Rintasi
tanssivat, liehuvat kuin liput.
Koetan pyydystää ne suuhuni,
eivät suostu nuo kiusaajat.
Lantiosi kiskoo kulliani
syvemmälle, imee, ahmii,
ahdistaa ja puristelee
helmelle roiskuvaa mahlaa
vaaleata ja sakeaa.
Kasvosi, korvasi, hiuksesi
ja silmäripsesi litimärät
täynnä spermaani,
jota kiimaiset huulesi
maiskutellen lypsävät.
Tämä ei ole edes vielä ensi-ilta,
koko näytäntökausi on edessä...
tanssivat, liehuvat kuin liput.
Koetan pyydystää ne suuhuni,
eivät suostu nuo kiusaajat.
Lantiosi kiskoo kulliani
syvemmälle, imee, ahmii,
ahdistaa ja puristelee
helmelle roiskuvaa mahlaa
vaaleata ja sakeaa.
Kasvosi, korvasi, hiuksesi
ja silmäripsesi litimärät
täynnä spermaani,
jota kiimaiset huulesi
maiskutellen lypsävät.
Tämä ei ole edes vielä ensi-ilta,
koko näytäntökausi on edessä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Suusi on lumonnut rintani
voit imeä
hyväillä
Samalla kosken jumalaista
kulliasi punakyntisellä
kädelläni
Nuole
älä väsy
Orgasmini on kadonnut
kiihkon viidakkoon
se odottaa
odottaa..
kiusaa minua
vie kielesi puuduksiin
Käännyn
en kohta jaksa..
mutta kullisi kiihdyttää minua
aina vaan....
Eikä minua enää väsytä
Ensi-illan uusinta esitys
Se alkaa kohta
Koska joka kerta
on erilainen,
hullu yö ja täysi kuu
odottavat meitä...
Kohta olemme tass
sinäminäkäärme
ja lumi on vain
auringon usvaa
varpaissamme.
Rakastan!
hullukuu
ja
täysiyö
ne ovat meidän
ilman jatkoaikaa
kaadumme lumeen
nauran
kuulethan sen
tapaavat harvoin samalla
taivaalla, mutta toisensa
nähdessään hulluttuvat
kiimasta - intohimosta.
Kummallakin kaksi
varjoa, toinen takana,
toinen edessä ne taas
yhtyvät edestä ja takaa.
Rintasi kirsikoilta nuolen
valkeat kuuraiset kukat,
ikkunaan jätät kahden
pallon sulaneet kuvat.
Kuuhullujen himoa
toisiinsa ei päivä,
voi sammuttaa...
Huomenta,
Pekka
vedän verhot pois kuun tulla sisään
ja samalla sinäkin tulet
kutituksesi vie mennessään
otan varjosi vastaan
se kohtaa omani
kiinnittyy kylkeeni
supisee korvaani
sytyttäen liekin
jääkukat ikkunassa
sulavat kahdeksi
toinen olet sinä
ja toinen...
puoltapäivää;))
Kätesi kulkee kaulallani,
pujahtaa nappeja availlen
alemmaksi, etsii jotakin:
taidan hieman aavistaa.
Ottaa kullistani kiinni,
lämpö virtaa reisilleni
kuin auringon valo
verhojesi raosta.
Riisun verhosi ja paljastan
hehkuvat rinnat. Kirsikat,
nuo talventörröttäjät
jo kovettuen kieleni imuilla.
Huulesi pehmittävät ja
kielesi vaeltaa viehkona
alta kulliani kutitellen.
Olen valmis sulamaan...
Naisen liekkisi leimahtaa,
otat minut syliisi, sisääsi
rintojen nännit iskien
tulen palaviin silmiini.
Juon, nuolen, nain sinut
edestä ja takaa, kunnes
vaikerointiasi seuraa
pidätetty hiljainen huuto.
Kutsu tulla taas, tulla
uudestaan ja kovempaa
ja viedä sinut kuun taa,
kauaksi tästä maailmasta.
Olet selvästi odottanut tätä hetkeä.
Leikit, että vain minun käteni vaeltavat,
mutta salaa hipaiset minua.
Teeskentelen, etten huomaa.
Miehuutesi voima
ei lakkaa hämmästyttämästä.
Se saa minut etsimään sinua
kiihkeämmin.
