Asumme rivitalossa ja meillä kävi niin, että kissastamme ei ollut ongelmia, kun lapsemme oli vauva. Ongelmat alkoivat kun alkoi taapero-ikä. Kissamme saattaa yhtäkkiä raapaista poikaamme vaikka hän ei olisi tehnyt mitään. Riittää kun on vain lähellä. Tänään tapahtui toisen kerran niin, ettei lapsemme tullut sokeaksi raapaisun takia. Ilmeisesti kissamme häiriintyy siitä, kun lapsemme kulkee joskus kissan perässä, eikä saa tulla ja mennä vapaasti ulos (ulkoilee hihnassa).
Mustavalkea siro tyttökissamme(n.4-v) on leikattu löytökissa, jonka opetimme kävelemään hihnassa. Kisumme on sosiaalinen (ei edes pelkää naapurin koiraa, ilmeisesti joskus tottunut? antaa muidenkin silittää) ja älykäs persoona (osaa avata ovet, juo vettä hanasta) sekä sisäsiisti. Haittapuolena hinkuminen ulos ja uteliaisuus (jos karkuteillä, menee mielellään naapurin ikkunasta kylään) sekä jonkinlainen "minähän en väistä taaperoita"-asenne(itsepäisyyttä?).
Useimmiten lapsemme ja kisu ovat tulleet hyvin juttuun keskenään. Poika on vetänyt perässään leluhiirtä ja kissa juossut innoissaan mukana. Ja kisu on "halinut" puskemalla itseään poikaamme vasten jos lapsi itkee. Lisäksi 1v5kk poikamme kutsuu usein kissaamme nimeltä. Äittä kuuluu harvemmin.
Kissamme ARVAAMATTOMUUDEN takia meidän on ehkä löydettävä sille uusi koti, missä ei ole pieniä lapsia. Se vain tuntuu niin kamalalta ja surkealta. ONKO ENÄÄ MITÄÄN MUUTA TEHTÄVISSÄ?
Asuntomme on liian pieni ja avoin, että en pystynyt ja jaksanut jatkuvasti pitää noita erillään.
Voisiko kenties kissan kynsistä tehdä jotenkin vaarattomat? Ja onko joku kokeillut tällaisessa tapauksessa tuota konstia?
Haluan ajatella molempien parasta, en vain lapsen, vaan myös rakkaan kissamme. Siis uusi koti vai jotain muuta, mitä?
Mustavalkea siro tyttökissamme(n.4-v) on leikattu löytökissa, jonka opetimme kävelemään hihnassa. Kisumme on sosiaalinen (ei edes pelkää naapurin koiraa, ilmeisesti joskus tottunut? antaa muidenkin silittää) ja älykäs persoona (osaa avata ovet, juo vettä hanasta) sekä sisäsiisti. Haittapuolena hinkuminen ulos ja uteliaisuus (jos karkuteillä, menee mielellään naapurin ikkunasta kylään) sekä jonkinlainen "minähän en väistä taaperoita"-asenne(itsepäisyyttä?).
Useimmiten lapsemme ja kisu ovat tulleet hyvin juttuun keskenään. Poika on vetänyt perässään leluhiirtä ja kissa juossut innoissaan mukana. Ja kisu on "halinut" puskemalla itseään poikaamme vasten jos lapsi itkee. Lisäksi 1v5kk poikamme kutsuu usein kissaamme nimeltä. Äittä kuuluu harvemmin.
Kissamme ARVAAMATTOMUUDEN takia meidän on ehkä löydettävä sille uusi koti, missä ei ole pieniä lapsia. Se vain tuntuu niin kamalalta ja surkealta. ONKO ENÄÄ MITÄÄN MUUTA TEHTÄVISSÄ?
Asuntomme on liian pieni ja avoin, että en pystynyt ja jaksanut jatkuvasti pitää noita erillään.
Voisiko kenties kissan kynsistä tehdä jotenkin vaarattomat? Ja onko joku kokeillut tällaisessa tapauksessa tuota konstia?
