päästänkö irti rakkaasta

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä. En voi, en osaa vaikka yritän. Miksi ihsatumista pitää ruokkia, miksi siitä pitää tehdä isompi tunne kuin se onkaan, miksi sen perässä pitää alkaa kulkea vaikka tilanne on tuo? Hyvä vaimo, perhe, toimiva yksikkö, ei mitää vialla. Mutta kun "iahstuu" pitää heti jättää kaikki.

Homman nimi kun on seuraava; ihastuminen toiseen ei tarkoita tunteiden loppumista omaa kohtaan. Melkien jokainen iahstuu joskus, toiset useammin, toiset harvemmin, harvat eivät koskaan, mutta usemmat osaavat jättää ne tuntemukset omaan arvoonsa, VAIN IHASTUMISEKSI. Aikuisen ihmisen ei ole pakko juosta joka toisen mielihalun perässä, aikuisuuteen kuuluu myös vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Jännittävää on myös että meis on automaattisesti itse lähtemässä ja jättämässä perheen sinun niskoillesi. Jännää sinänsä. Kokeeko hän olevansa vapaa toimimaan näin, ja miksi ihmeessä?

Ymmärräne ttä olet lamaannuksissa etkä haluaa alkaa tappelemaan. Se on osaltaan ihan järkevääkin, riehuminen, uhkailu tai tappeleminen ei auta ketään. Surullinen tosiasia on että jos mies aloittaa suhteen uuden kanssa, kaiken todennäköisyyden mukaan hän luikkii takaisin muutamassa kuukaudessa kun ensimmäiset riidat ilmaantuvat.

Miksi, oi miksi mies voi olla noin vietävissä ja sokea sille mitä tekee? Ihastuminenon normaalia ja se menee ohi, miksi siitä pitää tehdä koko perheen tuhoava vastustamaton voima, minä EN ymmärrä!

***

En oikein ymmärrä.. miksi miehesi on valmis jättää sinut ja lapset,jonkun ihastuksen takia. Asiasta kannattaa keskustella rauhassa ja yrittää selvittää vieläkö hänel on tunteita sinua kohtaan.Älä nyt missään nimessä ala syytellä itseäsi. Tunteille me ei voida mitään

Hei ihminen. Näytä itsellesi, perheellesi ja "ihastuksellesi" oletko mies vai joku yksinkertainen taivaanrannan maalari joka on helposti nenästä vedettävä.

Sinun velvollisuutesi on oma huolellisesti harkiten hankkima perheesi, ei joku yksinäinen nainen jolle on täydellisen yhdentekevää oletko vastuussa perheestäsi vai et. ( Vaikka hän todistelisi kunnes muuttuu siniseksi ettei halua olla perheenrikkoja hah hah haaaaaa)

Nyt kun olet saanut huomata mikä "ystäväsi " on tekojaan, näytä myös, mitä sinä itse olet: perheen isä joka on vastuuntuntoinen, huolehtii siitä jota on aikaansaanut ja hankkinut, pulloharjalla pesee korvien välin poistaen typerät ja tuhoavat ajatukset. Näytä että huomaat miten tuhoavaa on liittyä "ystävien" seuraan jotka haluavat tuhota kotisi ja heittää lokaan ainoan asian jolla on loppujen lopuksi mitään merkitystä : perheesi!

Sinulla, Mies-isä on valta päättää käyttäydytkö kuin todella tollo huorapukki vai arvostatko kaikkein kalleinta yhteiskunnan nukleota: huolellisesti ja harkiten hankkimaasi perhettä.

Tuota noin, täytyy sanoa, että miehesi on melko typerä.

Ihastumisellehan ei mitään voi ja melkeinpä veikkaisin, että lähestulkoon jokaisella pitkässä parisuhteessa elävällä on jossakin vaiheessa jonkinmoisia tunteita jotakin toista kuin omaa kumppaniansa kohtaan. Eikä välttämättä mitään isompaa kuin, että tämä toinen saa polvet notkahtamaan ja perhosia vatsaan, jos on paikalla. Tekopyhät hurskastelijat ovat tässäkin tapauksessa sitten asia erikseen, hehän kontrolloivat itseään ja ajatuksiaan sataprosenttisesti.

Siinä mielessä toisaalta oli hyvä asia, että hän kertoi sinulle ihastuneensa. Tuo onkin joskus hyvä tapa toimi - joissakin tapauksissa se saa asioita selkenemään tämän ihastuneen päässä, kun puhuu siitä ääneen. Mutta että jos hän tosiaan on ihastuksen takia jättämässä kaiken vanhan, täytyy sanoa, että ei paljoa järki päätä pakota. Tunteellinen on hyvä olla, mutta liika on liikaa. Ja liikaa on tässä tapauksessa se, että toinen on jättämässä tuosta noin vaan avioliiton ja myös lapset, kunhan vain saa olla tuon ihastuksensa kanssa. Entäs jos heille sitten tulee kunnon suhde, muuttavat yhteen jne. ja sitten käy taas samallalailla; tulee joku toinen ja taas hän vaihtaa ihmissuhdetta lennosta, kun koittaa tavoittaa sen ihastumisen alkuhuuman uudestaan ja uudestaan.

Koita nyt hyvä ihminen takoa sen miehen päähän järkeä. Ei ole kenellekään hyväksi lähteä jokaisen (ohimenevän) tunteen ja oikun vietäväksi. Ei se ole sitä edes hänen omalle psyykelleen.

Olen keski-ikäinen mies ja käynyt tuon tarinan läpi. Ihastuin toiseen naiseen. Opin jotain aika tärkeää, jotain mitä sinulle ei ehkä kerrota.

Ensinnäkin on turha kuvitella, että ongelma menee hetkessä ohi. Tunteet elävät aikansa kuumina, ehkä pari vuotta, jos jotain pitää sanoa. Läheisesi tulevat sanomaan sinulle, että hae nopea ratkaisu, että laita mies seinää vasten. Mutta ennen kuin teet päätöksesi, niin mieti, kuinka paljon neuvojillasi on oikeasti kokemusta sinun tilanteestasi. Minun tapauksessani ex-vaimoni läheiset puhuivat vain luuloista ja uskomuksista ja heittivät löylyä. Kenelläkään ei ollut todellista kokemusta ja he saivat paljon vahinkoa aikaiseksi. Arvaapa ketkä lopulta olivat suurimmat maksajat. Ei kovin isot ihmiset.

Tuollaisessa tilanteessa on kuin hukassa (kumpikin) ja on altis vaikutuksille. Sinun täytyy yrittää kuunnella omaa sydäntäsi.

Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, älä anna periksi vaan voita se toinen. Jos miehesi muuttaa kotoa pois, pidä huoli, että hän muuttaa yksin asumaan eikä ihastuksensa kanssa. Tarvittaessa vuokraa itse hänelle asunto. Jos han asuu yksin ja hänellä on kaksi naista vuorotellen lämmittämässä petiä, arvaa kumpi turhautuu ja väistyy lopulta. Se luopuu, joka on vain ihastunut ei se, joka on sitoutunut. Miehen on hyvin vaikea luopua rakastajattaresta, sillä mies on luotu rakastajaksi. Se on tehtävä, jonka luontoemo on miehelle antanut. Mutta kun rakastajatar käy rasittavaksi, hänet on helppo lempata, vaimon kanssa homma on paljon tiukemmassa.

Keljuinta tuossa on juuri se, että homma vaatii aikaa ja se syö sinua. Mutta, aika on puolellasi. Hae voimasi lapsistasi.

Pidä huoli myös siitä, ettet tee itseäsi liian tyrkylle nyt, sillä pahimillaan se saa sinut näyttämään vain naiselta, joka on valmis antamaan saadakseen jotain hyötyä itselleen (=huoramaista miehen mielessä). Sinun täytyy säilyttää arvokkuutesi, haluttavuutesi ja ennen kaikkea naisellisuutesi.

Tee itsesi viehättäväksi miehesi silmissä. Pukeudu tyylikkäästi (ei liian) häntä varten. Jos olet päästänyt vartesi repsahtamaan, ota itseäsi heti niskasta kiinni, näkyviä tuloksia saat aikaan noin kuukaudessa, eli siinä aikaa ei saa hukata.

Tiedätkö miehesi fantasioita? Edelleen et saa näyttää huoramaiselta, mutta jos voit viitata jotenkin hänen fantasioihinsa pukeutumalla, käyttäytymällä, hän kiinnostuu. Aviovuodeseksi pimeässä ei välttämättä innosta,jos tyrkyllä on jotain "eksoottisempaa".

Mies toimii sittenkin hyvin yksinkertaisesti. Luontoemo on antanut hänelle tehtävän levittää perimäänsä aktiivisesti. Naisen tehtävä taas on pitää huolta jälkipolvesta. Mies haluaa naista ja nainen lapsia, perheen - systeemi on ikiliikkuja, joka siirtää geenikapulaa sukupolvesta toiseen. Kaikki, mitä mies tekee elämässään selittyy hänen naisentarpeellaan, ihan kaikki.

Otan todella sydämestäni osaa. Tieädn, että olosi on kurja. Jos se yhtään sinua lohduttaa, niin miehesi on myös aivan sekaisin päästään eikä tiedä mitä tehdä. Sitä mennään siihen suuntaan, mihin tuupataan. Olo on ihan hukassa.

Varo avoimia riitatilanteita. Niissä tulee sanottua sellaista, mitä ei tarkoita ja tuloksena saattaa päätyä eräänlaiseen asemasotaan, jossa ei viitsi antaa senttiäkään periksi ihan ylpeydestä - aika typerää lopulta.

Ja sitten lopuksi, anteeksianto. Jos näin käy, unohda menneet ja mene eteenpäin. Muiden silmillä ei ole väliä, ei vanhempiesi, ei sisariesi, ei ystäviesi.

Mitä tahansa käy, elämä jatkuu ja saat voimaa lapsistasi.

Älä päästä irti!
Miehesi on vain ihastunut toiseen ei rakastunut,
joten on vielä toivoa.
Sinulle kovasti voimia, taistele pitääksesi.
Palaa aikaan jolloin teillä oli vielä sitä ihanaa lempeä, hellyyttä, nuoruuden intoa ja koita jaksaa olla kärsivällinen. Vielä tuo kaikki palkitaan! Rakkaus voittaa kaiken! :)

mutta jos oma mieheni olisi ihastunut toiseen ja myöntäisi sen, olisin niin hajalla, että toivoisin hänen lähtevän, ajaisin hänet pois... Ikuinen epävarmuus toisen tunteista olisi vielä pahempaa kuin yksinäisyys.

Itse naisena menin ihastumaan toiseen mieheen. Asian tullessa tietoon tietenkin se satutti miestäni. Tapahtuneen jälkeen ollaan keskusteltu asioista paremmin kuin pitkään aikaan. Mieheni sanoi että olisin sanonut hänelle suoraan miten pahaolo minulla ja epätietoisuus suhteemme tulevaisuudesta. Olin tietenkin yritänyt keskustella asioista, mutta samalla tavalla jatkettiin enkä edes saanut aina vastauksia kysymyksiin. En titenkään sano että tämä oikeutti toisen tunteisiin vastaamiseen koska olin varattu toiselle. Keskustele todellakin miehesi kanssa. Minun neuvo on anna ajankulua äläkä tee hätäisiä päätöksiä asiassa jossa on kuitenkin lapsiakin mukana. Kysy mieheltäsi haluaisiko olla mielummin kanssasi ja mitä hakee ihastukselta hetken virkistystä suhteeseen vai jotakin vakavampaa. Jos miehesi on todellakin tuntee todella syvää tätä toista naista kohtaan ja haluaa erota niin varmaan hänen pitää antaa mennä vaikka helppoa se ei ole tule olemaan ainakaan sinulle. Itse tajusin että välitän kuitenkin nykyisestä kumppanista enemmän ja olemme jatkaneet yhteistä tietä eli toivoa teilläkin voi olla. Se minusta on jo hyvä juttu että mies itse kertoi asiasta niin sekin saattaa kertoa miten välittää sinusta. Yhteisillä keskuteluilla autatte toisianne parhaiten koska kukaan muu ei voi tehdä puolestanne ratkaisua.

Se toinen nainen vaikuttaa jotenkin aivopesevän sun miestä. Kirjoitit että nainen on haukkunut sua ja yrittää saada miestä ns. puolelleen. Eihän se nainen edes tunne sua, vai tunteeko? Oletko nähnyt hänet, oletko koskaan vaihtanut edes paria sanaa hänen kanssaan? Ei toi "mene vaan kultaseni jos siltä tuntuu" asenne/taktiikka nyt ainakaan teitä lähentymään saa. Kysy mieheltäsi, että olisiko hän todellakin valmis jättämään tämän kaiken jonkun naikkosen takia, joka varmasti katoaa kuvioista hetken kuluttua. Muistuta myös, että miehellä on vastuunsa mitä perheeseen ja kaikkeen tulee. Teidän kannattaa puhua asioista perinpohjaisesti.

Voi miten koskettavasti ja kauniisti kirjoitit. Voi kumpa miehesi lukisi tuon kaiken myös.

En tiedä mitä neuvoa - rakkaudesta kannattaa taistella, sen tiedän. Ja vaikka tilanne voi vaikuttaa jo täysin menetetyltä, niin se ei sitä välttämättä ole.
En tiedä hoksaako miehesi minkä riskin ottaa hypätessään uuteen suhteeseen? Loppuen lopuksi suurin menettäjä on juuri hän itse epäonnistuessaan.
Sen voin kuitenkin sanoa, ettei menevää voi pidättää. Jos hän on mennäkseen, niin hän menee.
Joten älä asetu täysin esteeksi. Kerro hänelle tunteesi ja päästä sen jälkeen vapaaksi, mikäli hän sitä edelleen tahtoo. Koska sen minkä päästät vapaaksi ja jos hän palaa luoksesi, on hän ikuisesti sinun... näin kuvainnollisesti, mutta aika yleensä tekee suurta hoitavaa työtä ja ehkäpä et enää häntä takaisin tahtoisikaan.

En siis tarkoita sitä, että kannusta häntä lähtemään, mutta jos koet ja tunnet, että hänen tunteesa ja näin ollen hänkin kuuluu toiselle, niin et oikein voi muuta kuin keskittyä selviämään omasta elämästäsi ja rakentamaan onnen uudestaan ajan kanssa.

Oletko kysynyt mieheltäsi, että mitä hän sanoisi jos sinulla olisi joku toinen? Mitä hän siihen sanoo? Yleensä miehet eivät hoksaa ajatella sitä asiaa ollenkaan ja kun he joutuvat miettimään, että ethän sinäkään yksin jää lopuksi elämää, he havahtuvat miettimään, että ovatko valmiita antamaan sinua toiselle.

Älä takerru, älä roiku, rakasta ja ole ystävällinen. Näin ero tuntuu hänestä huomattavasti vaikeammalle kuin se, että jäät roikkumaan ja riitelemään.

Toivon sinulle voimia! Koska minä tiedän tuskasi.

Hei!

Tilanteesi ei mielestäni ole vielä sinetöity. Miehesi suhde voi olla tilapäinen "hurmos." se, miten itse ajattelet asian; voitko hyväksyä tällaista kumppaniltasi on varmaan sinun päätettävissäsi. Itse olen eronut jo kahdesta suhteesta ja elämä jatkuu. Ensimmäinen oli 20 vuoden avioliitto ja toinen vajaa 4 vuotta kestänyt suhde, jossa kihlauduin.
Voin itse sanoa, että tässä "nyky" elämä ja arki yleensä ei ole helppoa. Työ vie aikaa myös parisuhteelta. Katsasta tilanne ja keskustele miehesi kanssa. Tuntuisi järkevältä.

voi tulla ja mennä, vaikka on suhteessa. Puhuminen tärkeää. Onneksi sun mies kerto sulle! Keskustelkaa edelleen. Jos kumpiki haluaa, ni tilanne voi selvitä. Se voi viiä aikaa, mutta jos kumpiki sitä haluaa, ni sillä ei oo merkitystä.

ketään ei voi vangita,täytyy päästä miehestä irti.kukaan ei onnellinen huonossa parisuhteessa,siinä kärsit sinä,lapset ja miehesi.ota itseäsi niskasta kiinni ja ota ero.

Rukoilen sun puolesta :D Toi on elämän tilanne jota myös itse kammoan. Ymmärrä sua.

Nyt on syytä molempien pitää "tuumaustauko"?Kyl teidän molempien ois tajuttava,mitä teette lapsillenne moisella hätäilyllä?Uusia suhteita ei oo kukaan valmis solmiamaan,jos ei entiset oo käsitelty?Miesten on helppo heittäytyä avoimeen syliin ja antaa taas vahingon kiertää,kohta taas sama tilanne uudes kuvios.Asiat vaan toistuu ja uusia onnettomia ihmisiä tiedossa.Mies näyttää aattelevan vain mulukullaan?Se ei ratkaise pulmatilanteita.Intohimo kestää korkeintaan 2v ja sit arki alkaa.Eihän tuo oo miehes taholta ku arjen pakenemista,aina vaan uusiin ihastumisiin.Yritä saada miehes terapeutille jo ja järjellä pohtiin asioitaan,ei hänen tehtävänä oo saattaa kaikkia läheisiään onnettomaksi?Ja lapset ovat ensisijal tärkeintä tälläsis tilanteis,kai hän välittää lapsistaan?

..mut näin se vaan menee..mulle itselleni kävi tuossa muutama kuukausi sitten samalla lailla..itseasiassa tämä sinun juttusi on ihan kun mun suusta..mut tällästä elämä on..koeta pärjätä..voima haleja..

..sinulla on todella "hyvä" ystävä joka tulee ja ottaa vokottelee sinun miehen.

Kauhee tuo sinun tilanne....mahtavaa että jaksat ottaa sen noin hyvin!Aikuismaisesti! Jos mitenkään niin juuri noin sä saat miehesi takaisin! Anna toisen miettiä rauhassa että onko ihan oikeesti tosissaan nyt tässä vai mitä. Itse en kyllä olisi noin rauhallinen vaan huutaisin ja raivoaisin mikä ei todellakaan auttais tilanne vaan päin vastoin työntäisi miehen pois!

Kunnioitan! Tsemppia sulle!

en kaikkea ehtinyt lukemaan, mutta eikö lapset ole syy pysyä yhdessä?

Kurjaa,että sinulle on käynyt näin.Mikäköhän siinä on että uusioperheiden suhteet kaatuvat usein?
Tiedän,että jos voisit kääntää kelloa taakseppäin tekisit toisin monta asiaa.Mutta nyt ei vaan voi.
Kyllä miehesikin aika helpolla luovuttaa ja ihastuu toiseen.Ja taas kuluu muutama vuosi ja hän huomaakin että taas on erotilanne.
Sinuna kokeilisin vielä avoiliittoneuvojaa,mikäli mies on suostuvainen.
Terv.Mirja

Hei sinulle,
kerroit tilanteestasi, joka on tosi hankala.
Minusta olet suhtautunut tosi hienosti! En tajua,
mitä tää toinen nainen voittaa rikkomalla onnesi.
Miehesi ei ainakaan voita mitään vaihtamalla,
olet jo osoittanut kuinka upea olet!
Meillä nykyajan naisilla on niin helvetisti hommaa, ei sille mitään mahda, älä siitä syytä
itseäsi. ja toisekseen, miehesi tuntuu melko
mukavalta ja kunnolliselta hänkin.
Jospa tämän pikkuihastuksen ei tarvitsisi muuttaa
koko sinun maailmaasi. Kerro miehellesi se tärkein, eli että rakastat häntä edelleen ja
tahdot pitää hänet. Valitkoon sitten tiensä itse,
ja toivotaan että hän ymmärtää, että se mitä
olette saaneet aikaan viidessä vuodessa, mitä olette eläneet toisiinne liittyen ei pyyhkäistä
pois noin vaan! Jaksa olla kärsivällinen, sinulla
on niin paljon, minkä vuoksi elää ja toivon,
onnellisena elää!!!!Tv."ystävä"

Hei!
Minulla itselläni on vastaavanlainen tilanne mieheni rakastui toiseen ja minunkin on vaikea luopua koska välitän liikaa.Mutta lasteni takia minun on jaksettava.

Joskus käy kalpaten, mutta jos haluat ja pystyt päästää miehestäsi irti tee se kunnolla. Kuitenkin olis vissiin hyvä jos hän olisi lasten kanssa tekemisissä ja taloudellisesti. Ja kertomasi perusteella voisin uskoa että teistä tulisi hyviä ystäviä kunhan erovaiheesta pääset yli.
Ja sitten vielä; jos kyseessä on pelkkä ihastus, kysy mieheltäsi voisiko hän rakastaa häntä niinkuin sinua.
Itellä käynyt jokseenkin hassusti, en osannut päästää monivuotisesta poikaystävästäni irti eron jälkeen ja se sattu.

