Tolleri ensimmäiseksi koiraksi?

Pärjäähän koira mahd yksin sisällä 8h jos pakotetaan koira ei sitä vapaaehtoisesti tee ulkona ollessakin moni koira itkee jos yksin joutuu kauan olemaan.Miten koiranlukutaitoa on saanut jos koiraa ei ole ollut aikaisemmin ellei kaverilla sekään ei tietysti vastaa omaa koiraa.Eikö sellainen koira sovi paremmin aloittelijalle mikä vaatii vähemmän koiranlukutaitoa?.Kuka ensimmäisen koiran pentuna ottaa yllättyy aina niiden aktiivisuudesta toiset ovat sit vanhempana rauhallisempia rodusta paljon riippuvaa.Noutajat ovat isoja koiria vaativat ehdottoman peruskoulutuksen 1 labbarin kasvattaneena osaisin korjata jo monia tekemiäni virheitä sen opetamisessa jos toisen koiran ottaisin.

Labradori 8v kirjoitti:

Pärjäähän koira mahd yksin sisällä 8h jos pakotetaan koira ei sitä vapaaehtoisesti tee ulkona ollessakin moni koira itkee jos yksin joutuu kauan olemaan.Miten koiranlukutaitoa on saanut jos koiraa ei ole ollut aikaisemmin ellei kaverilla sekään ei tietysti vastaa omaa koiraa.Eikö sellainen koira sovi paremmin aloittelijalle mikä vaatii vähemmän koiranlukutaitoa?.Kuka ensimmäisen koiran pentuna ottaa yllättyy aina niiden aktiivisuudesta toiset ovat sit vanhempana rauhallisempia rodusta paljon riippuvaa.Noutajat ovat isoja koiria vaativat ehdottoman peruskoulutuksen 1 labbarin kasvattaneena osaisin korjata jo monia tekemiäni virheitä sen opetamisessa jos toisen koiran ottaisin.

Lue lisää

EN ota kantaa koirarotuun mutta muistuttaisin tärkeistä asioista.
Ensimmäisen vuoden aikana koiran virtsarakko ei ole muodostunut vielä tayteen mittaansa ja 8 tunnin yksinolot eivät ole hyviä kahdesta syystä jos vain mahdollista järjestaa toisin. Tarpeiden teko välit ovat liian pitkät pienelle koiranpennulle silloin.Kun vuosi on täynnä niin ainakin meillä kaikki koirat ovat sen kestaneet helposti.
Toinen on yksinolon opettaminen. Sitäkin täytyy opettaa pikkuhiljaa.Jos pystyy järjestämään, että joku kävisi päivällä ulkoiluttamassa koiraa olisi tosi upeaa koiraa ajatellen. Myös liukuma mahdollisuuksien käyttömahdollisuutta kannattaa tutkia.
Meillä koira yksin vain muutamia tunteja.Sille tullut kammo yksinoloon ja haluaa menna parvekkeelle, kun toiset koirat haukkuvat.Se ei ole mahdollista kaupunkiympäristössä.
Koiratkin ovat yksilöitä tietenkin.

Labradori 8v kirjoitti:

Pärjäähän koira mahd yksin sisällä 8h jos pakotetaan koira ei sitä vapaaehtoisesti tee ulkona ollessakin moni koira itkee jos yksin joutuu kauan olemaan.Miten koiranlukutaitoa on saanut jos koiraa ei ole ollut aikaisemmin ellei kaverilla sekään ei tietysti vastaa omaa koiraa.Eikö sellainen koira sovi paremmin aloittelijalle mikä vaatii vähemmän koiranlukutaitoa?.Kuka ensimmäisen koiran pentuna ottaa yllättyy aina niiden aktiivisuudesta toiset ovat sit vanhempana rauhallisempia rodusta paljon riippuvaa.Noutajat ovat isoja koiria vaativat ehdottoman peruskoulutuksen 1 labbarin kasvattaneena osaisin korjata jo monia tekemiäni virheitä sen opetamisessa jos toisen koiran ottaisin.

Lue lisää

"Pärjäähän koira mahd yksin sisällä 8h jos pakotetaan koira ei sitä vapaaehtoisesti tee ulkona ollessakin moni koira itkee jos yksin joutuu kauan olemaan."

Kyllä pärjää.

"Miten koiranlukutaitoa on saanut jos koiraa ei ole ollut aikaisemmin ellei kaverilla sekään ei tietysti vastaa omaa koiraa."

Siinäpä se hankaluus. Koiranlukutaitoa ei oikein voikaan olla, jos ei koirien kanssa ole tekemisissä ollut tai aihetta opiskellut.

"Eikö sellainen koira sovi paremmin aloittelijalle mikä vaatii vähemmän koiranlukutaitoa?"

Kyllä.

"Kuka ensimmäisen koiran pentuna ottaa yllättyy aina niiden aktiivisuudesta toiset ovat sit vanhempana rauhallisempia rodusta paljon riippuvaa."

Jep, mutta tollerin aktiivisuus ei olekaan mikään ohimenevä pentuilmiö vaan alkuperäiselle käyttötarkoitukselle välttämätön rotuominaisuus, joka ilmenee vielä nykyisissäkin yksilöissä.

"Noutajat ovat isoja koiria vaativat ehdottoman peruskoulutuksen 1 labbarin kasvattaneena osaisin korjata jo monia tekemiäni virheitä sen opetamisessa jos toisen koiran ottaisin."

Omasta mielestäni kaikki koirat koosta ja rodusta riippumatta pitäisi peruskouluttaa kunnolla. Karu totuus on kuitenkin se, että autoa oppii ajamaan vain autoa ajamalla. Tolleria oppii kouluttamaan vain tolleria kouluttamalla. Koulutuksessa on vieläpä huomioitava rotuominaisuuksien lisäksi yksilölliset ominaisuudet. Kahden eri tollerinkin kouluttaminen voi olla melko erilaista. Jonkin täysin erirotuisen koiran hankkiminen harjoituskappaleeksi ei välttämättä hirveästi auta asiaan. Lisäksi "harjoituskappale" on erittäin huono lähtökohta koiran hankinnassa.

Enkä muuten välttämättä puhuisi isosta koirasta kun kyseessä kuitenkin 16-25 kiloinen pötkylä. En myöskään puhuisi noutajista yleensä, sillä rotujen väliset eroavuudethan ovat aivan valtavia. Yhteistä ei ole juuri kuin perusrakenne ja noutovietti.

Meille tietämättömille ja taitamattomille on sitä paitsi tarjolla vaikka miten paljon erilaisia kursseja, koulutuksia ja luentoja joista oppii. Niitä itsekin aikoinaan kahlasin läpi. Muuten olisin aika hukassa ollut. Pitää kouluttaa ensin itseään, ennen kuin voi kouluttaa koiraansa.

jke kirjoitti:

"Pärjäähän koira mahd yksin sisällä 8h jos pakotetaan koira ei sitä vapaaehtoisesti tee ulkona ollessakin moni koira itkee jos yksin joutuu kauan olemaan."

