Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Kunnioituksen puute parisuhteessa

on samaa kuin

helvetti.
Jos pariskunta ei kunnioita toisiaan, niin on turha odottaa suhteen onnistuvan. Tuloksena on vain katkeruutta ja vihaa toista sukupuolta kohtaan. Särkyneitä sydämiä on pilvin pimein maailmassa. Ja sydän parkaa on vaikea saada korjaantumaan, kun se on syvillä haavoilla. Surusilmiä tulee vastaan joka päivä ulkona. Kun on tarpeeksi haavoittunut, niin ei enää edes halua parisuhteeseen. Suomessakin on sinkkuja yli miljoona jo. Ja lisää tulee joka päivä.
Ihanteet ja periaatteet säilyttämällä voi nuoret ihmiset onnistuakin parisuhteessa.
Vihaamani alkoholi tuhoaa suhteita todella tehokkaasti.
Vanha sanonta on: Pusu on perseen portti, pitää paikkansa. Alkoholi kirvoittaa estot ja jo ensimmäisestä vieraan suutelemisesta päädytään uskottomuuteen.
Kun uskottomuutta jatkuu niin se tuhoaa petettyä paria tuhoisin seurauksin.
Sitten saakin varatuomarit hyvät ansiot. Tuon varatuomarin tittelin voisi vaihtaa huoleti erotuomariksi.
Nuorten kannattaisikin pitää päänsä selvänä, niin ei tulisi tehtyä typeryyksiä. Säilyisi sydänkin ehjänä.

10

4637

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kakkosena käväissyt

      Tuli mieleeni tuosta kunnioituksen puutteesta, että piti itsekin kantapään kautta koittaa kakkosuus. Oman kokemuksen pohjalta sanon, että ihminen, joka ei kunnioita kumppaniaan liitossaan ei kunnioita myöskään sitä kakkostaan. Ikinä ei ole niin huonosti ja piittaamattomasti kohdeltu. Itse ymmärsin näyttää ovea ukkomiehelle ja toista kertaa en lankea. Eri ihmisillä on kyllä eri arvot, itse en päivääkään olisi tuollaisen miehen kanssa, kun karvansa on paljastanut. Hyväksikäyttäjä ja oman napansa palvoja molemmissa suhteissaan, tai kaikissa, koska tuskin olin edes ainoa. Ensin ajattelin miehen kertomuksen olevan totta vaimon kylmyydestä, mutta kun opin tuntemaan miehen ymmärsin vaimoa hyvin. Kylmä, tunteeton, itsekäs mies sammuttaa jokaisen naisen halut tehokkaasti. En ihmettele että kotoakaan sitä seksiä ei irtoa. Ihmettelen vain miksi vaimo ei eroa.

      Otin opikseni, mutta välillä mietin, miksi naiset tyytyvät tuollaisiin liittoihin ja tuollaisiin miehiin? Miksi olla vaimona tai kakkosena ihmiselle, jonka tunne- ja arvomaailma on tuollainen? En ole ylpeä itsestäni, siitä mitä tein, mutta siitä olen ylpeä, että en jäåänyt tuollaiseen suhteeseen odottamaan sitä muutosta, minkä rakkaus saa aikaan, hehheh. Karu tosiasia on, että itseään vain voi muuttaa ja sekin on tuskaa, kaikki muu on hömppää ja pelaa vain narsististen sikojen pussiin.

      • oikeassa

        todellakin! Sita rakkauden ihmettähän saa sitten odottaa tuollaisilta miehiltä vaikka lopun ikäänsä jos siihen jää... Hyvä, jos osaa antaa itselleen anteeksi tämän töppäyksen ja oppia virheistään. :)


      • Kunnian Mies

        Itse en alennut koskaan siihen mihin sinä alennuit.

        En kuitenkaan tuomitse sua mitenkään, meitä on moneen junaan ja olet varmasti jossakin toisessa asiassa suoriutunut moraalishenkisessä mielessä mua paremmin.

        Mutta noin niinkuin yleisesti ottaen pettämiseen osallistujat ovat aivan yhtä perseestä kuin pettäjät itsekin.


      • juakko 49

        olen samaa mieltä noin suurin piirtein mut mul on kyl samanlaista kokemusta naista kohtaan et mites selvitään


    • asgtrehasreye

      Jos olet tullut petetyksi niin se johtuu sinusta.
      Ei kukaan petä huvikseen. Kyseessä on aina toivo paremmasta tavarasta.

      Pettäminen johtuu siitä, että kumppani on joko ruma tai läski tai kumpikin.

