haluaa tietoa kokeneilta.
Puudutetaanko erikseen ennen leikkaamista vai sattuuko siinä enää pahasti? Leikkaus tehdään saksilla - onko aina samaan kohtaan ja vaihteleeko leikkaus "syvyys"? Ystävätär sanoo tunnon menneen epparin takia takaapäin - katkeeko siinä hermoja?
Repeämä kai on vielä pahempi?
Kiitos asiallisista neuvoista.
Epparia pelkäävä
Syyskuussa
32
3206
Vastaukset
- ei kannata pelätä
Ei sitä tehdä, jos ei oo välttämätöntä. Iso luonnollinen repeämä on paljon pahempi. Ilmeisesti et oo aiemmin synnyttänyt :) Se eppari ei enää tunnu miltään, siinä vaiheessa on jo ollut paljon pahempaa niin kauan. Mulle oli ainakin ihan sama, mitkä hehtaarisakset siinä oli tai puudutettiinko vai ei. Ekassa synnytyksessä ei edes tehty epparia, tokassa tehtiin, ku tuli kaksoset. Ei jäänyt mitään kauheeta mielikuvaa tosta epparihommasta ja se vielä puudutetaan. Se kipu ennen sitä on niin paljon hirveempää, että en edes huomannut oikeesti koko tapahtumaa. Mun mielestä se paranee ihan hyvinj, onhan se aluksi kipeempi ku jos ei tehdä epparia. Mutta kyllä se paranee aika nopeesti. Mulla tässä kaksoshommassa saksittiin oikein kunnolla, ku oli perätilasynnytys, muyta ei siitä jäänyt sen kummempia traumoja. Peiliin ei tosin parane katsella "sieltä" suunnalta...
- --------------------
Kannattaa synnyttää mieluiten siinä normaalissa asennossa pystyss (kontillaan, jakkaralla tms.) ja välttää makuullaan ponnistamista. Ei kohdistu niin isoa painetta välilihaan ja voi muutenkin sujua paremmin.
Henkilökunnalle kannattaa tehdä selväksi, jotta leikataan vain jos pakko. Ja sitten, että tukevat välilihaasi.
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=8 - mapee
Siinä vaiheessa kun sitä aletaan leikata se on niin pikku nipsasu ettei tunnu missään. Jos sitä puudutetaan niin silloin asia pitäisi ennakoida ja silloin se voi olla turhaa. Kun se tehdään vasta tarpeen mukaan niin siinä ei ehdi puudutella.
KUn se leikataan niin tuntuu kuin ottaisit kolme numero aliian pienet housut pois jalasta niin helpottava tunne se voi olla kun kiristää ja polttaa.
Aina kun kudoksia leikataan niin hermoja voi mennä ja meneekin. Repeämässä voi mennä pahemmin ja siksi leikataan. Onneksi leikkaaminen ei ole rutiini juttu. Kokonaan tunto ei kyllä häviä tai edes heikkene kamalasti sillä väliliha on nimensä mukaan aika lihaa ja siinä välissä ilman isompaa merkitystä. Jos tunto menee niin siinä on varmaan revennyt sitten vielä lisää ja paljon. Repeämähän voi pahimmillaan ulottua jopa peräsuoleen asti, mutta todella erittäin harvoin.
Eli siis se leikkaamisen sattuminen ei siinä vaiheessa tunnu. Kun kudos on venynyt ja liki veretön se myös tavallaan puutuu ja tunto alenee. Ja jos on muutenkin puudutettu tms epiduraalia jne niin sehän vie tämänkin kivun pois samalla.- leikellään ja
tikkaillaan ilman puudutusaineita????!!!! ja naiset suostuvat tähän?! Onpa hirveää, ja ainoa syy tähän väkivaltaan on ilmeisesti se "että synnytys sattuu muutenkin niin ei se tuollaisesta enää valita, turha siis puuduttaa"??!!
kamalaa ja alentavaa kohtelua, onneksi itselläni on sektio tulossa juuri kaiken tälläisen välttämiseksi (siihen ei kuulu tahallinen kivun tuottaminen, vaan puudutus kuuluu toimenpiteeseen). Suostuisivatkohan miehet tälläisiin keskitysleiri-toimenpiteisiin? - mapee
leikellään ja kirjoitti:
tikkaillaan ilman puudutusaineita????!!!! ja naiset suostuvat tähän?! Onpa hirveää, ja ainoa syy tähän väkivaltaan on ilmeisesti se "että synnytys sattuu muutenkin niin ei se tuollaisesta enää valita, turha siis puuduttaa"??!!
kamalaa ja alentavaa kohtelua, onneksi itselläni on sektio tulossa juuri kaiken tälläisen välttämiseksi (siihen ei kuulu tahallinen kivun tuottaminen, vaan puudutus kuuluu toimenpiteeseen). Suostuisivatkohan miehet tälläisiin keskitysleiri-toimenpiteisiin?Sulla ei siis ole kokemusta synnytyksestä? Vain tietämättömyys antaa niin syvän rintaäänenn että voi taivastella rauhassa..
Huomasitko muuten että siihen sun ihanaan sektioon kuoli äiti juuri? Tai ei sektioon sinänsä vaan leikkaukseen ja leikkauksiin kuolee ihmisiä aina toisinaan. Siinä joku pikku nippasu on ihan pientä rinnalla ja auki avatun vatsan rinnalla muutama tikki on ihan pikku juttu.
Kuten kirjoitin ei se väliliha ole kovin hyvässä tunnossa kun sitä leikataan ja se ei siis satu kuin nipistyksen verran vaikka ei olisi epiduraalia tms joka puuduttaa koko alapään jo entuudestaan! Suurella osalla synnyttäjiähän on jo kivunlievitys joten miksi puuduttaa kun ei muutenkaan tunne kipua? Ihan vaan huvikseen? Ja sitten odotellaan että se puudutus vaikuttaa? No kiitos ei vaan!
Tikkaamisen aikana kyllä puudutetaan jos tikit vaativat sen. Omat tikkaukseni ovat sattuneet saman verran kuin olisi sattunut puudutuskin eli pisto tikkausta tai pisto puudutusta tuntuu ihan saman verran.
Joskus on hyvä koke aits eniin tietää oikeasti mistä puhuu ja joskus on mukavaa kuvitella ja luulla.. - eikä tule.
mapee kirjoitti:
Sulla ei siis ole kokemusta synnytyksestä? Vain tietämättömyys antaa niin syvän rintaäänenn että voi taivastella rauhassa..
Huomasitko muuten että siihen sun ihanaan sektioon kuoli äiti juuri? Tai ei sektioon sinänsä vaan leikkaukseen ja leikkauksiin kuolee ihmisiä aina toisinaan. Siinä joku pikku nippasu on ihan pientä rinnalla ja auki avatun vatsan rinnalla muutama tikki on ihan pikku juttu.
Kuten kirjoitin ei se väliliha ole kovin hyvässä tunnossa kun sitä leikataan ja se ei siis satu kuin nipistyksen verran vaikka ei olisi epiduraalia tms joka puuduttaa koko alapään jo entuudestaan! Suurella osalla synnyttäjiähän on jo kivunlievitys joten miksi puuduttaa kun ei muutenkaan tunne kipua? Ihan vaan huvikseen? Ja sitten odotellaan että se puudutus vaikuttaa? No kiitos ei vaan!
