitä tänään huonosti taitavalta yhtään sparemmin. Azorilaiset ja portugalilaiset heittelevät roskaa kaduille ja tienvarsille jatkossakin vielä jonkun aikaa matkailijan paheksumisista huolimatta. Ponta Delgadan kadut säilyvät aivan yhtä kapeina eikä autojen vauhti eikä määrä nykyisestä ihan lähitulevaisuudessa vähene, vaikka kuinka valittaisi tällä palstalla tai muualla.

Mielestäni matkailijan on oman mielenrauhansa säilyttämiseksi syytä miettiä, mikä matkakohteessa on oleellista ja hyvää ja nauttia siitä. Itse olen matkustanut jonkun verran enkä koskaan ole tehnyt epäonnistunutta matkaa. Matkalle tullaan kai rentoutumaan eikä arvostelemaan toisen maan oloja asenteella, että kotimaassa kaikki on paremmin. Koskaan ei saa kaikkea, ei lomallakaan.

On mielestäni asiatonta kirjoitella varoittelevaan ja yleispätevään sävyyn esim. Azorien ruoasta viikon-parin kokemuksne perusteella. Oman mielipiteensä voi toki ilmaista, mutta pidän varoittelua paitsi asiattomana myös täysin edesvastuuttomana.

Miettikääpä, kuka lähtisi matkalle kohteeseen, jota ei matkanjärjestäjän esitteessä ylistettäisi? Emmeköhän me olemme jonkin verran kaikki mainoksen tahallisia uhreja?

Monet ovat kokeneet São Miguelin saaren hyvin siistiksi, vaikka saari tosiasiassa on sekä siisti että roskainen; ruoka on ollut joidenkin mielestä ihan mahtavaa, toisten mielestä taas ala-arvoista; jotkut ovat kokeneet azorilaiset erittäin ystävällisiksi, toiset ainakin jotkut kahvilanpitäjät töykeiksi.

Voittopuolisesti suomalaiset Azoreilla kävijät vaikuttavat olleen lomaansa tyytyväisiä. Etenkin kohteen erilaisuutta ja massaturismin puuttumista samoin kuin luonnon kauneutta ja elämänmenon rauhallisuutta on kiitelty.

Muistelen lukeneeni tältä palstalta joitakin kommentteja hotelleista, mm. siivouksen vähäisyydestä. Sellaisesta kertokaa hotellinne reseptiossa välittömästi ja pyytäkää siivous huoneeseenne. Tällaisessa ongelmassa huomauttamisesta voi olla apua. Jos ravintolassa ei ole englanninkielistä menuta tai jos menu on kovin niukkasanainen, kysykää tarjoilijalta tietoja annoksista.

Pyrkikää ylipäätään kommunikoimaan. Ottakaa vaikka kynä ja paperia avuksi, jos ei kommunikointi muuten onnistu. Ennen kaikkea, säilyttäkää rauhallisuutenne. Azorilaiset ovat aidosti auttamishaluisia ihmisiä, lämpimiä ja ystävällisiä ja luotettavia ja jättävät harvoin täällä matkailija jää pulaan.

Lue lisää

on kuitenkin se, että jokainen suodattakoon itse pois ne negatiiviset asiat, niinkuin positiiviset, ja yrittää itse muodostaa oman mielikuvansa kyseisestä kohteesta. On sitten eri asia, miten sen matkan on kokenut kukin tahollaan. Jotenkin minusta vain tuntuu, että tuo negatiivinen palaute koetaan hyvin usein vain sellaiseksi, että noille ei kelpaa mikään. Itse olen matkaillut yli 30 maassa. Azorit sijoittuu kyllä 10 miellyttävimmän kohteen joukkoon minun listallani, muttei kärkeen. Ei sitä negatiivista palautetta kannata kuitenkaan ottaa henkilökohtaisesti. Eri kohteista haetaan erilaisia fiiliksiä. Välillä sitä haluaa matkaltaan rauhaa, hiljaisuutta. Toisinaan taas sitä haluaa matkustaa suurkaupungin vilskeeseen. Kokemukset kuitenkin ratkaisee. Joku kokee Viron paratiisiksi, toisille se on Azorit, minulla itsellä lempikohde on jossain muualla. Talvisin lumen äärellä ainakin! =)

avantoon vain kirjoitti:

