armeija ja uskonto

Palvelukseen astuessasi sinun uskontokuntiin kuulumistasi kysellään, joten siinä vaiheessa ilmoitat olevasi siviilirekisterissä ja uskonnoton. Oletan, että ateistina et kuulu kirkkoon, jos kuulut on sinun myös (tietääkseni edelleen) kirkonmenoihin osallistuttava, joten kirkosta on erottava _ennen_ asevelvollisuuden suorituksen alkua.

Myös sotilasvala korvataan tunnuksettomalla juhlallisella vakuutuksella, joten uskontojen sietäminen intissä jää melko vähiin

Puolustuvoimissa ei tarvitse ottaa osaa mihinkään kirkolliseen toimintaan, jos ei kuulu kirkkoon. Mutta luulen, että pelkkä ateismi ei riitä selitykseksi, vaan on ensin erottava kirkosta.

35 vuotta sitten armeijaa käydessäni,rippikoulua käymättömänä ja kirkosta eronneena, jouduin osallistumaan kaikkiin uskonnollisiin palveluksiin,joko tekemällä muunlainen vaihtoehto niin vaikeaksi, että valitsi "pienimmän riesan tien", tai vaihtoehtoja ei kerrottu olevankaan.Pitipä ilmottautua rippikouluunkin, kun olin muka nimeenomaan pyytänyt. En sitä kuitenkaan käynyt.Toivottavasti nykyisin on rehellisempää touhua.No, Jumalanhan väitetään olevan aina omien sotilaiden puolella ja oikeuttavan kaikkiin julmiin tekoihin mitä sodassa eteen tulee. Hassua vain on se, että vastapuolella on sama juttu!

Sotilasvakuutuksen vaihtoehtona on uskonnoton sotilasvakuutus. Järjestelyt sen vakuutuksen/valan antotilaisuuden suhteen vaihtelevat vielä. Jotkut ovat tasavertaisia, jossain vakuutus on paljon koruttomampi.

Vakuutuken antajien tulisi päästä tasavertaisesti ohimarssiin, jos sellainen on vakuutus-/valatilaisuuden yhteydessä ao. paikkakunnalla (ainakin kesäisin usein on).

Vala annetaan palveluohjesäännön mukaisesti, siis muodossa. Samoin eräät rukoilutukset, joita herra sotilaspastori jossei peräti kenttäpiispa suorittavat. Näin ollen niistä pidättäytyvät varusmiehet joutuvat/pääsevät muista erillään.

Oikeampaa olisi, että rukoilut poistettaisiin kokonaan virallisesta palveluohjesäännöstä, ja mahdollisuus niihin ehkä säilytettäisiin mutta muoto olisi vapaampi, eri tavalla.

Ihan alokasaikana Sun varmaan pitää sanoa, että et mene papin tunneille eikä hartauksiin. Papin tunnin sijaan saattaa olla esim. kuraattorin tai yksikön komentajan pitämä oppitunti, jossa käsitellään vaihtelevia asioita. Se on oikein.
Periaatteessa niissä kai pitäisi puhua jotain mm. kriisiavusta, jos tulee kriisitilanteita.

Perustuslain hengen ja kirjaimen mukaan myös kirkkoon kuuluva voi pidättäytyä rukoilemisesta, koska kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen, ja hän voi myös valita sotilasvakuutuksen.

Hyvää se tekee sinullekin olla Sanan kuuulossa ja saamassa varjelusta elämään.

Jumalia vilisevä sotilasvala on korvattavissa "juhlallisella vakuutuksella", jonka sisältö on sama mutta ilman jeesusteluja.

Hartauksiin ei tarvitse osallistua - tämä toimi jo aikanani 1989-90 armeijassa.

Muistan vain kerran, että päivystävä upseeri kielsi kirkkoon kuulumattomilta oikeuden poistua rivistä iltahartauden ajaksi. Perustelu oli että "Ei tämä kauan kestä".

Sitä en takaa, että sulkeiskoulutukseen yhä kuuluu kenttäjumalanpalvelukseen kuuluva käskysarja: "KYPÄRÄ! PÄÄSTÄ! RUKOILKAAMME"

"Olen ateisti. Armeijaan olen menossa saadekseni tämän velvollisuuden päiväjärjestyksestä pois."