Älä luovuta koskaan mutta älä lupaa mitään mitä et aio pitää..

Toimit aivan oikein...! Jatka samalla tavalla ja uskoisin sen toimivan, nou paniikkia!

Vaikuttaisi siltä keromuksesi perusteella, että teillä on kuitenkin tunteita toisianne kohtaan.
Teillä on yhteisiä lapsiakin. Arki on vaan uuvuttanut liikaa ja yhteistä aikaa ei ole jäänyt.
Arki se tulee siinä "mahdollisesti uudessakin suhteessa ennenpitkää" vastaan.

Vositteko yrittää järjestää juuri nyt aikaa toisillenne, työt eivät karkaa. Tehkää vaikka yhdessä, kun saatte kriisinne puhuttua.
Turhaa rikkoa kaikkea, jos suhteessa on särö.

miten pelastaisin suhteeni?
Olen mies. Siis siten määritellään, vaikka Te, Arvoisat Naiset - ainakin suuri osa - silläkin lyötte, ettei mies ole mies...
Puolisoni ilmoittaa hyvin tylysti tiukkaan sävyyn suostuvansa seksiin "silloin kun haluaa".. Ja sen "antamisen" varjolla kiristää mitä kummallisimpia asioita. Syytteitä milloin mistäkin oleellisesta ja oleettomasta. Sellainen vie seksistä ilon ja parisuhteesta tekee helvetin. En osaa kuulemma käyttäytyä ystäviensä läsnäollessa, korjaa sanomisiani, vaatetustani, olemustani, yms.
Kun yritän ottaa asian puheeksi, Hänen Armollisuutensa keskeyttää lauseeni ja kääntää sen haluamaansa suuntaan, yms.
Jotta ette olisi jälkiviisaita, kertokaa NYT miten muuttaisin omaa käyttäytymistäni, koska toista ei voi muuttaa.
Kukat, ym lahjat eivät tehoa häneen. Eivätkä muutkaan kirjan: "Rakkauden kieli" viisi kohtaa.

Älä syytä itseäsi. Olet tehnyt parhaasi. Ihastukset ulkopuolisiin on ihan normaaleja pitkissä parisuhteissa, muttei niiden pidä antaa kaataa kaikkea, jonka eteen vuosia on tehty töitä. Ihastuminen ja todellinen kiintymykseen ja yhdessä rakennettuun elämään perustuva rakkaus ovat eri asioita. Keskustele vielä miehesi kanssa. Ei kannata luovuttaa heti. Ei miehesi välttämättä edes tulisi parisuhteessa toimeen ihastuksensa kanssa, eikä tuo nainen välttämättä edes hae miehestäsi, kuin uutta valloitusta kokoelmaansa. Pyydä miestäsi miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Mitä tekisi lastenne mielenterveydelle ja turvallisuuden tunteelle jos perhekuviot pistettäisiin taas uusiksi? Vaadi kunnioitusta itsellesi ja lapsillenne, äläkä alistu.

Periaatteessa olen saman kokenut. Uusperheessämme oli vain minun lapset, jotka yhteiselon alkaessa olivat vielä aika pieniä. Mies olisi saanut luotua heihin suhteen, jos olisi halunnut tai kyennyt.

Arki astui kuvioihin siis samantien. Minä murehdin alkuun työttömyyttäni, pätkätöitäni, sitten myöhemmin uuvuin kolmivuorotyön alle - tuolloin lapset olivat jo lähes v arhaisteini-ikäisiä ja heidän kanssaan omat ongelmansa.

Mies löysi sitten toisen. Kävi kait pettämässäkin. Sen sijaan että olisi ollut ap:n miehen kaltainen rehti ja reilu, ei tämä minun äijäni kyennyt sanomaan, että "tämä on ohi ja loppu, minulla on toinen, en halua enää tätä elämää sinun kanssasi" tms. Ei. Selkärankaa tämän myöntämiselle ei ollut.

Erosimme siis. En todellakaan ottanyt syitä niskaani pettämisestä enkä erosta ja vaikeasta arjesta. Olimme naimisissa, se oli parisuhde, ja molemmilla on siinä vastuunsa että onnistuuko ja miten ristiriidat ratkotaan jne, miehellä myös. YKSIN ei voi hoitaa eikä pelastaa PARISUHDETTA, siihen täytyy olla molempien panos!

Seksuaalisten ongelmiensa suhteen tuolla miehellä oli ollut samat ongelmat myös edellisessä pitkässä parisuhteessa, minä en siis ollut "syyllinen" miehen seksiongelmiin vaan kyse oli miehen omasta ongelmasta. Ei meidän, eikä minun, vaan miehen, koska tasan sama ongelma hänellä siis oli ollut exänsä kanssa, tuolloin exä vaihtoi miestä.Minä en ollut yhtä fiksu, minä odotin ...

No jaa.
Hyvä kun erottiin. Aluun oli tosi vaikeaa, mutta RAKKAUS KUOLEE NOPEASTI KUN SE EI SAA VASTAKAIKUA ja aloitin oman elämäni. Onneksi ei ollut yhteisiä lapsia!

Nyt sitä ollaan taas oltu pitkään uusperhe-parisuhteessa.
Tässä on ollut valtavasti ongelmia, tiukkoja ja raskaita hetkiä ja aikoja.
SILTI meistä kumpikaan ei ole arjen raskauteen vedoten mennyt pettämään. Eroa minä olen miettinyt, en ole onneksi lähtenyt.

Nyt on meneillään ajanjakso, joka voi olla vain parempaan suuntaan.

näitä jokapäiväsiä ihmissuhde sotkuja suomi 24:n etusivulla,mitä jotku kehtaa päivästä toiseen tänne spämmätä.
Niinku ny maailmassa ei tärkeämpiäkin asioita olis.

mieltä että et päästä. Tietenkään et voi väkisin pitää. Sanot että rakastat häntä ym. Annat miehesi tehdä itse päätöksen. Kumpaa kohtaan niitä tunteita on enemmän?! Toivottavasti kaikki menee parhain päin. Asioilla on tapana järjestyä!

tuli kyyneleet silmiin kun luin tuota. kamala tilanne. itselläni oli pari vuotta sitten suhde erään miehen kanssa, ja suhteemme kesti lähes vuoden. ei sinänsä kauaa, mutta sattui paljon kun mies ilmoitti ettei enää rakasta minua, ja mietin silloin juurikin näin, ettei ketään voi pakottaa rakastamaan. olemme nykyään kavereita, mutta kyllä vielä sattuu ja tuntuu pahalta kun nähdään.

tuo teksti kyllä sai ajattelemaan asioita pintaa syvemmälle. tsemppiä sulle!!

Näihin kolmio-ongelmiin on olemassa erittäin yksinkertainen ratkaisu: laajennetaan kolmio neliöksi.

ihastumiset kuuluu elämään. parisuhteessakin eläville. piste. mutta ne on vain ihastumisia, jotka haihtuu ajan myötä.
ihmiset vain ovat tällaisia. ihastuminen ei sinänsä ole vaarallista, jos ihastunut käsittää, että kyseessä on vain ihastus. toki se tuntuu pahalta toisesta, mutta ainakin miehesi kertoi asiasta.
äläkä syytä itseäsi. elämässä on vaikeita ja rankempia jaksoja, eikä aina pysty hoitamaan kaikkea tasapuolisesti. sitten kun (ja nimenomaan KUN) on taas aikaa, voi korvata sen mitä ei pystynyt kiireemmässä hoitamaan kunnolla. ja tarkoitan tällä sitä, että joskus on vain pakko tehdä jotain einiinkivaa, että voisi olla kivaakin. eli kun olet ollut kiireinen, nyt on vuoro sitten ottaa aikaa itselle ja suhteelle.
tässä myös esimerkki elävästä elämästä: yhden kaverini äiti ilmoitti jokunen vuosi sitten eroavansa kaverini isästä, jonka kanssa oli ollut naimisissa jo monta vuotta, toisen miehen vuoksi. meni kuukausi tai korkeintaan kaksi, kun nainen kysyi, ottaisiko mies hänet takaisin. mies vastasi myöntävästi, ja he ovat edelleen yhdessä.
ja siitä toisesta naisesta. älä alennu haukkumaan häntä, hän ei ansaitse edes sitä.

Älä lakkaa taistelemasta, sinulla on ihana mies, josta pitää kiinni. Yh:n arjen kyllä tiedät. Ja teillä on vielä rakkautta, paljon rakkautta!!!
Ei yksi hiutale talvea tee!!!!

Multa se on onnistunut viimeiset 18 vuotta.

Minulla on ollut kuumia tunteita harva se päivä toisia naisia kohtaan, mutta VAIMOA JA LAPSIA EN JÄTÄ KOSKAAN SEN VUOKSI....AIVAN HULLU AJATUSKIN!!! Kaikilla miehillä esiintyy tämä sama ilmiö...EI RIITÄ ERON SYYKSI...KATUMAAN MIES JOUTUU KATKERASTI MYÖHEMMIN, kun tunteet siirtyy taas seuraavaan naiseen...heh heh hee

kiinni...Pidä kiinni niin kauan kunnes huomaat ettei sinulla oikeasti ole sijaa hänen hänen sydämessään..jota toivottavasti et tulisi edes huomaamaan.Ihastus ei ole rakastumista. Minulle kävi samoin mutta päästin irti kun huomasin että olin hänet oikeasti menettänyt.En enää halunnut olla esteenä hänen rakkaudelleen.Se teki kipeää mutta samalla kuitenkin tunsin tehneeni hyvän teon kun päästin kultani menemään.Voimia sinulle.

Olen tässä nyt 2 kk itkenyt itseni uneen iltaisin. Ero tuli 7 vuotta kestäneestä suhteesta. Ongelmia oli kyllä ja molemmat tiedostivat ne. Ongelmat ovat pääsosin omaa syytäni ja niihin olisi pitänyt tarttua ennenkuin tilanne tuli tähän. Syyt ovat niin henkilökohtaisia etten niistä halua tässä kertoa. mutta aina olin uskollinen häntä kohtaan. En koskaan olisi voinut satuttaa häntä pettämällä tms.Tapahtumaan liittyy myös toinen nainen, vaikka tämä ei ollut eron syy. On erittäin vaikeaa kestää ero mutta vaikeammaksi tämän tekee se toinen nainen ja se että he viettävät kaiken aikaa yhdessä. Rakastan ex:ää ja ikävöin häntä päivä päivältä enemmän. Ajattelen häntä kokoajan. Oma persoonani on muuttunut, koko minuus on kärsinyt eron myötä, jos nauran nauran väkisin. Hymyillä yritän kohteliaisuudesta muita ihmisiä kohtaan. Töissä on vaikeaa olla vaikka toisaalta vapaapäivät ovat yhtä helvettiä kun huomaa kuinka yksin on. Hän tietää että rakastan häntä mutta ei usko että olisin valmis rakastamaan häntä ja unohtamaan ongelmat joihin suhteen aikana vajosin. Älä päästä rakkaastasi irti jos rakastat häntä ja hän sinua. ei uudet ohimenevät ihastukset ole sen arvoisia mitä te olette yhdessä saavuttaneet. Kuuntele sydäntäsi. Omalla sydämelläni on ainakin niin kova ikävä että se on ihan hajalla.

Ei väkisin voi kenenkään kanssa olla. Olen joutunut kokemaan saman. Jos toinen nainen ei lähde kuvioista pois ei siinä suhteessa ole mitään saumaa. Itse kärsii ja tekee elämästä vain vaikeamman mitä pitempään sitä jatkaa.
Tietysti on perheterapeutteja ja muita mutta jos asiat ei kotona puhumalla auta ja suhde toiseen naiseen lopu ei ole mitään jakoa. Sory.

tyhmä ukko...tuskimpa se vaihtamalla paranee...
ahistunut olo tuli kun luki ton sun viestin...mies vaan ilmotaa olevansa ihastunut toiseen ja haluaa toisen kainaloon!!??entä jos se ihastuminen ei kestäkkään?jos toista oikeesti rakastaa niin ei tule noin vaan mitään ihastumisia...ehkä pitäis keskustella sit siitä että rakastaako tai onko edes rakastanu tarpeeksi..minä ainakin suuttuisin niin että pakkaisin ukon tavarat ja heittäisin ulos!eikä tarvis ikinä enään tulla takas!!lapsia tai ei...

Yritin samaistua tunteisiisi, kuvittelin oman mieheni ilmoittavan samoin... Kyllä riipii jo pelkkä kuvittelu! En voi muuta kun toivottaa onnea ja yritä jaksaa vaikka lasten avulla, keksi heidän kanssaan mukavaa tekemistä!

Tämä mies taas... Minä omalla kohdallani tekisin siten että antaisin kokeilla tuota toista suhdetta. Jos olet yhtä hyvä ihminen mitä annat ymmärtää, hän palaa kyllä luoksesi... Voisit tietysti yrittää helpottaa miehen päätöstä huomioimalla häntä enemmän...

Voi sua lintusta! Omat muurheet muuttui yllättäen pieniksi luettuasi tekstisi. Olen kokenut joskus samaa, tosin lapset eivät kuuluneet pakettiin.
Jäin hölmö roikkumaann rakkauteen,elin kokonaan "jättäjän" ehdoilla ja tingin omasta elämästäni. Näin vuosien jälkeen huomasin tehneeni tosi tyhmästi. Tavallaan pehmensin toiselle osapuolelle hänen omaa erovalintaa, muuttoa ja sitä elämän muutosta jonka se toi, olemalla koko ajan läsnä ja saatavilla. Muutto iltanakin, kun tavarat oli viety toiseen osoitteeseen, mies kysyi voiko tulla kotiin vielä yksi. Minä hullu lupasin. Olisi pitänyt antaa olla koko miehen, lopetta yhteydenpito kuin seinään ja antaa maistaa omaa lääkettä, päätöshän oli hänen.

Minun aikuisen 40 vuotiaan naisen neuvo on, että päästä irti rakaastasi. Vaikka se sattuu, ainoastaan sen avulla voit saada hänet takaisin. Älä tee sitä virhettä, että tarjoat miehelle molemmat hyvät, eli arki sinun ja lasten kanssa, hurvittelut ja nautinnot toisen naisen kanssa. Ota se pois mikä on tuttua ja turvallista, sitä jää eniten ikävä.

Teillä on perhe, pitkä suhde, yhteiset kokemukset, arki, rakkaus..... kaikki eletty yhdessä. Siihen kuuluu myös ne arven vähemmän mukavat puolet. Nyt miehesi on löytänyt jotakin, jonka kanssa ei ole mitään näitä arjen harmaita juttuja, vaan pelkkää ihanaa sielujen sympatiaa, kiihkoa ja ihastumista. Siellä ei ole arkea, ei pyykinpesua tai kuumeisia lapsia. Ihastuneensa jaksaa rakastella vailla läpi yön, ei tunnu seuraavana päivänä missään ja väsymyksestä huolimatta olo on kuin pilvissä.

Mies on vaan jotankin niin kummallinen kapistus, että se elämän helppous, vai pitäisikö puhua lihan himosta, vie mennessää. Hetkeksi. Miehen silmissä oma nainen muuttu lasten teon jälkeen arjen keskellä maitopullon tuoksuiseksi äidiksi, epäseksikkääksi, kodin hengettäreksi joka ei olekaan aina niin hehkeä, nukahtaa iltaisin aivan liian aikaisin.
Toinen nainen tuntuu upealta ilman näitä maitopullon tuoksuisia miinuksia, joita oma vaimo on täynnä. Huvittavinta tässä kaikessa on että se "uusi" nainen voi samassa asemassa. hänen oman miehen silmissä, mutta kun se ruoho näyttää aina aidan takana vihreämmältä.

Arki tulee vastaan joka suhteessa ennemmin tai myöhemmin,sen kanssa vaan pitää taktikoida ja yrittää keksiä arjen keskelle yhteistä kivaa.


Jos nyt päästät miehesi meneään, ei mene kauaakaan kun hän jo ikävöi kotiin, ikävoi sinua, lapsia ja sitä ihanaa normaalia arkea kanssasi. Mietippä vaikka oikein hienoa valkoista hiekkaa. Se pysyy kämmenelläsi niin pitkään kuin kämmen on auki. Ja heti kun puristat käden nyrkkiin, hiekka valuu sormien välitä pois.

Eli anna miehen mennä, lopeta yhteydenpito omalta osaltasi, tietysti lasten tapaamiset kaikki heihin liittyvä hoidat tyynen rauhallisesti. Älä ruikuta, älä itke hänen nähden.Näytä olevasi vahva, vaikka sydän sanoisi ihan muuta. Tukeudu ystäviin ja itke niin paljon kun itkua piisaa. Mutta älä anna miehen palata säälistä,anna miehen palata rakkaudesta ja ikävästä sinuun. Koska usko vaan, ei mene kauaakaan kun mies on tulossa takaisin.

Toinen asia on tietysti se, pystytko ja halaúatko antaa miehellesi anteeksi, kun hän palaa. Ilman anteeksiantoa ja luottamusta ei jatko tule onnistumaan, vaikka kuinka haluaisi.

Voimia sinulle lintunen! Ja joka
tapauksessa, vaikka maailma näyttää tänään synkältä ja tulevaisuus pelottaa, vanhan loppu on uuden alku. Se on joka tapauksessa uuden alku vaikka ottaisit miehesi takaisin. Jotakin on suhteessa mennyt ikuisesti rikki ja se voi alkaa vain uudelta puhtaalta ja terveeltä pohjalta.

Ja kun mies on palannut, asia käyty läpi, älä koskaan ota tätä "pettämistä" puheeksi ja käytä sitä aseena. Me ollaan vaan ihmisiä. Kun on vain yksi elämä elettävänä, sitä ei kukaan osaa elää tekemättä virheitä. Usko pois, miehelläsi on myös vaikeaa, ja hän tuntee pitkän aikaa syyllisyyttä teoistaan. Vielä silloinkin kun sinä olet antanut anteeksi....

Ihan ekana: hirveän paljon myötätuntoa ja tukevia ajatuksia sinulle! Olet tuskallisessa paikassa eikä ole välttämättä helpotusta ihan heti luvassa. Kävi niin tai näin.

Pidä kiinni miehestäsi, kun kerta ensimmäinen ja vilpittömin tunteesi on se, että et halua luopua hänestä. Parhaiten pidät kiinni niin, että
- et syytä häntä nyt yhtään mistään
- kohtelet jatkuvasti ystävällisesti ja nätisti
- pysyt rauhallisena
- pura tunteesi jossain muualla, vaikka metsässä huutamalla!
- näytä sitä, mihin hän sinussa aikanaan ihastui ja rakastui
- kerro hänelle, että haluat jatkaa hänen kanssaan, rakastat häntä, mutta pärjäät yksinkin jos on pakko.
- odota, ole kärsivällinen, ANNA AJAN KULUA
- MUISTA, että rakastuminen menee AINA ohi, myös miehesi ja hänen uuden ihastuksesi välillä
- muista, että teillä on enemmän yhteistä kuin heillä.

Älä anna periksi.
Pidä huolta itsestäsi: jätä kaikki ylimääräinen nyt pois. Huolla ulkonäkösi ja anna parastasi miehelle, vaikka hän ei sitä nyt ansaitse.

t. kokenut saman

Miehenä sanon, että tämä miehesi on harvinaisen selkärangallinen. Moni olisi joko jäänyt kiinni pettämisestä tai sitten vain hävinnyt ja ilmoittanut tekstarilla tms. typerää, että mulla on toinen.

Rakkautta ei voi pakottaa.

Tilanne on ikävä, mutta silti nostan hattua miehellesi, että hän pystyi sanomaan asian sinulle kasvotusten ja hän oikeasti vaikuttaa välittävän sinusta ja lapsista vaikka onkin rakastunut tähän toiseen naiseen.

If you love somebody, don't chain him.

p.s. jos eroatte, olkaa fiksuja vanhempia erossa, lastenne takia.

HEIPPA!

Olen itse ollut ihaan vastaavassa tilanteessa tosin myös itse ihaistuin toiseen myös mutta selvisimme siitä mieheni kanssa siitä helppoa ei ollut mutta suosittelen teitä yrittää löytämään vielä toisenne..ONNEA!

Teillä on niin paljon yhteistä vielä. Menkää perheneuvolaan. Yrittäkää näin edes. Ei arkea voi paeta suhteesta toiseen. Ihan oikeasti

kyllä se sit huomaa mitä on menettänyt ku aikansa on ollut sen horatsun kanssa.Siis jos nainen olis ollu tosi ystävä teille niin ei olis sekaantunut sun mieheen vaan hakenut sitä munaansa baarista.Eikä ne ihastumisen tunteet kauaa kestä kun arki kolahtaakin ja toisen viat opitaan tuntemaan.