Tikkaamisen aikana kyllä puudutetaan jos tikit vaativat sen. Omat tikkaukseni ovat sattuneet saman verran kuin olisi sattunut puudutuskin eli pisto tikkausta tai pisto puudutusta tuntuu ihan saman verran.
Joskus on hyvä koke aits eniin tietää oikeasti mistä puhuu ja joskus on mukavaa kuvitella ja luulla..Enemmän kuin sektiota, pelkään syömistä. Siitäkin on muutamat kerrat uutisoitu, kun täysin terve ihminen on kuollut tukehtuessaan ruuan palaseen. Lisäksi pelkään enemmän ajaa/istua autossa, koska monet nuoret ja terveet ovat sillätavalla menettäneet henkensä. Kaikkein eniten kuitenkin pelkään kaikkea "luonnolliseen" synnytykseen (mitä se ikinä tarkoittaakin) liittyvää, raastavaa kipua, hallitsemattomia repeämisiä, väkivaltaa, silpomista (eli "pientä nippaisua"),ahdistusta, pelkkänä synnytysobjektina olemista, pysyviä vaurioita, puhumattakaan vauvan vammautumisesta. Mutta tälläiset faktatiedot synnyttäneiltä aina "rohkaisevat" minua, että tosiaankin olen oikean päätöksen tehnyt ja sektion vaatinut itselleni.
No jokainen synnyttää tyylillään, eikä mikään ole huonompi kuin toinen. kauhistuin vaan kaikkien naisten puolesta, jotka joutuvat tälläisiin sadistisiin toimenpiteisiin. - ..........
mapee kirjoitti:
Sulla ei siis ole kokemusta synnytyksestä? Vain tietämättömyys antaa niin syvän rintaäänenn että voi taivastella rauhassa..
Huomasitko muuten että siihen sun ihanaan sektioon kuoli äiti juuri? Tai ei sektioon sinänsä vaan leikkaukseen ja leikkauksiin kuolee ihmisiä aina toisinaan. Siinä joku pikku nippasu on ihan pientä rinnalla ja auki avatun vatsan rinnalla muutama tikki on ihan pikku juttu.
Kuten kirjoitin ei se väliliha ole kovin hyvässä tunnossa kun sitä leikataan ja se ei siis satu kuin nipistyksen verran vaikka ei olisi epiduraalia tms joka puuduttaa koko alapään jo entuudestaan! Suurella osalla synnyttäjiähän on jo kivunlievitys joten miksi puuduttaa kun ei muutenkaan tunne kipua? Ihan vaan huvikseen? Ja sitten odotellaan että se puudutus vaikuttaa? No kiitos ei vaan!
Tikkaamisen aikana kyllä puudutetaan jos tikit vaativat sen. Omat tikkaukseni ovat sattuneet saman verran kuin olisi sattunut puudutuskin eli pisto tikkausta tai pisto puudutusta tuntuu ihan saman verran.
Joskus on hyvä koke aits eniin tietää oikeasti mistä puhuu ja joskus on mukavaa kuvitella ja luulla..Voin kertoa kamalan synnytyskokemuksen pohjalta, että kauheat synnytyskivut eivät olleet mitään siihen verrattuna, kun kätilö leikkasi epparin saksilla ilman puudutusta. kipu oli sanoinkuvaamatonta. Tämä ei vielä riittänyt hänelle, vaan tikit (useita kymmeniä?) ommeltiin minun ollessa ihan tajuissani ja tunnoissani, huusin helvetisti ja käskin puuduttaa, mutta mitään apua siitä ei ollut. suihkutteli vain jollain aineella(lieko siinä ollut vettä vain).
en ymmärrä miten siinä niin kävi, mutta jos ikinä enää uskallan synnyttää alakautta, pidän huolen, että minua kohdellaan asianmukaisesti, eivätkä tälläiset ammattitaidottomat ihmiset tule lähellekään. Jäi harmittamaan etten tehnyt valitusta ko. kätilöstä, kaise nyt on jo myöhäistä.
että ei se aina ole ihan pikku nippaisu tai pikku pistos vain. - apua,
.......... kirjoitti:
Voin kertoa kamalan synnytyskokemuksen pohjalta, että kauheat synnytyskivut eivät olleet mitään siihen verrattuna, kun kätilö leikkasi epparin saksilla ilman puudutusta. kipu oli sanoinkuvaamatonta. Tämä ei vielä riittänyt hänelle, vaan tikit (useita kymmeniä?) ommeltiin minun ollessa ihan tajuissani ja tunnoissani, huusin helvetisti ja käskin puuduttaa, mutta mitään apua siitä ei ollut. suihkutteli vain jollain aineella(lieko siinä ollut vettä vain).
en ymmärrä miten siinä niin kävi, mutta jos ikinä enää uskallan synnyttää alakautta, pidän huolen, että minua kohdellaan asianmukaisesti, eivätkä tälläiset ammattitaidottomat ihmiset tule lähellekään. Jäi harmittamaan etten tehnyt valitusta ko. kätilöstä, kaise nyt on jo myöhäistä.
että ei se aina ole ihan pikku nippaisu tai pikku pistos vain.ei pitäisi käydä täällä synnytyspalstalla. Aina kun tänne eksyn vaikka oon päättänyt etten ala selailemaan, tulee eteen hirveitä kauhukertomuksia ja alkaa pelottamaan enemmän! Jotenkin sitä ei huomaakaan noita hyvin menneitä kertomuksia ja kamalat vaan pomppaa silmille.
- mulle heti...
eikä tule. kirjoitti:
Enemmän kuin sektiota, pelkään syömistä. Siitäkin on muutamat kerrat uutisoitu, kun täysin terve ihminen on kuollut tukehtuessaan ruuan palaseen. Lisäksi pelkään enemmän ajaa/istua autossa, koska monet nuoret ja terveet ovat sillätavalla menettäneet henkensä. Kaikkein eniten kuitenkin pelkään kaikkea "luonnolliseen" synnytykseen (mitä se ikinä tarkoittaakin) liittyvää, raastavaa kipua, hallitsemattomia repeämisiä, väkivaltaa, silpomista (eli "pientä nippaisua"),ahdistusta, pelkkänä synnytysobjektina olemista, pysyviä vaurioita, puhumattakaan vauvan vammautumisesta. Mutta tälläiset faktatiedot synnyttäneiltä aina "rohkaisevat" minua, että tosiaankin olen oikean päätöksen tehnyt ja sektion vaatinut itselleni.
