Miten on lasten edun mukaista purkaa pitkäaikainen sijoitus??

tekstiin? En ole sama henkilö, vaikka minuakin huvittia ajatustemme samankaltaisuus. Työskentelen kyllä itsekin kasvatusalalla, tosin varhaiskasvatuksen parissa. Sielläkin erityislasten (myös huostaanotettejen) lasten osuus on kasvanut ja näin esiopettajan näkökulmasta tilanne kiinnostaa. Vielä suurempi syy pohtia tätä asiaa on kuitenkin vilpitön haluni ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Voisin nähdä itseni kokopäiväisenä äitinä huostaanotetuille lapsille. Siksi toivonkin saavani asiallisia vastauksia ja kokemuksia sijaisvanhemmilta.

tuohon erityisopettajan kirjoitti:

tekstiin? En ole sama henkilö, vaikka minuakin huvittia ajatustemme samankaltaisuus. Työskentelen kyllä itsekin kasvatusalalla, tosin varhaiskasvatuksen parissa. Sielläkin erityislasten (myös huostaanotettejen) lasten osuus on kasvanut ja näin esiopettajan näkökulmasta tilanne kiinnostaa. Vielä suurempi syy pohtia tätä asiaa on kuitenkin vilpitön haluni ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Voisin nähdä itseni kokopäiväisenä äitinä huostaanotetuille lapsille. Siksi toivonkin saavani asiallisia vastauksia ja kokemuksia sijaisvanhemmilta.

Lue lisää

Okei. Minua lähinnä ärsytti otsikko, jossa puhut lapsesta, ja tekstissä huolehdit vain sijaisvanhempien tuskasta. Jos jo lähtökohtaisesti on huolissaan _itsestään_ ja siitä miten kestää lapsen palaamisen omien vanhempien luokse, sijaisvanhemmuus ei ole oikea tehtävä. Piste.

Sitten muttiin ja selityksiin. Toki joskus voidaan jo alusta asti arvioida, että sijaisuudesta tulee pitkäaikainen. Mutta kyllä periaatteena pitää olla, että lapsen pitäisi pystyä palaamaan omien vanhempien luokse sen jälkeen, kun nämä ovat hoitaneet asiansa kuntoon, mitä nyt ikinä ongelmia onkaan voinut olla.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lapseen voi ja pidä kiintyä. Kyllähän sitä omatkin lapset lähtevät kotoaan, ei side lapseen silti katkea. Meillä on vuosien varrella ollut ehkä kymmenisen tuki- ja sijaislasta. Kaikki muut ovat palanneet omiin koteihin lyhyempien ja pidempien jaksojen jälkeen, viimeisimmät lapset olemme adoptoineet, koska heidän vanhempansa eivät heitä halunneet. En väitä etteikö lasten lähteminen ole tehnyt kipeää ja ollut surullista, mutta olen toisaalta ollut todella onnellinen niiden perheiden puolesta, niin sen piti mennäkin. Osan kanssa pidän tiiviimpää yhteyttä, osalle lähtee vuosittain vain synttäri- ja joulutervehdykset.

Sijaisvanhemmuus on vaikea homma mutta antoisa. Kuulostaa lattealta, mutta en osaa muutenkaan sitä sanoa. Mistä sitä omienkaan lasten kanssa tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Minulla on ollut omien lasten kanssa ihan yhtä paljon vaikeita jaksoja tai ehkä enemmänkin. Mieli avoimena, tuntosarvet herkkinä ja tukiverkko kuntoon, silloin pärjää, helpolla ei kuitenkaan pääse.

Inkeri70 kirjoitti:

Okei. Minua lähinnä ärsytti otsikko, jossa puhut lapsesta, ja tekstissä huolehdit vain sijaisvanhempien tuskasta. Jos jo lähtökohtaisesti on huolissaan _itsestään_ ja siitä miten kestää lapsen palaamisen omien vanhempien luokse, sijaisvanhemmuus ei ole oikea tehtävä. Piste.

Sitten muttiin ja selityksiin. Toki joskus voidaan jo alusta asti arvioida, että sijaisuudesta tulee pitkäaikainen. Mutta kyllä periaatteena pitää olla, että lapsen pitäisi pystyä palaamaan omien vanhempien luokse sen jälkeen, kun nämä ovat hoitaneet asiansa kuntoon, mitä nyt ikinä ongelmia onkaan voinut olla.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lapseen voi ja pidä kiintyä. Kyllähän sitä omatkin lapset lähtevät kotoaan, ei side lapseen silti katkea. Meillä on vuosien varrella ollut ehkä kymmenisen tuki- ja sijaislasta. Kaikki muut ovat palanneet omiin koteihin lyhyempien ja pidempien jaksojen jälkeen, viimeisimmät lapset olemme adoptoineet, koska heidän vanhempansa eivät heitä halunneet. En väitä etteikö lasten lähteminen ole tehnyt kipeää ja ollut surullista, mutta olen toisaalta ollut todella onnellinen niiden perheiden puolesta, niin sen piti mennäkin. Osan kanssa pidän tiiviimpää yhteyttä, osalle lähtee vuosittain vain synttäri- ja joulutervehdykset.

Sijaisvanhemmuus on vaikea homma mutta antoisa. Kuulostaa lattealta, mutta en osaa muutenkaan sitä sanoa. Mistä sitä omienkaan lasten kanssa tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Minulla on ollut omien lasten kanssa ihan yhtä paljon vaikeita jaksoja tai ehkä enemmänkin. Mieli avoimena, tuntosarvet herkkinä ja tukiverkko kuntoon, silloin pärjää, helpolla ei kuitenkaan pääse.

Lue lisää

kohdan, jossa huolehdin sijaisvanhemman tuskasta??? Tekstinihän on lähtökohtaisesti kirjoitettu nimenomaan lapsen näkökulmasta: kirjoitin, että JOS itse olisin sijaisvanhempi ja minun kohdalleni tulisi luopuminen rakkaasta sijaislapsesta, kestäisin sen kyllä sillä olisin alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyn sijoitukseen suostuessani. Kirjoitin myös, että minun OLISI VAIKEA KESTÄÄ LAPSEN TUSKAA, kun hänet temmattaisiin irti siitä ainoasta perheestä johon hän on tottunut. En oikein ymmärrä miten tämän tekstini olet voinut noin virheellisesti tulkita?

