Vaimoni ilmoitti, että hän haluaa eron. Aivan yllätyksettä asia ei tullut esiin, kaksi viikkoa sitten hän sanoi ettei rakasta minua enää. Olen toki huomannut, että aivan parhaalla tavalla ei ole mennyt tässä viime kuukausina, mutta minä en ole (miehelle tyypillisesti?) varsinaisesti kriisiä huomannut. Viime kulunut vuosi meni minusta paremmin kuin jotkut aiemmat. Emme oikeastaan pahemmin riitele, mutta suhde on jotenkin outo, välinpitämättömän oloinen. Vaimo ei missään tapauksessa halua yrittää edelleen.
Ongelmana on kaksi pientä lastamme. Vaimoni on erään toisen EU-maan kansalainen ja hän haluaa muuttaa kotimaahansa lapset mukanaan. Hän kertoo, ettei halua olla siirtolainen vierassa maassa kielitaidottomana ilman omaa työtä. Tämä toki vain yksi syistä, jonka hän antaa erolle.
Mikäli lapset lähtevät katkeaa mielestäni minun mahdollisuuteni olla heihin kunnollisessa yhteydessä. Jotkut skype-puhelut ja vierailut lomalla ei mielestäni riitä oikean suhteen rakentamiseen heihin. Haluaisinkin samassa tilanteessa olleilta kuulla mitkä ovat mahdollisuuteni nyt. Itse haluaisin vielä yrittää, mutta jos siihen ei tule mahdollisuutta niin mikä olisi paras tapa varmistaa lasteni oikeus isään ja minun suhteeni heihin? Yhteishuoltajuus ja vuorotteleva asuminen vai olisiko isällä käytännössä mahdollisuus saada tälläisessä tilanteessa yksinhuoltajuus? Mikä olisi paras foorumi/palsta kysymyksille?
Lasten asuminen erotessa ulkomaalaisesta
44
3690
Vastaukset
- mä vaan
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Pystyykö heiltä kysymään missä/kumman kanssa haluavat asua? Käräjäoikeus voi lapsen iästä riippuen kysyä lapselta omaa mielipidettä asiasta. Jos lapset niin pieniä että mielipiteen kysyminen ei ole mahdollista, kummalla vanhemmalla on paremmat edellytykset esim. taloudellisesti turvata lapsen tarpeet yms.
- Eroava?
Lapset ovat niin pieniä, että heiltä tuskin kysytään. Toinen ei osaa vielä kunnolla puhuakaan, toinen on tarhassa.
Molemmilla meistä on hyvät edellytykset taloudellisesti turvata lapsen tarpeet. Minulla on vakityö, vaimolla ei ole mutta kaksikin osa-aikaista paikkaa olisi tarjolla kotimaassaan. Vaimon vanhemmilla ei tee missään määrin tiukkaa avustaa tytärtään, jos isovanhempiin asti katsotaan.
- mutta pysy kylmänä
Palstan valinta riippuu vähän, mistä näkökulmasta katsoo. Eroasioissa eropalsta on kohdallaan. Tuolla monikulttuuriset suhteet-osastossa on varmasti ihmisiä, jotka ovat joutuneet painimaan maahansopeutumiskysymysten ja eri maissa asuvien vanhempien teemoista.
Jos näyttää siltä, että teidän liitto katkeaa, niin ensimmäiseksi sinun pitäisi miettiä, mitä itse haluat. Vanhemmuus käytännössä katkeaa, jos pienet murkulat muuttavat toiseen maahan.
Niin kauan kuin lasten asuinmaa on Suomi, huholtajuutta koskevat kiistat ratkaistaan joko teidän keskinäisellä sopimuksella tai suomalaisessa käräjäoikeudessa. Parhaat menestymisen mahdollisuudet olisi vaatia yhteishuoltajuutta, jossa lähihuoltajuus on sinulla. Eli jos ja kun menee riitaiseksi, niin ala katselemaan hyvää juristia ja varmista, että lapset eivät muuta luotasi eivätkä lähde ulkomaille ennenkuin kunnolliset sopimukset tai tuomiot on saatu aikaiseksi.
Voisi kylmästi sanoa, että näin mahdollisuutesi ovat ainakin yhtä hyvät kuin kielitaidottomalla, työttömällä siirtolaisella.- Yksi vain
Vastaan viestiisi naisena. Itse erosin n. kaksi vuotta sitten ja meillä oli eronhetkellä n. kaksi vuotias tyttö. Me molemmat vanhemmat olemme suomalaisia. Minä "jouduin" työn ja uuden suhteen puolesta muuttamaan toiseen maahan Euroopassa. Silloin meillä alkoi myös ankara neuvottelu lapsemme tulevasta asuinmaasta. Juristejakin apuna käytettiin mutta lopulta pääsimme sopimukseen yhdessä ilman tuomioistuimia. Ehkä minä joustin tai tein ainakin toisin kun oma juristini neuvoi mutta se on asia erikseen.
Eli meillä on yhteishuoltajuus jossa lapsemme kotimaana säilyi Suomi. Tämä lähinnä siksi, että olemme kuitenkin palaamassa täältä takaisin Suomeen viimeistään lapsen saavutettua kouluiän ja lapsen isä tarvitsee taloudellisesti lapsen lapsilisän yms. enemmän kuin minä. Käytännössä yhteishuoltajuus meillä tarkoittaa sitä, että lapsi viettää kaksi viikkoa minun kanssani täällä ja kaksi viikkoa Suomessa. Kesäisin kuukauden mittaiset pätkät molempien luona. Olemme käynneet tapaamassa lapsipsykologeja ennen kuin päätimme tällaista järjestelyä yritää. Heidän kantansa oli että kannattaa yritää mutta rutiini vaihdoissa ja muussa elämässä tulee olla. Esim. lapsen tulee aina tietää milloin on isäviikot jne, eli aikoja ei hirveästi kannata muutella jne. Tämän järjestelyn johdosta minä olen luopunut kokopäivä töistäni ja teen töitä vain silloin kun lapsi ei ole minulla. Minä tai nykyinen avopuoliso hoitaa tyttäremme lentomatkat sekä myös maksamme nämä matkat. Paljon on kompromisseja täytynyt tehdä mutta lapsemme ainakin vaikuttaa tyytyväiseltä tällä hetkellä tilanteeseen. Täällä hän saa olla kanssani kotona ja käydä yhdessä kerhoissa jne., Suomessa hän sitten on tarhassa samassa ryhmässä missä on 1 vuotiaana alloittanutkin. Myöskin suhde entiseen mieheeni on huoltajuusriidan jälkeen palannut hyvälle mallille joten ainakin nyt tämä toimii hyvin näin. Lapsi tietysti ilmoittaa omalla käytöksellään jos ei järjestelyä jaksa ja jos näin käy silloin ainakin minä palaan Suomeen...
En tiedä auttoiko tämä yhtään mutta siis ainakin silloin kun kouluikä ei ole vielä vastassa kannattaa miettiä mahdollisuuksia avoimin mielin! - Eroava?
