SEURUSTELU AJAN PITUUS

Kerro lähemmin. Voit antaa minulle neuvoja.

siksi vain kysyn, kun nythän on taas tullut "muotiin" pitkät avioliitot ja perhe elämä yms.

ja minä en ole vielä löytänyt ketään kenen kanssa tämän tekisin, koska haluaisin sitten joskus pitkän elämän kestävän liiton..
niin ajattelin vain että millainen on teidän seurustelunne, ja sitten miten te saatte liittonne kestämään koko elämän.

yritän nyt ensin löytää sellasen tavan..tai en minä tiä itsekkään. haluaisin vain että avioliitto sitten kestää kun siihen asti pääsen ja käsittääkseni teillä on pitkät liitot.

17-vee tytön hupakko olen ja avioeroperheestä.

seurusteleminen? kirjoitti:

siksi vain kysyn, kun nythän on taas tullut "muotiin" pitkät avioliitot ja perhe elämä yms.

ja minä en ole vielä löytänyt ketään kenen kanssa tämän tekisin, koska haluaisin sitten joskus pitkän elämän kestävän liiton..
niin ajattelin vain että millainen on teidän seurustelunne, ja sitten miten te saatte liittonne kestämään koko elämän.

yritän nyt ensin löytää sellasen tavan..tai en minä tiä itsekkään. haluaisin vain että avioliitto sitten kestää kun siihen asti pääsen ja käsittääkseni teillä on pitkät liitot.

17-vee tytön hupakko olen ja avioeroperheestä.

Lue lisää

voimalla loppuun asti, kun alttarilla on luvattu että rakastetaan toisia myötä- ja vastoinkäymisissä kuolemaan asti. Jumala antaa voimaa rakastaa aviopuolisia..riittääköhän tämä vastaus sulle?

kestää sen kirjoitti:

voimalla loppuun asti, kun alttarilla on luvattu että rakastetaan toisia myötä- ja vastoinkäymisissä kuolemaan asti. Jumala antaa voimaa rakastaa aviopuolisia..riittääköhän tämä vastaus sulle?

Lue lisää

Ei se avioliitto sen voimalla pysy pystyssä, että kerran on luvattu rakastaa. Eikä se pysy senkään avulla pystyssä, että löytäisi jotenkin täydellisen kumppanin. Eikä se pysy senkään avulla pystyssä että päivästä toiseen rukoilee sen eteen, vaikkei siitä varmasti mitään haittaakaan ole.

Avioliitossa elää kaksi ihmistä, jotka molemmat ajattelevat omilla aivoillaan, kuitenkin. Kaikesta johdatuksesta yms. huolimatta ihminen on taipuvainen muuttumaan ympäristön mukaan. Ja koska toinen ei voi tietää mitä toinen ajattelee, on jatkuvasti puhuttava ja oltava EHDOTTOMAN REHELLINEN.

Jos kaksi ihmistä elää yhdessä ilman jatkuvaa kommonikointia, huomaavat he 10 vuoden kuluttua "kasvaneensa erilleen". Totta kai, koska ihminen kasvaa omaan suuntaansa. Mutta jatkuva keskustelu ja avuoimuus kasvattavat ihmisiä samaan suuntaan, eli toisiaan lähemmäksi.

Mielestäni avioliiton kulmakivet ovat REHELLISYYS ja AVOIMUUS

keskustelu kirjoitti:

Ei se avioliitto sen voimalla pysy pystyssä, että kerran on luvattu rakastaa. Eikä se pysy senkään avulla pystyssä, että löytäisi jotenkin täydellisen kumppanin. Eikä se pysy senkään avulla pystyssä että päivästä toiseen rukoilee sen eteen, vaikkei siitä varmasti mitään haittaakaan ole.

Avioliitossa elää kaksi ihmistä, jotka molemmat ajattelevat omilla aivoillaan, kuitenkin. Kaikesta johdatuksesta yms. huolimatta ihminen on taipuvainen muuttumaan ympäristön mukaan. Ja koska toinen ei voi tietää mitä toinen ajattelee, on jatkuvasti puhuttava ja oltava EHDOTTOMAN REHELLINEN.

