Nyt kun kaksi kertaa kuunnellut levyn, kerran stereoista ja kerran kuulokkeilla, niin yritetään nyt arvostella tämä noin 28 vuotisen Queen faniuden tuomalla kokemuksella.
1. Cosmos Rockin'
Jotakuinkin maailman epäomaperäisin biisi, Status Quo meets ZZ-topin. Sanoitus on niin kliseinen ja tyhmä, että kuulijaakin alkaa hävettää.
Kuulokkeilla kuunneltuna tämä biisi kuitenkin on kohtuullisen tarttuva.
2. Time To Shine
Levyn parhaita biisejä, mutta olisi tarvinnut Freddien 'A kind of magic' käsittelyä tullakseen todella tarttuvaksi. Ehkä jos Freddie eläisi tästä olisi voinut tulla hitti.
3. Still Burnin' (4:04)
Tämä on kuin 80-luvun Whitesnaken levyiltä löytyvä standardi bluesrock biisi. Ei siis kuulostaa miltään Whitesnaken hitiltä, mutta ennen heillä oli lukematon määrä tälläisiä biisejä.
We will rock you on pitänyt vääntää mukaan ihan niin kuin joku ei muistaisi, että kaverit ovat joskus tehneet sellaisen biisin.
4. Small (4:39)
Akustinen pala, josta ei löydy juuri mitään omaperäistä. Maailmalta taitaa löytyä n kpl biisejä joissa lauletaan 'everybody needs some peace and quiet'. Mutta taitaapa olla niin, että meidän oma Roger lauloi tämän biisin aiemmin nimellä 'Happiness?'. No tällä kertaa kierrätys on ainakin tehty pienemmässä piirissä.
5. Warboys (3:18)
Tämä on varmaan joku Bad Companyn levyiltä jäänyt ylijäämäbiisi? Brianin kitara alkaa kuulostaa Queeniltä, mutta kohtuullisen turha biisi, tosin kuulokkeilla tämä kuulostaa kohtuulliselta.
6. We Believe (6:08)
Jälleen biisi joka olisi tarvinnut Freddien 'A kind of magic' käsittelyä ollakseen tarttuva tai hitti. Nyt tämä kuulostaa lähinnä uudelta 'Foreign sand'ilta. Sanoitus on toisinto 'The Miracle'sta.
7. Call Me (2:59)
Uudelleen tehty Brianin 'Let your heart rule your heart', ikävä kyllä vaan heikompi. "Call me if you need my love" on jälleen niin käytetty riimi, että siitä tuleekin mieleen vanha Cheap Trick hitti 'If you want my love', eikä ainoastaan sanoitukseltaan, vaan melodiassakin on jotain samaa.
8. Voodoo (4:27)
Standardibluesia, joka muistuttaa vähän Eric Claptonia, ainakin väliosassa. Kuitenkin, tällä levyllä on niin paljon kopiotavaraa, että tämä biisi tässä seurassa alkaa kuulostaa jo lähes originaailta idealta. Sen johdosta levyn parempaa antia.
9. Some Things That Glitter (4:03)
Ensin tuli mieleen Journeyn 70-luvun levyt. Sitten tajusin että tuo uuu-uuu-uu etc melodia on lähes suora kopio Nazarethin 'Love hurts' biisistä.
10. C-lebrity (3:38)
Kun Innuendo aikoinaan ilmestyi 'Hitman' kuulosti täytebiisiltä, koska se oli heikompaa Queenin standardiheviä. No tämä biisi on paljon huonompi kuin Hitman, mutta tällä levyllä tämä biisi on kuitenkin parhaasta päästä, surullista mutta totta.
11. Through The Night (4:54)
Standardi Paul Rodgers biisi, kohtuullisen hyvä mutta helposti unohtuva. Muistuttaa vähän myös Brianin 'Nothin but blue'ta.
12. Say It's Not True (4:00)
Ehdottomasti tämän levyn paras biisi.
13. Surf's Up . . . School's Out ! (5:38)
Kun ei järkeviä sanoituksia keksitä, niin kierrätetään sitten vanhoja. Itse biisi on Aerosmith pastissi, josta tulee mieleen useita Aerosmith biisejä 'Sweet Emotions'ista 'Get a grip'iin ja kuin vahvistaakseen tätä mielikuvaa he on pistäneet väliin huuliharppusoundiakin.