Yksi vain kirjoitti:
Vastaan viestiisi naisena. Itse erosin n. kaksi vuotta sitten ja meillä oli eronhetkellä n. kaksi vuotias tyttö. Me molemmat vanhemmat olemme suomalaisia. Minä "jouduin" työn ja uuden suhteen puolesta muuttamaan toiseen maahan Euroopassa. Silloin meillä alkoi myös ankara neuvottelu lapsemme tulevasta asuinmaasta. Juristejakin apuna käytettiin mutta lopulta pääsimme sopimukseen yhdessä ilman tuomioistuimia. Ehkä minä joustin tai tein ainakin toisin kun oma juristini neuvoi mutta se on asia erikseen.
Eli meillä on yhteishuoltajuus jossa lapsemme kotimaana säilyi Suomi. Tämä lähinnä siksi, että olemme kuitenkin palaamassa täältä takaisin Suomeen viimeistään lapsen saavutettua kouluiän ja lapsen isä tarvitsee taloudellisesti lapsen lapsilisän yms. enemmän kuin minä. Käytännössä yhteishuoltajuus meillä tarkoittaa sitä, että lapsi viettää kaksi viikkoa minun kanssani täällä ja kaksi viikkoa Suomessa. Kesäisin kuukauden mittaiset pätkät molempien luona. Olemme käynneet tapaamassa lapsipsykologeja ennen kuin päätimme tällaista järjestelyä yritää. Heidän kantansa oli että kannattaa yritää mutta rutiini vaihdoissa ja muussa elämässä tulee olla. Esim. lapsen tulee aina tietää milloin on isäviikot jne, eli aikoja ei hirveästi kannata muutella jne. Tämän järjestelyn johdosta minä olen luopunut kokopäivä töistäni ja teen töitä vain silloin kun lapsi ei ole minulla. Minä tai nykyinen avopuoliso hoitaa tyttäremme lentomatkat sekä myös maksamme nämä matkat. Paljon on kompromisseja täytynyt tehdä mutta lapsemme ainakin vaikuttaa tyytyväiseltä tällä hetkellä tilanteeseen. Täällä hän saa olla kanssani kotona ja käydä yhdessä kerhoissa jne., Suomessa hän sitten on tarhassa samassa ryhmässä missä on 1 vuotiaana alloittanutkin. Myöskin suhde entiseen mieheeni on huoltajuusriidan jälkeen palannut hyvälle mallille joten ainakin nyt tämä toimii hyvin näin. Lapsi tietysti ilmoittaa omalla käytöksellään jos ei järjestelyä jaksa ja jos näin käy silloin ainakin minä palaan Suomeen...
En tiedä auttoiko tämä yhtään mutta siis ainakin silloin kun kouluikä ei ole vielä vastassa kannattaa miettiä mahdollisuuksia avoimin mielin!Kiitos, juuri tälläisiä omista kokemuksista lähteviä vastauksia halusinkin kuulla.
Intensiiviisten keskustelujen ja yhden täysin valvotun yön jälkeen vaimoni haluaa edelleen eroa ja haluaisi muuttaa erilleen. Hän haluaisi käynnistää eroprosessin (tapaamisella lakimiehen kanssa, jonka juttusilla hän on jo käynyt), mutta hän olisi suostuvainen myös avioliittoneuvontaan sen kuuden kuukauden harkinta-ajan aikana.
Minun sydämeni murtuu joka kerran kun katson lapsiamme ja ajattelen, että menettävät kotinsa. Katsoin jo tietoja vuorotteluvapaista jos yritäisin saada pitää välivuoden ja asuisin hänen maassaan. Mutta en tiedä asuisimmeko sielläkään yhdessä. - ------
Eroava? kirjoitti:
Kiitos, juuri tälläisiä omista kokemuksista lähteviä vastauksia halusinkin kuulla.
Intensiiviisten keskustelujen ja yhden täysin valvotun yön jälkeen vaimoni haluaa edelleen eroa ja haluaisi muuttaa erilleen. Hän haluaisi käynnistää eroprosessin (tapaamisella lakimiehen kanssa, jonka juttusilla hän on jo käynyt), mutta hän olisi suostuvainen myös avioliittoneuvontaan sen kuuden kuukauden harkinta-ajan aikana.
Minun sydämeni murtuu joka kerran kun katson lapsiamme ja ajattelen, että menettävät kotinsa. Katsoin jo tietoja vuorotteluvapaista jos yritäisin saada pitää välivuoden ja asuisin hänen maassaan. Mutta en tiedä asuisimmeko sielläkään yhdessä."...jos yritäisin saada pitää välivuoden ja asuisin hänen maassaan."
Varmaan tajuat, että silloin meneillään olevat lasten huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistat ratkaistaisiin hänen asuinmaassaan. Jos huoltajuus yhtään kiinnostaa, niin älä päästä lapsia rajan yli. - saada
Eroava? kirjoitti:
Kiitos, juuri tälläisiä omista kokemuksista lähteviä vastauksia halusinkin kuulla.
Intensiiviisten keskustelujen ja yhden täysin valvotun yön jälkeen vaimoni haluaa edelleen eroa ja haluaisi muuttaa erilleen. Hän haluaisi käynnistää eroprosessin (tapaamisella lakimiehen kanssa, jonka juttusilla hän on jo käynyt), mutta hän olisi suostuvainen myös avioliittoneuvontaan sen kuuden kuukauden harkinta-ajan aikana.
Minun sydämeni murtuu joka kerran kun katson lapsiamme ja ajattelen, että menettävät kotinsa. Katsoin jo tietoja vuorotteluvapaista jos yritäisin saada pitää välivuoden ja asuisin hänen maassaan. Mutta en tiedä asuisimmeko sielläkään yhdessä.aika perheneuvolaan PIKAISESTI tai seurakunnan kautta sovitteluapua. Sen aika on NYT. Käy myös eroperhe.net sivustolla. siellä paljon asiaa ja hyviä linksuja. Voimia!
- Ilmeisesti eroava
Jatkan omaan viestiini ja kerron mitä tässä on parin päivän aikana sattunut.
Olemme keskustelleet tuntikaupalla, mutta vaimoni on järkkymättömästi sitä mieltä että haluaa eron. Yritin esittää, että mitä merkitystä sillä on laitetaanko ero vireille nyt vai vaikkapa kolmen kuukauden päästä, että voisimme edes yrittää paikata välejä. Hän ei sitä halua. Ehdotin avioliittoneuvontaa. Alkuun hän sanoi, että voisi siihen osallistua samanaikaisesti kuin prosessi on vireillä, harkinta-aikana. Tänä aamuna hän kuitenkin sanoi, että miksi käydä niitä asioita läpi. Hän lupasi kuitenkin miettiä asiaa. En ole kovinkaan toiveikas. Näkisin, että meillä on ainakin 95% mahdollisuus, että eroamme.
Jossain vaiheessa hän totesi, että voimme pysyä naimisissa mutta hän ja lapset asuvat pysyvästi kotimaassaan. En halua erota, mutta tuo jättäisi minut mielestäni ilman mitään määriteltyjä oikeuksia. Hän sanoi myös, että jos tekisin saman uhrauksen kuin hän, luopuisin työpaikastani ja muuttaisin hänen maahansa niin hän voisi jatkaa. Kun kysyin asuisimmeko yhdessä, hän vastasi ettei tiedä. Katselin jo hiukan vuorotteluvapaista tietojakin.
Tänään saapui kirje häntä edustavalta asianajotoimistolta. Haluavat minun reagoivan viikon kuluessa sopimaan ennen kaikkea tapaamisista.
