Onko asumusero auttanut

Sen kyllä olen päättänyt että annan hänelle nyt sitten ihan rauhassa aikaa miettiä. Sovimme myös keskenään että olemme edelleen naimisissa joten kumpikaan ei ala pelleilemään ja etsimään mitään uusia suhteita vaan annetaan ajan kulua ja katsotaan miltä asiat rupeavat tuntumaan ja näyttämään. Itse kuitenkin vielä elättelen toiveita että me saadaan asiat järjestymään , mutta vaimo sanoo että hän ei ole varma että haluaako hän edes yrittää. Mutta aika näyttää.

Hankalintahan tässä on kun ykskaks joutuu pihalle niin ei ole asuntoa ei mitään ja paljon asioita hoidettavana. Mutta sitten kun on taas henkisesti niin rikki että vois vaan vajota johonkin monttuun niin ei oikein tiedä että miten kaikki asiat saa järjestykseen. Tuntuu kuin lähtis ihan nollista taas liikkeelle.

Minunkin mielestä se lähtee, joka on kyllästynyt/masentunut/muuten vaan tympääntynyt perhe-elämään. Meillä lähti mies kun halusi miettiä mitä elämältään haluaa. Toki tiesi sen jo lähtiessään mutta ajatteli varmaan, että ero on minulle helpompi näin. Miehellä oli uusi jo valmiiksi katsottuna ja muuttikin suoraan hänen luokseen "miettimään" elämäänsä.

Meillä vaan on semmoinen tilanne että meillä on talo ja kaikki siihen liittyvät lainat vaimon nimissä. Joten joudun kyllä sieltä nyt itse lähtemään.
Kyllä vaimo sielä lsten kanssa pärjää koska saa hyvin apuja kaupungilta sekä suvultaan, se on vaan että tällähetkellä hän ei pärjää minun kanssa.

Asunnoton kirjoitti:

Meillä vaan on semmoinen tilanne että meillä on talo ja kaikki siihen liittyvät lainat vaimon nimissä. Joten joudun kyllä sieltä nyt itse lähtemään.
Kyllä vaimo sielä lsten kanssa pärjää koska saa hyvin apuja kaupungilta sekä suvultaan, se on vaan että tällähetkellä hän ei pärjää minun kanssa.

Lue lisää

LAMMAS!
Avioliitossa omaisuus (varat ja velat) ovat yhteistä (jos ei avioehtoa ole).
Sehän ei ole sinun vikasi jos vaimosi on sinuun kyllästynyt,ryhtiä mies ja mars mars kotiisi lastesi luokse,pian siellä on uusi iskä lapsillasi!

olet tuollainen kirjoitti:

LAMMAS!
Avioliitossa omaisuus (varat ja velat) ovat yhteistä (jos ei avioehtoa ole).
Sehän ei ole sinun vikasi jos vaimosi on sinuun kyllästynyt,ryhtiä mies ja mars mars kotiisi lastesi luokse,pian siellä on uusi iskä lapsillasi!

Lue lisää

Ihmeellisiä neuvoja...
Marssit ja teet selväksi..
Huoh. Olen itsekkin kärsinyt masennuksesta ja siihen ei ne marssimiset auta, jos ei halua toista syöstä ihan pohjalle. onneksi tuntuu siltä, että ap kirjoittaneella on myötätuntoa ja älyä ymmärtää tilanne.

pässi olet itse kirjoitti:

Ihmeellisiä neuvoja...
Marssit ja teet selväksi..
Huoh. Olen itsekkin kärsinyt masennuksesta ja siihen ei ne marssimiset auta, jos ei halua toista syöstä ihan pohjalle. onneksi tuntuu siltä, että ap kirjoittaneella on myötätuntoa ja älyä ymmärtää tilanne.

Lue lisää

hoitamaan,vaan vanhemmaksi lapsille.Pystyykö oikeasti masentunut hoitamaan lapsia?
Tällä ratkaisullahan myös masentunutkin saisi aikaa toipua,eikä se välttämättä tarvitse merkitä lyttyyn lyömistä.
Silloin ainakin terve osapuoli varmistaa lapsien turvalliset olot,ei masentuneelle voi oikeasti tuota vastuuta sysätä.