14. Small reprise (2:05)
Levyn toiseksi paras biisi, akustisena tämä jopa toimii.
valitettavasti omaperäisyys puuttuu tältä levyltä. Lisäksi mukana on käsittämätön määrä lainaoja tai kopiontia.
Vaikka odotukset tämän levyn suhteen ei ikinä ollut järin suuret, tuntuu että levy on vielä heikompi kuin mitä pelkäsin.
Esim. Brianin molemmat soololevyt, BTTL ja Another world olivat paljon parempia kuin tämä ja sisältivät enempi hyviä kappaleita.
Mun arvostelu
13
688
Vastaukset
- tohtori toukokuu
Pitäisin tätä ihan normirock-levynä. Ja se ettei levyllä ole mitään omaperäistä niin johtunee vain siitä että on menty studioon jammailemaan ja
katsottu mitä nauhalle jää.
Mutta en ihan noin huonona biisejä näkisi. Cosmos Rockin' saa jalan kummasti vipattamaan ja sanoitus lähinnä hymyn huulille, vaikka kuten todettu, tätä on soitettu jo Chuck Berryn syntymästä lähtien.
Warboys on sitten minusta ehkä levyn paras biisi - ainakin näin viiden kuuntelukerran jälkeen - se soi päässä jatkuvaan :)
Levy on kuitenkin aikalailla Bad Companya eikä siltä mitään todella huonoja
tai hyviä biisejä löydy, aika tasapaksua vaikka vähän elättelin toiveita paremmasta.- Soul Brother
Joopa joo, levy tuli tänään postissa ja on ollut koko päivän kuuntelussa. Mitäpä tästä pitäisi sanoa? Odotukset olivat kuitenkin suhteellisen korkealla ja niihin levy ei aivan vastannut. Yleisellä tasolla voisi sanoa, että biisit ovat aika tavanomaisia. Eniten ärsyttää se, että biisit ovat rakenteeltaan todella kaavamaisia säkeistö-kertsi-säkeistö-kertsi -lurituksia. Yleensä Brianin biiseistä löytyy aina mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia C-osia ja kitarasooloja. Ei tällä kertaa. Ikään kuin laiskuus olisi iskenyt siinä vaiheessa kun biisin runko on valmis ja ideaa olisi todella pitänyt alkaa työstää. Sovituspuolella on samat ongelmat. Say It's Not True taitaa olla ainoa biisi, jossa jokaiseen säkeistöön on saatu tuotua jotain uutta ja biisi kehittyy mukavasti loppua kohti.
Minun arvostelussani BRIAN saa suurimmat haukut. Johtuen tosin lähinnä siitä, että Briania kohtaan minulla oli suurimmat odotukset. Yleensä on aina voinut luottaa siihen, että Brianilta löytyy kunnon rockriffittelyä ja kauneita balladeja, mutta tällä kertaa Brian on saanut levylle aikaan kolme tasapaksua balladia ja yhden kierrätyskorista esiin kaivetun rockbiisin. Small on balladikolmikosta eniten mieleeni ja kertosäe on jäänyt soimaan päähäni koko illaksi, joten ei se kai kovin huono voi olla. We Believe on liian pitkä ja pateettinen, vaikka kertosäe onkin hyvä. Some Things That Glitter on taas juuri sellainen keskinkertainen biisi-idea, jotka aiemmin olisi heitetty nopeasti roskiin (vrt. I Guess We're Falling Out ja Butterfly, joita biisi muistuttaa). Mutta mihin on kadonnut Brianin taito tehdä hienoja rockbiisejä?
ROGER on saanut levylle yhden kliseisen rockbiisin (jossa sentään hauskat sanat), yhden huonon rock-biisin, yhden kivan pikkuballadin, ja yhden "kokeilevamman" biisin. Itse asiassa jotain Surf Up...School's Outin kaltaista osasin odottaakin. Biisi on oiva näyte siitä, miltä Brianin kitarointi olisi saanut Rogerin soolotuotannon kuulostamaan. Rakenteellisesti levyn mielenkiintoisinta antia, ja intron pianonpimputtelu tarjoaa ehkä levyn parhaan puoliminuuttisen. Muutenkin kärkipään biisejä tällä levyllä, vaikka enempäänkin tässä olisi ollut .