Kiitos kuitenkin muuten asiallisesta tekstisäsi. Kiitos samoin Helinä keijulle ja muille asiallisesti vastanneille:) Toivon saavani kommentteja ja todellisuuden kokemuksia lisää tästä aiheesta. Olen aivan samaa mieltä Helinän kanssa siitä, että sijoitetut lapset tulisi saada adoptoida jos sijoitus on kestänyt muutaman vuoden. Näinhän muuallakin toimitaan. Suomessa ei vain lapsen etu ole vielä se tärkein etu.

ystävällisesti tarkentaa kirjoitti:

kohdan, jossa huolehdin sijaisvanhemman tuskasta??? Tekstinihän on lähtökohtaisesti kirjoitettu nimenomaan lapsen näkökulmasta: kirjoitin, että JOS itse olisin sijaisvanhempi ja minun kohdalleni tulisi luopuminen rakkaasta sijaislapsesta, kestäisin sen kyllä sillä olisin alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyn sijoitukseen suostuessani. Kirjoitin myös, että minun OLISI VAIKEA KESTÄÄ LAPSEN TUSKAA, kun hänet temmattaisiin irti siitä ainoasta perheestä johon hän on tottunut. En oikein ymmärrä miten tämän tekstini olet voinut noin virheellisesti tulkita?

Kiitos kuitenkin muuten asiallisesta tekstisäsi. Kiitos samoin Helinä keijulle ja muille asiallisesti vastanneille:) Toivon saavani kommentteja ja todellisuuden kokemuksia lisää tästä aiheesta. Olen aivan samaa mieltä Helinän kanssa siitä, että sijoitetut lapset tulisi saada adoptoida jos sijoitus on kestänyt muutaman vuoden. Näinhän muuallakin toimitaan. Suomessa ei vain lapsen etu ole vielä se tärkein etu.

Lue lisää

Minä aivan luin tekstisi käsittelevän pelkoa ja tuskaa kokevista sijaisvanhemmista ja siitä miten itse mahtaisit tuon kestää. Jos olen ymmärtänyt väärin, pahoitteluni siitä.

Toisaalta, miksi lapsi kokisi pelkoa ja tuskaa, jos hän palaa omien biologisten vanhempiensa luokse? Jos tapaamisia on järjestetetty, huostanpurku toteutettu järjestelmällisesti ja rauhallisesti pitkän ajan kuluessa ja sijaisvanhemmat ovat puhuneet lapselle tämän vanhemmista positiivisesti ja rakentavasti ja suhtautuneet näihin samalla tavalla, niin miksi ihmeessä lapsi kokisi pelkoa ja tuskaa? Jos kerran lapsen vanhemmat ovat hoitaneet asiansa kuntoon, niin mikä olisi parempi paikka lapselle kuin hänen oma kotinsa. Jotain on pielessä, jos lapsi kotiin palatessaan kokee niinkin voimakkaita tunteita kuin 'tuskaa'.

Mulla oli tapana kertoa eräälle kotiin palaavalle lapselle iltasatua hänestä itsestään. Yhdessä keksittiin, mitä tämä lapsi tekee sitten, kun palaa iskän ja äidin luo omaan kotiin. Hän keksi liikuttavia ihan tavallisia juttuja, mitä tekee vanhempiensa kanssa, esim. pullan leipominen. (Sinänsä ihan hauska juttu, koska minä en leivo pullia kovin hyvin...) Vihjasin sitten lapsen äidille näistä tarinoista, ja hän leipoikin pullia lapsen kanssa. Eli lapsi tiesi koko ajan tarpeellisen paljon siitä missä mennään hänen elämässään. Yhteys vanhempiin oli aktiivinen koko ajan, ei tietoakaan pelosta tai tuskasta.

Inkeri70 kirjoitti:

Minä aivan luin tekstisi käsittelevän pelkoa ja tuskaa kokevista sijaisvanhemmista ja siitä miten itse mahtaisit tuon kestää. Jos olen ymmärtänyt väärin, pahoitteluni siitä.

Toisaalta, miksi lapsi kokisi pelkoa ja tuskaa, jos hän palaa omien biologisten vanhempiensa luokse? Jos tapaamisia on järjestetetty, huostanpurku toteutettu järjestelmällisesti ja rauhallisesti pitkän ajan kuluessa ja sijaisvanhemmat ovat puhuneet lapselle tämän vanhemmista positiivisesti ja rakentavasti ja suhtautuneet näihin samalla tavalla, niin miksi ihmeessä lapsi kokisi pelkoa ja tuskaa? Jos kerran lapsen vanhemmat ovat hoitaneet asiansa kuntoon, niin mikä olisi parempi paikka lapselle kuin hänen oma kotinsa. Jotain on pielessä, jos lapsi kotiin palatessaan kokee niinkin voimakkaita tunteita kuin 'tuskaa'.

Mulla oli tapana kertoa eräälle kotiin palaavalle lapselle iltasatua hänestä itsestään. Yhdessä keksittiin, mitä tämä lapsi tekee sitten, kun palaa iskän ja äidin luo omaan kotiin. Hän keksi liikuttavia ihan tavallisia juttuja, mitä tekee vanhempiensa kanssa, esim. pullan leipominen. (Sinänsä ihan hauska juttu, koska minä en leivo pullia kovin hyvin...) Vihjasin sitten lapsen äidille näistä tarinoista, ja hän leipoikin pullia lapsen kanssa. Eli lapsi tiesi koko ajan tarpeellisen paljon siitä missä mennään hänen elämässään. Yhteys vanhempiin oli aktiivinen koko ajan, ei tietoakaan pelosta tai tuskasta.

