viimeinen kirje

murskana

Jouduin luopumaan, surin, pelkäsin, en kestänyt. Miksi minulle aiheutettiin pahaa, kun minä en tehnyt pahaa kenellekään? Rakastin, hän hylkäsi. Ei se hänen vikansa ollut, tämä lopputulos. Tämä oli minun tahtoni. Tämä oli liian suurta minulle, en pystynyt käsittelemään sitä. Halusin ikuisen rauhan omilta ajatuksiltani. Minä vain halusin rakastaa, ja että minua rakastettaisiin. Täällä maan päällä ei ollut enää minun paikkani ilman häntä. Tämä lopputulos osoittaa, miten paljon häntä oikeasti rakastin. Rakastan häntä yhä, jos tuolla ylhäällä pystyy rakastamaan. Halusin vain lopettaa oman kärsimykseni. Äiti, olet aina ollut se maailman paras äiti. Tiedän, miten raskasta tämä sinulle on, kun et halunnut menettää lastasi ennen omaa kuolemaasi. Olen pahoillani tästä, mutta minun oli tehtävä tämä. Rakastan sinua. Isä, olet aina ollut se "malli-esimerkki". Olen todella kiitollinen siitä. Olette olleet äidin kanssa todella hyvät vanhemmat, parempia en olisi voinut saada. Rakastan sinua, isä. Kasvatitte minut erinomaisesti. Isoveli, olet aina ollut se hauskuuttaja. Meillä ei koskaan ole ollut mitään suuria riitoja, vaikka joskus toisiamme ollaankin ärsytetty. Sinä olet fiksu ja pääset vielä pitkälle elämässäsi ja urallasi. Rakastan sinua. Pikkuinen pikkusisko, olen yrittänyt olla sinulle mallina, vaikka olenkin joskus epäonnistunut. Sinusta kasvaa vielä kaunis ja toivottavasti tulet saamaan hyvän koulutuksen, ja sitten ajallaan hienon ja komean poikaystävänkin. Rakastan sinua. Ihanat lemmikkini, olette olleet ihania. Teistä on ollut niin paljon seuraa ja on ollut kiva käydä teidän kanssa lenkillä. Rakastan teitä.

Rakkaani, oli hienoa kokea juuri sinun kanssasi se, mitä koettiin. Olit minulle aina se tuki ja turva, enkä pelännyt olla sinun lähelläsi. Opin sinulta paljon uusia asioita, kiitos siitä. Kiitos kaikista niistä hetkistä, mitkä olen saanut kokea kanssasi. En tule unohtamaan niitä koskaan. Sanoin joskus, että sinun vuoksesi vaikka kuolisin, tässä se nyt on. Olit minulle näin rakas. Mutta älä syytä ollenkaan tästä itseäsi, tämä ei ole sinun syytäsi, vaikka sinusta johtuikin. En vain jaksanut enää elää ilman sinua. Älkääkä kukaan lähimmäinen syyttäkö tästä itseänne, älkää kukaan. Tämä ei ole kenenkään syytä. Me kyllä vielä nähdään tuonpuoleisessa, ainakin uskon niin, sitten kun vuorollaan aika teistä jättää. Mutta haluan vaan sanoa, että eläkää täysillä ja jatkakaa elämäänne, kun olette siihen valmiita, mutta älkää tuhlatko elämäänne pelkkään suremiseen. Minä saatan katsella teitä tuolta yläilmoista. Olkaahan kunnolla. Rakastan teitä kaikkia. Aina ja ikuisesti.

48

5197

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sinä siellä

      en tiedä ehdinkö ajoissa, mutt pyydän oikeasti älä hyvä rakas ihminen tee itsellesi mitään pahaa. Sinulla on läheisiä, jotka rakastavat Sinua ja tarvitsevat Sinua!

    • ennenkuin teet mitään!

      Joku sinut murskasi, uskon että hän teki väärin... Älä ota syytä niskoillesi, älä tapa itseäsi kivun takia, pyydän!

      • se edellinen

        edes tähän ja edelliseen viestiin... Voin kuunnella sinua, jos haluat puhua.


      • murskana
        se edellinen kirjoitti:

        edes tähän ja edelliseen viestiin... Voin kuunnella sinua, jos haluat puhua.

        Täällä olen vielä.. en tiedä miten kauan..


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Täällä olen vielä.. en tiedä miten kauan..

        tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

        Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.


      • puhutaan
        puhutaan kirjoitti:

        tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

        on niin kaunis, koskettava... Taidat olla sellainen ihminen, joka näkee kauneutta ympärillään? Pyydän, älä jätä tätä maailmaa. Kaunissieluisia ihmisiä on muutenkin niin kovin vähän, he ovat harvinaisia ja arvokkaita!


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

        äskeiseen viestiin, minusta todella tuntuu että olet ihminen, jolla on kaunis sielu... Ihminen, joka kykenee näkemään noin kauniisti rakkaansa, on arvokas harvinaisuus! Saanko kysyä jotakin henkilökohtaista? Poistuiko tämä henkilö ikuisen rajan taakse vai tuliko teille ero?


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

        kipusi on hirveä, sietämätön... Herkät ihmiset kokevat usein vielä vahvemmin tällaiset asiat eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä heidän tuskansa syvyyttä... Pyydän silti, että et tekisi itsellesi mitään... Pystyisitkö kestämään edes ihan pienen pienen hetken kerrallaan, vaikkakin tämä hetki on varmasti tuskaa täynnä?


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

        kun kaikki unelmat ja haaveet murskaantuvat, ei sillä hetkellä ole mitään mihin tarttua... Mutta voisiko mitenkään olla mahdollista, että joskus tulisi vielä jotain mistä ottaa kiinni?


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        äskeiseen viestiin, minusta todella tuntuu että olet ihminen, jolla on kaunis sielu... Ihminen, joka kykenee näkemään noin kauniisti rakkaansa, on arvokas harvinaisuus! Saanko kysyä jotakin henkilökohtaista? Poistuiko tämä henkilö ikuisen rajan taakse vai tuliko teille ero?

        Ero tuli.. En olisi enää tässä, jos hän olisi tuolla ylhäällä. Olisin jo siellä hänen kanssaan. Pelkään niin paljon yksinäisyyttä, johon kohta joudun kun muutan.. Tai pelkään oikeestaan ihan kaikkea siinä, kun joudun lähtemään. Hän haluaa olla yksin nyt.. toivon joka päivä, että saisin hänet vielä takaisin, mutta sattuu kokoajan niin paljon, etten kestä..


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

        myös, että tunteesi on täysin ymmärrettävä ja inhimillinen... Valitettavan usein kokemasi kaltaiset tunteet leimataan jotenkin sairaiksi tms. Minusta on ihan ymmärrettävää, että ei halua kokea kipua, varsinkin jos siitä ei tunnu olevan ulospääsyä. Se mitä tunnet, on siis täysin hyväksyttävää ja inhimillistä.


      • tässä tämän
        puhutaan kirjoitti:

        tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

        verran. Pyydän myös vielä kerran ettet tekisi mitään pahaa itsellesi. Uskon että tuskasi on suuri ja et näe muuta tietä, mutta sanon Sinulle, olet tärkeä ihminen monelle, varsinkin veljellesi ja siskollesi ja vanhemmillesi!


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        on niin kaunis, koskettava... Taidat olla sellainen ihminen, joka näkee kauneutta ympärillään? Pyydän, älä jätä tätä maailmaa. Kaunissieluisia ihmisiä on muutenkin niin kovin vähän, he ovat harvinaisia ja arvokkaita!

        En halua tarttua mihinkään muuhun kuin häneen. Minkäs sille voi jos rakastaa toista niin paljon ja ei haluaisi menettää häntä lopullisesti..


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Ero tuli.. En olisi enää tässä, jos hän olisi tuolla ylhäällä. Olisin jo siellä hänen kanssaan. Pelkään niin paljon yksinäisyyttä, johon kohta joudun kun muutan.. Tai pelkään oikeestaan ihan kaikkea siinä, kun joudun lähtemään. Hän haluaa olla yksin nyt.. toivon joka päivä, että saisin hänet vielä takaisin, mutta sattuu kokoajan niin paljon, etten kestä..

        luet nuo muut viestini, sitten voin vastata lisää... Laitan kahvipannun päälle ja jatketaan. Minulla on aikaa.


      • murskana
        tässä tämän kirjoitti:

        verran. Pyydän myös vielä kerran ettet tekisi mitään pahaa itsellesi. Uskon että tuskasi on suuri ja et näe muuta tietä, mutta sanon Sinulle, olet tärkeä ihminen monelle, varsinkin veljellesi ja siskollesi ja vanhemmillesi!

        Tiedän, että olen tärkeä heille, mutta en voi ajatuksilleni mitään, kun haluais vaan pois tästä pahasta...


