En ymmärrä, miksi on äärimmäisen vaikeaa löytää ihan tavallista, arkipäivän tietoa kummituksista ja niiden kokemisesta. Meillä on kotona muutama kummitus, mutta ei ne ole niitä dramaattisia horror kummituksia, joihin valtaosa ihmisistä tuntuu kaiken henkimaailman kulminoituvan. Liekö niitä sellaisia olemassakaan! Me kaikki ainakin mahdumme asumaan kaikki sulassa sovussa saman katon alle, lapsetkaan eivät niitä säiky. Joskus kuuluu lasten suusta " taas joku meni tuosta eteisestä", eikä siinä mitään. Ollaanko me muka ainoita, joilla on ihan mukavat kummitukset tuttavina vai eikö niistä ole hienoa kertoa, kun ei edes pelota?
Rakkaat kummitukset
Leodora
5681
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ne ole oikeita kummituksia kun ne eivät ole pelottavia. Kummitukset pelottaa aina ihmisiä. Te pidätte tavallisia rakennuksen rakenteiden rapsahduksia kummituksina! Meillekin tungettiin liian iso jääkaappi liian pieneen tilaan ja nyt se siinä natisee niinkuin joku kävelisi keittiössä.
niitten pitäisi pelottaa ihmisiä? Jos on kyse vaikkapa oman sukulaisen aaveesta / haamusta / ilmestyksestä, niin mikä syy sitä olisi pelätä.. ;)
Eihän se mitään jos ne käy poislähtiessään moikkaamassa, mutta jos ne alkaa asumaan niin siitä tietää ettei ne oo niitä oikeasti vaan pahoja tai rauhattomia henkiä, joilla ei oo asiat oikein ja ne tahtoo sotkea ihmisten asiat ja elämän, sillä ne on kateellisia. Ne valehtelee ja esittää olevansa sukulaisia ja kilttejä. Ne ei oo KOSKAAN kilttejä! Niihin ei saa luottaa!
meillä on myös kotihaamuja. lisäksi koira, 2 kissaa, 25 kanaa, kukko ja sika. haamut on näistä kaikkein kiitollisimpia hoidettavia. eivät syö, eivät tarvitse rokotuksia, pitävät varkaat loitolla ja kaiken lisäksi pesevät lakanansakin itse.
no okei, ei ne oikeasti niitä lakanoitaan pese. ne jättää ne pyykkikoriin ja muija pesee ne. joskus niillä on jäänyt kahleita lakanan taskuun ja ne pitää pyykkikoneessa helvetillistä ääntä.
piti lisätä vieläm yksi hauska episodi viime keväältä kun meille sattui pieni sekaannus:
illalla menimme nukkumaan puhtaisiin lakanoihin, ja juttelimme muijan kanssa päivän tapahtumista, kun varpaani osui lakanan reikään. ihmettelin, että melko uusi lakana on nyt jo rikki ja nostin peittoa katsoakseni tarkemmin. siellä olikin kaksi reikää. ensin luulin,että joku kummituksistamme on tullut jalkopäähän lämmittelemään, mutta sitten alkoi kuulua porstuasta kolinaa, kun eräs nuori aaveemme lenteli päin seiniä kun siltä puuttui ne silmänreiät.
siinä vähän aikaa naureskelimme ja menimme sitten vaihtamaan lakanat niiden oikeille omistajille.