Lue lisää

Kyllä tosiaan tarkoitin vietini nimen omaan lapsen näkökulmasta. On hassua ajatella, että jos lapsi on ollut vauvasta asti sijaisperheessä vaikkapa 8 vuotiaaksi asti ja vaikka hän olisi tavannut vanhempiaan kerran pari kuussa koko sijoituksen ajan, hän silti pitäisi biovanhempia todellisina vanhempinaan... Puhun tässä siis nimenomaan vuosia kestäneistä pitkäaikaissijoituksista. Varmaan sellaiset sijaislapset, joihin ei ole aidosti sijaisperheessä kiinnytty ja joita ei ole "omina" lapsina kohdeltu, haluavatkin biovanhemmilleen. En kuitenkaan mitenkään voi uskoa, että lapsi, joka on vuosia ollut perheessä ja häntä on siellä rakkaudella hoidettu, haluaisi/voisi sijaisperheestään irtaantua kivuttomasti.

viestistäsi. kirjoitti:

Kyllä tosiaan tarkoitin vietini nimen omaan lapsen näkökulmasta. On hassua ajatella, että jos lapsi on ollut vauvasta asti sijaisperheessä vaikkapa 8 vuotiaaksi asti ja vaikka hän olisi tavannut vanhempiaan kerran pari kuussa koko sijoituksen ajan, hän silti pitäisi biovanhempia todellisina vanhempinaan... Puhun tässä siis nimenomaan vuosia kestäneistä pitkäaikaissijoituksista. Varmaan sellaiset sijaislapset, joihin ei ole aidosti sijaisperheessä kiinnytty ja joita ei ole "omina" lapsina kohdeltu, haluavatkin biovanhemmilleen. En kuitenkaan mitenkään voi uskoa, että lapsi, joka on vuosia ollut perheessä ja häntä on siellä rakkaudella hoidettu, haluaisi/voisi sijaisperheestään irtaantua kivuttomasti.

Lue lisää

Ne lapset, jotka meiltä ovat palanneet vanhemmilleen, ovat tavanneet vanhempiaan useammin kuin "kerran pari kuussa". Meillä on aina ollut tilaa ja mahdollisuus vanhempien tulla tapaamaan lapsiaan, jos vain ovat kunnossa ja ilmoittavat etukäteen. Yksi äiti kävi kuukauden ajan joka toinen päivä, säännöllisesti, koska se antoi hänelle voimia jaksaa ja uskoa siihen, että lapsi voi palata hänelle. Ja soitti puhelimella niinä päivinä, kun ei tullut tapaamaan lasta.

Ne lapset, jotka olemme adoptoineet, eivät tavanneet vanhempiaan vaikka kuinka yritettiin tapaamisia järjestää, koska vanhempia ei kiinnostanut.

Ehkä siinä se ero ja jutun juju onkin. Miten asian esittää lapsille ja miten vanhemmille annetaan mahdollisuus ylläpitää omaa vanhemmuuttaan. Kyllä sen eron aika äkkiä näkee, kuka haluaa lapsensa takaisin ja kuka ei. Ei lapsi tyhmä ole, kyllä hänelle pitää voida selittää, miksi omat vanhemmat eivät juuri nyt hoida häntä ja miksi minä olen siinä roolissa toistaiseksi. Niillä lapsilla on jopa enemmän rakastavia vanhempia kuin joillakin muilla, senkin voi lapselle kertoa. (Tästä mun oma lapseni oli kerran pienenä katkera, kun sijaislapsi totesi, että hänelläpä on kolme mummua ja yksi mummi = äidin ja isän äidit, äidin uuden miehen äiti ja meidän mummi, omalla lapsella oli "vain" yksi mummi.)

Inkeri70 kirjoitti:

Ne lapset, jotka meiltä ovat palanneet vanhemmilleen, ovat tavanneet vanhempiaan useammin kuin "kerran pari kuussa". Meillä on aina ollut tilaa ja mahdollisuus vanhempien tulla tapaamaan lapsiaan, jos vain ovat kunnossa ja ilmoittavat etukäteen. Yksi äiti kävi kuukauden ajan joka toinen päivä, säännöllisesti, koska se antoi hänelle voimia jaksaa ja uskoa siihen, että lapsi voi palata hänelle. Ja soitti puhelimella niinä päivinä, kun ei tullut tapaamaan lasta.

Ne lapset, jotka olemme adoptoineet, eivät tavanneet vanhempiaan vaikka kuinka yritettiin tapaamisia järjestää, koska vanhempia ei kiinnostanut.

Ehkä siinä se ero ja jutun juju onkin. Miten asian esittää lapsille ja miten vanhemmille annetaan mahdollisuus ylläpitää omaa vanhemmuuttaan. Kyllä sen eron aika äkkiä näkee, kuka haluaa lapsensa takaisin ja kuka ei. Ei lapsi tyhmä ole, kyllä hänelle pitää voida selittää, miksi omat vanhemmat eivät juuri nyt hoida häntä ja miksi minä olen siinä roolissa toistaiseksi. Niillä lapsilla on jopa enemmän rakastavia vanhempia kuin joillakin muilla, senkin voi lapselle kertoa. (Tästä mun oma lapseni oli kerran pienenä katkera, kun sijaislapsi totesi, että hänelläpä on kolme mummua ja yksi mummi = äidin ja isän äidit, äidin uuden miehen äiti ja meidän mummi, omalla lapsella oli "vain" yksi mummi.)

Lue lisää

Jotenkin sitä vain aina kuulee näistä perheistä, joissa vanhemmat eivät ole kovin aloitekykyisiä tapaamaan lasta, mutta yht'äkkiä hänet haluavatkin vuosien päästä takaisin. Kitjoitit viisaasti siitä, miten sijaislapsi voi tosiaan olla "rikkaampi" kuin tavallinen ydinperheen lapsi: hänellä on paljon rakastavia vanhempia ympärillään, jotka toimivat hänen etunsa nimissä. Tästähän sijaisvanhemmuudessa kai parhaimmillaan onkin kyse, lapsen edusta:)

Inkeri70 kirjoitti:

Minä aivan luin tekstisi käsittelevän pelkoa ja tuskaa kokevista sijaisvanhemmista ja siitä miten itse mahtaisit tuon kestää. Jos olen ymmärtänyt väärin, pahoitteluni siitä.

Toisaalta, miksi lapsi kokisi pelkoa ja tuskaa, jos hän palaa omien biologisten vanhempiensa luokse? Jos tapaamisia on järjestetetty, huostanpurku toteutettu järjestelmällisesti ja rauhallisesti pitkän ajan kuluessa ja sijaisvanhemmat ovat puhuneet lapselle tämän vanhemmista positiivisesti ja rakentavasti ja suhtautuneet näihin samalla tavalla, niin miksi ihmeessä lapsi kokisi pelkoa ja tuskaa? Jos kerran lapsen vanhemmat ovat hoitaneet asiansa kuntoon, niin mikä olisi parempi paikka lapselle kuin hänen oma kotinsa. Jotain on pielessä, jos lapsi kotiin palatessaan kokee niinkin voimakkaita tunteita kuin 'tuskaa'.