Näin se on..mikään ei tule olemaan enää ennallaan.Mutta elämä ei lopu siihen, että puoliso ihastuu/rakastuu siihen toiseen ihmiseen.Mutta luottamus uskottomuudessa menee, väistämättä.Minä olin naimisissa yli kaksikymmentä vuotta ja olin uskollinen vaikka tarjouksia tulikin muutamia vuosien varrella.Minulla vaan ei ollut tarvetta pettämiseen ja kotiseksi oli ihan hyvää ja muutenkin viihdyin kotona enemmän kuin maailmalla.
Vaimo sanoi yhtenä päivänä, että hän on tavannut miehen ja se oli kuin moukarilla päähän.Tiesin heti, mitä se tarkoittaa; eli eroa. Sillä minä en uskonut ja hyvä niin, että yhteiselämä olisi mahdollista enää. Kyllä sitäkin yritin; kaksi vuotta mutta seuraus oli se, että hän löysi taas toisen ja silloin minullekin riitti.Tuskallinen ja vaikea ero oli, se on myönnettävä. Henki meinasi mennä.Mutta selvisin.
Parempi on että selvittää välit mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, sopimukset lapsista ja raha-asioista ja jakamisista paperille ja sitten surua niin kauan että muu maailma alkaa kiinnostamaan.Nykyään ei tarvi olla yksin,suhteita saa ja niitä riittää jos haluaa taas ryhtyä yrittämään. Mutta älä koskaan unohda enää, että elämä on jokaisen elettävä ihan itse eikä kenenkään toisen kautta.Hyviä ystäviä ja läheisiä tulee siten riittämään mutta ota vastuusi itsestäsi ja mahdollisista lapsista.Eikä kenestäkään muusta.

Toivotan jaksamista ja hyvää tulevaisuutta; sinulla on hienoja kokemuksia edessäpäin, aivan varmasti. Elämä jatkuu....!!

Todellista rakastamista on se, että on enemmän annettavaa kuin vastaanotettavaa. Jos tällainen ei riitä, on mietittävä, itkenkö itsesäälistä, kateudesta toisten kyseenalaiselle onnelle vai miksiköhän.
Kun sydämestään rakastaa, pitää päästää irti. Kun päästät irti, hän jää luoksesi, mikäli kykenee yleensä ketään rakastamaan ja sitoutumaan. Kumppanisi ei ehkä ole ymmärtänyt rakkautesi laatua, mikäli on toisaanne lähdössä.
5 lasta yksin aikuisiksi huoltaneena sanon, että jaksoin tuon rakkaudesta lapsiini. Vasta jälkikäteen olen vähäsen ollut väsynyt aiemmista ponnisteluistani. Mutta kaikki on kannattanut. Itseäni en voisi tänä päivänä hyväksyä, jos tuon tärkeimmän eli lasteni huoltamisen olisin jakanut muille ja itse keskittynyt vain ansiotuloihin (toki kävin työssäkin ajoittain) ja oman tulevaisuuteni varmistamiseen.
Ei ihmiselle anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Ja minkä arvoinen on parisuhde, missä ei kumpikin ole täysin mukana!
Pitkään yksin eläneenä lasteni aikuistuttua edelleen en suostu kenenkään pelinappulaksi tai olemaan "suhteissa" vain koska ei muutakaan ole. Elämässä on niin paljon asioita, joista saa iloa ja onnea ja tärkein on mielen tasapaino, rauha siitä, ettei ole pelkoa kenenkään jättämisestä yms. Ja parasta on se, että on kaikki muut mahdollisuudet, kun ei ole tilapäisripustautunut kehenkään.
Toivon Sinulle voimaa jaksaa. Keskityt vain tärkeimpään eli eheyteen itsesi kanssa. Silloin jaksat huolehtia lapsistasikin.
Arvosta itseäsi niin, ettet tyydy "osarakkauteen" ja että ansaitset kumppanisi koko huomion ja elämän jakamisen kaikissa tilanteissa ja kaikilta osin kanssasi.
Syyllisyyttä älä toisen ihmisen toiminnoista ota missään nimessä itsellesi. Olet ehkä yrittänyt liikaakin hänen hyväkseen.
Ja arki ei tapa mitään, mikäli on sitoutunut rakastamaan sekä parisuhteeseen kaikenlaisina päivinä. Pieni on kaunista. Opi nauttimaan hyvistä asioista, itsesi, lastesi terveinä eletyistä päivistä, auringonnoususta, linnunlaulusta. Elämä kulkee kuitenkin eteenpäin. Itse päätät, onko maljasi puolitäysi ja olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi vai onko maljasi puoliksi tyhjä ja suret sitä, että kaikki loppuisi kuitenkin. Tsemppiä!

Onko tosiaan sellaisia miehiä, jotka lähtee heti vieraisiin, kun ja jos nainen on kertomistasi syistä väsynyt...

Hän on mennyt naimisiin ja luvannut rakastaa sinua niin vastoin, kuin myötämäissäkin..

Älä MISSÄÄN nimessä nyt ota syytä omille harteillesi, sillä miehesi on nyt niin "pissapää" kuin olla voi..

Onhan se hienoa, että miehesi auttaa muita ja on ystävällinen, auttavainen ja ystävä jollekkin naiselle, mutta se ei oikeuta pettämään sinua ja rakastumaan siihen..

En voi muuta sanoa, että ÄLÄ SYYTÄ NYT ITSEÄSI miehesi on tehnyt virheen.. Ja vain kenties siksi että ei MIEHINEN mies KESTÄNYT arjen paineita.. Surkeaa änen puoleltaan..

Olen itsekkin mies, mutta voin vain kuvitella tilanteesi..
Mutta anteeksi en sinua pyydä häneltä antamaan enka suhteessa jatkamaan, koska se on todella vaikeaa..
Vaikka sitä teidän yhteisten lasten takia toivois että lisitte ja pysyisitte yhdessä..

Teidän pitää nyt vain istua yhteisen pöydän ääreen ja hakea apua vaikka perheneuvojalta..

Mutta älä jää sääliin ja itsesyytöksiin makaamaan, koska miehesi on sen virheen nyt tehnyt..

Jaksa ole kiltti.... tv. Eero

heräsin, sä et enää ollut siinä,
ei ollut aikaa kulunut, kun kaikki muut itki ja otti osaa.
En myöntänyt vaikka toiset huusi. vasta kun sut näin, itkin.
Meni viikkoja, heräsin, erillailla, todellisuuteen.
En enää vihannut aikaa, joka oli ollut kuin kirous.
Elin elämääni eteenpäin, vaikka se oli oikein, en pitänyt sitä oikeana.
Vaikka en nähnyt sua, tiesin että olit siinä.

Sinun miehesi on vastuuntunnoton ja selkärangaton mulkku!

kauheelta sun puolesta!!!!!!! Rukoilen sun ja teidän puolesta! Jumalalle mahdotonkin on mahdollista

Sinulla on erittäin hankala tilanne nyt elämässäsi mutta kertomasi perusteella olet käsitellyt asiaa erittäin viisaasti! ET silti minusta varsinaisesti voi syyttää itseäsi siitä että miehesi on ihastunut toiseen. On harmi että niin pieneltä tuntuvan asian kuin ihastumisen takia monta vuotta kestänyt kumppanuus päättyy, mutta uskon että selviäisit erostanne. Ikävää kuitenkin kun vaikutatte olevan miehesi kanssa hyvinkin paljon samalla aaltopituudella... Yritä jaksaa käsitellä tilannetta mahdollisimman paljon ja monelta eri kantilta! Ratkaisu löytyy kyllä kun vaan jaksat etsiä; älä siis lopeta keskustelua miehesi kanssa vaan kerro miltä sinusta tuntuu ja kysy miten sinun pitäisi suhtautua hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Yritä myös miettiä mitä tekisit jos miehesi nyt lähtisikin toisen naisen matkaan, mutta myöhemmin haluaisikin jatkaa suhdettanne; voisit myös keskustella siitäkin miehesi kanssa.

Kaikki tunteet mitä nyt koet ovat täysin sallittuja eikä sinun niitä tarvitse hävetä tai väistellä! Jaksamisia ja voimia sinulle olet hieno ihminen!

Anna miehesi lähteä jos hän haluaa niin tehdä, kerro kuitenkin että toivoisit hänen jäävän. Ja ota takaisin jos/kun hän haluaa palata....

Yritä jaksaa ja muista että elämä voittaa.... SINUSSA ei ole vikaa.

lailla samoin, n. 5 vuotta sitten.

Avopuolisoni ihastui yhteiseen ystäväämme, ja minä sain jäädä. Erosimme aluksi "ystävinä", keskustelimme asiasta jne. mutta kun sain asiaan varmuuden, että heillä on suhde, hajosin totaalisesti. Se oli todella raskasta aikaa... Meni vuosi ja iski masennus.
Edelleenkin rakastan tätä henkilöä, enemmän kuin ketään aikaisemmin ja pelkään, että en voi rakastaa ketään enään ikinä niiiin paljon (nykyistäkään).
Vielä viimeisenäkin päivänä kun hän tuli yhteiseen kotiimme, tunsin vatsassani perhoset jotka tunsin ne kolme vuotta jotka yhdessä oltiin joka päivä.

Eli päättämätön ja pelimies.

Älä tee harkitsematonta nyt, anna hänen kertoa syy miksi näin kävi ja anna ehdotus korjata tilanne, vaan jos mies päättää kuitenkin lähteä, sanot sen vasta silloin: lähdet viimeisen kerran, takaisin ei ole tulemista. Luottamus menetetään vain kerran.

Et sinä mitään syypää ole siihen, että toinen ihastuu. Olet pettynyt, loukkaantunutkin saat olla. Mene ja hauku sun ukkos munattomaksi petturiksi. Ei auta, mutta vähän helpottaa. Tuollalailla nyt ottaa ja jättää lapset ja vastuunsa.

Pisti silmään tuo miehesi herkkyys loukkaantua, jos väsyneenä kiukuttelee. Pistä sille miehelle hame päälle ja sano, et heikot sortuu elon tiellä. Jos nyt saakeli muutamaa kiukuttelua jaksa sietää, ei ole mies eikä mikään. Sehän kiukutteleekin kuin pikku penikat, mykkäkoululla. On tainnut saada muutaman vuoden liian vähän äidin tissiä...

Hei ,sinulle jollepettymys parisuhteessa on suuri.
Luin juttusi ja näin siinä jotenkin itseni reilut kaksivuotta sitten kun mulle kävi noin .
Sillä erolla vaan et olin ollut 11,vuotta naimisissa,ja seurustellu ex,vaimoni kansa sitäennen 5 vuotta.
Hän vain tylysti ilmoitti että on jo kaksivuotta tapaillut toista miestä.
Silloin maailmani romahti. Olin vihaínen ja tein kaikkeni että meille ei olisi tullut avioeroa.
Sitten kauniina kevät päivänä, otin ohjat omiin käsiin ja kovetin itseni. Ja hain eropaperit käräjäoikeudesta, talo myytiin ja sitten pakkasin poikani ja itseni muutettiin Turkuun, pois Raumalta.
Nyt elän poikieni kanssa parasta aikaa, ja kaikki on hyvin olen vain itselleni vain niin vihainen vieläkin kun olin niin sinisilmäinen.
uskoin ja luotin, mut se siitä.
Jos sinulla on vain mahdollisuus,
muuta kokonaan pois pakkakunnaltasi.
Ja sano sille ukollesi et häivy ja piste.Avaat näin uuden lehden oma elämänkerta kirjaasi.
Minulla se ainakin toimi ja päivääkään en oo katunu.
Päin vastoin,ollaan pojat ja minä tosi onnellisia.
Voimia päätökeesi. olet ajatuksissani.

En osaa antaa sinulle minkäänlaisia neuvoja mutta toivotan paljon voimia ja jaksamista. Itse olen elänyt parisuhteessa n.3 vuotta, ilman lapsia. Elämämme kukoistaa mutta silti voin vain aistia ja ymmärtää olotilasi. Uskotko, että kaikki asiat kyllä selviävät ajallaan ja menevät parhain päin. Lämmintä joulun odotusta sinulle ja perheellesi

älä päästä.... miettikää myös lapsosia.
ja yrittäkää ,kyllä teillä on mahdollisuus uudelleen rakastua kun annatte toisillenne aikaa.

sanon julki ajatukseni:

Pidä kiinni, jos vähänkin on sen arvoinen ihminen.

Henkilö, joka hankkii lapsia, varsinkin uusperheessä, on silloin polkunsa valinnut ja sillä pitää pysyä, vaikka kuinka paljon mukavaa seuraa olisi kiikarissa.

Onhan sitä, jos antaa tulla.

On eriasia elää perheenä ja kaiken sen vaatimusten paineessa, kuin sinkkuna.

Kumppanin valinnassa lapselliselle ihmiselle tärkeää on miettiä kuinka homma menee putkeen pahimpana päivänä - ei välttämättä kaksin viihteellä jossain kodin ulkopuolella.

Jos toista ehdokasta ei ole mittaillut samassa tilanteessa, kädet savessa, on turha kuvitella tietävänsä hänestä riittävästi.

Jokainen meistä osaa olla viehättävä yksin.

Joidenkin asioiden perään on vaan taisteltava ja ymmärrettävä mitä onni oikeasti on. Tämä on kasvamista ja kypsymistä vastuullisuuteen isänä ja äitinä.

Teidän tilanteessa ehdotan aivan ensiksi sivusuhteen unohtamista, keskittymistä olemassa olevan kumppanuuden ja arjen pyörittämiseen sekä teidän kahden välille keskusteluyhteyden luomista ja keskustelun suorittamista.

Työt pitää myös hoitaa, ettei koko elämä mene samantien likakaivoon.

Jos mies ei ole kovin helposti keskustelevaa sorttia, voi syrjähyppy olla äänetön avunpyyntö.

Parisuhteessa pitää voida avata ääntä puolin ja toisin, mutta myös pyytää anteeksi.

Tunteita meillä voi olla joka päivä toisia kohtaa, varsinkin kun kohtaamiset ovat rauhallisessa ympäristössä.

Jokaiseen täkyyn emme voi ikäväkyllä tarttua.

Kasvatus on mielihalujen kohtuullistamista.

Tämä varsinkin meille, joilla on jälkikasvua.

Kumppaniin pitää sitoutua huonoinakin päivinä ja kantaa oma korsi yhteiseen kekoon - ei sieltä pois.

Tsemppiä

Sanoit tossa sinun kirjoituksessasi itsekin melkeen vastauksen tossa "Haluaisin pitää kynsin hampain hänestä kiinni, taistella, itkeä ja rukoilla, mutta olen siihen aivan liian järkevä".
Olen seurustellut todella kauan yhden miehen kanssa ja meillä on ollut ala mäkeä joskus. Se ihastui/rakastui toiseen naiseen. se tuntui silloin todella pahalta ja olin ihan masentunut, mutta päätin silloin että elämä jatkuu eteenpäin. Seurustelin hetken aikaa toisen miehen kanssa, mutta tää minun mieheni saapui paikalle taas minun elämääni. Se oli ihan masentunut ja alakuloinen. Hän sanoi minulle että voidaanko jutella hetken aikaa kun hän ei osaa puhua kenellekkään muulle eikä luota kehenkään muuhun oikeen. Kuuntelin hänen murheensa ja samalla tuli ilmi että hän ei osaa olla kenenkään muun kanssa eikä tehdä mitään asioita.

Tällä hetkellä asutaan yhdessä onnellisesti ja hän vannoo rakkautta minulle sekä yms... :)

Joskus miehet tajuaa liian myöhään tai tarpeeksi ajoissa että he ovat tehneet väärin ja ovat ihastuneet väärään naiseen. MIEHET!!!!

ei kannata alkaa roikkua kun siitä tulee vaa paha mieli itsellesi. sinun täytyy vaa toivoa parasta.

antaa ajan kulua enen kuin päätätte mitään suuntaan tai toiseen, pitkissä suhteissa voi sattua monesti ihastumista, mutta se on vaan vaihtelunhalua ja uutuuden viehätystä.. uskon että ihastus menee ohi kun alatte hoitaa suhdettanne ja etsitte uusia suuntia arkeenne piristämään :)

omasta kokemuksesta voin sanoa että uskon että miehesi suhde tähän uuteen naiseen ei tule kestämään. Itse olen ollut aina herkästi ihastuvaa tyyppiä ja kokenut sen että lennosta vaihto toiseen ei kanna pitkälle vaan sekoittaa ainoastaan tunteet. sinuna olisin kuin sinua ei sattuisi ollenkaan ja päästäisit miehen menemään ja näyttäisit että pärjäät todella hyvin ilman häntä. silloin miehelläsi aukeaa silmät siihen onko hän todella niin rakastunut tähän naiseen että hänen vuoksi jättäisi perheensä.

vängällä pitääkkään. Jos haluaa mennä, niin anna mennä, vaikka kipeältähän se varmasti tuntuu.
Jos kerran kunnollinen mies kertoo tunteistaan toiseen naiseen rehellisesti, se tunne on otettava aika vakavasti, älä sinä ota vastuuta hänen päätöksestään vaan jätä päätös hänen tehtäväkseen. Aikuinen ihminen päättää itse ja kantaa myös vastuun. Ei sinun tarvitse olla miehellesi äiti, joka antaa luvan lähteä toisen naisen mukaan. Tuntuu ainaskin että jos minä olisin miehelleni se kakkonen, ei olisi kyllä halujakaan alkaa taistelemaan. Jos hän kokisi olevansa onnellisempi muualla niin toki sen hänelle soisin.

Kertomasi perusteella sanoisin, että anna mennä. En ala neuvomaan, koska olet täällä saanut kymmenittäin jo niitä. Jos mies hylkää kaiken sen, minkä eteen yhdessä olette tehneet jotakin, ei hän ole pitämisen arvoinen, näyttelee miten surkeaa tahansa. Luuseri hän on, sanoisin. Katso uusin silmin tulevaisuuteen, kun olet vielä nuori. Minä kestin 40 vuotta, eikä mieleen tullut kertaakaan, vaikka joskus aihetta yritimme toistemme päälle kaataa.

Jos kumppanilla on tunteita jotakin toista kohtaan, niin niitä ei voi toinen poistaa. Mielestäni paras määritelmä rakkaudelle on "rakkaus on kuin elohopea kämmenellä, pidä kämmen auki, niin se pysyy kämmenkuopassa, kun puristat kämmenen kiinni, niin se valuu sormien välistä ulos". Silti koskaan ei parane antaa periksi, tiedät mikä sai miehesi sinuun aikanaan rakastumaan, muista se ja yritä löytää itsestäsi tuo ihana rakastettava olento jälleen. Lasten ja arjen keskellä yhteinen aika on kortilla, mutta tärkeimpiä ovat ne pienet hetket.. katse, hymy, ja sen rakkauden, jonka tunnet, päästäminen ympäröimään sinut ja läheisesi. Sillä se mitä tunnet sisälläsi, sen ihmiset vaistoavat ympärilläsi. Ja rakkauden luota ei kukaan halua lähteä pois.
Rakkaan menettämisen pelko taas tekee helposti muurin tunteiden ympärille ja silloin on puolustuskannalla ja antaa kylmän ja torjuvan viestin ympäristöön. Ja sellaisen luota on niin äärettömän helppo lähteä pois.

Toivon sinulle voimaa ja rakkautta sekä uskon kaiken menevän parhain päin!

Kuulehan.Sinä tarvitset juuri nyt apua ja rakkautta ongelmaasi.Ihanaa että suinkin uskalsit kirjoittaa nettiin.Ja jos vielä suinkin uskaltaisit näyttää nuo kaikki lohtua tihkuvat viestit miehellesi,HÄNKIN YMMÄRTÄISI kuinka mahtavasti teidän asiat ovat ja voisivat olla vielä tulevaisuudessakin!Voimia ja rakkautta sinulle,jos luet tämän viestin.Rukoilen sinun ja perheesi puolesta,sillä eihän mies voi jättää noin vaan kaikkea saavuttamaansa,yksinkertaisen ihastuksen takia!!!SIUNAUSTA

Tunteissasi, syvällä, minäkin

Etene, edetkää siis harkiten, yksin ja yhdessä, oikeat, todelliset ongelmanne ensin selvittäen, löytyykö niihin ratkaisu! Onko vielä aikaa ratkaista? Ollaanko parisuhdetyöhön valmiita! Osataanko antaa varmasti anteeksi, oli tulevaisuus ratkaisujen jälkeen mikä tahansa, elämämme jatkuu elämän arvoisena kummallakin. Toinen ei "lyö" toista. Rohjetkaa ammattiauttajien tykö. Ratkaisut eivät löydy hetkessä, ei todellakaan, tulevaisuutta ja sen mukana tulevia tapahtumia perheessä, niitä tulee ja tulee. Kuka ja millainen itse haluat olla, olet osa elävää elämää nyt ja tulevaisuudessa, sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa, mutta jotain on hyväksyttäväksin. Elämän tulisi kuitenkin olla siedettävää, hallittavissa, onnellisuutta tarvitaan; mistä onnellisuus ja turvallisuuden tunne on kohdallasi, kohdallanne.

