hei olen 40.v nainen.minulla todettiin yli 10.v sitten nikama siirtymä selässä silloin 14mm .vuonna 2004 oli liukunut lisää sillloin 27mm.nyt sitten pääsin tutkimuksiin ortonille,otettiin uudet kuvat.vajaa viikko sitten ortobedin vastaan otto.Ortobedi katsoi kuviani,sanoi että muutoksia kuvissa paljon ja tulee iso operaatio leikkaus,kysyin mitä muutoksia,sanoi että ei voi sanoa koska hän ei ole leikkaava lääkäri.lähettää lähetteen töölööseen tai jorviin.vaikka tämä ortebedi oli suomen parhaimistoa,sanoi että joutuu viellä konsultoimaan viran ulkopuollellakin jotain erikois lääkäriä,otti valokuvia kännykällään kuvistani.kuvissani oli myös jotai mustia pisteitä..mitäköhän nekin sitten oli?kutsu leikkaavasta sairaalasta on tulossa kuulema pikaisesti.tiedän että jäykistys leikkaus ainakin tulossa,muusta en enenpää tiedäkkään.jäi myös ihmetyttää ne mustat alueet kuvissani.onko kokemuksia,neuvoja,ottakkaa kantaa kiitos
pikainen selkäleikkaus
21
5796
Vastaukset
- läpikäynyt
Minulle tehtiin lannerangan luudutusleikkaus elokuussa ja täytyy sanoa, että koville on ottanut. Minä olen kuitenkin sinua 30 v vanhempi.
Leikkaus sinänsä onnistui normaalisti.
Myöskään heräämiseen ei liittynyt ongelmia. koska kokemuksista viisastuneena (nyt jo toisen kerran) keskustelin anestesialääkärin kanssa heräämisen jälkeisistä oksenteluistani.
Minut on leikattu 7 kertaa ja viisi kertaa olen jälkeenpäin "oksentanut ja oksentanut aina vaan", kuten papereissani on lukenut.
Nykyisin en koskaan mene leikkaukseen kertomatta tätä nukutuslääkärille. Se nim. todellakin auttaa. En tiedä mitä tehdään toisin, mutta näyttää tepsivän.
Kerron vaan siksi, että jos pelkäät oksentelua, niin keskustele anestesialääkärin kanssa.
Minulla oli huonekaverina samanlaisen leikkauksen läpikäynyt nainen, joka oksenteli leikkauksen jälkeiseen röntgeniin vietäessä niin, että oksennusta lensi seiniin asti ja röntgenkuvausta oli siirrettävä.
Leikkauksen jälkeiset kivut olivat kovia, mutta kipupumppu auttoi. Kun sitä ei enää ollut, sain kipulääkkeitä tarpeen mukaan ja täytyy sanoa, että ainakin toista viikkoa elin odottaen seuraavaa kipulääkettä ja joskus pyysin sitä jo aikaisemmin.
Väliajat katselin ikkunasta pilviä ja muuttolintujen auroja. Menihän se aika niinkin.
Onneksi kuitenkin kävi vierailijoita, joten aika vähän katkesi.
Kännykkää en pitänyt auki, koska en olisi jaksanut vastata siihen. Naapuri kyllä jaksoi, joten kaikki on yksilöllistä.
En pystynyt syömään juuri mitään ja sanoinkin, että rupean jo ymmärtämään anorektikkoja.
Ruoassa sinänsä ei ollut vikaa ja leikkauksen jälkeen minulle sanottiin jopa, että jos kertoisin mitä haluan syödä, niin sitä yritettäisiin hankkia. Ymmärrän, että potilas yritetään saada nopeammin kuntoutumaan ruokahalua parantamalla.
Verta sain viisi pussia, koska hemoglobiini meni leikkauksen aikaisen verenvuodon vuoksi niin alhaiseksi.
Leikkauksen jälkeisenä (muistaakseni) päivänä minut autettiin ylös ja yritettiin kävellyttää telineellä. Se ei onnistunut, koska jalat olivat vetelät kuin keitetyt makaronit. Tuntui, että minua pidettiin hiukan avuttomana, mutta en vaan pysynyt pystyssä. Mielestäni kokeilu oli ihan turha, koska se aiheutti minulle ainoastaan stressiä. Seuraavana päivänä onnistui jo sen verran paremmin, että hoitajakin myönsi sen.
Sain sitten rollaattorin. jonka avulla kävin vessassa ja yritin liikkua hiukan käytävällä.
Suihkussakäynti otti koville, vaikka sainkin apua.
Yleisesti ottaen hoitajat olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä. Pyytämättäni he mm. rasvasivat jalkojani ja eräs erittäin miellyttävä hoitaja kysyi haluaisinko, että hän laittaa minulle papiljotit suihkun jälkeen. Huvittuneena kuitenkin kieltäydyin, koska se oli viimeinen asia, mikä siinä tilanteessa olisi tullut mieleeni.
Kolme yksittäistä vähemmän miellyttävää huomautusta hoitajien taholta kuitenkin jäi mieleeni. Ihminen kun ilm. sellaisessa tilassa on erittäin herkkä tällaisille täysin turhille negatiivisille huomautuksille.
Olin sairaalassa kaksi viikkoa, mikä ilm. on hiukan normaalia enemmän.
Olisin päässyt vielä toiselle osastolle kuntoutukseen, mutta katsoin, etten siinä vaiheessa jaksa mitään ylimääräistä rääkkiä. Se oli oikea päätös, koska kotona, jossa minulla on ollut apua, sain kuntoutua voimieni mukaan.
Meillä on kaksikerroksinen asunto ja alussa tuntui mahdottomalta, että pystyisin menemään alakertaan, jossa on suihku ja sauna.
Jonkin aikaa pesu olikin järjestettävä yläkerran WC:n käsisuihkun avulla, mikä tuotti hiukan hankaluuksia. Yllättävän nopeasti kuitenkin selvisin alakertaan.
Tein alussa rollaatorin kanssa kävelylenkkejä ulkona, mutta väsyin aika nopeasti. Noin parin kuukauden kuluttua sain mennä henkilöautoon ja se helpotti tilannetta paljon. Pääsin esim. tavarataloihin, joissa voin kulkea ostoskärryjen nojassa.
Luulin, että selkäni olisi jotenkin jäykkä, mutta sellaista ei tuntunut ollenkaan.
Minulle oli kuitenkin tullut ja on edelleen erittäin hankala vaiva. Nim. vyötäröstä alaspäin on tunnottomuutta ja lihakset ovat jännittyneet. Istuessani ja maatessani selälläni tuntuu kuin olisin jonkun kovan häkkyrän päällä.
Sen lisäksi tuntuu kuin peräsuolessa olisi kova möykky.
Luulin istuvani titaanien päällä, mutta ei se niin ollut. Jälkitarkastuksessa leikannut ortopedi sanoi, että ne ovat paljon ylempänä.
Hän jopa antoi minulle röngenkuvasta jäljennöksen. mutta ei osannut sanoa, mikä tunteen aiheutti.
Poislähtiessäni hän kuitenkin myönsi, että joku toinen on aikaisemmin valittanut samaa.