Mulla oli tapana kertoa eräälle kotiin palaavalle lapselle iltasatua hänestä itsestään. Yhdessä keksittiin, mitä tämä lapsi tekee sitten, kun palaa iskän ja äidin luo omaan kotiin. Hän keksi liikuttavia ihan tavallisia juttuja, mitä tekee vanhempiensa kanssa, esim. pullan leipominen. (Sinänsä ihan hauska juttu, koska minä en leivo pullia kovin hyvin...) Vihjasin sitten lapsen äidille näistä tarinoista, ja hän leipoikin pullia lapsen kanssa. Eli lapsi tiesi koko ajan tarpeellisen paljon siitä missä mennään hänen elämässään. Yhteys vanhempiin oli aktiivinen koko ajan, ei tietoakaan pelosta tai tuskasta.

Lue lisää

linjoilla Inkerin kanssa.
Ihmettelin minäkin, et miksi muka lapsi kokisi "tuskaa".
Kotiuttaminen ei koskaan tapahdu vain repäisemällä lapsi toiseen kotiin.
Tuli mullakin mieleen, että kuinka todellinen se lapsen tuska on. Ettei vain sijarit kuvittele oman tuskansa keskellä, samoja tunteita lapselle.
Lapsi on varmasti onnellinen päästyään omien vanhempiensa luo.
Sijaisvanhemmuus jo sanana kertoo asemastamme, me olemme vain sijaisia ja yleensä sijaisuudet päättyy jossain vaiheessa.
Meiltäkin on yksi lapsista kotiutunut, enkä siitä asiasta tuntenut itse mitään tuskaa, koska näin, että se oli lapsen toivomus ja hän sen myös itse ilmaisi. Tiesi tarkkaan mitä halusi.
Silti hän on vieraillut meillä ja muistelee mitä ilmeisemmin lämmöllä sitä aikaa, minkä meillä vietti ja on yhtä hymyä aina koko vierailun ajan.
Pois lähteminen näyttää saavan kyyneleet silmiin ja kaihoisan mielen hänelle, mutta mikään ei kuitenkaan kerro, ettäm hänellä olisi asiat huonosti kotonaan, päin vastoin.
Se vain on niin, että lapset, kuten aikuisetkin toivovat, että voisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Samaa sanoo esim. ulkomailla asuva aikuinen tyttärenikin. Kun on siellä ulkom kodissa, niin on ikävä tänne ja päin vastoin.

Ota yhteyttä oman alueesi sijaisperheyhdistykseen!

keskustella kirjoitti:

Ota yhteyttä oman alueesi sijaisperheyhdistykseen!

Minä vastasin aloittajan kysymykseen.
Olen kyllä sijaiskotiyhdistyksen jäsen jo vuodesta 1996, käyn pienryhmässä ja vertaisryhmässä, sekä keskimäärin 3 kertaa vuodessa 1-2 päivän koulutuspäivillä.

huostaanotto on aina lapselle hirvittävän rakas prosessi. Lapset ovat viimeiseen asti lojaaleja vanhemmilleen. Useiden tutkimusten (mm. väitöskirjoja tästä aiheesta löytyy useamman yliopiston kasvatustieteiden ja sosiaalityön laitokselta, josta halukaat voivat iitä etsiä) mukaan lapset puolustavat jopa väkivaltaisia vanhempiaan ja pyrkivät salaamaan huonot olonsa loppuun asti. Silti jokainen selväjärkinen ihminen tietää, että vaikka lapsi itse ei haluaisi pois väkivaltaisesta ympäristöstä tai ympäristöstä, jossa hän toistuvasti altistuu alkoholi ja huumausaineiden liikakäytölle, hänen etunsa mukaista on siirtyä tällaisesta ympäristöstä pois. Viitaten tuohon toiseen ketjuun huostaanottojen olemattomasta turhuudesta, täytyy myöntää, että en missään nimessä usko että Suomessa syyllistytään turhiin huostaanottoihin. Olisihan se jo taloudellisestikin typerää ja kuka siitä edes hyötyisi?? Sossut kun eivät todellakaan saa provikoita sijoituksista;);)

oikeassa, kirjoitti:

huostaanotto on aina lapselle hirvittävän rakas prosessi. Lapset ovat viimeiseen asti lojaaleja vanhemmilleen. Useiden tutkimusten (mm. väitöskirjoja tästä aiheesta löytyy useamman yliopiston kasvatustieteiden ja sosiaalityön laitokselta, josta halukaat voivat iitä etsiä) mukaan lapset puolustavat jopa väkivaltaisia vanhempiaan ja pyrkivät salaamaan huonot olonsa loppuun asti. Silti jokainen selväjärkinen ihminen tietää, että vaikka lapsi itse ei haluaisi pois väkivaltaisesta ympäristöstä tai ympäristöstä, jossa hän toistuvasti altistuu alkoholi ja huumausaineiden liikakäytölle, hänen etunsa mukaista on siirtyä tällaisesta ympäristöstä pois. Viitaten tuohon toiseen ketjuun huostaanottojen olemattomasta turhuudesta, täytyy myöntää, että en missään nimessä usko että Suomessa syyllistytään turhiin huostaanottoihin. Olisihan se jo taloudellisestikin typerää ja kuka siitä edes hyötyisi?? Sossut kun eivät todellakaan saa provikoita sijoituksista;);)

Lue lisää

Hoidolliset huostaanotot ovat täysin turhia.
Myöskin murkkuikäisten "itsestä johtuvat" huostaanotot ovat täysin turhia.

Vain sellaiset huostanotot, jotka johtuvat MOLEMPIEN vanhempian harjoittamasta kaltoinkohtelusta, kuten esim. noiden tässä ketjussa mainittujen 10 ja 11 -vuotiaiden lasten kohdalla tapahtui, ovat aiheellisia. Varsinkin tuo lääkkeillä pahoinpitely saa ihon kananlihalle. Pitäisi viedä kaikki vanhemman oikeudet tuollaisen teon tehneeltä, eikä lapsen tarvitsisi enää tavata pahoinpitelijäänsä. On olemassa tapauksia, jotka ovat niin törkeitä lasta kohtaan ettei pitäisi sallia sellaista vanhempaa lapsen elämään enää mukaan, mutta siltäkään ei lepsu lainsäädäntömme lasta suojele. Kuten ei suojele aiheettomiltakaan huostaanotoilta. Arvostelen kokonaisuudessaan lastensuojelurintamaa täydellisetä idiotismista.