      • KRISSE57
        murskana kirjoitti:

        Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

        HEJ ÄLÄ KOSKAAN TE MITÄÄN ITSELLESI LUVATKO SEN . USKON ETTÄ TÄMÄ TILLANE ON SINULLE VAIKEA MUTTA SINÄ LÖYDÄT KUITENKIN SE OIKEA. KETÄÄN EI HALUA ETTÄ SÄ KUOLET .


    • Elämä on joskus äärettömän vaikeaa...

      Mutta sittenkin on rakkautta jatkaa, jatkaa masennuksen hetkistä huolimatta, pettymyksistä huolimatta. Juuri se on rakkautta. Ei voi sanoa että rakastaa, ja sitten kuitenkin tekee sen mikä on rakkauden vastakohta: tuhoaa ainoan mihin ja minkä kautta voi vaikuttaa, oman elämänsä.

      Vaikeudet kuuluvat elämään ja taas tulee päiviä päivien joukossa että jonain päivänä voi olla kiitollinen että on yhä olemassa. Ehkä voit auttaa muitakin ja välittää toivoa toisille pettyneille. Päiviensä päättäminen oman käden kautta ei koskaan ole rakkauden ratkaisu. Älä tee sitä lähimmäisillesi äläkä itsellesi. Sinua rakastetaan.

      Nimenomaan täällä maan päällä on paikkasi, ja vastoinkäymiset ovat osoitus siitä. Pahuus vain haluaisi viedä sinulta paikkasi - ja pahalla on monta houkuttelevaa muotoa, millä se ihmiseen vetoaa. Nyt se manipuloi sinun mieltäsi tuollaisilla masentavilla tuntemuksilla ja jopa pukee ne ikäänkuin hyvältä tuntuvaan muotoon...

      Mistä tiedät pääsetkö "sinne ylös" ja voitko koskaan enää rakastaa, tai edes katsella tänne maan päälle, jos nyt pakenet elämää ja rakkautta?

      Rakkaus ei ole vain tunteellisuutta, rakkaus on elämänmukaisia päätöksiä. Elämän jatkaminen kivusta huolimatta on kunnioitettavaa, juuri se on osoitus rakkaudesta ja välittämisestä, välittämisestä itsestään ja myös toisista ihmisistä, lähimmäisistä.

      Olen nuorena ollut ihan vähällä päättää päiväni mutta nyt 20 vuotta myöhemmin olen kiitollinen että elän.

      Sinä olet rakas. Muista se... Toivot ettet pakenisi ja antaisi pahuudelle valtaa ryöstää kallisarvoista elämääsi.

      • murskana

        Mutta en jaksa käydä sitä kaikkea läpi, mitä joudun vielä kokemaan, kun rakastaa toista, muttei ehkä koskaan enää saa takaisin häntä. Pää on täynnä kaikkea ajatuksia, ja joudun käsittelemään ne yksin, tai ainakin yritän, mutta en voi puhua itseni kanssa. Minusta on varmaan tulossa joku hullu. Elämäniloni on kokonaan mennyttä. Ei huvita mikään. En haluaisi tehdä tätä perheelleni, en haluaisi laittaa heitä kärsimään ja suremaan, mutta en osaa jatkaakaan tästä yksin..


      • murskana kirjoitti:

        Mutta en jaksa käydä sitä kaikkea läpi, mitä joudun vielä kokemaan, kun rakastaa toista, muttei ehkä koskaan enää saa takaisin häntä. Pää on täynnä kaikkea ajatuksia, ja joudun käsittelemään ne yksin, tai ainakin yritän, mutta en voi puhua itseni kanssa. Minusta on varmaan tulossa joku hullu. Elämäniloni on kokonaan mennyttä. Ei huvita mikään. En haluaisi tehdä tätä perheelleni, en haluaisi laittaa heitä kärsimään ja suremaan, mutta en osaa jatkaakaan tästä yksin..

        Ymmärrän että se on vaikeaa. Mutta ehkä on joku jonka kanssa voisit puhua? Et sinä mikään hullu ole, mutta tarvitset jonkun jonka kanssa voisit purkaa oloasi. Toisaalta ehkä tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää oloasi, mutta siltikin puhuminen varmaan helpottaisi. Olen itsekin ollut ihan vähällä lopettaa elämäni nuorena kun oli sellaiset tilanteet ja kova sisäinen tuska. Sinusta on monelle ihmiselle vielä paljon iloa, kun pääset tuosta yli ja vaikka et koskaan täysin pääsisikään, mutta uskon että vielä pääset. Niin kuin edellä sanoin, tuskakin kuuluu elämään, ja sen kautta opimme ymmärtämään, ettei arvomme ole toisesta ihmisestä kiinni. Sinä olet juuri itsessäsi arvokas.


      • murskana
        aitiparta kirjoitti:

        Ymmärrän että se on vaikeaa. Mutta ehkä on joku jonka kanssa voisit puhua? Et sinä mikään hullu ole, mutta tarvitset jonkun jonka kanssa voisit purkaa oloasi. Toisaalta ehkä tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää oloasi, mutta siltikin puhuminen varmaan helpottaisi. Olen itsekin ollut ihan vähällä lopettaa elämäni nuorena kun oli sellaiset tilanteet ja kova sisäinen tuska. Sinusta on monelle ihmiselle vielä paljon iloa, kun pääset tuosta yli ja vaikka et koskaan täysin pääsisikään, mutta uskon että vielä pääset. Niin kuin edellä sanoin, tuskakin kuuluu elämään, ja sen kautta opimme ymmärtämään, ettei arvomme ole toisesta ihmisestä kiinni. Sinä olet juuri itsessäsi arvokas.

        Tiedän, että minulla olisi miesehdokkaita vaikka muille jakaa (vaikka itse sanonkin) mutta kun en halua ketään muuta kuin sen jota rakastan.. Minulla on niin hyvä olla hänen lähellään.. ja hän on niin ainutlaatuinen.. Mutta kun hän sanoo, että viimenen vaihtoehto on, että muutan pois (ja muutankin ihan kohta). Siis viimenen vaihtoehto sille, että jos palattaiskin, niin voiko siinä enää alkaa minua kaipaamaan jos tuntee nyt haluavansa olla yksin? Siis jos ei nää toisiaan vähään aikaan.. En tiedä osaatko vastata tähän millään lailla, mutta vaikutat niin fiksulta ja kannustavalta.


      • murskana kirjoitti:

        Tiedän, että minulla olisi miesehdokkaita vaikka muille jakaa (vaikka itse sanonkin) mutta kun en halua ketään muuta kuin sen jota rakastan.. Minulla on niin hyvä olla hänen lähellään.. ja hän on niin ainutlaatuinen.. Mutta kun hän sanoo, että viimenen vaihtoehto on, että muutan pois (ja muutankin ihan kohta). Siis viimenen vaihtoehto sille, että jos palattaiskin, niin voiko siinä enää alkaa minua kaipaamaan jos tuntee nyt haluavansa olla yksin? Siis jos ei nää toisiaan vähään aikaan.. En tiedä osaatko vastata tähän millään lailla, mutta vaikutat niin fiksulta ja kannustavalta.

        Nämä ei todellakaan ole mitään helppoja kysymyksiä...
        Ehkä ajattelet, että sitten hän näkisi sinun arvosi ja alkaisi kaipaamaan, jos itsarin kautta näyttäisit kuinka paljon häntä rakastit ja että et jaksanut elää ilman häntä? Mutta ei se niin mene. Joka tapauksessa hänen kaipauksesta ja ehkä katumuksesta ei ole sinulle sitten enää mitään iloa ja uskon, ettet voi sieltä jostain, missä sitten olisitkin, nähdä kuinka hän haudallasi itkee ja katuu jos ehkä katuukin.

        Luulisin että hän välittää sinusta, mutta joskus käy niin, että välittäminen ei ole tarpeeksi syvää molemminpuolin ja silloin sattuu äärettömän paljon, kun tiet eroaa.
        Kokee itsensä niin äärimmäisen hylätyksi.
        Ajattelen kyllä, että kun aikaa kuluu voi olla että palaatte yhteen, mistä sitä tietää. Mutta mieluummin korostan nyt sitä, että juuri sinun elämäsi on joka tapauksessa äärettömän arvokas ja arvosi ei ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Ja lohdutuksen hakeminen jonkun muun sylistä ei helpottaisi asiaa, niin kuin sanot, et siihen edes pystyisi kun rakastat häntä. Itse olen monen kivun kautta kulkenut siihen että jaksan yhä elää ja nyt tiedän että elämäni on minun ja se on minulle annettu lahja, jota toinen ihminen ei tee elämisen arvoiseksi. Tietysti jokainen kaipaa läheisyyttä ja sitä tunnetta että on jollekin niin ainutlaatuinen ettei hän voisi koskaan luopua minusta. Mutta vasta sitten kun hyväksyy itsensä myös ilman toista, voi toisenkin kanssa elää niin, ettei riipu hänessä kiinni sitoen itseensä. Sinä käyt nyt sitä koulua ja se on äärimmäisen raskasta ja varmaan tuntuisi helpommalta antaa periksi. Olet kuitenkin sen arvoinen että sinun kannattaa jatkaa. Ja tärkeimpiin kysymyksiin voit löytää vastaukset vain itse ajan kanssa.