Jos kaksi ihmistä elää yhdessä ilman jatkuvaa kommonikointia, huomaavat he 10 vuoden kuluttua "kasvaneensa erilleen". Totta kai, koska ihminen kasvaa omaan suuntaansa. Mutta jatkuva keskustelu ja avuoimuus kasvattavat ihmisiä samaan suuntaan, eli toisiaan lähemmäksi.

Mielestäni avioliiton kulmakivet ovat REHELLISYYS ja AVOIMUUS

Lue lisää

Jatkan vielä äskeistä viestiäni että tulee selväksi oma ajatukseni.

Vaikka "meikäläisillä" on yhteiset arvot ja sama elämänsuunta, se ei välttämättä riitä. Riidat voivat tulla hyvinkin maallisista asioista ja voivat lopulta kärjistyä todelliseksi ongelmaksi. Siksi mikään muu kuin keskustelu, avoimuus ja rehellisyys ei välttämättä riitä.

seurusteleminen? kirjoitti:

siksi vain kysyn, kun nythän on taas tullut "muotiin" pitkät avioliitot ja perhe elämä yms.

ja minä en ole vielä löytänyt ketään kenen kanssa tämän tekisin, koska haluaisin sitten joskus pitkän elämän kestävän liiton..
niin ajattelin vain että millainen on teidän seurustelunne, ja sitten miten te saatte liittonne kestämään koko elämän.

yritän nyt ensin löytää sellasen tavan..tai en minä tiä itsekkään. haluaisin vain että avioliitto sitten kestää kun siihen asti pääsen ja käsittääkseni teillä on pitkät liitot.

17-vee tytön hupakko olen ja avioeroperheestä.

Lue lisää

On ilo lukea sinun kypsä viestisi.

Siinäpä onkin kysymystä pohdittavaksi miten liitto saadaan kestämään loppuelämän ajan.
Ja yksi tärkeä pointti vielä, ... niin että liitossa on kummankin aviopuolison hauska elää.

Jos liittoa pidetään väkisin pystyssä, niin ei siinä ole kumpikaan onnellinen.

Mikä sitten tekee yhteiselosta onnellisen?
Kiteytetysti ilmaistuna se on, kummankin puolison tarpeiden täyttyminen tyydyttävästi.

Kukaan ei ole tarpeeton, jokaisella ihmisellä on tietyt yksailölliset perustarpeet. Kun on kaksi ihmistä yhdessä, ja vielä niin että toinen on nainen ja toinen on mies, niin siinä tulee monesti tulkintavaikeuksia toisen tarpeista.

Siis tulkinta...?

Aivan näin. Kun meillä ei ole tietoa toisen tarpeista, syystä taikka toisesta, se johtaa tulkitsemiseen.

- Vaimo nalkuttaa koska ...
- Mies on vihainen eikä viihdy kotona koska ...

keskustelu kirjoitti:

Ei se avioliitto sen voimalla pysy pystyssä, että kerran on luvattu rakastaa. Eikä se pysy senkään avulla pystyssä, että löytäisi jotenkin täydellisen kumppanin. Eikä se pysy senkään avulla pystyssä että päivästä toiseen rukoilee sen eteen, vaikkei siitä varmasti mitään haittaakaan ole.

Avioliitossa elää kaksi ihmistä, jotka molemmat ajattelevat omilla aivoillaan, kuitenkin. Kaikesta johdatuksesta yms. huolimatta ihminen on taipuvainen muuttumaan ympäristön mukaan. Ja koska toinen ei voi tietää mitä toinen ajattelee, on jatkuvasti puhuttava ja oltava EHDOTTOMAN REHELLINEN.

Jos kaksi ihmistä elää yhdessä ilman jatkuvaa kommonikointia, huomaavat he 10 vuoden kuluttua "kasvaneensa erilleen". Totta kai, koska ihminen kasvaa omaan suuntaansa. Mutta jatkuva keskustelu ja avuoimuus kasvattavat ihmisiä samaan suuntaan, eli toisiaan lähemmäksi.