No jokainen synnyttää tyylillään, eikä mikään ole huonompi kuin toinen. kauhistuin vaan kaikkien naisten puolesta, jotka joutuvat tälläisiin sadistisiin toimenpiteisiin.Ei suurimmalle osalle edes tule epparia tai repeämiä ja jos noin kovasti pelkäät niin voi voi..Synnytys on kautta aikojen tapahtunut alakautta ja on osa naisen luonnollista elämää ja lapsen syntymää. Minä voin vain sääliä sinua. Oletko ottanut huomioon, että vaikka toivut sektiosta hyvin tai se menee hyvin, haava voi tulehtua, kohtu voi tulehtua, lapsi voi kärsiä myähemmin asmasta tms. Ei sektio ole riskitön, vaikka siihen ei kuole. Montako lasta meinasit hankkia, sektio vaikeuttaa myähemmissä raskauksissa mm. kohdun arpeutuminen, repeämisen riski, istukan kiinnittyminen väärään paikkaan jne. ALatiesynnytyksen kulkuun puudutaan ja jos kaikki ei mene hyvin, sektio ilman hätäsektiotakin on mahdollinen. Tuommoinen pelkosi on tosin sääli, se estää sinua kokemasta hyvää synnytyskokemusta.
- Kaunis Ajatus
mulle heti... kirjoitti:
Ei suurimmalle osalle edes tule epparia tai repeämiä ja jos noin kovasti pelkäät niin voi voi..Synnytys on kautta aikojen tapahtunut alakautta ja on osa naisen luonnollista elämää ja lapsen syntymää. Minä voin vain sääliä sinua. Oletko ottanut huomioon, että vaikka toivut sektiosta hyvin tai se menee hyvin, haava voi tulehtua, kohtu voi tulehtua, lapsi voi kärsiä myähemmin asmasta tms. Ei sektio ole riskitön, vaikka siihen ei kuole. Montako lasta meinasit hankkia, sektio vaikeuttaa myähemmissä raskauksissa mm. kohdun arpeutuminen, repeämisen riski, istukan kiinnittyminen väärään paikkaan jne. ALatiesynnytyksen kulkuun puudutaan ja jos kaikki ei mene hyvin, sektio ilman hätäsektiotakin on mahdollinen. Tuommoinen pelkosi on tosin sääli, se estää sinua kokemasta hyvää synnytyskokemusta.
Mitä vikaa on sellaisessa synnytyskokemuksessa, että lapsi syntyy leikkauksella? Suunnitellussa sektiossa saa olla hereillä ja isä voi olla paikalla. On ehkä jopa helpompi keskittyä lapsen ensihetkiin, kun takana ei ole pelko ja piina ja edessä toinen samanmoinen puuduttamattoman tikkauksen merkeissä. Suurimmalle osalle muuten tulee vaurioita ja täysin vaurioitta synnyttäneellä voi olla takana synnytys, jossa vaurioita on tullut.
Lapsi on elämänmittainen projekti, synnytys on siinä yks hyttysen paska. Lisäksi huono alatiesynnyskokemus voi muuten altistaa synnytysmasennukselle ja lapsiluku voi jäädä siihen. - ollenkaan,
mulle heti... kirjoitti:
Ei suurimmalle osalle edes tule epparia tai repeämiä ja jos noin kovasti pelkäät niin voi voi..Synnytys on kautta aikojen tapahtunut alakautta ja on osa naisen luonnollista elämää ja lapsen syntymää. Minä voin vain sääliä sinua. Oletko ottanut huomioon, että vaikka toivut sektiosta hyvin tai se menee hyvin, haava voi tulehtua, kohtu voi tulehtua, lapsi voi kärsiä myähemmin asmasta tms. Ei sektio ole riskitön, vaikka siihen ei kuole. Montako lasta meinasit hankkia, sektio vaikeuttaa myähemmissä raskauksissa mm. kohdun arpeutuminen, repeämisen riski, istukan kiinnittyminen väärään paikkaan jne. ALatiesynnytyksen kulkuun puudutaan ja jos kaikki ei mene hyvin, sektio ilman hätäsektiotakin on mahdollinen. Tuommoinen pelkosi on tosin sääli, se estää sinua kokemasta hyvää synnytyskokemusta.
vaikken tule koskaan kokemaan "upeaa 'luonnollista' synnytystapahtumaa", luulenpa että se vaikeuttaa enemmän muiden elämää(miksiköhän?) kuin mun. Ja tuollainen pelko on kyllä ihmiselle aivan luonnollista, sairaalloisen kivun ja nimenomaan väkivallan kohteeksi joutumisen pelko on sitä.
Niinkuin joku sanoinkin, synnytys on yksi hyttysenpaska verrattuna koko äitiyteen, ja se, että joku on uskaltanut ja uhrautunut synnytämään luonnollisesti, koska niin on tehty kivikaudellakin, ei merkitse mun silmissä yhtään sen enempää kuin leikkauksella lapsensa saanut. Tärkeämmät asiat painaa mun vaakakupissa enemmän.
Ja on paljon muitakin luonnollisia, elämään kuuluvia asioita, joita halutaan välttää ja estää. Miksi ei siis esim. alapään repeämistä ja auki leikkaamisesta(mikä siinä ikinä onkaan luonnollista) johtuvia vaurioita voisi estää jos niitä pelkää eikä halua ottaa sellaisia riskejä? Riskejähän ne laskeumat, hermovauriot ja inkotenssitkin ovat, "vaikka naisen elämään kuuluvatkit", eikä niistä siksi kai puhuta riskeinä.
Taidat olla vain pirun kateellinen, vai miksi ihmeessä vähättelet sektiota synnytyskokemuksena? Miksei mielestäsi minun tuleva synnytyskokemukseni (joka tapahtuu leikkauksella) voi olla ainutlaatuinen ja ihanin tapahtuma elämässäni, kun sanot sääliväsi etten tule kokemaan HYVÄÄ synnytyskokemusta? Mikä siis tekee sektiosta huonomman synnytyskokemuksen? tätä en käsitä. - ,,,,,,,,,,,
mulle heti... kirjoitti:
Ei suurimmalle osalle edes tule epparia tai repeämiä ja jos noin kovasti pelkäät niin voi voi..Synnytys on kautta aikojen tapahtunut alakautta ja on osa naisen luonnollista elämää ja lapsen syntymää. Minä voin vain sääliä sinua. Oletko ottanut huomioon, että vaikka toivut sektiosta hyvin tai se menee hyvin, haava voi tulehtua, kohtu voi tulehtua, lapsi voi kärsiä myähemmin asmasta tms. Ei sektio ole riskitön, vaikka siihen ei kuole. Montako lasta meinasit hankkia, sektio vaikeuttaa myähemmissä raskauksissa mm. kohdun arpeutuminen, repeämisen riski, istukan kiinnittyminen väärään paikkaan jne. ALatiesynnytyksen kulkuun puudutaan ja jos kaikki ei mene hyvin, sektio ilman hätäsektiotakin on mahdollinen. Tuommoinen pelkosi on tosin sääli, se estää sinua kokemasta hyvää synnytyskokemusta.
todennäköisemmin episiotomiahaava tulehtuu kuin sektiohaava! Epparia on paljon hankalampi pitää kuivana ja hygieenisenä. Kyllä tämänsortin tulehdukset ovat paljon yleisempiä.