        Nyt minun täytyy mennä nukkumaan, koska huomenna on työpäivä. En voi vaatia sinua lupaamaan mitään, mutta olisin äärettömän iloinen, jos voisit päivällä kirjoittaa minulle pari riviä - edes sen verran, että tiedän että olet elossa ja hengität.

        [email protected]


    • puhutaan

      Minä en sano sinulle, että sinun täytyisi jatkaa elämääsi rakkaittesi takia. Totta toki on, että olet varmasti hirveän tärkeä ja rakas heille ja heihin sattuu todella jos teet itsellesi jotain… Mutta ymmärrän että kun kipu on hirveä eikä siitä tunnu olevan pakotietä, sitä ei oikein jaksa kantaa eikä haluaisi elää kun tuntuu siltä että kipu ei koskaan lakkaa...

      Uskon että rakastit tätä ihmistä syvästi. Minusta on upeaa, että voit tuntea noin häntä kohtaan eronkin tullessa… Paljon on ihmisiä jotka käpertyisivät katkeruuteen ja vihaan sitä menettämäänsä ihmistä kohtaan.

      Ymmärrän että pelkäät yksinäisyyttä. Se onkin vaikeimpia tunteita, olla yksin kun seinät kaatuvat päälle, kun kaipaa jotain mistä tietää ettei koskaan enää voi saada, kun tekisi mieli juosta alasti lumihankeen ja huutaa eläimen lailla, kun tuntuu että itkukaan ei tule vaikka haluaisi, kun tuntee olevansa mykkä ja kivun täyttämä...

      Saanko kysyä: olisiko sinulla joku ihminen, jolle voisit puhua. Tai vaikka et jaksaisi tai haluaisi puhua, niin jolle voisit sanoa sen verran, että "mä en jaksa tätä kipua" ja sen jälkeen tämä ihminen voisi pitää sinua lähellä ja voisitte olla vain? Miten sukulaisesi, vanhempasi, entä onko sinulla ystäviä? Olisiko mahdollista että ottaisit heihin yhteyttä nyt heti?

      Uskon, että rakkaasi on ollut sinulle kaikki. Samalla kysyn: onko jotain, mistä pidät? Tykkäätkö esim. piirtää, kuunnella musiikkia, lenkkeillä tms.?

      • murskana

        On minulla pari kaveria, joille olen yrittänyt puhua. Olen kertonu yhdelle tästä minun aikeesta.. Olen puhunut parille kaverille mun tunteista ja että sattuu, toinen sanoo että "kyllä sinä saat sen vielä takaisin" ja toinen toivoo että me palattais yhteen.. ei hirveästi lohduta.. On minulla asioita, joista pidän, mutten kykene tekemään enää niitä..


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        On minulla pari kaveria, joille olen yrittänyt puhua. Olen kertonu yhdelle tästä minun aikeesta.. Olen puhunut parille kaverille mun tunteista ja että sattuu, toinen sanoo että "kyllä sinä saat sen vielä takaisin" ja toinen toivoo että me palattais yhteen.. ei hirveästi lohduta.. On minulla asioita, joista pidän, mutten kykene tekemään enää niitä..

        Minusta tuntuu nyt siltä, että nuo sinun kaverisi eivät täysin ymmärrä tilannettasi ja tunteitasi. Ei ole oikein että he antavat turhia toiveita tämän toisen takaisin saamisesta, jos kerran se ei ole mahdollista. Oletko kertonut kenellekään, että sinulla on niin paha olla, että haluat lopettaa elämäsi?

        Ymmärrän että kovan kivun hetkellä ei varmaankaan pysty mihinkään toiminnalliseen mikä vaatii keskittymistä. Mutta pystytkö edes kuuntelemaan musiikkia?


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        Minusta tuntuu nyt siltä, että nuo sinun kaverisi eivät täysin ymmärrä tilannettasi ja tunteitasi. Ei ole oikein että he antavat turhia toiveita tämän toisen takaisin saamisesta, jos kerran se ei ole mahdollista. Oletko kertonut kenellekään, että sinulla on niin paha olla, että haluat lopettaa elämäsi?

        Ymmärrän että kovan kivun hetkellä ei varmaankaan pysty mihinkään toiminnalliseen mikä vaatii keskittymistä. Mutta pystytkö edes kuuntelemaan musiikkia?

        Olen kertonut yhdelle kaverilleni tästä mitä olen aikonut tehdä.. Ja en tiedä onko se mahdollista, siis saada häntä takaisin.. Hän ei itsekään tiedä.. Hän sanoo, ettei mikään ole mahdotonta. Mutta tuntuu niin pahalta vaan odottaa ja odottaa sitä päivää jolloin se (luultavasti) sanoo, ettei meistä koskaan enää tule mitään.. Tuntuu siltä, että se antaa mun toivoa että palattaisiin yhteen, että minulla olisi hetken parempi olo. Hän kyllä tietää miten paha minulla on olla. Tai en tiedä tietääkö ihan tarkkaan, koska kun olen hänen kanssaan, olen iloinen ja hymyilen, unohdan kaiken pahan. Mutta yksinollessani on toisin.,


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Olen kertonut yhdelle kaverilleni tästä mitä olen aikonut tehdä.. Ja en tiedä onko se mahdollista, siis saada häntä takaisin.. Hän ei itsekään tiedä.. Hän sanoo, ettei mikään ole mahdotonta. Mutta tuntuu niin pahalta vaan odottaa ja odottaa sitä päivää jolloin se (luultavasti) sanoo, ettei meistä koskaan enää tule mitään.. Tuntuu siltä, että se antaa mun toivoa että palattaisiin yhteen, että minulla olisi hetken parempi olo. Hän kyllä tietää miten paha minulla on olla. Tai en tiedä tietääkö ihan tarkkaan, koska kun olen hänen kanssaan, olen iloinen ja hymyilen, unohdan kaiken pahan. Mutta yksinollessani on toisin.,

        Tuo on kyllä todella vaikea tilanne: rakastat syvästi ihmistä, jonka kanssa olette ainakin muuttamassa erilleen ja josta et voi tietää, tuleeko suhteenne jatkumaan. Joudut odottelemaan epävarmuudessa, joka on ehkä vielä pahempi juttu kuin se, että asia tulisi selväksi. Todella raskas tilanne henkisesti.

        Kuinka hyvin tämä kumppanisi tuntee sinut? Jos olet hyvä peittämään tunteesi, hän ei välttämättä näe pahaa oloasi ainakaan siinä laajuudessa kun sen koet, varsinkin jos hänellä itselläänkin on paha olla ja ajatukset sekaisin.

        Oletteko puhuneet eroon johtaneista syistä? Oletko kertonut tälle entiselle kumppanillesi, mitä tunnet häntä kohtaan? Onko hän sanonut, mitä hän tuntee sinua kohtaan tällä hetkellä?

        Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että minulla on elämässäni ollut useita hetkiä, jolloin tuska on ollut niin suuri, etten ole tiennyt jaksanko kantaa sitä tai jaksanko ainakaan kantaa sitä kovin kauaa. En ole tiennyt, miten päästä siitä pois, kun mikään ei tunnu juuri sillä hetkellä auttavan. Olen ajatellut, että jos sitä tunnetta jatkuu koko loppuelämän, eläminen ei ehkä ole mielekästä. Olen siis harkinnut päivieni päättämistä, en siksi että haluaisin erityisesti kuolla vaan siksi etten jaksa kipua.

        Näinä hetkinä olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on kauniita ja hyviä asioita, joiden takia kannattaa elää vaikka niitä ei sillä hetkellä koekaan. Olen ajatellut, että hyväksyn kivun olemassaolon ja annan sen olla vaikka tuntuu että koko rintakehä halkeaa. Annan vain olla, hyväksyn kivun ja odotan, että kipu menee ohi ajan kanssa. Joskus odotusaika on pitkä mutta se on ollut sen arvoista. Olen aina ollut iloinen jälkeenpäin, etten ole tehnyt itselleni pahaa.

        Koska olet kokenut näin syvää kipua, ymmärrät ihmisiä jotka kokevat saman. Voit joskus vielä olla se, joka ymmärtää tämän kokemuksen ja auttaa jotakuta selviytymään, voit olla se joka antaa toiselle syyn elää.


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        Tuo on kyllä todella vaikea tilanne: rakastat syvästi ihmistä, jonka kanssa olette ainakin muuttamassa erilleen ja josta et voi tietää, tuleeko suhteenne jatkumaan. Joudut odottelemaan epävarmuudessa, joka on ehkä vielä pahempi juttu kuin se, että asia tulisi selväksi. Todella raskas tilanne henkisesti.

        Kuinka hyvin tämä kumppanisi tuntee sinut? Jos olet hyvä peittämään tunteesi, hän ei välttämättä näe pahaa oloasi ainakaan siinä laajuudessa kun sen koet, varsinkin jos hänellä itselläänkin on paha olla ja ajatukset sekaisin.