Kyllä pärjää.

"Miten koiranlukutaitoa on saanut jos koiraa ei ole ollut aikaisemmin ellei kaverilla sekään ei tietysti vastaa omaa koiraa."

Siinäpä se hankaluus. Koiranlukutaitoa ei oikein voikaan olla, jos ei koirien kanssa ole tekemisissä ollut tai aihetta opiskellut.

"Eikö sellainen koira sovi paremmin aloittelijalle mikä vaatii vähemmän koiranlukutaitoa?"

Kyllä.

"Kuka ensimmäisen koiran pentuna ottaa yllättyy aina niiden aktiivisuudesta toiset ovat sit vanhempana rauhallisempia rodusta paljon riippuvaa."

Jep, mutta tollerin aktiivisuus ei olekaan mikään ohimenevä pentuilmiö vaan alkuperäiselle käyttötarkoitukselle välttämätön rotuominaisuus, joka ilmenee vielä nykyisissäkin yksilöissä.

"Noutajat ovat isoja koiria vaativat ehdottoman peruskoulutuksen 1 labbarin kasvattaneena osaisin korjata jo monia tekemiäni virheitä sen opetamisessa jos toisen koiran ottaisin."

Omasta mielestäni kaikki koirat koosta ja rodusta riippumatta pitäisi peruskouluttaa kunnolla. Karu totuus on kuitenkin se, että autoa oppii ajamaan vain autoa ajamalla. Tolleria oppii kouluttamaan vain tolleria kouluttamalla. Koulutuksessa on vieläpä huomioitava rotuominaisuuksien lisäksi yksilölliset ominaisuudet. Kahden eri tollerinkin kouluttaminen voi olla melko erilaista. Jonkin täysin erirotuisen koiran hankkiminen harjoituskappaleeksi ei välttämättä hirveästi auta asiaan. Lisäksi "harjoituskappale" on erittäin huono lähtökohta koiran hankinnassa.

Enkä muuten välttämättä puhuisi isosta koirasta kun kyseessä kuitenkin 16-25 kiloinen pötkylä. En myöskään puhuisi noutajista yleensä, sillä rotujen väliset eroavuudethan ovat aivan valtavia. Yhteistä ei ole juuri kuin perusrakenne ja noutovietti.

Meille tietämättömille ja taitamattomille on sitä paitsi tarjolla vaikka miten paljon erilaisia kursseja, koulutuksia ja luentoja joista oppii. Niitä itsekin aikoinaan kahlasin läpi. Muuten olisin aika hukassa ollut. Pitää kouluttaa ensin itseään, ennen kuin voi kouluttaa koiraansa.

Lue lisää

Kiva kun vastasitte:)

Mitään pikkukoiraa, kuten perhoskoiraa tai chi hua huaa (vai miten se nyt kirjoitetaankaan) en mielelläni ottaisi. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta minä en edes laske niitä koiriksi. Toivoisin koiralta siis vähän isompaa kokoa, kuten esim. tollerilla on.

Olen valmis opiskelemaan koirista ja niiden koulutuksesta. Myönnän kuitenkin olevani hieman epävarma kun tuo koiratausta puuttuu minulta ihan kokonaan. Pelottaa, että mitä jos koira ei ikinä oppisikaan?
Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut koirista ja lueskellut niistä kaikenlaista. Kyllä minä ne perusjutut tiedän, esim äänenpainon/sävyn on oltava aina oikeanlainen tietyissä tilanteissa jne. Olisi vain kiva päästä kokeilemaan näitä tietojani ihan käytännössä:D

Tuleeko teille sitten mieleen jotain tolleria ulkonäöllisesti muistuttavaa koiraa? Koska tuo tollerin henkinen vilkkaus vähän jännittää. Luin myös noilta nettisivustoilta, että tolleria ei suositella ensikoiraksi, vaikka eihän minulla olekaan tarkoitus hankkia mitään "harjoituskoiraa."

Koiralle olisin valmis tarjoamaan vaihtelevia lenkkejä erilaisissa maastoissa, viedä silloin tällöin uimaankin, heittää keppiä yms touhuta sen kanssa ulkona telmien. Kysymys kuuluukin: onko olemassa tuollaista keskikokoista koiraa, jolle riittää vain tuommoiset virikkeet?

Unohdin ensimmäisessä viestissä mainita, että minulla on vuorotyö. Koiran kannalta se olisi ihan kiva juttu, koska voisin aamupäivän puuhailla sen kanssa ja sitten kun lähtisin töihin niin se joutuisi olemaan yksin korkeintaan 2 tuntia ennenkuin mieheni tulisi kotiin.

Koiran haluaisin tosissani. Olen aamuvirkku ja monet vapaapäiväaamutkin menee ostosteeveetä tuijottaessa, kun ei ole mitään tekemistä. Sellaisina hetkinä etenkin kaipaa koiraa.
Tykkään myös luonnossa liikkumisesta todella paljon, mutta harvemmin sitä yksin tulee mihinkään lähdettyä.

Aina olen siis koirista haaveillut, mutta milloin olisi sitten oikea aika tarttua toimeen ja hankkia sellainen? Kuinka kauan te olette antanut ajatuksen hautua ennen hankintaa?

jke kirjoitti:

"Pärjäähän koira mahd yksin sisällä 8h jos pakotetaan koira ei sitä vapaaehtoisesti tee ulkona ollessakin moni koira itkee jos yksin joutuu kauan olemaan."

Kyllä pärjää.

"Miten koiranlukutaitoa on saanut jos koiraa ei ole ollut aikaisemmin ellei kaverilla sekään ei tietysti vastaa omaa koiraa."

Siinäpä se hankaluus. Koiranlukutaitoa ei oikein voikaan olla, jos ei koirien kanssa ole tekemisissä ollut tai aihetta opiskellut.

"Eikö sellainen koira sovi paremmin aloittelijalle mikä vaatii vähemmän koiranlukutaitoa?"

Kyllä.

"Kuka ensimmäisen koiran pentuna ottaa yllättyy aina niiden aktiivisuudesta toiset ovat sit vanhempana rauhallisempia rodusta paljon riippuvaa."

Jep, mutta tollerin aktiivisuus ei olekaan mikään ohimenevä pentuilmiö vaan alkuperäiselle käyttötarkoitukselle välttämätön rotuominaisuus, joka ilmenee vielä nykyisissäkin yksilöissä.

"Noutajat ovat isoja koiria vaativat ehdottoman peruskoulutuksen 1 labbarin kasvattaneena osaisin korjata jo monia tekemiäni virheitä sen opetamisessa jos toisen koiran ottaisin."

Omasta mielestäni kaikki koirat koosta ja rodusta riippumatta pitäisi peruskouluttaa kunnolla. Karu totuus on kuitenkin se, että autoa oppii ajamaan vain autoa ajamalla. Tolleria oppii kouluttamaan vain tolleria kouluttamalla. Koulutuksessa on vieläpä huomioitava rotuominaisuuksien lisäksi yksilölliset ominaisuudet. Kahden eri tollerinkin kouluttaminen voi olla melko erilaista. Jonkin täysin erirotuisen koiran hankkiminen harjoituskappaleeksi ei välttämättä hirveästi auta asiaan. Lisäksi "harjoituskappale" on erittäin huono lähtökohta koiran hankinnassa.