Sitten jonkin ajan kuluttua minut kutsuttiin sairaalan fysioterapeutin vastaanotolle. Tämä oli erittäin valaiseva ja tarpeellinen käynti, koska hän kävi läpi koko leikkauksen hyvin yksityiskohtaisesti. Hänellä oli myös tarkempi sairauskertomus kuin se minkä itse olin saanut.
Hänkään ei kuitenkaan pystynyt sanomaan mistä tuntemukseni johtuvat mutta sanoi, että koska selkään on laitettu tuki, niin se ottaa oman tilansa. Hän sanoi vielä, että joku potilas on kertonut, että tuntuu siltä kuin istuisi laatan päällä.
Kuvittelen nyt, että selässä on joku, ehkä häntäluun pää, siirtnyt jotenkin väärään asentoon ja häkkyrä, jonka päällä istun on istuinluut. En tiedä mitä on tapahtunut. Pakaratkin ovat niin jännittyneet, että saattavat ehkä jotenkin aiheuttaa lisää paineentunnetta.
Ummetus on myös jatkuva, enkä selviä ollenkaan ilman Levolacia.Jos sinulle tulee ummetusta, niin ota se heti vakavasti. Minä olin menettää sen asian kanssa hermoni.
Toisaalta virtsarakkoon kohdistuu painetta, joka aiheuttaa jatkuvia vessassakäyntejä ja pidätysvaikeuksiakin toisinaan.
Olen menossa omalääkärille ja aion kysyä häneltä ovatko olettamukseni mahdollisia ja voiko niille tehdä mitään. Uuteen leikkaukseen en kuitenkaan näillä näkymin mene. En tiedä voiko tällaiseen kuitenkaan koskaan tottua.
Sen verran vielä, että oikeasta nilkasta alaspäin kantapään ja jalkaterän ulkosivu ovat lähes tunnottomia. Ehkä vielä joskus paranevat. Tosin kengät jalassa tunnottomuutta tuskin edes huomaa.
Tästä tuli pitkä kirjoitus, mutta toivon, että saat siitä hiukan osviittaa. Sinä olet kuitenkin niin paljon nuorempi, että uskoisin sinun selviävän paljon nopeammin ja paremmin.
Toivotan siis onnea. Leikkauksen jälkeen on otettava vaan päivä kerrallaan, niin ei huomaakaan, kun on kulunut viikkoja ja sitten kuukausia. - maripa2
paljon kiitoksia viestistäsi.En näköjään ole yksin tilanteeni kanssa.tiedän nyt edes jotain mitä on odotettavissa.tiedän että vaikeea aikaa on tulossa,toivon vaan että leikkaus onnistuisi,enkä halvaantuisi.jos teillä lisää koemuksia,tietoutta asiasta,ja miten leikkauksen jälkeen kotona,vessat ym.kiitos
- Edellinen
Ensiksikin, minut tuotiin kotiin paaritaxilla, joka on kallista kyytiä, mutta onneksi Kela maksaa suurimman osan. Sairaalasta saa lääkärintodistuksen sitä varten, joten taxinkuljettajalle voi maksaa vain omavastuuosuuden.
Tavallisella autolla ei saa tulla, koska on oltava makuuasennossa.
Sain osastolta mukaani rollaattorin ja aikaisemmin olin jo hakenut apuvälinelainaamosta vessanpytyn istuimen korokkeen, sekä pitkät pihdit, joilla voi nostaa lattialta esineitä. Kumartuahan ei heti saa. Tosin vieläkään en aina osaa kumartua oikeaoppisesti.
Odottamattoman vaikeaa oli nousta sängystä sivuttain istumaan, kun ei saanut nousta suoraan, kuten normaalisti. Kyllähän se opetetaan, mutta minulta kesti vähän aikaa ennenkuin nousu sujui oikein.
Kysyin lääkäriltä voinko titaaneista huolimatta myöhemmin mennä magneettikuvaukseen, mikäli tarvetta on. Lääkäri vastasi, että kyllä voin, mutta asiasta on kuitenkin paras ilmoittaa.
Kyllä minun olisi ollut alussa vaikeaa pärjätä kotona, jos ei olisi ollut apua.
Kohdaltani tilannetta vaikeuttavat edelleenkin myös leikkauskunnossa olevat polvet. En kuitenkaan toistaiseksi edes harkitse meneväni mihinkään leikkaukseen lähiaikoina.
Sinä olet niin paljon nuorempi, että paraneminen on varmasti nopeampaa.
Unohdin kertoa, että yksi kongreettinen parannus kohdallani on tapahtunut. Nim. vuosikausia jatkuneet kivuliaat, mustelmia jättäneet suonenvedot ovat loppuneet kokonaan.
Varmasti suurimmalla osalla tällaiseen leikkaukseen menevistä pyörii mielessä halvaus. Minä kysyin siitäkin lääkäriltä ja kun minulle vakuutettiin, ettei sitä tule, koska ei mennä sellaiseen paikkaan, niin pakotin itseni luottamaan siihen tietoon.
Tietysti aina vahinkoja voi sattua, mutta meidän perheessämme on omien leikkauksieni lisäksi tehty miehelleni sydämen tekoläppäleikkaus ja sinun ikäisellesi tyttärelleni vuosien kuluessa 12-vuotiaasta lähtien, viisi aivoleikkausta. Koska kaikki ovat leikkauksina onnistuneet, vaikka eivät tietenkään jälkiä jättämättä, olen jotenkin niihin, en voi sanoa "tottunut", mutta ehkä oppinut luottamaan (liikaakin) nykyaikaiseen lääketieteeseen ja yliopistosairaaloiden leikkaavien lääkäreiden tasoon ja taitoon.
En todellakaan usko, että sinunkaan kohdallasi mitään halvausta tapahtuu. Tunnottomia kohtia ja muita oireita, kyllä voi tulla.
Täytyy vaan ajatella, että monenlaisia kauhukuvia on siinäkin, jos jättää leikkaamatta.
- luuluu
Hei!
Täällä vajaa 40 nainen, luudutettu toukokuussa. Mullakin siirtymät, mutta ei missään tapauksessa noin suuret kuin sulla. Ne oli kuitenkin liikkuvat, eikä konservatiivista hoitoa kohdallani edes ajateltu.
Leikkaus meni hienosti, viikko sairaalassa, toisena päivänä leikkaukseta ylös kävelemään, ei istumarajoituksia, ym. Ainoastaan kolme kk täytyi ottaa rauhallisesti, sekä ei saanut nostaa yli 10 kg, ei saanut kumartua, eikä saanut kiertää vartaloa.
Yksin en olisi pärjännyt. Kipuja oli pari-kolme viikkoa leikkauksesta, eikä ole tullut takaisin. Multa on kielletty vain laskuvarjohyppy, muuten normaalia elämää... 4 kk kaiken kaikkiaan saikkua leikkauksen jälkeen.
Mulla puutui paikat, oli kovia kipukohtauksia, oli pahat hermokivut. 10 kk oireiden alkamisesta mut oli leikattu. Mitä nopeammin leikkaa, sen vähemmän tulee hermovaurioita, tai ei ainakaan pysyviä. Tää uusiutuu varmasti kohdallani, koska siirtymät johtuvat rakenteellsista vioista. Mutta jos siinä välillä saa kivutonta ja normaalia elämää elää, ei mua leikkaukset kauhistuta.