Mielestäni avioliiton kulmakivet ovat REHELLISYYS ja AVOIMUUS

Lue lisää

Ensiksikin on hyvä huomioida että aviolupauksessa ei luvata että rakastan, vaan että TAHDON rakastaa.

Eräs pappa vastasi papin "tahdotko" -kysymykseen; "toi Iita sitä enempi tahto".

Eräs toinen merkittävä seikka on, että aviosuhteessa TUNTEILLA on hyvin suuri merkitys.

Muiden ihmisten kanssa ollessamme, työssä ja niin edelleen, ajattelemme rationaalisemmin (siis järjellä). Cortex'issa, eli aivojen kuoriosassa sijaitsee rationaalisen (tahdonalaisen) ajattelun ja toiminnan keskus. Tunteet ovat tahdosta riippumattoman aivojen osan hallinnassa, ja sillä alueella tapahtuu sellaista "toiminnanohjausta" joka hämmästyttää usein henkilöä itseäänkin.
- "Miksi ihmeessä minä tuollaisesta vähäpätöisestä asiasta noin voimakkaasti reagoin".

Tunteista tiedämme sen että ne ovat spontaaneja, eivät kysy meidän lupaamme tullakseen.

Tunteiden kanssa on pitkä ja vaikea jakso oppimista parisuhteessa. Moni jättääkin valitettavasti homman kesken. Jatko onkin sitten pettymyksiä pettymysten perään, epätoivoisia yrityksiä saada puoliso rakastamaan ja täyttämään tarpeitani. Melkoista rähinää monesti.

Sitten kun tulee riidan ja toran jälkeen hiljaista, silloin tauti on edennyt vakavaan vaiheeseen. Uskottomuudet erot ja niin edelleen, tapahtuvat tässä vaiheessa. Toivo paremmasta on mennut ja jää on kasvanut puolisoiden välille.
Tunneakku on jäässä. Jäätynyt akku ei enää anna eikä ota virtaa, sen tietävän autojen kanssa pelaavat hyvin.

Ilmaista lounasta ei ole olemassa.

Mutta avioliiton eteen kannattaa todella ponnistella. :-)) Mitä varhaisemmassa vaiheessa alkaa paneutumaan avioliiton hoitamiseen, sen parempi.

keskustelu kirjoitti:

Jatkan vielä äskeistä viestiäni että tulee selväksi oma ajatukseni.

Vaikka "meikäläisillä" on yhteiset arvot ja sama elämänsuunta, se ei välttämättä riitä. Riidat voivat tulla hyvinkin maallisista asioista ja voivat lopulta kärjistyä todelliseksi ongelmaksi. Siksi mikään muu kuin keskustelu, avoimuus ja rehellisyys ei välttämättä riitä.

Lue lisää

Ristiriidat kuuluvat vääjäämättä elämään, ne ovat osa elämää.

Avioliitossa tarvitaankin taito kohdata ja käsitellä ristiriidat YHDESSÄ rakentavasti, ei tuhoavasti ja repivästi kuten tavanomaisesti tapahtuu.

Riidat tulevat siitä kun minua ei kohdata sellaisena kun olen, minua ei kuunnella, ei ymmäretä, ei uskota eikä rakasteta, tarpeeni eivät täyty.

Tavanomainen reaktio tunne ja arvoristiriidoissa on yrittää saada puoliso täyttämään tarpeeni, joko pakottamalla taikka suostuttelemalla.
Tyypillisiä pakotuskeinoja on halveksiva kritiikki, hylkääminen, syyttäminen ja syyllistäminen. Miehillä se voi olla myös fyysinen väkivalta.

Lopputuloksena näistä yrityksistä on entistä huonompi tilanne.

keskustelu kirjoitti:

Jatkan vielä äskeistä viestiäni että tulee selväksi oma ajatukseni.