      • jolkotti

        Tai just samanlainen kuin sinä!


      • hitunen totuutta

        oli tuossa kommentissa.
        Aloitin seurustelun vaimoni kanssa alle 15-vuotiaana. Olin tosi rakastunut. Suhteemme päättyi kuitenkin hänen löydettyä toisen. Löysimme toisemme kuitenkin uudelleen lähes 10-vuoden jälkeen. Päädyimme avioliittoon, joka on kestänyt nyt yli 30-vuotta.
        Tasapaino parisuhteessamme on kuitenkin muuttunut. Olen harrastanut monenlaista liikuntaa lähes koko ikäni ja muutenkin pitänyt huolta ulkonäöstäni. Vaimoni taas on huomattavan ylipainoinen, käyttää mielestäni kohtuuttomasti alkoholia, eikä muutenkaan huolehdi riittävästi terveydestään. Seksielämä on ollut kateissa liitostamme jo useita vuosia. Olen nyt löytänyt toisen suhteen, joka on jatkunut jo muutaman vuoden ja tuntuu jatkuvan edelleen. Molemmat ovat tietoisia toisistaan, eikä tällä ns. "toisella naisella" ole mitään ongelmaa elää tässä suhteessa, päin vastoin, ei halua missään nimessä lopettaa suhdettamme kysyessäni, loukkaako suhteemme mahdollisesti häntä.
        Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä:
        Onko tämä mielestänne moraalisesti väärin?
        Olisiko minun elettävä elämäni toisen ehdoilla ilman seksiä? Ps. En tarkoita toisen suhteen olevan pelkkää seksiä, vaan myös paljon muuta: Konserteissa käyntiä, marjojen poimintaa, lehtien haravointia, sekä tietysti myös lämpöä ja läheisyyttä.
        Kuuluuko avioliittolupauksen jälkeen molempien osapuolten pysyä "ruodussa", vaikka asiat muuttuisivat?
        Korjaanko uudella suhteellani mielestänne vain vanhaa katkeruuttani?
        Olisiko hyvässä avioliitossa sittenkin säilyttävä sellainen tasapaino, jossa molemmilla osapuolilla säilyisi terve toisen menettämisen pelko?


      • liittoamme
        hitunen totuutta kirjoitti:

        oli tuossa kommentissa.
        Aloitin seurustelun vaimoni kanssa alle 15-vuotiaana. Olin tosi rakastunut. Suhteemme päättyi kuitenkin hänen löydettyä toisen. Löysimme toisemme kuitenkin uudelleen lähes 10-vuoden jälkeen. Päädyimme avioliittoon, joka on kestänyt nyt yli 30-vuotta.
        Tasapaino parisuhteessamme on kuitenkin muuttunut. Olen harrastanut monenlaista liikuntaa lähes koko ikäni ja muutenkin pitänyt huolta ulkonäöstäni. Vaimoni taas on huomattavan ylipainoinen, käyttää mielestäni kohtuuttomasti alkoholia, eikä muutenkaan huolehdi riittävästi terveydestään. Seksielämä on ollut kateissa liitostamme jo useita vuosia. Olen nyt löytänyt toisen suhteen, joka on jatkunut jo muutaman vuoden ja tuntuu jatkuvan edelleen. Molemmat ovat tietoisia toisistaan, eikä tällä ns. "toisella naisella" ole mitään ongelmaa elää tässä suhteessa, päin vastoin, ei halua missään nimessä lopettaa suhdettamme kysyessäni, loukkaako suhteemme mahdollisesti häntä.
        Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä:
        Onko tämä mielestänne moraalisesti väärin?
        Olisiko minun elettävä elämäni toisen ehdoilla ilman seksiä? Ps. En tarkoita toisen suhteen olevan pelkkää seksiä, vaan myös paljon muuta: Konserteissa käyntiä, marjojen poimintaa, lehtien haravointia, sekä tietysti myös lämpöä ja läheisyyttä.
        Kuuluuko avioliittolupauksen jälkeen molempien osapuolten pysyä "ruodussa", vaikka asiat muuttuisivat?
        Korjaanko uudella suhteellani mielestänne vain vanhaa katkeruuttani?
        Olisiko hyvässä avioliitossa sittenkin säilyttävä sellainen tasapaino, jossa molemmilla osapuolilla säilyisi terve toisen menettämisen pelko?