Itse avioeroprosessissani, ainokaisessa perheterapiaistunnossa minulta kysyttiin, kohta kymmenen vuotta sitten, "Olenko rakastunut, vai rakastunut rakastumisen tunteeseen", kun olin tavannut uusiosuhteen, joka oli kuin elämässä jaksamisen voimapilleri jaksamiselleni sietää aviomieheni yhä uudelleen ja uudelleen ajautumista kaikkeen mukavaan ja poikamiesmäiseen tyyliin sekä sinkkutyttöihin, vakaan, hyvän perhekuvan kuitenkin julkisuudessa säilyttäen.

Nuo ammattiauttajan sanat ovat avain suhteenne tulevaisuudelle, ja jos uskaltaudun sanomaan mielipiteeni, kallistuu se puolisosi kohdalla tuohon "rakastunut rakastumisen tunteeseen", arki ei ole ollut läsnä hänen suhteessaan tuohon ystävättäreenne, vain "kerma" päältä.

Olisiko aikalisän paikka! Olemassa oleva uusiosuhteeennehan on perhearki myötä- ja vastoinkäymisissä onko se tulevaisuuskuva puolisosi uusiouusiosuhteelle. Riittääkö "rakkaus"!

Pohdin itse tuota ammattiauttajan kysymystä edelleen, avioeromme jälkeen, koska ex-mieheni on ollut kaikesta huolimatta elämäni rakkaus, lastemme isä!

Olin aviovuodet, kaiken hirvittävän ujouteni ympäröimänä, suorastaan kerjännyt sanattomasti mieheltäni läheisyyttä, sylissä oloa, halauksia kesken päivän, kävelyä käsi kädessä, intohimoa. Sain murusina, mutta ne kantoivat, kerta toisensa jälkeen. Avioliittomme ei ollut helppo, elämä toi yllättäviä "mutkia" kaiken aikaa, yhteinen, kahdenkeskinen parisuhdeaikamme perheessä oli lähes kaiken aikaa vähäistä, mutta kaikki vaikeudet oli voitettavissa, jos tahtoa yhteiseen hiileen puhaltamiselle olisi ollut enemmän kuin satunnaisesti, kaikki ei olisi jäänyt niin yksipuoliseksi. Minun varaani pystyi jättämään asian jos toisenkin. Kun antaa, saa, aikansa, mutta lopulta jäin aina arkiseksi antajaksi, yksin lasten ja aherrusten kanssa, ja niitä kertyi. Uhrauduin ja antauduin hänen narsistisuuteensakin. Töissäkin piti jaksaa ja jaksaa pitkiä päiviä, eikä minun harrastusmieltymykseni kiinnostaneet häntä lainakaan, kun vastavuoroisesti puuhasin pitkään innokkaasti hänen harrastustensa parissa, lapset mukana.

Hän oli isänä mukava ja lapsenmielinen, suku oli kummallekin tärkeä ja seurassa hän oli ja on mitä seurallisin ja kovasti pidetty, hallitseva persoona. Seurassa hän kuitenkin unohti minut ja ajautui omien mieltymystensä ja halujensa vangiksi. Edes lasten kotiintulopyynnöt eivät vaikuttaneet silloin kun "meno oli päällä".

Ikää tulee, katkeruus kaivoi sijansa lähes palvovan rakkauden ylitse, ja naps, viha valtasi ja uhrasin kaiken, poistuin.

Päivä toisensa jälkeen nämä vuodet olen toistanut itselleni, että elämämme ei kuitenkaan olisi onnistunut, koska hän eron jäkeen tuhosi myös tämän tulevaisuuteni, löi minut henkisesti kaikin tavoin hylkiöksi, kelvottomaksi kaikkeen muuhun paitsi työhöni, kun en jatkanut hänen elämässään. Väkisin nostan itsetuntoni aina uudestaan ja uudestaan jaloilleen äitinä ja naisena, mutta menneisyys ei anna sisintä rauhaa.

Kuin sattuman kautta huomioin tänään kirjasta "Vuosien kultaiset säikeet" runon:
"Jos saapuu hän takaisin, niin päivä jälleen koittaa vois. Ja jälleen saan onnenkin, sen onnen jonka annoin pois". (Reino Helismaa)

Sillä elämä on todella rankkaa henkisesti "yksin" äitinä ja nyt mummina. Perheen ilojen ja surujen jakaminen, yhdessäolo, se on vain murto-osa siitä kun sen voi kuvitella olevan ehyenä, pysyneessä suhteessa, jos voimia korjaamiseen, luottamiseen olisi vielä ollut.

Jotain tämä menneisyys on "rikastuttanut", senkin voi kertoa edellä mainitsemani kirjan toisella runolla:

"Kaikkialta etsin sinua, jok minun maailmassani kaikkialla olit. Yritin muuttaa oman maailmani sinulle kelpaavaksi, etsin sinua kaikkialta. Mutta loppujen lopuksi se mitä löysin, olin minä itse". (Märta Tikkanen, suomentanut Eila Pennanen)

Toivotn sydämestani sinulle onnistumista, onnea tulevaisuuteen, oli ratkaisu mikä tahansa, sillä hirvittävää on rimpuilu syyllisyyden taakkaan sidottuna syyttä! Elämä on!

Olen todella pahoillani. Tuon kokeminen täytyy olla äärettömän raskasta. Luulen että miehesi pitää vain selvittää millaisia tuntemukset toista kohtaan tosiasiassa ovat. Voihan olla että huomion puutteessa on hakenut sen ja saanut sen muualta, mutta onko se aitoa vai vain erilaista kuin arki teillä on ollut. Puhukaa paljon, toivottavasti asiat järjestyy ja voitte jatkaa. Tsemppiä sinulle!

mä en voi sanoa kuin voimia sulle. toista ei voi kahlita se on totta ja jos toinen jää velvollisuuden tunteesta niin hyvin pian tulee toisellekin paha olla.

ite elän tässä tilanteessa. minä rakastan, mies ei tai ei oikeestaan ole sanonut ettei rakasta, vaan että suhteesta puuttuu jotain. asun miehen asunnossa ja olen heikosti palkatussa työssä. mies sanoo ettei tarvii muuttaa. mutta itellä jo paha olla kk jälkeen kun tietää että toinen toivoisi mun olevan jossain muualla.

paremmin palkattu työ haussa jossain muualla ja sit toivotaan että kaikki järjestyy.

Vaihtoehtoinen loppu:
jos miehesi nyt päättää että suhteestanne ei voi tulla mitään, koska on ihastunut toiseen naiseen ja päättää lähteä. Hän ryntää suinpäin suhteeseen tämän naisen kanssa, joka kenties on halukas suhteeseen myös.
Sinä puolestasi saatat olla pitkäänkin onneton, olihan teillä niin hyvä yhdessä, voiko kukaan korvata tätä miestä? Lisäksi teet paljon töitä ja hoidat kotityöt ja arjen? Kuinka edes ehtisit etsiä toista miestä, tai uskaltaisit rakastua uudelleen?
Kaiken tämän jälkeen kuitenkin tulee aika jona sinä olet päässyt tästä miehestä yli ja saat itsevarmuutesi takaisin, kenties olet rakastunut ja aloittamassa uudelleen toiseen miehen kanssa. Silloin tämä nykyinen miehesi on huomannut, että naisessa johon suinpäin ihastui ei ollutkaan sitä mitä teillä oli, ja hän koittaa saada sinut takaisin, edes kokeillakseen, miltä silloin tuntui kun hän oli kanssasi. Mutta mikähän mahtaa olla sinun mielipiteesi miehestä silloin ;)

Koko juttu on sepitelmää ja satua ensinnäkin käyttäytyykö normaali ihminen näin

"Mieheni tunnusti illalla, että hänellä on tunteita toista naista kohtaan.
Se oli niin kipeä isku vasten kasvoja, että nyyhkytin hänen sylissään lamaantuneena."

Siis kuulee jotain tuollaista ja menee hänen syllinsä lamaantuneena itkemään.....siis huhhhuijaa...kuulostaa joltain kirjan teokselta

"Miestä on turha haukkua, hän ei ole mikään vakityyppipettäjä, seksi ei ole nyt se homman nimi, vaan ihastuminen toiseen. "

Siis millainen on VAKITYYPPIPETTÄJÄ...????Mistäs sä sen tiedät vaikka oiskin pettänyt ja seksillä vielä...Sinä vaan siellä päivän yöpaidassa istuskelet tietokoneella.

Ettei olisi vain niin että olet niin helkkarin mustasukkainen akka itse ettei miehelläs saisi olla naispuolisia ystäviä laisinkaan

menes kuule pikkulikka kertomaan noita "satuja" jollekkin Demi tai Mix lehden foorumille. Jotenkin tässä jutussa paistaa läpi heti että KEKSITTYÄ KAIKKI!

Et näytä ymmärtävän, ettei tässä ole kyse miehen ja naisen valtataistelusta vaan erään avioliiton, parisuhteen kohtalosta.

Minusta on aivan puistattavaa, että ihmiset, joilla tuskin on edes suhdetta takana, tulevat ja kommentoivat asiaa, johon liittyy lapsiakin.

Minä kerroin omasta tapauksestani,koska sitä kysyttiin ja tilanne on muuten se, että ex-vaimoni on samaa mieltä kanssani asioista tänä päivänä. Ratkaisu ajettiin läpi aivan liian nopeasti. Olimme kumpikin niin kipeitä tilanteesta, ettemme tajunneet omaa etuamme ja sitten muut ihmiset, joilla ei ole mitään todellista kokemusta asiasta tulivat ja tyrkyttivät mielipiteitään ja saivat aikaiseksi ratkaisun, joka ei todellakaan ollut kenenkään edun mukainen, vähiten lasten. Se oli pelkkää teatteria.

Ensimmäinen asia, mikä pitää ymmärtää, ettei kyse ole mistään valtataistelusta sukupuolten välillä vaan parisuhteen kohtalosta. Asianomaisten pitää löytää oikeat kysymykset itselleen. Ensimmäinen olennainen kysymys lienee, rakastanko toista ja kuinka paljon. Muistakaa, että ylpeys käy lankeamuksen edellä. Ja se vasta hölmöä onkin, jos ylpeyden hinnan lopulta maksavat lapset. Helppoahan sitä on sivusta katsoa ja nauraa!

Kuinka monta liittoa päättyy siksi, että toinen kuvittelee toisen unelmien olevan oletusarvoisesti samoja kuin omansa. On sisäistettävä se, että miehen ja naisen perusmotivaatiot ovat erilaisia. Sivistys saattaa yrittää peittää allensa luonnollisen käyttäytymisen, mutta sieltä se vaan pyrkii silti ilmoille. Älkää hyvät naiset kuvitelko, että mies ajatteleen niin kuin te ihannoitte. Mies ajattelee ihan omalla tavallaan, ihan juuri niin kuin luontoemo on tarkoittanut.

Jos miehesi ei enää rakasta sinua eikä ole onnellinen, on turha yrittää jatkaa. Kun oma mieheni jätti minut muutamia vuosia sitten, sattui niin perkeleen paljon. Meillä oli ollut ihan mahtava suhde, lähes taianomainen. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta, ja hän minua. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä kumpikaan ei vieläkään osaa selittää, ja hänen tunteensa minua kohtaan viilenivät ystävä-tasolle. Erosimme kuitenkin erittäin hyvissä ja lämpimissä tunnelmissa ja olemme sitä edelleen. En olisi mistään hinnasta halunnut päästää häntä menemään, mutta tein sen täysin mukisematta. Ja vain siitä syystä, että halusin hänelle kaikkea hyvää.

En halua roikkua kenessäkään joka ei roiku minussa samalla tavalla [niin sanotusti...] Jos siis tiedät, että miehesi ei halua jatkaa kanssasi, päästä hänet menemään. Mutta mikäli kyseessä on tilanne, että miehesi rakastaa sinua edelleen ja on itsekin sekaisin tunteittensa kanssa, asiasta kannattaa keskustella ja yrittää setviä asiat kuntoon.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Kyseessä ei ole miehesi ihastuminen toiseen naiseen, vaan miehesi kyllästyminen elämäänsä sinun kanssasi. Tarkoitan, että miehesi ei jaksa sitä enää.

Tilannehan on hyvin tavallinen suomalaiselle miehelle. Nainen johtaa kotia ja elämää, mies on apukuskina. Nainen määrää mistä ja miten keskustellaan ja miten tunteita ilmaistaan. Meidän suomalaisten naisten kasvattamat miehet nielevät aikansa tunteensa ja myös kärsimyksensä. Kunnes mitta tulee täyteen ja mies lähtee.

Meidän naisten on niin helppo syyttää toista naista, omaa miestä, anoppia tai vaikka miehen ystäviä ongelmista, jotka olemme pohjimmiltaan aiheuttaneet itse. Jo monen sukupolven ajan.

Taistele, mutta älä miestäsi vastaan. Olen hänen puolellaan, kuuntele ja anna hänen olla mies -ja ihminen. Älä käytä itkua aseena.

Tiesithän tämän, että mikään ei ole kestävää. Niin ne naapurin akat vokottelee heti kuin silmä välttää mutta kyllä mies on metsäsätäjä luonteeltaan ja kyllä sille maistuu heti vieras piirakka kun on siihen tilaisuus!

Anna mennä mitä tuossa roikut ja jos olet jo aiemminkin joutunut vastaavaan tilanteesee niin eiköhän noita "panomiehiä" löydy sinullekin.

En ymmärrä, että miksi pitää itkeä täällä palstoilla. Selvitä asiasi siellä kotona ja elä!

kysytään ,En koskaan ,en ikinä kuuna kullan valakina päivä haluais miestä joka minut petäis .
Vaikka olisi kymmenlasta viisi taloa ...vaikka olis ..vaikka ei olisi muutako ryysyt päälläni.

EN KOSKAAN ..EN IKINÄ..ANTAIS TULLA LÄHELLENIKKÄÄN..JA HEITTÄISIN SELLAISEN TURTALAN KARTANOLLE ETTÄ..VIUHADUS KÄVIS.

JATKAISIN ELÄMÄÄNI NIINKUIN EI MITÄÄN OLISI TAPAHTUNUT. HOITAKOON SOPPANASA ITE ,KUN ON SEN KEITTÄNYTKIN.

HOITAISIN ITSENI JA LAPSENI KUNTOON JA ETSISIN UUDEN PAREMMAN RAKKAUDEN ..JA ENNEN KAIKKIA REHELLISEN.

toisaalta vain yhdessäelettyä elämää oli takana liki kolminkertainen määrä vuosia; yhdessä alettu olemaan alle parikymppisinä.

ei ei ja ei.. syy ei ole sinun, ei arkitöiden eikä väsymyksen. on hyvä, että mietit omaa osuuttasi; niin kuuluukin tilanteessa. virheistähän kuuluu oppia, mutta pitää myös hyväksyä se, että paskoja juttuja tapahtuu ilman omaa syytä. ei saa olla niin, että se mies pysyy vierellä vain joka päiväisen taistelun tuloksena. liiton pitää kestää ne väsyneetkin päivät, nekin ajat jolloin joku muu vie huomiota enemmän. oksettaa ohjeet, että mies pitäisi saada pysymään vierellä ja lastensa elämässä viehättävillä seksiasuilla jne.

kirjoittaja kuitenkin kertoi, että seksi on toiminut; eri asiahan olisi, jos kirjoittaja naisena olisi täysin pidättäytynyt seksistä; silloin olisikin skarppaamisen paikka.

tavallaan on hyvä, että mies kertoo tunteistaan. silti... liki jo puistattaa ihmiset jotka ruikuttavat, ettei tunteille voi mitään. miettikäähän mitä maailma olisi, ellemme tunteita hallitsisi ja hillitsisi ollenkaan? emme himoa, vihaa, kateutta, halua, kostonhimoa? ellei ihastusta hillitse, se muttuu rakkaudeksi ja silloin peli onkin menetetty.

sanottavaa olisi niin paljon. tilanteesi vihastuttaa, säälittää syvästi; itse olen saman tilanteen kokenut. uskon, ettet sinä voi mitenkään tilanteessa kilpailla, koska olette ihan "eri tavaraa"; miten tuttu, turvallinen ja arkinen voi kilpailla uutuuden viehätyksen ja kiinnostavuuden kanssa? ei mitenkään.

surullista, ellei miehesi tajua sitä, että ne tunteet todella muuttuvat. ei aina muutaman vuoden välein voi vaihtaa kiinnostavampaan; se viehätys ei kerta kaikkiaan pysy. mies ei myönnä, että on sitä, koska ei oikeasti sitä ymmärrä; hän rehellisesti uskoo löytäneensä vielä suuremman rakkauden, mahdollisesti.

kaikki kertomasi ovat niin tuttua, niin niin tuttua... jopa yhdessä tiukasti nukutut yöt siinä vaiheessa kun alkaa olemaan pelkoa niiden päättymisestä... sinun olemisesi fiksuna, hyväksymällä tavallaan tilanteen ja tavalla ymmärtämälläkin miestäsi.

mieti kuitenkin, että jos tavalla tai toisella pakotat miehesi jäämään rinnallesi, niin kestätkö katsoa vierestä kun hän vuosia ja vuosia hiljaisesti kaihoaa naisen perään? sitä en olisi kestänyt. itselleni oli parempi antaa miehen mennä, vaikka itse näin uuden naisen valheellisuusden kaikkineen. nyt on uudessa jutussa helvetti irti, todellinen sellainen, miehen huomatetta mitä nainen on. samalla lailla ujuttautui liittoomme. kaipa se niin vaan on, ettei saisi ollenkaan päästää ketään naista lähellekään, mikäli mies on hiukkaakaan heikompaa laatua.

sattuu, sattuu ja tunnet että tuskaan kuolet.

mikäli oikeasti homma on noin alussa miehen ja naisen välillä, niin taistele. kaikesta ennen sanomastani huolimatta, taistele; mutta mieti miten. en lähtisi millään seksivokotteluilla, siitähän teillä ei ollut puutetta.

nyt myöhemmin ajateltuna, jos tekisin voisin elää hetket uusiksi, niin koittaisin kahta: ensiksi pakkaisin välttämättömät kamat ja lähtisin lasten kanssa pois. jonnekin pois joksikin aikaa, että mies joutuisin miettimään perheen itsestäänselvyyttä; joutuisi ehkä vuorostaan selittämään sukulaisille missä perhe on. pelästyisi ja tajuaisi oikeasti mitä on menettämässä.

jollet saa miestä heräämään kaikkeen, niin peli on menetetty, koska nainen saa näytettyä vain hyvät hetket miehelle... ja käännettyä kaiken miten päin vain tahtoo. miehesi on heikko ja kaiketi suht simppeli koska ottaa vastaan toisen naisen haukkuja sinusta ja vielä kertoo niistä sinulle. rakas sinulle, ja varmasti hyvä mies ja isä ja kiltti... mutta silti heikko eikä kaikkein terävin ihmissuhdeasioissa.

suosittelen myös lämpimästi että kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta raahaat miehesi parisuhdeterapeutin pakeille.

jonkun pitää saada mies tajuamaan mitä on menettämässä, uskoisin ettet sinä siihen pysty. nainen saa sinun sanomasi kaiken käännettyä toisin päin, uskomaan että sinulla on vain oma lehmä ojassa. tiedän, että näet myös miehesi parhaan.

toimi pian, koska sinunkin kunnioituksesi ja rakkautesi alkaa kohta kuolemaan. et sitä nyt usko, mutta niin käy. joku päivä saatat huomata, että vierelläsi on ennen niin suunnattoman rakas mies, jolla on jonkunsortin suhde naisen kanssa (seksillä ei ole mitään merkitystä tässä, se on ajan kysymys), ja huomaat että se toinen nainen menee liki kaiken edelle suhteessa sinuun. todennäköisesti tulee valheita, sinä katkeroidut koska huolehdit perheestä ja mies ruikuttaa toisen perään... alat huomaamaan ettei vierelläsi enää ole mitään, mitä tahtoisit. ei, vaikka mies tahtoisiskin joku päivä... tajuat, että hän rikkoi liikaa.

joten... mikäli asiat vielä on noin alkuvaiheessa niin toimi. hakkaa miehen päähän tilanne; hänellä on vastuu ja velvollisuus. poista nainen hänen elämästään, vaikka tuntuukin todella narttumaiselta mutta sinulla on siinä täysoikeus. se nainen on uhka perheellesi, lapsillesi. mitään et menetä, vain katsomalla ja halimalla ja ymmärtämällä voit menettää kaiken.

mutta... jos ne menetät, siltikin voit elää onnellista elämää, niikuin tiedät. mutta... sitä perhettä et saa koskaan takaisin. vaikka koittaisitte myöhemmin uusiksi, niin sen tiedon kanssa ei voi elää, että se toinen meni kaiken edelle, että se perhe on rikottavissa tosta vaan.

voi kun voisin jutella ja antaa uskoa, ja ennen kaikkea myös tarvittavaa voimaa. jokainen miehesi kohtaaminen naisen kanssa kaataa vaakakuppia sinne päin, eikä näissä kisoissa fiksuus ja järki voita. röyhkeys ja kiihkeys ja intohimo, ikävä kyllä. muista se.

jaksamista.