Samoin kohtutlehdus ei ole mikään harvinaisuus alakautta synnyttäneillä. Minulla on kokemusta molemmista ja alatien jälkeen toipuminen kesti todella kauan juuri noiden tulehduksien ja epperikivun vuoksi. Sektiossa ei taasen tullut mitään kipuja tahi komplikaatioita.
On täysin luonnollista pelätä asiaa, joka saattaa aiheutta elinikäisiä hankaluuksia tai epämukavuutta. Samoin alatiesynnytyksissä suhteellisen yleistä ovat kohdun- tai peräsuolenlaskumat, jotka eivät välttämättä koskaan parane. Kyllä tuollaiset vauriot pahimmillaan syövät naista ja murentavat omakuvaa ja itsetuntoa.
Aina ei myöskään alatiesynnytyksessä ilmaantuviin ongelmiin puututa ajoissa, vaikka kuinka haluaisi luottaa "ammattitaitoiseen" henkilökuntaan, jolloin vauriot sekä äidille, että lapselle saattavat olla väistämättömiä.
Säästä säälisi sille, kuka sitä haluaa. Eipä ole toisen pelko sinulta pois. - aborttiko on vastaus
eikä tule. kirjoitti:
Enemmän kuin sektiota, pelkään syömistä. Siitäkin on muutamat kerrat uutisoitu, kun täysin terve ihminen on kuollut tukehtuessaan ruuan palaseen. Lisäksi pelkään enemmän ajaa/istua autossa, koska monet nuoret ja terveet ovat sillätavalla menettäneet henkensä. Kaikkein eniten kuitenkin pelkään kaikkea "luonnolliseen" synnytykseen (mitä se ikinä tarkoittaakin) liittyvää, raastavaa kipua, hallitsemattomia repeämisiä, väkivaltaa, silpomista (eli "pientä nippaisua"),ahdistusta, pelkkänä synnytysobjektina olemista, pysyviä vaurioita, puhumattakaan vauvan vammautumisesta. Mutta tälläiset faktatiedot synnyttäneiltä aina "rohkaisevat" minua, että tosiaankin olen oikean päätöksen tehnyt ja sektion vaatinut itselleni.
No jokainen synnyttää tyylillään, eikä mikään ole huonompi kuin toinen. kauhistuin vaan kaikkien naisten puolesta, jotka joutuvat tälläisiin sadistisiin toimenpiteisiin.Luin viestisi ja ajattelin että voisitkohan auttaa (tai joku) Olen juuri saanut tietää olevani raskaana ja sen sijaan että olisin innoissani ja onnellinen asiasta olenkin kauhuisani ja pelkään ihan julmetusti nimenomaan tuota "normaalia" synnytystä. En halua puhua koko raskaudesta puolisoni kanssa (hän on kyllä tietoinen raskaudestani)sillä koko asia pelottaa niin paljon että olen miettinyt aborttia,mutta se särkisi puolisoni sydämmen ja parisuhteeni. Miten sinulle myönnettiin lupa keisarinleikkaukseen? Tuntuu että kaikki neuvola ihmiset sättii ja toruu minua pelkoineni kuin pahapäistä kakaraa. Eihän sen nyt niin pitäis olla.
- rv.35
aborttiko on vastaus kirjoitti:
Luin viestisi ja ajattelin että voisitkohan auttaa (tai joku) Olen juuri saanut tietää olevani raskaana ja sen sijaan että olisin innoissani ja onnellinen asiasta olenkin kauhuisani ja pelkään ihan julmetusti nimenomaan tuota "normaalia" synnytystä. En halua puhua koko raskaudesta puolisoni kanssa (hän on kyllä tietoinen raskaudestani)sillä koko asia pelottaa niin paljon että olen miettinyt aborttia,mutta se särkisi puolisoni sydämmen ja parisuhteeni. Miten sinulle myönnettiin lupa keisarinleikkaukseen? Tuntuu että kaikki neuvola ihmiset sättii ja toruu minua pelkoineni kuin pahapäistä kakaraa. Eihän sen nyt niin pitäis olla.
Hei!
Olen tuolla aiemmin kirjoittanut viestin "pelkosektiokertomus", kannattaa käydä vilkaisemassa sitä (se on otsikkosivulla 2 tällä hetkellä). Joka tapauksessa sinun täytyy ensin vaatia, että saat lähetteen pelkopolille (soita neuvolaan heti huomenna, äläkä lopeta puhelua ennen kuin lähete on matkalla).
Puhu asiasta miehesi kanssa, jos pystyt. Itsellä mies oli neuvolassa ja pelkopolilla aina mukana, eikä kukaan koskaan sanonut pelostani ilkeästi. Kannattaa myös etukäteen tutustua sektion riskilukuihin ja miettiä, mitä mieltä niistä olet, jotta vaikutat asioista perillä olevalta sitten, kun menet pelkopolille.
Itse olen nauttinut pelkopolin jälkeen raskaudestani täysipainoisesti ja suhtaudun mahan kasvuun rauhallisilla mielin.
Ei kannata sitten yllättyä siitä, että jos päädytte sektioon, tuntuu se kaivelevan ulkopuolisten napaa aivan julmetusti. - puppua...
Kaunis Ajatus kirjoitti:
Mitä vikaa on sellaisessa synnytyskokemuksessa, että lapsi syntyy leikkauksella? Suunnitellussa sektiossa saa olla hereillä ja isä voi olla paikalla. On ehkä jopa helpompi keskittyä lapsen ensihetkiin, kun takana ei ole pelko ja piina ja edessä toinen samanmoinen puuduttamattoman tikkauksen merkeissä. Suurimmalle osalle muuten tulee vaurioita ja täysin vaurioitta synnyttäneellä voi olla takana synnytys, jossa vaurioita on tullut.
Lapsi on elämänmittainen projekti, synnytys on siinä yks hyttysen paska. Lisäksi huono alatiesynnyskokemus voi muuten altistaa synnytysmasennukselle ja lapsiluku voi jäädä siihen."Suurimmalle osalle muuten tulee vaurioita ja täysin vaurioitta synnyttäneellä voi olla takana synnytys, jossa vaurioita on tullut. " Mistähän tuommoista olet saanut päähäsi? Hatustako tempaisit? Huomioi myös vaurion laatu. Sektiohaavako on pientä? Pikku nirhauma alapäässä ei ole välttämättä vaurio. Ja mitä synnyttämiseen alakautta tulee, niin kokemuksen rintaäänellä ainakaan ei kymmenellä minun synnyttäneellä kaverilla ole niitä edes tullut? Etkö tiedä, että tänne kirjoittavat vain pelosta kärsivät luuserit tai ihan pelotellakseen toisia olevat ihmiset. Sektio on tutkittu, että se se vasta altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle, synnytysmasennuksesta en ole kuullutkaan ja synnytyksen jälkeinen masennus johtuu myös ihan synnytykseen liittymättömistä syistä, kuten omasta jaksamisesta, omasta suhtautumisesta äitiyteen, mielialaongelmista, sektiosta, koska moni äiti tuntee epäonnistumisen, jos alakautta synnytys ei ole onnistunutkaan...