Enkä muuten välttämättä puhuisi isosta koirasta kun kyseessä kuitenkin 16-25 kiloinen pötkylä. En myöskään puhuisi noutajista yleensä, sillä rotujen väliset eroavuudethan ovat aivan valtavia. Yhteistä ei ole juuri kuin perusrakenne ja noutovietti.

Meille tietämättömille ja taitamattomille on sitä paitsi tarjolla vaikka miten paljon erilaisia kursseja, koulutuksia ja luentoja joista oppii. Niitä itsekin aikoinaan kahlasin läpi. Muuten olisin aika hukassa ollut. Pitää kouluttaa ensin itseään, ennen kuin voi kouluttaa koiraansa.

Lue lisää

Koiran koulutuksessa aikaisempi kokemus rodusta riippumatta olisin paljon viisaampi jos labukan opettaneena rupeaisin nyt "tollerin" opettamaan.Pienemmän koiran voi ohjata paremmin vaikka peruskoulutus ei aivan viimeisen päälle olekkaan tollerikin taluttaa omistajansa mikäli sitä
ei kunnolla opeta.

tahtoo hauvan kirjoitti:

Kiva kun vastasitte:)

Mitään pikkukoiraa, kuten perhoskoiraa tai chi hua huaa (vai miten se nyt kirjoitetaankaan) en mielelläni ottaisi. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta minä en edes laske niitä koiriksi. Toivoisin koiralta siis vähän isompaa kokoa, kuten esim. tollerilla on.

Olen valmis opiskelemaan koirista ja niiden koulutuksesta. Myönnän kuitenkin olevani hieman epävarma kun tuo koiratausta puuttuu minulta ihan kokonaan. Pelottaa, että mitä jos koira ei ikinä oppisikaan?
Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut koirista ja lueskellut niistä kaikenlaista. Kyllä minä ne perusjutut tiedän, esim äänenpainon/sävyn on oltava aina oikeanlainen tietyissä tilanteissa jne. Olisi vain kiva päästä kokeilemaan näitä tietojani ihan käytännössä:D

Tuleeko teille sitten mieleen jotain tolleria ulkonäöllisesti muistuttavaa koiraa? Koska tuo tollerin henkinen vilkkaus vähän jännittää. Luin myös noilta nettisivustoilta, että tolleria ei suositella ensikoiraksi, vaikka eihän minulla olekaan tarkoitus hankkia mitään "harjoituskoiraa."

Koiralle olisin valmis tarjoamaan vaihtelevia lenkkejä erilaisissa maastoissa, viedä silloin tällöin uimaankin, heittää keppiä yms touhuta sen kanssa ulkona telmien. Kysymys kuuluukin: onko olemassa tuollaista keskikokoista koiraa, jolle riittää vain tuommoiset virikkeet?

Unohdin ensimmäisessä viestissä mainita, että minulla on vuorotyö. Koiran kannalta se olisi ihan kiva juttu, koska voisin aamupäivän puuhailla sen kanssa ja sitten kun lähtisin töihin niin se joutuisi olemaan yksin korkeintaan 2 tuntia ennenkuin mieheni tulisi kotiin.

Koiran haluaisin tosissani. Olen aamuvirkku ja monet vapaapäiväaamutkin menee ostosteeveetä tuijottaessa, kun ei ole mitään tekemistä. Sellaisina hetkinä etenkin kaipaa koiraa.
Tykkään myös luonnossa liikkumisesta todella paljon, mutta harvemmin sitä yksin tulee mihinkään lähdettyä.

Aina olen siis koirista haaveillut, mutta milloin olisi sitten oikea aika tarttua toimeen ja hankkia sellainen? Kuinka kauan te olette antanut ajatuksen hautua ennen hankintaa?

Lue lisää

"Mitään pikkukoiraa, kuten perhoskoiraa tai chi hua huaa (vai miten se nyt kirjoitetaankaan) en mielelläni ottaisi. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta minä en edes laske niitä koiriksi."

Ei kuulosta tyhmältä, vaan varsin ymmärrettävältä. Liian pieni koko esim. rajaa pois monia harrastemahdollisuuksia, vaikka luonteessa löytyisikin.

"Olen valmis opiskelemaan koirista ja niiden koulutuksesta. Myönnän kuitenkin olevani hieman epävarma kun tuo koiratausta puuttuu minulta ihan kokonaan. Pelottaa, että mitä jos koira ei ikinä oppisikaan?"

Se on hyvä lähtökohta, että ymmärtää rajalliset kykynsä ja tiedostaa, että paljon on opittavaa. Ongelmakoirat löytyy useimmiten niiltä ihmisiltä, jotka luulevat osaavansa ja tietävänsä kaiken.

"Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut koirista ja lueskellut niistä kaikenlaista. Kyllä minä ne perusjutut tiedän, esim äänenpainon/sävyn on oltava aina oikeanlainen tietyissä tilanteissa jne. Olisi vain kiva päästä kokeilemaan näitä tietojani ihan käytännössä:D"

Kirjallisuus on erittäin hyvä tiedonlähde. Kannattaa lukea useita kirjoja ja keskittyä lähinnä uusimpiin teoksiin. Niistä on paljon apua. Mielestäni Tuire Kaimion menetelmät ovat loistavia, vaikka moni pitääkin niitä naurettavana lässynlässynä. "Tuire Kaimio - Pennun kasvatus: Pennusta kunnon koiraksi" kannattaa lukea huolella. Kaimio ymmärtää miten koiran eri kehitysvaiheet (varhainen leimautumisvaihe, murrosikä yms yms.) tulee koulutuksessa huomioida ja hyödyntää. Henkinen yliote ja "lempeä diktatuuri" on sitä, millä koiraa hallitaan ja sen kunnioitus saadaan.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pohjimmiltaan käytännön asioita ei voi omaksua pelkästään teoriaa pänttäämällä. Omia virheitään on kaiken lisäksi itse todella vaikea huomata.

Itse menin tollerini kanssa jo sen ollessa 3kk ensimmäiselle pentukurssille. Tuo kurssi on ollut kaikista opettavaisin ja ratkaisevin asia koko koiraharrastukseni aikana. Monet koirakouluttajat järjestävät myös luentomuotoista koulutusta. Sekin on hyvä lisä ja aina kirjaa parempi. Kirjan kanssa kun ei voi olla vuorovaikutuksessa ja kysellä jos jotain jää epäselväksi. Suosittelen sinullekin jotain vastaavaa. On paljon helpompi tehdä asiat kerrasta oikein kun ruveta myöhemmin korjaamaan virheitään.

"Tuleeko teille sitten mieleen jotain tolleria ulkonäöllisesti muistuttavaa koiraa? Koska tuo tollerin henkinen vilkkaus vähän jännittää."