Vaikka "meikäläisillä" on yhteiset arvot ja sama elämänsuunta, se ei välttämättä riitä. Riidat voivat tulla hyvinkin maallisista asioista ja voivat lopulta kärjistyä todelliseksi ongelmaksi. Siksi mikään muu kuin keskustelu, avoimuus ja rehellisyys ei välttämättä riitä.

Lue lisää

Moni on aivan sydämestään asti rehellinen väittäessään että tuo minun puolisoni on syyllinen huonoon parisuhteeseemme.

- "Jos puolisoni muuttaa tapansa ja käytöksensä minua kohtaan, niin avioliitostamme tulee onnellinen".

Niinpä niin, rehellistä puhetta epäilemättä.
Mutta ei valitettavasti johda mihinkään muutokseen. Tilanne ei muutu, ei ainakaan parempaan suuntaan.

Mikä neuvoksi?

Onhan se kipeä ja hävettävä asia myöntää että minä olen toiminut toista kohtaan siten, että se on tehnyt hänestä onnettoman.

Jos kumpikin puolisoista suostuu kokemaan tämän kivun ja häpeän, suostuu tunnustamaan että minä olen tehnyt väärin sinua kohtaan, en ole ymmärtänyt sinun tarpeitasi, enkä ole riittävästi täyttänyt niitä. Silloin tilanne alkaa tramaattisesti muuttumaan.

Nyt tuo rakkaani ei olekaan enää viholliseni, vaan me olemme rinnakkain ja meillä on yhteinen vihollinen jonka kimppuun voimme käydä yhdessä.

Lähdemme koulutukseen oppimaan vertaisryhmien tuella ymmärtämään entistä paremmin toinen toistamme. Opimme tunnistamaan liittomme kipukohtia, opimme kohtaamaan niitä rakentavasti ja hoivaamaan toinen toistamme lempeydellä, hyväksymisellä ja toisen tarpeita täyttämällä.

Kas siitä riemu repeää. "Hyvänen aika, en olisi ikinä uskonut, miten ihana puoliso minulla on."

seurusteleminen? kirjoitti:

siksi vain kysyn, kun nythän on taas tullut "muotiin" pitkät avioliitot ja perhe elämä yms.

ja minä en ole vielä löytänyt ketään kenen kanssa tämän tekisin, koska haluaisin sitten joskus pitkän elämän kestävän liiton..
niin ajattelin vain että millainen on teidän seurustelunne, ja sitten miten te saatte liittonne kestämään koko elämän.

yritän nyt ensin löytää sellasen tavan..tai en minä tiä itsekkään. haluaisin vain että avioliitto sitten kestää kun siihen asti pääsen ja käsittääkseni teillä on pitkät liitot.

17-vee tytön hupakko olen ja avioeroperheestä.

Lue lisää

Kaikessa tulee esille Jumalan siunaus, sillä aviokäsky on annettu avioliiton siunaukseksi ja tämä ei ole ihmisen tuottama järjestys vaan Jumala on näin säätänyt.

Kaikessa elämän koettelemuksissa ihmistä koetellaan ketä hän tahtoo palvella ja rakastaa (kohteita on vain kaksi) sielunvihollinen vaiko Jumala...sielunvihollinen yllyttää ihmistä onnettomuuteen monellakin tapaa ja onnistuu siinä varsin viekkaasti, sillä toiset juovat perhe onnensa, lasten elatusrahansa, pistävät monenlaiseen turhuuteen ruokarahansa ja niin rupeavat ostamaan ruokaa velaksi, joka on kauhea yhtälö kun velan saanti loppuu.

Siis uskooko ihminen et Jumala on säätänyt miehen perheen pääksi jonka tehtävä on huolehtia perheestänsä, hankkia perheelleen toimeentulo ja vaimolla on yllinkyllin töitä sitä yhteisen hoitamisessa, olla miehelleen alamainen, sillä sellaista vaimoa on miehen helppo rakastaa ja kysymyksessä ei ole mistään muusta kuin taivuttaa itsensä Jumalan tahdon alle, mutta näin ei elävässä elämässä enään kaikkialla tapahdu vaan naiset ovat nousseet miehiänsä vastaan kun uskovat et paremmin tietävät mikä heille on parhaaksi...siis sielunvihollinen yllyttää kaikessa ihmistä toimimaan Jumalaa vastaan ja tässä onkin hyvin onnistunut sillä yleisesti ihmiset uskovat sielunvihollisen tarjoamaan onneen kuin Jumalan siunaukseen.