- kadehdi...
ollenkaan, kirjoitti:
vaikken tule koskaan kokemaan "upeaa 'luonnollista' synnytystapahtumaa", luulenpa että se vaikeuttaa enemmän muiden elämää(miksiköhän?) kuin mun. Ja tuollainen pelko on kyllä ihmiselle aivan luonnollista, sairaalloisen kivun ja nimenomaan väkivallan kohteeksi joutumisen pelko on sitä.
Niinkuin joku sanoinkin, synnytys on yksi hyttysenpaska verrattuna koko äitiyteen, ja se, että joku on uskaltanut ja uhrautunut synnytämään luonnollisesti, koska niin on tehty kivikaudellakin, ei merkitse mun silmissä yhtään sen enempää kuin leikkauksella lapsensa saanut. Tärkeämmät asiat painaa mun vaakakupissa enemmän.
Ja on paljon muitakin luonnollisia, elämään kuuluvia asioita, joita halutaan välttää ja estää. Miksi ei siis esim. alapään repeämistä ja auki leikkaamisesta(mikä siinä ikinä onkaan luonnollista) johtuvia vaurioita voisi estää jos niitä pelkää eikä halua ottaa sellaisia riskejä? Riskejähän ne laskeumat, hermovauriot ja inkotenssitkin ovat, "vaikka naisen elämään kuuluvatkit", eikä niistä siksi kai puhuta riskeinä.
Taidat olla vain pirun kateellinen, vai miksi ihmeessä vähättelet sektiota synnytyskokemuksena? Miksei mielestäsi minun tuleva synnytyskokemukseni (joka tapahtuu leikkauksella) voi olla ainutlaatuinen ja ihanin tapahtuma elämässäni, kun sanot sääliväsi etten tule kokemaan HYVÄÄ synnytyskokemusta? Mikä siis tekee sektiosta huonomman synnytyskokemuksen? tätä en käsitä.Enkä todellakaan ole kateellinen sektiostasi. Itse olen kokenut sektion sekä alatiesynnytyksen, joista molemmista toivuin onneksi hyvin. En vain ymmärrä tuommoisia, jotka vaativat sektion pelkän repeämisen pelossa, kun kaikki voi mennä hyvin. Synnytykseen ja sektioon kun voi kuulua paljon pahempiakin komplikaatioita, kun tommonen. Säälin sinua sen takia, koska pelkosi estää sinua saamasta jotain, joka olisi voinut onnistua. Lue mielipiteeni tarkemmin, ennekuin alat sättiä. Näin se vain on, että sinun on joka tapauksessa työskenneltävä sen pelkosi kanssa jatkossakin.
- kiva tietää
,,,,,,,,,,, kirjoitti:
todennäköisemmin episiotomiahaava tulehtuu kuin sektiohaava! Epparia on paljon hankalampi pitää kuivana ja hygieenisenä. Kyllä tämänsortin tulehdukset ovat paljon yleisempiä.
Samoin kohtutlehdus ei ole mikään harvinaisuus alakautta synnyttäneillä. Minulla on kokemusta molemmista ja alatien jälkeen toipuminen kesti todella kauan juuri noiden tulehduksien ja epperikivun vuoksi. Sektiossa ei taasen tullut mitään kipuja tahi komplikaatioita.
On täysin luonnollista pelätä asiaa, joka saattaa aiheutta elinikäisiä hankaluuksia tai epämukavuutta. Samoin alatiesynnytyksissä suhteellisen yleistä ovat kohdun- tai peräsuolenlaskumat, jotka eivät välttämättä koskaan parane. Kyllä tuollaiset vauriot pahimmillaan syövät naista ja murentavat omakuvaa ja itsetuntoa.
Aina ei myöskään alatiesynnytyksessä ilmaantuviin ongelmiin puututa ajoissa, vaikka kuinka haluaisi luottaa "ammattitaitoiseen" henkilökuntaan, jolloin vauriot sekä äidille, että lapselle saattavat olla väistämättömiä.
Säästä säälisi sille, kuka sitä haluaa. Eipä ole toisen pelko sinulta pois.Olisipa kiva tietää, että minkä ikäiset ovat pelkopolin asiakkaita ja jotka vaatimalla saavat sen sektion ja ovat vielä ensisynnyttäjiä ilman minkäänlaista muuta syytä kuten traumaattinen synnytyskokemus, perätila, ahdas lantio, lapsen tosi iso koko, tms.
- rv.35
puppua... kirjoitti:
"Suurimmalle osalle muuten tulee vaurioita ja täysin vaurioitta synnyttäneellä voi olla takana synnytys, jossa vaurioita on tullut. " Mistähän tuommoista olet saanut päähäsi? Hatustako tempaisit? Huomioi myös vaurion laatu. Sektiohaavako on pientä? Pikku nirhauma alapäässä ei ole välttämättä vaurio. Ja mitä synnyttämiseen alakautta tulee, niin kokemuksen rintaäänellä ainakaan ei kymmenellä minun synnyttäneellä kaverilla ole niitä edes tullut? Etkö tiedä, että tänne kirjoittavat vain pelosta kärsivät luuserit tai ihan pelotellakseen toisia olevat ihmiset. Sektio on tutkittu, että se se vasta altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle, synnytysmasennuksesta en ole kuullutkaan ja synnytyksen jälkeinen masennus johtuu myös ihan synnytykseen liittymättömistä syistä, kuten omasta jaksamisesta, omasta suhtautumisesta äitiyteen, mielialaongelmista, sektiosta, koska moni äiti tuntee epäonnistumisen, jos alakautta synnytys ei ole onnistunutkaan...
En väittänyt, että sektiohaava on pientä.
Vaurioista tietoa
American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890
600 lomaketutkimukseen vastannutta naista (kaikki ensisynnyttäjiä, normaali synnytys, yksisikiöinen raskaus, synnytyksestä 6kk) kertoo mm. Yksi kolmannes säästynyt ilman repeämää tai välilihan leikkausta. Melkein puolet kertoi kärsivänsä yhdyntäkivuista ja kipuja oli 80% todennäköisemmin naisilla, joiden välilihaan oli tullut vaurio.
Neljännes kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin aiempaa harvemmin.
Kaksi kolmasosaa voitaneen määritellä myös "suurin osa"? Ehkäpä ystäväsi kertoisivat toisenlaista tarinaa, jos saisivat vastata lomakkeella?
Synnytysmasennuksesta voit lukea lisää esim. Äimä ry:n sivuilta.
Ehkäpä sektioon joutuminen ei aiheuttaisi niin helposti pettymystä, jos äiti saisi rauhassa kokea tyytyväisyyttä terveestä lapsesta sen sijaan, että ulkopuoliset nimittelevät luuseriksi? - :DDD
puppua... kirjoitti:
"Suurimmalle osalle muuten tulee vaurioita ja täysin vaurioitta synnyttäneellä voi olla takana synnytys, jossa vaurioita on tullut. " Mistähän tuommoista olet saanut päähäsi? Hatustako tempaisit? Huomioi myös vaurion laatu. Sektiohaavako on pientä? Pikku nirhauma alapäässä ei ole välttämättä vaurio. Ja mitä synnyttämiseen alakautta tulee, niin kokemuksen rintaäänellä ainakaan ei kymmenellä minun synnyttäneellä kaverilla ole niitä edes tullut? Etkö tiedä, että tänne kirjoittavat vain pelosta kärsivät luuserit tai ihan pelotellakseen toisia olevat ihmiset. Sektio on tutkittu, että se se vasta altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle, synnytysmasennuksesta en ole kuullutkaan ja synnytyksen jälkeinen masennus johtuu myös ihan synnytykseen liittymättömistä syistä, kuten omasta jaksamisesta, omasta suhtautumisesta äitiyteen, mielialaongelmista, sektiosta, koska moni äiti tuntee epäonnistumisen, jos alakautta synnytys ei ole onnistunutkaan...