Taitava olet,
kielesi tanssii
kuin toreador,
pyörittää ja hämää.
Tahdotko..
Et..
Tahdot kuitenkin,
että otan sinut syliini,
keinutan kaluasi
nain ja maistelen.
Tulessa olet,
kuten naisesikin,
sinäminäkäärme
sihisee.
Lupasit.
Siis vie minut
pois täältä,
kalullasi niin kauas
kuin voit.
Huutoni hullussa yössä,
se kuulostaa kuiskaukselta
korvissasi..
Se kutsu on vain yhdelle
ja hän sen kuulee.
Mistä tiesit, että tahdon
tai en, vastustelen vain
muodon vuoksi odottaen
täydenkuun taas katselevan.
Kieleni halua maistaa kaikki
makujesi vivahteet, muodot,
tuoksut ja helmesikaarteet.
Tässä tulessa sammutus: turhaa.
Se vain lisää kiihkon poltetta,
sihahtavia pirskahduksia suuhun.
Kullini on kuullut kutsusi ja
on valmis kuuhullutuksiin...
Kuorrutan huulesi vaahtoavalla
virrallani, jossa koskikarat jo
sukeltelevat pyydystellen
ihoillamme kimaltavia tähtiä!
ei ole minusta vastustajaksi
en taistellut alkuunkaan
vain hienonhienoa
teeskentelyä
leikin varjolla
saan suuhuni etsivän kielesi
annan sen kuljettaa
tunnetta sisällä
se ei hiiviskele
vaan hyökkää soluissani
kuin sissi
kaataen edeltään kaikki esteet
nuole ja imuta
kieri ja pöllytä
kestän kaiken
olen pyörteessä
josta nousu voi
olla hankalaa
etenkin kun parina
on kuuhullu
täysikuun maasta
ja kaikki tähdet
olivat tänä yönäkin meidän
Himoa vastaan ei taistella,
sen annetaan viedä mukanaan.
Kiihdytetään äärimmilleen
tämä reisillä valuva puro.
Kiemurakäärmeen salapoluksi,
jota myöten, sitä seuraten
kullini kärki löytää hapuillen
tiensä vihreään lehtiviidakkoon.
Miettii hetken, kuin aavistellen
tulevaa tuoksua ja työntyy
lohena lantioosi, läpi huultesi,
kohti kohtua kahlaten virrassa.
Työntyy, kiemurtelee, vetäytyy,
ravistelee, pullistuu ja äkkiä
virtaa vasten painovoimaa, sisään
ja sisemmäs tulisena suihkuna.
Sinäminä huutaa, kuiskaa, itkee
ja nauraa, tukehtuu spermaan ja
juo, ahmii kaiken litimärästä,
kaiken saadun antaneesta kiihkosta.
autuaana lepään sylissäsi
purit minua niskasta
taltutit kiimahuipun huulillasi
joitten kosketusta
en pakene
lohenpunainen lihani
otti sinut
puristi ja kiusasi
ettet aika-ajoin
ollut edes tajuissasi
kuumana virtaava veri
suonissasi sai sinut
kimppuuni uudelleen
ja
taas
ja
taas
vääntelehdin
näyttää että olen tuskissani
mutta se on harhaa
sen suurempaa nautintoa
ei mies voi naiselleen antaa
kuin sinä
kullillasi teet
työnny
tunge
pane
ole kokonaan minussa
ole vain huulilla
mene pohjaan
etsi
laukea
jaa tähtisateesi kanssani
voihkin kanssasi
lopulta
vaivun himon pumpuliin
annoit kaiken
enemmänkin
Lisää, pure vielä lisää!
Kullini huutaa ei tuskassa,
vaan hulluna kiimassa...
Tässä jumalaisessa tuskassa!
Vielä vähän lisää ja taas
vähän lisää, lisää. Ime,
vielä lisää, en voi en tahdo
olla tahtomatta vielä lisää...
Lennän, en tahdo laskeutua
tästä pilvestä. tästä unesta,
tästä hulluhoureisesta kuusta.
Panen Sinua sata kertaa...
Tuhannesti otan Sinut, ei
vain itselleni, vaan kaikille
sadoilletuhansille katsojille,
joiden edessä, kuun valossa.
Sain Sinut, sain kaiken ja
Venus jäi kateellisena
katsomaan Marsin kalpean
vihreää varjoa... SinäMinä!