Nimetön kirjoitti:

Kaikessa tulee esille Jumalan siunaus, sillä aviokäsky on annettu avioliiton siunaukseksi ja tämä ei ole ihmisen tuottama järjestys vaan Jumala on näin säätänyt.

Kaikessa elämän koettelemuksissa ihmistä koetellaan ketä hän tahtoo palvella ja rakastaa (kohteita on vain kaksi) sielunvihollinen vaiko Jumala...sielunvihollinen yllyttää ihmistä onnettomuuteen monellakin tapaa ja onnistuu siinä varsin viekkaasti, sillä toiset juovat perhe onnensa, lasten elatusrahansa, pistävät monenlaiseen turhuuteen ruokarahansa ja niin rupeavat ostamaan ruokaa velaksi, joka on kauhea yhtälö kun velan saanti loppuu.

Siis uskooko ihminen et Jumala on säätänyt miehen perheen pääksi jonka tehtävä on huolehtia perheestänsä, hankkia perheelleen toimeentulo ja vaimolla on yllinkyllin töitä sitä yhteisen hoitamisessa, olla miehelleen alamainen, sillä sellaista vaimoa on miehen helppo rakastaa ja kysymyksessä ei ole mistään muusta kuin taivuttaa itsensä Jumalan tahdon alle, mutta näin ei elävässä elämässä enään kaikkialla tapahdu vaan naiset ovat nousseet miehiänsä vastaan kun uskovat et paremmin tietävät mikä heille on parhaaksi...siis sielunvihollinen yllyttää kaikessa ihmistä toimimaan Jumalaa vastaan ja tässä onkin hyvin onnistunut sillä yleisesti ihmiset uskovat sielunvihollisen tarjoamaan onneen kuin Jumalan siunaukseen.

Lue lisää

Jumala on avioliiton asettanut, ja hän siunaa sen nimensä kunniaksi. Nyt on vain niin, valitettavasti, että Jumalan sanasta etsitään hyvin mielellään niitä paikkoja joilla yritetään saavuttaa omaa etua. Mies lukee isoa kirjaa ja toteaa, "etkö näe vaimo Raamatusta, että sinun tulee olla alamainen minulle." "Mies on vaimon pää." - Johon vaimo lisää jatkon:"ja vaimo on se kaula, joka tuota päätä käänetlee."
Riv här :-)) revi siitä riemua.


Kun mieen on pää, silloin lähdetään siitä liikkeele, että jos mies on rakkaudessa vaimoaan kohtaan Kristuksen kaltainen, niin vaimon on todella helppo olla alamainen. Tarkoittaa käytännössä sitä, että mies on valmis antamaan henkensäkin jotta vaimo on onnellinen.

Nyt kun mies laittaa käden sydämelleen, hän havaisee siellä paljon puutteita rakkaudessa vaimoa kohtaan. ... Vai miten on?

Pist' muija anteeks' men vähän pieleen taas, ... ja entinen meno jatkuu seuraavana päivänä!

Sitäkö parannus tarkoittaa?

Ei todellakaan tarkoita!

Ei todellakaan ole helppoa päästä pois entisiltä urilta. Monet itkut siinä itketään, ja monta yötä kuluu yhdessä keskusteluun. Kokemuksesta tiedän, ... jos joku sitä kysyy.