        Oletteko puhuneet eroon johtaneista syistä? Oletko kertonut tälle entiselle kumppanillesi, mitä tunnet häntä kohtaan? Onko hän sanonut, mitä hän tuntee sinua kohtaan tällä hetkellä?

        Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että minulla on elämässäni ollut useita hetkiä, jolloin tuska on ollut niin suuri, etten ole tiennyt jaksanko kantaa sitä tai jaksanko ainakaan kantaa sitä kovin kauaa. En ole tiennyt, miten päästä siitä pois, kun mikään ei tunnu juuri sillä hetkellä auttavan. Olen ajatellut, että jos sitä tunnetta jatkuu koko loppuelämän, eläminen ei ehkä ole mielekästä. Olen siis harkinnut päivieni päättämistä, en siksi että haluaisin erityisesti kuolla vaan siksi etten jaksa kipua.

        Näinä hetkinä olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on kauniita ja hyviä asioita, joiden takia kannattaa elää vaikka niitä ei sillä hetkellä koekaan. Olen ajatellut, että hyväksyn kivun olemassaolon ja annan sen olla vaikka tuntuu että koko rintakehä halkeaa. Annan vain olla, hyväksyn kivun ja odotan, että kipu menee ohi ajan kanssa. Joskus odotusaika on pitkä mutta se on ollut sen arvoista. Olen aina ollut iloinen jälkeenpäin, etten ole tehnyt itselleni pahaa.

        Koska olet kokenut näin syvää kipua, ymmärrät ihmisiä jotka kokevat saman. Voit joskus vielä olla se, joka ymmärtää tämän kokemuksen ja auttaa jotakuta selviytymään, voit olla se joka antaa toiselle syyn elää.

        Tuntee minut todella hyvin. Olen sanonut hänelle, miten paha minun on olla ja hän tietää että haluaisin vielä palata yhteen, kunhan ollaan oltu vähän aikaan erillämme. Ja hän tietää mitä tunnen sitä kohtaan. Hän ei halua puhua tästä ero-jutusta ollenkaan, ollaan kuulemma jo puhuttu tarpeeksi. Arvaa onko kauhea tilanne, kun olisi jotain kysyttävää häneltä, siis meihin liittyen, mutten uskalla kysyä, koska en halua häntä tahallani ärsyttää.

        Minulla on vain toivonlähde; se, että "tämä on viimeinen vaihtoehto meidän "suhteelle" ". Ja kuten hän sanoi, se toimii tai sitten se ei toimi. Eli siis että ollaan erillään, ja jos sille tulee semmoinen tunne, että tarvitsee minua.. Mutta hyvin epätodennäköistä, että hän tarvitsee minua enää yhtään, jos kerta haluaa olla yksin... Vaikkakin toivon sitä todella, että hän vielä palaisi..


      • puhutaan
        puhutaan kirjoitti:

        Tuo on kyllä todella vaikea tilanne: rakastat syvästi ihmistä, jonka kanssa olette ainakin muuttamassa erilleen ja josta et voi tietää, tuleeko suhteenne jatkumaan. Joudut odottelemaan epävarmuudessa, joka on ehkä vielä pahempi juttu kuin se, että asia tulisi selväksi. Todella raskas tilanne henkisesti.

        Kuinka hyvin tämä kumppanisi tuntee sinut? Jos olet hyvä peittämään tunteesi, hän ei välttämättä näe pahaa oloasi ainakaan siinä laajuudessa kun sen koet, varsinkin jos hänellä itselläänkin on paha olla ja ajatukset sekaisin.

        Oletteko puhuneet eroon johtaneista syistä? Oletko kertonut tälle entiselle kumppanillesi, mitä tunnet häntä kohtaan? Onko hän sanonut, mitä hän tuntee sinua kohtaan tällä hetkellä?

        Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että minulla on elämässäni ollut useita hetkiä, jolloin tuska on ollut niin suuri, etten ole tiennyt jaksanko kantaa sitä tai jaksanko ainakaan kantaa sitä kovin kauaa. En ole tiennyt, miten päästä siitä pois, kun mikään ei tunnu juuri sillä hetkellä auttavan. Olen ajatellut, että jos sitä tunnetta jatkuu koko loppuelämän, eläminen ei ehkä ole mielekästä. Olen siis harkinnut päivieni päättämistä, en siksi että haluaisin erityisesti kuolla vaan siksi etten jaksa kipua.

        Näinä hetkinä olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on kauniita ja hyviä asioita, joiden takia kannattaa elää vaikka niitä ei sillä hetkellä koekaan. Olen ajatellut, että hyväksyn kivun olemassaolon ja annan sen olla vaikka tuntuu että koko rintakehä halkeaa. Annan vain olla, hyväksyn kivun ja odotan, että kipu menee ohi ajan kanssa. Joskus odotusaika on pitkä mutta se on ollut sen arvoista. Olen aina ollut iloinen jälkeenpäin, etten ole tehnyt itselleni pahaa.

        Koska olet kokenut näin syvää kipua, ymmärrät ihmisiä jotka kokevat saman. Voit joskus vielä olla se, joka ymmärtää tämän kokemuksen ja auttaa jotakuta selviytymään, voit olla se joka antaa toiselle syyn elää.

        samaa mieltä tuon "äitiparta"-nimimerkin kanssa siitä mitä hän on kirjoittanut.

        Olen halunnut joskus päättää päiväni ihmisen takia, jota olen rakastanut syvästi ja josta olen myös tiennyt, etten tule häntä saamaan. Sellaisella hetkellä olen ajatellut, että itseni tuhoaminen ei ole ratkaisu. Tämä rakkauden kohteeni ei ehkä näkisi itsetuhoa osoituksena rakkaudestani, vaan heikkoudestani ja saattaisi ajatella, että olisin tehnyt niin joka tapauksessa. Tämä rakkauden kohde saattaisi surra pitkään, mutta sitten hänen elämänsä jatkuisi. Toisaalta saattaisi käydä myös niin - pahin mahdollinen vaihtoehto, että tämä rakkauden kohde joutuisi jatkamaan koko loppuelämänsä syyllisyyden kanssa, tai mikä vielä pahempaa, päätyisi itsekin itsemurhaan oman tekoni takia.

        Kun olen halunnut päättää päiväni, olen ajatellut niitä hyviä hetkiä joita minulla on ollut, ja yrittänyt uskoa siihen, että vielä tulee se päivä jolloin koen syvää onnea ja iloa - ja tämä päivä on aina lopulta tullut ja silloin olen ollut todella iloinen siitä etten ole tehnyt itselleni mitään.

        Olen myös ajatellut, että ehkä kun kipu vähän hellittää, voin työstää siitä vaikka runoja jotka voivat antaa sanat muiden kivulle. Olen ajatellut, että ehkä voin joskus ymmärtää ja auttaa toisia jotka ovat samassa tilanteessa.

        Lisäksi, jos nämä asiat ovat tuntuneet kaukaisilta, niin olen ajatellut että elämä sinänsä on arvokas ja sillä on jokin tarkoitus ja merkitys. Silloinkin kun en näe tai koe sitä, se on olemassa. Olen päättänyt elämän arvokkuuden periaatteesta jatkaa elämääni ja kestää.

        Myös sinun elämäsi on arvokas ja tärkeä. Olet ainutlaatuinen. Jos nyt menet pois, kukaan ei sinua voi korvata.


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Tuntee minut todella hyvin. Olen sanonut hänelle, miten paha minun on olla ja hän tietää että haluaisin vielä palata yhteen, kunhan ollaan oltu vähän aikaan erillämme. Ja hän tietää mitä tunnen sitä kohtaan. Hän ei halua puhua tästä ero-jutusta ollenkaan, ollaan kuulemma jo puhuttu tarpeeksi. Arvaa onko kauhea tilanne, kun olisi jotain kysyttävää häneltä, siis meihin liittyen, mutten uskalla kysyä, koska en halua häntä tahallani ärsyttää.

        Minulla on vain toivonlähde; se, että "tämä on viimeinen vaihtoehto meidän "suhteelle" ". Ja kuten hän sanoi, se toimii tai sitten se ei toimi. Eli siis että ollaan erillään, ja jos sille tulee semmoinen tunne, että tarvitsee minua.. Mutta hyvin epätodennäköistä, että hän tarvitsee minua enää yhtään, jos kerta haluaa olla yksin... Vaikkakin toivon sitä todella, että hän vielä palaisi..

        kauan olleet yhdessä?

        On todella ikävää, että hän ei halua puhua. Mielestäni, jos kerran ero tulee, se pitäisi voida selvittää niin että kummankin osalta ei ole enää mitään puhuttavaa. Omaa elämää on helpompi jatkaa, jos kokee että on saanut kaikkiin kysymyksiinsä vastauksen. On todella kurjaa, että et uskalla kysyä... Olisiko mahdollista, että sanoisit hänelle esim. että "Ymmärrän että mielestäsi tästä asiasta on puhuttu tarpeeksi. Minä en kuitenkaan koe näin. En halua ärsyttää sinua, mutta tahtoisin kysyä erästä asiaa liittyen meihin. Saanko kysyä?" Tms.