P.S. meidän rouvan masennus paljastui kyllä salasuhteeksi,valitettavn usein tällainen masentuminen on kyllästymistä,MUTTA EI AINA!

Viimeviikolla tosiaan jo kerran kävimme perheinasianeuvonnassa. Se on joku kirkon sponsoroima paikka, jolla ei kuitenkaan kytköksiä sen kummemmin uskontoon. Ihan ok keskustelua sielä saatiin aikaiseksi.
Sovimme että jatkossa alamme käymään perheneuvolassa keskustelemassa asioista koska se on suunnattu lapsiperheille.
Kaikki mitä tulee tuohon "lammas, pässi" sun muuhun paskaan niin olen kyllä alussa polkenut jalalla maata ja esittänyt kaapin paikkaa mutta se kyllä vain pahensi puolison masennusta ja ahdistusta. Itselleni on kuitenkin ensisijaisen tärkeää tällähetkellä että saan vaimoni terveeksi ja sitten kun ratkaisut jatkon suhteen tehdään niin tiedän että ne on terveellä päällä tehtyjä päätöksiä.

asunnoton kirjoitti:

Viimeviikolla tosiaan jo kerran kävimme perheinasianeuvonnassa. Se on joku kirkon sponsoroima paikka, jolla ei kuitenkaan kytköksiä sen kummemmin uskontoon. Ihan ok keskustelua sielä saatiin aikaiseksi.
Sovimme että jatkossa alamme käymään perheneuvolassa keskustelemassa asioista koska se on suunnattu lapsiperheille.
Kaikki mitä tulee tuohon "lammas, pässi" sun muuhun paskaan niin olen kyllä alussa polkenut jalalla maata ja esittänyt kaapin paikkaa mutta se kyllä vain pahensi puolison masennusta ja ahdistusta. Itselleni on kuitenkin ensisijaisen tärkeää tällähetkellä että saan vaimoni terveeksi ja sitten kun ratkaisut jatkon suhteen tehdään niin tiedän että ne on terveellä päällä tehtyjä päätöksiä.

Lue lisää

Luultavasti moni nainen haukkoo hämmästyksestä henkeään: mies lähtee vapaaehtoisesti ja avoimella asenteella perheneuvontaan ja pystyy epätoivostaan huolimatta asettamaan vaimonsa terveydentilan ensimmäiselle sijalle! Uskon, että teillä on mahdollisuuksia selvitä tästä kriisistä, sillä tahto ja yritys on kynnyskysymys. Sinä vaikutat empaattiselta ja valmiilta satsaamaan. Toivottavasti pääsette toisianne lähemmäksi taas ja asiat järjestyvät. Ajan kanssa ja lujalla työllä! Onnea sinulle!

asumuserossa kirjoitti:

Luultavasti moni nainen haukkoo hämmästyksestä henkeään: mies lähtee vapaaehtoisesti ja avoimella asenteella perheneuvontaan ja pystyy epätoivostaan huolimatta asettamaan vaimonsa terveydentilan ensimmäiselle sijalle! Uskon, että teillä on mahdollisuuksia selvitä tästä kriisistä, sillä tahto ja yritys on kynnyskysymys. Sinä vaikutat empaattiselta ja valmiilta satsaamaan. Toivottavasti pääsette toisianne lähemmäksi taas ja asiat järjestyvät. Ajan kanssa ja lujalla työllä! Onnea sinulle!

Lue lisää

Kaunis kiitos kannustavista sanoista, niitä tosiaan tarvitsen tämän synkkyyden keskelle. Aika sitten tosiaan näyttää että kuinka meidän käy, toivon että kaikki vielä järjestyy.

asunnoton kirjoitti:

Viimeviikolla tosiaan jo kerran kävimme perheinasianeuvonnassa. Se on joku kirkon sponsoroima paikka, jolla ei kuitenkaan kytköksiä sen kummemmin uskontoon. Ihan ok keskustelua sielä saatiin aikaiseksi.
Sovimme että jatkossa alamme käymään perheneuvolassa keskustelemassa asioista koska se on suunnattu lapsiperheille.
Kaikki mitä tulee tuohon "lammas, pässi" sun muuhun paskaan niin olen kyllä alussa polkenut jalalla maata ja esittänyt kaapin paikkaa mutta se kyllä vain pahensi puolison masennusta ja ahdistusta. Itselleni on kuitenkin ensisijaisen tärkeää tällähetkellä että saan vaimoni terveeksi ja sitten kun ratkaisut jatkon suhteen tehdään niin tiedän että ne on terveellä päällä tehtyjä päätöksiä.