Eipä nyt heti tule mieleen. Koira kannattaa kuitenkin ottaa ensisijaisesti itseä miellyttävän perusluonteen ja viettien vuoksi. Ja kuten sanottu, hyvin koulutettu ja toimiva koira on aina kaunis.

"Luin myös noilta nettisivustoilta, että tolleria ei suositella ensikoiraksi, vaikka eihän minulla olekaan tarkoitus hankkia mitään "harjoituskoiraa." "

Näinhän sitä usein sanotaan. Mielestäni tolleri (tai mikä tahansa koira) sopii ensikoiraksi, mutta vaatii kyllä erityistä perehtymistä. Ja harjoituskappaleen hankkiminen on minustakin järjetöntä.

"Koiralle olisin valmis tarjoamaan vaihtelevia lenkkejä erilaisissa maastoissa, viedä silloin tällöin uimaankin, heittää keppiä yms touhuta sen kanssa ulkona telmien. Kysymys kuuluukin: onko olemassa tuollaista keskikokoista koiraa, jolle riittää vain tuommoiset virikkeet?"

Monelle tollerillekin tuo voi riittää. Kaikille ei. En näkisi, että se aktiivisen puuhastelun järjestäminen olisi välttämättä se ensisijainen haaste. Moniulotteisen ovelan luonteen kouluttaminen ja tollerin kunnioituksen ansaitseminen on haasteista suurin.


Jos tolleria harkistee, niin kannattaa yrittää keskustella mahdollisimman monen omistajan kanssa. Yksilölliset erot koirissa ovat valtavia, eikä hyvää yleiskuvaa muuten saa. Omakin tollerini on aika rauhallinen ja helppo tapaus, joten saatan kaunistella kuvaa tollerista ihan liiaksikin.. Kannattaa myös pyrkiä tapaamaan koiria omistajineen ihan livenä arkisessa elämässä. Ei välttämättä missään näyttelyssä, kokeessa tai muussa "teennäisessä" tilanteessa vaan käydä kotona vierailulla tai lähteä mukaan lenkille. Näkee sitten sen arkisen todellisuuden. Tollerin rotukanta on Suomessa pieni ja suurin osa tollerin omistajista tutustuttaa uteliaita mielellään tähän rotuun. Kasvattajienkin luona voi käydä koiria katsomassa ja rupattelemassa, vaikkei ostoaikeita olisikaan.

jke kirjoitti:

"Mitään pikkukoiraa, kuten perhoskoiraa tai chi hua huaa (vai miten se nyt kirjoitetaankaan) en mielelläni ottaisi. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta minä en edes laske niitä koiriksi."

Ei kuulosta tyhmältä, vaan varsin ymmärrettävältä. Liian pieni koko esim. rajaa pois monia harrastemahdollisuuksia, vaikka luonteessa löytyisikin.

"Olen valmis opiskelemaan koirista ja niiden koulutuksesta. Myönnän kuitenkin olevani hieman epävarma kun tuo koiratausta puuttuu minulta ihan kokonaan. Pelottaa, että mitä jos koira ei ikinä oppisikaan?"

Se on hyvä lähtökohta, että ymmärtää rajalliset kykynsä ja tiedostaa, että paljon on opittavaa. Ongelmakoirat löytyy useimmiten niiltä ihmisiltä, jotka luulevat osaavansa ja tietävänsä kaiken.

"Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut koirista ja lueskellut niistä kaikenlaista. Kyllä minä ne perusjutut tiedän, esim äänenpainon/sävyn on oltava aina oikeanlainen tietyissä tilanteissa jne. Olisi vain kiva päästä kokeilemaan näitä tietojani ihan käytännössä:D"

Kirjallisuus on erittäin hyvä tiedonlähde. Kannattaa lukea useita kirjoja ja keskittyä lähinnä uusimpiin teoksiin. Niistä on paljon apua. Mielestäni Tuire Kaimion menetelmät ovat loistavia, vaikka moni pitääkin niitä naurettavana lässynlässynä. "Tuire Kaimio - Pennun kasvatus: Pennusta kunnon koiraksi" kannattaa lukea huolella. Kaimio ymmärtää miten koiran eri kehitysvaiheet (varhainen leimautumisvaihe, murrosikä yms yms.) tulee koulutuksessa huomioida ja hyödyntää. Henkinen yliote ja "lempeä diktatuuri" on sitä, millä koiraa hallitaan ja sen kunnioitus saadaan.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pohjimmiltaan käytännön asioita ei voi omaksua pelkästään teoriaa pänttäämällä. Omia virheitään on kaiken lisäksi itse todella vaikea huomata.

Itse menin tollerini kanssa jo sen ollessa 3kk ensimmäiselle pentukurssille. Tuo kurssi on ollut kaikista opettavaisin ja ratkaisevin asia koko koiraharrastukseni aikana. Monet koirakouluttajat järjestävät myös luentomuotoista koulutusta. Sekin on hyvä lisä ja aina kirjaa parempi. Kirjan kanssa kun ei voi olla vuorovaikutuksessa ja kysellä jos jotain jää epäselväksi. Suosittelen sinullekin jotain vastaavaa. On paljon helpompi tehdä asiat kerrasta oikein kun ruveta myöhemmin korjaamaan virheitään.

"Tuleeko teille sitten mieleen jotain tolleria ulkonäöllisesti muistuttavaa koiraa? Koska tuo tollerin henkinen vilkkaus vähän jännittää."

Eipä nyt heti tule mieleen. Koira kannattaa kuitenkin ottaa ensisijaisesti itseä miellyttävän perusluonteen ja viettien vuoksi. Ja kuten sanottu, hyvin koulutettu ja toimiva koira on aina kaunis.

"Luin myös noilta nettisivustoilta, että tolleria ei suositella ensikoiraksi, vaikka eihän minulla olekaan tarkoitus hankkia mitään "harjoituskoiraa." "

Näinhän sitä usein sanotaan. Mielestäni tolleri (tai mikä tahansa koira) sopii ensikoiraksi, mutta vaatii kyllä erityistä perehtymistä. Ja harjoituskappaleen hankkiminen on minustakin järjetöntä.

"Koiralle olisin valmis tarjoamaan vaihtelevia lenkkejä erilaisissa maastoissa, viedä silloin tällöin uimaankin, heittää keppiä yms touhuta sen kanssa ulkona telmien. Kysymys kuuluukin: onko olemassa tuollaista keskikokoista koiraa, jolle riittää vain tuommoiset virikkeet?"

Monelle tollerillekin tuo voi riittää. Kaikille ei. En näkisi, että se aktiivisen puuhastelun järjestäminen olisi välttämättä se ensisijainen haaste. Moniulotteisen ovelan luonteen kouluttaminen ja tollerin kunnioituksen ansaitseminen on haasteista suurin.