Haluan ajatella molempien parasta, en vain lapsen, vaan myös rakkaan kissamme. Siis uusi koti vai jotain muuta, mitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kissan kynnet voi leikata, jolloin ne ovat jos nyt ei vaarattomat niin ainakin vaarattomammat. Toki jälkiä leikatuistakin kynsistä voi jäädä (jos oikein tosissaan läimii), mutta huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä kuin terävistä. Ja kun kerran kissanne ei ulkoile vapaana (mikä on erittäin hyvä!), se ei tarvitse kynsiään puolustautumiseen.
Eläinkaupoista saa kissalle sopivia pieniä kynsisaksia, hinta ei päätä huimaa ja ne ovat erittäin käyttökelpoiset. Kynttä leikatessa tulee vain olla tarkkana ettei leikkaa kynnen sisällä olevaa verisuonta, mutta suurimmalla osalla kissoista sen erottaa oikein helposti. Totuttaminen voi olla hankalaa, tai sitten se voi käydä kuin lasten leikki, ihan kissasta riippuen :) Joka tapauksessa kissalta kuin kissalta kynnet saa leikattua, jos ei muuten niin avustajan kanssa. Helposti onnistuu niin, että menee polvilleen lattialle ja ottaa kissan jalkojen väliin, pää samaan suuntaan kuin itsellä. jaloilla suljetaan perääntymistie ja yläruumiilla estetään ylöspäin karkaaminen, ja käsillä pidetään kissa edestä paikallaan. Sitten vaan otetaan tassu käteen, hellästi puristetaan niin että kynnet tulevat näkyviin ja aletaan napsia. Takakäpälät on paljon hankalammat, mutta niitä ei usein tarvikaan juuri leikata, isoimmat vahingothan kissa etukäpälillään tekee. Jos kissa oikein tosissaan pistää hanttiin niin sitten voi apuri olla ihan hyvä, eli toinen pitelee kissaa tiukasti (satuttamatta tietysti!) kiinni ja toinen leikkaa.
Kynsiä kannattaa leikata tasaisin väliajoin, aina kun huomaa että on vähänkin terävää jossakin kynnessä. Kissalle kannattaa myös jokaisen leikkauksen jälkeen antaa vähän jotain herkkua, niin että se oppisi yhdistämään leikkaustapahtuman ja namin, jolloin käsittelyn pitäisi sujua helpommin :) Meillä alettiin muinoin yli kymmenen vanhan kissan kynsiä leikkaamaan kun eivät enää kuluneet tarpeeksi, ja hyvin se onnistui ;)
Olen muuten huomannut että meillä kissa myös usein läimii kania kun kani kulkee kissan ohi - tosin sillä ei kovinkaan usein ole kynnet esillä läpsiessä. Kissa on pennusta asti kaniin tottunut, joten mikä sitten lienee syynä... Ehkä kissa yrittäisi kutsua leikkiin? Jos teilläkään ei kissasta selkeää vihamielisyyttä taaperoa kohtaan huomaa, niin voisi ehkä olla kyse siitäkin. Taaperoikäinen on kuitenkin kohtalaisen pieni, ja kissa voi ajatella että tuossahan hänelle painikaveri ;) Pienen lapsen (ja isommankin ihmisen) iho vaan on sen verran suojaton (=karvaton) että menee rikki moisesta, toisen kissan iho todennäköisesti ei menisi.
Suosittelen siis kokeilemaan kynsien leikkaamista. Kun kuitenkaan kissa ei selkeästi taaperon kimppuun hyökkää, eli ei ole vihamielinen tai mustasukkainen, niin luopuminenkaan ei kuulosta tarpeelliselta...
Haluaisinpa nähdä, miten leikkaat meidän Lakun kynnet =)! Pekun kynnet on aivan helppo leikata, ei siinä mitään, mutta Lakun kynnet onkin sitten ihan eri juttu. Molemmat on totutettu pienestä pitäen kynsien leikkaamiseen, silti neitokaisen kynsien leikkaaminen on käytönnässä mahdotonta.