No kyllä tuommonen nainen kun sinä aina uuden löytää ja kelpuutetaan.

Vaikea paikka, olen kokenut melkee tuon saman vuosi takaperin paitsi meillä se oli toisin päin eli vaimo läks, meillä useampi lapsi ja yhdessä oltii vajaa 20v, kaikki tapahtu viikossa kun exsä sanoi lähtevänsä, ekaks se syyllisti ja samana päivänä kun muutti pois selvis että sillä toinen ja mä jäin lastenkans ja niin olen vieläkin enkä uutta hellapoliisii ole ottan, myönnän et kaipaus on ollu kova ja nyt viimmenää alkan helpottaa ja ilman lapsii en ois jaksan, sulle yritän kertoa että rankka urakka eessä päätit sit mitä tahansa, kun se särö tulee rakkautee niin se kulkee mukan pitkää, voimia sulle ja lapsille kovasti toivotan, elämä jatkuu joka tapauksessa vaik mitä kävi....

En ikinä osallistu näihin keskusteluihin. Mutta nyt oli pakko kirjottaa, että kertomuksesi ja kuvailusi tilanteesta todella kosketti minua...kylmiin väreisiin asti.Haluisin tosiaan auttaa, mutten osaa. Halusin kuitenkin kirjottaa ja toivoa sinulle kaikkea hyvää, ja että tilanne selviäisi mahdollisimman "sanftisti".Miten se ikinä sitten selviääkin.

Minusta sinun kannattaa taistella miehestäsi, jos rakastat häntä. Ja luulet,että tämä välikohtaus ei jatkossa vaikuta teidän suhteeseen. Että pystyt luottamaan mieheesi tämän jälkeenkin.

Muttä älä taistele itkien, rukoillen, kynsin hampain kiinni pitäen. Näytä miehellesi, mitä hän menettää sinussa. Käy kampaajalla ja hanki uusia vaatteita. Huolehdi itsestäsi, jos mahdollista.
Tee talostanne kodikas ja viihtyisä. Niin että lähdöstä tulee tosi raskas. Näytä miehelle, että välität. Jos lähtee, niin luulen, että tuossa uudessa suhteessakin arki astuu aika nopeasti kuvioihin ja kuitenkin kaipaa sinua aina jollain tasolla.

Tuota naista en enään ystäväkseni kutsuisi.

Minkähän takia mies aikanaan erosi.

kylä miehesi on raukka kun hakee lohtua muualta,eikä tee asioita selväksi sun kanssa.kyllä löydät rakkauden muualta!älä jää roikkuu tommosen luuserin kanssa,löydät jonkun semmoisen joka kestää työt,ja sen että välillä elämä on kovaa.yhdessä taistellen ja auringonpaistetta odotellen risukasaankin.voimia sulle miehellesi potkuja pyllylle!

Minäkin eroan ja kaipaisin jutteluseuraa.Minullakin on lapsia.

Mielenkiintoinen ja puhutteleva tarina, joka kuvaa hyvin sitä, miten huomion puute, väsyminen ja stressireaktiot vievät kumppanin uskon omaan itseensä kumppanina; jaksava ystävänne on empaattisena ja ymmärtävänä kykenevä antamaan huomiota, arvostusta ja kohtaa miehesi miehenä? Niin usein käy, joko miehelle tai naiselle elämän ruuhkavuosina - suomalainen suorittaa perhe-elämäänsä, ja kuten totesit suorittaa itsensä ulos perhe-elämästä!

Moni mies kokee tekevänsä perheen eteen rakkauden tekoja, jotka ovat ihan arkisia toimia, eivät niin romanttisia, mutta miehen mielestä osoituksia siitä, miten paljon puoliso ja lapset merkitsevät hänelle. Nainen voi myös suorittaa rakkauttaan, kuten moni äitiytynyt nainen tietää omasta kokemuksesta.

On hyvin tervettä ottaa etäisyyttä juuri nyt, miettiä ilman kiirettä pysyviin ratkaisuihin.

Jos on kyse siitä, että hän on löytänyt sielunkumppaninsa, niin voi olla että joudut hänestä luopumaan, mutta jos on yksinkertaisesti kyse siitä kaikesta mihin olette nopeassa tahdissa vastuuttaneet itsenne ja toisenne - ja väsyneet siitä - niin pieni tuumauspaussi tekee todella hyvää:-))

Tsemppiä Sinulle!

Nettiyhteyteni on hidas, joten en viitsinyt selailla mitä toiset ovat vastanneet. Mutta... mielestäni sinun ei kannata vielä luovuttaa. Tehän selvästikin rakastatte vielä toisianne. Ei kaikille kiusauksille kannata antaa periksi. Niitä tulee ja menee. Nuokin tunteet toista naista kohtaan tulevat menemään vielä ohi, kun antaa ajan kulua.

Pitkässä avioliitossa löytyy neuvo tällaiseenkin tilanteeseen (20 vuoden kokemus) eli nyt teidän täytyisi vain tiivistää omia välejänne niin ettei toinen nainen pääse väliin. Perheen yhteys häneen olisi katkaistava kokonaan.

Mies kyselee sinun pärjäämistäsi ja jaksamistasi lasten kanssa. Sano, että tarvitset häntä, kuten oikeasti onkin. Kysy, haluaisiko hän yrittää kanssasi vielä uudelleen. Teidän liittonne on vielä korjattavissa hyvinkin, eikä välillänne ole vielä suurta säröä. Tuollaisia tuntemuksia ja kiintymyksiä ulkopuoliseen henkilöön voi tulla avioliitossa, mutta silloin vaaditaan vain ryhdistäytymistä omassa liitossa ja keskinäisten välien tiivistämistä. En kyllä itse antaisi avioliiton karsiutua tällaisen tähden, jos mies on vielä valmis neuvottelemaan.

kyseessä olevan "arjen turhauttava turhuus".

Englantilaisen tutkimuksen mukaan, arki parisuhteeseen saapuu noin kahden ja puolen vuoden päästä, kun on menty naimisiin.

Koska teille on syntynyt lapsia, arki tullut myöhemmin.

Kuten kerroit, kiireiden vuoksi katsot huomioineesi miestäsi liian vähän.
Kun sitten joku kiinnittää arjen harmaaseen vajonneen puolison, tuntee tämä syntyvänsä uudelleen kukoistukseensa.

Nyt ystäväsi on tuo valon tuoja, mutta mahtaako tuo parisuhde kestää miten pitkään?
Siihenkin suhteeseen saapuu arki ja jälleen mies, joka haluaa tulla huomioiduksi haksahtaa uuteen parisuhteeseen.

Hei sain juuri myös tietää että mieheni käy nin sanotusti naimassa entistä ex.äänsä. Ja jopa suunnittelivat yhteen muuttamista ja puhelimen minulta pois ottamista. Ja mieheni oli kertonut koko 15 vuotisen avioliittomme tapahtumat tälle.Sanoin että nyt teet ratkaisun minä tai hän. Itkein hän sanoi että ei halua minua jättää.kun aikaa kului tuli tekstari Moi Rakas milloin poikkeat . Sanoin että eikö se loppunutkaan, no hänen puoleltaan kyllä. En nyt tiedä jatkanko edelleen vai mitä katselen, ja kuuntelen aika kevättä,mitä tuleman pitää meillä ei ole lapsia ne on isoja ja poissa kotoa , mutta muten ikävää kun tekee noin. Miksi miehet eivät voi olla rehellisiä naisia kohtaan. Kyllä me kestetään jos ei kelvata

tiedän siun tunteen todell hywin itse olen ollut samassa tilanteessa.

itsensä syyttäminen on turhaa koska se ei sinust johdu,waikka se on kaikkein helpointa!!

ajattele itseäsi unohda(jos woit)hetkeksi kaikki muu lapset ja nuo kaksi.... mieti mitä sulla on edessäpäin siis positiiwisesti.tiedän ettei se kovin helppoa ole,kokeile mulla se auttoi.

waikka on hoidettawana kaikki kyll se siitä kun et aseta itsellesi liikaa paineita,ja kaikkein suurin apu on siitä kun käyt puhumassa ammatti ihmiselle eikä kannata miettiä mitä muut ajattelee waan se on sua warten ja auttaa sua kaikin monin eri tawoin.

waikka asia on sull todella tuore älä siirrä odotusta äläkä missään nimess tee sit wirhett ett odotat hänen tulewan takaisin,woi olla hetki mutt se ei siihen jää,ikäwä kyllä muista pitää omat mielipiteet älä hänt kuuntele niillä kauniilla sanoilla ne tietäwät saanneensa kaikii anteeksi se on suuri wirhe(ainakin mun kohdall)en halua muille samaa kohtaloa.

todella paljon sulle woimia ja jaksamisia aika on raskasta mutta sull on elämä edess waikka toiselt tuntuu.

TÄMMÖNEN PROVO SKRIIVAILU,,,,

hei luin tarinasi ja tuli iha tippa linssiin =( olis ihana kuunnella sua enemmän ja yrittää auttaa olen ite samassa tilanteessa melkein,olen ite yli 10 vuotta seurustellu ei lapsia vielä..eikä varmaan tuukkaan..en tiiä mikä on syy muttei ooo enää mitää kipinää täs meijän olemises,,noh seksi elämäki on hiipunu melkein olemattomiin kertoihin..juuri nyt olen ite ollu pois kotoa ja mietin mitä olis järkevä tehä koska molemmat täs kärsii ja on jotenki niin masentavaa olla yhdessäkään ku ei kumpikaan puhu toisilleen mitään yms..kattellakko oma asunto vai palatakko takasin ja taas yrittää muuttaa asioita puhumalla yms...kerran aikasemmin palasin ja 3kk meni ihanasti kunnes taas alko samat asiat rullaan..eli unohtu mitä ollaan puhuttu ja sovittu...aaaargh ku tietääs mitä tekis kans..eli päästänkö orti rakkaasta !!!! vai pidänkö kii on todellaki se ajatus mitä oon ny pian 2 viikkoo miettiny ollessa pois kotoa.uutta ei tulis mieleenkään kattella tai ees haaveilla EI todellakaan ! kumpa kaikki olis hyvin ja vois taas jaykaa normi elämäää ! tai sitä parempaa elämää mitä joskus oli....tsemppiä sulle ja sun miehelle toivottavasti saatte asiat kuntoon !JAKSAMISIA

..ole vihreämpää aidan toisella puolen, sekin ruoho täytyy leikata! Jos hän rakastaa sua niin miksi ihastumisen takia lähtis!

vanhasta turmeltuneesta suhteesta ei koskaan tule edes samanlaista kun on ollut.eikun tuulta purjeisiin ja kohti uusia haasteita.miehiä riittää.asiat kuitenkin palaavat takaisin arkeenne jokakerta kun riitelee

Tuttuja tunteita 7 vuoden takaa. Tänä päivänä olen nöyrempi, herkempi, empaattisempi ja varmasti parempi ihminen kuin ennen eroa. Irti päästäminen entisestä kesti 5 tuskaisaa vuotta. Tunneskaala viha, katkeruus, suru, ikävä, syyllisyys ja lopulta anteeksiantaminen itselle ja tätä kautta toiselle armahtivat minut. Tässä urakassa lapset olivat koko ajan läsnä ja pakkottivat menemään eteepäin ja hakemaan apua.Suosittelen kaikkia aiheeseen ja tunteisiin liittyviä kirjoja mm. Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu (Harville Henrix)ym.(Antti Heikkilästä Tommy Hellsteniin)
Ero on verrattavissa läheisen kuolemaan.
Luopumisen tuskaa ei voi vähätellä. Kuitenkin tänä päivänä kiitän exääni siitä että lähti. Muistoja kukaan ei kuirenkaan voi pois viedä minulta. Voin ajatella että tällä matkalla ehkä nykyisen mieheni luokse minun oli koettava tuo ero ja siihen liittyvät tunteet. Ilman niitä en olisi ollut valmis tämän miehen kumppaniksi. En yhtään aikaisemmin. Nyt tiedän vaikka luulin kuolevani että minun oli koettava tuo kaikki ja onnellisuus on mahdollista senkin jälkeen.

Onhan näitä juttuja, salarakkaita, toisia naisia ja miehiä. Sitä en ymmärrä, miksi niin helposti luovutetaan.

Varsinkin, jos ollaan avioliitossa, jossa on kirkon alttarilla tahdottu rakastaa, silloin pitää myös tahtoa selvitä vastoinkäymisistä, jo lastenkin vuoksi. He kärsivät eroista, vaikka sitä ei nykyään enää ääneen sanotakaan.

Sitten saamme näitä epäkypsiä lapsia ja nuoria, jotka ampuvat luokkatovereitaan. Joten: älä luovuta! Miehesi arvostaa varmasti sinua, teet parhaasi ja olet tehnyt liittonne eteen. Pidä siitä kiinni!

ihastua nyös ja jättää perhe ja mies.
ANNA PALAA BEIBE

kyllä sossu ne hoitaa tai joku adoptoi

Minä olin se joka lähti pitkästä yli kymmenen vuotta kestäneestä liitosta loppujen lopuksi sen takia että toistuvat ihastukseni toisiin kertoivat ettei tunteita omaa miestä kohtaan vaan ollut enää tarpeeksi. En pettänyt häntä ja rakastin häntä valtavan paljon ystävänä, mutta lopulta olisi kuitenkin tullut sekin vaara että kiusaus käy liian suureksi. Podin valtavaa syyllisyyttä jo siitä että ihastumisia oli.

Meille tilanne oli sikäli helpompi ettei meillä ollut lapsia. Välimme ovat hyvät ja hän tulee jatkossakin olemaan yksi parhaimmista ystävistäni. Erosimme sovussa juuri sen takia, että hän osasi antaa minun mennä eikä yrittänyt väkisin puhua minua jäämään.

Voin sydämeni pohjasta sanoa, ettei hän tehnyt yhtään mitään väärin. Hän oli ja on ihana mies, huomaavainen, hyvä puhumaan tunteistaan, hellä ja kaikinpuolin lähes täydellinen. Emme riidelleet eikä meillä kummallakaan ole suhteen aikana ollut mitään ongelmia. Joskus vaan käy niin etteivät tunteet riitä enää ja silloin on parempi katsoa tilannetta rehellisesti silmiin ja uskaltaa erota, koska se on loppujen lopuksi oikein molempia osapuolia kohtaan. Hän syytti aluksi itseään erostamme, etsiskeli syitä siihen miksi hän ei minulle "riittänyt". Kyse ei kuitenkaan ollut siitä eikä järjellä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Tunteeni häntä kohtaan eivät vain riittäneet sen pidemmälle. Tieto siitä ettei eromme ollut hänen syynsä on hänen mukaansa auttanut jatkamaan eteenpäin.

En ihan ymmärrä sitä miksi avioero katsotaan pelkästään pahaksi asiaksi. Olen itse kokenut lapsen asemassa kaksi avio- ja yhden avoeron. Jo silloin lapsena toivoin, että vanhempani olisivat älynneet erota toisistaan aiemmin. Eroaminen vasta silloin kun asiat ovat menneet liian pitkälle, jatkuvan riitelyn, eripuran ja luottamuspulan asteelle, on lapsille vielä rankempaa. Tottakai minullakin oli ikävä sekä isäpuoltani että isääni kun ero lopulta saatiin aikaan, mutta olisin toivonut heidän eroavan jo aikaisemmin ja sanoinkin sen ääneen molemmilla kerroilla. Erot olivatkin meille lapsille helpotus. Tilanne rauhoittui eikä itse tarvinnut kokea epävarmuuden tunnetta vanhempien suhteen jatkuvuudesta joka päivä. Lapset kun kuitenkin vaistoavat vanhempien pahan olon vaikka asiasta ei heille puhuttaisikaan.

Minun mielestäni sinun miehesi pitäisi nyt selvittää itselleen mistä nämä hänen tunteensa toista naista kohtaan loppujen lopuksi kertovat. Ottaa aikaa ja tilaa - vaikka matkustaa jonnekin muualle vähäksi aikaa (ilman kumpaakaan teistä) - miettimään mitä hän sydämessään tuntee sinua ja sitä toista kohtaan ja mitä valinnan tekeminen hänelle 'maksaa'. Hän on se joka on tästä tilanteessa vastuussa, ei kukaan muu. Minä en todellakaan syytäisi itseäni suhteen laiminlyönnistä, koska kyse ei välttämättä ole ollenkaan siitä.

Voimia sinulle!

Semmosta se on. Pinnallisii suhteita.
Ja sitte taas ihastutaan toisiin.
Ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella.

Ehkä olis aika katsoo totuutta silmiin ja ajatella, eikö se ole hieno asia että miehellä on tunteita? Sullakin niitä tunteita on , niistähän tässä puhut.

Mitä sitä ihmettelemään. Pelin säännöt selviksi ja kulissit nurin. Rehellisyys on parempaa kuin kaksnaamasuus ja teeskenteleminen.

Voi minun tuli vallan itku kun luin viestiäsi. Olen vielä nuori, enkä tiedä oikeasta avioelämästä/perheestä juuri mitään, mutta tunnen suurta empatiaa sinua kohtaan. Jouduin pitkään elämään "toisena naisena". Ensin olin avomiehelleni ihastus. Pidimme suhdetta salassa liian pitkään kunnes hänen silloinen nainen sai tietää.He erosivat ja me menimme yhteen. Aikaa kului muutama kuukausi kunnes huomasin jonkun olevan pielessä. Olin nyt itse se petetty. Mies oli tapaillut tätä entistä naista ja vaikka sen tiesin en jotenkaan ymmärtänyt jättää häntä. Olin aivan liian rakastunut. Se suhde meni kuitenkin äkkiä ohi ja aloimme taas elämään yhdessä. Nyt olemme oleet noin 5-vuotta saman katon alla ja ensivuonna menemme naimisiin. Vaikka yhteiselämä jatkuisikin niin haavat jäävät aina auki. Älä silti anna liian helposti periksi. Pidä puolesi=) Toivotan teille kaikkea hyvää=)

Nyt on pakko sanoa pari mielipidettä. Pisti vaan taas silmään nämä stereotypiat, joita en ymmärrä alkuunkaan;

"raskaan työpäivän jälkeen olen hoitanut kodin, ruoat,pyykit,lapset, mutta unohtanut hoitaa ja huomioida miestä"

Oliskohan niin, että jos tuo toinen osapuoli olisi tehnyt näistä puolet niin tilanne vois olla toinen? Miksi me suostumme alistumaan tällaiseen, ja sitten ihmetellään miksi miestä ei enää kiinnosta?

"Mies kyseli rauhallisena, pystynkö elämään ilman häntä, pärjäänkö lasten kanssa, jos hän lähtee."
"Pienet ärsytykset ja likaiset sukat lattialla ovat pieni juttu sen rinnalla, että jää yksinhuoltajaksi ja koko talous kaatuu yksin harteille, sillä välin kun toinen huonoimmassa tapauksessa selviää tuskan yli olemalla huumaantunut jostain uudesta ihastuksesta."

Kuka sanoo että se on aina mies joka pääsee helpolla??? Sanopa sille miehellesi että ok, tehdään niin että sinä lähdet! Hän jää hoitamaan lastenhoito-rumbaa ja hammaslääkäreitä... Sinä haluat olla se, jonka luokse lapset tulee säännöllisin välein ja niillä on aina äitin kanssa kivaa kun iskä saa kärsiä kiukut. Arkena ei tarvitse aikatauluista murehtia kun iskä hoitaa. Mitenköhän sitten suu pannaan??