Kannattaa hoitaa alta pois. Kiität itseäsi myöhemmin. Saatat jopa viihtyä siellä. Itse ainakin viihdyin. Kaikki riippuu ennakkoasenteesta ja huumorintajusta, sekä kysästä suhtautumisesta.

"Armeijassa kuitenkin olen kuullut pidettävät jumalanpalveluksia, rukoushetkiä ja muita vastaavia. Tämä tällainen todella loukkaa minua henkilökohtaisesti, se että pakotetaan julistamaan sellaisen nimeä johon en usko pienimmissäkään määrin."

Armeijassa todella on jumalanpalveluksia sekä yksikön pihassa, että "kirkossa". Lisäksi on iltahartauksia sekä kenttäjumalanpalveluksia maastossa.

Näitä kenttä-versioita on harvoin. Säännöllisesti, n. 2 kertaa kuussa on jumalanpalvelus/kristillinen aamunavaus kasarmialueella. Iltahartauksia oli meillä ainakin n. kerran kuussa. Vaihetelee varmasti paikan mukaan, kuinka paljon näitä tilaisuuksia on. Siellä ulkona muodossa kenttäpastori pitää hartauden, jonka jälkeen pataljoonan komentaja haukkuu joukon. Näin meillä kävi usein. :P

Kirkkoon kuuluvien on osallistuttava näihin tilaisuuksiin. Kirkkoon kuulumattoman ei tarvitse osallistua mihinkään uskonnonharjoitukseen. Ainoa poikkeus ovat noi sulkeiskomentojen, lakki-päästä-rukoilkaamme-aamen-lakki-päähän -harjoittelu. Siinä kyseessä ei ole kuitenkaan rukoilu, vaan ainoastaan liikkeiden harjoittelu. Älä ota komentoa rukoilkaamme vakavasti, sillä oikeasti siinä ei rukoilla.

Myöskään paraateihin ei tarvitse osallistua, mikäli siellä järjestetään jumalanpalvelus samalla (mikä on tavanomaista). Periaatteessa pitäisi järjestää kirkkoon kuulumattomille muuta ohjelmaa, mutta ainakin meillä kirkkoon kuulumattomat jäivät usein punkalleen nukkumaan siksi aikaa, kun kirkkokansa kävi aamunavauksessa ulkona tuiskussa ja tuulessa. Voi olla siis hyvääkin säkää. Ei aina keksitä paskaa puhdehommaa. Itse en ainakaan kokelaana mitään muuta palvelusta ikinä yrittänyt järjestää tai ehdottaa uskonnottomille, tietenkään! :)

Koko ajan uskonnottomien vähemmistö intissä kasvaa, joten et ole yksin ajatustesi kanssa.

"Jopa sotilasvalassa oleva "Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä" aiheuttaa osaltani pientä suuttumusta vanhoillista järjestelmää kohtaan."

Itsekin pidän nykyistä järjestelmää aikansa eläneenä muinaisjäänteenä. Itse osallistuin valaan, mutta tuota kohtaa en lausunut ääneen. :)

"Onko kaikkeen uskontoon liittyvästä mahdollisuus kieltäytyä (sotilasvalasta ei, sen tiedän, mutta yhden lauseen kestää hammasta purren). Mihinkään palveluksiin ja rukouksiin en kuitenkaan ota osaa missään tapauksessa, tuli putkaa tai muuta. "

Älä murehdi. Voit osallistua sotilasvakuutukseen, mikä on loistava vaihtoehto. Itse osallistuin sotilasvalaan, perhesyistä. Isä ja äiti tulivat katsomaan 500km päästä valatilaisuutta, joten valitsin perinteisemmän ja näyttävämmän vaihtoehdon. Käsityksesi uskonnollisen valan pakollisuudesta on täysin virheellinen, onneksi. Itse kävin intin 2007 ja olin komppanian ainoana kokelaana velvoitettu tietämään yleisen palvelusohjesäännön säädökset melko tarkasti, joten tässä kohtaa minulla on jopa tietoa.