        Ilmeisesti tämä kumppanisi haluaa siis kokeilla, pystyykö hän olemaan ilman sinua? Minusta hän ei nyt tee oikein, kun, vaikka tietää miten paha olla sinulla on, hän antaa sinun olla epätietoisuudessa ja katsoa, tarvitseeko hän sinua ja jos ei tarvitse, se oli sitten siinä. Hänen tulisi ajatella sinua myös.

        Joskus tietysti suhteelle tekee ihan hyvää että pidetään taukoa, sillä tauon aikana huomaa sellaisia asioita mitä ei huomaa silloin kun ollaan tiiviisti yhdessä.


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        kauan olleet yhdessä?

        On todella ikävää, että hän ei halua puhua. Mielestäni, jos kerran ero tulee, se pitäisi voida selvittää niin että kummankin osalta ei ole enää mitään puhuttavaa. Omaa elämää on helpompi jatkaa, jos kokee että on saanut kaikkiin kysymyksiinsä vastauksen. On todella kurjaa, että et uskalla kysyä... Olisiko mahdollista, että sanoisit hänelle esim. että "Ymmärrän että mielestäsi tästä asiasta on puhuttu tarpeeksi. Minä en kuitenkaan koe näin. En halua ärsyttää sinua, mutta tahtoisin kysyä erästä asiaa liittyen meihin. Saanko kysyä?" Tms.

        Ilmeisesti tämä kumppanisi haluaa siis kokeilla, pystyykö hän olemaan ilman sinua? Minusta hän ei nyt tee oikein, kun, vaikka tietää miten paha olla sinulla on, hän antaa sinun olla epätietoisuudessa ja katsoa, tarvitseeko hän sinua ja jos ei tarvitse, se oli sitten siinä. Hänen tulisi ajatella sinua myös.

        Joskus tietysti suhteelle tekee ihan hyvää että pidetään taukoa, sillä tauon aikana huomaa sellaisia asioita mitä ei huomaa silloin kun ollaan tiiviisti yhdessä.

        3 vuotta.. jos jotain siltä kysyn, joskus se ei halua puhua koko asiasta ja joskus se kyllä vastaa, mutta se oikein huokaa ja sen ilmeestä näkee, ettei sitä kiinnosta puhua, mutta vastaa silti välinpitämättömästi. No, kyllä tiedän että hän pystyy olemaan ilman minua, hän on se itsekin sanonut, että osaa olla kyllä yksin. Mutta joskus on varmaan kiva kun siinä vierellä on joku, joka välittää ja jonka lähellä voi olla. Ainakin minä koen niin. En sitten tiedä hänestä.

        Hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa, koska ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, että on kuulemma alkanut ahistaa. Ymmärrän kyllä sen, että alkaa ahistaa semmonen. Mutta en voi vaan uskoa siihen, että saan hänet vielä, vaikka tämä erillään olo onkin hänelle se "viimeinen vaihtoehto" selviytyä. Sen takia minulla on noita itsetuhoisia ajatuksia, koska olen niin epätietoinen ja tunnen itseni niin tyhmäksi..


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        3 vuotta.. jos jotain siltä kysyn, joskus se ei halua puhua koko asiasta ja joskus se kyllä vastaa, mutta se oikein huokaa ja sen ilmeestä näkee, ettei sitä kiinnosta puhua, mutta vastaa silti välinpitämättömästi. No, kyllä tiedän että hän pystyy olemaan ilman minua, hän on se itsekin sanonut, että osaa olla kyllä yksin. Mutta joskus on varmaan kiva kun siinä vierellä on joku, joka välittää ja jonka lähellä voi olla. Ainakin minä koen niin. En sitten tiedä hänestä.

        Hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa, koska ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, että on kuulemma alkanut ahistaa. Ymmärrän kyllä sen, että alkaa ahistaa semmonen. Mutta en voi vaan uskoa siihen, että saan hänet vielä, vaikka tämä erillään olo onkin hänelle se "viimeinen vaihtoehto" selviytyä. Sen takia minulla on noita itsetuhoisia ajatuksia, koska olen niin epätietoinen ja tunnen itseni niin tyhmäksi..

        itsesi tyhmäksi siitä syystä, että koet häntä kohtaan syviä tunteita ja ilmaiset ne, mutta hän käyttäytyy välinpitämättömästi paitsi silloin kun tarvitsee sinua? Tuollainen käytös hänen puoleltaan varmasti synnyttää epätietoisuutta.

        Tietenkään en tunne tätä asiaa, mutta minusta tämä henkilö tekee sinulle nyt väärin. Hän ajaa sinut pois, koska häntä ahdistaa, mutta ei suostu puhumaan tilanteesta. Hän ei tee ratkaisua, mitä elämältään haluaa vaan yrittää laittaa sinut tekemään ratkaisun hänenkin puolestaan - ehkä hänen olisi helpompi olla ilman sinua, jos sinä sanoisit että "tämä loppuu nyt tähän". Hän antaa sinun olla epätietoisuudessa pahasta olostasi huolimatta, koska hän saattaa tarvita sinua. Pyydän - älä tuhoa itseäsi ihmisen takia, joka tekee sinulle näin. Hän tuntuu itsekin olevan hukassa.

        Kolme vuotta on pitkä aika, ainakin jos kysymys on ensimmäisestä suhteesta. Ja vaikka ei olisikaan, jossain vaiheessa voi tulla sellainen olo, että haluaisi kokeilla jotain muuta, tai että ylipäätään oleminen alkaa ahdistaa, kaipaisi yksinäisyyttä, vaihtelua tms. eikä ole oikein varma siitä haluaako olla toisen kanssa vai ei.

        Olisiko mahdollista, että ottaisitte nyt aikalisän suhteellenne selvillä pelisäännöillä? Esim. että sopisitte jonkin ajan, jonka asutte erillänne ja jonkin ajan, jonka olette pitämättä yhteyttä toisiinne ja katsoisitte miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää? Ja tämän jälkeen pohtisitte yhdessä mitä tehdä? Tämän ajan kuluessa teidän molempien ehkä kannattaisi selvittää näitä asioita ystävien, sukulaisten tai ammattiauttajan kanssa.


      • murskana
        puhutaan kirjoitti:

        itsesi tyhmäksi siitä syystä, että koet häntä kohtaan syviä tunteita ja ilmaiset ne, mutta hän käyttäytyy välinpitämättömästi paitsi silloin kun tarvitsee sinua? Tuollainen käytös hänen puoleltaan varmasti synnyttää epätietoisuutta.

        Tietenkään en tunne tätä asiaa, mutta minusta tämä henkilö tekee sinulle nyt väärin. Hän ajaa sinut pois, koska häntä ahdistaa, mutta ei suostu puhumaan tilanteesta. Hän ei tee ratkaisua, mitä elämältään haluaa vaan yrittää laittaa sinut tekemään ratkaisun hänenkin puolestaan - ehkä hänen olisi helpompi olla ilman sinua, jos sinä sanoisit että "tämä loppuu nyt tähän". Hän antaa sinun olla epätietoisuudessa pahasta olostasi huolimatta, koska hän saattaa tarvita sinua. Pyydän - älä tuhoa itseäsi ihmisen takia, joka tekee sinulle näin. Hän tuntuu itsekin olevan hukassa.

        Kolme vuotta on pitkä aika, ainakin jos kysymys on ensimmäisestä suhteesta. Ja vaikka ei olisikaan, jossain vaiheessa voi tulla sellainen olo, että haluaisi kokeilla jotain muuta, tai että ylipäätään oleminen alkaa ahdistaa, kaipaisi yksinäisyyttä, vaihtelua tms. eikä ole oikein varma siitä haluaako olla toisen kanssa vai ei.

        Olisiko mahdollista, että ottaisitte nyt aikalisän suhteellenne selvillä pelisäännöillä? Esim. että sopisitte jonkin ajan, jonka asutte erillänne ja jonkin ajan, jonka olette pitämättä yhteyttä toisiinne ja katsoisitte miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää? Ja tämän jälkeen pohtisitte yhdessä mitä tehdä? Tämän ajan kuluessa teidän molempien ehkä kannattaisi selvittää näitä asioita ystävien, sukulaisten tai ammattiauttajan kanssa.

        että tyrkytän itseäni liikaa, kun sanon miten paljon haluaisin olla hänen kanssaan ja että voisin kuvitella, millaista olisi jatkaa myöhemmin yhdessä, kun asutaan erillään, olisi erilaista, kun molemmilla onkin omat kodit. Olisin ihan erilaista tulla toisen luokse, ja hän minun luokse. En halua itseäni tyrkyttää, koska todellakin haluan antaa hänelle sitä omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, mitä hän tarvitsee. Mutta tiedän, että hänelle tämä kaikki on helpompaa, koska hän saa mitä haluaa, vapautta, ilman mitään velvollisuuksia. Se asia minulla pyöriikin mielessä kokoajan, että miten hän mahdollisesti voi enää tarvita minua, kun on saanut mitä haluaa, eli sitä vapautta ja omaa tilaa? Hän varmasti tottuu siihen yksinoloon, eikä tarvitse minua enää siihen pyörimään.

