Rockmusiikin kehitys

kiteytettynä jo vuoden '65 The Who -kappaleessa "My Generation". Muita 60-luvun punkkia ennakoineita bändejä olivat Stooges ja Velvet Underground. Varsinainen punkrock syntyi 70-luvulla. Ramonesia on joskus pidetty ekana punk-bändinä, mutta sen voi toisaalta yhtä hyvin ajatella perinteisempänä rokkina, joskin punk-vaikutteisena. Räävitön punk menee ehkä eniten Sex Pistolsin nimeen. Dead Kennedys on myös ensimmäisiä tunnettuja todellisia punk-yhtyeitä. Vaikkei Ramones ehkä punkkia punkeimmillaan ole, on sen merkitys kyseisessä genressä valtava. Clash on sitten 70-luvun lopun monipuolisempaa punkrock-ilmaisua, jossa kuulee esim. raggae- ja ska-vaikutteita. Punkkia seurasi ns. "Uusi aalto", joka oli tärkeä osa koko 80-luvun populäärimusiikin soundia: siis poppia, rokkia ja funkkia myöten kasarimusiikissa kuulee uuden aallon kevyemmän ja vähemmän rähjäisen punkin vaikutuksen.

oli käytännössä kirjoitti:

kiteytettynä jo vuoden '65 The Who -kappaleessa "My Generation". Muita 60-luvun punkkia ennakoineita bändejä olivat Stooges ja Velvet Underground. Varsinainen punkrock syntyi 70-luvulla. Ramonesia on joskus pidetty ekana punk-bändinä, mutta sen voi toisaalta yhtä hyvin ajatella perinteisempänä rokkina, joskin punk-vaikutteisena. Räävitön punk menee ehkä eniten Sex Pistolsin nimeen. Dead Kennedys on myös ensimmäisiä tunnettuja todellisia punk-yhtyeitä. Vaikkei Ramones ehkä punkkia punkeimmillaan ole, on sen merkitys kyseisessä genressä valtava. Clash on sitten 70-luvun lopun monipuolisempaa punkrock-ilmaisua, jossa kuulee esim. raggae- ja ska-vaikutteita. Punkkia seurasi ns. "Uusi aalto", joka oli tärkeä osa koko 80-luvun populäärimusiikin soundia: siis poppia, rokkia ja funkkia myöten kasarimusiikissa kuulee uuden aallon kevyemmän ja vähemmän rähjäisen punkin vaikutuksen.

Lue lisää

Ei voi sanoa punk-musiikista, milloin joku olisi sen keksinyt saati sitten pukeutumisesta. Yksi hakaneula ei mullista itseään musiikkia. Ehkä Suomessa Briard(P.Malmi), Sliipparit heitti keikoillaan cover-biisejä j.n.e... mutta kuka oli oikeasti eka, ei ainakaan P.Miljoona tai Eput, koska k.o. bändejä ei ollut lainkaan olemassa. Virtanen on parhaimpia vaihtoehtoja, jos pitää olla "väkisesellä" eka.

nico nixmann kirjoitti:

Ei voi sanoa punk-musiikista, milloin joku olisi sen keksinyt saati sitten pukeutumisesta. Yksi hakaneula ei mullista itseään musiikkia. Ehkä Suomessa Briard(P.Malmi), Sliipparit heitti keikoillaan cover-biisejä j.n.e... mutta kuka oli oikeasti eka, ei ainakaan P.Miljoona tai Eput, koska k.o. bändejä ei ollut lainkaan olemassa. Virtanen on parhaimpia vaihtoehtoja, jos pitää olla "väkisesellä" eka.

Lue lisää

Tähän on hyvä lisätä, että Hurriganes ja jopa Wigwam heittivät keikoillaan muiden tekemiä piisejä.

Kyllä minusta poppi tuli vasta rockin keksimisen jälkeen. Brian Wilson Beach Boysista oli yksi tosi merkittävä popsäveltäjä, jota ei kukaan sanonut. Teki Pet Soundsin ja Good Vibrationsin jo vuonna 66.

tuli ennen poppia kirjoitti:

Kyllä minusta poppi tuli vasta rockin keksimisen jälkeen. Brian Wilson Beach Boysista oli yksi tosi merkittävä popsäveltäjä, jota ei kukaan sanonut. Teki Pet Soundsin ja Good Vibrationsin jo vuonna 66.