Tiedän että tästä varmaan moni äiti tuohtuu että miten voisit muka lapset jättää, mutta tämä on minun mielipide. Kertokaa joku miksi ei voisi toimia myös näin?

kirjan "rakkauden kieli" ja siinä kerrottii siitä miten kaikil on erilainen tapa osottaa ja ymmärtää rakkautta..niit on 5 eriä.

toiselle rakkaus on lempeitä palveluksii (siivoo vie roskat jne) eli jos tekee näitä sen puolesta ni se kokee että sitä rakastaa,

toiselle sanat merkkaa et se kaipaa kuulla et se on hyvä jossain saada kannustusta ja vaa sitä et sanoo että rakastaa sitä.

sit on yhteinen aika eli oikeeta keskustelua ja kuuntelua..joku yhteinen juttu mitä tehä tai vaa olla ilman häiriö tekijöitä kahestaa.

sit joku ymmärtää rakkauden lahjoina, ei tarvi olla isoo ja kallista ees voi ihan hyvin olla omatekemää tai joku kukka jostai tien ojasta. :)

viides on fyysinen kosketus, ottaa olkapääst, halaa, pörröttää tukkaa ja seksi tietty

ittelle joku noista voi olla se tärkee mut sen puolison voi olla joku toinen..et jos ite kokee rakkauden lahjoina ja sit ostaa ja hommaa toiselle lahjoi joka haluuki viettää yhteistä aikaa mut ei oo paikal koskaa ni ei se koe et sitä rakastaa on siit varmaa lahjat kivoi mut ei se tarkota rakkautta sille

pitää vaa koittaa opetella se toisen "kieli" ja tavallaa mitä luonnottomampi se on ittelle ni sitä enemmän sitä tekee vaa rakkaudesta ja se on tahto asia

usein monet ettii sit muualt sitä "rakkaustankin" täytettä siihe omaa kielee jos kokee ettei saa sit puolisolt vaik haluis..

en tiiä onko järkee..se kirja kannattaa lukee ni on vähä selkeemmin :D heh toivottavasti jotenki auttaa

Tuo on hankala ja satuttava tilanne. Luulen, ettei vikaa voi mistään oikeastaan löytää; noin voi käydä. Luulen että suhdetta vakavammaksi sidottaessa kannattaisi sopia pelisääntöjä miten ihastumisiin suhtaudutaan. Joskus sellainen voi kuitenkin tulla kohdalle; omalle tai sille toiselle.
Minusta viestistäsi välittyy suuri välittäminen ja ymmärtäminen. Joskus se toinen vain ei ymmärrä miten hyvää on vaihtamassa toiseen. Omalla kohdallani ymmärtäminen ja välittäminen on aina merkinnyt eniten. Se että toinen saa tuntemaan ainutlaatuiseksi, sellaiselta kuin ihan alussa. Ei se tunne säily ilman yrittämistä. Toivon tosiaan että jaksat itse, tuli mitä tuli. Oot parasta mitä voi saada, mutta joskus sioille on tarjolla helmiä joita ne ei hoksaa ajoissa.

Kysy mieheltäsi mitä hän vielä haluaisi teidän tekevän jotta olisi mahdollisuus onnelliseen tulevaisuuteen.Teillä on kertomasi mukaan asiat olleet todella hyvin, mutta houkutus on ollut silti kova. Luulen että toinen nainen on ollut jotenkin sopivasti kuulolla ja kuunnellut häntä juuri silloin kun sinä et ole jaksanut.Silloin tulee helposti ihatuttua, mutta onko se todella sen arvoista.Kun olette olleet noin lähekkäin yön ja hän on kuunnellut sinua, ei voi olla kokonaan halukas luopumaan kaikesta. Antakaa toisillenne aikaa ja miettikää yhdessä ja erikseen mitä kumpikin haluaa. Jos ei uskalla kaikkea kertoa puheella on kirjoittaminen hyvä tapa. Käsittelette ne sitten yhdessä. Muistakaa että myös huonot asiat kannattaa tuoda NYT julki samalla.Puhdistuu samalla nekin asiat.

viettämässä pari kivaa ravintola-iltaa ja
miksei yötäki ja jatkaisin sitten miéhesi kanssa keskustelua:)..jos hän haluaa viellä jatkaa ..niin mikäs siinä sit??

Arki se tulee vastaan uudessakin suhteessa ja taasko sitä paetaan uuteen ihastukseen..? Jos joku jaksaa aloittaa ihan alusta uuden ihmisen kanssa, vaikkei tiedä vielä toisen huonoja puolia ja vaikka on yhteinen perhekin (uusperhekin on perhe), ihmettelen syvästi.

Teetkö itseasiassa sellaisella miehellä YHTÄÄN MITÄÄN joka on valmis vaihtamaan rakkauden rakastumiseen ja ottamaan ison riskin elämässään? Entäpä jos miehen tuleva suhde muodostuu ihan helvetiksi ja mies palaakin ovesi taakse ruikuttamaan sinua takaisin, vieläkö ottaisit?

Arki kuuluu elämään eikä kukaan henkisesti aikuinen jaksa elää missään ihastumisen/rakkauden/intohimon huumassa ikuisesti tai kaikenaikaa. Jos miehesi sitä vaatii pysyäkseen rinnallasi, joutaa mielestäsi mennä. Säilytä ylpeytesi, nämä ovat naisten markkinat ja uusia astuu elämääsi kyllä kunhan olet itse valmis.

Älä syytä itseäsi, kuulostat ihan normalilta mukavalta naiselta, jota toisinaan nukuttakin:) Sano, että takaisin et sitten ota ja toivota onnea matkaan, itsepähän menettää ja joutuu aloittamaan koko ruljanssin alusta. Ei se niin helppoa ole, toiseen ja hänen tapoihinsa ja sukuunsa ja huonoihinkin puoliin tutustuminen-kokemusta on...

Mun päähän ei miehenä mene toi sinun ukkos ajattelumaailma. Minä en ikinä vois jättää jonkun ihastumisen vuoksi perhettäni ja kaikkea sitä, mikä on yhdessä rakennettu vuosien varrella vaan jonkin ihastumisen vuoksi. Tosiasiahan on se ettei kukaan omille tunteilleen niin sanotusti mittään maha, mutta kyllä ainaki itte niitä pystyn kontrolloimaan erittäin hyvin., vaikka olenkin MIES! :) Hirveen hankala sanoa äkikseltään joku "vinkki", mutta jos toista rakastaa oikeasti niin tällaisestakin pääsee yli. En kyllä tosin tiedä miten suhtautuisin ajan kanssa siihen jos oma eukko sanos kyseisen asian mulle. Menipäs jaaritteluksi, mutta tähä lopuks heittäsin myös semmosen, että onko se mies todellakin sitten rakastamisen arvonen jos hän tuosta nuin vaan edes suunnittelee lähtevänsä ja jättävänsä vaimonsa ja lapsensa?? Panee kyllä itteäki miettimään tälläinen tilanne. Tsemiä sulle kuitenkin!!! :)

Mulla oli noin kolme kuukautta sitten aikalailla sama tilanne. mies asui pienen matkan päässä mustaiksi kultani on niin ihmeellinen kläytökseltään tivasin mikä on eikä vastausta tullut lopulta hän suostui kertomaan olevansa ihastunut toiseen myöhemmin hän kertoi vielä pettäneensä minua tämän toisen kanssa. julmaa tekstiä valitettavasti. halusin yrittää uudestaan ja antaa kaiken anteeksi mutta mies ei enää siihen kyennyt koska oli ihastunut toiseen.
se suhde päättyi siihen ja on vaatinut todella paljon aikaa että olen päässyt yli tästä kaikesta.
nyt arki sujuu jo joten kuten vaikka ajattelenkin häntä vielä päivittäin.
Voimia sinulle minkä päätöksen sitten teetkin. ole vahva

Tunteilleen ei aina mitään voi ja kyllä toista voi lakata rakastamasta mutta tosirakkaus on sitä, ettei molempien rakkaus lakkaa samaan aikaan..
Eli mun mielestä yrittäkää vielä, sitä se avioliitto tarkoittaa!

Jokaisessa suhteessa on sen verran arkea et, jos joku "toinen nainen" on oikein tyrkyllä, niin kyllä hän saa aikamoista sotkua aikaan.

Mitä tällaiset naisystävät ovat, jotka lainailevat toisen miestä korjailemaan pyöräänsä?
Minä korjaan ihan itse. KOrjatkoon muutkin, joilla ei ole miestä.

Voisi sanoa, et miehesi on ihan tyhmä ja sinä myös, kun kuvittelit... että miehesi vain korjailee pyörää.
Kunnon ihmiset korjaavat pyöränsä itse;)

Jos miehesi on noin tyhmä, et uuvuttaa vaimonsa lapsilla ja kodinhoidolla ja korjailee muiden naisten pyöriä vapaa-aikanaan, niin menkööt.
HUOM. ET uhraudu vaan anna kaikki lapset vielä tähän ystäväsi kanssa luomaansa uusperheeseen.
Voit olla ihan täysillä viikonloppuäiti ja viettää laatuaikaa lastesi kanssa, etkä vain pestä pyykkiä ja siivota joka päivä.

Sinä löydät uuden fiksumman. Jos et löydä, niin korjaat pyöräsi ihan itse ja nautit sinäkin elämästäsi;)

Kukaan kypsynyt, miehistynyt mies, ei noin tuoreessa suhteessa, simsalapim ihastu toiseen naiseen niin täysillä, että on valmis hylkäämään valmiin kokonaisuuden, täydellisen paketin ja todennäköisesti siksi että seksin saanti on laimentunut viime aikoina kuvaamistasi syistä. Miehesi on kypsymätön, kasvamaton, huomionkipeä lapsi, joka oikuttelee moisella tavalla. Hän ei ole herkkä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan tunne-elämältään nimenomaan murrosikäiseksi jäänyt miehen raakile. Anna moisen mulkudeerin mennä puutteessa olevan ämmän luo. Sittenpähän hetken kuluttua näkee, mitä on menettänyt. Äläkä ota takaisin. Nosta pääsi pystyyn ylpeydestä mitä olet saanut aikaan ja jatka sitä parempaa elämää - äläkä ota korvikkeeksi ensimmäistä miehen kuvatusta joka vastaan tulee. Meissä miehissä kun on sitä kypsymättömyyden vikaa. Joten suurin osa, joka haluaisi tulevaisuudessa miehesi paikalle, hinkuaa siihen seksin vuoksi. Monelle miehelle valmis perhe lapsineen on peloke, ei halu elää perhe-elämää. Katso rauhassa ja harkiten seuraavaa suhdetta, pidä siinäkin koeaika, jolla varmistat että ehdokas on kypsä mies. Itse olen viisikymppinen ja aika paljon nähnyt parisuhteita ja jotain kokenut itsekin.

Kirjoituksesi liikutti, tuli lähelle.
Mielestäni teidän pitäisi puhua tämä asia kunnolla läpi eikä sinun kannata olla liian urhea. Olisit miehesi kysyessä pärjäätkö sanonut että pärjäät mutta et halua pärjätä. Jos toista rakastaa eikä halua häntä menettää, silloin pitää avoimesti kertoa miltä tuntuu. Ok, sinulla on ylpeytesi... mutta miksi helvetissä pitää olla niin Ylpeä. Toista ei tietenkään voi pakottaa jäämään, eikä kannata tarrautua, ei anoa armoa, ei kerjätä, mutta voi kertoa tunteensa ja ajatuksensa. Ja voi kysyä eikö voisi vielä yrittää.

Jäin myös miettimään tuota, että olette olleet vain 5 vuotta yhdessä ja teillä jo yhteisiäkin lapsia sinun lastesi lisäksi. Ihmetyttää tuo, miten nopeasti uudessa suhteessa hankitaan lapsia. Miksei tutustuttais rauhassa, nautittais toisten seurasta, elettäis toisilleen vähän pidempään. Sinulla lapsia ennestäänkin ja taas lisää lapsia tullut... rakkaus unohtuu... Ihmetyttää myös tämän päivän naisessa tuo miten oman työnsä ohessakin pitää raataa ja hoitaa lapset, mies, huusholli, kaikki... entäs mies ??!
Eikö kotitöitä pitäisi jakaa ?! Ajattelisin, että jos mieskin olisi osallistunut kotitöihin niin ehkei hänelle olisi jäänyt niin paljon aikaa
toisen naisen polkupyörän korjailuun ym mitä kerroit.

Rakkauden eteen pitää tehdä töitä... jatkuvasti.
Mielestäni teillä on vielä mahdollisuus jos kerran suhde ei ole vielä kunnolla alkanut vaan mies kertonut että on tunteita toista kohtaa. Entä tunteensa sinua kohtaan ? Kai niitäkin vielä on... uskoisin niin.

Puhukaa hyvät ihmiset enemmän. Täällä netissä kirjoittaminen ei paranna teidän välejänne. Miehellesi sinun pitää tämä kaikki kertoa !

Enpä tiedä... ensin säälin sinua luettuani viestisi. Se tunne meni kuitenkin ohi. Miehesi hakee toisesta jotain mitä ei sinulta saa... jollei seksiä niin tunteita ja uutuuden viehätystä... tai sitten hän vaan on löytänyt elämänsä rakkauden.

Selvittäkää asiat ! Jaksamista sinulle.

teillä menee muuten hyvin,mut miehen tekee mieli vierasta.
kannattas harkita sitä että antaa sen miehen vaan reilusti käydä jonkinverran vieraissa oikeen luvan kanssa, kun mies saa hiukan vaihtelua elämäänsä niin taas jaksaa sunkin kanssa ehkä paremmin.
sitä kannattais ainakin kokeilla, se saattaa hyvinkin auttaa.
mä en usko että mies mihinkään erota haluu mut
luonnonvoimat vaan pakottaa rakasteleen vähän muitakin

Naisporukassa tietysti, sekoilette oikei kunnolla ja
siinä sivussa voi ottaa pari (kunnollisia) irtonumerookin!

Eli itse kyssä, päästät irti, ei tuu mitään muute,
onneks sulla oli rehellinen jätkä hän voi jopa palata, mutta siinä onkin sitten opettelemista!

t. äijä, joka on yhden naisen äijä, se on parasta, nuoremapana tuli hypittyä kaikki Mansen sängyt läpi ja kaikkia omituisiakin mestoja (naisilla välähtää joskus ihme juttui)!

Mut enmä psyykkisesti jaksas pyörittää enää hälläväliä rumbaa.

Minusta sun täytys pitää kiinni.. Miehet ei ehkä niin helposti aina ymmärrä mitä kaipaavat tai tarvitsevat.

Lopuksi mitä kukin tarvitsee on rakkaus ja avoimmuus, sitä teillä löytyy, molemmilta. Minusta on melko rohkeaa mieheltä kertoa toisesta mahdollisuudesta. Ehkä se oli miehesi hätähuuto?

Jokin radikaali liike olisi paikallaan....

minulla ei ole aivan samanlainen kokemus,kun ei ole lapsia tai että oisimme ollu nuin kauan yhdessä,mutta minulla ja poikaystävälläni meni todella hyvin,kunnes hän lähti eripaikkakunnalle töihin. asiasta puhuttiin ja kuinka hän lupas että yhteinen aika löydetään kyllä v aikka mikä olis.. mut toisin kävi..saattoi mennä kaksi tai kolmekkin viikkoa ennekuin hän tuli käymään kotona. sen tiiän että mitään mita naisia ei ole ollut,mutta jotenki vain suhde latistui ja nyt on tullut eteen se mitä tehdä..irtipääsätminen sattuu todella paljon kun toista rakastaa,mut ei sitä halua kahlitakkaan jos tietää ettö toisella ei ole hyvä olla vaikka kertoo välittävänsä vaan ei tiedä mitä haluaa.. mutta itteä siinä satuttaa kaikista eniiten.. monet itkut on itketty ja juteltu,mut ei se aina auta..

Onhan toki päivänselvää että elämässään parisuhteessa oleville tulee välillä houkutuksia ja uusi suhde kiehtoo...jos teillä on AITO välittäminen toisistanne ollut kysymyksessä niin ei se kaadu siihen että toinen ihastuu johonkin toiseen...eli miehesi ei aidosti ole sinusta välittänyt...aito rakkaus kestää houkutukset koska se oma rakas menee kaikkien muiden edelle...Olet kohdannut nykyisen miehesi tilanteessa jossa kuitenkin ei ollut kyseessä TODELLINEN RAKKAUS...päästä miehesi menemään,koska on sinullekin olemassa se parempi mies joka arvostaa sinua pitkään muista houkutuksista huolimatta...

joka tapahtui 6 vuotta sitten. Mieheni, jonka kanssa olin ollut naimisissa 16 vuotta, ilmoitti rakastuneensa toiseen naiseen. Minulla se oli kerrasta poikki. Kävin henkisesti tosi pohjalla, mutta se kasvatti minua ihmisenä.

No uusi suuri rakkaus exällä kesti 2 vuotta (jos sitäkään). Sen jälkeen hänelle tuli katkeruus meidän ero oli hänellä läpi käymättä (tuskin käynyt sitä vieläkään). Nyt hänellä on ties monesko nainen menossa, naimisiin meni, hankki koiran ja omakotitalon (heh heh).

Minä käsittelin eron kaikkine tunteineen, muutin muualle, löysin uuden suhteen. Olen tällä hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ehkä exäni teki minulle palveluksen. Anteeksikin olen oppinut ajan kanssa hänelle antamaan. Luulen kuitenkin, että exäni on joutunt tekoaan miettimään, se onko hän katunut tekoaan/päätöstään en tiedä, eikä se minua pahemmin kiinnosta. Päätös oli hänen.

Toivon sinulle voimia, en toivoisi, että kenenkää pitäisi moiseen tilanteeseen joutua. Olen vaan sitä mieltä että edestään löytää...

Riipaisevaa luettavaa :-/ Ja tutulta kuulosti menneisyydn suhteestani, jossa ei kylläkään oltu vasta kuin nuori pariskunta... Paljon eroa siis!

Voisitteko yhdessä miehesi kanssa lähteä lomamatkalle? Vaikka etelän lämpöön pikalähdöllä? Lapset hoitoon sukulaisille tms... Teillä on hätä, ja teidän on saatava asiat kuntoon, maksoi mitä maksoi. Ehkä mies haluaa jännitystä, pois jatkuvasta perherumbasta. Kun matkustatte yhdessä pois, näette helpommin toisenne taas toistenne puolisoina. Haluttavina, kauniina ja vaalimisen arvoisina.

Tsemppiä!

Jutussasi ei mikään muu pistänyt silmään kuin se, että olit kolme kertaa kirjoittanut vielä-sanan kahdella l-kirjaimella. Se osoittaa, ettet hallitse äidinkieltä elähallintasi ohella.

Keskity tästä eteenpäin tyylipuhtaan tekstin luomiseen ja anna ukkosi mennä hässimään sitä toista naista. Uusia miehiä sinä aina löydät ja niitä odotellessa voit selailla äidinkielen kielioppia.

ala kunnioittamaan ihmisiä.

Niin koskee sydäntäni. Tiedän tuskasi , tämän yön hiljaisina tunteina ymmärsin oman rakkaan mieheni etsivät netti treffeiltä seuraa.
Hellyyttä ja rakkautta ilman hän ei ole ollut. Erotiikka on välillämme ollut ihanaa. Tosin hän on ollut kylmempi viime aikoina minua kohtaan, " ei tarvitse tulla aina kiinni " jne.
Kuten tuskasi keskellä sanot : "toista ei voi omistaa" niinhän se on, mutta hätäisiä rukouksia sittenkin huokaan pilviin.
Koskee niin kovasti. Lähetän sinulle sen verran voimia kuin itselläni juuri nyt on.

Luen tätä viestiketjua ja tulen siihen johtopäätökseen, että osa ihmisistä on todella vastuuttoman tyhmiä.

Sanon tämän vielä kerran kaikille. Suhteen pelastamisessa ei ole kyse miehen ja naisen valtataistelusta. Hyvänen aika, siinä on kyse siitä, että kaksi ihmistä yrittää epätoivoisessa tilanteessa keksiä ulospääsyä.

Helvetti!

En enää osallistu tähän keskustelunn.

Totuus on, että jos haluaa pitää miehensä kaiken arjen paineen keskellä, ei miehellä tule sallia yhtään naispuolista ystävää.

Itsekin olen tämän kokenut, onneksi huomasin ajoissa. Nainen kehtasi vielä haukkua minua ties miksi, kun en suostunut siihen, että hän esim. juhlapyhän iltana alkaa soittelemaan miehelleni! Itse hän ei ollut aikanaan huolinut miestä, olisipa vain halunnut pitää tämän löysässä hirressä...

