pelottaa vieläkin

lähistöllä ollut mitään kirkkoa tai jotain seuraa teltassa esim laulamassa?

on muutaman päivän aikana tullut sinulta palstalle noin kymmenen, sekä vastaavantasoisia kommentteja, erehdynkö?

Wikistähän spiritismiin löytyy lähteitä. Alkoi Maggie (1838–1893) ja Catherine Fox (1841–1892) toimesta.

Rouvat sittemmin kommentoivat asiaa: Maggie Fox myönsi, että Foxin sisarukset olivat tuottaneet ääniä muun muassa vetämällä narun päässä olevaa omenaa portaikossa sekä naksauttelemalla jalkoja ja käsiä.

Sitten vaihtoivat mielipidettä: Myöhemmin siskokset peruivat tunnustuksensa, mutta lisäsivät, etteivät halua olla mukana enää minkäänlaisissa istunnoissa.

Jos oikein muistan niin koko spiritismin idea on kokenut ylä- ja alamäkiä. Parhaiten sillä on mennyt maailmansotien jne jälkimainingeissa. Toisin sanoen haisee siltä, että koko homma on "otetaanpas epätoivoisilta ihmisiltä viimenen euro taskusta pois"-peliä, kun niin kovasti haluavat kuulla mitä kuolleilla läheisillä olisi asiaa.

Jos kaksi, todennäköistä, huijaria kehitti koko idean, niin voiko spiritismi todella toimia..?

Onko missään edes pienen pientä heiveröistä todistetta, että sen avulla on saatu yhteyttä muualle kuin asiakkaan käden ja istunnonpitäjän lompakon välille?

LOTTO NUMEROT!! jatkoa...
Kirjoittanut: quelle 22.7.2007 klo 18.22


ja unohtu mainita niistä lottonumeroista..
Sillon muuan vuosi sitten pelattiin isolla porukalla. Osa oli tuntemattomia puolituttuja ja osa perheenjäseniä ja osa hyviäkin kavereita.
Pistimme kaikkemme peliin..
Ja se oli niin järkyttävä kokemus etten koskaan ennen ole itkenyt puoltavuorokautta putkeen...
Stinan kultainen rippiristi poltti hänen ihoonsa iljettävän toisen asteen palovamman, lääkärissäkin käytiin ja emme kehdanneet kertoa totuutta että se tuli pelatessamme, vaan selitimme että olimme leikkineet kumpi pystyy pitämään sitä kauemin iholla sytkärillä lämmitettynä.. Olisi kait passittanut meidät hoitoon totuuden kerrottuamme?!
Niin, tämä tapahtui niin, että istuimme n,25 henkinen porukka mummolamme isossa olohuoneessa. kaikki lattialla suuressa ringissä, lautana toimi tätini mairen, Floridasta tuoma "kyseinen pelilauta" ja huoneessa paloi abouttiarallaa yli 300 kynttilää. Ja keittiössä paloi öljylamppu katossa. Jokainen kysyi vuorotellen, stina kysyi lottonumeroita (joista olin varoittanut häntä aiemin) ja meni hetki ennen kuin mitään tapahtui.Kaikki tuijottivat lautaa jännittyneenä ja sitten tummahkohahmo syöksähti laudasta kohti Stinaa ja stina huusi pidellen kaulaansa.
Risti oli kiinni ihossa. Vaikka tytöllä oli poikakaverinsa fritsuja pureman kaulan peitteenä melkein poskipäille saakka ulottuva keltainen poolopaita. (kaulus oli järkyttävän suuri, niinkuin muodissa oli muuaan vuosi sitten) säikähdimme kovasti ja minä ja Stinan äiti (stina istui keskellämme) laitoimme valot päälle ja tytö n makoilemaan Stinan äidin syliin. Stina houri jotain ja hänen silmänsä muljahtelivat kuten yleensä jos on tajulähteä. Kovan kivun seurauksena hän pyörtyi. Soitimme hätäkeskukseen ja sieltä neuvottiin että ei olisi suuri hätä ja menimme autolla sairaalaan. Kyllä he vähän pitivät meitä tyhminä sairaalassa kun selitimme että kokeilunhaluisina leikimme ristillä ja sytkärillä.. Vaikka todellisuudessa niin ei todellakaan ollut. Stina uskoi jumalaan, mikä saattoi olla osa syynä (kenties)?? siihen että piru suuttui tai vastaavaa. Stina sai sairaalassa, jonkun kipu pistoksen ja palokohtaan levitettiin jääkylmää rasvaa. Kotona kukaan ei jättänyt Stinaa yksin hänen nukkuessaan eikä ollessaan valveilla. Mikä hauskinta pelissämme oli, että mukana olivat myös Mummoni Brita, ja muita vanhempia sukulaisiani. Mummoni Brita kertoi että siinä talossa jossa me pelattiin (hänen nuoruuden asuintalonsa) joka toimi nyt kesämökkinä, oli asunut joskus 1800- luvun lopulla ilkeitä ihmisiä, joita moni kylän asukas pelkäsi ja epäili noidiksi tai paholaisiksi. Mummoni äiti oli joskus aikoinaan rakastunut (ennen mUmmoni syntymää) kyseisen talonväen nuorukaiseen ( mummoni äiti asui tuolloinen omien vanhempiensa kanssa kylän toisessa päässä), ja nuorukainen oli kertonut pelkäävänsä sitä taloa vaikka se oli silloin muutaman vuoden vanha, mutta siellä oli hoidettu sairaita sukulaisia. Ja yksi suvun sairastelijoista oli ollut erittäin ilkeä ja pikkumainen kaikkia nuoria kohtaan jotka eivät eläneet säädyllistä elämää ja tekivät pienenkin väärän eleen elämässään. (Nainen) oli kertonut langettavansa kirouksen talon ylle ja sen asukkaille, koska holtiton nuorukainen ja mummoni äidin rakastaja oli naisten naurattaja, nainen pillastui... Sinä iltana kun stinalle tapahtui se ns"onnettomuus" tuttavani jukka ja hänen poika ystävänsä Sakke olivat huomanneet pelin aikana että kirjahyllyssä oli heilunut hiljalleen tasaisin väliajoin vanhan aikainen musta raamattu (sellainen iso). Emme pelaa peliä enää koskaan, ainakaan siinä talossa. Ja minä vielä vähemmän koskaan. Stina halusi myös minun sanovan tähän juttuun että ei suosittele sen pelaamista niille jotka nauravat ja vähättelevät peliä. Näinhän kävi stinalle joka ei uskonut tippaakaan peliin ja uskoi vain taivaalliseen jumalaan. - Tässä muutama tällainen varoittava sana. JA SAATTAA OLLA PIENIÄ KIRJOITUS VIRHEITÄ KOSKA MINULLA ON TODETTU PIENESTÄ SAAKKA LIEVÄ LUKIHÄIRIÖ! ettei siitä tarvi alkaa urputtamaan..