        Olen sitä mieltä, että en halua (eikä hänkään halua) asettaa mitään aikaa, miten kauan ollaan näkemättä toisiamme. Haluan vaan, että hän ottaa sitten yhteyttä kun haluaa tavata. Vaikka se tuntuukin pahalta, kun kokoajan tekisi mieli vain soittaa. Kunpa voisinkin tehdä jotain muuta kuin toivoa, en voi tehdä asialle muuta. Kaikki tämä on hänen käsissään nyt. Uskon, että saan tietää lopullisen tuomion parin kuukauden sisään, koska en usko, että hän haluaa pitää minua kauhean pitkään tässä epätietoisuudessa.


      • jutellaan,
        murskana kirjoitti:

        että tyrkytän itseäni liikaa, kun sanon miten paljon haluaisin olla hänen kanssaan ja että voisin kuvitella, millaista olisi jatkaa myöhemmin yhdessä, kun asutaan erillään, olisi erilaista, kun molemmilla onkin omat kodit. Olisin ihan erilaista tulla toisen luokse, ja hän minun luokse. En halua itseäni tyrkyttää, koska todellakin haluan antaa hänelle sitä omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, mitä hän tarvitsee. Mutta tiedän, että hänelle tämä kaikki on helpompaa, koska hän saa mitä haluaa, vapautta, ilman mitään velvollisuuksia. Se asia minulla pyöriikin mielessä kokoajan, että miten hän mahdollisesti voi enää tarvita minua, kun on saanut mitä haluaa, eli sitä vapautta ja omaa tilaa? Hän varmasti tottuu siihen yksinoloon, eikä tarvitse minua enää siihen pyörimään.

        Olen sitä mieltä, että en halua (eikä hänkään halua) asettaa mitään aikaa, miten kauan ollaan näkemättä toisiamme. Haluan vaan, että hän ottaa sitten yhteyttä kun haluaa tavata. Vaikka se tuntuukin pahalta, kun kokoajan tekisi mieli vain soittaa. Kunpa voisinkin tehdä jotain muuta kuin toivoa, en voi tehdä asialle muuta. Kaikki tämä on hänen käsissään nyt. Uskon, että saan tietää lopullisen tuomion parin kuukauden sisään, koska en usko, että hän haluaa pitää minua kauhean pitkään tässä epätietoisuudessa.

        mitenkään mahdollista, että lupaisit pysyä hengissä ainakin sen pari kuukautta kunnes hän ilmoittaa päätöksensä? Ilmeisesti on siis pieni mahdollisuus että palaisitte yhteen. Voi tietysti olla, että se ei ole kovin todennäköistä ja että niin ei käy. Eikö kuitenkin kannattaisi odottaa tämä tilanne loppuun?

        Ymmärrän että epätietoisuudessa on hirveä elää ja tällainen tilanne on kipua tuottava. Joudut myös valmistautumaan siihen, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että kestäisit hetken kerrallaan ja tekisit surutyötä tämän mahdollisesti loppuvan suhteen osalta samalla?

        Ymmärrän että et halua itseäsi tyrkyttää ja uskon että se on tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Jos tämä ihminen haluaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, niin sitä kannattaa antaa hänelle. Hänen tulisi kuitenkin käyttää se oma tila oikein; miettiä haluaako hän jatkaa kanssasi, mikä häntä ahdistaa, mitä sille voisi tehdä jne.

        Älä anna hänen käyttää sinua siihen, että hän saa kaiken mitä haluaa mutta jättää sinun tarpeesi huomioimatta. Vaikka tätä ihmistä rakastatkin, tällainen suhde ei ole aito ihmissuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa hän saa suhteen ilot ilman että hänen tarvitsee itse panostaa suhteeseen siten kuin hänen kuuluisi.

        Olet elävä, rakastava, hyvä ja arvokas ihminen jolla on tunteet. Älä anna tuon toisen käyttää näitä upeita ominaisuuksiasi hyväksi.


      • puhutaan
        jutellaan, kirjoitti:

        mitenkään mahdollista, että lupaisit pysyä hengissä ainakin sen pari kuukautta kunnes hän ilmoittaa päätöksensä? Ilmeisesti on siis pieni mahdollisuus että palaisitte yhteen. Voi tietysti olla, että se ei ole kovin todennäköistä ja että niin ei käy. Eikö kuitenkin kannattaisi odottaa tämä tilanne loppuun?

        Ymmärrän että epätietoisuudessa on hirveä elää ja tällainen tilanne on kipua tuottava. Joudut myös valmistautumaan siihen, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että kestäisit hetken kerrallaan ja tekisit surutyötä tämän mahdollisesti loppuvan suhteen osalta samalla?

        Ymmärrän että et halua itseäsi tyrkyttää ja uskon että se on tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Jos tämä ihminen haluaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, niin sitä kannattaa antaa hänelle. Hänen tulisi kuitenkin käyttää se oma tila oikein; miettiä haluaako hän jatkaa kanssasi, mikä häntä ahdistaa, mitä sille voisi tehdä jne.

        Älä anna hänen käyttää sinua siihen, että hän saa kaiken mitä haluaa mutta jättää sinun tarpeesi huomioimatta. Vaikka tätä ihmistä rakastatkin, tällainen suhde ei ole aito ihmissuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa hän saa suhteen ilot ilman että hänen tarvitsee itse panostaa suhteeseen siten kuin hänen kuuluisi.

        Olet elävä, rakastava, hyvä ja arvokas ihminen jolla on tunteet. Älä anna tuon toisen käyttää näitä upeita ominaisuuksiasi hyväksi.

        oli vahingossa nimimerkillä "jutellaan", mutta siis sama henkilö on kyseessä. Pahoitteluni. Olen niin keskittynyt nyt tähän että unohdin nimimerkkinikin.


      • murskana kirjoitti:

        3 vuotta.. jos jotain siltä kysyn, joskus se ei halua puhua koko asiasta ja joskus se kyllä vastaa, mutta se oikein huokaa ja sen ilmeestä näkee, ettei sitä kiinnosta puhua, mutta vastaa silti välinpitämättömästi. No, kyllä tiedän että hän pystyy olemaan ilman minua, hän on se itsekin sanonut, että osaa olla kyllä yksin. Mutta joskus on varmaan kiva kun siinä vierellä on joku, joka välittää ja jonka lähellä voi olla. Ainakin minä koen niin. En sitten tiedä hänestä.

        Hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa, koska ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, että on kuulemma alkanut ahistaa. Ymmärrän kyllä sen, että alkaa ahistaa semmonen. Mutta en voi vaan uskoa siihen, että saan hänet vielä, vaikka tämä erillään olo onkin hänelle se "viimeinen vaihtoehto" selviytyä. Sen takia minulla on noita itsetuhoisia ajatuksia, koska olen niin epätietoinen ja tunnen itseni niin tyhmäksi..

        En pystynyt alkaa vielä nukkumaan, täytyi tulla vielä tähän.
        Sattuu sisimpääni, kun sanot itseäsi tyhmäksi. En usko että olet tyhmä, et lainkaan, tunteesi vain ovat niin voimakkaita ja et ole tottunut selviytymään tällaisesta. Kirjoitat järkevästi, ja ahdistavasta tilanteesta huolimatta pystyt kertomaan asioita ymmärrettävästi, se osoittaa että sinulla harvinaisen paljon sellaista kykyä ja taitoa, joka aikanaan voi tulla kauniisti elämässäsi esiin, kun opit hyväksymään itsesi myös yksinään, mikä tällä hetkellä on niin vaikeaa, että meinaa murskata herkän elämänkukkasi, sielusi.

        Epätietoisuus ei ole tyhmyyttä. On viisaampaa myöntää heikkoutensa kuin väittää että on niin vahva että kestää mitä vaan. Ei kukaan ihminen kestä, mutta siltikin, vaikka tuntuu ettei kestä, voi jatkaa eteenpäin ja että voimat tuntuu loppuvan ei tarkoita, että elämä olisi ohi. Uusi päivä tuo tarvittavan määrän voimia tai ainakin sen verran että selviää vaikeimman yli. En väheksy tuskaasi enkä sano jotenkin helposti että "älä välitä, kyllä sinä jaksat" koska tiedän että ihminen voi joutua ihan äärimmilleen. Toivon vain elämääsi hellästi kaikkea hyvää.

        Niin kuin nimimerkki 'puhutaan' kertoi tuossa että hänkin on löytänyt kiitollisuuden sitten että ei luovuttanut vaikka joskus tuntui ettei kerta kaikkiaan jaksa. Se on kunnioitettavaa ettei ole antanut periksi, vaikka en hänen tuskansa suuruutta tiedä mitä se on pahimmillaan ollut, ja että tahtoo nyt oman kokemuksen pohjalta olla vierelläsi välittävänä ihmisenä, ajattelen että varmasti vilpittömästi.