Kuitenkin loppujen lopuksi uskonnot ovat intistä kokonaisuudessaan ehkä yksi promille, jos sitäkään. Tärkeintä ovat joukkuekaverit ja yhdessä tekeminen, sekä kiinnostavat harjoitukset ja johtajakokemukset (mikäli on vuoden, suosittelen!!) Älä stressaa ollenkaan!! Tätä toivon. Nimittäin huolesi ovat turhia, mikäli sinulle sattuu yhtään saman kaltaisia esimiehiä kuin minulle. Jos sinua pakotetaan uskonnolliseen toimintaan esimiestesi taholta, voit ottaa yhteyttä oikeusupseeriin tai riippuen tapauksesta, kouluttajiin tms. Viimekädessä eduskunnan oikeusasiamies on velvollinen käsittelemään kantelusi, mikäli sinut pakotetaan uskonnollisiin tilaisuuksiin vasten omaa tahtoasi, ja kun et kuulu kirkkoonkaan.

Tässä vielä eräs hauska muisto intistä liittyen aiheeseen. Kun sulkeisissa (ei-uskonnollista palvelusta) harjoiteltiin tulevaa valatilaisuutta varten noita rukousasentoja ym. eräs yliluutnanttimme lausui yllättäen rukouksen (huumorilla, toivoisin :) Rukous meni näin. Lakki-päästä-rukoilkaamme: Rakas jumala. Anna minulle ensi saapumiserässä parempia alokkaita. Aamen. Kyllä oli porukalla pokassa pitelemistä. KO yliluutnantti oli hyvä letkautuksissaan muutoinkin.

Uskonnon ja omantunnon vapauden toteutumisen näkökulmasta tarkastellen varusmiesaika on vähintäänkin haasteellinen. Armeijassa ns. kirkollisella työllä, hartaustilaisuuksilla ja muodossa tapahtuvalla johdetulla rukoilemisella on kohtuuttomasti ylikorostunut asema, jota pönkitetään kyseenalaisesti Yleisellä palveluohjesäännöllä.

Yleisenä suhtautumisena tuntuu olevan, että kirkollisesta työstä ja uskonnon harjoittamisesta saa ainoastaan pyynnöstä vapautuksen ja vain ellei kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuulumattomille ei saisi armeijassa tyrkyttää uskonnollisia menoja, vaikka heillä olisikin oikeus pyynnöstään osallistua kirkollisiin menoihin.

Nykytilanne edellyttää kirkkoon kuulumattomilta alokkailta erityistä aktiivisuutta ja siten jonkinasteista kanttia, rohkeutta ilmoittaa, että ei osallistu hartauksiin ja kirkolliseen työhön, vaikka "järjestelmä" sitä tuntuu odottavan kirkollisiin menoihin osallistumista. Vapautuksen kirkollisista jutuista kyllä saa kun sanoo selvästi sen heti palveluksen alussa.

Eikä kirkkoon kuuluvankaan kait tarvitse perustuslain 11 § pohjalta katsoen osallistua "kirkollisesta työstä" ainakaan siihen kuuluviin hartauksiin ja kenttäjumalanpalveluksiin, sillä pelkkä kirkon jäsenyys ei velvoita siviilissäkään jumalanpalveluksiin. Palveluohjesäännöllä ei voi kumota perustuslaillista oikeutta.

Perustuslain 11 § toteutuukin siinä, että kaikki, myös kirkon jäsenet, voivat valita uskonnottoman sotilasvakutuksen.

Sen sijaan kenttähartauden ja paraatikatselmuksen kytkykauppa Yleisessä palveluohjesäännössä - kohta 415: "Jos he (evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomat) eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta." - on selvästi ainakin muita kuin evankelisluterilaisia varusmiehiä syrjivä menettely. Siis uskonnoton varusmies, joka ei halua osallistua uskonon harjoittamiseen, ei pääse paraatikatselmukseen, jos hän ei suostu rukoilemaan käskyn mukaan asennossa?! Voiko tämä olla totta 2000-luvun Suomessa!?