Paraneminen riippuu myös siitä välistä joka luudutetaan. Mulla sen verran alhaalla että jäykistää vain hivenen selkää. Eikä lannenikamien alueella ole halvaantumisvaaraa, koska selkäydin loppuu paljon ylempänä. Oikeastaan ainoat vaarat "halvaantua" on jos hermot ehtii mennä siihen tilaan ettei enää koskaan toimi...
Mustista pisteistä en osaa sanoa.- maripa2
olisin viellä kysynyt vaikuttaako tupakointi itse operaatioon,onko tietoa.kuinka varovainen pitää olla kotona,meinaan meilläkin semmoinen vuoden vanha koira,joka on energia pommi.ONKO KIVUT VALTAVAT LEIKKAUKSEN JÄLKEEN.Pelottaa vaan niin kovasti tuleva.KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE
- "Edellinen"
maripa2 kirjoitti:
olisin viellä kysynyt vaikuttaako tupakointi itse operaatioon,onko tietoa.kuinka varovainen pitää olla kotona,meinaan meilläkin semmoinen vuoden vanha koira,joka on energia pommi.ONKO KIVUT VALTAVAT LEIKKAUKSEN JÄLKEEN.Pelottaa vaan niin kovasti tuleva.KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE
Googlasin "Tupakanpolton vaikutus leikkaukseen" ja löysin hyvän Talous- ja Tiede-lehden artikkelin "Tupakanpolton lopettaminen vähentää leikkauskomplikaatioita".
En osaa siirtää artikkelia tänne, mutta googlaa itse, niin löydät muitakin selvityksiä.
Kyllähän on luonnollista, että varovainen kotona pitää olla, kun luutuminen on kesken.
Myös vuoden vanhan koiran kanssa pitää tietenkin olla varovainen, mutta kyllä siitä selviää. Minulla on hyvä esimerkki.
Kun mieheni kotiutui sydänleikkauksesta pelkäsin samaa asiaa, koska meillä oli kaksi koiraa. Nuorempi, kultainen noutaja, oli myös vuoden vanha voimakas uros, jota ei todellakaan aina ollut helppo hallita. Täytyy kuitenkin sanoa, että koira ymmärsi, ettei mieheni päälle saanut hyppiä.
Sitten kävi huonosti, kun minä lähdin kauppaan, enkä tajunnut miehen todellista tilaa ja olin hiukan liian kauan. Kun tulin kotiin mies makasi keittiön lattialla kultainen noutaja kylkeen painautuneena.
Miehelle oli tullut niin kova huimauskohtaus, ettei hän pysynyt pystyssä. Hän oli kuitenkin selviytynyt kaatumatta lattialle pitkäkseen, jolloin koira oli välittömästi hiljaa asettunut hänen viereensä. Voidessaan rapsuttaa koiraa mies kertoi rauhoittuneensa.
Koira ei liikahtanut mihinkään ennenkuin ambulanssimiehet tulivat miestä hakemaan.
Siitä tuli useamman viikon sairaalareissu, mutta koiran ensiapu oli erittäin tärkeää.
Koiran ulkoiluttaminen selkäleikkauksen jälkeen on kyllä hankalaa ja arveluttavaa. Minä tuskin koskaan enää uskallan ulkoiluttaa koiraa.
Riippuisi tietenkin myös koiran koosta. Esim. poikamme vasikankokoista coctailia en varmasti ikinä ulkoiluta. Koiran ryntäys ja äkkinäinen veto voi olla todella vaarallista.
Kuitenkin olen ollut tämän nuoren erittäin voimakkaan ja kiintymyksenosoituksineen arvaamattoman uroskoiran kanssa monta kertaa pojan luona.
Koira on myös ollut meillä muutaman kerran yötäkin, eikä mitään ole sattunut. Huvitti vaan, kun unepöpperöisinä, silmät sirrillään heräsimme koiran maatessa lähelläni olevalla sohvalla. Siihen hänellä ei ollut lupa mennä, mutta nyt ilm. katsoi, ettei minulla ole nykyisin tarpeeksi auktoriteettia ajaa häntä siitä pois.
Kysyin fysioterapeutilta kuinka suuri vaikutus 20 vuoden ja kahden koiran ulkoiluttamisella ja koirien vetämisellä on selkäni tilanteeseen. Hän sanoi, että kyllä niillä varmasti vaikutusta on ollut, mutta eivät ne tietenkään yksin ole kaikkia vikoja aiheuttaneet.
Minun leikkaukseni ja luudutukseni aihe ei ollut sama kuin sinulla. Minulla oli selkäydinkanavien ahtautumien lisäksi skolioosi ym, joten paranemisprosessikaan tuskin on samanlainen.
Vielä haluaisin huomauttaa, että mikäli syöt esim. jotain muita kuin leikkaavan lääkärisi määräämiä särkylääkkeitä, niin kysy häneltä onko niillä jotain vaikutusta luudutukseen. Minä nim. jouduin jättämään pois vanhat, vuosikausia käyttämäni särkylääkkeet, koska ne haittaavat luudutusta. En ole leikkauksen jälkeen käyttänyt muuta kuin alussa muutaman päivän Panacodia (aiheuttaa monelle ummetusta). Sitten Panadol forte 1 g, nykyisin vain 1/2 tabl. vrk. Niitäkään en aina ihan välttämättä tarvitse, mutta selkäsärkyä on kuitenkin jonkin verran ja polvet tuovat omat särkylisänsä.
Minä en kärsinyt mistään valtavista selkäsäryistä leikkauksen jälkeen, koska yksinkertaisesti, kun siltä tuntui, pyysin särkylääkettä.
Kotiin tultuanikin meni (Panacodin jälkeen) päivittäin yl. kolme Panadolia, mutta kuten sanottu, nykyisin käytän niitä mahdollisimman vähän.
Ei sitä leikkausta nyt niin kovasti tarvitse pelätä. Esim. minun vieressäni sairaalassa ollut 10 v nuorempi nainen oli huomattavasti minua paremmassa kunnossa. Esim. oksennuksistaan selvittyään söi heti hernekeittoa, mikä minulle olisi ollut täysin mahdotonta. Uskon todella, että iällä on aika paljon merkitystä kunnon kohenemisessa.
No niin, lopetan tähän tämän kirjoittelemisen, koska minulla tuskin on enää mitään kerrottavaa leikkauksen suhteen.