Vaimo tarjoaa:
- yhteishuoltajuus
- hän ja lapset hänen kotimaassaan
- tapaamiset ensisijaisesti Suomessa mutta mikäli mahdollista myös kotimaassaan (tämä on uutta verrattuna siihen mitä hän on puhunut, tässä on ehkä heijastumaa keskusteluistamme. Aiemmin vain kotimaassaan)
- vaimo olisi valmis kaikin keinoin ja kustannuksissa vastaantullen varmistamaan mahdollisuuteni tavata lapsia mahdollisimman paljon
- kirjeessä ennakoidaan että minulla olisi mahdollisuus asua hänen kotimaassaan nykyisen työnantajani palveluksessa, mahdollisuus on lähinnä teoreettinen mutta on kiistämättä olemassa
- vaimoni pitää tärkeänä turvata "toisen kotimaan" Suomen kulttuurin ja kielen opiskelu
Kirjeessä myös puhutaan siitä, että lapsilla on kaksi kotimaata ja että vaimollani ei käytännössä ole mahdollisuuksia jäädä pysyvästi asumaan Suomeen, koska työntekomahdollisuudet ja sosiaaliset kontaktit ovat luonnollisesti kotimaassaan.
Hiukan tausta-faktaa: lapset ovat 4 ja 1,5 vuotiaita. He ovat asuneet Suomessa yhtäjaksoisesti viimeiset 14 kk. Sitä ennen asuimme eräässä kolmannessa maassa. Vanhempi lapsista on viettänyt pitkähköjä (useita kuukausia) aikoja vaimoni kotimaassa ja puhuu molempia kieliä. Pienempi on asunut enimmän ikäänsä Suomessa ja tapailee vasta sanoja.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, jos jollakin on kokemusta vastaavanlaisesta erosta ulkomaalaisen kanssa ja otan neuvoja vastaan mihin minun kannattaisi pyrkiä lasten huoltajuuden ja tapaamisten suhteen. Ottaen huomioon että isä on yleensä heikoilla näissä tapauksissa, en tiedä mikä on järkevin tavoite. Mikäli pääkaupunkiseudulta löytyy vinkkejä erittäin hyvään asianajajaan otan tietoja vastaan.- Ilmeisesti eroava
Harkinta-aikana hän haluaa asua asunnossamme lasten kanssa, minä saisin etsiä toisen kämpän. Lasten tapaamiet harkinta-aikana olisivat minulle kolme arki-iltaa töiden jälkeen ja yksi viikonlopun päivä. Hänelle kaksi arki-iltaa ja toinen päivä viikonloppuna. Lapset eivät olisi lainkaan minun luonani yötä, koska se 20kk vanha olisi siihen liian pieni.
- jos pelaat fiksusti
Vaimosi neuvottelustrategiassa näyttää olevan tärkeää saada lapset edes tilapäisesti hänen kotimaahansa joko sinun kanssa tai ilman. Silloin huoltajuuskiista käytäisiin hänen kotikentällään ja tappiosi olisi varma. Älä suostu. Vaimosi ei ottaisi sinua luokseen asumaan. Tuo 'en tiedä' on vedätystä. Avioliittosi on jo käytännössä päättynyt. Hyväksy se.
Vaimosi asianajajan ehdotuksessa on paljon kohtia, joita sinulla ei olisi lainkaan mahdollista vaatia toteen. Nämä ovat täkyjä, joihin sinun oletetaan tarttuvan. Valitettavasti.
Sinun ei kannata suostua mihinkään myönnytyksiin lasten ja oman asumisesi suhteen. Eikä tietenkään edes vastata asianajotoimiston kirjeeseen. Juristisi saa hoitaa sen.
Suomessa käräjäoikeuksien ratkaisemista huoltajuuskiistoista kolmasosa päätyy isän eduksi. Jos vaimosi on työtön, kieltä osaamaton ulkomaalainen ja muuttamassa pois, niin saatat olla aika vahvoilla, mikäli toimit fiksusti. Nyt täytyy hermon pitää ja ajatella kylmästi. Juristi voi hoitaa sen puolestasi.
Sinun osuutesi on nyt hyväksyä faktat ja suunnitella elämä niin, että asut muksujesi kanssa Suomessa - ilman vaimoasi. - Ilmeisesti eroava
jos pelaat fiksusti kirjoitti:
Vaimosi neuvottelustrategiassa näyttää olevan tärkeää saada lapset edes tilapäisesti hänen kotimaahansa joko sinun kanssa tai ilman. Silloin huoltajuuskiista käytäisiin hänen kotikentällään ja tappiosi olisi varma. Älä suostu. Vaimosi ei ottaisi sinua luokseen asumaan. Tuo 'en tiedä' on vedätystä. Avioliittosi on jo käytännössä päättynyt. Hyväksy se.
Vaimosi asianajajan ehdotuksessa on paljon kohtia, joita sinulla ei olisi lainkaan mahdollista vaatia toteen. Nämä ovat täkyjä, joihin sinun oletetaan tarttuvan. Valitettavasti.
Sinun ei kannata suostua mihinkään myönnytyksiin lasten ja oman asumisesi suhteen. Eikä tietenkään edes vastata asianajotoimiston kirjeeseen. Juristisi saa hoitaa sen.
Suomessa käräjäoikeuksien ratkaisemista huoltajuuskiistoista kolmasosa päätyy isän eduksi. Jos vaimosi on työtön, kieltä osaamaton ulkomaalainen ja muuttamassa pois, niin saatat olla aika vahvoilla, mikäli toimit fiksusti. Nyt täytyy hermon pitää ja ajatella kylmästi. Juristi voi hoitaa sen puolestasi.
Sinun osuutesi on nyt hyväksyä faktat ja suunnitella elämä niin, että asut muksujesi kanssa Suomessa - ilman vaimoasi.En tiedä onko vaimollanni ajatuksena lähteä omin päin kotimaahansa. Hän on luvannut olla koko harkinta-ajan Suomessa. Jos hän päättäisi lähteä, ei minulla olisi mitään keinoa estääkään. Minulla on lasten suomalaiset passit, mutta heidät on myös kirjattu vaimoni passiin. Siltä kantilta ajatellen minun ei kannata kärjistää tilannetta.
Asianajajan kirjeessä voi olla huomioituna jo joitakin pointteja joita olin puhunut vaimoni kanssa hänen ilmoitettuaan erohaluistaan. Ainakin se, että tapaamisia olisi Suomessa. Vaimon kanssa keskustellessa hän näytti lähtevän siitä että niitä olisi hänen kotimaassaan.
Tapaan asianajajan samana päivänä kuin kirjeen asettama reagoimisaika menee umpeen. Olin ajatellut vastata kirjeeseen, että olen valmis keskustelemaan esittämistään aiheista ja esittäkää sopiva ajankohta. Tietysti voin vaimoni kautta välittää sanan, että vastaan ehkä hieman määräajan jälkeen. Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että en keskustelisi heidän kanssaan? Ei minun tarvitse hyväksyä heidän ehdotuksiaan. Vielä en ole kertonut vaimolleni saaneeni kirjettä. Yhteisestä postiluukusta se tipahti.
Vaimo toki kertoi tavanneensa asianajajan, mutta hän ei kertonut antaneensa ohjetta lähettää tuollainen kirje.