Vai luuserit?!
onpa joku tainnut pahasti REPIÄ PERSEREIKÄNSÄ kirjaimmellisesti, ja siksi täällä kateellisena tosia äitejä haukkuu *reps* :DD
olet säälittävä, vaikkakin varmasti tosi nuori ja typeräkin vielä..
Käytäppä sinä sitten kolme-neljäkymppisenä tena-ladya(miljoonien kaltaistesi salaisuus, sanotaan tena-mainoksessakin), ja ylistä itseäsi voittajana ja kirkkaimman kruunun saajana alapää vaurioinesi! :D - tuommoisia,
kadehdi... kirjoitti:
Enkä todellakaan ole kateellinen sektiostasi. Itse olen kokenut sektion sekä alatiesynnytyksen, joista molemmista toivuin onneksi hyvin. En vain ymmärrä tuommoisia, jotka vaativat sektion pelkän repeämisen pelossa, kun kaikki voi mennä hyvin. Synnytykseen ja sektioon kun voi kuulua paljon pahempiakin komplikaatioita, kun tommonen. Säälin sinua sen takia, koska pelkosi estää sinua saamasta jotain, joka olisi voinut onnistua. Lue mielipiteeni tarkemmin, ennekuin alat sättiä. Näin se vain on, että sinun on joka tapauksessa työskenneltävä sen pelkosi kanssa jatkossakin.
jotka haluamalla haluavat synnyttää alakautta, vaikka kaikki voi epäonnistua pahasti. noh, meitä on moneen junaan.
"pelkän repeämisen pelossa". niimpä, pelkän "pikku repeämän" takia, vaikka ne kuuluukin osana naisen elämää nuo sukuelinvauriot, eikä niistä parane valittaa! ja onneksi ne tena-ladyt on nykyään keksitty, niin vaipoissa pysyy kuivana jos ei muuten. :D - Ansuska
puppua... kirjoitti:
"Suurimmalle osalle muuten tulee vaurioita ja täysin vaurioitta synnyttäneellä voi olla takana synnytys, jossa vaurioita on tullut. " Mistähän tuommoista olet saanut päähäsi? Hatustako tempaisit? Huomioi myös vaurion laatu. Sektiohaavako on pientä? Pikku nirhauma alapäässä ei ole välttämättä vaurio. Ja mitä synnyttämiseen alakautta tulee, niin kokemuksen rintaäänellä ainakaan ei kymmenellä minun synnyttäneellä kaverilla ole niitä edes tullut? Etkö tiedä, että tänne kirjoittavat vain pelosta kärsivät luuserit tai ihan pelotellakseen toisia olevat ihmiset. Sektio on tutkittu, että se se vasta altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle, synnytysmasennuksesta en ole kuullutkaan ja synnytyksen jälkeinen masennus johtuu myös ihan synnytykseen liittymättömistä syistä, kuten omasta jaksamisesta, omasta suhtautumisesta äitiyteen, mielialaongelmista, sektiosta, koska moni äiti tuntee epäonnistumisen, jos alakautta synnytys ei ole onnistunutkaan...
Meinaan nämä "olen parempi äiti koska synnytän paremmasta reijästä" -keskustelut! Mieheni kanssa nauramme näitä pakahtuaksemme :D samalla mietimme, että jos miehet synnyttäisivät, niin tulisiko tälläisiä keskusteluja lainkaan? mitäs luulette?
Itse kuulun myös näihin kutsumiisi "pelkääviin luuseri-äiteihin"(vaikka sektiooni on myös lisäksi lääketieteellinen "pakko-syy"), enkä voi käsittää kaltaistesi naisten kiihkeää mielenkiintoa toisten naisten synnytystapaan sekä heidän sukuelimiinsä ja miten he niitä käyttävät/eivät käytä.
Lapsianne ei kiinnosta mistä reijästä ovat pihalle tulleet, luonnollisesta vai veitsellä viilletystä, eivätkä he myöskään huutele pihalla "meidän äiti synnytti paremmin kuin teidän äiti!". Oikeesti, miettikää nyt kuinka imbesilleiltä kuulostatte. hahahahaa :D
Kyllä taidan pysytellä fiksuimmilla sivustoilla jos oikeasti on asiaa, ja käydä täällä vain hakemassa huumoria teidän kustannuksella sillointällöin :D - mapee
eikä tule. kirjoitti:
Enemmän kuin sektiota, pelkään syömistä. Siitäkin on muutamat kerrat uutisoitu, kun täysin terve ihminen on kuollut tukehtuessaan ruuan palaseen. Lisäksi pelkään enemmän ajaa/istua autossa, koska monet nuoret ja terveet ovat sillätavalla menettäneet henkensä. Kaikkein eniten kuitenkin pelkään kaikkea "luonnolliseen" synnytykseen (mitä se ikinä tarkoittaakin) liittyvää, raastavaa kipua, hallitsemattomia repeämisiä, väkivaltaa, silpomista (eli "pientä nippaisua"),ahdistusta, pelkkänä synnytysobjektina olemista, pysyviä vaurioita, puhumattakaan vauvan vammautumisesta. Mutta tälläiset faktatiedot synnyttäneiltä aina "rohkaisevat" minua, että tosiaankin olen oikean päätöksen tehnyt ja sektion vaatinut itselleni.
No jokainen synnyttää tyylillään, eikä mikään ole huonompi kuin toinen. kauhistuin vaan kaikkien naisten puolesta, jotka joutuvat tälläisiin sadistisiin toimenpiteisiin.Joskus tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään täällä kirjoittaessa kun toinen ei suostu tajuamaan mistä on kyse.
Olen synnyttänyt neljästi enkä kertaakaan ole ollut missään sivuroolissa tai objektina. Ne on mun synnytyksiä jotka hallitsen minä. Nyt ei sitten kannata sanoa että ne oli varmaan helppoja koska en kokenyt niitä vaikeaksi, mutta kätilöiden mielestä keskivertoja ja jopa rajumpiakin.
En koe olevani silvottu siksi että joku nappasi välilihaan pienen arven enkä olisi koko asiaa edes huomannut jos ei siitä olisi "varoitettu". Muistan sen sijaan vain sen tunteen kun se polttava kiristys lakkasi ykskaks ja olo helpottui hirmuisesti!
Repeämäni ovat todella vaatineet yksi tai kaksi tikkiä per kohta ja mulle ainakin on sama pistääkö muhun puudutusneula vai lankaneula. Pisto kuin pisto! Ja kun on taitava ompelija niin homma hoituu niin nopsaan, että sitäkään tuskin huomaa, hyttynenkin satuttaa enemmän ja kirveleekin vielä pitkään..