Toivotan vaan onnea ja uskoa leikkauksen jälkeiseenkin elämään. Tässähän sitä minäkin vielä keikun. - luuluu
maripa2 kirjoitti:
olisin viellä kysynyt vaikuttaako tupakointi itse operaatioon,onko tietoa.kuinka varovainen pitää olla kotona,meinaan meilläkin semmoinen vuoden vanha koira,joka on energia pommi.ONKO KIVUT VALTAVAT LEIKKAUKSEN JÄLKEEN.Pelottaa vaan niin kovasti tuleva.KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE
Mä poltin ennen leikkausta, ja poltan edelleenkin. Sairaalassa (viikon ajan) teki mieli mennä tupakalle huonekaverin kans, mutta menin kyllä ulos seuraksi mutta vasta tokavikana päivänä uskalsin henkoset ottaa, olo oli niin heikko kuitenkin, enkä halunnut kaatua :)
Sitä vaan oppii kulkemaan hitaasti ja varovaisesti. Selkä ikään kuin jää suoraksi, ennen kuin kontrollissa saa luvan alkaa sitä käyttämään. Koirat ei saa hyppiä päälle ettei kaatuisi, oma koirani on rauhallinen, mutta riehuu kyllä kun sille päälle tulee, antoi mun kuitenkin olla rauhassa kun näki ettei kaikki ole mulla kunnossa.
Kivut oli valtavia leikkauksen jälkeen; suuhun tablettia, suoraan suoneen, piikkiä pyllyyn, ja ampullista suuhun... koko ajan antibioottia ja särkylääkkeitä niin paljon kuin uskalsivat antaa.
Huusin ja itkin ekana aamuna kun veivät röngteniin ja joutuivat mut nostamaan pedistä pedille. Mutta seuraavana päivänä jo "eevalla" itse kävelin, kolmantena olin yksin suihkussa, enkä eevaa tarvinnut, olikohan neljäs päivä kun en enää keppejäkään tarvinnut :)
Mitään apuvälineitä en oikein tarvinnut, pihdit on hyvä olla olemassa, sekä suihkussa joku istuin. Kepit otin mukaan vain siksi että kun näytin ihan terveeltä, niin ihmiset osasivat varoa kun näkivät mulla kepit. Muuten tönivät kaduilla ja kaupoissa. Mä olin lenkillä jo viikko leikkauksesta (hitaasti edeten). Jotain 3 vk ja olin päivän shoppailemassa :) toki välillä lepuutin selkää.
Kävely on hidasta ja varovaista pitkään, mutta tekee hyvää :)
Mulla oikeastaan ongelmia tuotti vaan se ettei vatsa toiminut sairaalassa enkä sitä sairaalaruokaa voinut syödä (vieläkin meinaa tulla oksennus jos jotain keitto- ja soseruokia ajattelen). Sekä mulla oli runsas verenvuoto leikkauksessa, 6 pps meni salissa ja sitten joitakin päiviä leikkauksen jälkeen sain osastolla 4 pps lisää kun hemo oli niin alhainen koko ajan. Lämpöä oli koko ajan kun olin sairaalassa, ja noin viikko siitä kun pääsin kotiin alkoi vatsa toimia. Tupakan avulla, erilaisia vatsan toimintaa edistäviä valmisteita.
Arpi (30 cm) parani hienosti ei vuotanut ollenkaan kaksi päivää leikkausesta (silloin siteet ja dreenit irroitettiin). Niitit kutitti ja tulivat itsekseen pois kun iho parani niin hyvin.
Sellaiset jutut joihinka en oikein osannut varautua oli se että leikkaus kesti 8 h ( ajat kun mua valmisteltiin) ja koko tuon ajan olin kontillani, eli polvillaan peppu pystyssä :D mun polvet meni siinä ihan muussiksi, niihin ei voinut oikein edes koskea neljään ekaan päivään, vaan niitten päällä oli koko ajan kylmäpusseja.
Turvotuksesta varoitettiin, mutta silti säikähdin! Naama oli noin vurokauden aivan pallo, ja kämmenet, sormet niin turvoksissa ettei oikein mistään voinut ottaa otetta. Parin päivän päästä turvotus laski. - Nina*
luuluu kirjoitti:
Mä poltin ennen leikkausta, ja poltan edelleenkin. Sairaalassa (viikon ajan) teki mieli mennä tupakalle huonekaverin kans, mutta menin kyllä ulos seuraksi mutta vasta tokavikana päivänä uskalsin henkoset ottaa, olo oli niin heikko kuitenkin, enkä halunnut kaatua :)
Sitä vaan oppii kulkemaan hitaasti ja varovaisesti. Selkä ikään kuin jää suoraksi, ennen kuin kontrollissa saa luvan alkaa sitä käyttämään. Koirat ei saa hyppiä päälle ettei kaatuisi, oma koirani on rauhallinen, mutta riehuu kyllä kun sille päälle tulee, antoi mun kuitenkin olla rauhassa kun näki ettei kaikki ole mulla kunnossa.
Kivut oli valtavia leikkauksen jälkeen; suuhun tablettia, suoraan suoneen, piikkiä pyllyyn, ja ampullista suuhun... koko ajan antibioottia ja särkylääkkeitä niin paljon kuin uskalsivat antaa.
Huusin ja itkin ekana aamuna kun veivät röngteniin ja joutuivat mut nostamaan pedistä pedille. Mutta seuraavana päivänä jo "eevalla" itse kävelin, kolmantena olin yksin suihkussa, enkä eevaa tarvinnut, olikohan neljäs päivä kun en enää keppejäkään tarvinnut :)
Mitään apuvälineitä en oikein tarvinnut, pihdit on hyvä olla olemassa, sekä suihkussa joku istuin. Kepit otin mukaan vain siksi että kun näytin ihan terveeltä, niin ihmiset osasivat varoa kun näkivät mulla kepit. Muuten tönivät kaduilla ja kaupoissa. Mä olin lenkillä jo viikko leikkauksesta (hitaasti edeten). Jotain 3 vk ja olin päivän shoppailemassa :) toki välillä lepuutin selkää.
Kävely on hidasta ja varovaista pitkään, mutta tekee hyvää :)
Mulla oikeastaan ongelmia tuotti vaan se ettei vatsa toiminut sairaalassa enkä sitä sairaalaruokaa voinut syödä (vieläkin meinaa tulla oksennus jos jotain keitto- ja soseruokia ajattelen). Sekä mulla oli runsas verenvuoto leikkauksessa, 6 pps meni salissa ja sitten joitakin päiviä leikkauksen jälkeen sain osastolla 4 pps lisää kun hemo oli niin alhainen koko ajan. Lämpöä oli koko ajan kun olin sairaalassa, ja noin viikko siitä kun pääsin kotiin alkoi vatsa toimia. Tupakan avulla, erilaisia vatsan toimintaa edistäviä valmisteita.
Arpi (30 cm) parani hienosti ei vuotanut ollenkaan kaksi päivää leikkausesta (silloin siteet ja dreenit irroitettiin). Niitit kutitti ja tulivat itsekseen pois kun iho parani niin hyvin.
Sellaiset jutut joihinka en oikein osannut varautua oli se että leikkaus kesti 8 h ( ajat kun mua valmisteltiin) ja koko tuon ajan olin kontillani, eli polvillaan peppu pystyssä :D mun polvet meni siinä ihan muussiksi, niihin ei voinut oikein edes koskea neljään ekaan päivään, vaan niitten päällä oli koko ajan kylmäpusseja.