Eikä aikaakaan kun taas meinaa kavio pudota entiselle jotokselle. Ilmaista lounasta ei ole!

seurusteleminen? kirjoitti:

siksi vain kysyn, kun nythän on taas tullut "muotiin" pitkät avioliitot ja perhe elämä yms.

ja minä en ole vielä löytänyt ketään kenen kanssa tämän tekisin, koska haluaisin sitten joskus pitkän elämän kestävän liiton..
niin ajattelin vain että millainen on teidän seurustelunne, ja sitten miten te saatte liittonne kestämään koko elämän.

yritän nyt ensin löytää sellasen tavan..tai en minä tiä itsekkään. haluaisin vain että avioliitto sitten kestää kun siihen asti pääsen ja käsittääkseni teillä on pitkät liitot.

17-vee tytön hupakko olen ja avioeroperheestä.

Lue lisää

Kysymys oli hyvä. Kerron lyhyesti omat kokemukseni. Rukoilin aikoinaan kristittyä puolisoa. Tuntui että kesti kauan, mutta sitten löytyikin. Emme seurustelleet kovin kauaa. Meidät sitten vihittiin avioliittoon.

Olemme pitäneet avioliiton pyhänä, Jumalan asettamana liittona eli sillä on niinsanotusti itseisarvo. Minun mielestäni tämä on se tärkein asia. Tarkoitan siis sitä että kyse ei ole vain ihmisten keskinäisestä "sopimuksesta" joka raukeaa kun ei enää huvita.

Sitten on tietysti myös muita asioita kuten uskollisuus, luottamus, avoin keskustelu, riittävän yhteisen ajan varaaminen, yritys "riidellä oikein" kun riitaa tulee, anteeksipyytäminen ja -antaminen, hellyys...

Lähes 20 yhteistä vuotta näillä eväillä. On ollut vaikeitakin aikoja (kaikilla on), mutta kaiksesta on selvitty yhdessä Jumalan avulla. Ja myös nämä yhteiset koettelemukset ovat lähentäneet meitä toisiimme.

En väitä että tämä on se ainoa oikea resepti. Kullakin on omat kokemuksensa. Mutta kestävä liitto on valtava siunaus elämään.

Oh hoh ... tuo oli ihan uusi tieto minulle.

Tiedämme sen, että näin ei ole. Kyllä se hyvin haparoiva tutustuminen alkaa vasta seurustelun alettua.

lestadiolaisenkaan seurakunnan sisäpuolella olevat perheet ole ollenkaan samanlaisia! Ne voivat olla todella erilaisia - ja vanhemmat oikeastaan tuskin sietävät toisiaan.

Näes kokemusta on!

En lähtisi solmimaan avioliittoa henkilön kanssa, jonka kanssa en ole yhtään ollut kahden kesken. Eihän nyt hyvänen aika kahden kesken vietetty aika tarkoita sitä, että heti syöksytään sänkyyn...Ja jos niin on, olisi syytä pohtia joitakin asioita tarkemmasti - eli jos ei ole minkäänlaista itsehillintää, on syytä lähteä jo siinä vaiheessa eri suuntiin.

Omat vanhempani maalailivat kauheita kuvia eteeni seurustelustani - siinä vasta kieroon kasvaakin ja tosi kummallisiin käsityksiin varsinkin miehen sukupuolisuudesta! Se on tuollaisen käsityksen mukaan jotain täysin hallitsematonta touhua, jolle ei vain mahda mitään...

Nyt ovat vuodet vierineet ja elämä opettaa kyllä kaikenlaista! Onneksi se on opettanut senkin, että jokaisella on oikeus sanoa EI (myös avioliitossa)!

tällaisia kirjoituksia!

iskeä silmänsä vastapuoleen ja rakastua. Vai onko rakastuminen ei sallittua?

Mielestäni rakkaus on kaikkein A ja O. Jos kaksi ihmistä menee avioon toisiaan syvemmältä tuntematta ja jopa toista vieroksuen, niin ei avioliitto perustu silloin oikealle pohjalle.