Asumme edelleen saman katon alla ja jossain vaiheessa tulee eteen kumpi/ketkä lähtee. Jos minä jään puhuu jatkuvuus ehkä minun puolestani, mutta lapset ja vaimo muuttaisivat pienempään yksiöön. Se voisi näyttää huonolta jos lapset joutuvat minun jäämiseni takia pienimpiin oloihin. Jos lähden niin perhetilanteen jatkuvuus on vaimon puolella. Hän jäi yhteiseen kotiin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Toistaiseksi en ole ottanut asiaa esille enää.
Kolmasosa kuulostaa erittäin korkealta luvulta.
Muutenkaan en miellä vaimoani vastustajaksi. Kuten kirjoitin, edelleen haluaisin yrittää liittomme pelastamista, jo lastenkin turvallisuudentunteen tähden. Mielestäni mitä pidempään välit pysyvät korrekteina sen parempi. Jos sota tulee, tulkoon oikeussalissa. - sekin aika tulee
Ilmeisesti eroava kirjoitti:
En tiedä onko vaimollanni ajatuksena lähteä omin päin kotimaahansa. Hän on luvannut olla koko harkinta-ajan Suomessa. Jos hän päättäisi lähteä, ei minulla olisi mitään keinoa estääkään. Minulla on lasten suomalaiset passit, mutta heidät on myös kirjattu vaimoni passiin. Siltä kantilta ajatellen minun ei kannata kärjistää tilannetta.
Asianajajan kirjeessä voi olla huomioituna jo joitakin pointteja joita olin puhunut vaimoni kanssa hänen ilmoitettuaan erohaluistaan. Ainakin se, että tapaamisia olisi Suomessa. Vaimon kanssa keskustellessa hän näytti lähtevän siitä että niitä olisi hänen kotimaassaan.
Tapaan asianajajan samana päivänä kuin kirjeen asettama reagoimisaika menee umpeen. Olin ajatellut vastata kirjeeseen, että olen valmis keskustelemaan esittämistään aiheista ja esittäkää sopiva ajankohta. Tietysti voin vaimoni kautta välittää sanan, että vastaan ehkä hieman määräajan jälkeen. Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että en keskustelisi heidän kanssaan? Ei minun tarvitse hyväksyä heidän ehdotuksiaan. Vielä en ole kertonut vaimolleni saaneeni kirjettä. Yhteisestä postiluukusta se tipahti.
Vaimo toki kertoi tavanneensa asianajajan, mutta hän ei kertonut antaneensa ohjetta lähettää tuollainen kirje.
Asumme edelleen saman katon alla ja jossain vaiheessa tulee eteen kumpi/ketkä lähtee. Jos minä jään puhuu jatkuvuus ehkä minun puolestani, mutta lapset ja vaimo muuttaisivat pienempään yksiöön. Se voisi näyttää huonolta jos lapset joutuvat minun jäämiseni takia pienimpiin oloihin. Jos lähden niin perhetilanteen jatkuvuus on vaimon puolella. Hän jäi yhteiseen kotiin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Toistaiseksi en ole ottanut asiaa esille enää.
Kolmasosa kuulostaa erittäin korkealta luvulta.
Muutenkaan en miellä vaimoani vastustajaksi. Kuten kirjoitin, edelleen haluaisin yrittää liittomme pelastamista, jo lastenkin turvallisuudentunteen tähden. Mielestäni mitä pidempään välit pysyvät korrekteina sen parempi. Jos sota tulee, tulkoon oikeussalissa."Minulla on lasten suomalaiset passit, mutta heidät on myös kirjattu vaimoni passiin."
Vaimosi pystyisi ottamaan lapset ja loinasemaan heidän kanssaan Schengen-alueen sisäpuolella mihin tahansa maahan. Jos kohdemaa kuuluu EU:hun mutta ei Schengen-alueeseen, niin rajanylitys ilman passia on vaikeampaa. Muutama maa vaatii nykyään, että lapsella tulee olla oma passi eikä vanhemman passiin kirjaaminen käy. Tosin mikäli lapsi viedään asuinmaastaan vastoin ilman lupaa, on kyseessä kansainvälinen lapsikaappaus. EU-maasta lapset saataisiin viranomaistoimin palautettua Suomeen ja vaimosi voisi olla sen jälkeen hyvin vaikea edes tavata lapsiaan.
"Se voisi näyttää huonolta jos lapset joutuvat minun jäämiseni takia pienimpiin oloihin."
Miksi ajattelit suostua siihen, että lapset asuisivat tulevan ex-vaimosi kanssa, jos heidän etunsa olisi asua sinun kanssaan? Juristisi todennäköisesti ehdottaa, että lasten virallinen asunto olisi sinun kanssa nykyisessä asunnossa ja tapaamiset olisivat puoliksi. Näyttäisi hyvältä ja järkevältä. Missään tapauksessa ei kannata suostua exän lähihuoltajuuteen. Huoltajuuskiistoja käsittelevät tuomarit ovat tottuneet siihen, että riitelevät vanhemmat ovat väkivaltaisia, mustasukkaisia mielenterveysongelmaisia alkoholisteja, jotka esittävät toisistaan insestisyytöksiä ja hakevat lähestymiskieltoja. Täytyy olla aika paha näyttääkseen heidän silmissään pahalta.
"Kolmasosa kuulostaa erittäin korkealta luvulta."
Niin kuulostaa, mutta luku pitää paikkansa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos kävi läpi 2000 huoltajuusriitaa ja prosentti on laskettu siitä. Luku on tiedotteen sivulla 4. Eli oikeudessa sukupuoli ei paljon paina. Usein isillä on väärä käsitys asiasta ja antavat turhaan periksi.
http://www.yyl.fi/docs/huoltokiistatutkimuspdf.pdf
"Kuten kirjoitin, edelleen haluaisin yrittää liittomme pelastamista"
Niin kaikki. Tosin tuo halusi hämärtää järkeilykykyäsi ja vaimosi juristi osaa laskea sen varaan.
"Jos sota tulee, tulkoon oikeussalissa."
Näin on. Yritä pysyä coolina. Mutta älä myöskään ala sähläämään mitään myönnytyksiä ilman asianajajasi lupaa. - ffgg
Ilmeisesti eroava kirjoitti:
En tiedä onko vaimollanni ajatuksena lähteä omin päin kotimaahansa. Hän on luvannut olla koko harkinta-ajan Suomessa. Jos hän päättäisi lähteä, ei minulla olisi mitään keinoa estääkään. Minulla on lasten suomalaiset passit, mutta heidät on myös kirjattu vaimoni passiin. Siltä kantilta ajatellen minun ei kannata kärjistää tilannetta.
Asianajajan kirjeessä voi olla huomioituna jo joitakin pointteja joita olin puhunut vaimoni kanssa hänen ilmoitettuaan erohaluistaan. Ainakin se, että tapaamisia olisi Suomessa. Vaimon kanssa keskustellessa hän näytti lähtevän siitä että niitä olisi hänen kotimaassaan.
Tapaan asianajajan samana päivänä kuin kirjeen asettama reagoimisaika menee umpeen. Olin ajatellut vastata kirjeeseen, että olen valmis keskustelemaan esittämistään aiheista ja esittäkää sopiva ajankohta. Tietysti voin vaimoni kautta välittää sanan, että vastaan ehkä hieman määräajan jälkeen. Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että en keskustelisi heidän kanssaan? Ei minun tarvitse hyväksyä heidän ehdotuksiaan. Vielä en ole kertonut vaimolleni saaneeni kirjettä. Yhteisestä postiluukusta se tipahti.