Turvotuksesta varoitettiin, mutta silti säikähdin! Naama oli noin vurokauden aivan pallo, ja kämmenet, sormet niin turvoksissa ettei oikein mistään voinut ottaa otetta. Parin päivän päästä turvotus laski.Toivottavasti ei ap kirjoittaja ole ihan kauhusta kankea, kun tänne tuntuu kirjoittavan vain sellaiset joiden laikkauskokemukset ovat kaukana normaalistandardista. Luepa alla olewa kertomukseni niin saat ehkä toisenlaista toivoa. MInä ja me lukuisat muut koemma luudutuksen täysin toisin. Ikävää, että saat näiden kokemusten kautta näin huonon kuvan tästä tärkeästä operaatiosta.Suurimmalle osalle luudutus ei ole kummoinen operaatio. Valmistautumiseen toki vaikuttaa myös yleiskunto, sekä aiempi terveystausta sekä toki ikä terveellisistä elämäntavoista puhumattakaan. Olen itse hoitaja ammatiltani, mikä ehkä myös edesautti mm. kuntoutukseen hakeutumista. Olen kuullut monien potilaitteni pihistelevän mm. kuntoutuksesta, joten toipuminen on kivuliasta ja hisasta. Jokainen voi valita oman tiensä...
- luuluu
Nina* kirjoitti:
Toivottavasti ei ap kirjoittaja ole ihan kauhusta kankea, kun tänne tuntuu kirjoittavan vain sellaiset joiden laikkauskokemukset ovat kaukana normaalistandardista. Luepa alla olewa kertomukseni niin saat ehkä toisenlaista toivoa. MInä ja me lukuisat muut koemma luudutuksen täysin toisin. Ikävää, että saat näiden kokemusten kautta näin huonon kuvan tästä tärkeästä operaatiosta.Suurimmalle osalle luudutus ei ole kummoinen operaatio. Valmistautumiseen toki vaikuttaa myös yleiskunto, sekä aiempi terveystausta sekä toki ikä terveellisistä elämäntavoista puhumattakaan. Olen itse hoitaja ammatiltani, mikä ehkä myös edesautti mm. kuntoutukseen hakeutumista. Olen kuullut monien potilaitteni pihistelevän mm. kuntoutuksesta, joten toipuminen on kivuliasta ja hisasta. Jokainen voi valita oman tiensä...
Huomaa että olet hoitaja, sieltä pahimmasta päästä. Ei näytä olevan paljon empatiaa sulla... eikä siis yllättävää.
Mitähän mä olen pelotellut? Mun leikkaus meni hienosti (kirurgin mukaan muutaman kerran vuodessa tekee yhtä vaikeita/haastavia leikkauksia), mun toipuminen oli vauhdikasta (sain kiitosta siitä niin fyssareilta, hoitsuilta kuin kirurgiltakin), ei siis yhtään mitään valittamista. Sain istua heti seuraavana päivänä (useimmat vasta kolmen kuukauden jälkeen), jne. Eli toivuin erinomaisesti, ja voin sanoa että mulle on useampi leikkaus tehty ja niistä toipuminen on ollut paljon vaikeampaa kuin tuosta, niin helppoa se oli. Vaikeinta oli muistaa se että on vasta toipilas, eikä voinut liikkua normaalisti.
Mä en saanut jumpata tai kuntouttaa itseäni ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Ainut liike jonka sain tehdä oli syvät vatsalihakset selällään. Siinä kaikki.
"Suurimmalle osalle luudutus ei ole kummoinen operaatio" Täyttä puppua. Niin kirurgille tai muillekin tervydenalanammattilaisille luudutus on tärkeä ja merkittävä leikkaus. Eikä päätöstä luuduttamisesta tehdä huterin perustein, vain jos konservatiivisen hoidon ei uskota auttavan pitkällä tähtäimelläkään. Se tulee vaikuttamaan loppuelämän. Mä olen onnekas, mulla se tulee vaikuttamaan hyvin vähän...
Jos kertoo kivuista, turvotuksista, ummetuksesta, niin ne on realismia, joihinka kannattaa varautua. Mulle esim. ei oltu kerrottu tuosta polvien kipeytymisestä mitään. Ja se hankaloitti toipumista yhtä lailla kuin alle 80 laskenut hemokin (kun normaalisti on noin 160). ja se kunto ja teryskin meikäläisellä erinomaiset ennen leikkausta.
Mä suosittelen kaikille luudutusleikkausta jos siitä itse saa päättää :) niin hyvin se vaikuttaa... - maripa2
luuluu kirjoitti:
Mä poltin ennen leikkausta, ja poltan edelleenkin. Sairaalassa (viikon ajan) teki mieli mennä tupakalle huonekaverin kans, mutta menin kyllä ulos seuraksi mutta vasta tokavikana päivänä uskalsin henkoset ottaa, olo oli niin heikko kuitenkin, enkä halunnut kaatua :)
Sitä vaan oppii kulkemaan hitaasti ja varovaisesti. Selkä ikään kuin jää suoraksi, ennen kuin kontrollissa saa luvan alkaa sitä käyttämään. Koirat ei saa hyppiä päälle ettei kaatuisi, oma koirani on rauhallinen, mutta riehuu kyllä kun sille päälle tulee, antoi mun kuitenkin olla rauhassa kun näki ettei kaikki ole mulla kunnossa.
Kivut oli valtavia leikkauksen jälkeen; suuhun tablettia, suoraan suoneen, piikkiä pyllyyn, ja ampullista suuhun... koko ajan antibioottia ja särkylääkkeitä niin paljon kuin uskalsivat antaa.
Huusin ja itkin ekana aamuna kun veivät röngteniin ja joutuivat mut nostamaan pedistä pedille. Mutta seuraavana päivänä jo "eevalla" itse kävelin, kolmantena olin yksin suihkussa, enkä eevaa tarvinnut, olikohan neljäs päivä kun en enää keppejäkään tarvinnut :)
Mitään apuvälineitä en oikein tarvinnut, pihdit on hyvä olla olemassa, sekä suihkussa joku istuin. Kepit otin mukaan vain siksi että kun näytin ihan terveeltä, niin ihmiset osasivat varoa kun näkivät mulla kepit. Muuten tönivät kaduilla ja kaupoissa. Mä olin lenkillä jo viikko leikkauksesta (hitaasti edeten). Jotain 3 vk ja olin päivän shoppailemassa :) toki välillä lepuutin selkää.
Kävely on hidasta ja varovaista pitkään, mutta tekee hyvää :)
Mulla oikeastaan ongelmia tuotti vaan se ettei vatsa toiminut sairaalassa enkä sitä sairaalaruokaa voinut syödä (vieläkin meinaa tulla oksennus jos jotain keitto- ja soseruokia ajattelen). Sekä mulla oli runsas verenvuoto leikkauksessa, 6 pps meni salissa ja sitten joitakin päiviä leikkauksen jälkeen sain osastolla 4 pps lisää kun hemo oli niin alhainen koko ajan. Lämpöä oli koko ajan kun olin sairaalassa, ja noin viikko siitä kun pääsin kotiin alkoi vatsa toimia. Tupakan avulla, erilaisia vatsan toimintaa edistäviä valmisteita.
Arpi (30 cm) parani hienosti ei vuotanut ollenkaan kaksi päivää leikkausesta (silloin siteet ja dreenit irroitettiin). Niitit kutitti ja tulivat itsekseen pois kun iho parani niin hyvin.