        Ajattelin että sanonko nyt mitään, kun en tahtoisi seota teidän keskusteluun, laitan tämän viestin kuitenkin nyt vielä, koska haluan kertoa, että olet vielä sydämeni ajatuksissa, vaikka suljenkin nyt tietokoneen ja menen nukkumaan.

        Hyvää yötä...
        Toivon suojaavia enkelinsiipiä suojelemaan sinua.


      • murskana
        jutellaan, kirjoitti:

        mitenkään mahdollista, että lupaisit pysyä hengissä ainakin sen pari kuukautta kunnes hän ilmoittaa päätöksensä? Ilmeisesti on siis pieni mahdollisuus että palaisitte yhteen. Voi tietysti olla, että se ei ole kovin todennäköistä ja että niin ei käy. Eikö kuitenkin kannattaisi odottaa tämä tilanne loppuun?

        Ymmärrän että epätietoisuudessa on hirveä elää ja tällainen tilanne on kipua tuottava. Joudut myös valmistautumaan siihen, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että kestäisit hetken kerrallaan ja tekisit surutyötä tämän mahdollisesti loppuvan suhteen osalta samalla?

        Ymmärrän että et halua itseäsi tyrkyttää ja uskon että se on tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Jos tämä ihminen haluaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, niin sitä kannattaa antaa hänelle. Hänen tulisi kuitenkin käyttää se oma tila oikein; miettiä haluaako hän jatkaa kanssasi, mikä häntä ahdistaa, mitä sille voisi tehdä jne.

        Älä anna hänen käyttää sinua siihen, että hän saa kaiken mitä haluaa mutta jättää sinun tarpeesi huomioimatta. Vaikka tätä ihmistä rakastatkin, tällainen suhde ei ole aito ihmissuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa hän saa suhteen ilot ilman että hänen tarvitsee itse panostaa suhteeseen siten kuin hänen kuuluisi.

        Olet elävä, rakastava, hyvä ja arvokas ihminen jolla on tunteet. Älä anna tuon toisen käyttää näitä upeita ominaisuuksiasi hyväksi.

        Minä tiedän jo aikalailla varmasti miten tämä päättyy, mutta en vain jotenkin osaa ja voi hyväksyä sitä. En vaan voi noin vaan päästää irti, mutten haluaisi tyrkyttääkään itseäni, koska se on väärin. Mutta ehkä jaksan odottaa vielä, vaikka se odottaminen käykin kokoajan kivuliaammaksi ja rankemmaksi. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Jos se hyvä sieltä koskaan tulee enää.

        Minäkin haluaisin, että hän miettisi erillään olon aikana meidän asioita, mutta en voi sitä häneltä noin vain pyytää. Hän miettii jos haluaa miettiä. Toivossa on hyvä elää, kai. Ainakin vähän aikaa vielä.

        Kiitos, kun sain sinulle avautua ja juttelit. Sait ainakin vähän siirtymään ne mun pahat aikeet. Mutta nyt nukkumaan.


      • puhutaan
        murskana kirjoitti:

        Minä tiedän jo aikalailla varmasti miten tämä päättyy, mutta en vain jotenkin osaa ja voi hyväksyä sitä. En vaan voi noin vaan päästää irti, mutten haluaisi tyrkyttääkään itseäni, koska se on väärin. Mutta ehkä jaksan odottaa vielä, vaikka se odottaminen käykin kokoajan kivuliaammaksi ja rankemmaksi. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Jos se hyvä sieltä koskaan tulee enää.

        Minäkin haluaisin, että hän miettisi erillään olon aikana meidän asioita, mutta en voi sitä häneltä noin vain pyytää. Hän miettii jos haluaa miettiä. Toivossa on hyvä elää, kai. Ainakin vähän aikaa vielä.

        Kiitos, kun sain sinulle avautua ja juttelit. Sait ainakin vähän siirtymään ne mun pahat aikeet. Mutta nyt nukkumaan.

        todella vaikeaa hyväksyä sitä, että on melko varmaa että menettää itselleen todella rakkaan ihmisen ja että tämä asia ei ole omissa käsissä eikä siihen voi vaikuttaa mitenkään.

        Ei sinun tarvitsekaan voida päästää noin vain irti. Olet aito ja elävä ihminen ja koet luopumisen tuskaa. Toivon että uskot, että vaikka tämä tuska on kova, se voi helpottaa ja elämääsi voi tulla kauniita ja hyviä asioita jotka saavat sinut tuntemaan elämän iloa.

        Olen ihan samaa mieltä kuin tuo nimimerkki "äitiparta". Et ole tyhmä, päinvastoin. Sinä myönnät kipusi sen sijaan, että pakenisit sitä tai yrittäisit kieltää sen ja esittäisit vahvaa. Tällainen kyky kokea heikkoutta ja kipua ja myöntää se ei ole mitenkään yleinen kulttuurissamme, jossa on paljon "vahvuuteen sairastuneita".

        Osaat ja pystyt jäsentämään ajatuksiasi ja tunteitasi selkeästi, kauniisti ja ymmärrettävästi.

        Pystyt kipusi keskelläkin antamaan kumppanillesi sen mitä hän sinulta pyytää: aikaa ja tilaa. Pystyt tähän, vaikka se tuntuukin murskaavan sydämesi. Et ole katkera tai itseesi käpertynyt. Osaat todella rakastaa. Mielestäni kaikki tämä on todella kunnioitettavaa ja arvostettavaa. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää ja toivon vilpittömästi koko sydämestäni ettet vie itseltäsi henkeä. Toivoisin, että noin herkkiä ja hyviä ihmisiä olisi tässä maailmassa enemmänkin.

        Pyydän, että jos taas tulee sellainen hetki että haluat tuhota elämäsi, tulet tänne vaikka puhumaan siitä ja ilmoitat aikeistasi jollekulle läheisellesi, soitat vaikka puhelun keskellä yötä.

        Hyvää yötä ja voimia. Rutistan sinua lämpimästi näin virtuaalisesti.


    • Rakas nim.merkki murskana

    • Ystävyyden enkeleitä

      Koski niin kun luin.Kuule olet todella arvokas, hieno ihminen,rakas monelle läheisillesi.Älä ikinä tee itsellesi mitään pahaa.Usko ja katso eteenpäin,tiedän nyt sun tunteesi,ei ole helppoa.Menin 22-vuotiaana läpi samanlaisen tuskan,ja mietin vain lähtöä pois täältä.Onneksi oli vanhempi nainen,joka kuunteli ja kannusti eteenpäin.Meni 3v kun tuli uusi rakkaus ja nykyinen aviopuolisoni.Minun nuoruusrakkaus halusi takaisin vielä,mutta en enää itse halunnut palata,aika oli muuttanut minut jo.Sinulle haluan toivoa nyt että puhut asioistasi.Älä vaivu nyt alas, olet niin tärkeä ihminen monelle.Ei sillä toisellakaan nyt helppoa varmasti ole.Mutta sinun täytyy nyt ajatella vain itseäsi.Luota huomiseen, vielä sinä jaksat hymyillä.Paljon enkeleitä elämääsi ja muista olet todella arvokas ihminen.

      • Olen minäkin meinannut monia vuosia sitten päättää elämäni pieleen menneen rakkauden takia, mutta tässä sitä ollaan vieläkin ja on vielä paljon annettavaa maailmalle!


    • Hyvä kanssa ystäväni,sillä tämä kirjeesi on
      Sinun hätähuutosi meille kaikille,myös
      minulle.
      Ymmärrän Sinua,mutta en voi hyväksyä aikeitasi,
      sillä hyvin läheltä olen tunnistanut kaltaisiasi,
      joiden teko olisi voitu välttää ja että itse
      olisivat ottaneet kaiken vastuun,myös
      rakkaimmistaan.
      Apu on saatavilla,on vain rohjettava astua ulos
      sisäisestä ehkä lukituista tunteistaan...sillä
      Sinua todella rakastetaan.
      Rakkaus on vaikeaa,se on helppoa,se on vuoristo
      junaa ja ilmat vaihtelee,kuin sisäinenkin
      mielentila.
      Jos tämä ei olisi yleinen palsta,voisin kertoa
      esim.mutta tässä en voi.
      Sinulla on hurjia tunteita,yritä kanavoida niin,
      että pääset niiden päälle että ylle...älä jää
      alle yksin...Sillä sitä et halua todellisuudessa.
      Kirjoita,kirjoita,vaikka mihin ja pura tunteitasi
      käsittelemällä niitä...- pyydä vaikka apua
      sellaiselta henkilöltä,johon luotat ja ennenkaikkea uskot.
      Usko - että maailmasi on kaunis,kun eheydyt
      henkisesti,sillä usko pois vaan,et ole yksin
      monien tunteiden ristiaallokoissa.
      Olet hyvä kuin rakastettava ihminen,sillä tämä
      kirjeesi todistaa sisäisen herkkyyden että
      hyvyyden.