Queen-kaksikon ideaköyhyyttä vastaan PAULin biisit ovatkin sitten mielestäni levyn parasta antia. Time To Shine tarjoilee levyn tarttuvimman kertosäkeen, Warboys on mielestäni levyn paras biisi ja Through The Night hakkaa balladiosastolla Brianin biisit mennen tullen. Call Mekään ei ole huono, mutta ikävä kyllä tämä iloinen pikkutekele on laitettu levyllä puuduttavan pitkän We Believen perään. Ehkä tässä on ajateltu laittaa vakavamielinen ja kevyt biisi peräkkäin, mutta kun tuosta kuuden minuutin koomabiisistä päästään yli, niin kuulija pitäisi herättää kunnon rock-tsibaleella eikä millään akustisella lallatuksella. Ainoan ison miinuksen Paul saa Voodoosta, joka on mielestäni levyn huonoin biisi (vaikka C-lebrity ei kyllä kovin kauas jää).
No joo, tällaisia ajatuksia tänä yönä. Ehkä herään huomisaamuna ja kuuntelen levyn uusin korvin ja löydän sieltä kaiken sen kauneuden, joka tänään jäi kuulematta... - Bad Co.
Näin alkuun on todettava, että näin sanoituksellisesti tässä ei mitään mitään mullistavaa ole. Tosin samaan hengenvetoon on myönnettävä, ettei myöskään muutamissa muissakaan myöhäisimmissä levyissä, muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta, sanojen puolesta mitään elämää suurempaa ole ollut. Toiseelta se ei edes ole Queenin viehätyksen ainoa kulmakiviä koskaan ollutkaan, joten jos etsii levystä senkaltaista kuunteluelämystä, niin CD-lautaselle kannattaa siinä tapauksessa asettaa Bob Dylan ja Lou Reed.
Tässäpä omia ajatuksiani uutuusbiiseistä, jotka ovat viime aikoina keränneet huomattavan kivoja tuntimääriä CD-soittimessa:
"Cosmos Rockin'" - hirviömäisellä kitarasaundilla käynnistyvä intro on kuin suoraan kauhuleffasta. Kohoaa vauhdikkaaksi tunnelmanräjäyttäjäksi, joka on kuin luotu suurille arenoille. Hieman yllätyin, kun biisin tekijäksi paljastui Roger, sillä yleensä moiset vauhtirallit ovat peräisin Brianin kynästä.
"Time To Shine" - jotain sellaista, mitä Brian ja Roger, eikä myös Paulkaan ole aikaisemmin tehnyt. Liikkumista tuntemattomassa maastossa, joka tuoksuu tuoreelta. Suoraviivainen saundi maustettuna tarttuvalla kertsillä. Paulin erinomaisille vokaaleille vielä erityismaininta. Tunnelmannostaja!
"Still Burnin'" - kultainen Queenin saundi, joka jatkaa myöhäisemmän rocktuotannon aalloilla, johon on upotettu hiukan klassista WWRY-ta. Kritiikkinuoli viimeksi mainitun suhteen on melko yliampuvaa, sillä Queen on jo iät-ajat harrastanut muiden biisien samplaamista toisten sekaan. Jytisee kivasti tossun alla!
"Small" - Sympaattisen tuntuinen hidas ballaadi, joka on kuunnellessaan kerta toisensa jälkeen yhä parantantunut. Harmonioiden puolesta ei-niin-kovin-queenmainen, vaan enemmänkin muistuttaa Paul McCartneyn soolotuotanta. Kitarasoololta olisi voinut odottaa hiukan enemmänkin, sillä se on jokseenkin väkinäistä. Radioystävällinen.
"Warboys" - Here come the warboys....
Raskas kitarsasaundi, loistavat vokaalit, agressiivinen tempo ja paljon rumpuja. Alunperin Paulin soolokiertueella luokkaa kevyämmäksi luotu tekele, jossa studiossa käynnin jälkeen Brianin kädenjälki sekä tuntuu, että kuuluu. Kolkuttaa vakavamielisemmänkin sotilaan itsetuntoa.
"We Believe" - tämä on sitä niin sanottua johnlennonmaista ja rauhaa rakentavaa maailmanmusiikkia, joka käynnistyy pehmeän kirkkaasti kasvaen massiiviseksi hymniksi. Jos olisi purkitetti kaksi minuuttia tiivimmäksi paketiksi, tässä olisi kaikki ainekset vaikka mihin. Eeppinen silti!