oikeassa, kirjoitti:

huostaanotto on aina lapselle hirvittävän rakas prosessi. Lapset ovat viimeiseen asti lojaaleja vanhemmilleen. Useiden tutkimusten (mm. väitöskirjoja tästä aiheesta löytyy useamman yliopiston kasvatustieteiden ja sosiaalityön laitokselta, josta halukaat voivat iitä etsiä) mukaan lapset puolustavat jopa väkivaltaisia vanhempiaan ja pyrkivät salaamaan huonot olonsa loppuun asti. Silti jokainen selväjärkinen ihminen tietää, että vaikka lapsi itse ei haluaisi pois väkivaltaisesta ympäristöstä tai ympäristöstä, jossa hän toistuvasti altistuu alkoholi ja huumausaineiden liikakäytölle, hänen etunsa mukaista on siirtyä tällaisesta ympäristöstä pois. Viitaten tuohon toiseen ketjuun huostaanottojen olemattomasta turhuudesta, täytyy myöntää, että en missään nimessä usko että Suomessa syyllistytään turhiin huostaanottoihin. Olisihan se jo taloudellisestikin typerää ja kuka siitä edes hyötyisi?? Sossut kun eivät todellakaan saa provikoita sijoituksista;);)

Lue lisää

pois päin. Ja mikä on todisteesi, että uskosi on oleva oikea. Kyllä vain sossut saavat provikat, työpaikan säilyttämisen sekä kilometrikorvaukset vanhoilla autonrämillään ajessaan satojen kilometrien päähän sijaisvanhempia tapaamaan jossa kahvittelua. Päiväraha. Leppoista tekemistä ja jutustelua, pois toimistolta asiakkaiden ulottuvilta.
Provikat tulevat lisäksi muutakin kautta, mikä on syy että lapset on saatava pois vanhemmilta ja sijoituskotiin. Siitä se tulee. Itselläni on nyt erikoinen tilanne, sossu on myöntänyt virheensä kun tarpeeksi on puristettu. Mitään sanktioita ei tule, koska huostaanottoa varten tehty rikos on vanhennutettu ja ilmeisesti siksi nyt virhekin myönnettiin. Että älä puhu läpia päähäsi mikä oikeassa nimimerkkisi kuitenkin onkaan, niin pitää olla että väärässä olet nimimerkkinesi.

asiasta kirjoitti:

pois päin. Ja mikä on todisteesi, että uskosi on oleva oikea. Kyllä vain sossut saavat provikat, työpaikan säilyttämisen sekä kilometrikorvaukset vanhoilla autonrämillään ajessaan satojen kilometrien päähän sijaisvanhempia tapaamaan jossa kahvittelua. Päiväraha. Leppoista tekemistä ja jutustelua, pois toimistolta asiakkaiden ulottuvilta.
Provikat tulevat lisäksi muutakin kautta, mikä on syy että lapset on saatava pois vanhemmilta ja sijoituskotiin. Siitä se tulee. Itselläni on nyt erikoinen tilanne, sossu on myöntänyt virheensä kun tarpeeksi on puristettu. Mitään sanktioita ei tule, koska huostaanottoa varten tehty rikos on vanhennutettu ja ilmeisesti siksi nyt virhekin myönnettiin. Että älä puhu läpia päähäsi mikä oikeassa nimimerkkisi kuitenkin onkaan, niin pitää olla että väärässä olet nimimerkkinesi.

Lue lisää

työtä tekevät. Ei yhtään käy kateeksi, jos noin houkuttelevaksi näet sossun työn, mukavaa kahvittelua, niin mikset itse lähtisi oppiin. Näkisit oikein ruohonjuuritasolta mitä se on. Sama koskee sijaisvanhempien arvostelijoita, tänne vaan, sijaisvanhempia tarvitaan paljon lisää, vaan taitaa olla pelimerkit hakijoilla huonoja, lastensuojeluasiakkaita ei taideta kelpuuttaa...

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Hoidolliset huostaanotot ovat täysin turhia.
Myöskin murkkuikäisten "itsestä johtuvat" huostaanotot ovat täysin turhia.

Vain sellaiset huostanotot, jotka johtuvat MOLEMPIEN vanhempian harjoittamasta kaltoinkohtelusta, kuten esim. noiden tässä ketjussa mainittujen 10 ja 11 -vuotiaiden lasten kohdalla tapahtui, ovat aiheellisia. Varsinkin tuo lääkkeillä pahoinpitely saa ihon kananlihalle. Pitäisi viedä kaikki vanhemman oikeudet tuollaisen teon tehneeltä, eikä lapsen tarvitsisi enää tavata pahoinpitelijäänsä. On olemassa tapauksia, jotka ovat niin törkeitä lasta kohtaan ettei pitäisi sallia sellaista vanhempaa lapsen elämään enää mukaan, mutta siltäkään ei lepsu lainsäädäntömme lasta suojele. Kuten ei suojele aiheettomiltakaan huostaanotoilta. Arvostelen kokonaisuudessaan lastensuojelurintamaa täydellisetä idiotismista.

Lue lisää

keskustelua siihen suuntaan, että annetaanko meillä kuitenkin liian helposti periksi, tavallaan vanhemmille.
Tarkoitan siis, ettei vanhemmilta vaadita tarpeeksi vastuun ottoa, vaan yhteistuumin todetaan vain, että kun eivät kykene, niin yhteiskunta huolehtii heidän vastuistaan.
Tätä tarkoitan nyt aivan yleisellä tasolla ja puhun jälleen kerran asenne muokkauksesta. Ajatukseni pohjautuu siihen, että on perheillä ollut vaikeuksia ennenkin, mutta asenteet oli toiset ja ei annettu niin helposti periksi.
Toisaalta ei ollut vaihtoehtoakaan, että yhteiskunta huolehtisi.
Lähinnä äidit kantoivat vastuunsa synnyttämistään lapsista. Nyt tuntuu, ettei sellaista vastuun ottoa ole olemassa, eikä enää kukaan sitä vanhemmilta odotakaan, koska on luotu "hyvät" järjestelmät millä yhteiskunta rientää apuun.
Tämä nyt todella aivan yleisellä tasolla.
Toivon, että asenteet kääntyisivät sellaiseen suuntaan, että ei tavallaan ymmärrettäisi liikaa ja hyväksyttäisi vastuiden pakoilemista.
Minusta päihdeongelma ei sinänsä saisi olla mikään selitys.
Ei saa käyttää päihteitä, jos on synnyttänyt lapsia, joista on vastuussa. Pitää mennä töihin ja ansaita rahaa perheelle ja huolehtia kodistaan ja lapsistaan. Sitä pitää ruveta tosissaan vaatimaan vanhemmilta.
Koska olen varmsti vanhimmasta päästä tän palstan kirjottajista, niin minulla on jo perspektiiviä muita enemmän, johon tämän näkemykseni perustan.
Olen siis vuosien myötä nähnyt tämän asenne muutoksen tämän päivän suuntaan ja toivoisin, että se palautuisi siihen miten oli ennen.
Vastuut oli itse kannettava, kun ei kukaan apuun rientänyt, niin ei osattu edes mitään odottaa/vaatia.
Sellaisten on ehkä vaikea ymmärtää mitä tarkoitan, joka ei ole sitä aikaa elänyt, josta nyt puhun.
Silti toivon asiallista keskustelua, ilman hyökkäilyjä, tai henkilökohtaisuuksiin menemistä, siis aivan yleisellä tasolla.