on kuitenkin se, että jokainen suodattakoon itse pois ne negatiiviset asiat, niinkuin positiiviset, ja yrittää itse muodostaa oman mielikuvansa kyseisestä kohteesta. On sitten eri asia, miten sen matkan on kokenut kukin tahollaan. Jotenkin minusta vain tuntuu, että tuo negatiivinen palaute koetaan hyvin usein vain sellaiseksi, että noille ei kelpaa mikään. Itse olen matkaillut yli 30 maassa. Azorit sijoittuu kyllä 10 miellyttävimmän kohteen joukkoon minun listallani, muttei kärkeen. Ei sitä negatiivista palautetta kannata kuitenkaan ottaa henkilökohtaisesti. Eri kohteista haetaan erilaisia fiiliksiä. Välillä sitä haluaa matkaltaan rauhaa, hiljaisuutta. Toisinaan taas sitä haluaa matkustaa suurkaupungin vilskeeseen. Kokemukset kuitenkin ratkaisee. Joku kokee Viron paratiisiksi, toisille se on Azorit, minulla itsellä lempikohde on jossain muualla. Talvisin lumen äärellä ainakin! =)

Lue lisää

Minäkin kuitenkin vierastan tuollaista raportointia "ruoka oli kaikkialla ala-arvoista", koska sitä en usko (olen sentään nokkinut portugalilaista ruokaa niin mantereella kuin Madeiralla lomamatkoillani reilun yhdeksän kuukauden verran kaikkiaan). Jos kirjoittaja kertoo, että ruoka ei ollut hänen makuunsa - ja vieläpä perustelee miksi - asia on aivan toinen. Tällaisia kommenttejahan sitä nimen omaan kaivataan.

Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä esim. Portugalissa jonnekin Mäkkäriin ja voin omalta osaltani perustella sitä sillä että en siellä käy kotimaassakaan kuin kenties kerran vuodessa. Ja penäämiäni tarkempiakin perusteluja perään: hampurilaiset ovat minun makuuni mauttomia, limsan juonti ruuan kanssa öklöttää minua ja hinta on mielestäni liian korkea. Mutta Mäkkärin antimista tykkäävät käyköön puolestani kernaasti.

No, voin raportoida absoluuttisen totuuden tästä asiasta noin kuukauden päästä :-). Olen näet silloin juuri palannut ensimmäiseltä Azorien matkaltani. Jippii: täältä tullaan, pois alta männyn kävyt ja Masseur kanssa!

Barbeito kirjoitti:

Minäkin kuitenkin vierastan tuollaista raportointia "ruoka oli kaikkialla ala-arvoista", koska sitä en usko (olen sentään nokkinut portugalilaista ruokaa niin mantereella kuin Madeiralla lomamatkoillani reilun yhdeksän kuukauden verran kaikkiaan). Jos kirjoittaja kertoo, että ruoka ei ollut hänen makuunsa - ja vieläpä perustelee miksi - asia on aivan toinen. Tällaisia kommenttejahan sitä nimen omaan kaivataan.

Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä esim. Portugalissa jonnekin Mäkkäriin ja voin omalta osaltani perustella sitä sillä että en siellä käy kotimaassakaan kuin kenties kerran vuodessa. Ja penäämiäni tarkempiakin perusteluja perään: hampurilaiset ovat minun makuuni mauttomia, limsan juonti ruuan kanssa öklöttää minua ja hinta on mielestäni liian korkea. Mutta Mäkkärin antimista tykkäävät käyköön puolestani kernaasti.

No, voin raportoida absoluuttisen totuuden tästä asiasta noin kuukauden päästä :-). Olen näet silloin juuri palannut ensimmäiseltä Azorien matkaltani. Jippii: täältä tullaan, pois alta männyn kävyt ja Masseur kanssa!

Lue lisää

Mielestäni ei ole kysymys makuasiasta vaan kulttuurieroista suomalaisen ja portugalilaisen ravintolakonseptin välillä. Portugalilaiselle ravintola on ravitsemusliike, suomalaiselle ravintolakäsite on huomattavasti kapeampi, yleensä hienompi paikka valkoisine pöytäliinoineen ja anniskeluoikeuksineen (joiden täyy olla luokkaa A).