Jos tolleria harkistee, niin kannattaa yrittää keskustella mahdollisimman monen omistajan kanssa. Yksilölliset erot koirissa ovat valtavia, eikä hyvää yleiskuvaa muuten saa. Omakin tollerini on aika rauhallinen ja helppo tapaus, joten saatan kaunistella kuvaa tollerista ihan liiaksikin.. Kannattaa myös pyrkiä tapaamaan koiria omistajineen ihan livenä arkisessa elämässä. Ei välttämättä missään näyttelyssä, kokeessa tai muussa "teennäisessä" tilanteessa vaan käydä kotona vierailulla tai lähteä mukaan lenkille. Näkee sitten sen arkisen todellisuuden. Tollerin rotukanta on Suomessa pieni ja suurin osa tollerin omistajista tutustuttaa uteliaita mielellään tähän rotuun. Kasvattajienkin luona voi käydä koiria katsomassa ja rupattelemassa, vaikkei ostoaikeita olisikaan.

Lue lisää

Eilen syntyi pieni sanaharkka ystäväni kanssa kun kerroin hänelle olevani aika tosissani koirahaaveeni kanssa. Hän sanoi, että minun pitäisi ottaa töistä vapaata 2 viikkoa - kuukausi ja olla sen koko aika koiranpennun kanssa tai muuten se tuhoaa kaiken minkä löytää.Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos olen ensimmäiset kuukaudet tiiviisti pennun kanssa niin se ei enää sen jälkeen tuhoa yksinollessaan mitään? Ystäväni oli varma kannastaan.

Kun tolleria ulkoiluttaa niin kuuluuko jokaiseen lenkkiin se "toimintahetki," jolloin heitetään keppiä tai harrastetaan yhdessä? Vai riittääkö esim vain kerran päivässä tuollainen oikein monipuolinen lenkki? Siis tottakai ulkoiluttaisin muutenkin sen 3-4 kertaa/päivä, mutta halusin vain tarkentaa kuinka usein tuota älyllistä toimintaa koiralle tulee antaa.

Vähän harmittaa. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hänkin oli sitä mieltä, että ei mielellään tolleria ensimmäiseksi koiraksi. Halu saada koira on kuitenkin todella suuri, tänäänkin olisi vaikka kuinka paljon vapaa-aikaa, minkä voisi käyttää koiran kanssa. Tykästuin tolleriin juuri siksi, koska se ulkonäöllisesti on juuri sellainen koira minkä minä miellän koiraksi. Ehkä väri on vähän hassu, mutta koko ja näkö stemmaa tosi hyvin.

Koirassa olisi tärkeää, että se olisi luotettava ja kiltti. Kultainen noutajakin olisi aivan ihana luonteensa puolesta, mutta ehkä vähän liian iso minulle (se nimittäin on minua varmaan kaksi kertaa isompi, heh heh!)
Taidan varmaan joutua laittamaan vähän jäitä hattuun ja miettimään tuota tolleria. Voisin ottaa enemmän selvää noista muistakin roduista.

Ai niin...tämä oli tärkeä asia vielä. Onko olemassa vakuutusta, joka korvaa kaikki koiran tekemät tuhot? Muutamme nimittäin syksyn mittaan ja aiomme remontoida uuden asunnon ja uusia suurimman osan huonehaluista. Tiedän, että koiran kanssa pitää varautua kaikkeen, mutta pakko minun on myöntää, että en nyt välttämättä ilahtuisi uuden nahkasohvan repimisestä. :D

tahtoo hauvan kirjoitti:

Eilen syntyi pieni sanaharkka ystäväni kanssa kun kerroin hänelle olevani aika tosissani koirahaaveeni kanssa. Hän sanoi, että minun pitäisi ottaa töistä vapaata 2 viikkoa - kuukausi ja olla sen koko aika koiranpennun kanssa tai muuten se tuhoaa kaiken minkä löytää.Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos olen ensimmäiset kuukaudet tiiviisti pennun kanssa niin se ei enää sen jälkeen tuhoa yksinollessaan mitään? Ystäväni oli varma kannastaan.

Kun tolleria ulkoiluttaa niin kuuluuko jokaiseen lenkkiin se "toimintahetki," jolloin heitetään keppiä tai harrastetaan yhdessä? Vai riittääkö esim vain kerran päivässä tuollainen oikein monipuolinen lenkki? Siis tottakai ulkoiluttaisin muutenkin sen 3-4 kertaa/päivä, mutta halusin vain tarkentaa kuinka usein tuota älyllistä toimintaa koiralle tulee antaa.

Vähän harmittaa. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hänkin oli sitä mieltä, että ei mielellään tolleria ensimmäiseksi koiraksi. Halu saada koira on kuitenkin todella suuri, tänäänkin olisi vaikka kuinka paljon vapaa-aikaa, minkä voisi käyttää koiran kanssa. Tykästuin tolleriin juuri siksi, koska se ulkonäöllisesti on juuri sellainen koira minkä minä miellän koiraksi. Ehkä väri on vähän hassu, mutta koko ja näkö stemmaa tosi hyvin.

Koirassa olisi tärkeää, että se olisi luotettava ja kiltti. Kultainen noutajakin olisi aivan ihana luonteensa puolesta, mutta ehkä vähän liian iso minulle (se nimittäin on minua varmaan kaksi kertaa isompi, heh heh!)
Taidan varmaan joutua laittamaan vähän jäitä hattuun ja miettimään tuota tolleria. Voisin ottaa enemmän selvää noista muistakin roduista.

Ai niin...tämä oli tärkeä asia vielä. Onko olemassa vakuutusta, joka korvaa kaikki koiran tekemät tuhot? Muutamme nimittäin syksyn mittaan ja aiomme remontoida uuden asunnon ja uusia suurimman osan huonehaluista. Tiedän, että koiran kanssa pitää varautua kaikkeen, mutta pakko minun on myöntää, että en nyt välttämättä ilahtuisi uuden nahkasohvan repimisestä. :D

Lue lisää

"Hän sanoi, että minun pitäisi ottaa töistä vapaata 2 viikkoa - kuukausi ja olla sen koko aika koiranpennun kanssa tai muuten se tuhoaa kaiken minkä löytää."

Se on ystäväsi mielipide. Tuon ikäinen koira ei muuten paljon tuhoile. Sehän nukkuukin varmaan 18 tuntia vuorokaudesta.

Mielestäni pentu pitää kasvattaa yksinolemiseen. Yksinolosta tulee tehdä sille maailman normaalein asia. Näin mitään ongelmia ei myöhemmin synny. Mielestäni tyhmää kouluttaa koira siihen, että sen kanssa on aina joku. Sitten myöhemmin ruveta kouluttamaan yksinolemiseen.

Kaikkeen mihin koira tuossa noin 8-12vko iässä tottuu, se pitää aivan normaaleina asioina lopun ikänsä. Tuo on kaikista kriittisin ikä pennun kehityksessä ja kasvatuksessa.

"...halusin vain tarkentaa kuinka usein tuota älyllistä toimintaa koiralle tulee antaa."

Mahdoton sanoa mitään yleistä, kun nämä koirat ovat niin yksilöllisiä. Tolleri ei siinä mielessä ole vaativa, että se kaipaisi pitkää puurtamista. Koiralle pitää tarjota jotain aktivoivaa toimintaa usein. Sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista.