Kokemusta on meillä kummallakin (sekä minulla että avokilla) aika lailla kertynyt, mutta silti tuon yhden kynsien leikkaaminen tuottaa päänvaivaa. Tähän asti olemmekin antaneet suosiolla olla leikkaamatta ;). Kokeiltu on noita mainitsemiasi tapoja, myös sitä, että kissa kiedotaan pyyhkeeseen. Yksin, kaksin, kolmisin ja nelisin on kynsien leikkaus testattu, mutta kun ei tule muuta kuin huutoa ja veriset kädet, niin on kai viisaampaa antaa olla =). Mitäpä nuo nyt haittaavat, kun eivät näytä mihinkään jäävän kiinnikään.
Pekulle sen sijaan kasvaa ihmeelliset koukut kynnenpäihin, ja ne sitten jäävät kiinni ihan joka paikkaan. Joka toinen viikko on pojan kynsien leikkauksen aika, ja silloin poika asettuu mukavasti makaamaan ja ojentaa tassunsa hienosti avokille, joka nipsii sitten kynnen kerrallaan.
Meillä on ihan tavalliset ihmisten kynsileikkurit olleet huomattvasti noita varta vasten valmistettuja kynsisaksia paljon kätevämmät.
Leikkaa silloin kuin kissa nukkuu, vaikka vaan yksi kynsi kerrallaan.
Sanon kyllä heti suoralta kädeltä, ettei ihmisille tarkoitetut kynsileikkurit missään tapauksessa sovellu kissan kynsien leikkaamiseen. Siihen käyvät vain juuri nuo pienet kissankynsisakset. Suorateräiset sakset tai leikkurit ovat niin kivuliaasti leikkaavia, ettei ole mikään ihme ellei kissa anna kynsiään leikata. Se, että saat toisen kissasi, Pekun kynnet leikattua on ihme.
Itse olen leikannut kissojen kynsiä ainoastaan kissankynsisaksilla, enkä voisi edes kuvitella mitään muita välineitä käyttäväni. Niin kätevät ne ovat käytössä.
Vaikeasti käsiteltävien kissojen kynnet voi leikata vain kissan ehdoilla. Kissa seisovassa asennossa hyvitellen tai leikkien kynsi kerrallaan ajan kanssa, mutta ei kissaa vangiten. Siitä jää vain ikäviä muistoja. Tassua kohotetaan vain sen verran lattiasta irti, että kynnen koukku menee saksien loveen. Siinäpä se. Vaikea ehkä selittää, mutta helppo näyttää.
Meillä sitten taas on kokeiltu useampiakin erilaisia kissojen kynsisaksia, mutta ovat kaikki olleet täysin turhia ostoksia. Kynsileikkureissa ei todellakaan ole suora terä... Miten muuten, tätinihän on leikannut vaikka miten monen kissan kynnet muutaman kymmenen vuoden ajan samanlaisilla kynsileikkureilla kuin me leikkaamme, ja hyvin on toiminut - jopa paremmin kuin kissan kynsisaksien kanssa. Myös eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kynsileikkurit sopivat kynsien leikkuuseen vallan mainiosti. Mistäs tiedät, että leikkurit ovat kivuliaasti leikkaavia?
Kuule, kyllä tuon Lakun kynsiä on yritetty nipsiä kissan nukkuessakin jopa, mutta tahtoo aina herätä siinä vaiheessa, kun ottaa tassusta kiinni tai laittaa kynnen saksien/leikkureiden väliin. Tässä tapauksessa ainakin kaikkein pienimmät kynsisakset olivat _erittäin_ kömpelöt - kissa oli jo kaukana ennen kuin kynnen sai lähellekään saksia.
