Ovatko muut

Niin, eli oletteko tee muut törmänneet tälläsee "ilmiöön", että ulkopuoliset ihmiset (siis parisuhteen ulkopuoliset ihmiset) painostavat kihloihin/naimisiin tai että ihmetellään avoimesti sitä, jos jotkut eivät ole kihloissa (=sormusta sormessa)?
Vai olenko nyt ainoa, joka on tälläistä havainnoinut...

Olen "vasta" 22-vuotias ja avomieheni hiukan vanhempi. Olemme olleet yhdessä 3,5 vuotta. Yhteistä kotia on asuttu 2,5 vuotta.
Olemme kihlautuneet, sillä olemme sopineet menevämme naimisiin "sitten tulevaisuudessa". Sen vuoksi näin epämääräinen ilmaisu, ettemme ole todellakaan lyöneet lukkoon hääpäivää, mutta naimisiin menosta on muuten paljonkin puhuttu. Millaiset häät kumpikin haluaa vai eikö häitä ollenkaan. Kirkko vai maistraattivihkiminen. Täytyykö olla naimisissa ennen lapsia jne.

Keskusteluissamme kumpikin on päätynyt siihen, että haluamme olla maltillisia ja mitään kiirettä naimisiin ei ole, sillä yhteisiä vuosia on kuitenkin vielä vähän takana ja olemme vielä nuoria. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme epävarmoja siitä, kannattaako/haluaako tuon toisen kanssa avioitua, mutta mielestämme on järkevää suhtautua avioliiton solmimiseen harkiten ja rauhassa, ei hoppuilla turhaan. Kuitenkin kumpikin haluaa solmitun avioliiton myös kestävän.

Yhteisestä tulevaisuudesta ollaan muutenkin paljon puhuttu ja kaavailtu asioita, haaveita ja unelmia jaettu toisen kanssa. Vielä parin vuoden ajan on opiskelutkin kesken, joten mitään konkreettisia muutoksia ei ennen sitä juuri pysty toteuttaa (esim talon rakentamista jne.)

Nyt noin vuoden ajan olen törmännyt siihen, että todella monet (yllättävän monet) ovat kyselleet ja ihmetelleet sitä, ettemme vielä ole kihloissa. Itse taas tiedämme olevamme kihloissa, sillä noin 9kk sitten keskustelimme oikein vakavasti avioliitosta ja mieheni kysyi minulta suoraan, haluanko mennä tulevaisuudessa juuri hänen kanssaan naimisiin. Vastasin, että haluan ja olen asiaa paljon miettinyt ja hän myös. Joten olemme siis kihloissa. Mitään hoppua asian julkistamiseen ei meillä kuitenkaan ole ollut, eikä myöskään suurta tarvetta saada sitä sormusta sormeen. Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että kumpikin tiedämme, että haluamme jonain päivänä naimisiin?!

Aloittaessani opinnot muutamia kuukausia sitten, sain monelta uudelta tuttavuudelta ihmeellisiä kysymyksiä siitä, miksemme ole avomieheni kanssa kihloissa, vaikka seurustelua on jo takana "kauan" (siis heidän mielestään kauan). Oikeastaan jokainen koulukaverini, joka seurustelee (20-24v.), on kihloissa (pari naimisissa) Joten ehkä siitä johtuu tuo ihmettely - poikkean selvästi joukosta, sillä omassa nimettömässäni ei killu sormusta.

Myös monet sukulaiset ovat varsinkin kuluneen vuoden aikana kyselleet kihlauksen perään, jotkut epäsuorasti ja monet taas aivan suoraan. Tätinikin mm. täräytti sukujuhlissa, että "on se nyt kumma kun A ja B eivät ole vieläkään päässeet kihloihin asti". Tiedän kyllä, että isovanhempieni ja tätieni/setieni&vanhempieni aikaan on yleensä kihlauduttu viimeistään silloin, kun on muutettu yhteen. Joten kai he kummastelevat sen takia tätä "kihlattomuutta".

Olen kyllä monille sanonut, että "voi sitä kihloissa olla, vaikka ei sormusta olisikaan" tai että "kyllä me kihloissa ollaan, mutta ei ole ollut tarvetta julkistaa asiaa sen kummemmin vielä". Mutta nämä vastaukset saavat monet vain ihmettelemään asiaa vielä enemmän. Usein kysytään heti perään, että miksi. Miksi ei sormusta. Jopa muutama on suoraan töräyttänyt mielipiteensä, ettei kihlaus ole kihlaus ilman sormusta/ilmoitusta lehdessä!

Viisi kaveripariskuntaamme on tämän vuoden aikana kihlautunut, joten sekin on osaltaan hieman lykännyt meidän kihlauksen julkistamisaikeita, emme halua, että mennään kihloihin vähän sen vuoksi, kun muutkin juuri menivät (siis tätäkin todella harrastettu kaveripiirissä, että täytyy mennä kihloihin kuin toisetkin juuri meni, ettei olla huonompia).
Tämä taas on kuitenkin herättänyt kavereissa lisää uteluita, miksei me olla vielä kihloissa, kuitenkin ollaan seurusteltu kauemman aikaa kuin useimmat noista jo kihlautuneista kavereista.

Itsestä jo tuntuu, että tämä kihlautumishuuma on jotain tämän ajan muoti-ilmiöitä myös 20 -ikäryhmässä, jos täällä on valiteltu "teinien" kihlautumisista (niiden yleisyydestä).
Tuntuu, että jos
seurustelet vakituisesti/asut yhdessä
suhdetta on takana 2 vuotta
OLET POIKKEAVA, jos et ole kihlautunut (sormessa sormusta)

Ja monille tuo kihlaus tosiaan ei ole lupaus avioliitosta, vaan jokin suhteen virallistamistapahtuma, hankitaan sormukset ja "mennään kihloihin" että muille voidaan sormusten myötä osittain todistaa/näyttää, että ollaan tosissaan. En itse halua tuohon leikkiin mennä mukaan.

Nyt vain on alkanut jo ärsyttää tuo muiden utelu. Tuntuu, että siitä pääsee eroon vain, jos hankkii nuo sormukset sormiin ja pitää ne kihlajaisjuhlat (joita täällä päin Suomea pidetään ihan perinteenä).
Itse haluaisin kuitenkin vielä odotella - mitä väärää siinä nyt on?! Ja avomies myös. Tärkeintä on se, että tiedämme kumpikin rakastavamme toisiamme ja haluavamme olla yhdessä. Sormushan on aina vain sormus! Miksi siitä pitää niin kovasti vouhottaa?!

Onpa muuten yksi parhaimmista ystävistäni (hiljattain kihlautunut) sanonut suoraan, että uskoo meidän eroavan tai olevan jotenkin "pelkureita" ettei siis uskalleta mennä kihloihin, jos erotaan pian. Tai ettei vielä syvästi rakasteta toisiamme, kun ei niitä kihlasormuksia ole hankittu/julkistettu kihlausta. On se nyt vain kumma, miten jotkut oikeasti ajattelee noin?! Jopa on hieman loukkaavaa mielestäni. Eikö jokainen pari kuitenki saa ihan henkilökohtaisesti tehdä nämä päätöksensä. En halua julkistaa kihlausta vain sen vuoksi, että ympäristö ja läheiset niin painostavat.