kummitustapausta, muistaakseni suomessa tapahtunut, mut en sata varma.
Jotkut näkivät jonkun hahmon tulevan jostakin rakennuksesta. Koira rupes urisemaan sille ja yritti käydä kimppuun, niin tää aave oli kuulemma läppässy sitä koiraa kämmenellä niin, että oli menny ihan keskeltä kahtia koko koira!.
Mikähän tapaus olis kyseessä.
Sitten oli joku toinen, missä joku meni yöpymään jonnekin yläkertaan ja oli nähny jonkun irtopään leijumassa sängyn yläpuolella ja paniikissa juossu käytävälle, niin se mörkö oli kuristanu sitä rappukäytävällä ja potkassu pyllyyn, niin tää oli lentäny raput ales, mut ei ollu kuollu kuitenkaan.
Jotkut näkivät jonkun hahmon tulevan jostakin rakennuksesta. Koira rupes urisemaan sille ja yritti käydä kimppuun, niin tää aave oli kuulemma läppässy sitä koiraa kämmenellä niin, että oli menny ihan keskeltä kahtia koko koira!.
Mikähän tapaus olis kyseessä.
Sitten oli joku toinen, missä joku meni yöpymään jonnekin yläkertaan ja oli nähny jonkun irtopään leijumassa sängyn yläpuolella ja paniikissa juossu käytävälle, niin se mörkö oli kuristanu sitä rappukäytävällä ja potkassu pyllyyn, niin tää oli lentäny raput ales, mut ei ollu kuollu kuitenkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elokuville lienee oma alueensa jos et muista tarkkaa nimeä katsomallesi b-luokan kauhuelokuvalle :p
vaan netistä luettua, pari vuotta sitten.
Alempi irtopäähaamun-tapaus on ainakin Noidan Käsikirjasta. Fiktiota täysin siis.
Itsekin muistelisin noiden satujen olevan Noidan käsikirjasta.
tuo alempi juttu saattaa liittyä Walsinghamin kummitukseen.
Vuonna 1891 eräässä talossa Georgiassa USA:ssa alkoi ilmetä kummallisia häiriöitä. Ovet paiskautuivat kiinni, kellot soivat ja huonekalut lentelivät, kaikki tämä ilman näkyvää syytä. Talossa asui Walsingham-niminen maanviljelijä perheineen. Aluksi kummittelu ei huolettanut heitä, sillä he arvelivat syyksi epäystävällisiä naapureita tai pahantapaisia lapsia. Ajan mittaan Walsinghamit alkoivat kuitenkin uskoa kummituksiin.
Kummittelu näytti alkavan kun herra Walsingham pian taloon muuttamisen jälkeen heitti pois löytämiään vanhoja luita. Aaveita ei juuri näkynyt, mutta ne pitivät koko perheen öisin valveilla karmealla huudolla, valituksella ja naurulla. Walsinghamin lemmikkieläimet ilmeisesti kuitenkin näkivät aaveita. Näkymättömät kädet silittivät kissaa, mutta koira haukkui aaveille. Kun se kerran hyökkäsi aavetta kohti, aave löi sitä niin lujaa että sen niska katkesi. Nuorin tytär näki kerran yöllä tyhjästä ilmestyneen miehen käden, joka laskeutui hänen olalleen. Hän näki ja tunsi sen, mutta se ei näkynyt peilistä, jonka edessä hän istui. Hän kirkaisi ja käsivarsi katosi.
Kerran aave seurasi Walsinghamia hänen kävellessään puutarhassa. Hän ei nähnyt sitä, ainoastaan miehen paljaiden jalkojen jäljet, jotka ilmestyivät hänen jälkiensä viereen. Vaikutti siltä kuin aave olisi kulkenut hänen vierellään. Walsinghamit muuttivat talosta eräiden epäonnistuneiden päivälliskutsujen jälkeen. Yläkerrasta kuului huutoa ja katosta pöydän yläpuolelta alkoi tippua verta. Yläpuolella olleesta huoneesta ei löydetty selitystä tälle karmealle tapaukselle.
Tyhjä talo pysyi outona kummajaisena siihen asti kunnes eräs Horace Gunn vietti siellä yön. Hän heräsi ja näki veren tahriman ihmispään leijuvan yläpuolellaan. Se katosi ja Gunn juoksi huoneesta niin kauhistuneena ettei pystynyt huutamaan. Käytävässä hänen kurkkuunsa puristuivat jääkylmät, näkymättömät kädet, ja hän oli tajuton seuraavaan päivään asti. Gunn ei koskaan toipunut tästä talossa viettämästään yöstä, mutta sen jälkeen kummittelu loppui salaperäisellä tavalla.
Katsoin nopsasti haulla, ja löytyi ainakin lyhyt englanninkielinen keskustelu aiheesta. Viimeinen lisätiedon pyytely ei siinäkään ole tuottanut tulosta:
http://www.unexplained-mysteries.com/forum/index.php?showtopic=7218
Paskapuhetta.
Yhdenkään kummituksen ei tiedetä onnistuneen koskettamaan tai vahingoittamaan ihmistä - saati halkaisemaan koiraa.