"Call Me" - Can't Get Enough Of Your Crazy Little Thing Called Love eli toisin sanoen hetki, jolloin Paulin supersympaattinen sanoitukset ja A Night At The Operan musiikki kohtaavat toisensa folkrock -kulmauksessa. Sopii sekä nuotion ääreen, kuin myös isommille areenoille mukaanlaulettviksi. Simppeli, mutta kaunis.
"Voodoo" - näin bluesin ystävänä sanon "yeah". Erittäin epätyypillinen kappale Queenin tuotannossa, joskaan ei vieras Paulin diskografiassa. Paul leikittelee vokaaleilla, samanaikaisesti kun Red Special itkee surullisena taustalla. Erittäin tervetullut rauhoittava elementti tähänastiseen rockpitoiseen antiin.
"Some Things That Glitter" - kaikki mikä kiiltää, ei välttämättä ole kultaa, todellakin. Samaa ei voi tosin sanoa biisistä itsestään, joka on upea ballaadi ja ehdottomasti levyn parasta antia. Pianon säestyksellä väsätty ballaadi, jossa on kaunis melodia ja tunnetta sisällä. Seuraava sinkkulohkaisu?
"C-lebrity" - oivallisesti tämän päivän wannabe ja höpö-höpö -julkkiksille irvaileva tsipale, jonka suurimmat plussat on komea riffi ja hyvät vokaalit, vaikkakin kertsin suhteen voi hiukan kitistä. Sopii hyvin kymppiraidaksi kahden hitaamman kappaleen väliin. Terävä ja pureva!
"Through The Night" - Red Special à la Carte. Smallin ja Some Things That Glitterin ohella kolmas kaunis ballaadi,joskaan ei ihan tyypillinen sellainen, johon on mahdutettu salamannopeasti mieleensyöpyvä kitarasoolo,joka jää päähän ainakin koko yöksi.Hyvää kuunneltavaa illan hämärtyessä...
"Say It's Not True" - biisi, joka on ollut ilonamme jo yli 9 kuukautta ja tosiasiassa vielä kauemminkin. Katsoessaan ajassa taaksepäin, on todettava, että vaikkakin Rogerin akustinen versio oli kaunis, on uusi sovitus vieläkin kauniimpi. Voin vain kuvitella, kuinka tämä toimii livenä. Pian sekin nähdään...
"Surf's Up...School's Out!" - huolimatta hassusta nimestä, erittäin chillaava biisi, jossa heijastuvat Headlong, Love Token, No Mor More, syntikat, alloot ja kaikki muu maan ja kosmoksen välillä oleva. Jos tykkää Ride The Wild Wildista, ei voi olla tykkäämättä tästä. Ah niin tyypillistä Rogeria :D
"Small [Reprise]" - Kaunis, sujuva ja rauhallinen lopetus tunnin mittaiselle musiikkiseikkailulle kosmoksessa... - Sammy who was low
Bad Co. kirjoitti:
Näin alkuun on todettava, että näin sanoituksellisesti tässä ei mitään mitään mullistavaa ole. Tosin samaan hengenvetoon on myönnettävä, ettei myöskään muutamissa muissakaan myöhäisimmissä levyissä, muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta, sanojen puolesta mitään elämää suurempaa ole ollut. Toiseelta se ei edes ole Queenin viehätyksen ainoa kulmakiviä koskaan ollutkaan, joten jos etsii levystä senkaltaista kuunteluelämystä, niin CD-lautaselle kannattaa siinä tapauksessa asettaa Bob Dylan ja Lou Reed.
Tässäpä omia ajatuksiani uutuusbiiseistä, jotka ovat viime aikoina keränneet huomattavan kivoja tuntimääriä CD-soittimessa:
"Cosmos Rockin'" - hirviömäisellä kitarasaundilla käynnistyvä intro on kuin suoraan kauhuleffasta. Kohoaa vauhdikkaaksi tunnelmanräjäyttäjäksi, joka on kuin luotu suurille arenoille. Hieman yllätyin, kun biisin tekijäksi paljastui Roger, sillä yleensä moiset vauhtirallit ovat peräisin Brianin kynästä.
"Time To Shine" - jotain sellaista, mitä Brian ja Roger, eikä myös Paulkaan ole aikaisemmin tehnyt. Liikkumista tuntemattomassa maastossa, joka tuoksuu tuoreelta. Suoraviivainen saundi maustettuna tarttuvalla kertsillä. Paulin erinomaisille vokaaleille vielä erityismaininta. Tunnelmannostaja!
