Jos olisi ihan pakko

noilla mainitsemilla alueilla olen jo joutunut luopumaan paljon enemmän kuin ihmiset keskimäärin, sattunut on, kovaan ja monesti. No elämä on jäljellä ja siihenkin olen väsynyt.

terveys, jos menettäisin liikuntakykyni, koettelisi se varmaan melkoisesti.

siitä vähästä omaisuudesta joka on ja ehkä seuraavaksi ystävistä.

Perhe ja terveys ovat kuitenkin tärkeimpiä, niistä en haluaisi luopua.

Työ olisi sellainen, jonka menetys koskisi eniten kukkarossa. Ja edellyttäen, että voisin silti säilyttää mukavimmat työtoverit edelleen ystävinä, vaikkei enää työkavereita oltaisikaan.

Minulla on mielenkiintoinen, vaihteleva työ, mutta olen vapaapäivinäni huomannut, kuinka hyvin ajan saa kulumaan ilman sitäkin ja kuinka moneen mukavaan asiaan on aikaa, kun ei tarvitse olla töissä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole varaa jäädä eläkkeelle.

Vaikeaa, mutta...mielummin kuuro kuin sokea