        Rakastuin nuorena sokeasti mieheeni. Olimme onnellisessa avioliitossa liki 25 vuotta. Mutta säröjä alkoi tulla liittoomme, kun hän ei enää antanut hellyyttä minulle. Olen ulospäin suuntautunut retkeilyt luonnossa, elokuvat ja yleisurheilu ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita.Harrastan niitä melkein jokaisena viikonpäivänä.Kampaajalla käyn viikottain ja monet haluavat neuvojani pukeutumiseensa. En jaksa enää antaa miehelleni vetoapua tälläisiin asioihin ja houkutella häntä mukaani.Hän valitsee mieluimmin löhöilyn, eikä tee mitään sen eteen, että saisi löysän vatsansa kiinteämmäksi.
        Sattumalta tutustuin harrastuksissani mieheni täydelliseen vastakohtaan. Olemme tunteneet toisemme jo pari vuotta ja suhteemme on vain syventynyt entisestään.Vietämme laatuaikaa yhdessä, mm.suunnittelemalla tulevaisuuttamme. Emme julkaise tätä suhdetta lainkaan, koska se sopii ystävälleni paremmin niin.Toisaalta olemme ajatelleet, että mieheni on elämäntavoillaan tehnyt mahdottomaksi sen, että mieheni ja minun välille enää voisi syntyä lämpöä.
        Onko tämä mielestänne myötä- vai vastamäkeä minun kannaltani?


      • se usein
        liittoamme kirjoitti:

        Rakastuin nuorena sokeasti mieheeni. Olimme onnellisessa avioliitossa liki 25 vuotta. Mutta säröjä alkoi tulla liittoomme, kun hän ei enää antanut hellyyttä minulle. Olen ulospäin suuntautunut retkeilyt luonnossa, elokuvat ja yleisurheilu ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita.Harrastan niitä melkein jokaisena viikonpäivänä.Kampaajalla käyn viikottain ja monet haluavat neuvojani pukeutumiseensa. En jaksa enää antaa miehelleni vetoapua tälläisiin asioihin ja houkutella häntä mukaani.Hän valitsee mieluimmin löhöilyn, eikä tee mitään sen eteen, että saisi löysän vatsansa kiinteämmäksi.
        Sattumalta tutustuin harrastuksissani mieheni täydelliseen vastakohtaan. Olemme tunteneet toisemme jo pari vuotta ja suhteemme on vain syventynyt entisestään.Vietämme laatuaikaa yhdessä, mm.suunnittelemalla tulevaisuuttamme. Emme julkaise tätä suhdetta lainkaan, koska se sopii ystävälleni paremmin niin.Toisaalta olemme ajatelleet, että mieheni on elämäntavoillaan tehnyt mahdottomaksi sen, että mieheni ja minun välille enää voisi syntyä lämpöä.
        Onko tämä mielestänne myötä- vai vastamäkeä minun kannaltani?

        menee. Ei ole helppoa yleispätevää neuvoa, koska jokainen liitto ja suhde on omanlaisensa. Tuo kertomasi suhde tuntuu mielestäni hyvältä, elänhän itsekin samanlaisessa. Samasta syystä saattaa mielipiteenikin lipsua puolueelliseksi. Paras kuitenkin miettiä valmiiksi taustat, eli mitäs sitten jos kaikki paljastuu ja tulee avioero. Onko miessuhteesi valmis jatkamaan? Entä mahdolliset omaisuus-, ja huoltajuuskysymykset? Tuleeko uudessakin suhteessa arki vastaan jne.
        Oikeastaan suhteena tuo kertomasi on yksi parhaita. Siinä punnukset ovat molemmilla täysin samat, eikä kummallakaan ole varaa jäädä sohvalle löhöilemään. Kunnon parisuhteessa täytyy mielestäni olla pieni "kauhun tasapaino" toisen menettämisen suhteen. Silloin molemmat yrittävät antaa suhteelle parhaansa. Onnea paremmalle suhteellesi.
        Tämä oli vain mielipiteeni, sillä kukaan ei koskaan voi opettaa toiselle kuinka elämä pitäisi elää, koska eivät loppujen lopuksi tiedä sitä itsekään.


    • Surusilmä

      Mitä tehdä kun mies viestittelee salaa. Kärähti, vannoi kaiken loppuneen, epäilen. Kerran tuli viesti, naama punasena kertoi autokauppiaan tarjoavan uutta autoa. Ei menny läpi. Uskoisko kukaan?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      71
      2338
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2113
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      78
      1738
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      44
      1547
    5. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1536
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      11
      1475
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      31
      1439
    8. 52
      1298
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      75
      1258
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      30
      1209
    Aihe