MinäSinä ja KuuKuu nyt
yhdessä yöllä YöYö ja
SinäMinä toistemme
sisässä aamuun asti!
suutelit minua kuin sade
olit raikas ja virkistävä
imin sinusta elämää
ja vein käteni kaulallesi
purin
sitä toivoit
näykin
sain kiimasi nousemaan
tahdo vain lisää
niin minäkin teen
imin kulliasi
kuuhullujen yössä
riettaassa ajassa
jossa minuutit katosivat
sekunnit tulivat suuhuni
planeettojen törmäys
ei koskenut
vaan lennätti meteorisateen
suuhuni
aamu
älä tule vielä
jatku ainakin tämä
päivä kokonaan
sillä minäkin tahdon..
lisää
Silmäsi, kasvosi, rintasi, reitesi
hohtavat vielä öisen kiimamme
sinisissä jälkijäristyksissä.
Värähdät kun nuolaisen hopeahelmeä.
Kymmeniä kuivuneita pieniä puroja
kaartelee yhä ihoillamme
kuin ilon ja tunteiden karttana.
Ihon kalliopiirroksena.
Siellä täällä kuultavia pisaroita,
Meteorisateen jälkiä kuunsillassa
Nekin helmenhohtoisia.
Suussani makea tuoksusi ajattelen:
Silta se olet Sinä,kekuman silta.
Kahden sielun ja ruumiin kauneus
Yhtyneena ahneen suun imuihin,
lantiosi rytmiin,tulivuoreesi.
Kaikki ne huutavat: lisää!
Olen valmiiksi märkä, janoinen,
nälkäinen syömään kirsikat
koviksi. Olen jo tulossa Sinuun!
Kun lausuit nimeni
hipaisit minussa jotain
jotenkin.....
Sinisenä hohtava intohimo.
Plutoniumin ydin
se hehkuu minussa
sillä sinä sen päästit
valloilleen.
Ihan kuin olisin heti tuntenut
sinua kohtaa jotakin
ihmeellistä.
Sinä karheankorskea Uros
odottaen Naarasta....
ei..
Odotat Narttuasi
sopivan kosteaa.
Kainaloon sopivaa.
Suuhun sattuvaa.
Kalusi jenkoihin
soljuvaa.
Nälkäsi vain kasvaa.
Siitä kasvaa himo
joka voittaa kaikki esteet.
Tule, oveni on jo valmiiksi auki!
Jospa - ihan kuin -
olisikin se hehku,
joka saisi lähteesi
pulppuamaan ilosta.
Kosteaksi tekevän
kohtaamisen ilon
ja värisevien ihojen
hellän kosketuksen.
Huulillasi tungettelee
jo nälkäinen kullini.
Etsii kielesi sanoja
sinipunakirjaimisia.
Onko niin, että sanat
kiihko ja himo ovat
kuin SinäMinä ja
MinäSinä?
Toisiinsa
Kietoutuneet?
sinä tunnet jo minut
tiedät tien lähteelle
tunnet nännien koventuneen
kätesi etsii tietä
leikitellen
en värise
tärisen
odotus
mikä ihana olotila
pitkität
pitkitä
nousen kiihkon tikapuita
täytän suusi kielelläni
siirrän huutoni suuhusi
kumpi sinä olet
minä vai sinä...
mistä meidät erottaa
Kuinka en tuntisi Sinua
tuhannesti rakasteltua.
Kirsikoidesi kärjet
nuolen kuumiksi kuiksi.
Nouse tikapuita Sinä,
minä kaadan ne syliini,
jotta voisin pelastaa
Sinut putoamaan minuun.
En pitkitä, valun jo halua,
mutten anna sitä vielä
Sinulle, ennenkuin
suutelet niskaani perhosen.
Päivä voi olla pimeä yö,
mutta Sinä olet aurinkokuuni,
keskikesätalveni pääskysen
lähtevä siivenisku.
taas tulemme, taas näemme,
taas ajamme toisemme
suloiseen hehkuvaan kiimaan,
josta muut eivät tiedä mitään!
Täytän sinun kohtusi tulvallani,
se kirkuu, loiskii, lainehtii.
Upottaa huutosi reisiesi väliin
ja maustaa kieleni tuoksullaan.