amalia kirjoitti:

keskustelua siihen suuntaan, että annetaanko meillä kuitenkin liian helposti periksi, tavallaan vanhemmille.
Tarkoitan siis, ettei vanhemmilta vaadita tarpeeksi vastuun ottoa, vaan yhteistuumin todetaan vain, että kun eivät kykene, niin yhteiskunta huolehtii heidän vastuistaan.
Tätä tarkoitan nyt aivan yleisellä tasolla ja puhun jälleen kerran asenne muokkauksesta. Ajatukseni pohjautuu siihen, että on perheillä ollut vaikeuksia ennenkin, mutta asenteet oli toiset ja ei annettu niin helposti periksi.
Toisaalta ei ollut vaihtoehtoakaan, että yhteiskunta huolehtisi.
Lähinnä äidit kantoivat vastuunsa synnyttämistään lapsista. Nyt tuntuu, ettei sellaista vastuun ottoa ole olemassa, eikä enää kukaan sitä vanhemmilta odotakaan, koska on luotu "hyvät" järjestelmät millä yhteiskunta rientää apuun.
Tämä nyt todella aivan yleisellä tasolla.
Toivon, että asenteet kääntyisivät sellaiseen suuntaan, että ei tavallaan ymmärrettäisi liikaa ja hyväksyttäisi vastuiden pakoilemista.
Minusta päihdeongelma ei sinänsä saisi olla mikään selitys.
Ei saa käyttää päihteitä, jos on synnyttänyt lapsia, joista on vastuussa. Pitää mennä töihin ja ansaita rahaa perheelle ja huolehtia kodistaan ja lapsistaan. Sitä pitää ruveta tosissaan vaatimaan vanhemmilta.
Koska olen varmsti vanhimmasta päästä tän palstan kirjottajista, niin minulla on jo perspektiiviä muita enemmän, johon tämän näkemykseni perustan.
Olen siis vuosien myötä nähnyt tämän asenne muutoksen tämän päivän suuntaan ja toivoisin, että se palautuisi siihen miten oli ennen.
Vastuut oli itse kannettava, kun ei kukaan apuun rientänyt, niin ei osattu edes mitään odottaa/vaatia.
Sellaisten on ehkä vaikea ymmärtää mitä tarkoitan, joka ei ole sitä aikaa elänyt, josta nyt puhun.
Silti toivon asiallista keskustelua, ilman hyökkäilyjä, tai henkilökohtaisuuksiin menemistä, siis aivan yleisellä tasolla.

Lue lisää

Olen havainnut, että vanhempien ei anneta kantaa vastuutaan lapsista samalla tavalla kuin aikaisemmin vaan yhteiskunta tuppaa koko ajan omia käytäntöjään ja märehtii valmiiksi ihmisen elämän vauvasta vaariin. Vastuu tarkoittaa sitä, että on myös valta. Katsos amalia esimerkiksi kunnollisten biovanhempien velvollisuutta jokavuotinen tilitysvelvollisuus maistraatin virkamiehille lastensa perintörahoista tai lastensa muusta omaisuudesta. Minusta käytäntö on loukkaava ja lähtee selkeesti epäilystä, että omat vanhemmat varastavat lastensa rahoja.
Monet muut käytännöt ovat samanlaisia, ikäänkuin perhe voisi Suomessa elää niin, että vanhempien ja lasten edut olisivat ristiriidassa. Siitä kuitenkin viranomaisemme lähtevät kyttäämisessään. Se jos mikä nakertaa vanhemmuudentuntoa, kun aikuiset itsekin ovat holhotteja.

kiittämätöntä kirjoitti:

työtä tekevät. Ei yhtään käy kateeksi, jos noin houkuttelevaksi näet sossun työn, mukavaa kahvittelua, niin mikset itse lähtisi oppiin. Näkisit oikein ruohonjuuritasolta mitä se on. Sama koskee sijaisvanhempien arvostelijoita, tänne vaan, sijaisvanhempia tarvitaan paljon lisää, vaan taitaa olla pelimerkit hakijoilla huonoja, lastensuojeluasiakkaita ei taideta kelpuuttaa...

Lue lisää

sekä koulutuksen kuin lasten hoidon saroilla kuin keskivertosijarilla. Lastensuojelunasiakkuuden osalta olet oikeassa, sillä saadaan aikaan työttömyys ja yhteiskunnan rahoja kuluu siihen. Mutta hengissä pysytään. Sijarit tappaa toisiaan. Onneksi ei kuitenkaan lapsia että sen verran on järkeä sentään käytetty. Miten selviävät sijoiteutu lapset ja heidän vamhempansa. Kauhea tilanne heille. laittaa miettimään kyllä kenellä on lapsia sijoituksessa. Sossujen vastuuta pitää alkaa nyt viimeistään vaatia noissa sekoiluissa. Sossuthan ne on sijarit valinneet.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Olen havainnut, että vanhempien ei anneta kantaa vastuutaan lapsista samalla tavalla kuin aikaisemmin vaan yhteiskunta tuppaa koko ajan omia käytäntöjään ja märehtii valmiiksi ihmisen elämän vauvasta vaariin. Vastuu tarkoittaa sitä, että on myös valta. Katsos amalia esimerkiksi kunnollisten biovanhempien velvollisuutta jokavuotinen tilitysvelvollisuus maistraatin virkamiehille lastensa perintörahoista tai lastensa muusta omaisuudesta. Minusta käytäntö on loukkaava ja lähtee selkeesti epäilystä, että omat vanhemmat varastavat lastensa rahoja.
Monet muut käytännöt ovat samanlaisia, ikäänkuin perhe voisi Suomessa elää niin, että vanhempien ja lasten edut olisivat ristiriidassa. Siitä kuitenkin viranomaisemme lähtevät kyttäämisessään. Se jos mikä nakertaa vanhemmuudentuntoa, kun aikuiset itsekin ovat holhotteja.

