Viestit ilmassa leikkiä lyö

Joskus joltain tutulta tulee näitä ja etsin onko siinä edes pari sanaa häneltä itseltään.
Ikinä en lähetä eteenpäin. Turha jaella omaa osoitettaan.

Heti viestin nähtyäni lukematta sitä painan deliä. Eräs tuttava, muissa asioissa aivan järki-ihminen, lähettää niitä saatuaan nuorisolta sellaisia. Tarkistin kerran eräästä pitkän osoitelistan.
Enää ei koneelleni tule lainkaan roskapostia.

Muistatteko, kuinka kauheaa oli 50 v. sitten käsin kirjoittaa ketjukirje 5-6 ystävälle kamalan uhkakuvan pelossa. Jos et kirjoita ja lähetä, niin... mutta se ja se voitti 100 tuhatta dollaria, kun lähetti ystävilleen kirjeitä ja osallistui samalla arpajaisiin.

Postihan oli ketjukirjeistä tuohtunut, koska ne lisäsivät kaikkien työtaakkaa. Kun noin laskee, niin kyllä ymmärtääkin Postin huolet.

Olen pääsyt sen iän yli, jolloin taikausko vielä rehoitti ja voitti järjen. Nyt en jatka ensimmäistäkään kirjettä.

Kerran kuitenkin osallistuin ruokareseptiketjukirjeisiin. En saanut yhtäkään reseptiä, vaikka jatkoin sitä kirjeketjua.
Niin että en ole varmaan ainoa, joka on ketjukirjeisiin kyllästynyt.

Taisin hieman oikaista laskutehtävässäni, mutta uusi laskentakin antoi tuloksen, että minusta kymmenes kierros tuottaisi noin 3,5 miljardia viestiä edellyttäen, ettei kukaan laistaisi välissä.

Jos laskelmassani vielä on virhe, niin väliäkö hällä. Kamalan suurista luvuista kuitenkin on kysymys. Sitä en osaa sanoa, miten tuo viestimäärä mihinkin asiaan vaikuttaa. Päätä se huimaa kuitenkin.

Päin vastoin. Postihan sai rahaa.
Joskus ajattelin, että varmaan posti itse laittoi näitä ketjuja alkuun.
Kerran osallistuin tällaiseen ketjuun töissä. Piti lähettää firman mainoskynä tjs. samalla tavalla.
Olin varmaan ketjun alussa, koska minulla on noita kyniä vieläkin.
Muistaakseni nuo ketjukirjeet kiellettiin lailla, koska niissä alettiin pyytämään rahaa.
Tunnette varmaan tuon WinCapita jutun. Siitä oli tämän päivän Hesarissakin kirjoitus.
Sama periaate, mutta suuremmilla rahoilla.

Poistan ketjukirjeet avaamatta.
Kiertävät vitsitkään eivät kiinnosta.

Heippa vaan!

Minulle ei ole osunut kohdalle muuta kuin yksi ketjukirje lapsuudessa - eli kauan kauan sitten ..

Siinä oli uhkailuja, mitkä minä kyllä uskoin, mutta mites kävikään? Enhän minä voinut lähettää eteenpäin mitään, kun ei ollut rahaa postimerkkeihin. :)

No, toteen eivät käyneet nuo hirveät kohtalot, enkä enää muista mitä ne olivatkaan edes.

Tuosta juontui mieleeni, että kerran pelattiin - mitäs se nyt olikaan - semmoista peliä, missä hengiltä kysyttiin ennustuksia. Aakkoset oli isossa ympyrässä ja kaikki pidettiin sormet lasin päällä, mikä sitten maagisesti liikkui kirjaimesta toiseen muodostaen sanoja. Minä kysyin tulevan mieheni nimeä. Muistan tuon nimen vieläkin, vaan enpä pistä sitä tähän, ettei tule kellekään viattomalle vaikeuksia.

No - eihän sekään toteutunut. Mutta jäi kyllä tunne, että on tehnyt jotain luvatonta ja pirun kanssa pelannut. Äidille ei kerrottu mitään. Siitä olisi tullut pahaa jälkeä. :)