Lue lisää

... että saan vaimoni terveeksi".
Vaimosi on masentunut ja ahdistunut, ja sinäkin kuvailemassasi tilanteessanne vähintäänkin ahdistunut.

Onko sinun käsissäsi saada vaimosi terveeksi?

Ymmärtääkseni se on hänen käsissään.
Osaako hän hakea hoitoa sairastumiseensa (masennus)?
Onnistuuko hän saamaan sellaista apua, joka auttaa häntä jäljittämään ja tunnistamaan masentuneisuutensa aiheuttajia?

Sinusta tuntuu siltä, kuin sinä ja liittonne olisivat ainoat seikat, joita hän osaa "syyttää" pahasta olostaan.
Tällaisen vaikutelman kirjoittamastasi tekstistä saa. Tokihan hän varmaankaan ei viime aikoina ole voinut (kanssasi) hyvin.
Minkälaiset asiat pahoinvointiin mahtavat olla sinun ja hänen välisen dynamiikan aiheuttamia? Minkälaiset taas johtuen sinusta riippumattomista seikoista? Jotka siis eivät vielä ole edes kenenkään tunnistettavissa, saatika nimettävissä..

Varmaankin tämä erillään asuminen on terve reaktio tulehtuneeseen tilanteeseen.
Molemmille.
Sinun varmaan kannattaisi voimistaa ITSEÄSI kaikin mahdollisin keinoin. Tarkoitan sellaista, missä oppisit löytämään uusia vahvuuksia ja herkkyyksiä ITSESTÄSI. Tämä ai ole sitä, että minäminäMINÄ, vaan, että oman ITSESI tuntevana sinusta on apua,tukea ja iloa paitsi itsellesi, niin myös läheisillesi.

Itse (olen jo mummo) elin parisuhteessani n. kolmen vuoden asumuserovaiheen lapsen kanssa ollessani kolmikymppinen. Jatkoimme yhteistä elämää, syntyi toinen lapsi.
Paljon rakkauden ja elämisen ilon lisäksi koimme tietysti myös raastavia vastoinkäymisiä.

Olemme yhteisymmärryksessä avioeronneet yli kaksi vuotta sitten,mutta asumme edelleen toistaiseksi yhdessä.
Kavereina.

Älä lannistu, vaikka olisi kuinka tajuttoman vaikeaa! - Elämiä on erilaisempia, kuin mitä kiiltokuvat kertovat!
Jokainen luo omansa!

"itselleni on tärkeää... kirjoitti:

... että saan vaimoni terveeksi".
Vaimosi on masentunut ja ahdistunut, ja sinäkin kuvailemassasi tilanteessanne vähintäänkin ahdistunut.

Onko sinun käsissäsi saada vaimosi terveeksi?

Ymmärtääkseni se on hänen käsissään.
Osaako hän hakea hoitoa sairastumiseensa (masennus)?
Onnistuuko hän saamaan sellaista apua, joka auttaa häntä jäljittämään ja tunnistamaan masentuneisuutensa aiheuttajia?

Sinusta tuntuu siltä, kuin sinä ja liittonne olisivat ainoat seikat, joita hän osaa "syyttää" pahasta olostaan.
Tällaisen vaikutelman kirjoittamastasi tekstistä saa. Tokihan hän varmaankaan ei viime aikoina ole voinut (kanssasi) hyvin.
Minkälaiset asiat pahoinvointiin mahtavat olla sinun ja hänen välisen dynamiikan aiheuttamia? Minkälaiset taas johtuen sinusta riippumattomista seikoista? Jotka siis eivät vielä ole edes kenenkään tunnistettavissa, saatika nimettävissä..