Lue lisää

alueella. Vastuut on otettu pois ja samalla menetetty myös valta päättää omista asioista.
Yleinen mielipide on vuosien myötä muokkautunut siten, että ajatellaan, ettei muutoin asioita voitaisi edes hoitaa. Yhteiskunnan on saatava laittaa näppinsä jokaisen asioihin ja siten pääsee meitä kaikkia hallitsemaan.
Nämä ns. ilmaiset palvelut, terveyden hoidossa etc.
antavat käsityksen, että meitä kaikkia voidaan ohjailla miten tahansa, ihan kenen tahansa alalla olevan mieltymysten ja mielialan mukaan.
Kansalaiset ovat hiljaa ja alistuvat, koska ajattelevat saavansa palvelut ilmaiseksi, eikä siksi sovi asettua poikkiteloin, esim. työntekijöitäkään vastaan.
Kaikki on kääntynyt päälaelleen.
Vaikka omilla verovaroillamme itse kustannamme yhteiskunnan palvelut, niin silti joudumme anelemaan niitä itselle kuin armopaloina, vaikka kuinka lain mukaan ne meille kuuluisivat automaattisesti.
Joudumme alistumaan virkailijoiden mielivaltaan ja asioidemme hoituminen riippuu aivan siitä miten henkilökemiat kulloisenkin virkailijan kanssa pelaavat.
Tähän kaikkeen ihmiset ovat vain alistuneet, eikä muuta osata edes odottaa. todetaan vain, että näin se menee.
Asenteita ja asennoitumista kaikilta osin pitää muuttaa, tai kohta meidät hukka perii.
Vastuuta ja valtaa kansalaisille enemmän kaikilla elämän alueilla ja kaikissa ikäryhmissä.
Yksilöiden kunnitoittaminen vauvasta vaariin on palautettava.

amalia kirjoitti:

alueella. Vastuut on otettu pois ja samalla menetetty myös valta päättää omista asioista.
Yleinen mielipide on vuosien myötä muokkautunut siten, että ajatellaan, ettei muutoin asioita voitaisi edes hoitaa. Yhteiskunnan on saatava laittaa näppinsä jokaisen asioihin ja siten pääsee meitä kaikkia hallitsemaan.
Nämä ns. ilmaiset palvelut, terveyden hoidossa etc.
antavat käsityksen, että meitä kaikkia voidaan ohjailla miten tahansa, ihan kenen tahansa alalla olevan mieltymysten ja mielialan mukaan.
Kansalaiset ovat hiljaa ja alistuvat, koska ajattelevat saavansa palvelut ilmaiseksi, eikä siksi sovi asettua poikkiteloin, esim. työntekijöitäkään vastaan.
Kaikki on kääntynyt päälaelleen.
Vaikka omilla verovaroillamme itse kustannamme yhteiskunnan palvelut, niin silti joudumme anelemaan niitä itselle kuin armopaloina, vaikka kuinka lain mukaan ne meille kuuluisivat automaattisesti.
Joudumme alistumaan virkailijoiden mielivaltaan ja asioidemme hoituminen riippuu aivan siitä miten henkilökemiat kulloisenkin virkailijan kanssa pelaavat.
Tähän kaikkeen ihmiset ovat vain alistuneet, eikä muuta osata edes odottaa. todetaan vain, että näin se menee.
Asenteita ja asennoitumista kaikilta osin pitää muuttaa, tai kohta meidät hukka perii.
Vastuuta ja valtaa kansalaisille enemmän kaikilla elämän alueilla ja kaikissa ikäryhmissä.
Yksilöiden kunnitoittaminen vauvasta vaariin on palautettava.

Lue lisää

Mä syötän ton lasten rahojen tilitysvelvollisuuden ja kuittirumban vielä kurkusta alas niille holhouslain laatijoille, jotka sen on keksineet. Tämä ei ole uhkaus vaan lupaus.
Niin äidin ja isän arvoa alentava se on lisäselvityspyyntöinen ja omavaltaisine uhkauksineen ja epäilyineen, ja niin sanomattoman loukkaavaa, että sitä ei voi sanoin kuvailla.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Mä syötän ton lasten rahojen tilitysvelvollisuuden ja kuittirumban vielä kurkusta alas niille holhouslain laatijoille, jotka sen on keksineet. Tämä ei ole uhkaus vaan lupaus.
Niin äidin ja isän arvoa alentava se on lisäselvityspyyntöinen ja omavaltaisine uhkauksineen ja epäilyineen, ja niin sanomattoman loukkaavaa, että sitä ei voi sanoin kuvailla.

Lue lisää

se on todella nöyryyttävää, mutta sen ovat kuitenkin saaneet aikaan sellaiset vastuuttomat vanhemmat, jotka
ovat aivan vastuuttomasti valmiit tuhlaamaan lastensa omaisuuden ja vaikka ei omaisuutta edes ole, ovat sinetöineet lastensa kohtalon jo vauva ikäisenä ottamalla lapsensa nimiin velkaa ja jättämällä kaikki maksamatta.
Meitä kun on joka lähtöön, niin sama laki on kuitenkin oltava kaikille ja näiden törkeiden vanhempien lastenkin omaisuus ja tulevaisuus on pystyttävä turvaamaan.
Siinä sitten kunnialliset ja rehelliset joutuvat kärsimään.

amalia kirjoitti:

se on todella nöyryyttävää, mutta sen ovat kuitenkin saaneet aikaan sellaiset vastuuttomat vanhemmat, jotka
ovat aivan vastuuttomasti valmiit tuhlaamaan lastensa omaisuuden ja vaikka ei omaisuutta edes ole, ovat sinetöineet lastensa kohtalon jo vauva ikäisenä ottamalla lapsensa nimiin velkaa ja jättämällä kaikki maksamatta.
Meitä kun on joka lähtöön, niin sama laki on kuitenkin oltava kaikille ja näiden törkeiden vanhempien lastenkin omaisuus ja tulevaisuus on pystyttävä turvaamaan.
Siinä sitten kunnialliset ja rehelliset joutuvat kärsimään.