"Still Burnin'" - kultainen Queenin saundi, joka jatkaa myöhäisemmän rocktuotannon aalloilla, johon on upotettu hiukan klassista WWRY-ta. Kritiikkinuoli viimeksi mainitun suhteen on melko yliampuvaa, sillä Queen on jo iät-ajat harrastanut muiden biisien samplaamista toisten sekaan. Jytisee kivasti tossun alla!
"Small" - Sympaattisen tuntuinen hidas ballaadi, joka on kuunnellessaan kerta toisensa jälkeen yhä parantantunut. Harmonioiden puolesta ei-niin-kovin-queenmainen, vaan enemmänkin muistuttaa Paul McCartneyn soolotuotanta. Kitarasoololta olisi voinut odottaa hiukan enemmänkin, sillä se on jokseenkin väkinäistä. Radioystävällinen.
"Warboys" - Here come the warboys....
Raskas kitarsasaundi, loistavat vokaalit, agressiivinen tempo ja paljon rumpuja. Alunperin Paulin soolokiertueella luokkaa kevyämmäksi luotu tekele, jossa studiossa käynnin jälkeen Brianin kädenjälki sekä tuntuu, että kuuluu. Kolkuttaa vakavamielisemmänkin sotilaan itsetuntoa.
"We Believe" - tämä on sitä niin sanottua johnlennonmaista ja rauhaa rakentavaa maailmanmusiikkia, joka käynnistyy pehmeän kirkkaasti kasvaen massiiviseksi hymniksi. Jos olisi purkitetti kaksi minuuttia tiivimmäksi paketiksi, tässä olisi kaikki ainekset vaikka mihin. Eeppinen silti!
"Call Me" - Can't Get Enough Of Your Crazy Little Thing Called Love eli toisin sanoen hetki, jolloin Paulin supersympaattinen sanoitukset ja A Night At The Operan musiikki kohtaavat toisensa folkrock -kulmauksessa. Sopii sekä nuotion ääreen, kuin myös isommille areenoille mukaanlaulettviksi. Simppeli, mutta kaunis.
"Voodoo" - näin bluesin ystävänä sanon "yeah". Erittäin epätyypillinen kappale Queenin tuotannossa, joskaan ei vieras Paulin diskografiassa. Paul leikittelee vokaaleilla, samanaikaisesti kun Red Special itkee surullisena taustalla. Erittäin tervetullut rauhoittava elementti tähänastiseen rockpitoiseen antiin.
"Some Things That Glitter" - kaikki mikä kiiltää, ei välttämättä ole kultaa, todellakin. Samaa ei voi tosin sanoa biisistä itsestään, joka on upea ballaadi ja ehdottomasti levyn parasta antia. Pianon säestyksellä väsätty ballaadi, jossa on kaunis melodia ja tunnetta sisällä. Seuraava sinkkulohkaisu?
"C-lebrity" - oivallisesti tämän päivän wannabe ja höpö-höpö -julkkiksille irvaileva tsipale, jonka suurimmat plussat on komea riffi ja hyvät vokaalit, vaikkakin kertsin suhteen voi hiukan kitistä. Sopii hyvin kymppiraidaksi kahden hitaamman kappaleen väliin. Terävä ja pureva!
"Through The Night" - Red Special à la Carte. Smallin ja Some Things That Glitterin ohella kolmas kaunis ballaadi,joskaan ei ihan tyypillinen sellainen, johon on mahdutettu salamannopeasti mieleensyöpyvä kitarasoolo,joka jää päähän ainakin koko yöksi.Hyvää kuunneltavaa illan hämärtyessä...
"Say It's Not True" - biisi, joka on ollut ilonamme jo yli 9 kuukautta ja tosiasiassa vielä kauemminkin. Katsoessaan ajassa taaksepäin, on todettava, että vaikkakin Rogerin akustinen versio oli kaunis, on uusi sovitus vieläkin kauniimpi. Voin vain kuvitella, kuinka tämä toimii livenä. Pian sekin nähdään...