Ei kannata kuitenkaan tuijottaa liikaa siihen, miten perhe ja muu suku toimii ja on aiemmin toiminut - suurten syntienkin keskeltä voi kasvaa vastuuntuntoiseksi puolisoksi ja vanhemmaksi, ja vastaavasti rakkaudellisen kodin lapsesta saattaa kasvaa vaikka millainen hirviö. Mielestäni on tärkeämpää selvittää, miten puolisoehdokas kohtelee muita ja keskustella yhdessä aviopuolisoiden tehtävänjaosta, lastenkasvatuksen menetelmistä yms. Joskus käy niinkin, että rikkinäinen koti auttaa ymmärtämään kuinka tärkeää omaan avioliittoon ja lapsiin panostaminen on.

Tietysti silläkin on oma merkityksensä, jos sukulaisten kaapeista paljastuu luurankoja. Jos niistä ja niiden vaikutuksista ei pysty keskustelemaan avoimesti, vaikka suhde on vakaalla pohjalla, jotain voi hyvinkin olla vialla.

haamuista kirjoitti:

Ei kannata kuitenkaan tuijottaa liikaa siihen, miten perhe ja muu suku toimii ja on aiemmin toiminut - suurten syntienkin keskeltä voi kasvaa vastuuntuntoiseksi puolisoksi ja vanhemmaksi, ja vastaavasti rakkaudellisen kodin lapsesta saattaa kasvaa vaikka millainen hirviö. Mielestäni on tärkeämpää selvittää, miten puolisoehdokas kohtelee muita ja keskustella yhdessä aviopuolisoiden tehtävänjaosta, lastenkasvatuksen menetelmistä yms. Joskus käy niinkin, että rikkinäinen koti auttaa ymmärtämään kuinka tärkeää omaan avioliittoon ja lapsiin panostaminen on.

Tietysti silläkin on oma merkityksensä, jos sukulaisten kaapeista paljastuu luurankoja. Jos niistä ja niiden vaikutuksista ei pysty keskustelemaan avoimesti, vaikka suhde on vakaalla pohjalla, jotain voi hyvinkin olla vialla.

Lue lisää

Nämä mainitsemani asiat kuuluvat kategoriaan; "hyvä tietää ymmärtääkseen elämää ja ihmisyyttä syvemmin".

On selvää että hyvä parisuhde on aina pitkän kasvuprosessin lopputulos. Jokainen suhde
kypsyy ja kehittyy ajan kuluessa juuri näiden kanden ihmisen suhteeksi.

Korostan nimenomaan kahden ihmisen yhteistä työskentelyä, ponnistelua yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Se päämäärä on kahden ihmisen onnellinen yhteiselo.

- Vanhempien keskinäinen suhde on lapsen koti.
Komeat puitteet eivät auta paljon, jos vanhemmilta puuttuu lämmin antoisa suhde.

Kihlaus on avioliittolupaus, siihen mennessä täytyy olla jo tutustuttu niin paljon että on voitu antaa lupaus avioliitosta.
Seurusteleva pari menee keskenään vihille eikä vanhempien kanssa, niin kuin raamattukin kertoo.
Vihittäessä miehestä ja vaimosta tulee yksi liha tämäkin on raamatussa selvästi sanottu. Eikä siinä tarvita kolmansia osapuolia nuorten avioliitossa.

"oikotie" kirjoitti:

Kihlaus on avioliittolupaus, siihen mennessä täytyy olla jo tutustuttu niin paljon että on voitu antaa lupaus avioliitosta.
Seurusteleva pari menee keskenään vihille eikä vanhempien kanssa, niin kuin raamattukin kertoo.
Vihittäessä miehestä ja vaimosta tulee yksi liha tämäkin on raamatussa selvästi sanottu. Eikä siinä tarvita kolmansia osapuolia nuorten avioliitossa.

Lue lisää

Kukaan meistä ei ole taivaasta tippunut suoraan kihlauksen kynnykselle, vaan jokainen ihminen on kasvuympäristönsä ja perintötekijoidensä mukaisesti muokkautunut arvoissa asenteissa tavoissa ja tottumukissa. Osa siitä miten toimimme paristuhteessa on siis mallioppimista, edellisiltä sukupolvilta, tahdoimme taikka emme.