Suomalainen menee ravintolaan myös juomaan, ainakin osa, ja myös humaltuakseen, ainakin jotkut. Portugalilainen menee ravitsemuliikkeeseen syömään ja valitsee listalta mieluiten perinteisiä ruokia, jotka hän tunnistaa. Suomalainen etsii jotakin uutta, jota hän ehkä ei ole koskaan aikaisemmin syönyt. Eihän suomalainen ravintola mitään perinteistä tarjoakaan, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. 80-luvulla Töölössä toimi ravintola nimeltä Suomalainen ravintola, Portugalissa, ylivoimaisesti suurin osa ravintoloista on aidosti portugalilaisia ravintoloita, ilman että, sitä tarvitsee erikseen kertoa.

Suomalainen duunari syö harvemmin lounaansa ravintolassa, kun taaas moni portugalilainen ruumiillisen työn tekijä nauttii halvan (5-6 euroa) kansanlounaan pikkukuppilassa (joka Portugalissa on ravintola) ja saattaa ottaa kyytipojaksi talon viiniä pöytään tuodusta pullosta tai pullon olutta. Lounaansa syömiseen portugalilainen duunari käyttää vähintään tunnin, entä suomalainen?

Vaikka alkoholi tekee tuhoja terveydelle myös Portugalissa, ei sen käyttöön liittyy sellaista kaksinaamaisuutta kuin Suomessa. Niinpä jota kuinkin jokaisessa perinteisessä ravitsemusliikkeessä on tarjolla viiniä, olutta ja väkeviä.

Portugalin kultakausi maailman kansojen joukossa oli kauan sitten. Portugalilaiset eivät ole kuitenkaan menettäneet koskaan itseluottamustaan ja oman kulttuurinsa arvostusta. Niinpä maan ruokakuluttuuri on kelvannut ravintoloihin ja pitänyt pintansa kansainvälisiä virtauksia vastaan. Miten on käynyt Suomessa? Ns. perinneruoat on museoitu ja tilalle on otettu ulkomaisia ruokakopioita. Täällä Portugalissa perinteiset ruoat ovat osa jokapäiväistä elämää ja rakkaita ympäri vuoden, ei vain joillakin kesän festareilla.

Rakkaus kansanperinteeseen Portugalissa ei liity pelkästään ruokaan vaan mm. käsityöhön ja kansanmusiikkiin. Kaikki te, jotka olette näistä aiheista kiinnostuneet, tulkaa Portugaliin, etenkin kesällä, sillä tämä maa on täynnä alan tapahtumia ja niihin liitty aina perinteinen ruoka. Eikä Portugalissa ole suinkaan vain yksi elävä ruokaperinne, vaan on useita, varmasti kymmneniä, jos ei satoja, sillä jokainen pienikin seutu rakastaa omaa perinnettään ja pitää sitä hengissä.

Matkailijan on mielestäni syytä olla nöyrä ja kunnioittaa kohdemaansa kulttuuria. Muistakaa, että Suomen kulinaristinen maine maailmalla on varsin vaatimaton. Aina kun arvostelette jonkun toisen maan ruokakulttuuria, muistakaa myös olla älähtämättä, kun joku ulkomaalainen kehtaa sanoa jotakin negatiivistä suomen ruokakulttuurista.

masseur kirjoitti:

Mielestäni ei ole kysymys makuasiasta vaan kulttuurieroista suomalaisen ja portugalilaisen ravintolakonseptin välillä. Portugalilaiselle ravintola on ravitsemusliike, suomalaiselle ravintolakäsite on huomattavasti kapeampi, yleensä hienompi paikka valkoisine pöytäliinoineen ja anniskeluoikeuksineen (joiden täyy olla luokkaa A).

Suomalainen menee ravintolaan myös juomaan, ainakin osa, ja myös humaltuakseen, ainakin jotkut. Portugalilainen menee ravitsemuliikkeeseen syömään ja valitsee listalta mieluiten perinteisiä ruokia, jotka hän tunnistaa. Suomalainen etsii jotakin uutta, jota hän ehkä ei ole koskaan aikaisemmin syönyt. Eihän suomalainen ravintola mitään perinteistä tarjoakaan, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. 80-luvulla Töölössä toimi ravintola nimeltä Suomalainen ravintola, Portugalissa, ylivoimaisesti suurin osa ravintoloista on aidosti portugalilaisia ravintoloita, ilman että, sitä tarvitsee erikseen kertoa.