"Surf's Up...School's Out!" - huolimatta hassusta nimestä, erittäin chillaava biisi, jossa heijastuvat Headlong, Love Token, No Mor More, syntikat, alloot ja kaikki muu maan ja kosmoksen välillä oleva. Jos tykkää Ride The Wild Wildista, ei voi olla tykkäämättä tästä. Ah niin tyypillistä Rogeria :D
"Small [Reprise]" - Kaunis, sujuva ja rauhallinen lopetus tunnin mittaiselle musiikkiseikkailulle kosmoksessa...Kokonaan en ole vielä ehtinyt levyä kuunnella. Tämä aloitusbiisissä kuitenkin bongasin vaikutteita One Visionista (intro), Now I'm Herestä (kitarariffi alussa) sekä I go crazystä.
Pitääpä oikein ajan kanssa kuunnella levy läpi mutta nautitaan sitä ennen konserttielämyksestä Riga Arenalla! :D - Se oli hyvä levy.
Sammy who was low kirjoitti:
Kokonaan en ole vielä ehtinyt levyä kuunnella. Tämä aloitusbiisissä kuitenkin bongasin vaikutteita One Visionista (intro), Now I'm Herestä (kitarariffi alussa) sekä I go crazystä.
Pitääpä oikein ajan kanssa kuunnella levy läpi mutta nautitaan sitä ennen konserttielämyksestä Riga Arenalla! :DEn olisi ikinä uskonut että tätä päivää ikinä tulee.
Mutta pakko se on sanoa, että Hot Space oli upea levy, ainakin jos sitä verrataan Cosmos rocksiin.
Jopa Flash Gordonilla oli enemmän originaalia musiikkia ja luovaa otetta. - avaruuden ihmeet
Se oli hyvä levy. kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut että tätä päivää ikinä tulee.
Mutta pakko se on sanoa, että Hot Space oli upea levy, ainakin jos sitä verrataan Cosmos rocksiin.
Jopa Flash Gordonilla oli enemmän originaalia musiikkia ja luovaa otetta.kukaan tuskin kiistää, etteikö Flash Gordon olisi ollut originaali ja luova levy, jolla Queen valloitti täysin uuden genren musiikin saralla. Tämä ei silti tee Flashista miellyttävää kuunteluelämystä.
Cosmos Rocks on mielestäni huomattavasti parempi kokonaisuus kuin yksikään Brianin tai Rogerin soololevy viimeisen kymmenen vuoden ajalta. - ...
avaruuden ihmeet kirjoitti:
kukaan tuskin kiistää, etteikö Flash Gordon olisi ollut originaali ja luova levy, jolla Queen valloitti täysin uuden genren musiikin saralla. Tämä ei silti tee Flashista miellyttävää kuunteluelämystä.
Cosmos Rocks on mielestäni huomattavasti parempi kokonaisuus kuin yksikään Brianin tai Rogerin soololevy viimeisen kymmenen vuoden ajalta."Cosmos Rocks on mielestäni huomattavasti parempi kokonaisuus kuin yksikään Brianin tai Rogerin soololevy viimeisen kymmenen vuoden ajalta. "
Soololevyjä on siis ilmestynyt tasan kolme.
Another Worldin taso heittelee täydestä paskasta paljon Cosmos Rocksia parempiin kappalesiin, ja Furiasta ei voi edes puhua samana viikkona oikeiden levyjen kansa.
Electric Fire:llä sen sijaan on paljon parempia kappaleita, mutta ongelmana vain on Paulia paljon huonompi laulaja... ;)´
Kuitenkin keskimäärin EF on parempi kuin Cosmos Rocks. - luettavissa
... kirjoitti:
"Cosmos Rocks on mielestäni huomattavasti parempi kokonaisuus kuin yksikään Brianin tai Rogerin soololevy viimeisen kymmenen vuoden ajalta. "
Soololevyjä on siis ilmestynyt tasan kolme.
Another Worldin taso heittelee täydestä paskasta paljon Cosmos Rocksia parempiin kappalesiin, ja Furiasta ei voi edes puhua samana viikkona oikeiden levyjen kansa.
