Rakkaus ei o pysyvää eikä nuoruuskaan

Tää vasta onkin oikea palsta meille päähän potkituille suomalaisille : ) Jokaisella melkeinpä on jokin katkeran ajatuksen paikka, myöns tai ei. Kyllä tätä palloa on sen verran pitkään tallattu että näistä tiedetään jo melkoisesti jotakin. Itellä on ongelma, tuo parisuhde, kun se ei ota onnistuakseen vieläkään, kovien yritysten, rakastumisen ja valistamisen ym selviytymisen jälkeen. Olen kait lapsen takia loukussa, isänsä asustelee sitten avuntarpeeni ja kumppanin tarpeeni nojalla siivelläni omat asiat rempallaan. Kiva kaveri hän on mutta kyllä sellanen ikuinen kaverikakarasuhdekin rassaa. Ei ole kivaa elättää aikuista kun ei oikein riittäis itellekkää omaan talouteen kuin omiksi tarpeiksi. Mutta tämä pahvi ei tajua että life must go on ja aina tämä elämänvaihe jatkuu ja piinaa hänen minulle harmeja tuovan saamattomuuden takia. En voi etsiä oikeasti uutta hyvää kumppania vaikka selvästi tarvitsisin sellaisen. Itsetunto ja voimat ei enää riitä juuri mihinkään tässä elämäntilanteessa. Syytän menneisyyttä, vanhempia, olosuhteita, sukupuoltani ja kaikkea mahdollista. Enkä tykkää mistään enää, yritän kaikin keinoin luoda itselleni toivoa huomiseen vaikka käytännössä mitään uutta hyvää ei nähtävästi tule. Mutta onneksi en sitä tiedä, voihan sitä aina unelmoida pahvin selän takana, joka ei puhetta usko. Mutta tulee sitä ikää, rupsahdusta, elämä kulkee ohi. Eikä jaksa kiinnostua itsensä ikäisistä rupsahtaneista ja kaljamahaansa poreammeissa lilluttelevista miehistä, mutten kehtaa etsiä nuoremmistakaan tuttavaseuraa vaikka saisi heti kun ulkona näyttäytyy. Mutta kun ei helpolla löydy niitä oman ikäisistä jotka kiinnostais, taitavat olla varattuja ja piiloissansa. Pelkään etten miellytä sittenkään sitä josta sattuisin oikeasti kiinnostumaan, kun ei muutenkaan mistään tule mitään elämässäni näköjään kun en ole muuta pysyvää saanut aikaiseksi kuin jälkikasvun ja ongelmaperheen. Ja jos joku mukava tapaus sittenkin löytyis, ilman molemminpuolisia kemioita ei tule mitään. Pitäisikö tässä alkaa jotain vanhusten päivätansseja harrastamaan, vaikka kuuntelenkin ihan jotain tyystin muuta musiikkia. Oikeasti en osaa olla yksin ja kaipaan kovasti rinnalle oikeaa miestä joka miellyttäisi sopivasti minua ja minä häntä mutta elämäntilanne tekee tämän toiveen toteutumisen täysin mahdottomaksi, on niin monta muttaa ja mutkaa matkassa että oikeesti vituttaa.

Kunnioittaa pitää toisen katkeruutta ja kohtaloita myötätunnolla, silloin olette itekin oikeita ihmisiä. Tässä yksi heistä joka kunnioittaa itseään ja muita, kaikesta elämän tuomasta epäoikeudenmukaisuudesta ja väärinymmärretyksi tulemisesta huolimatta. Good luck to your life.