Suomalainen duunari syö harvemmin lounaansa ravintolassa, kun taaas moni portugalilainen ruumiillisen työn tekijä nauttii halvan (5-6 euroa) kansanlounaan pikkukuppilassa (joka Portugalissa on ravintola) ja saattaa ottaa kyytipojaksi talon viiniä pöytään tuodusta pullosta tai pullon olutta. Lounaansa syömiseen portugalilainen duunari käyttää vähintään tunnin, entä suomalainen?

Vaikka alkoholi tekee tuhoja terveydelle myös Portugalissa, ei sen käyttöön liittyy sellaista kaksinaamaisuutta kuin Suomessa. Niinpä jota kuinkin jokaisessa perinteisessä ravitsemusliikkeessä on tarjolla viiniä, olutta ja väkeviä.

Portugalin kultakausi maailman kansojen joukossa oli kauan sitten. Portugalilaiset eivät ole kuitenkaan menettäneet koskaan itseluottamustaan ja oman kulttuurinsa arvostusta. Niinpä maan ruokakuluttuuri on kelvannut ravintoloihin ja pitänyt pintansa kansainvälisiä virtauksia vastaan. Miten on käynyt Suomessa? Ns. perinneruoat on museoitu ja tilalle on otettu ulkomaisia ruokakopioita. Täällä Portugalissa perinteiset ruoat ovat osa jokapäiväistä elämää ja rakkaita ympäri vuoden, ei vain joillakin kesän festareilla.

Rakkaus kansanperinteeseen Portugalissa ei liity pelkästään ruokaan vaan mm. käsityöhön ja kansanmusiikkiin. Kaikki te, jotka olette näistä aiheista kiinnostuneet, tulkaa Portugaliin, etenkin kesällä, sillä tämä maa on täynnä alan tapahtumia ja niihin liitty aina perinteinen ruoka. Eikä Portugalissa ole suinkaan vain yksi elävä ruokaperinne, vaan on useita, varmasti kymmneniä, jos ei satoja, sillä jokainen pienikin seutu rakastaa omaa perinnettään ja pitää sitä hengissä.

Matkailijan on mielestäni syytä olla nöyrä ja kunnioittaa kohdemaansa kulttuuria. Muistakaa, että Suomen kulinaristinen maine maailmalla on varsin vaatimaton. Aina kun arvostelette jonkun toisen maan ruokakulttuuria, muistakaa myös olla älähtämättä, kun joku ulkomaalainen kehtaa sanoa jotakin negatiivistä suomen ruokakulttuurista.

Lue lisää

Kiitos Masseur
Olet valoittanut loistavasti ja seikkaperäisesti
Azoreita vähän joka puolelta.
Ja myös tuo ruokakommenttisi osuu naulankantaan.
Yleensäkin uusiin ruokiin tutustuminen on yksi
matkailun mielenkiintoa lisäävä osio.
Odotan todella innolla lomaviikkoamme
lokakuussa, toivottavasti ei ole liian koleaa.

Kalle kirjoitti:

Kiitos Masseur
Olet valoittanut loistavasti ja seikkaperäisesti
Azoreita vähän joka puolelta.
Ja myös tuo ruokakommenttisi osuu naulankantaan.
Yleensäkin uusiin ruokiin tutustuminen on yksi
matkailun mielenkiintoa lisäävä osio.
Odotan todella innolla lomaviikkoamme
lokakuussa, toivottavasti ei ole liian koleaa.

Lue lisää

Lokakuun maksimipäivälämpötila on keskimäärin 22 C (pitkän ajan keskiarvo), yöllä on minimissään keskimäärin 16 C.

Tuulisuus on syksyllä ja talvella jonkin verran voimakkaampaa kuin kesällä ja saattaa joinakin päivinä nousta 11-14 m/s. Usein tuulen voimakkuus voi muuttua samankin päivän aikana, joten voimakkaasti ei välttämättä tuule koko päivää. Pohjois- ja koillistuulet ovat vallitsevia, mutta toisin kuin pohjoisessa Euroopassa ne eivät ole Azoreilla kylmiä. Jotkut näköalapaikat sijaitsevat korkealla (max n. 1000 m) ja niillä on kesälläkin hieman viileämpää kuin muualla.