Sellaiset jutut joihinka en oikein osannut varautua oli se että leikkaus kesti 8 h ( ajat kun mua valmisteltiin) ja koko tuon ajan olin kontillani, eli polvillaan peppu pystyssä :D mun polvet meni siinä ihan muussiksi, niihin ei voinut oikein edes koskea neljään ekaan päivään, vaan niitten päällä oli koko ajan kylmäpusseja.
Turvotuksesta varoitettiin, mutta silti säikähdin! Naama oli noin vurokauden aivan pallo, ja kämmenet, sormet niin turvoksissa ettei oikein mistään voinut ottaa otetta. Parin päivän päästä turvotus laski.kiitos kaikille.Olen saannut teiltä paljon tietoa.Hyvä että tulee hyviä ja niitä huononpiakin kertomuksia.Kaipa se on aika yksilöllistä se parantuminen.Jos on lisää kokemuksia,kirjoitelkaa
- Nina*
Hei!
Minut luudutettu kolme nikamaa v.-02 30 vuotiaana. Leikkaus onnistui täydellisesti. Leikkauksessa, eikä sen jälkeen ollut minkäänlaisia ongelmia. Kotiin tulin baaritaksilla joka maksoi vain 11 euroa, toisin kuin yksi edell kirjoittaja mainitsi kalliiksi.Kela maksaa kivasti takaisin kyydista, joten siitä maksetaan vain omavastuuosuus. 6 ensimm viikkoa piti ottaa todella rauhallisesti, sen jälkeen aloitin jo treenaukset aluksi sauvakävelylenkein.
Kotona oli apuvälineinä WC koroke ja tarttumapihdit. Otin myös siivoojan avukseni taloustöihin, kannatti. CANAL oli mukavana seurana kun mies oli töissä päivät. MInulla ei ollut koko aikana mitään kipuja. Pieniä alaselän hermo-kramppeja aamuöisin, jotka lakkasivat kuntoutuksen myötä. Otin yksityisen fysioterapeutin kuntouttamaan minua viikottain (jonne menin baaritaksilla), sekä kodissani kävi hieroja muutaman kerran hoitamassa yläselkää.
Olin työkunnossa 3k kuluttua leikkauksesta. Työpaikalle tehtiin järjestelyjät takiani.6kk leikkauksesta elkin jo täysin normaalia elämää. Mitään ongelmia ei ole ollut jälkeenpäin, että näin täällä.- maripa2
Niin sitä tässä viellä kysyisin missä on paras sairaala leikkausta ajatellen.Olen tällä hetkellä ortonissa tutkimuksissa,ja olen ajatellut että orton olisi se paras paikka.Minulle lähti pika lähete töölöön sairaalaan,tai jorviin.Olen tässä käynnyt erillaisia keskustelu palstoja läpi,ja saannut sellaisen kuvan että orton ei olekkaan se parhain paikka?ILMEISESTI HYVÄKIN ETTEI MINULLA OLE VARAA YKSITYIS SAIRAALAAN.kiitos teille tiedoista.tarvisen todellakin teidän kokemuksia.
- maripa2
maripa2 kirjoitti:
Niin sitä tässä viellä kysyisin missä on paras sairaala leikkausta ajatellen.Olen tällä hetkellä ortonissa tutkimuksissa,ja olen ajatellut että orton olisi se paras paikka.Minulle lähti pika lähete töölöön sairaalaan,tai jorviin.Olen tässä käynnyt erillaisia keskustelu palstoja läpi,ja saannut sellaisen kuvan että orton ei olekkaan se parhain paikka?ILMEISESTI HYVÄKIN ETTEI MINULLA OLE VARAA YKSITYIS SAIRAALAAN.kiitos teille tiedoista.tarvisen todellakin teidän kokemuksia.
Niin 2.v sitten diknoosini oli.LANNESELÄN KIPU JA ISKIASKIPU M54.4 NIKAMASIIRTYMÄ SONDYLOLISTEESI M 43.1 nikamasiirtymä silloin 27mm.nyt kuulema suuri muutos huononpaan päin.EI VAAN ORTONIN ORTOBEDI MUUTA SANONUT.EI KUULEMA VOINNUT KOSKA EI OLE LEIKKAAVA LÄÄKÄRI.KUULEMA ISO OPERAATIO.OLEN TÄYNNÄ KYSYMYS MERKKEJÄ.KUTSU TULEE KUULEMA PIKAISESTI JA SILLOIN SAAN LISÄ INFFOA.
- kirjoitustani?
Mielestäni kirjoitin aivan selvästi, että paarikuljetus on kallista, mutta Kela maksaa suurimman osan, joten siitä maksetaan vain omavastuuosuus.
Minä en ole halunnut leikkauksella pelotella, mutta kirjoitin tapahtumasta niin rehellisesti kuin pystyin ja asiat ovat mieleeni jääneet. Uskon, että AP:n oli tarkoitus saada ihmisten omakohtaisia kokemuksia.
Sinä kerrot tietenkin omista kokemuksistasi, mutta ei kannata väheksyä toisiakaan.
Toivottavasti hoitajana (jos nyt sairaanhoitaja olet) et joudu hoitamaan vaikean luudutusleikkauksen läpikäynyttä potilasta, koska voin hyvin kuvitella suhtautumisesi vähemmän täydellisesti selviytyvään potilaaseen.
Itse jouduin vastakkain erään leikkauksen (ei luudutusleikkauksen)läpikäyneen hoitajan ylimielisyyden ja kaikkitietävyyden kanssa. Toivon, ettemme ikinä enää joudu kanssakäymisiin.
Tällaisen leikkauksen läpikäyminen on niin suuri asia ja ihminen herkässä tilassa, että yleisesti ottaen äärettömän ystävällisten ja kärsivällisten hoitajien joukosta on, ikävä kyllä, mieleeni selvimmin jäänyt tämä yksi hoitaja.
En ole leikkausten suhteen, syövästä lähtien, mikään eilisen teeren poika. Aina ennen olen selvinnyt kaikesta suit sait.
Kohtu- ja munasarjaleikkauksenkin jälkeen olin koiraa ulkoiluttamassa viikon kuluttua leikkauksesta.
Nyt en vaan kuntoudu toivomallani tavalla.
Tietenkin 30 - 40-vuotias kuitenkin on ihan erilaisissa lähtöasemissa kuin 70-vuotias, jolla on paljon muitakin vikoja ja mm. polvi- ja silmäleikkaukset odottamassa.
Ikävä kyllä kaikki me vanhenemme ja niin nopeasti, ettei sitä tahdo ymmärtääkään. Silloin ainakin viimeistään karisevat turhat luulot omasta kaikkivoipaisuudestaan pois. - Nina*
kirjoitustani? kirjoitti:
Mielestäni kirjoitin aivan selvästi, että paarikuljetus on kallista, mutta Kela maksaa suurimman osan, joten siitä maksetaan vain omavastuuosuus.
Minä en ole halunnut leikkauksella pelotella, mutta kirjoitin tapahtumasta niin rehellisesti kuin pystyin ja asiat ovat mieleeni jääneet. Uskon, että AP:n oli tarkoitus saada ihmisten omakohtaisia kokemuksia.