Vaimo toki kertoi tavanneensa asianajajan, mutta hän ei kertonut antaneensa ohjetta lähettää tuollainen kirje.
Asumme edelleen saman katon alla ja jossain vaiheessa tulee eteen kumpi/ketkä lähtee. Jos minä jään puhuu jatkuvuus ehkä minun puolestani, mutta lapset ja vaimo muuttaisivat pienempään yksiöön. Se voisi näyttää huonolta jos lapset joutuvat minun jäämiseni takia pienimpiin oloihin. Jos lähden niin perhetilanteen jatkuvuus on vaimon puolella. Hän jäi yhteiseen kotiin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Toistaiseksi en ole ottanut asiaa esille enää.
Kolmasosa kuulostaa erittäin korkealta luvulta.
Muutenkaan en miellä vaimoani vastustajaksi. Kuten kirjoitin, edelleen haluaisin yrittää liittomme pelastamista, jo lastenkin turvallisuudentunteen tähden. Mielestäni mitä pidempään välit pysyvät korrekteina sen parempi. Jos sota tulee, tulkoon oikeussalissa.tekee,yrittää hyötyä tilanteesta.minulla meni aikoinaan jonkun aikaa,ennen kuin tajusin tilanteen.nyt olisin paljon jyrkempi ja viisaampi.
- minkälainen
ffgg kirjoitti:
tekee,yrittää hyötyä tilanteesta.minulla meni aikoinaan jonkun aikaa,ennen kuin tajusin tilanteen.nyt olisin paljon jyrkempi ja viisaampi.
tilanteenne on nyt? Kärsivätkö lapsenne jotenkin? Vai vainko Sinä?
Jos et jo ole hoksannut niin vaimollasi on jo kovat piipussa. Oikeasti ainoa mahdollisuutesi säilyttää isäsuhteesi on saada lähivanhemmuus. Sehän tarkoittaa sitä että:
- et saa väliaikaisestikaan olla kirjoilla eri osoitteessa kuin lapsesi
- sinun pitää pystyä osoittamaan että on lapsien edun mukaista että lapset jatkavat asumista sinun kanssasi. Olosuhdeselvitys, jonka sosiaalitsto tekee. Lapsen eduthan ovat pysyvyys,turvallisuus, taloudellinen ja henkinen hyvinvointi.Vaimohan se haluaa erota, muuttakoon itse, mutta ei lapset. Todennäköisesti joudut oikeustaisteluun ja toivottavasti vaimo erehtyy kaappaamaan heidät kotimaahansa, jonka jälkeen voittosi on varma. Mutta nyt et saa kertaakaan antaa lupaa maastapoistumiseen, jotta asiasta ei tule epäselvyyttä. Lapset ovat myös äidin passissa niin lähtö on helppoa kuin heinänteko. Sen jälkeen et lapsiasi näe. Ikävää tekstiä, mutta nyt on sinun paras herätellä adrenaliinit hyrräämään.- miestä
Ap. voi tössiä homman lähinnä sallimalla lasten osoitteen muuttamisen pois luotaan tai antamalla lasten asua äidin kotimaassa (vaikka olisi itsekin siellä). Äidin juristi tietää tämän ja jompaa kumpaa vaihtoehtoa yritetään tingata varmasti. Asianajajan kirjelmässä on annettu mahdollisimman lyhyt vastausaika, jotta isä ei ehtisi tajuta, mikä on pelin henki.
Jos näistä ei anna periksi, niin sitten ollaan käräjillä. Tuomari voi ratkaista asian suoraan tai sitten hän vaatii sossuja tekemään olosuhdeselvityksen, kumman luona lasten olisi parempi olla. Siinä menee helposti puoli vuotta. Ja työtön ulkkis on kyllä heikoilla - etenkin jos häntä ahdistaa asua Suomessa. - isän pitää olla
miestä kirjoitti:
Ap. voi tössiä homman lähinnä sallimalla lasten osoitteen muuttamisen pois luotaan tai antamalla lasten asua äidin kotimaassa (vaikka olisi itsekin siellä). Äidin juristi tietää tämän ja jompaa kumpaa vaihtoehtoa yritetään tingata varmasti. Asianajajan kirjelmässä on annettu mahdollisimman lyhyt vastausaika, jotta isä ei ehtisi tajuta, mikä on pelin henki.
Jos näistä ei anna periksi, niin sitten ollaan käräjillä. Tuomari voi ratkaista asian suoraan tai sitten hän vaatii sossuja tekemään olosuhdeselvityksen, kumman luona lasten olisi parempi olla. Siinä menee helposti puoli vuotta. Ja työtön ulkkis on kyllä heikoilla - etenkin jos häntä ahdistaa asua Suomessa.isä eikä omaa egoa pönkittävä sadisti.
- mitä pitää olla
isän pitää olla kirjoitti:
isä eikä omaa egoa pönkittävä sadisti.
Saako äiti sitten olla omaa etua pönkittävä sadisti? Vaikuttaa siltä, että sinulla on omat ongelmasi pahasti käsittelemättä etkä todennäköisesti pysty auttamaan alkuperäistä kysyjää mitenkään.
- En tajua
isän pitää olla kirjoitti:
isä eikä omaa egoa pönkittävä sadisti.
En minä kyllä saanut sitä vaikutelmaa, että alkuperinen kirjoittaja olisi sadisti. Pikemminkin näyttää tnnustavan äidin aseman ja on huolissaan lasten suhteesta itseensä. Mitä siinä niin sadistista tai egoistista on? Ei kai se voi olla hyvän isän merkki, että luopuu isyydestään???
- isyydestään
En tajua kirjoitti:
En minä kyllä saanut sitä vaikutelmaa, että alkuperinen kirjoittaja olisi sadisti. Pikemminkin näyttää tnnustavan äidin aseman ja on huolissaan lasten suhteesta itseensä. Mitä siinä niin sadistista tai egoistista on? Ei kai se voi olla hyvän isän merkki, että luopuu isyydestään???
pyytänyt luopumaan? Alkuperäinen aloittaja on järkevä mies joka EI MIELLÄ vaimoaan vastustajaksi kuten täällä kaikki ovat jo kehoittaneet isää aloittamaan sodan äitiä vastaan.
- Ihmetelen vaan
isyydestään kirjoitti:
pyytänyt luopumaan? Alkuperäinen aloittaja on järkevä mies joka EI MIELLÄ vaimoaan vastustajaksi kuten täällä kaikki ovat jo kehoittaneet isää aloittamaan sodan äitiä vastaan.
No jos lapset viedään jonnekin ulkomaille, niin miten se isänä oleminen käytännössä toteutuisi? Puhelimitse ja vuosilomilla? Riittäisikö se lasten ja isän välisen suhteen kehittymiseen? Entä jos alkuperäinen kysyjä ei puhu vaimonsa maan kieltä ja lapset unohtavat suomen kielen, kuten hän pelkää?
- isä opetteli meidän
Ihmetelen vaan kirjoitti:
No jos lapset viedään jonnekin ulkomaille, niin miten se isänä oleminen käytännössä toteutuisi? Puhelimitse ja vuosilomilla? Riittäisikö se lasten ja isän välisen suhteen kehittymiseen? Entä jos alkuperäinen kysyjä ei puhu vaimonsa maan kieltä ja lapset unohtavat suomen kielen, kuten hän pelkää?
kotimaamme kielen...mutta meillä onkin maailman paras isä ja ex-mies.