"Vähän harmittaa. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hänkin oli sitä mieltä, että ei mielellään tolleria ensimmäiseksi koiraksi."

Hyvin ymmärrettävää. Hän vain pyrkii varmistamaan, ettei koira muodostu kenellekään ongelmaksi. Tollerista puhutaan joskus jopa "ongelmakoirarotuna". Menin 5kk vanhan pentuni kanssa erään kouluttajan kurssille. Hän toimii myös ongelmakoirakouluttajana ja tekee kotikäyntejä. Ensireaktio häneltä oli, että "Voi eiih! Miksi olet valinnut tuollaisen ongelmakoirarodun!" Sitten hän alkoi selittämään, millaisten hirviötollereiden kanssa on joutunut tekemisiin. Tolleri on siis hyvin tuttu tapaus ongelmakoirakouluttajan vastaanotolla ja joskus pentu jopa palautetaan kasvattajalle "pitovaikeuksien vuoksi".

"Tykästuin tolleriin juuri siksi, koska se ulkonäöllisesti on juuri sellainen koira minkä minä miellän koiraksi. Ehkä väri on vähän hassu, mutta koko ja näkö stemmaa tosi hyvin."

Tollerissa kyllä ulkonäkö hämää aika pahasti. Suloisen pienen luppakorvan sisällä asuukin jotain muuta mitä voisi olettaa..

Yleinen virhe on myös ajatella, että se on kuin kultainennoutaja tai labradori, mutta vähän erinäköisessä paketissa. Näin ei todellakaan ole.

"Koirassa olisi tärkeää, että se olisi luotettava ja kiltti."

Koulutus ja kasvatuskysymys. Mikä tahansa koira voi olla luotettava ja kiltti.

"Kultainen noutajakin olisi aivan ihana luonteensa puolesta, mutta ehkä vähän liian iso minulle (se nimittäin on minua varmaan kaksi kertaa isompi, heh heh!)"

Kultainennoutaja on yleensä paljon tolleria helpompi tapaus. Rauhallisempi, pehmeämpi, sillä on jopa tuota miellyttämisenhaluakin selvästi, se ei ole niin itsenäinen ja kiintyy isäntäväkeen voimakkaammin. Seurakoiran ominaisuuksia löytyy, mutta löytyy myös luonnetta ja viettejä moneen harrastukseen.

Ja koosta vielä sen verran, että muistathan että koiraa hallitaan henkisellä eikä fyysisellä otteella ;)

"Onko olemassa vakuutusta, joka korvaa kaikki koiran tekemät tuhot?"

Tuohon en osaa vastata. Vakuutusyhtiöstä selviää.

tahtoo hauvan kirjoitti:

Eilen syntyi pieni sanaharkka ystäväni kanssa kun kerroin hänelle olevani aika tosissani koirahaaveeni kanssa. Hän sanoi, että minun pitäisi ottaa töistä vapaata 2 viikkoa - kuukausi ja olla sen koko aika koiranpennun kanssa tai muuten se tuhoaa kaiken minkä löytää.Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos olen ensimmäiset kuukaudet tiiviisti pennun kanssa niin se ei enää sen jälkeen tuhoa yksinollessaan mitään? Ystäväni oli varma kannastaan.

Kun tolleria ulkoiluttaa niin kuuluuko jokaiseen lenkkiin se "toimintahetki," jolloin heitetään keppiä tai harrastetaan yhdessä? Vai riittääkö esim vain kerran päivässä tuollainen oikein monipuolinen lenkki? Siis tottakai ulkoiluttaisin muutenkin sen 3-4 kertaa/päivä, mutta halusin vain tarkentaa kuinka usein tuota älyllistä toimintaa koiralle tulee antaa.

Vähän harmittaa. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hänkin oli sitä mieltä, että ei mielellään tolleria ensimmäiseksi koiraksi. Halu saada koira on kuitenkin todella suuri, tänäänkin olisi vaikka kuinka paljon vapaa-aikaa, minkä voisi käyttää koiran kanssa. Tykästuin tolleriin juuri siksi, koska se ulkonäöllisesti on juuri sellainen koira minkä minä miellän koiraksi. Ehkä väri on vähän hassu, mutta koko ja näkö stemmaa tosi hyvin.

Koirassa olisi tärkeää, että se olisi luotettava ja kiltti. Kultainen noutajakin olisi aivan ihana luonteensa puolesta, mutta ehkä vähän liian iso minulle (se nimittäin on minua varmaan kaksi kertaa isompi, heh heh!)
Taidan varmaan joutua laittamaan vähän jäitä hattuun ja miettimään tuota tolleria. Voisin ottaa enemmän selvää noista muistakin roduista.

Ai niin...tämä oli tärkeä asia vielä. Onko olemassa vakuutusta, joka korvaa kaikki koiran tekemät tuhot? Muutamme nimittäin syksyn mittaan ja aiomme remontoida uuden asunnon ja uusia suurimman osan huonehaluista. Tiedän, että koiran kanssa pitää varautua kaikkeen, mutta pakko minun on myöntää, että en nyt välttämättä ilahtuisi uuden nahkasohvan repimisestä. :D

Lue lisää

tollerin tilalle jotain spanielia? Esimerkiksi sprinkut (englanninspringerspanieli ja walesinspringerspanieli)voisivat sopia sinulle, kun näitä viestejä olen lukenut.

Sprinkut ovat iloisia touhottajia, jotka tarvitsevat myös paljon ja monipuolista liikuntaa. Vaikka sprinkut ovat alun perin metsästyskoiria, meillä ei ole metsästystä harrastettu. Pärjäävät silti mainiosti. Sprinkut ovat keskikokoisia koiria, joten "kokovaatimus" ylittynee :)

Spirnkut haluavat usein olla mukana perheen touhuissa, ja pitävät paljon rapsutteluista. Sosiaalisia kavereita siis. Ja sprinkulta löytyy jotain mitä tollerilta ei, miellyttämishalua. Koulutuksen suhteen sprinkuilla voi olla vaikea jaksaa keskittyä asiaan, ja välillä jo opittu unohdetaan ja mennään askel taakse päin. Kuitenkin intoa löytyy.

Lue lisää

www.springerspanielit.com

www.spanielworld.com

www.spanieliliitto.fi

Jaa-a, olen nyt ihan kinkkisessä tilanteessa.
Vaikka aikoisinkin panostaa koiraan paljon niin en kyllä tuota agilityä....

Jos ottaisin tollerin, ottaisin "sian säkissä." Koska sitähän ei koskaan tiedä millainen pakkaus sieltä sattuu tulemaan, ja minulle tietty tulisi juuri sellainen ylienerginen:D heh..
Toisaalta on vähän kannustanut teidän muiden kommentit, jotka kirjoititte tollerin olleen ensimmäinen koiranne eikä mitään hätää.