Electric Fire:llä sen sijaan on paljon parempia kappaleita, mutta ongelmana vain on Paulia paljon huonompi laulaja... ;)´
Kuitenkin keskimäärin EF on parempi kuin Cosmos Rocks.rivien välistä että Brian on mielestäsi Paulin tasoinen laulaja mutta Roger ei? Eipä Roger enää nuoruuden päiviensä kunnossa ole mutta huippu rocklaulaja kuitenkin. äänessä ihanaa rosoisuutta ja tunnetta.
vaikea valinta kyllä Electric Firen ja Cosmos Rocksin välillä. EFirella joitain lolistavia biisejä mut vastapainoksi täyttä kuraakin löytyy ja se on sen verran poppilevy että vertailu on vaikeaa. cosmos rocks on tasaisempi ja tuollainen perus blues-rocklevy mut tietysti siinä on vielä tuoreutta jäljellä niin ei oikein osaa vielä verrata. - ...
luettavissa kirjoitti:
rivien välistä että Brian on mielestäsi Paulin tasoinen laulaja mutta Roger ei? Eipä Roger enää nuoruuden päiviensä kunnossa ole mutta huippu rocklaulaja kuitenkin. äänessä ihanaa rosoisuutta ja tunnetta.
vaikea valinta kyllä Electric Firen ja Cosmos Rocksin välillä. EFirella joitain lolistavia biisejä mut vastapainoksi täyttä kuraakin löytyy ja se on sen verran poppilevy että vertailu on vaikeaa. cosmos rocks on tasaisempi ja tuollainen perus blues-rocklevy mut tietysti siinä on vielä tuoreutta jäljellä niin ei oikein osaa vielä verrata.Brian on jopa Rogeria huonompi laulaja, mutta se ei ole edes hänen levynsä suurin ongelma... ;)
Näiden levyjen perusteella Roger oikeasti osaisi kirjoittaa niitä mieleenpainuvia hittikappaleita joita "Queeniltä" voisi odottaa, kun taas Brian sortuu tarpeettomiin covereihin ja näihin samoihin väkisin väännetteyihin "perus" biiseihin joita Cosmos Rocksillakin on. - Soul Brother
... kirjoitti:
Brian on jopa Rogeria huonompi laulaja, mutta se ei ole edes hänen levynsä suurin ongelma... ;)
Näiden levyjen perusteella Roger oikeasti osaisi kirjoittaa niitä mieleenpainuvia hittikappaleita joita "Queeniltä" voisi odottaa, kun taas Brian sortuu tarpeettomiin covereihin ja näihin samoihin väkisin väännetteyihin "perus" biiseihin joita Cosmos Rocksillakin on.Suuri coverien määrä AW:lla selittyy sillä, että Brian oli alun alkaen tekemässä cover-levyä, mutta hylkäsi sittenmmin sen projektin ja heitti vain parhaat coverit mukaan uudelle projektille. Tämä teki AW:stä entistä hirveämmän sillisalaatin vailla päämäärää tai koherenssia.
Mutta mutta.. jos tätä Brianin ja Rogerin uutta levyä noihin edellisiin sooloprojekteihin verrataan, niin kyllä Cosmos Rocks tässä vertailun ihan hyvin kestää. Yhtään Dream Of Theen tasoista balladia tältä ei löydy ja ehkä Roger tosiaan olisi voinut tehdä tällekin levylle pari tarttuvaa popbiisiä tyyliin Is It Me ja Where Are You Now. Jotenkin tulee mieleen, että Brian ja Roger ovat tietoisesti kirjoittaneet biisejä, jotka soveltuvat Paulille. Tai sitten Paulin persoonallinen tulkintatyyli vain on niin voimakas, että se puskee läpi kaikesta ja saa kaiken kuulostamaan Paul Rodgersilta. Jälkimmäisen puolesta puhuisi se, että keikoilla Paul on tehnyt monista Queen-biiseistä itsensänäköisiä, mikä ei kaikkia Queen-faneja miellytä.
Nyt kun Cosmos Rocks on ollut jo pitkälle toista viikkoa kuuntelussa, niin uskaltaa ehkä jo sanoa jotain vähän "syväluotaavampaakin" levystä.
1) Brian kirjoitteli soapboxiinsa usein ennen levyn ilmestymistä, että materiaali on orgaanista ja juurevaa rockia, mutta että myös Queen-trademarkeja (laulu- ja kitaraharmonioita) tullaan kuulemaan. Brianin lupauksen ensimmäinen osa tuli mielestäni levyllä hyvin täytetyksi, mutta tuo Queen-puoli jäi enemmän kuin puolitiehen. Ja juuri sitä minä eniten odotin, kun ukot sentään kehtaavat Queenin nimeä bändin nimessä käyttää.