- opetellut
isä opetteli meidän kirjoitti:
kotimaamme kielen...mutta meillä onkin maailman paras isä ja ex-mies.
Ap.llä onkin se tilanne, että tuleva ex-puoliso ei olekaan opetellut lasten kotimaan kieltä ja haluaa muuttaa ulkomaille ja viedä lapsetkin mukanaan.
Ei lainkaan niin hyvä ex-puoliso ja vanhempi kuin sinulla. Sehän tässä onkin ongelma.
- vie lapsiltasi
äitiä!
Lapsesi ovat pieniä ja tarvitsevat äitiään. Nämä vastaukset täällä ovat kertakaikkisen pöyristyttävää luettavaa...
Kerronpa Sinulle oman tarinani.
Asuimme mieheni ja kahden (4kk ja 1,4 v.) lapsemme kanssa mieheni kotimaassa (ei edes eu-maa). Halusin avioeron, kaipasin suomeen, halusin takaisin työelämään jossain vaiheessa, siellä minulla ei olisi ollut työmahdollisuutta, olla vain kotirouvana. Mieheni sukulaiset vetosivat mieheeni että ei päästäisi minua lasten kanssa sieltä pois. Ex-Mieheni oli ja on edelleen järkevä mies, ei halunnut viedä lapsilta äitiä, varsinkaan kun olivat pieniä. Kerroin että muutamme pois, hommasin lapsille suomen suurlähetystöstä passit (lapset syntyivätkin tuossa maassa) ja kaksi viikkoa ennen lähtöpäivää hänkin halusi lastemme vuoksi tulla mukaan, hän kielitaidottomana tuli tänne suomeen, hommasi asunnon ja lähti opiskelemaan, asuu nyt uudessa liitossa ja minä onnellisena lastemme kanssa. Tapaa lapsia säännöllisesti. Toinen vaihtoehto olisi ollut että olisin jäänyt lastemme vuoksi epätyydyttävään avioliittoon, tai että minulta olisi viety lapset jotka olen synnyttänyt. Olen ikuisesti kiitollinen että näin ei ole käynyt, eikä mihinkään huoltokiistoihin ole tarvittu lähteä. Olen lastemme yksinhuoltaja. Mies on edelleen silti lastemme isä ja piste.
Vaimosi todellakin kaipaa sukuaan ja ystäviään. Sinun täytyy myös ymmärtää se.- Ilmeisesti eroava
Enhän minä toki äitiä haluakaan pois kuvioista enkä ole eroa hakemassakaan. Olen tässä verkossa surffaessani törmännyt tutkimuksiin, joiden mukaan lasten on paras elää omassa ehjässä perheessään vaikka vanhemmat eivät olisikaan onnellisinta kastia. Tämä jos ei varsinaista väkivaltaa esiinny. Ero jättää aina kielteiset jäljet.
Ei lasteni äitiä voi millään muotoa moittia huonoksi. Hyvin hän on heistä huolehtinut ja heitä rakastaa. Se mitä minä ajaisin takaa säilyttäisi lapsilla ainakin jonkinlaisen kontaktin sekä äitiin että isään. Se mitä vaimoni tarjoaa tekisi minusta joskus toisinaan vierailevan henkilön.
Olisinkin kiinnostunut kuulemaan mitä palstalaiset pitäisivät tässä tapauksessani oikeudenmukaisena ja lasten edut parhaiten huomioivana ratkaisuna. Minua edelleenkin eniten surettaa kaikki tämä kun katson lapsiamme. - sama asia
Kysyjän puolisolle vaan ei kelvannut asua Suomessa erillään lapsista, mikä sopi sinun puolisollesi.
- kumpaakin...
sama asia kirjoitti:
Kysyjän puolisolle vaan ei kelvannut asua Suomessa erillään lapsista, mikä sopi sinun puolisollesi.
ja kun tässä ero heille väistämättä näytää tulevan, niin kyllä pitää ajatella oikeasti järkevästi. Kyllä tuon ikäiset lapset ovat kiinni äidissään ja jos kerran kunnon äiti on ollut niin miksi alkaa tappelemaan oikeudessa lasten saamiseksi itselle. Lapsia tässä pitää ajatella, eikä mikä sattuu itselle sopimaan. kyllä se äidin koko elämä menee sekaisin kun omat lapset otetaan pois. lue vaikka iltapäivälehdistä...
- ------------
kumpaakin... kirjoitti:
ja kun tässä ero heille väistämättä näytää tulevan, niin kyllä pitää ajatella oikeasti järkevästi. Kyllä tuon ikäiset lapset ovat kiinni äidissään ja jos kerran kunnon äiti on ollut niin miksi alkaa tappelemaan oikeudessa lasten saamiseksi itselle. Lapsia tässä pitää ajatella, eikä mikä sattuu itselle sopimaan. kyllä se äidin koko elämä menee sekaisin kun omat lapset otetaan pois. lue vaikka iltapäivälehdistä...
"kyllä pitää ajatella oikeasti järkevästi"
Koska asiaperusteluita ei ollut, niin tulee mieleen, että ajattelet lasten tarvitsevan enemmän äitiä, vain siksi, että olet itse äiti.
"kyllä se äidin koko elämä menee sekaisin kun omat lapset otetaan pois"
Tuo taas tarkoittaisi, että äiti tarvitsee lapsia. Huoltajuuskiistoissa oleellista on kuitenkin lasten etu. Jos äiti on ahdisunut, niin se ei ole kovinkaan hyvä perustelu lähihuoltajuuden saamiselle. - äiti minäkin
------------ kirjoitti:
"kyllä pitää ajatella oikeasti järkevästi"
Koska asiaperusteluita ei ollut, niin tulee mieleen, että ajattelet lasten tarvitsevan enemmän äitiä, vain siksi, että olet itse äiti.
"kyllä se äidin koko elämä menee sekaisin kun omat lapset otetaan pois"
Tuo taas tarkoittaisi, että äiti tarvitsee lapsia. Huoltajuuskiistoissa oleellista on kuitenkin lasten etu. Jos äiti on ahdisunut, niin se ei ole kovinkaan hyvä perustelu lähihuoltajuuden saamiselle.Ja nimenomaan tässäkin tapauksessa minusta lasten etu on asua äitinsä kanssa. Älytöntä että ihan selvässä tapauksessa annatte hulluja ohjeita. Nämä lapset ovat todella pieniä. Ja kyllähän se on tosi että tämä iltapäivälehtien äiti ahdistui juuri huoltoriidan seurauksena ja ystävien ja tuen puutteessa. Tätäkö toivot tälle äidille tapahtuvan? Ja lapsille? Ihan hullua. Isät haluavat nostaa omaa häntäänsä ihan kaiken uhallakin ja kärsijöinä ovat nimenomaa lapset.