Onko tolleri muuten luottavainen? Tarkoitan tuolla sitä, että meneekö se mielellään selälleen makaamaan ja antaa rapsuttaa massusta? Olen nimittäin niin heikkona sellaisiin koiriin:)

Mitä mieltä olette koirahäkeistä? Siis sellaisista häkeistä, joihin koira (siis aikuinen koira) jätetään siksi aikaa, kun omistaja poistuu kotoa?
Tiedän erään perheen, jotka "säilyttävät" koiraansa sillä tavalla kytkettynä ja pakko myöntää, että se tuntuu minusta julmalta, vaikka koirasta se kuulemma onkin hyvä ja turvallinen paikka. Jos koira on ongelmatapaus niin suljetaanko se silloin tuommoiseen häkkiin?

tahtoo hauvan kirjoitti:

Jaa-a, olen nyt ihan kinkkisessä tilanteessa.
Vaikka aikoisinkin panostaa koiraan paljon niin en kyllä tuota agilityä....

Jos ottaisin tollerin, ottaisin "sian säkissä." Koska sitähän ei koskaan tiedä millainen pakkaus sieltä sattuu tulemaan, ja minulle tietty tulisi juuri sellainen ylienerginen:D heh..
Toisaalta on vähän kannustanut teidän muiden kommentit, jotka kirjoititte tollerin olleen ensimmäinen koiranne eikä mitään hätää.

Onko tolleri muuten luottavainen? Tarkoitan tuolla sitä, että meneekö se mielellään selälleen makaamaan ja antaa rapsuttaa massusta? Olen nimittäin niin heikkona sellaisiin koiriin:)

Mitä mieltä olette koirahäkeistä? Siis sellaisista häkeistä, joihin koira (siis aikuinen koira) jätetään siksi aikaa, kun omistaja poistuu kotoa?
Tiedän erään perheen, jotka "säilyttävät" koiraansa sillä tavalla kytkettynä ja pakko myöntää, että se tuntuu minusta julmalta, vaikka koirasta se kuulemma onkin hyvä ja turvallinen paikka. Jos koira on ongelmatapaus niin suljetaanko se silloin tuommoiseen häkkiin?

Lue lisää

"Vaikka aikoisinkin panostaa koiraan paljon niin en kyllä tuota agilityä...."

Agility on nykyään vähän sellainen muotilaji. Hirveä tunku harjoituksiin, kursseille joutuu jonottamaan pitkään ja maksamaan itsensä kipeäksi.

Koiran kanssa pystyy touhuamaan paljon sellaistakin, joka ei maksa mitään ja mitä pystyy treenaamaan itsenäisesti. Tokoa, jäljestystä yms. Ensin täytyy vain tietää miten kouluttaa.

"Jos ottaisin tollerin, ottaisin "sian säkissä." Koska sitähän ei koskaan tiedä millainen pakkaus sieltä sattuu tulemaan, ja minulle tietty tulisi juuri sellainen ylienerginen:D"

Loistavaa! Olet sisäistänyt yhden erittäin oleellisen tollerin ostajaa koskevan seikan. Tollereiden yksilölliset erot ovat aivan uskomattoman suuria. Erot ovat valtavia jopa saman pentueen sisällä. Omanikin koiran sisaruksista kaikki ovat aivan toiselta planeetalta.

"Onko tolleri muuten luottavainen? Tarkoitan tuolla sitä, että meneekö se mielellään selälleen makaamaan ja antaa rapsuttaa massusta? Olen nimittäin niin heikkona sellaisiin koiriin:)"

Ei yhtään tollerille ominaista käytöstä, mutta toki tuollaisiakin yksilöitä saattaa löytyä. Perustolleri ei oikein piittaa rapsuttelusta ja paijailusta. Monet jopa pyrkivät välttelemään kosketusta.

"Mitä mieltä olette koirahäkeistä?"

Usein laiskan ihmisen hätäratkaisu johonkin ongelmaan. Ongelma pitäisi pyrkiä korjaamaan eikä piilottamaan häkin avulla.

jke kirjoitti:

"Vaikka aikoisinkin panostaa koiraan paljon niin en kyllä tuota agilityä...."

Agility on nykyään vähän sellainen muotilaji. Hirveä tunku harjoituksiin, kursseille joutuu jonottamaan pitkään ja maksamaan itsensä kipeäksi.

Koiran kanssa pystyy touhuamaan paljon sellaistakin, joka ei maksa mitään ja mitä pystyy treenaamaan itsenäisesti. Tokoa, jäljestystä yms. Ensin täytyy vain tietää miten kouluttaa.

"Jos ottaisin tollerin, ottaisin "sian säkissä." Koska sitähän ei koskaan tiedä millainen pakkaus sieltä sattuu tulemaan, ja minulle tietty tulisi juuri sellainen ylienerginen:D"

Loistavaa! Olet sisäistänyt yhden erittäin oleellisen tollerin ostajaa koskevan seikan. Tollereiden yksilölliset erot ovat aivan uskomattoman suuria. Erot ovat valtavia jopa saman pentueen sisällä. Omanikin koiran sisaruksista kaikki ovat aivan toiselta planeetalta.

"Onko tolleri muuten luottavainen? Tarkoitan tuolla sitä, että meneekö se mielellään selälleen makaamaan ja antaa rapsuttaa massusta? Olen nimittäin niin heikkona sellaisiin koiriin:)"

Ei yhtään tollerille ominaista käytöstä, mutta toki tuollaisiakin yksilöitä saattaa löytyä. Perustolleri ei oikein piittaa rapsuttelusta ja paijailusta. Monet jopa pyrkivät välttelemään kosketusta.

"Mitä mieltä olette koirahäkeistä?"

Usein laiskan ihmisen hätäratkaisu johonkin ongelmaan. Ongelma pitäisi pyrkiä korjaamaan eikä piilottamaan häkin avulla.

Lue lisää

Tuota en tiennytkään, että tolleri ei ole rapsuttelukoira! Voi miten harmi, hellyys ja silittely on nimittäin niin tärkeää minulle, että joudun siis unohtamaan tollerin.
Olen ilmeisesti jotenkin aina kuvitellut, että kaikki koirat ovat hellyydenkipeitä ja aina valmiita vastaanottamaan rapsettelua roppakaupalla!

Silmiini ei ole kyllä pistänyt missään tollerisivuilla mainintaa tuosta kosketuksen välttelystä. Nyt "joudun" alkaa miettimään jotain toista rotua..Tuntuu vain niin tyhmältä, ikäänkuin noppaa heittäisi, että "minkäs koiran sitä nyt ottaisi?" Tolleri tuntui vain niin luonnolliselta vaihtoehdolta, sitä kun olen aina ihallut.

tahtoo hauvan kirjoitti:

Tuota en tiennytkään, että tolleri ei ole rapsuttelukoira! Voi miten harmi, hellyys ja silittely on nimittäin niin tärkeää minulle, että joudun siis unohtamaan tollerin.
Olen ilmeisesti jotenkin aina kuvitellut, että kaikki koirat ovat hellyydenkipeitä ja aina valmiita vastaanottamaan rapsettelua roppakaupalla!