Sateen todennäköisyys kasvaa lokakuulla. Sateet ovat kuitenkin harvoin pitkäaikaisia, mutta kuuroja voi tulla päivittäin; joskus ne ovat aivan kevyitä, joskus vettä voi tulla ihan kunnolla hetken aikaa. Lokakuun sademäärä on runsaat 100 mm, sadepäiviä on keskimäärin 18 (sademäärä > 0,1 mm).

Ilman suhteellinen kosteus on lokakuussa keskimääräin 80 %. Niinpä se tuntuu lämpimämmältä kuin astemäärä antaisi olettaa.

Valoisan ajan pituus on noin 11 tuntia.

Lokakuussa teitä odottaa täysin vihreä Sao Miguel. Kesän niukkasateisuus on hieman verottanut vihreyttä varsinkin laidunmailla.

vaimon kans on paljon euroopassa ja kanarialla matkattu sekä madeiralla. niin kyllä azorit oli sopivan erilainen kohde hienon luonnon ja vähäisen turismin takia 1viikko oltiin autolla ajeltiin ja oltiin kohteeseen tyytyväisiä.myös aina portugalissa on ollut mukava katsella rauhassa paikkoja. kukaan ei tuputa mitään ja huutele perään kuten kanarialla.ravintoloita sai etsiä mut ruoka oli ihan ok.

el toro kirjoitti:

vaimon kans on paljon euroopassa ja kanarialla matkattu sekä madeiralla. niin kyllä azorit oli sopivan erilainen kohde hienon luonnon ja vähäisen turismin takia 1viikko oltiin autolla ajeltiin ja oltiin kohteeseen tyytyväisiä.myös aina portugalissa on ollut mukava katsella rauhassa paikkoja. kukaan ei tuputa mitään ja huutele perään kuten kanarialla.ravintoloita sai etsiä mut ruoka oli ihan ok.

Lue lisää

niin kyllä ponta delgada oli tosi siisti paikka.ehkä kaikkea ei nähty mut silmiinpistävän siistiä oli. myös linja-autoissa nuoret antavat heti penkkinsä kun vanhempi ihminen tulee autoon.asia josta todella pidin.

el toro kirjoitti:

niin kyllä ponta delgada oli tosi siisti paikka.ehkä kaikkea ei nähty mut silmiinpistävän siistiä oli. myös linja-autoissa nuoret antavat heti penkkinsä kun vanhempi ihminen tulee autoon.asia josta todella pidin.

Lue lisää

Ravintoloiden löytämisen hankaluus on noussut esiin Azorien palstalla tämän tästä. Kaikille, jotka eivät tunne Azoreita, vakuutettakoon, että koettu ongelma ei johdu siitä, etteikö ravintoloita ainakin taajama-alueilla olisi riittävästi matkailijoiden nälkää tyydyttämään.

Azorit ovat pieni yhdyskunta, jossa hyvin monet, käytännössä ”kaikki”, tietävät, missä mitäkin sijaitsee. Niinpä isot kyltit ovat tarpeettomia. Te, hieman kypsyneemmät matkailijat, muistanette, millaista oli Suomessa maaseudulla runsaat 50 vuotta sitten. Ei niitä kaikkia sekatavarakauppoja ollut selvästi merkitty eikä niiden ovilla lukenut aukioloaikoja, silla kaikkihan tiesivät, missä kauppa sijaitsi ja milloin se oli auki. Näin on vielä monin paikoin Azoreilla. Tämä yhteiskunta on aito, jota matkailu ei ole vielä merkittävästi muuttanut.

Portugalissa matkustelleet ovat kenties tehneet huomion, että jollakin vanhalla asuma-alueella avautuu illansuussa baari, josta päivällä ei ollut merkkiäkään. Tällaisiin paikkoihin kerääntyvät paikalliset. Eivät he tarvitse kilpiä eivätkä tietoa aukioloajoista.

Portugalin ravintolatiheys on yksi Euroopan korkeimpia. Kun ravintola on rakas lapsi, sillä on monta nimeä. Se voi olla paitsi restaurante myös café, pastelaria, snack bar. Kaikissa näissä tarjotaan monesti vähintään yksinkertaista ruokaa.

Azorilainen ja portugalilainen ravintola on usein myös yhdistelmä kahvilaa, baaria ja ravintolaa. Monesti ulospäin näkyy vain vaatimaton kahvila tai baari. Ravintolasalista kerrotaan tavallisesti kilvellä, mutta kieltä taitamattomalta matkailijalta sellainen jää uudessa tilanteessa huomaamatta.