Lue lisää

Vastuullinen lainanantaja ei anna vauvalle velkaa. Suomessa on kaikki lapsiin liittyvät lait päin persettä.

paremmat kirjoitti:

sekä koulutuksen kuin lasten hoidon saroilla kuin keskivertosijarilla. Lastensuojelunasiakkuuden osalta olet oikeassa, sillä saadaan aikaan työttömyys ja yhteiskunnan rahoja kuluu siihen. Mutta hengissä pysytään. Sijarit tappaa toisiaan. Onneksi ei kuitenkaan lapsia että sen verran on järkeä sentään käytetty. Miten selviävät sijoiteutu lapset ja heidän vamhempansa. Kauhea tilanne heille. laittaa miettimään kyllä kenellä on lapsia sijoituksessa. Sossujen vastuuta pitää alkaa nyt viimeistään vaatia noissa sekoiluissa. Sossuthan ne on sijarit valinneet.

Lue lisää

Meiltä on lähdössä vuoden iässä tullut nyt nelivuotias lapsi takaisin bio äitinsä luo. Äiti on asiansa hoitanut sosiaalityöntekijän asettamiin ehtoihin joten mikäpä siinä. Sattuuhan se meihin mutta
olemme asian tienneet alusta saakka että mikä äiti asiansa hoitaa se lapsi palaa hänelle. Tosin tässä tapauksessa kyseessä on henkilö joka ollut sijoituksen alusta saakka hyvin paljon tekemisissä lapsensa kanssa ja lapsella on hyvä suhde häneen.

Heidän puolestaan olen onnellinen että saavat toisensa taas.

On näitä kyllä niin hauska lukea, näpäytellään ja yritetään olla niin nokkelia että.... Eiköhän se niin o, että lapsi voi kasvaa ihan omassa kodissaan, ikiomien vanhempiensa kanssa, jos ne vanhemmat laittavat sen lapsensa edun omansa edelle!!! Turha syyttää sossuja tai sijareita, jos näin ei ole.

Oma alakoululainen lapseni on ollut sijoitettuna perhekodissa nyt vuoden.En ole kaltoinkohdellut lastani,en juo,enkä koskaan ole käyttänyt huumeita,enkä ole mielenterveyspotilas.Vuosi sitten olin työttömänä ja hain apua etäisän harjoittaman uhkaavan vuosia kestäneen vainon aiheuttaman uupumuksen takia.Siitä alkoi sosiaalitoimen vaino ja väärinymmärrys minua kohtaan.Turun kaupunki eväsi lapseltani päivähoitopaikkaa työttömyyteni takia ja sosiaalitoii leiasi työttömän "tietyllä kadulla" asuvan äidin huonoksi.Lapseni on ollut ikänsä terve ja menestynyt hyvin koulussa.Tghtään kiireellistä sijoitusta ei koskaan ollut.Koska lapseni on sijoitettuna on Turun sijaishuollon johtaja Kaarina Salmi määrännyt tapaamiset alusta astiVALVOTUIKSI eli 2 sossun akkaa valvomassa.Myös rollaattorilla kulkeva yli 70-vuotias äitini tapaa lapsenlastaan valvotusti,myöskään äitini ei ol syyllistynyt eläissään minkäänlaiseen rikokseen tai päihteidenkäyttöön.Syyksi valvottuihin tapaamisiin on kirjattu SIJAISHUOLLON TOTEUTUMINEN,mitä se ikinä tarkoittaakin.Sijoituspaikkaa odottaessa tapasimme ongelmitta Mäntymäen vastaanottokeskuksessa päivittäin ja kävime yhdessä missä milloinkin.Raportteja enkä muita papereita en ole pyynnöstä saanut,enkä yhtään asiakassuunnitelmaa.Aion lopettaa kanssakäymisen ja tapaamiset lapsen kanssa kokonaan,ei kannata.On jo vieraantunut minusta.Tällaiseen paskaan riittää Turun kaupungilla rahaa.Perhekoti tuottaa tilitietojen mukaan viidellä lapsella voittoa vuodessa 70 000e ja meille ei riittänyt edes yhtä päiväkotipaikkaa!Perhekoti on taas ottanut uuden pienen lapsen,Minun yhdeksän vuotias lapseni kuulemma ulkoiluttaa tätä nelivuotiasta.Perhekoti saa 200e/vrk yhdestä lapsesta.Että turha on yhteiskunnan valehdella ettei ole rahaa koulutukseen ja terveydenhoitoon,Aina näyttää rahaa riittäävätn vaikka pakolaisiin ja yksityisiin yrityksiin!Nyt käyn töissä
,mutta muuten haistatan pitkät tälle yhteiskunnalle!Suunnittelen suomesta poismuuttoa.Suomi kiero maa olla ja elää.Lapsella on oma elämänsä,eikä se kuulu minulle.(Juuri muita lähisukulaisia lapsella ei ole.)Näin on Turun kaupungin julma perhevihamielinen sijaishuolto selkäni takana päättänyt!Taustalla täytyy olla korruptiota,jolla kaupunki paikkaa onnetontya taloutaan valtion antamilla tukirahoilla sijaishuoltoon.Avustukset ylittävät kulut,muuta selitystä ei voi olla.

Sinäkin ajattelet VAIN biovanhemman "omistusoikeutta", et sitä mikä lapselle olisi parasta.

Ja samaa logiikkaa käyttäen sijaisvanhempi ajattelee rahaa. rahaa, rahaa, rahaa, rahaa....

Entäpä jos sijaisperheessä kaltoin kohdellaan lapsia? laitetaan aukaistu karkkipussi pöydälle ja aletaan syyttää varkaaksi sijoitettua lasta. Tai syytetään kolmiolääkkeiden varastamisesta, jotka oman tyttären poikaystävä onkin varastanut. Juoksutetaan talon ympäri, pidetään lapsia keskenään eriarvoisina. Omat saavat välipalaa, sijoitetut eivät ja hyvältä maistuu omille, jo lähes täysi-ikäisille. Sielläkö sijaislapsi olisit mielelläsi?

Toivotaan, että kaltoin kohteleviin sijaisperheisiin ei lapsia laiteta. Sijaisvanhemmille testit. Ja kun lapset otetaan pois - ei koskaan enää uusia. Jos ei hyviä paikkoja ole, jääkööt lapset koteihinsa.