2) Miksei levylle palkattu ammattitaitoista basistia? Yksi suurimmista virheistä mielestäni. Monet levyn balladit paranisivat huomattavasti, kun basisti soittaisi "deakymäisiä" nopeita fillejä, mutta sen sijaan tilalla on yksinkertaisia slaidauksia perusnuotista toiseen. Esim. We Believe ja Some Things That Glitter ovat sellaisia biisejä, joissa odotan aina kuulevani kunnon bassottelua -mutta turhaan.
3) Joku taisi tällä foorumilla jo aiemmin peräänkysellä tuottajaa ja tässä olen kyllä samaa mieltä. Bändi olisi tarvinnut jonkun ulkopuolisen potkimaan persuksille ja vaatimaan enemmän. nyt moni hyvä biisi-idea on jäänyt keskeneräiseksi. Tässä kenties syy, miksi levyllä on paljon "ihan kivoja" biisejä, mutta vain muutama sellainen biisi, joka todella kestää kuuntelua.
Mutta on tällä levyllä hyvääkin. Vaikken ole mitenkään väkipakolla levyä aivoilleni syöttänyt, niin moni biiseistä jää päähän pyörimään. Jopa ylipitkä We Believe on ihan toimiva biisi ja kun biisi pääsee käyntiin, niin siinä ehkä eniten sitä luvattua Queen-fiilistä.
Brianin kitarointi on paikoitellen todella hienoa ja se Brianin eduksi on jälleen sanottava, että mies kyllä osaa kehittää soolon joka palvelee biisiä (eikä kitaristin egoa). Aiemmin kovasti kehumani Warboys on myös oiva esimerkki siitä, että Brian saa edelleenkin kitarastaan irti sen mitä on totuttu odottamaan. Sävellyksenä tämä ei mitenkään kaksinen ole, mutta kun Brianin kitara alkaa ulista pommien ja kuoron säestyksellä, niin siinä alkaa jo selkäpiissäkin tuntua liikettä. Through The Night nousee aivan uudelle tasolle Red Specialin ansiosta ja Brianin soolo pelastaa muuten yksinkertaisen Call Me -hupailun. Ainoa todellinen hazardisoolo Brianilta on mielestäni Still Burnin'in slidellä liikkeellä lähtevä, halvalta Joe Perry-kopiolta kuulosta soolo. - on hyvä!
Se oli hyvä levy. kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut että tätä päivää ikinä tulee.
Mutta pakko se on sanoa, että Hot Space oli upea levy, ainakin jos sitä verrataan Cosmos rocksiin.
Jopa Flash Gordonilla oli enemmän originaalia musiikkia ja luovaa otetta.Mitä? Hot space on todella hyvä levy!
- vs Roger / Brian
luettavissa kirjoitti:
rivien välistä että Brian on mielestäsi Paulin tasoinen laulaja mutta Roger ei? Eipä Roger enää nuoruuden päiviensä kunnossa ole mutta huippu rocklaulaja kuitenkin. äänessä ihanaa rosoisuutta ja tunnetta.
vaikea valinta kyllä Electric Firen ja Cosmos Rocksin välillä. EFirella joitain lolistavia biisejä mut vastapainoksi täyttä kuraakin löytyy ja se on sen verran poppilevy että vertailu on vaikeaa. cosmos rocks on tasaisempi ja tuollainen perus blues-rocklevy mut tietysti siinä on vielä tuoreutta jäljellä niin ei oikein osaa vielä verrata.Mielestäni Paul on ainoastaan TEKNISESTI parempi laulaja. Fiilis ja omaperäisyys puuttuu täysin. Jos joku tuntematon Paulin laulama biisi tulisi radiosta, en tunnistaisi ääntä mitenkään. Tylsä ääni, tylsät tulkinnat!!!
- löytyy
alelaarista. On nimittäin sen verran paska levy että ei tätä kukaan osta kun sana leviää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli2392095Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!1531355Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt521246- 741025
Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!
Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t3989- 78930
Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni211923Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen
mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.45825Kärsämäki rosvojen ja tuhopolttajien kylä?
Poliisi ampui uhkaava miestä Kärsämäellä. Ja vasta joku poltti rivitalon. Mikä riivaa Kärsämäkisiä? Joko tuulimyllyjen15640Kohta me ei enää nähdä :(
En pääse enää uppoutumaan silmiisi enkä kuunnella ihanaa ääntäsi. Elämä on pstä.39639