Edelleen n pakko sanoa, että jos ei ole kokenut jotain on aika jäävi sanomaan siitä mitään kun kyse on ihmisen omasta kokemuksesta. Vaikka sektiota en ole läpikäynyt niin tiedän siitä sen sijaan sivusta seuranneena että itse en olisi siihen valmis vapaaehtoisesti. Kun oman synnytyksen jälkeen saa nousta ja kipaista suihkuun ja olla kuin ennenkin ja ennen kaikkea hoitaa ja pidellä sitä vauvaansa ihan itse vaikka kuinka sen sijaan, että on viikkoja puoli-invalidina ja sitten haavan kiinnikkeet kiristää puristaa ja paukkuu varsinkin uudessa raskaudessa.. No, voihan se olla sen arvoista tosin siihen ei ole yhtynyt yksikään joka on molemmat läpi käynyt.. - täällä....
mapee kirjoitti:
Joskus tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään täällä kirjoittaessa kun toinen ei suostu tajuamaan mistä on kyse.
Olen synnyttänyt neljästi enkä kertaakaan ole ollut missään sivuroolissa tai objektina. Ne on mun synnytyksiä jotka hallitsen minä. Nyt ei sitten kannata sanoa että ne oli varmaan helppoja koska en kokenyt niitä vaikeaksi, mutta kätilöiden mielestä keskivertoja ja jopa rajumpiakin.
En koe olevani silvottu siksi että joku nappasi välilihaan pienen arven enkä olisi koko asiaa edes huomannut jos ei siitä olisi "varoitettu". Muistan sen sijaan vain sen tunteen kun se polttava kiristys lakkasi ykskaks ja olo helpottui hirmuisesti!
Repeämäni ovat todella vaatineet yksi tai kaksi tikkiä per kohta ja mulle ainakin on sama pistääkö muhun puudutusneula vai lankaneula. Pisto kuin pisto! Ja kun on taitava ompelija niin homma hoituu niin nopsaan, että sitäkään tuskin huomaa, hyttynenkin satuttaa enemmän ja kirveleekin vielä pitkään..
Edelleen n pakko sanoa, että jos ei ole kokenut jotain on aika jäävi sanomaan siitä mitään kun kyse on ihmisen omasta kokemuksesta. Vaikka sektiota en ole läpikäynyt niin tiedän siitä sen sijaan sivusta seuranneena että itse en olisi siihen valmis vapaaehtoisesti. Kun oman synnytyksen jälkeen saa nousta ja kipaista suihkuun ja olla kuin ennenkin ja ennen kaikkea hoitaa ja pidellä sitä vauvaansa ihan itse vaikka kuinka sen sijaan, että on viikkoja puoli-invalidina ja sitten haavan kiinnikkeet kiristää puristaa ja paukkuu varsinkin uudessa raskaudessa.. No, voihan se olla sen arvoista tosin siihen ei ole yhtynyt yksikään joka on molemmat läpi käynyt..enpä oikein yhdy mielipiteisiisi, vaikka olenkin sektion sekä alatien läpikäynyt. Molemmat menivät periaatteessa hyvin, vaikkakin sektiosta toivuin paljon nopeammin, myös kävely ja lapsenhoitokuntoon.
Syynä olivat epparikivut (kyllä sen leikkaus ja tikkaus sattui), ja myöhemmin tulehtunut epparihaava, joka esti kokonaan istumisen viikkokausiksi, samoin veskikäynnit olivat todella hankalia.
Sektion jälkeen taasen ei ollut lainkaan edes haavakipuja, ei tulehduksia(helpompi pitää puhtaana) ja ei vaikuttanut kävelyyn eikä istumiseenmikä on aika olennaista esim imetyksen kannalta).
Voi sitä hyvinkin pelätä sellaista mitä ei ole kokenut, ja sitä nyt vain jokaisen tulisi kunnioittaa muiden mielipiteitä ja pelkoja, niiden syistä ja taustoista kun ei muilla ole mitään tietoa...
Kaikki eivät myöskään syystä tai toisesta pysty hallitsemaan synnytystapahtumaansa itse, vaikka olisikin ns. helppo tapaus kyseessä. Vaikka sinulla se onnistui, ei se välttämättä niin yksioikoista muille ole.
- minna..
Itsellä tuli 3 asteen repeämä kun epparia ei ehditty tekemään?! Mutta vaikka tuli noin "paha" niin toivuin siitä nopeasti ja täysin. Ja paikat tuntuu samalta kun ennen.aluksi oli tiekemman tuntuinen mutta imetyksen lopetettua palautu normaaliksi. Se oli ainut haitta kun lääkäri sanoi että toista en saa alakautta synnyttää ja sektiota pelkään yli kaiken. Eli tämä jäi viimeiseksi lapseksi näillänäkymin :(
- synnyttäköön
tavallaan. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta ihan luomuna. Kummankaan kanssa ei paljon ehditty puudutuksia miettiä. Ensimmäisessä synnytyksessä tehtiin eppari ja en todellakaan tiedä puudutettiinko vai ei. Ei paljon siinä vaiheessa tosiaankaan tuntunut missään saksiminen. Epparista huolimatta repesin ylöspäin ja se sattui huomattavasti enemmän kuin saksiminen. Toisessa synnytyksessä ei tarvinnut epparia tehdä vaan mahtui tulemman ilmankin. Mutta kuten sanottu jokainen synnyttäköön miten haluaa. Itse en sektiota vapaaehtoisesti haluaisi.
- ............
mulle tehtiin eppari ekassa synnytyksessä, ja voin sanoa(en halua pelotella, ainakaan paljoa), että kyllä sen tunsi kun liha rutisi ja sattui paljon enemmän kuin mikään muu koko synnytyksen aikana. Yrittivät vissiin puuduttaa, muttei siitä mitään apua ollut. Tikkaaminen oli yhtä kamalaa, vaikkei iso haava ollutkaan. Istua en voinut kahteen kuukauteen ja vessakäynnit olivat tuskaa.
Toisessa synnytyksessä kielsin tekemästä episiotomiaa, ellei vauvan terveys ja henki sitä vaadi, ja sain varmuuden vuoksi puudutukset hyvissa ajoin. Tuli toisen asteen repeämä, joka kuitenkin parani huomattavasti nopeammin ja siistimmin kuin epparihaava.
Kuulemma "luonnolliset" repeämät paranevat helpommin, ja saman minäkin huomasin.
Kolmas syntyikin sitten sektiolla perätilan vuoksi, ja voin sanoa, että oli toipumisen kannalta kaikista nopein tapa synnyttää. Olin normaalikunnossa jo parissa päivässä.
Voin kyllä omalta kohdaltani sanoa, että se epparin leikkaus ei tod ole mikään pieni nipsaisu, kyllä se tuntui siltä, että kuolema tulee... - Riinuli...