Tällaiset naiset eivät välitä hitustakaan miehistä joista pitävät kynsin hampain kiinni, saati sitten heidän kumppaneistaan. He haluavat vain todistaa pystyvänsä saamaan miehen kuin miehen jättämään perheensä. Alhaisempaa ihmistä ei ole kuin tällainen nainen.

Joten, hyvät siskot: tällaiselle naiselle on vaimon pistettävä luu kurkkuun, mies ei sitä tee!

Kirjoittamasi teksti oli riipaisevaa luettavaa...syvästi ymmärrän tunteitasi naisena. Olen eronnut reilu vuosi sitten vaikeasta pitkästä suhteesta- lapsia on. Kerroit mielestäni hienosti samoista tunteista, joita olen kokenut, vaikka tilanne meillä oli kuitenkin toinen. Mies sairastaa narsismia, ja kun tämä valkeni totuutena minulle, tuntui että olen syvässä kuopassa, josta en koskaan pääsisi ylös. Perhe on minulle ollut aina kaikki kaikessa, ja en ole voinut itsekään käsittää pikkusyiden takia johtaviin eroihin.
Kuitenkin tilanne ajautui vuosia entistä vaikeammaksi kunnes ero tuli.
Itse koen käyneeni tien loppuun, mutta Sinulle haluan sanoa, että teillä tuntuisi olevan vielä paljon voimavaroja ja mahdollisuuksia suhteessanne! Kärsit nyt paljon ja toivon, että Sinulle tai teillä yhdessä olisi mahdollisuus mennä juttelemaan jonnekin asioista. Esim. perheneuvolaan tai kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen (lyhyempi jono, eikä se liity kirkollisuuteen tai uskontokunta-asioihin) Kuten monet täällä ovat kirjoittaneet, uskon minäkin siihen, että jos ilmaiset aidosti tunteesi miehellesi, sanot rehellisesti hänelle puutteesi puolisona ja sanot että haluat kehittyä kuuntelemaan hänen tarpeitaan tulevaisuudessa enemmän- mitä voit sitten enää ihmisenä ja puolisona muuta tarjota!
Voit myös ilmaista hänelle miten tyytyväinen olet häneen miehenä ollut ja haluat siitäkin häntä muistuttaa tulevaisuudessa aina pienin, arkeenkin mahtuvin elein ja sanoin.
Arki on kovaa. Jos sen kovuutta vastaan ei tietoisesti taistele, menettää se ilonsa ja voimansa. Arkeenkin, kaiken pyykki-ja ruokaruljansssin sekaan olisi puolisoiden vain sujautettava se jokin pieni juttu...toista ilahduttava asia.
Uskon, että teillä olisi mahdollisuus! Hänhän ei voi rakastaa sitä naista, muista se!! On toisenlaista rakastaa ja toisenlaista olla ihastunut/rakastunut. Se vain, että ole rauhassa omista tunteistasi, saat nyt tunteakin pettymystä ja surua. Ja ilmaistakin sen. Toisaalta, onneksi miehesi osoitti sen verran lojaalisuutta ja miestä itsessään, että kertoi jo nyt asian, eikä asia jatkunut vuositolkulla salassa.
Voimia toivon Sinulle todella paljon!! Sinussa on Sisua! Löydät kyllä voimasi kohtata tämä asia:)

Tuntuu varmaan kamalalta luovuttaa armaansa toiselle kun on tunteita. Ei kuitenkaan kannata jäädä suhteeseen. Voisitko kuitenkaan unohtaa,että miehesi haikailee toista kun hän kerran on sinulle jo tunnustanut,että ajattelee toista. Minä sen tiedän jos kuka ,saman kohtalon kokeneena.Yritimme parantaa suhdetta pitämällä yhteistä lomaa,mutta kun loma oli loppu sama asia nousi taas esille,mies lähti. OLIKO siis kaikki sen arvoista. Toivon sinulle voimia ja säilytä kauniissa muistossa vain ne asiat jotka teille tapahtui ennen tuota toista naista.Jos hän sinua rakastaa,ei moista suhdetta ees olisi tullut.

Ihastuminen on ihan normaalia, sekä miehille että naisille. Ei sen tarvitse merkitä suhteen loppua. Miehillä ihastuminen on helposti seksuaalista kiinnostust ja ymmärsin, että olette kaikki kolme tuttuja keskenänne. Voisitte kokeilla tilanteen laukaisemista esimerkiksi kokeilemalla kolmestaan ryhmäseksiä. Jos homma toimii ja kaikki olette tyytyväisiä, niin miksette voisi myös elää saman katon alla ja olla pienenä kommuunina suhteessa keskenänne.

Ei näissä parisuhdeasiaoissa ole mitään synnillistä, epänormaalia tai hävettävää. Se mikä toimii ja tuntuu hyvältä on oikein. Normaaliuden vangit riutuvat itsensä hengiltä.

et tosiaankaan ole sen arvoinen että annat kaiken anteeksi,olet paljon parepi,hän heikko.
muista et ansaitse noin huonoo edes ystävänä.mielummin yksin kuin..-.........

Anna mennä.....uusia miehiä löytyy....jos pidät kiinni miehestäsi...se käy kuitenkin ihastuksen luonna....ja sä et voi unohtaa ,kuin se on loukannut sua!
Mitkä olette horoskoopilta?

Koita jaksaa, et oo vie menettäny mitään. Koita jutella miehellesi. Kerro ,että haluat yrittää vielä olla hänen kanssaan. Koittakaa saada enempi kahdenkeskistä aikaa.

Pärjäile.

Hip! Kovasti tunnut itseäsi syyttävän, turhaan... Niin kuin oma äitini tytärtään opetti: Ihminen ihastuu elämänsä aikana kymmeniä kertoja! Se ihastuminen kun vaan on ihan eri, kuin rakastaminen. Itsekin monta kertaa ihastuneena olen onneksi osannut järkeistää asiat itselleni ja ajan kanssa aina tajunnut missä mennään. Niin paljon sitä menettäis. Ihania ihmisiä tulee vastaan viikottain ja kuukausittain!

Älä ihmeessä päästä irti, vain jos pakko on. Elä niin kuin haluaisit asioiden olevan ja vietä enemmän laatuaikaa miehesikanssa (en tarkoita vain seksiä) Tee miehesi olo mukavaksi ja pidä huolta suhteenne kokonaisuudesta. On hänelle paljon isompi kynnys lähteä ja panee ajattelemaan kannattaako. Kaikki (ainakin miehet) Ihastuu jossain vaiheessa mutta se menee nopeemmin ohi kun kotona on kaikki hyvin. Voimia ja jaksamista sinulle...

Ihan hellyyttää lukea tuota juttua.Teillä on ihana suhde ja on oikeastaan vaikea elää niin etteikö joskus ihastuksia olisi muihinkin.Siis sehän tarkoittaa että se ihminen on viehättävä ja mukava ja hauska.Eihän se olisi sunkaan ystävä muuten.MIehesi mietti nyt kovasti valintaansa ja se tarkoittaa että hän välittää myös susta kovasti.Tunteet tulee ja menee ja hetken päästä voi olla ihan toisin.Tahto on se mikä ratkaisee.Ketään ei voi pakottaa mutta rakkautta voi vaalia ja pitää hengissä.Olet oikeassa että nainen täyttä jonkin aukon teidän suhteessanne.Miehesi ei vaan näe nyt sitä tulevaa arkea sen toisen kanssa ensi-ihastukseltaan.Puhukaa.

Mulla on ihania miespuolisisa työkavereita ja välillä ilmassa leijuu ihastusta puolin ja toisin:sehän vain keventää päivää eikä siihen saa takertua.Kivaa kun joku tykkää ja iskee silmää ja huomaa kohteliaisuuksilla.Mutta ei sille rakenneta mitään suhteita.Mokomille silmäniskuille.On ne hiukan harventuneet kun ei tule vastakaikua, mutta ei se mun elämääni haittaa.Syvällistäkin ystävyyttä on muutamien kanssa ja olenkin sanonut etten ikinä pilaisi meidän ystävyyttä seksijutuilla,koska siitä ei ole enää paluuta ja pahimmassa tapauksessa meistä ei olisi enää työkavereiksikaan.Olemme avoimia ja kypsiä aikuisia-odota sitä myös mieheltäsi.OIkeat arvot kunniaan!

Ja muista että hän on ollut sulle rehellinen koko ajan.Se itse kertoi sulle tunteistaan ,mikä kertoo paljon siitä luottamuksesta sua kohtaan.On ollut varmaan vaikea kertoa sitä sulle.Eli hän käsittelee asiaa tosi vakavasti.Mä en usko että hän olis helposti lähtevää tyyppiä-hänen täytyy nyt punnita asiat tosi tarkkaan.Ei pelkkään ihastumiseen voi rakentaa suhdetta.Seksihaluinen nainen sekoittaa miehen pään jos vierellä on väsynyt kumppani.Jätä ne pyykit nyt sivuun ja keskity mieheesi kunnolla ja taistele rakkautesi puolesta.Näytä miehellesi kuinka paljon arvostat häntä.taistele liittosi puolesta.Muistan sua iltarukouksessani.voimia sulle!

tosi surullista. toivottavasti saat asiat kuntoon ! tsemppiä!
mulla melkein sama tilanne aina välillä.
mies lähtee reissulleen. nyt kesti viikon.
On nähnyt reissuillaan ihastuksiaan yms.
aina pelottaa josko oisi pettänyt,mutta väittää ettei ole...
ja joskus myös tuntuu että olen se kakkosvaihtoehto. hän väittää rakastavansa minua ja 2kk:n ikäistä vauvaamme. yksin jäädessäni minua pelottaa ja ahdistaa,en haluaisi menettää miestäni,mutta jos hänen "reissut" jatkuvat niin ei ole muuta vaihtoehtoa...elämä aloitettava alusta.
mekin olemme seurustelleet 5 vuotta.
tiedän sun tunteet,ja millasen helvetin läpi sä nyt kävelet.
Toivon sulle ja lapsille paljon voimia ksetää tuo.
jos muuta vaihtoehtoa et näe tilanteessasi.

Hankkiudu raskaaksi, uhkaa itsemurhalla jos jättää. Mutta jos haluat rakkautta, niin mieti.

Nämä ovat ikäviä puolia parisuhteessa, mutta niistäkin on vain yritettävä päästä ylitse.Mielestäni luetun viestisi perusteella minulle jäi kuva, että miehesi ratkaisu ei välttämättä ole lopulta tarkoituksellinen ja hän ei ehkä haluakaan luopua sinusta ja perheestänne. Jutelkaa asioista ihan ajan kanssa ja näyttäkää tunteita avoimesti.Päivä kerrallaan ja katsokaa ,mihin tulokseen se johtaa? Toivotan onnea teidän suhteelle.

Arki on lopultakin se joka ihmisiä kantaa, ei ihastumiset eikä rakkauden tunteetkaan. Tavat ja tottumukset ovat yllättävän vahvasti koossapitävä voima.

Koska halusit neuvoja, niin tässä niitä tulee: Laita miehesi pohdinnalle aikaraja tämä siksi, koska hänen pohdiskelunsa syö teitä molempia. Kolmessa kuukaudessa tyhmemmänkin tulisi tajuta, mitä elämältään haluaa. Älä kuitenkaan tee päätöksiä itse, aikuisen ihmisen tulee vastata haluistaan ja teoistaan. Älä koskaan nryhdy ottamaan viaksesi sellaista, johon et ole syyllistynyt. Sinä et ole aiheuttanut miehesi ongelmia, hän on yksin sen tehnyt.

Parasta olisi, että miehesi muuttaisi vähäksi aikaa muualle, miettimään mitä elämältään haluaa. Ehdoksi tulisi kyllä laittaa se, että hän muuttaisi yksikseen. Mikäli muutto tapahtuu uuden ystävän luokse, peli on menetetty. Silloin ei kannata ovea pitää auki paluuseen. Tämä on hyvä kertoa heti.

Muuton aikana yritä pitää itseäsi koossa ja vaatia myös mieheltäsi sitä, että hän pitää lapsistaan edelleen huolta. Toinen viikonloppu on hyvä aika olla lapsiensa kanssa. Saisit hieman omaa aikaa ja myös miehesi sen kokemuksen, ettet ole täysin riippuvainen arjen pyörityksessä. Käy tällöin tuulettumassa ja pyri näkemään myös ne mahdollisuudet jotka sisältyvät aikuisen vapaan ihmisen elämään. Kokemus helpottaa, mikäli ero on väistämätön. Ennen kaikkea miehesi huomaa, ettei lastenhoito ole yksistään herkkua sekään.

Lapsia tulisi suojella uudelta ystävältä, heidän ei tässä vaiheessa pitäisi kohdata häntä. Lapsetkin tarvitsevat aikaa ja kokemusta siitä, että he ovat tärkeitä, vaikka kuinka aikuisten elämä olisi myllerryksessä.

Mikäli päädytte aikalisän ottamiseen, sen aikana olisi hyvä pohtia yksikseen niitä toiveita ja tavoitteita, joita yhteiselämällenne on. Muista, että nimenomaan sinua on loukattu, anteeksi pyyntöjä tulisi odotella, niitä ei tulisi anoa -ei missään tapauksessa. Mikäli ryhdyt lattiamatoksi, sinusta saa mielikuvat, että olet ansainnut huonon kohtelun. Rakkaus lepää luottamuksen ja arvostuksen varassa, ei säälin.

Hyvää jatkoa sinulle, nitä sitten päätätkin tehdä.

irti tommosesta luuserista,kohta se ruikuttaa kumminki oven takana et voitasko viel yrittää. Älä roiku tommosessa luuserissa,se saa mitä se on tilannu jossain vaiheessa.

Siis sanot sille ukolle, et sä et v**** mene mihinkään! Tunteita toista naista kohtaan? millaisia tunteita? Ihastunut? Ihastuminen ei tarkoita mitään. Ihastuksia tulee ja menee. Eikä niitä Todellakaan Tarvitse viedä yhtään edemmäs kuin ihastumisen tasolle. Nyt järki käteen ja sanot sille ukolles, että puhutaan tästä asiasta. Itse olen ihastunut satoja kertoja, vaikka olen miestäni rakastanut täydestä sydämestä, enkä ole edes ikinä voinut kuvitella häntä pettäväni. Vaikka on ihastunut, sille tunteelle ei tarvitse tehdä mitään. Ihastuminen on positiivinen ja piristävä asia, jos siihen osataan niin suhtautua. Oletteko kovin nuoria? Onko miehesi 'kokematon' tällisten tilanteiden suhteen? Ehkä hänelle ei ole tullut vastaavaa tilannetta aijemmin, eikä hän osaa suhtautua asiaan 'oikein'. Siis jos pidät miehestäsi kiinni ja yrität puhua hänelle 'järkeä', se ei todellakaan ole mitään Kahlitsemista tai toisen Vangitsemista. Vaan ihan järkevää suhtautumista asiaan ja asioiden selvittelyä parhain päin. (tekisi mieleni nyt sanoa, että ne jotka sanovat, että se että pyydät miestäsi jäämään luoksesi, on juuri sitä toisen vangitsemista, niin ovat katkeria vaan siksi, kun itsellä on mennyt päin peetä). Uskon itse, että juuri tälläisillä tilanteilla mm. tarkoitetaan, ettei ihminen ole yksiavioinen. Ihastumisessa siis ei ole mitään pahaa, jos olette kumpikin päättäneet rakastaa toisianne ja pitää toisistanne kiinni. Toivottavasti tästä oli edes vähän apua...

Tekstisi on todella koskettavaa. Näet asiat niin selkeästi ja järkevästi, vaikka matto on juuri vedetty jalkojesi alta.

Minusta on ERITTÄIN fiksua, kun sanot, ettei toista voi väkisin pitää ja kukaan ei ole onnellinen, jos ei tilanne ole kunnossa. Koska niinhän se on. KYllä parisuhteen perusidea pitäisi olla se, että kumpikin on omasta vapaasta tahdostaan siinä mukana.

Pettämisessä ja ihastumisessahan usein sanotaan, että parisuhde ei voi olla kunnossa, jos toinen pettää, tai ihastuu. Kuitenkin unohdetaan se, että myös ihmisen oma sisäinen kriisi voi olla pettämisen - ihastumisen syynä.

Minusta sinä kuulostat erittäin ihanalta ihmiseltä, joka ei syyllistä toista tapahtuneesta. Näet osasyyn itsessäsi, mutta ei se ole sinänsä kenenkään 'vika', eikä syyllisen hakeminen ole tässä tilanteessa ensisijainen juttu.

Tekstistäsi huokuu, että pelisi ei ole vielä missään tapauksessa menetetty. Miestä houkuttaa toinen nainen, joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää ja vaikka mitä. Miten sitä voikaan ihminen sokeutua tuossa tilanteessa ja olla ajattelematta ollenkaan sitä, että sillä tilanteella ei ole mitään tekemistä arjen kanssa.

Nämä ns Lapinrakkaudet ovat vastaavia juttuja. Siellähän ventovieraat, jotka ovat lähteneet vähän tuulettumaan, ihastuvat toisiinsa palavasti unohtaen kotiin jääneen arjen ja perheen jne.

Ihmisen elämästä on arkea vähintään 90%. Eikä arjessa ole mitään pahaa sinänsä, mutta on totta, että arjesta pitäisi juuri sen suuren osuuden takia saada hyvää. Sitä ei voi parisuhteessa yksin tehdä, vaan kyse on aina molemmista osapuolista.

Mielestäni miehesi on hullaantunut ja kokee himoa toista naista kohtaan. (Sinänsä ehkä ymmärrettävääkin), mutta hänellä on vielä paljon tunteita sinua kohtaan, koska ei ole jo mennyt suinpäin kokeilemaan ruohoa aidan toisella puolella.

Suosittelisin, että - vaikka sydän verta vuotaen - et painosta häntä, vaan annat hänen tehdä oman päätöksen. JOS pystytte keskustelemaan, niin hyvä.

Melko varmasti, jos hän lähtisi naapurin naisen matkaan, hänen silmänsä avautuisivat viimeistään puolen vuoden päästä ja hän olisi raapimassa sinun oveasi. Pitäisikö sinun jo uskaltaa ajatella sitäkin asiaa, että miten siihen suhtaudut, jos niin käy.

Nimimerkki Saman kokenut

mäkiä tulee mutta niistä pitää selvitä yhdessä ! älä nainen luovuta heti ! pysy kovana ja pidä miehestäsi kiinni ! taistele itsesi ja lastenne puolesta ! kyllä se järkiin tulee !

Anna sen miehen mennä! Niin minäkin annoin ja olen asiaan erittäin tyytyväinen! Jos pettää kerran, pettää toisenkin kerran! Ja sitten takaisin en ota! Ajatteles nyt: Tämä toinen nainen on tavannut vain miehesi.. Entäs lapset?? Jos tällä toisella naisella ei ole lapsia, niin... Kuinka voi käydä?? MIETI SITÄ! En haikailis viiden vuoden takaisia juttuja!? Tee jo suunnitelmaa tulevaan, miten pärjäät ilman ent. miestä. Ja mihin voit mennä lapsien kanssa tai ilman lapsia, kysymättä keneltäkään mielipidettä.
Ja sit sanon, jos ja kun teille saattaisi tulla ero, laita sitten vasta ne farkut ja toppi päälle ja näytä hyvältä!! Varmaan harmittaa!!! ...Tiedän sen...
En ole mikään neuvoja, mut on minuakin harmittanut silloin alussa.. Ja todella paljon..

Ei sinussa ole vikaa, jos toinen päättää lätkiä heti joka horon perään!! Ei tuost ahommasta olis muutenkaan tullut mitään, oikeasti jos toisella ei oo mitään mielenkiintoa pitää suhdetta yllä niin ei ole.

Vika ei ole siis sinussa. Etsi parempi mies kuule vaan. Niitä kyllä on. Tuo ääijä sitä paitsi jättää heti tämän "ihastuksensa", kun tulee joku uusi akka kohdalle. Eli unohda koko tyyppi ja älä pidä yhteyttä.

koska luottamus on mennyt ja jos et päästä meneen niin se epäluulo, epäily ja vahtiminen on sulla jatkuvasti vieraana.
Ennemmin vahtii kopalista kirppuja kun kiimasta miestä...

Säälin aina siihen asti sinua kunnes tulin siihen kohtaan missä luki että talous kaatuu omille harteille.Itselleni kävi vähän samalla tavalla mutta pahemmin eikä tullut muuten talous mieleenkään ensimmäiseen vuoteen.Olen nyt onnellinen yhteishuoltaja ja olen pärjännyt pienellä palkallani pojan kans ja tulen pärjäämään.Vaikka teillä menisi uudessa yrityksessä aluksi hyvin niin tilanne tulee toistumaan koska miehelläsi on siihen taipumusta.Se on joko on tai off.