Niin, ole hyvä ja tule sitten näyttämään ;)! Mutta muista, ettemme todellakaan ole kokemattomia kissaihmisiä (kaikkea muuta), ja Laku ampaisee tuhatta ja sataa jo leikkurit/sakset nähdessään. Että sellaista. Eikä muuten varmasti johdu siitä, että on yritetty kissaa vangiten. Ensin nimittäin kokeiltiin kissan nukkuessa, kun se ei onnistunut, kokeiltiin tuota että kissa on seisovassa asennossa. Vasta sen jälkeen on kokeiltu muuta. Aina sama tulos: erittäin vihainen kissa sohvan alla ja kahdella ihmisellä naarmut käsissä. Pentunahan tuon kynnet kyllä jotenkin ehkä vielä pystyi leikkaamaan, kun kissaa pystyi pitämään sylissä, mutta pidä nyt tuoa 7-kiloista erittäin voimakasta kissaa sylissä - se kun on kaikkea muuta kuin sylikissa.
Jos tulet ensin katsomaan toimenpidettä, niin arvostele vasta sitten, jooko.
Miksiköhän kissojen ja koirien kynsien leikkausta varten tehdään erityisiä saksia, kun homman voi hoitaa paremmin ihmisen kynsien leikkaamiseen tarkoitetuilla kynsileikkureilla? Merkillistä!
Olisihan tuo tietty aivan mielenkiinnon vuoksi hyvä tietää minkä niminen eläinlääkäri suosittelee pyöreän kynnen leikkaamiseen litteälle kynnelle tarkoitettua leikkuria, mutta olkoon.
Tosiasia kuitenkin on, että kissallasi on kammo kynsien leikkuuta kohtaan, eikä sellainen synny itsestään, vaan on jonkin epämiellyttävän tapahtuman aiheuttama. Mietitäämpä sitä...
Vaikka lähtökohdat ovat olleet samat, on lopputulos erilainen. Kotikissa, jonka kynsiä ei aiemmin ole leikattu, hyväksyy kerta kerralta paremmin tuon toimenpiteen. Täysikasvuisen Maine Coon uroksen kynnet olen leikannut kissa sylissä selällään. Ei sellainen voi kipeää tehdä jos kissa siinä kehrää ja levittelee tassujaan selvästi tyytyväisenä. Jotain on varmasti pielessä.
Nimenomaan! Kun tuon lähes 11-kiloisen Pekun kynnet leikataan juuri samalla tavalla: poika makaa sylissä selällään tyytyväisenä, kehrää ja "lypsää" etutassuilla, niin eihän se voi tosiaan kipeää tehdä. Selvästi tyytyväinen on tosiaan.
Ehkä on parempi, ettet tule arvostelemaan, kun et todellakaan tunne Lakua etkä sen karua taustaa. Lakuhan ei ole aivan "normaali" kissa, kuten lähipiirin ihmiset tietävätkin. Mutta minkäs Laku sille voi, että emo on sen hylännyt.
Kissan kynsihän ei muuten ole pyöreä. Marsun kynsi sen sijaan on. Vertaapa joskus huviksesi: marsun kynsi on erittäin pyöreä ja ontto, ikäänkuin putki. Kissan kynnen kun leikkaa oikeassa asennossa, niin se on litteä. Eikai nyt kukaan täysijärkinen leikkaakaan ihmisten kynsileikkureilla kissan kynttä ns. normaaliasennossa, vaan siten, että tassua käännetään niin, että kynnen asento on ikäänkuin "makaava", jolloin kynsi on litteä.
Joo-o, Lakulla näyttää olevan aggressioita kissojen kynsisaksia kohtaan - ei varsinaista kynsienleikkuutoimenpidettä kohtaan. Käännä sinä vaan kaikki meidän syyksi, sitähän minä tässä lähdinkin hakemaan. Että kiitos siitä. Toisten päivät ainakin osaat pilata, erittäin hyvin.
Eka kerta kun suutut tai loukkaannut... =/ Mutta älä välitä, ei kukaan arvostele teidän tapaa pitää huolta kissoistanne, kyllä me jotka jo ollaan tuttuja sun kanssa tiedetään että pidätte niistä hyvää huolta. Piristy! =)
No, kissan kynsien leikkaaminen ei kuulema poista sitä riskiä, että raapaisu voisi sokeuttaa lapsemme.