Sinä kerrot tietenkin omista kokemuksistasi, mutta ei kannata väheksyä toisiakaan.
Toivottavasti hoitajana (jos nyt sairaanhoitaja olet) et joudu hoitamaan vaikean luudutusleikkauksen läpikäynyttä potilasta, koska voin hyvin kuvitella suhtautumisesi vähemmän täydellisesti selviytyvään potilaaseen.
Itse jouduin vastakkain erään leikkauksen (ei luudutusleikkauksen)läpikäyneen hoitajan ylimielisyyden ja kaikkitietävyyden kanssa. Toivon, ettemme ikinä enää joudu kanssakäymisiin.
Tällaisen leikkauksen läpikäyminen on niin suuri asia ja ihminen herkässä tilassa, että yleisesti ottaen äärettömän ystävällisten ja kärsivällisten hoitajien joukosta on, ikävä kyllä, mieleeni selvimmin jäänyt tämä yksi hoitaja.
En ole leikkausten suhteen, syövästä lähtien, mikään eilisen teeren poika. Aina ennen olen selvinnyt kaikesta suit sait.
Kohtu- ja munasarjaleikkauksenkin jälkeen olin koiraa ulkoiluttamassa viikon kuluttua leikkauksesta.
Nyt en vaan kuntoudu toivomallani tavalla.
Tietenkin 30 - 40-vuotias kuitenkin on ihan erilaisissa lähtöasemissa kuin 70-vuotias, jolla on paljon muitakin vikoja ja mm. polvi- ja silmäleikkaukset odottamassa.
Ikävä kyllä kaikki me vanhenemme ja niin nopeasti, ettei sitä tahdo ymmärtääkään. Silloin ainakin viimeistään karisevat turhat luulot omasta kaikkivoipaisuudestaan pois.Korostan, että kokemuksesi ovat ehkä 1% luokkaa luudutusleikatuista, eli hyvin pieni mahdollisuus että toipuminen on sinun tapauksesi kaltaista. Mielestäni POSITIIVINEN ASENNE on ennenkaikkea lähtökohta. Pelottelu ei ole tarpeen, vain FAKTAT kuten leikkauskomplikaatioiden tiedottaminen potilaalle ennen operaatiota joita ovat mm. hermovaurio, haavatulehdus-> esim. sairaalabakteeri ym ym.Lääkärin tehtävä on tiedottaa komplikaatiomahdollisuudet, ei hoitajan. Olen kyllä hoitanut monisairaitakin, heillä hoito ym ihan toisenlaista toki kuten mainitsitkin.
- Nina*
maripa2 kirjoitti:
Niin sitä tässä viellä kysyisin missä on paras sairaala leikkausta ajatellen.Olen tällä hetkellä ortonissa tutkimuksissa,ja olen ajatellut että orton olisi se paras paikka.Minulle lähti pika lähete töölöön sairaalaan,tai jorviin.Olen tässä käynnyt erillaisia keskustelu palstoja läpi,ja saannut sellaisen kuvan että orton ei olekkaan se parhain paikka?ILMEISESTI HYVÄKIN ETTEI MINULLA OLE VARAA YKSITYIS SAIRAALAAN.kiitos teille tiedoista.tarvisen todellakin teidän kokemuksia.
Itseni leikattiin Töölössä kirurgina onneksi suomen yksi parhaista selkäkirurgeista joten ehkä häntäkin saan kiittää täydellisestä onnistumisesta (nimeä en tässä mainitse, koska siirtynyt nyt toiseen yksikköön). Myös Orton on suositeltava leikkauspaikka. Ainakin töölössä selän luudutusleikkaus on rutiinitoimenpide, näin keskutellessani alan spesialistin kanssa leikkausyksikköä valitessani.
- luuluu
maripa2 kirjoitti:
Niin sitä tässä viellä kysyisin missä on paras sairaala leikkausta ajatellen.Olen tällä hetkellä ortonissa tutkimuksissa,ja olen ajatellut että orton olisi se paras paikka.Minulle lähti pika lähete töölöön sairaalaan,tai jorviin.Olen tässä käynnyt erillaisia keskustelu palstoja läpi,ja saannut sellaisen kuvan että orton ei olekkaan se parhain paikka?ILMEISESTI HYVÄKIN ETTEI MINULLA OLE VARAA YKSITYIS SAIRAALAAN.kiitos teille tiedoista.tarvisen todellakin teidän kokemuksia.
Suosittelen Töölön sairaalaa lämpimästi. Ortonista olen kuullut ristiriitaista tietoa, mutta fakthan on että jokainen leikkaus on aivan omanlaisensa.
Luudutuksesta toipumiseen vaikuttaa kuka leikkaa, missä, millätavalla, ja ketä.
Ehdotin itse jo ennen leikkauspäätöstä että menen ykistyiselle (Ortoniin) leikattavaksi (varaa siihen olisi ollut), mutta fysiatri (ja myöhemmin kirurgi) Töölöstä sanoivat ettei kannata siellä edes käydä, lähettävät heille kuitenkin takaisin (vaadittava ammattitaito löytyy paremmin Töölöstä)... Ja onneksi en mennyt :)
Luuduttamisessa on useita asioita jotka täytyy ottaa huomioon, missään tapauksessa se ei ole pikku juttu, vaan leikkaus joka parhaassa tapauksessa vie kivut (ainakin enimmät), ja antaa mahdollisuuden palata työelämään. Huonoimmissa tapauksissa jää pysyviä hermovaurioita (kuten mullakin tällä hetkellä, mutta ne ei haittaa ollenkaan), jos arven muodostuminen on "epänormaalia" siitä saattaa tulla ongelmia kun arpikudos alkaa painamaan siellä leikkausalueella, joskus raudat joudutaan poistamaan koska tuottavat liikaa kipua, jos luudutukseen tarvittava luu otetaan suoliluusta niin suoliluu saattaa olla sata kertaa kipeämpi kuin itse leikkausalue (mulla ei onneksi suoliluusta otettu luuta vaan hermokanavasta), ja jos odottaa liian pitkään leikkausta niin niitä pysyviä hermovaurioita on jo saattanut tapahtua, eikä sitten auta enää mikään.
Koko loppuelämä täytyy varoa selkää. Ikinä enää mun ei kannata alkaa rehimään esim. muutossa muuttolaatikoita kantaen, tai vastaavaa. Jos olisin tehnyt ruummillista duunia, olisin joutunut vaihtamaan alaa. Silti mulla ei ole nostorajoitusta (useilla luudutetuilla 1-3 kg), vaan ohje kuuluu että saan nostaa sen verran ettei kipua tule.
Entisistä harrastuksisata voin jatkaa ratsastusta (vielä en ole halunnut), mutta laskuvarjohyppely on kielletty :D - Nina*
luuluu kirjoitti:
Suosittelen Töölön sairaalaa lämpimästi. Ortonista olen kuullut ristiriitaista tietoa, mutta fakthan on että jokainen leikkaus on aivan omanlaisensa.
Luudutuksesta toipumiseen vaikuttaa kuka leikkaa, missä, millätavalla, ja ketä.