Kusetettu mies.

koskaan ei ole myöhäistä saada korjattua asioita. aina kannattaa yrittää viimeiseen asti. itse olen koti-isänä ja vaimoni on milloin missäkin liittyen paljolti työhönsä. miehen näkökulmani on kuitenkin sellainen tällä hetkellä, että tilanne paljolti on sama kuin miehelläsikin. en usko että tunteet olisivat mihinkään kadonneet miehelläsi, ehkä kyse onkin teidän yhteisestä ajasta ja että miehesi haluaisi olla enemmän kanssasi kahden. valaistaakseni tilanne kerron hiukan omasta tilanteestani. itse viestittelen päivittäin toisen naisen kanssa. ai miksi? sen takia koska tunnen olevani laitettu syrjään ja haluan tuntea yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä. olen ollut itsekin 5 vuotta naimisissa enkä koskaan pettänyt, eikä vaimoni ole minua pettänyt. kuitenkin meidän yhteinen aika on vähäistä ja pääasiassa rajoittuu iltaan joskus tunti ja joskus kaksi. mun viestittely lähti ihan kaveri asteelta, mutta eteni sitten paljon vakavemmaksi, toistaiseksi kuitenkin ollaan oltu pelkästään viestittelyasteella, mutta tapaamisestakin on ollut jo paljon puhetta. tunteeni on tällä hetkellä aikamoisessa pyörremyrskyssä niinkuin varmaan miehelläsikin ja ajatus uudesta alusta on houkutteleva. meillä myös uusioperhe. itselläni monesti on pyöriny mielessä se, että olenko joku kotiorja vain. ei kiitosta mistään eikä mitään positiivista. toki vaimoni myös kantaa askareissa oman osuutensa, mutta minä pääasiassa hoidan arjen ja lapset.
ehkä miehelläsikin on tunne, että on nurkkaan ahdistettu, sekaisin omista tunteistaan, eikä enää tiedä mitä haluaa. helposti sortuu silloin toiseen naiseen, mutta tosiasia on se, että jos hänellä vielä tunteita on rahtusenkaan jäljellä sua kohtaan niin yrittää saada suhteen toimimaan. se vaatii paljon ponnisteluita teiltä molemmilta ja alkuun kannattaakin olla ihan kahden vaikka viikonloppu ja käydä kaikki hyvät huonot asiat läpi ja selvittää mikä teidän suhteessa on ollut vialla, jotta tuohon pisteeseen olette päätyneet.
voimia sulle ja toivottavasti saatte suhteenne vielä toimimaan

Annapa miehesi lukea tuo kirjoituksesi ja nämä saamasi vastaukset, varmasti herättäisi ajatuksia hänessäkin!!

Kysyit päästätkö irti...vastaukseni; älä, jos rakastatte toisianne vielä!!!!Sanoit, olet liian järkevä estääksesi!!! Miehesi herkkä jne....Nyt olisi aika todella käyttää tuota järkeä ja sanoa, näyttää kaikintavoin, että SINÄ olet edelleenkin se, johon miehesi rakastui silloin, olethan???????? HOIDA ITSEÄSI, HOIDA SUHDETTASI,jos vielä on mahd...?Tämä voi olla mieheltäsi myös AVUNHUUTO,että HUOMAISIT HÄNETKIN??Ja tuo toinen antaa hänelle sitä, mitä sinä et??????!!!!! M I E T I -NYT-Älä jää toiseksi, jos teillä on molemminpuoleista rakkautta, niin älä luovuta ihastumisille. Oikea elämä ON ARKEA, mutta MYÖS ROMANTIIKKAA**Kaiken A ja O on parisuhde, sen varassa lepää perheenne*
HOIDA, HUOMIOI sitä, joka päivä!!!***Rukous toimii myös**Pidä kiinni siitä, mikä on Sinun!*

Miettikää ennen kuin on myöhäistä mikä sinulle (mies tai nainen)on tärkeintä elämässä. Uraputki vai suhteen säilyminen (tai jokin muu vaihtoehto). Siitä näyttää kirjoituksien määrästä olevan paljolti kysymys. Toi kuvio on nähty ja kuultu niin miljoona kertaa, että luulis ainakin aikuisten ihmisten tietävän. Ja pitäkää myös hyvät ihmiset itsenne muutenkin sellaisena ettei toisen tarvitse kaupoilla kulkea 3 metriä etumatkassa sillä ikävä kyllä myös tuosta on paljon usein kyse kun aletaan vilkuilemaan nuorempia ja nätimpiä tai komeampia. Eli naiset laittautukaa välillä siellä kotona myös miestänne varten ja äijät lopettakaa sohvalla piereskely. Loppuen lopuksi melko yksinkertaisia asioita millä paketti pidetään kasassa kunhan käytetään välillä aikaa asioiden mietiskelyyn ei mennä vaan täysillä koko ajan. ERlämä ei ole työn tekoa varten.
Ps. lesbot ja homot, pysykää te omilla blogeillanne sillä kun ette tiedä kuitenkaan mitään tavallisten ihmisten problematiikasta niin Pliis älkää ottako tähän keskusteluun osaa.

Mielenkiintoinen tarina ja niin tavallinen. Haluan tähän soppaan myös kauhaani laittaa koska ehkä se taas helpottaa omaakin elämää eteenpäin.

Lasten, työn, parisuhteen, ruuanlaiton, siivouksen, lainojen ja laskujen lomassa se arki on kovin raskas kulkea. Mutta sitä se on, kuka tässä helppoa elämää luuli saavansa kun teki ne lapset, otti sen lainan ja halusi vielä työssäkin menestyä.

Toivottavasti miehesi lukee näitä viestejä joskus ja miettii hieman elämän koviakin totuuksia, mutta samalla niin ihania, joista se elämä sitten kaikkine mausteine koostuu! Miehesi ei vain voi hukata energiaa ihastumisiin ym. vaan kaikki energia on laitettava peliin sen oman hankitun paketin eteen. Sen perheen, puolison, työn ja kaiken vuoksi, se mitä on joskus yhdessä ajateltu olevan elämän täyttymys. Ei se ole mihinkään kadonnut tai heikennyt se on vaan välilä niin pirun raskas taakka kantaa. Mutta kun jaksaa painaa, jaksaa yrittää niin kaikki asiat järjestyvät ja niitä arjen valopilkkujakin joskus välähtelee.

Noin se toimii kun siihen panostetaan täysillä. Eri asia on jos miehesi on heikolla itsetunnolla varustettu nyyhky, tunneköyhä toisista ihmisistä elämänratkaisunsa imevä ripustautuja. Silloin on parempi, että lähtee ja pilaa jonkun muun elämän, kenet sitten koukkunsa saakaan. Valitettavaa on, että kun kaksi samanlaista reppanaa kohtaa ja hälytyskellot alkavat soida niin ne raukkaparat luulevat niitä hääkelloiksi...

Tsemppiä taas huomiseen! Lasten kanssa ulkoilemaan, yhdessä hyvää ruokaa ja nukahdetaan ennen tai jälkeen suudelmien toistemme syliin....

Minut jätettiin vähän samalla tavalla
muutama vko sitten.
Itkuhan siinä tuli, mutta kun pahimman shokin
yli pääsee ja ajatukset alkavat selkiintyä, niin
elämä voittaa. Ja muista, että
maailma on täynnä ihania miehiä. Ei se yhteen
mieheen kaadu:)

Sinä selviät!! Ja pahimmankkaan vastoinkäymisen
kohdatessa ei pidä anta periksi.
Ei ikinä, ei ikinä, ei ikinä!

Voimia Sinulle!

Moikka!

Luin viestisi jo tässä pari päivää sitten ja nyt on paremmin aikaa sanoa mielipiteeni asiaasi. Sanon, että anna paskan äijän mennä! Yrittää kyllä tulla takaisin, kun on saanut siitä kotkasta tarpeekseen, mutta älä ota! Toivottavasti olet jo heittänyt äijän pihalle. Minä ainakin suuttuisin niin, että äijä olisi saanut lähteä jo saman tien. Tyrmistytti, että vielä nukuit sen petturin kanssa sylikkäin...voi kauhistus! Minä ainakaan en mokomaan petturiin olisi enään koskenut! Tiedätkö, se äijäsi on jo ollut seksipuuhissa ihan varmasti tuon ns.ihastuksensa kanssa ja juttu on varmasti kestänyt jo pitkäänkin, mutta äijäsi ei sitä sinulle halua kertoa. Siis todella tyhmä äijä. Jättää kaiken hyvän taakseen mokoman vieraan kotkan takia. Eikö se toinen ämmä löydä vapailta markkinoilta miestä, kun tarvii viedä sinun miehesi ja lapsilta isä. Mutta sen sanon, että se suhde ei kestä. Minulla on elämänkokemusta ja kokemusta miehistä, jotka lähtevät satunnaisihastuksen mukaan ja ovat myöhemmin yrittäneet takaisin luokseni...mutta en ole enää huolinut :-)) Siinä on sitten äijälle tarpeeksi kostoa miettiä mitä tulikaan tehdyksi. Jaksamisia sinulle ja muista, että niitä oikeesti hyviä miehiä on vielä olemassa :-) Hyvää loppuvuotta ja jatkoa!

ei väkisin pitelemällä saa yhtään parempaa lopputulosta.
Anna miehen mennä, kiitä, kun kertoi, eikä kusettanut selän takana. Luulen, jos olet nyt päivän nyyhkinyt, mies häkeltyy jos oletkin ryhdistäytynyt, pyyhkinyt kyyneleet, etkä olekaan hajoamispisteessä. Vähän kuin lapsi, joka yrittää uhmalla saada jotain läpi. Kun ei riitelekään vastaan, toiselta menee pasmat sekaisin,ja lopputulos voi olla ihan jotain muuta mitä mies miettii tässä vaiheessa.

Eroaminen ei kannata, sillä uuteen ihmissuhteeseenkin kyllästyy parissa vuodessa ja sitten pitää taas vaihtaa eli kannattaa hyväksyä syrjähypyt koska ihminen tarvitsee vaihtelua ja sitä vaihtelua ihminen etsii muualta jos nykyisessä parisuhteessa ei kipinää satu löytymään.

voi kun olisi mullakin tuommoinen tilanne!mulla syöpä eikä parannuskeinoa ole!joten vaihdetaanko osia?

Enkä tiedä mitä tehdä. Olemme naimisisssa. Naapurini pyysi miestäni korjaamaan milloin mitäkin ja jälkikäteen kehui pyyäneen miestäni KIITOKSEKSI päiväkahville. Aikaisemmat (aviomieheni ja toinen lasteni isä) mieheni olen päästänyt menemään koska uskon ettei ihmistä voi omistaa. Jos on mennäkseen niin menee. No nyt on toinen tilanne tätä miestä rakastan yli kaiken ja haluan olla hänen omansa. Mutta edelleen uskon että jos haluaa mennä niin menee pakottaa en häntä voi jäämään.
Itken jo toista kuukautta tätä tilannetta. ei helppo kenellekään varsinkaan lapsille.

Kuitenkin uskon että tämä toinen nainen ei ole tosissaan miehni kanssa vaan haluaa sen jota ei voi saada ja varmaan jättäisi mieheni heti kun uusi tulisi kuvioihin. En tiedä mitä tekisin.

ja vaikea antaaa vastausta mutta kirjoitat erittäin hyvin.
Pidä mielessäsi, että et ole aivoton bimbo.

kaikenlaisia tulee joka päivä vastaan, toiset sykähdyttää, toiset ei.

kannattaako niitä ottaa vakavasti, sekin on toisarvoinen miettimisen aihe. väsyksissä tietty pienetkin asiat sattuu ikävästi, siihen ehkä voisi palata...

mutta kannattaako vakituista, toimivaa suhdetta vahingoittaa, perhettä rikkoa, voiko vuosien päähän kantavista asioista luopua, voiko sitä verrata ihastumisiin...
pitäisikö yhdessä vetää henkeä ja palata askel takaisinpäin, ja antaa yhteistä aikaa?

Ihastuminenhan on pelkkää pinnallisuutta. Liian monet ihmiset tappavat toimivat parisuhteensa kun lähtevät ihastuksiensa perään ja hylkäävät perheensä. Sitten tulevat jätetyksi kun ihastuksen huuma loppuu joten kannattaako tällainen tunne-endorfiinien lotto ollenkaan ?

Tuntuu pahalta ajatella tilannettasi. Olet varmaan ollut hyvä kumppani, kuten ehkä miehesikin. Itsensä syyttely on ymmärrettävää muttei auta. Kerro rehellisesti hänelle, mitä hän sinulle merkitsee äläkä yritä vakuuttaa ylpeästi, että pärjäät. Ihastunut miehesi voi siten rauhoitella mieltään uskottelemalla että selviydyt. Pyydä häntä vielä miettimään tarkkaan, mitä menettää ja mitä voittaa. Lapsetkin on otettava huomioon. Älä silti heittäydy uhkailemaan,pelottelemaan tai rukoilemaan. Jos hän lähtee, sopikaa käytännön asiat, jottet jää ihan vaille tukea ja tyhjän päälle. Mikään lohdutus tuskin pahimmassa vaiheessa auttaa. Tiedän tuon tuskan. Nyt pari vuotta miehen lähdön jälkeen olen ylpeä itsestäni, että jaksoin käyttäytyä asiallisesti ja säilyttää puhevälit kunnossa. Vaikeaa se oli. Vihaani itkin yksinäisyydessäni, mutta hänelle en sitä näyttänyt. Nyt olen polttanut sen tunteen loppuun ja tunnen elämän taas alkavan.
Yritä kuvitella muutama vuosi eteenpäin ja toimia siten, että sitten voisit kunnioittaa itseäsi. Et voi mitään, jos miehesi haluaa tehdä virheensä. Siitä hän kantaa itse vastuun. Toivon sinulle jaksamista.

Hei,

ihana kuitenkin lukea, että sinulla on lämmöllä ajatteleva mies. hän ei vaan ota ja lätki, vaan todella haluaa keskustella ja ajatella myös sinua. tilanne on luultavasti hyvin vaikea myös miehellesi. mielestäni sinä et saa syyttää itseäsi yhtään. avioliittoon kuuluvat myös ne päivät, jolloin yhteistä aikaa ei välttämättä niin paljon ole. vihkivalassa kysytään tahtoa, haluatko rakastaa toista niin myötä kuin vastoinkäymisissä. tästä voit puhua miehellesikin. arki tulee myös uuden ihastuksen kanssa joskus vastaan. voimia.

menee. Pidä miehestäsi kiinni, jos mitään vakavaa ei ole vielä käynyt. Itse olen huomannut etä pari suhde koostuu useista ihastumisista omaan mumppaniin. Välillä tympäännyttää ja välillä on aivan rakastunut. Taistele hänestä rakkaudella ja lämmöllä.

En tiedä onko viisasta, mutta pyytäisin itse tai jotakuta kolmatta osapuolta kertomaan toiselle naiselle, että ei tahallisesti rikkoisi suhdettanne. Mielesäni hän on hyvn vastuuton ja tn. on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Eihän toisten ihmisten elämällä voi leikkiä.

Jos miehesi, ei ole ns. pettäjätyyppiä, pää on tietysti mennyt vhän sekaisin jos joku toinen nainen ymmärsinkö oikein ystäväsi vielä on häntä
kehunut kun itse olet ollut väsynyt ja näin tulkinnut ettet välitä hänestä. Uskon heidän suhteensa olevan ohimenevää.

On hyvä että nyt olet näyttänyt tunteesi, neuvoisin PIDÄ HÄNESTÄ KIINNI, jA MINÄ OTTAISIN
naisen puhutteeluun, TAJUAAKO MITÄ HÄN ON TEKEMÄSSÄ.

Unohtaa ei voi mutta anteeksi voi antaa, äläkä muistuta häntä asiasta.Anna hänen jotenkin myös tietää että onhan niitä muitakin miehiä ketkä saattaisivat olla kiinnostuneita sinusta, mutta olet ollut uskollinen.
voit vastata tähän viestiin tulee sähköpostiini.

Haluan kuulla miten sinun on käynyt?

Paljon elämää nähnyt

Ite ainakin yrittäisin vaan pitää kiinni sun tapaukses(vaikka oonkin mies), totta kai. Tehkää jotain samaa, kun ennen, mikä on tehny teidät onnellisiks. Jos ei onnistu, niin ainakin yritit.
Aika sikamainen nainen se 'ystävätär', ku tavottelee miestä, jolla on lapsia ja ootte vissiin naimisissakin. Unohda se ja keskity miehees.

Ei vielä,ihastus hiipuu monesti nopeasti ja palataan arkeen.Vältä nyyhkyleffoja ja tunnelma musiikkia.Soita rokkia ja tee töitä.Osta joku uusi peli ja pelaa lasten kanssa.Soittele kavereille niitänäitä,ei kuitenkaan syvällisiä pohdiskeluja.Pelaa aikaa kaikin keinoin.Olen uusio perheen perustanut mies.Yhteistä taivalta on takana jotain 17 vuotta.Välillä on hyviä aikoja ja välillä tuntuu,että voisi lähteä samantien.Näin se vain menee.Keksi uusi harrastus,osta moottoripyörä? Kumpikin tietää miten pitkä ja raskas oikea ero prosessi on ja siksi jäitä hattuun.Vältä alkoholia.Kaikki kääntyy vielä hyväksi kunhan jaksat nyt jonkinaikaa kestää tilannetta. Voimia ja kaikkea hyvää tv.Bror

tilanne teillä.Tietyllä tavalla mies otti vastuuta tilanteesta kertomalla/huolehtimalla.Muuten vaikea sanoa kun ei ole katsonut vierestä asioita.Yleisellä tasolla olen huomannut että meidän miesten ja teidän naisten on välillä vaikea ymmärtää toisiamme.Tulkitsemme toisiamme omien tapojenja kokemusten kautta.Loukkaannumme tjtn jos omasta mielestämme emme saa huomiota/rakkautta/jos mielipiteitämme ei kunnioiteta ym.Omien kokemusteni kautta olen tullut tulokseen:Kun emme ole ajatustenlukijoita nin emme voi useinkaan ymmärtää toisen käytöstä tai reagointia tilanteisiin tai tapahtumiin.Joskus kiista/riitatilanteessa olemme niin provosoituneita toisen sanoista tai teoista että haluamme ehkä tahallammekin ymmärtää väärin.Käytämme käänteistä psykologiaa ja käyttäytymismallia kuten lapset?Jos tuntuu ettei muuten saa huomiota nin kiukutellaan?Minä olen käyttänyt sitä myöskin =(
Toiset meistä tarvitsevat enempi puhumista asioista oppiakseen ymmärtämään toista,toiset tarvitsevat enempi huomionosoituksia kun toiset.
Emme tosiaan ole ajatustenlukijoita:JOS sinun kumppanisi on sinulle tärkeä,yritä näyttää arjen paineiden keskellä se pienillä sanoilla,teoilla,huomionosituksilla JA TÄRKEIN:YRITTÄKÄÄ PUHUA JA KUUNNELLA MITÄ TOINEN SANOO!Em. kaikille (ei vain jätetylle vaan KAIKILLE)Yritetään yhdessä näyttää toiselle hänen tärkeytensä,kertoa omat tunteet ja kuunnella toisen tunteet ja yritetään ymmärtää itseämme ja toista =)T: Mies virheineen

täytyy unohtaa tuo iahastuksensa. Tuollaiset rakastumiset menevät kyllä ohi, kun niitä ei ruoki. Teillä on avioliitto ja perhe. Ei hän voi lähteä noin vain ihastuksensa perään. Puhu hänelle järkeä rauhallisesti ja hellästi.

sanoppa miehelle että hän saa yhteisten lasten huoltajuuden. veikkaanpa että hän harkitsee koko asiaa uudemman kerran.

Älä päästä miestäsi taistelematta. Älä luovuta vielä. NÄytä hänelle viestisi ja nämä vastaukset joita on paljon! Keskustelkaa tosi syvällisesti. Laittakaa lapset hoitoon ja hoitakaa parisuhdetta. Pyytäkää rohkeasti vaan apua nyt tutuilta tai sukulaisilta ja sanokaa, että on aika korjata liittoa ja tarvitte tukea lastenhoidon muodossa, jos eivät muuten ota lapsia tai teillä ei ole tapana heitä hoitoon laittaa. Puhukaa suoraan tunteista. Yritä saada miehesi tajuamaan, että ihastukset tulee ja menee. Toivon todella, että on vain ihastus ja rakkautta sinuun on jäljellä. Taistele kuin leijonaemo pentujen puolesta:)

Voimia sulle