- vanhemmat toissijaisia
äiti minäkin kirjoitti:
Ja nimenomaan tässäkin tapauksessa minusta lasten etu on asua äitinsä kanssa. Älytöntä että ihan selvässä tapauksessa annatte hulluja ohjeita. Nämä lapset ovat todella pieniä. Ja kyllähän se on tosi että tämä iltapäivälehtien äiti ahdistui juuri huoltoriidan seurauksena ja ystävien ja tuen puutteessa. Tätäkö toivot tälle äidille tapahtuvan? Ja lapsille? Ihan hullua. Isät haluavat nostaa omaa häntäänsä ihan kaiken uhallakin ja kärsijöinä ovat nimenomaa lapset.
Eli sinullakin oma tunnereaktio estää järkevän ajattelun ja lasten huomioimisen.
Ajattele,että itselläsi olisi kaksi pientä lasta ja mies, joka haluaisi erota ja muuttaa lasten kanssa ulkomaille. Ajattelisitko, että paras suostua, ettei vaan tee mitään lapsille tai itselleen? - vuorottelu
Ilmeisesti eroava kirjoitti:
Enhän minä toki äitiä haluakaan pois kuvioista enkä ole eroa hakemassakaan. Olen tässä verkossa surffaessani törmännyt tutkimuksiin, joiden mukaan lasten on paras elää omassa ehjässä perheessään vaikka vanhemmat eivät olisikaan onnellisinta kastia. Tämä jos ei varsinaista väkivaltaa esiinny. Ero jättää aina kielteiset jäljet.
Ei lasteni äitiä voi millään muotoa moittia huonoksi. Hyvin hän on heistä huolehtinut ja heitä rakastaa. Se mitä minä ajaisin takaa säilyttäisi lapsilla ainakin jonkinlaisen kontaktin sekä äitiin että isään. Se mitä vaimoni tarjoaa tekisi minusta joskus toisinaan vierailevan henkilön.
Olisinkin kiinnostunut kuulemaan mitä palstalaiset pitäisivät tässä tapauksessani oikeudenmukaisena ja lasten edut parhaiten huomioivana ratkaisuna. Minua edelleenkin eniten surettaa kaikki tämä kun katson lapsiamme.Tää ketju näyttää muuttuvan pikkuhiljaa sukupuolten väliseks sodaksi ja tuo alkuperäne kyselijä halus ideoita ratkaisuks. Täs olis yks.
Lapset on kyl tosi pienii, etenki toi nuorempi ja varmast tarttevat sekä äitiä ja isää. Miksette vois valita yhteishuoltajuutta vuorotteluperiaatteel? Viikko toisen luona ja viikko toisen? Jos vaimon on pakko asuu ulkomail niin vuorottelette kahden kuukauden välein. Mitä mä oon nähny, niin noi vuorottelut toimii aika hyvin. Kumpikaan vanhempi ei putoa kokonaan kelkasta. - eriasia
vanhemmat toissijaisia kirjoitti:
Eli sinullakin oma tunnereaktio estää järkevän ajattelun ja lasten huomioimisen.
Ajattele,että itselläsi olisi kaksi pientä lasta ja mies, joka haluaisi erota ja muuttaa lasten kanssa ulkomaille. Ajattelisitko, että paras suostua, ettei vaan tee mitään lapsille tai itselleen?muutenkin ne huitelee ympäri maailmaa, kyllä äiti on aina äiti ja paskahousuja egoisteja ne jotka muuta väittää. Alkuperäinen aloittaja tuntuu olevan kuitenkin mies joka ajattelee asiaa järkevästi ja siihen luotan.
- tämä aloittajahan
vuorottelu kirjoitti:
Tää ketju näyttää muuttuvan pikkuhiljaa sukupuolten väliseks sodaksi ja tuo alkuperäne kyselijä halus ideoita ratkaisuks. Täs olis yks.
Lapset on kyl tosi pienii, etenki toi nuorempi ja varmast tarttevat sekä äitiä ja isää. Miksette vois valita yhteishuoltajuutta vuorotteluperiaatteel? Viikko toisen luona ja viikko toisen? Jos vaimon on pakko asuu ulkomail niin vuorottelette kahden kuukauden välein. Mitä mä oon nähny, niin noi vuorottelut toimii aika hyvin. Kumpikaan vanhempi ei putoa kokonaan kelkasta.on ajatellut täälläkin jopa muuttamista vähäksi aikaa vaimon kotimaahan, joten jos välit pysyvät hyvinä (kuten aloittaja tuntuu niin haluavan) niin vuorottelu toimisi heillä aivan hyvin ja matkustelu puoleen ja toiseen. Täällä on äidistä tehty täysi hirviö täällä, aivan syyttä.
- miehiä kohtaan
eriasia kirjoitti:
muutenkin ne huitelee ympäri maailmaa, kyllä äiti on aina äiti ja paskahousuja egoisteja ne jotka muuta väittää. Alkuperäinen aloittaja tuntuu olevan kuitenkin mies joka ajattelee asiaa järkevästi ja siihen luotan.
Aloittaja ei kuulosta ollenkaan huithapelilta egoistilta. Jos käräjäoikeus on samaa mieltä, niin lapsilla pysyy hyvä ja järkevä isä.
- Aloittaja
Vaimoni soitti ja ilmoitti asianajajansa neuvosta muuttaneensa lasten kanssa kotoamme anopin (Suomessa) luo. Hän on kertonut, lapsilla että heillä on nyt kaksi kotia. Minulle hän ei kertonut aamulla mitään. Mitään sopimusta tapaamisista ei ole. Eroprosessi ei vielä ole vireillä.
- oman tiensä kulkija
Nyt sun on syytä heti ottaa yhteys lakimieheen! Vaimosi toimii erittäin itsekkäästi ja sille pitää laittaa stoppi. Ymmärtäisin kyllä vaimosi menettelyn jos olisit taipuvainen väkivaltaisuuteen, mutta siitähän ei liene kyse -eihän?
Lähtökohta avioerossa on se, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ympäristön ja kulttuurin muutos on jo iso asia lapselle vaikka vanhemmat pysyisivät yhdessä; saatikka jos toinen vanhemmista "jää rannalle". Lapsen psyyke kärsii aina sellaisessa tilanteessa. Mikäli vain mahdollista niin lapsen etu olisi ehdottomasti jäädä sen vanhemman luo, joka pystyy tarjoamaan sen tutun ympäristön, johon lapsi on tottunut.
Kahden lapsen isänä sinun on huomioitava lastesi etu. Älä anna itsekkään vaimosi polkea niitä. Tee hänelle selväksi, ettet hyväksy sellaista toimintaa. Ota yhteys kiireesti myös lastensuojeluviranomaisiin. Tulet tarvitsemaan apua myös heidän taholta... - Aloittaja
oman tiensä kulkija kirjoitti:
Nyt sun on syytä heti ottaa yhteys lakimieheen! Vaimosi toimii erittäin itsekkäästi ja sille pitää laittaa stoppi. Ymmärtäisin kyllä vaimosi menettelyn jos olisit taipuvainen väkivaltaisuuteen, mutta siitähän ei liene kyse -eihän?
Lähtökohta avioerossa on se, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ympäristön ja kulttuurin muutos on jo iso asia lapselle vaikka vanhemmat pysyisivät yhdessä; saatikka jos toinen vanhemmista "jää rannalle". Lapsen psyyke kärsii aina sellaisessa tilanteessa. Mikäli vain mahdollista niin lapsen etu olisi ehdottomasti jäädä sen vanhemman luo, joka pystyy tarjoamaan sen tutun ympäristön, johon lapsi on tottunut.