      Ajattele itseäsi,ajattele lähimmäisiäsi,joille
      poismenosi taakka on hirveä kantaa omassa elämässään,sillä sitä et voi heille tuottaa.

      Uskon ja luotan Sinuun että maailmasi on avoin
      Sinulle kuin että Elämä kaikkineen tarvitsee
      Sinua !

      Kunnioituksella :

      Dolan

    • ehkä...

      tämä mies, jota rakastat noin syvästi, rakastaa Sinua myös yhtä paljon, mutta hänen työnsä vaatii suurta yksinäisyyttä määräajoin.
      Älä hupsu tyttö tee mitään loputonta, vaan ajattele tulevaisuutta kirkkaana kahdestaan hänen kanssaan.

    • Mennis

      Entä jos ajan kuluttua voisitkin kokea jotain kaunista. Sellaisen ajan jälkeen, joka on ollut täynnä tuskaa ja selviämistä ja sitten kokisit jotain kaunista, jotain pientä, mutta kaunista.

      Terminaalinen luopuminen sattuu. Olen sen kokenut itsekin. Siinä ei ole mitään kaunista. Tarkoitus häviää. Sen jälkeen mikään kosketus ei enää tunnu samalta, mikään läheisyys ei tunnu samalta, mutta kosketus tuntuu yhä hyvältä ja läheisyys hyvältä. Siihen pitää uskoa.

      Charlotte Greyltä kysyttiin, mikä on tärkein seuraavista: Usko, toivo vai rakkaus. Charlotte vastasi: "Toivo". Niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Uskon ja rakkauden voi menettää, mutta vasta toivon menettäminen on kohtalokasta. Älä menetä toivoasi.

      Muista, ettei ole mitään, mitään niin rankkaa kuin saattaa oma lapsi hautaan. Mikään ei ole läheskään yhtä rankkaa, ei edes rakkauden menetys, ei se, ettei rakkauteen vastata.

      Vanhempiesi tähden, älä tee itsellesi pahaa. Hae apua. Terveyskeskuksestasi löytyy palvelu. Kirjoita vaikka tänne, jos et muuta keksi. Älä jää neljän seinän sisälle. Tee jotain. Se ei tee pilkkaa tuskastasi, jos etsit keinoa selvitä siitä. Se ei vähennä rakkautesi arvoa, jos yrität. Voit yhä edelleen pyhittää muistosi, mutta kunnioita itseäsi. Tiedän, että se on vaikeaa, toisinaan mahdotonta, mutta silloin suljet itsesi pois mielestäsi ja lähdet ulos kävelemään,tekemään mitä vaan, kunhan et ole paikallaan yksin.

      Tee jotain, mitä vaan. Aloita vaikka keittämällä kahvia. Ota lehti ja lue artikkeli. Kuuntele musiikkia. Laita kengät jalkaan, takki päälle, avaa ovi ja mene jonnekin missä on kaunista, meren rantaan, kukkulan laelle. Älä salli itsellesi mietettä itseäsi. Ihaile luonnon kauneutta, ilman raikkautta, veden julmaa kylmyyttä, lumen raikkautta, hyvällä onnella näet jänön. Ole paikallasi ja katso sitä silmiin.

      Minä olen vielä sillä matkalla sen ajan läpi. Minä olen turta, mutta minulla on vähän vielä toivoa ja lasken kaiken sen varaan.

      Et ole yksin.

    • myös tehdä itsemurhan

      ..oli kuulema niin henkisesti rikki silloin. olisiko ollut joku 17, kun tyttöystävä jätti. oli jo veitsi ranteella ettei jaksa enää. sitten päätti yrittää uudestaan, sanoi että tajusi ettei tämä voi olla tässä. tilasi ajan psykiatrille ja sai kolme muuta masennuksessa olevaa nuorta menemään myös.

      nyt, hän on kohta 22, olemme seurustelleet 3 vuotta ja 8 kk. ja menimme 2 kuukautta sitten kihloihin :)

      kirjeesi oli koskettava. kuitenkin, elämä jatkuu eronkin jälkeen. jos hän oli sinulle se oikea, uskon että hän tajuaa sen kyllä ja palaa takaisin
      ja jos ei ollut niin löydät kyllä sen oikean jostain, ennemmin tai myöhemmin :)

      voimia sinulle :) älä jätä tätä tähän. elämä on hieno lahja, eikä sitä kannata lopettaa noin vain. nauti siitä, sinulla kun tuntuu olevan hieno perhe jota rakastat. he ovat kyllä tukenasi :)

    • kuulostaa julmalta

      mutta minä en anna sympatia pisteitä ihmiselle joka aikoo itsensä viedä täällä pois jonkun YHDEN ihmisen takia kun suremaan jää USEITA ihmisiä!
      Se on todella epäitsekäs teko.
      Sinua sattuu nyt. Mutta oletko todella ajatellut miltä perheestäsi tämän jälkeen tuntuu?? Heitä sattuu vielä enemmän. Kaikki on lopullista heille. He joutuvat elämään tuskansa kanssa KOKO ELÄMÄNSÄ.
      Sinulla on nyt tuska joka ajan kanssa helpottuu. Heillä se tuska ei helpotu koskaan.


      Älä ole itsekäs vaan ajattele ihmisiä jotka ovat elämässäsi. Älä rankaise heitä vain yhden ihmisen tähden.

    • Fido.

      Mihin se teidän suhteenne sitten päättyi? Halusiko mies olla yksin? Oliko teillä riitoja? Sä otat tän koko homman nyt liian tunteella. Ei yhden ihmisen takia nyt noin pitkälle kannata mennä. Suhteet kun ei muutenkaan ole nykypäivänä mitään loppuelämän kestäviä juttuja. Ihmiset kyllästyy ja haluaa jotain muuta. Parantele nyt sitä sydäntäsi jonkin aikaa, niin etköhän säkin ole kuin uusi ihminen jonkun ajan kuluttua.

    • rakkauteen

      Kasvaminen sattuu eikä ihmisen kasvu lopu koskaan.
      Sinä olet matkalla sen oikean rakkautesi luokse. Nyt ei tunnu siltä mutta usko minua että tällä matkallasi sinun oli kohdattava tuo luopuminen.
      Sitten jonakin päivänä kun käperryt sen oikean kultasi kainaloon tiedät miksi.
      Hienoa että osaat rakastaa. Niin moni elää täällä kokematta koskaan sitä tunnetta. Ajatteles että olet jo niin paljon rikkaampi? Elämä on luopumista muista ihmisistä ja tavaroista ja jonakin päivänä ihan kaikesta mutta ei vielä. Luopumisen kautta sinusta kasvaa herkempi ja empaattisempi ihminen. Suru ja ikävä ovat merkkejä siitä että olet hieno tunteva ihminen. Et voi iloita jos et välillä sure.
      Perheesi on turvaverkkosi ja sinä olet heille rakas. Se asia on pysyvää vaikka riitoja tulisi niin se rakkaus ei häviä koskaan. Sinulla on myös vastuu. Sinulle on annettu sisko ja veli jotka ovat kanssasi vielä kun vanhemmistasi aika jättää.
      Sinä olet myös heidän kanssaan. Teillä on yhteiset muistot joista ei poikaystävät tai tyttöystävät tiedä mitään. Vain te sisarukset voitte ne jakaa keskenänne. Sinä olet lahja pikkusiskollesi ja isoveljellesi. Sinun olemassaolollasi on suurempi tarkoitus kuin uskotkaan. Rakkaus ei lopu eroon. Kärsimyksen kautta opit oikeastti itsestäsi paljon asioita. Toista ihmistä voi rakastaa vaikka hänen kanssaan ei olisikaan.
      Ilman pahaa ei olisi hyvää. Kun sinä koet että joku on aiheuttanut sinulle pahaa niin tiedät että edessäsi on paljon hyvää. Miksi jättää se hyvä kokematta? Joku odottaa sinua.
      Minä taivalsin sen oikean luokse yli 20 vuotta ja sillä matkalla tunsin paljon surua ja jouduin luopumaan rakkaista ihmisistä ja asioista. Ilman niitä suruja en olisi nyt tämä ihminen.
      Onneksi en luovuttanut. Onneksi hain apua silloin kun en jaksanut. Ota vastaan kaikki se apu mitä tarjotaan ja lue surua käsitteleviä kirjoja. Niistä saat paljon apua ja ne auttavat oivaltamaan kuinka tärkeätä sinun on rakastaa itseäsi. Sinä olet tärkein jotta voit auttaa muitakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      138
      7765
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      38
      1975
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      1920
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1643
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      180
      1565
    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      107
      1016
    7. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      49
      930
    8. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      4
      909
    9. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      830
    10. Muistatko hänen

      Tuoksunsa? Saako se sinut syttymään? ❤️‍🔥
      Ikävä
      34
      812
    Aihe