Varmaankin tämä erillään asuminen on terve reaktio tulehtuneeseen tilanteeseen.
Molemmille.
Sinun varmaan kannattaisi voimistaa ITSEÄSI kaikin mahdollisin keinoin. Tarkoitan sellaista, missä oppisit löytämään uusia vahvuuksia ja herkkyyksiä ITSESTÄSI. Tämä ai ole sitä, että minäminäMINÄ, vaan, että oman ITSESI tuntevana sinusta on apua,tukea ja iloa paitsi itsellesi, niin myös läheisillesi.

Itse (olen jo mummo) elin parisuhteessani n. kolmen vuoden asumuserovaiheen lapsen kanssa ollessani kolmikymppinen. Jatkoimme yhteistä elämää, syntyi toinen lapsi.
Paljon rakkauden ja elämisen ilon lisäksi koimme tietysti myös raastavia vastoinkäymisiä.

Olemme yhteisymmärryksessä avioeronneet yli kaksi vuotta sitten,mutta asumme edelleen toistaiseksi yhdessä.
Kavereina.

Älä lannistu, vaikka olisi kuinka tajuttoman vaikeaa! - Elämiä on erilaisempia, kuin mitä kiiltokuvat kertovat!
Jokainen luo omansa!

Lue lisää

Ei se onneksi ole minun käsissä tämä vaimoni parantuminen. Vaimo on kyllä hakenut apua ja sitä parhaillaan myös saa, eli käy psykiatrin juttusilla ja on saanut lääkityksen. Itselleni on hiukan vaikeaa vai kun hän ei suostu kertomaan mitään mitä he siellä puhuvat niin tuntuu että pian jos hän mua oikein mustamaalaa siellä niin hekin kehoittavat ottamaan eron, vaikea sanoa.
Varmasti tässä on taustalla tekijöitä kaukaakin menneisyydestä jotka nyt purkaantuvat kaikki meidän liiton kontolle ja toivon tosiaan että psykiatri olisi osaava ja saisi ne vanhat asiat selvitettyä hänen pääsään.
Itsekkin olen kerran käynyt psykiatrin juttusilla ja ensiviikolla käyn vielä kerran, tuntunut ihan hyvältä saada hiukan purkaa tunteita ulkopuoliselle ja vastaavia tilanteita nähneelle henkilölle.
Kiitoksia kirjoituksestasi, teksti on täyttä asiaa ja hyvää semmoista. Tuo on kyllä totta että kunhan tästä alkujärkytyksestä nyt jotenkin toivun niin täytyy ruveta panostamaan itsensä vahvistamiseen.

Asunnoton kirjoitti:

Ei se onneksi ole minun käsissä tämä vaimoni parantuminen. Vaimo on kyllä hakenut apua ja sitä parhaillaan myös saa, eli käy psykiatrin juttusilla ja on saanut lääkityksen. Itselleni on hiukan vaikeaa vai kun hän ei suostu kertomaan mitään mitä he siellä puhuvat niin tuntuu että pian jos hän mua oikein mustamaalaa siellä niin hekin kehoittavat ottamaan eron, vaikea sanoa.
Varmasti tässä on taustalla tekijöitä kaukaakin menneisyydestä jotka nyt purkaantuvat kaikki meidän liiton kontolle ja toivon tosiaan että psykiatri olisi osaava ja saisi ne vanhat asiat selvitettyä hänen pääsään.
Itsekkin olen kerran käynyt psykiatrin juttusilla ja ensiviikolla käyn vielä kerran, tuntunut ihan hyvältä saada hiukan purkaa tunteita ulkopuoliselle ja vastaavia tilanteita nähneelle henkilölle.
Kiitoksia kirjoituksestasi, teksti on täyttä asiaa ja hyvää semmoista. Tuo on kyllä totta että kunhan tästä alkujärkytyksestä nyt jotenkin toivun niin täytyy ruveta panostamaan itsensä vahvistamiseen.

Lue lisää

...pidäkään kertoa, mitä puhuvat/ käyvät läpi.
Se kuuluu hänen prosessiinsa.

Etsi oma tilasi omin,isellesi sopivin keinoin elämäsi rakennuspuiksi, jotta olet valmiimpi kohtaamaan oman loppuelämäsi ensiaskeleita.
Tätä kautta voit myös kohdata Toisen.