Elikä teenpä itseni naurettavan kuuloiseksi ja kysyn, että onko olemassa jonkinlaisia etutassun suojuksia tai töppösiä kissalle? Siis jotka pysyisivät jalassa...Tässä olisi keksijälle tehtävää...Ideoita?
Muuten kisulle on pakko yrittää etsiä uusi koti, missä ei ole pieniä lapsia. Kuinkahan vaikeaa sellainen on löytää, kun kyseessä on maatiaiskissa n.4-v?
Tai edes väliaikainen koti kahdeksi vuodeksi, kunnes vekaramme on tarpeeksi iso tai kenties olemme pystyneet muuttamaan isompaan kotiin?
Siis tule, tule lottovoitto tänä viikonloppuna, jotta kiltti, häijy kissa saisi olla kotona...
Soft paws-tuote, amerikkalainen keksintö kynsijöille, onko kenelläkään kokemuksia käytöstä? www.softpaws.com
Ei tosin halpaa touhua...
Eli toisena vaihtoehtona, tietääkö joku kuka valmistaa esim.noita koirien talvitöppösiä? Jos heiltä voisi tilata mittatilaustyönä nahkaiset töppöset kissalle (tai katsoa edes minkälaisia ne ovat)...päivällä jalkaan, yöksi pois.
Jospa yrittäisin itse tehdä nahkakankaasta. Tiedän kuulostavani naurettavalta...
Ei se kissa niin helpolla tästä taaperokodista lähde, ellei ala kohta itse vaatimaan nähtyään uudet nahkakenkänsä...
Tietysti voit kokeilla nahkatöppösten tekoa kissalle =). Osta mieluummin tekonahkaa, jota pystyt ompelemaan tavallisella ompelukoneella (kangaskaupoista voit saada paloja todella edullisesti). Tavallinen kotiompelukone ei ole välttämättä se paras mahdollinen nahan ompeluun, ainakin kun itse olen niin tottunut koulun turkiskoneilla ompelemaan nahkaa =).
Kaavat on varmaankin helppo tehdä. Mittaa kissan tassunpohjan halkaisija (mieluummin vähän liian iso kuin pieni) ja piirrä paperille sen kokoinen ympyrä. Sitten mittaat ympyrän kehän, piirrät sen pituisen suorakaiteen ja korkeutta suorakaiteelle sen verran kuin haluat töppösten "varren" pituudeksi. Ompelet suorakaiteen lyhyet sivut toisiinsa kiinni ja sitten vain ympyrän pohjaksi. Kannattaa ehkä kiinnittää töppöset vaikkapa nahkanauhalla, niin pysyvät paremmin jalassa.
Miksei kissa voisi ihan hyvin tottua tällaiseen väliaikaisratkaisuun. En ainakaan näe mitään syytä siihen, miksi ei voisi. Eikä tämä mielestäni ole mitenkään eläinrääkkäystäkään, mikäli kissa tosiaan noihin töppösiin tottuu =). Kerrothan sitten kokemuksia, jos tätä testailet?
kissasi ilmeisesti pitää muksuasi "saalina" tai sitten uhkana kun on alkanut rääpimään.
koeta leikkiä enempi kissasi kanssa vaikka silloin kun muksusi esim. nukkuu päiväunia.sitten se ei välttämättä jaksa "vaania" muksua kun on saanut tarpeeksi leikkimisestä.
mulla taas on semmonen "ongelma" että vanhempi kissa juoksee penskoja karkuun ja kun nämä halivat se alkaa murisemaan ja hyppää pois sylistä..nuorempi kissa ei sitten välitä huitsin nevadaa mitä sille tekee,vaikka hännästä vetäiskin.
vauvana se muksu ei jaksanut siis kiinnostaa kissaasi vaan nyt kun se kävelee niin kissa ihmettelee miten se voi olla mahdollista,eikä siis hyväksy että joku muu (taaperosi siis) on sen reviirillä.
kannattaa muksullekkin opettaa sitten että kissa ei ole leikkikalu ja että se rääpii jos sitä ei huvita olla naaman lähellä..
kynnet kannattaa leikata myös,vaikka rääpiihän se siltikin vaikkei kynsiä oliskaan.