Ehdotin itse jo ennen leikkauspäätöstä että menen ykistyiselle (Ortoniin) leikattavaksi (varaa siihen olisi ollut), mutta fysiatri (ja myöhemmin kirurgi) Töölöstä sanoivat ettei kannata siellä edes käydä, lähettävät heille kuitenkin takaisin (vaadittava ammattitaito löytyy paremmin Töölöstä)... Ja onneksi en mennyt :)
Luuduttamisessa on useita asioita jotka täytyy ottaa huomioon, missään tapauksessa se ei ole pikku juttu, vaan leikkaus joka parhaassa tapauksessa vie kivut (ainakin enimmät), ja antaa mahdollisuuden palata työelämään. Huonoimmissa tapauksissa jää pysyviä hermovaurioita (kuten mullakin tällä hetkellä, mutta ne ei haittaa ollenkaan), jos arven muodostuminen on "epänormaalia" siitä saattaa tulla ongelmia kun arpikudos alkaa painamaan siellä leikkausalueella, joskus raudat joudutaan poistamaan koska tuottavat liikaa kipua, jos luudutukseen tarvittava luu otetaan suoliluusta niin suoliluu saattaa olla sata kertaa kipeämpi kuin itse leikkausalue (mulla ei onneksi suoliluusta otettu luuta vaan hermokanavasta), ja jos odottaa liian pitkään leikkausta niin niitä pysyviä hermovaurioita on jo saattanut tapahtua, eikä sitten auta enää mikään.
Koko loppuelämä täytyy varoa selkää. Ikinä enää mun ei kannata alkaa rehimään esim. muutossa muuttolaatikoita kantaen, tai vastaavaa. Jos olisin tehnyt ruummillista duunia, olisin joutunut vaihtamaan alaa. Silti mulla ei ole nostorajoitusta (useilla luudutetuilla 1-3 kg), vaan ohje kuuluu että saan nostaa sen verran ettei kipua tule.
Entisistä harrastuksisata voin jatkaa ratsastusta (vielä en ole halunnut), mutta laskuvarjohyppely on kielletty :DMulla otettiin siirtoluu suoliluusta. Ottokohta oli ainoastaan tunnoton useita kuukausia, mutta ei se kipeä ollut lainkaan.
Samaa voin mainita hoitajan näkökulmasta, että oli toimenpide mikä tahansa niin aina hoidatan itseni ainakin vain ja ainoastaan kokeneissa käsissä. Niin monta hoitovirhettä ja mokaa olen urani aikana joutunut vierestä näkemään, valitettavasti.
Niin ja korsettilihakset kuntoon kuntosalilla. - luuluu
Nina* kirjoitti:
Mulla otettiin siirtoluu suoliluusta. Ottokohta oli ainoastaan tunnoton useita kuukausia, mutta ei se kipeä ollut lainkaan.
Samaa voin mainita hoitajan näkökulmasta, että oli toimenpide mikä tahansa niin aina hoidatan itseni ainakin vain ja ainoastaan kokeneissa käsissä. Niin monta hoitovirhettä ja mokaa olen urani aikana joutunut vierestä näkemään, valitettavasti.
Niin ja korsettilihakset kuntoon kuntosalilla.Varmaan kaikki kokemukset luudutuksesta ovat yksilöllisiä, mutta useat luudutetut ennen omaa leikkaustani kertoivat kovasta kivusta jos suoliluusta tarvittava luu otettiin. Ja kirurkikin siitä mainitsi ja senkin tähden siihen ei kohdallani päädytty. Kaikki tarvittava luu saatiin hermokanavaa avartamalla.
- maripa2
hei tänään tuli uutta tietoa selästä.Ortopedin konsultaatio vastaus.Selässä suuriasteinen gradus III SPONDYLOLYYTTINEN SPONYLOLISTEESI PRESKAALIVÄLISSÄ.PRESAKRAALIVÄLI ON MYÖS KYFOOTTINEN.Operatiiviset ja isotkin toimenpiteet.OLEN YRITTÄNYT OTTAA TIETOUTTA.JA HYVÄLTÄ EI TIETOJEN MUKAAN NÄYTÄ.JOS TEILLÄ VIELLÄ TIETOUTTA ASIASTA OTTAKKAA KANTAA.KIITOS KAIKILLE
- maripa2
Anteeksi pyydän noita kirjotusvirheitäni,olen kovilla lääkkeillä,että huomaan myöhemmin.Nytkin kovat kivut päällä.Minut leikataan kuulema tammikuussa jorvinsairaalassa,yö leikkauksissa.Olen tässä välissä joutunut käymääm ensi avussa useasti kipu piikkejä on työnnetty,ja kotia taas potemaan.Ensiavussa lääkäri totesi että leikkausta pitäisi kiirehtiä viellä,vasemman jalan tunnottumuus alkaa jo polvesta alaspäin ja joudun raahaamaan jalkaa ei pitoa enää kunnolla,kivut on jo järkyttäviä.Minulle on sanottu että silloin viimeistään se ambulanssi kun uloste on tullut housuun.Maanantaina ensiapu lääkäri laittaa lisä inffoa tilastani jorviin.VOI KUN PELOTTAA,VAAN VAIHTO EHTOA EI OLE.Kunpa heräisin leikkauksesta ja pääsisisin viellä kävelemään.Kiitos kaikille.ja HYVÄÄ UUTTAVUOTTA TOIVOTAN
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Koko familia taas lehdissä jauhamassa vanhoja asioitaan
Nyt menee familialla lujaa. Martina ja äiti MeNaisissa (taas) ja Esko IS:ssa. Kuinkakohan monta kymmentä kertaa nuo sam3521397- 741375
Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten3061137Taas syytöntä ja rehellisintä rangaistiin
Ja vielä 13 000 euroa kaupungin oikeudenkäyntikuluja maksuun. Lisää tällaisia päätöksiä.😀461067Heh, Irvi-Riikka vie duunareilta nyt arkipyhätkin
Voihan saksilla näköjään leikellä kalenteriakin. Irvi-Riikalla ne osuivat arkipyhiin. Että sellainen duunaripuolue 😆231884Aika pieni se on
Joku sanoo että matala on suihku. Säätöä tarviaa nyt ruisku, että se ruiskuaa korkeudelle valopylvään Näin saamme näht30879vinkki miehille
Jos on ollut erimielisyyksiä ja sun käytös on satuttanut naisya, et voi palata takaisin kevyesti niin kuin mitään ei oli163868Kiitos siitä
Kiitos siitä hahmosta jonka loit, ja jonka sain tuntea, ja kutsua ystäväksi. Se oli hyvä tyyppi ja siihen oli helppo rak40825Ilouutinen: Teini-ikään ehtinyt Osmo Peltola TV:ssä! Tätä tiedossa Peltsi-isän kanssa tällä kertaa
Mikä upea parivaljakko: Peltsi-isä ja Osmo-poika. Peltsin toisen luonto starttaa televisiossa ja mukana muutamassa jakso20807Pelekäätkönä mua?
Älä turhaan. 😘 Unohdetaan säät ja ilmat ja muut turhat lätinät tai jos välttämättä haluat niistä keskustella, niin te42794