Asunnoton kirjoitti:

Ei se onneksi ole minun käsissä tämä vaimoni parantuminen. Vaimo on kyllä hakenut apua ja sitä parhaillaan myös saa, eli käy psykiatrin juttusilla ja on saanut lääkityksen. Itselleni on hiukan vaikeaa vai kun hän ei suostu kertomaan mitään mitä he siellä puhuvat niin tuntuu että pian jos hän mua oikein mustamaalaa siellä niin hekin kehoittavat ottamaan eron, vaikea sanoa.
Varmasti tässä on taustalla tekijöitä kaukaakin menneisyydestä jotka nyt purkaantuvat kaikki meidän liiton kontolle ja toivon tosiaan että psykiatri olisi osaava ja saisi ne vanhat asiat selvitettyä hänen pääsään.
Itsekkin olen kerran käynyt psykiatrin juttusilla ja ensiviikolla käyn vielä kerran, tuntunut ihan hyvältä saada hiukan purkaa tunteita ulkopuoliselle ja vastaavia tilanteita nähneelle henkilölle.
Kiitoksia kirjoituksestasi, teksti on täyttä asiaa ja hyvää semmoista. Tuo on kyllä totta että kunhan tästä alkujärkytyksestä nyt jotenkin toivun niin täytyy ruveta panostamaan itsensä vahvistamiseen.

Lue lisää

Kuulostaa kyllä siltä että vaimosi on ihan oikeasti masentunut.Odottele rauhassa,että saa sitä hoitoa.Turha heti ryhtyä itsensä vahvistuksiin ja veivaamaa suhteessa mahdollisesti olleita ongelmia.Totta ihmeessä ne korostuu jos ihminen on masentunut.Mistään ei saa iloa ja elämä ei etene.Ole nyt vaan läsnä kun olette väleissä.Kuuntele jos hän haluaa puhua.Ja anna sitä aikaa toipua.Varmasti lapset hoitaa ja ehkä ne on se kantava voima.kauhea ajatuskin olisi että masentunut vaimo joka kerran on heikoilla vielä kaiken lisäksi potkastaisiin omasta kodista pihalle.Itselläsikin on hommaa saada asiat kuntoon,mutta ehkä nyt olet kuitenkin se vahvempi osapuoli teidän liitossa.Psykiatrit kyllä osaa masentuneet hoitaa ja puheet menee samaa rataa.Ei siinä aleta sinua syyllistämään ja eroon kannustamaan.Sitä on turha pelätä.Ehkäpä tulee kohta se aika että vaimosi haluaa sinutkin keskusteluihin mukaan.Silloin on aika jutella yhdessä.Ensin on kuitenkin saatava vaimosi miettiä asiansa.Äläkä nyt sorru muihin suhteisiin,Siitä se vasta soppa tulee.Yhteisen tulevaisuuden jos saat takaisin niin jaksat nyt varmasti hetken odotella aikoja parempia.Neuvojia on niin monta kuin antajaakin.Puolesta ja vastaan.Elä kuitenkin omaa elämääsi niiden keskellä juuri niin kuin tiedät itse miten sinun pitää elää.Tulevaisuudessa suhteenne voi olla entistä kestävämpi.Tiedätte ainakin että tosi vaikeinakin aikoina voi luottaa että puoliso pysyy rinnalla tukena....oli sitten kumpi tahansa pulassa vuorostaan.

Kävimme tosiaan kerran jo kirkon kautta puhumassa , taisi olla perheinasiakeskus nimeltään. Sovimme että siirrymme perheneuvolan puolelle koska ovat erikoistuneet lapsiperheiden asioihin. He järjestelivät enämmän vain pariskuntien asioita, ja suosittelivat että siirrymme tuonne koska pieniä lapsia kuuluu myös kuviohin.
Ovat olleet suljettuna kesäloman takia mutta nyt maanantaina aukesi ja kävin siellä heti aamusta varaamassa aikaa. Kertoivat että laittavat meidän asian kiirreellisten asioiden joukkoon ja lupasivat että huomenna soittavat ja ilmoittavat ajan milloin voimme tula sinne keskustelemaan.
Pitää nyt vaan toivoa että ei tarvi hirveen kauan odottaa että saa sen ajan.