Tehtiin eppari ja vanhan aikaisella imukupilla lopuksi revittiin lapsi ulos. Eppari ei oikeasti tuntunut yhtään. Puudutetta laitettiin, enkä kunnolla tajunnu koko juttua. Jälkikäteen oli kipeä, mutta hyvin särkylääkkeet auttoivat. Nyt näkyy arpi, mutta ei ole ruma mielestäni. Todella paljon oli tikkejä ja ihan hyvin olen toipunut. Synnytyksestä kulunut yli 6kk. Oikeastaan eppari ja sen tikkaus olivat ainoat mitkä synnytyksessäni onnistuivat. Synnytys oli todella kriittinen ja silti eppari onnistui hyvin. Turhaan asiasta huolehdit etukäteen.
- Riinuli..
Taitaa käytännöt sittenkin sen verran vaihdella, että huolehdi nyt kuitenkin sen verran, että vannota, että pitää puuduttaa sekä leikatessa, että tikatessa. Tikkaamisella ei ole kiire. Itse odotin tikkaamista noin puoli tuntia, kun vauvaa elvytettiin. Odotuksen jälkeen laitettiin puudutussuihketta ja vielä puudutettiin. En käsitä mitä syytä voi olla tikata ilman puudutetta. Parempi puuduttaa varalta, jos paikat eivät ole tunnottomat ja täysin venyneet. Minulla puudutus kirpaisi, mutta tikkaaminen ei.
- ei hätää
Kai mieluummin otat hallitun leikkauksen kuin hallitsemattoman repeilyn, joka voi johtaa paaaaljon pahempiin ongelmiin tulevaisuudessa.
Mulla ainakin vaiheessa, kun vauva on tulossa pihalle ja pahin ponnistus ja työntäminen tuskissaan meneillään, ihan sama meneekö pari hermoa katki vai ei, kunhan lapsi saadaan ulos. Siinä vaiheessa kun kätilö kertoo seuraavalla puuduttavansa ja sitä seuraavalla leikkaavansa sitä suorastaan tekee mieli huutaa, että vaikka leikkaat auki koko röörin, että mukula saadaan ulos.
Tosiasiassa siis leikkaaminen eikä puuduttaminenkaan satu laisinkaan. Vauvan pään painaessa kudoksia, niissä ei juurikaan tunnu yksi puudutusneulan pisto, saati sitten enää leikkaaminen. Ja ompeluhan tapahtuu myös puudutettuna. Varsinkin, jos sulla on epiduraali ollu päällä, on suihkutettava puudute varsin tehokasta. Itse en ainakaan tuntenut neulan pistoja, ainoastaan vähän kun langat kiristyivät kätilön neuloessa.
Itselläni leikkaushaava parani ehkä inasen hitaammin kuin repeämä, joka myös ommeltiin, mutta lopputulos on mielestäni leikatussa haavassa siistimpi kuin reveneessä. Jos nyt näin voi arvioida. Episiotomian lisäksi siis myös repesin jonkin verran. Olen siis erittäin tyytyväinen, että episiotomia tehtiin, kuinkahan paljon olisi ilman siä revennyt lisää... - äiti07
Itse pelkäsin episiotomiaa aivan kamalasti, varsinkin kun sain tietää että meidän synnärillä se on aika rutiinia. Muuten alateitse synnyttäminen ei pelottanut laisinkaan, sektioon joutuminen kyllä pelotti mutta eiköhän siitäkin kunnialla olisi selvitty. Kirjoitin siihen lomakkeeseen mikä neuvolasta lähetettiin synnärille, olikohan se joku toivomukset kohta että episiotomiaa ei saa tehdä ellei vauvan tila sitä välttämättä vaadi. Ponnistusvaiheen alettua kätilö vaihtui ja hän haki liinan ja levitti sen haarojeni väliin sieltä paljastui ne karmeet sakset ja sitten tajusin etteihän tämä uusi kätilö voi tietää etten halua episiotomiaa, kun sanoin että pelkään episiotomiaa ja en halua että sitä leikataan ellei ole pakko niin kätilö puudutti etukäteen välilihani ja teki jotain "poppakonsteja" jotta välttyisin leikkuulta. No tyttö syntyi välilihaan ei koskettu, pieni nirhauma toisessa pienessä häpyhuulessa, puudutettiin ja sain 4 tikkiä. Heti sen jälkeen nousin ja hain kameran laukusta että sain ikuistaa sen kun isukki kylvetti pienokaista ja sitten kärräsin tytön osastolle :) Pystyin tosiaan istumaan ja kävelemään normaalisti heti synnytyksen jälkeen. Eikä vessa reissullakaan alapääsuihkua tarvinnut kun repeämä tuli niin hyvään kohtaan.
Pelkosi on aivan aiheellinen ei todellakaan mikään turha ja siitä kannattaa mainita kätilölle! - ronjamiini
mulla ei ainakaa tuntunu missään kun tehtiin eppari..itseasiassa en tiennyt siitä mitään ennen kun kätilö sano synnytyksen jälkeen et laittaa viel tikkeja.ne kyl kuulemma puuduttaa eikä siin vaiheessa oikeesti mieti mitä ne siel toises päässä tekee
- olla siis
sellainen juttu että paranee myös helpommin ja siistimmin.minulle ei tehty vaikka repesin paljon,mutta koko ajan sanottiin että ei pahaa.
jälkitarkastuksessa sanottiin että repes paljon.
siinä mielessä ois voinut kyl leikkaa ois parantunut nätimmin.saahan leikattua paperiakin siistimmin teipattua kun revittyä..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elikkä Riikka Purra ei kannusta Suomea edes euroviisuissa
Sellaista on persujen "isänmaallisuus", oma kansa viimeiseksi ja ulkomaalaiset ensimmäisiksi. https://www.iltalehti.fi/1522492- 1502235
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee551973Victoria-tytär, 16, vertaa Martina Aitolehteä ja Esko Eerikäistä: "Iskä on enemmän..."
Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen ovat ex-pari ja heillä on yksi yhteinen tytär, Victoria. Eerikäinen oli Huomenta Su1171870"UKRAINA HYÖKKÄÄ LATVIAN ÖLJYVARASTOON JA JUNAAN"!!!
"MATKUSTAJAJUNA SAI UKRAINALAISLENNOKEISTA VAKAVIA VAURIOITA"!!!591354Hilma Hallo-ahon kuvat julki - kiistää SSK ryhmän nimen merkityksen
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon tyttären ympärille on noussut skandaali. Lehdistö sai selville Hilma Hallo-ahon kuu1981222Sofia Belorf rehellisenä suhteen alusta Jeff-miljonäärirakkaaseen: "Hän ei..."
Sofia Belórfin elämä on tapetilla Sofia Bling Bling Dubai -realityssä. Näyttävien puitteiden rinnalla Belórf avaa elämää751015Äänestän seuraavissa eduskuntavaaleissa persuja.
Persut on ainoa puolue, joka aidosti vastustaa islamisaatiota Suomessa.323920Miten kestätte tyhmiä?
Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa187909Kaupungin yt
Honkolan tai hietaman koulu suljetaan. Säästölistalle on nostettu muun muassa Honkolan tai Hietaman koulun toiminnan l24684