Kahden lapsen isänä sinun on huomioitava lastesi etu. Älä anna itsekkään vaimosi polkea niitä. Tee hänelle selväksi, ettet hyväksy sellaista toimintaa. Ota yhteys kiireesti myös lastensuojeluviranomaisiin. Tulet tarvitsemaan apua myös heidän taholta...Ei, en ole koskaan ollut väkivaltainen häntä tai lapsia kohtaan.
Mitä lastensuojeluviranomaiset voisivat tässä tapauksessa tehdä? Äiti on vienyt lapsensa minulta kysymättä oman äitinsä luo. Minä olen ollut puhelinyhteydessä, mutta kahteen päivän en ole nähnyt kumpaakaan. Puuttuvatko lastensuojeluviranomaiset tuollaiseen? - tutulta lakimieheltä kysyin
Aloittaja kirjoitti:
Ei, en ole koskaan ollut väkivaltainen häntä tai lapsia kohtaan.
Mitä lastensuojeluviranomaiset voisivat tässä tapauksessa tehdä? Äiti on vienyt lapsensa minulta kysymättä oman äitinsä luo. Minä olen ollut puhelinyhteydessä, mutta kahteen päivän en ole nähnyt kumpaakaan. Puuttuvatko lastensuojeluviranomaiset tuollaiseen?Tottakai heidän täytyy puuttua! Älä enää mieti. Sinulta on viety lapset pois ilman lupaa. En minä ainakaan jäisi ihmettelemään sellaista tilannetta vaan tekisin asialle jotain. Ilman muuta on sinun etu ilmoittaa vaimosi omavaltaisesta toiminnasta lastensuojeluviranomaisille. Tulet varmasti saamaan kaivattuja/hyviä neuvoja tämän hetkisessä kriittisessä tilanteessa. Ja myöhempää ajankohtaa silmällä pitäen yhteydenotostasi viranomaisiin saattaa olla sinulle suurempi etu (ja varsinkin lapsille!) kuin osaat kuvitellakaan!
- Aloittaja
Vaimon asianajaja esitti tapaamisista väliaikaista sopimusta, jonka mukaan tapaisin lapsiani kahtena arki-iltana viikossa parisen tuntia ja viikonloppuisin 8,5 tuntia. Mikäli muutan pois kodistamme, saisin saattaa nelivuotiaamme aamuisin päiväkotiin. En allekirjoittanut esitettyä sopimusta.
- yli vuoden jälkeen
Surullista lukea omaa tekstiään reilun vuoden takaa. Asiat eivät kehittyneet parempaan suuntaan, sikäli että olisimme palanneet yhteen. Tammikuulle asti sitä koetin puhua, sitten luovutin. Joulukuussa saimme väliaikaisratkaisun, jossa tuomari määräsi lasten asumisen äitinsä kanssa, perusteluna nuorimmaisemme ikä (silloin kuukauden vajaa kaksi vuotta).
Meillä oli kesän mittaan olosuhdeselvitystä. Sosiaaliviranomaiset puolsivat lasten asumista äidillä perustellen sitä lasten iällä (nuorempi nyt parisen kuukautta vajaa kolme vuotta, vanhempi hieman yli viiden). Lopuilta osin lausuntonsa oli kannaltani myönteinen. Puolisivat yhteishuollon jatkumista kaikilta osin, suosittivat minulle laajoja tapaamisia (pitkää viikonloppua ja arkitapaamisia), katsoivat että lasten muutto toiseen maahan kuin missä asun merkitsisi ohutta suhdetta minuun ja etenkin nuoremmalle olematonta kielitaitoa, pitivät vaimoni esittämiä tapaamismallia raskaina ja epärealistisina ja minun mallejani realistisina.
Ero tuli voimaan syksyllä. Olemme lähiaikoina oikeudessa. Ex-vaimoni vaatii yksinhuoltajuutta tai vähintäänkin lupaa saada muuttaa lasten kanssa kotimaahansa. Hän on kutsunut todistajia istuntoon, jossa on odotettavissa että pyrkivät selittämään syitä miksen sovellu lähivanhemmaksi, miksi ex-vaimoni ei voi asua Suomessa ja miten hän on aina valtaosaltaan huolehtinut lapsista. He tulevat myös kyseenalaistamaan sosiaaliviranomaisten lausuntoa joiltakin osin, ovat kutsuneet kuultavaksi toisen sosiaaliviranomaisista.- Anita..
Ikävä lukea tarinaasi. Ymmärrät että noin pienet lapset tarvitsevat kovasti äitiä, mutta he tarvitsevat myös isääkin. Älä suostu yksinhuoltajuuteen ja lasten muuttoon ulkomaille. Pidä kiinni myös tapaamisista ja niiden laajuudesta. Vaikutat hyvältä ja huolehtivalta isältä. Varmasti olet myös hyvä lähivanhempi tarvittaessa.
Pysy rauhallisena ja älä lähde mihinkään loan heittoon. Sinulla on oikeus olla mukana lastesi arjessa.
Kaikkea hyvää sinulle.. - Aloittaja
Anita.. kirjoitti:
Ikävä lukea tarinaasi. Ymmärrät että noin pienet lapset tarvitsevat kovasti äitiä, mutta he tarvitsevat myös isääkin. Älä suostu yksinhuoltajuuteen ja lasten muuttoon ulkomaille. Pidä kiinni myös tapaamisista ja niiden laajuudesta. Vaikutat hyvältä ja huolehtivalta isältä. Varmasti olet myös hyvä lähivanhempi tarvittaessa.
Pysy rauhallisena ja älä lähde mihinkään loan heittoon. Sinulla on oikeus olla mukana lastesi arjessa.
Kaikkea hyvää sinulle..Kiitos sympatiasta, en aio suostuakaan yksinhuoltoon ja toivon että oikeus näkee tämän kuten minäkin. Kaikki sanovat minulle, että lasten iän vuoksi en lapsia saisi ja toisaalta kuulen että tuomioistuin ei tekisi sellaista ratkaisua, joka sitoisi lasten äidin vasten tahtoaan Suomeen. Par'aikaa mietin tosiaankin miten esiintyä oikeudessa ja miten pidän keskustelut itse asiassa eli siinä mikä on mielestäni lapsille parasta.
Aloittaja kirjoitti:
Kiitos sympatiasta, en aio suostuakaan yksinhuoltoon ja toivon että oikeus näkee tämän kuten minäkin. Kaikki sanovat minulle, että lasten iän vuoksi en lapsia saisi ja toisaalta kuulen että tuomioistuin ei tekisi sellaista ratkaisua, joka sitoisi lasten äidin vasten tahtoaan Suomeen. Par'aikaa mietin tosiaankin miten esiintyä oikeudessa ja miten pidän keskustelut itse asiassa eli siinä mikä on mielestäni lapsille parasta.
Peli oli pelattu heti sen jälkeen kun et kieltänyt lasten muuttoa kotoasi. Lapsi ei voi muuttaa virallisesti ilman molemien huoltajien suostumusta. Lopputulos on selvä. En ota kantaa missä lasten on paras olla kun en tiedä tai tunne Teistä kumpaakaan. Hyvää jatkoa.
- Anonyymi
Onko tästä tietoa miten on mennyt?
Itsellä netti-romanssi Nigeriasta ja nyt sama sirkus menossa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12701Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581321Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491155- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?207990Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä18986Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974- 42889
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297885- 72875