Silmiini ei ole kyllä pistänyt missään tollerisivuilla mainintaa tuosta kosketuksen välttelystä. Nyt "joudun" alkaa miettimään jotain toista rotua..Tuntuu vain niin tyhmältä, ikäänkuin noppaa heittäisi, että "minkäs koiran sitä nyt ottaisi?" Tolleri tuntui vain niin luonnolliselta vaihtoehdolta, sitä kun olen aina ihallut.

Lue lisää

No ainakin meillä on rapsutuksesta tykkäävä
tolleripoika (1,5 vuotias). Ehkä ei ihan
pentuna ollut tuollainen, mutta nykyään tulee
vaatimalla vaatimaan rapsutuksia kääntymällä jo
valmiiksi selälleen. Meidän tolleri on hyvä esimerkki "seurakoiratollerista" , jonka kanssa
ei nyt ihmeemmin harrastella ja joka makailee ilman tihutöitä mielellään kotona.

Eli tällaisiakin tollereita on, vaikka on tietysti toisenlaisiankin. Eli älä unohda välttämättä silti tolleria, sillä on näistäkin seurakoiriksi!

jiep77 kirjoitti:

No ainakin meillä on rapsutuksesta tykkäävä
tolleripoika (1,5 vuotias). Ehkä ei ihan
pentuna ollut tuollainen, mutta nykyään tulee
vaatimalla vaatimaan rapsutuksia kääntymällä jo
valmiiksi selälleen. Meidän tolleri on hyvä esimerkki "seurakoiratollerista" , jonka kanssa
ei nyt ihmeemmin harrastella ja joka makailee ilman tihutöitä mielellään kotona.

Eli tällaisiakin tollereita on, vaikka on tietysti toisenlaisiankin. Eli älä unohda välttämättä silti tolleria, sillä on näistäkin seurakoiriksi!

Lue lisää

narttu 3v,rakastaa rapsutuksia yli kaiken,aamulla kun lapset heräävät kouluun niin koiramme sekoaa täysin ja hinkuttaa lapsia päällään ja kerjää rapsutusta,itse en harrasta koiran kanssa mitään kuin ulkona pallon kepin heittoa kerralla n,tunnin, ja muuta mitä nyt päähän pälkähtää ja voi omassa pihassa tehdä,saa juoksennella muiden koiriemme kanssa ulkona niin paljon kuin sielu sietää ja sen kyllä huomaa nukkumatti tulee heti kun sisälle päästää ja muutenkin aivan mainio koira,nyt olisi vuorossa viikon päästä astutus katsotaan nyt jos saataisiin lisää noita ilopillereitä.

tollukkainen kirjoitti:

narttu 3v,rakastaa rapsutuksia yli kaiken,aamulla kun lapset heräävät kouluun niin koiramme sekoaa täysin ja hinkuttaa lapsia päällään ja kerjää rapsutusta,itse en harrasta koiran kanssa mitään kuin ulkona pallon kepin heittoa kerralla n,tunnin, ja muuta mitä nyt päähän pälkähtää ja voi omassa pihassa tehdä,saa juoksennella muiden koiriemme kanssa ulkona niin paljon kuin sielu sietää ja sen kyllä huomaa nukkumatti tulee heti kun sisälle päästää ja muutenkin aivan mainio koira,nyt olisi vuorossa viikon päästä astutus katsotaan nyt jos saataisiin lisää noita ilopillereitä.

Lue lisää

Hei!
Luin viestisi ja olisin tosi kiinnostunut teille mahdollisesti tulevista pennuista. Olemme harkinneet tollerin ostoa jo pidempään. Tarkoitus olisi ottaa koira rakkaaksi perheenjäseneksi, ei erityisesti harrastaa mitään hienoa kuten agilityä tai näyttelyitä. Olisiko kauttasi kenties mahdollista saada pentua tällaiseen tarkoitukseen. Meillä on ihan tavallinen perhe; isä, äiti ja kolme lasta (11, 9, ja 6v)

tahtoo hauvan kirjoitti:

Tuota en tiennytkään, että tolleri ei ole rapsuttelukoira! Voi miten harmi, hellyys ja silittely on nimittäin niin tärkeää minulle, että joudun siis unohtamaan tollerin.
Olen ilmeisesti jotenkin aina kuvitellut, että kaikki koirat ovat hellyydenkipeitä ja aina valmiita vastaanottamaan rapsettelua roppakaupalla!

Silmiini ei ole kyllä pistänyt missään tollerisivuilla mainintaa tuosta kosketuksen välttelystä. Nyt "joudun" alkaa miettimään jotain toista rotua..Tuntuu vain niin tyhmältä, ikäänkuin noppaa heittäisi, että "minkäs koiran sitä nyt ottaisi?" Tolleri tuntui vain niin luonnolliselta vaihtoehdolta, sitä kun olen aina ihallut.

Lue lisää

Meillä on erittäin rauhallinen tolleri anrttu.

Rauhallisuus voi johtua myös siitä, että koiran kanssa harrastetaan/treenataan tosi aktiivisesti, eli se purkaa energiansa muuhun kuin vouhottamiseen, kuten monet muut koirat tuntuvat purkavan energiansa.

Vaikka se on rauhallinen ja makaa sängyssä vieressä ja makaa sohvilla kupeessa kiinni, se ei todellakaan ole mikään rakkauden ammattilainen. Sillä on hetket milloin se tulee hakemaan kontaktia ja rapsutusta, mutta nekin hetket ovat sille enemmän leikkituokioita, eli makaa mielellään selälleen, mutta touhuaa koko ajan jotain muuta, puree tyynyä tai mitä tahnsa suuhunsa saatavaa ja odottelee murina leikkiä.

Eli ihan oikeasti nyt kun ensimmäistä kertaa asiaa näin ajattelee, koira ei todellakaan ole mikään rapsuttelukoira. Jopa silloin kun oma mieli on maassa ja tekisi mieli vain halata koiraa tai apijailla sitä, se poistuu mielumin, jos ei saa hommaa laitettua leikiksi. Se nukkuu vieressä, mutta jos siirrän unen pöpperössä käden sen päälle, se lähtee pois.

Olen aina tiennyt, että se ei tykkää vieraiden silittelystä, vaikka tykkää leikkiä vieraiden kanssa. Siksi se ei ole koskaan ollut mukanani toverikoira toiminnassa, jota harrastan toisen koirani kanssa. vaikka toinen koira on täysin puhtaasti palveluskoira puolen koira, se sentään tykkää sislittelystä. hmmm.. yleensähän noutajia pidetään niinä lupsakoina lemmenkerjäläisinä...

Tuohon edellisen esittämään, että koira välttelee kosketusta, en ole koskaan aiemmin törmännyt missään. Mutta näin todellakin on ainakin meidän koiran (7 vuotias) kohdalla.

Tollerin vaihtoehdoksi itse olin miettinyt joko kooikerhondia tai setteriä... Mutta sinä et ilmeisesti tarvitse metsästyskoiraa? Ehkä joku seurakoirarotu olisi parempi, tykkäävät eritavoin rapsuttelusta?