Lue lisää

Pop ei ole alunperin mikään musiikkityyli, vaan on lyhenne termistä "popular music", jota käytettiin kaikesta suositusta, kansaan uppoavasta (siis populaarista) musiikista. Tässä merkityksessä popmusiikista puhuttiin jo 1920-luvulla, jolloin musiikkiteollisuus otti ensiaskeleitaan.

1950-luvulta lähtien, jolloin rockista tuli populaaria, "pop" on saanut sivumerkityksen, jolla viitataan rockia kevyempään populaarimusiikkiin. Rockin suosion nousu johti siis siihen, että termin "popmusiikki" määritelmää jouduttiin muuttamaan, koska rock oli niin kovasti erilaista kuin aiempi populaarimusiikki.

En tiedä kamalasti rockmusiikista mitään, joten kiitoksia näistä tiedoista. Eikö muuten Beatlesillä ja Rolling Stonesilla ole mitään jakoa näissä tyyleissä musiikin kehittäjinä? :=) Kertokaa te, jotka tiedötte

luen näitä kirjoitti:

En tiedä kamalasti rockmusiikista mitään, joten kiitoksia näistä tiedoista. Eikö muuten Beatlesillä ja Rolling Stonesilla ole mitään jakoa näissä tyyleissä musiikin kehittäjinä? :=) Kertokaa te, jotka tiedötte

Lue lisää

Beatlesista voi lukea bändipalstan Beatles -osiossa enemmän, Rollaripalsta ei ole kovin aktiivinen nykyisin. Nämä kaksi ovat kaupallisesti menestyneimmät, mutta jo 2000-luvulla nämä ovat lakanneet olemasta tabuja ja niihin voi jo suhtautua (asiallisen) kriittisesti.

Tietenkin nämä kaksi ovat luoneet tietynlaiset arkkityypit bändikuvioon. Beatles söpön poikabändin jossa kaikki ovat tasaisen suosittuja eikä vain solisti ja taustabändinsä. Rollarit taas loivat tyypin jossa on kukkoileva etulinja (Jagger&Jones myöh. Richards) ja tylsistyneen oloinen rytmiryhmä.
Mutta tosissaan nämä eivät luoneet musiikillisesti mitään kovin omalaatuista. Beatles kopioi valkoisilta amerikkalaisilta ja Stones mustilta. Myöhemminhän Beatlesin kopiointi laajeni Dylaniin ja Byrdsiin.

niistä puhetta kirjoitti:

Beatlesista voi lukea bändipalstan Beatles -osiossa enemmän, Rollaripalsta ei ole kovin aktiivinen nykyisin. Nämä kaksi ovat kaupallisesti menestyneimmät, mutta jo 2000-luvulla nämä ovat lakanneet olemasta tabuja ja niihin voi jo suhtautua (asiallisen) kriittisesti.

Tietenkin nämä kaksi ovat luoneet tietynlaiset arkkityypit bändikuvioon. Beatles söpön poikabändin jossa kaikki ovat tasaisen suosittuja eikä vain solisti ja taustabändinsä. Rollarit taas loivat tyypin jossa on kukkoileva etulinja (Jagger&Jones myöh. Richards) ja tylsistyneen oloinen rytmiryhmä.
Mutta tosissaan nämä eivät luoneet musiikillisesti mitään kovin omalaatuista. Beatles kopioi valkoisilta amerikkalaisilta ja Stones mustilta. Myöhemminhän Beatlesin kopiointi laajeni Dylaniin ja Byrdsiin.

Lue lisää

The Beatles ja The Rolling Stones toki ammensivat ja lainasivat amerikkalaisilta edeltäjiltään ja aikalaisiltaan, mutta kyllä heillä aivan omanlainen ote rokin tekemiseen oli, alusta asti. Kuunnelkaa Beatlesin She Loves You ja I Want to Your Hold Your Hand, ja Rollareiden Satisfaction ja Paint It Black, huomaatte että nämä klassikotkin ihan vain esimerkkeinä poikkeavat huimasti valkoisten ja mustien jenkkien saman ajan ja aiemmasta musiikista, esim. Chuck Berryn, Elviksen ja muiden 50-luvun rocn'n'roll-heppujen biiseistä. Eli oma tyyli niillä oli todellakin, ja molemmat ovat vaikuttaneet rokin kehitykseen suuresti.

Mutta tyypit, jotka tietävät vain Beatlesin ja Rollarit ovat aivan pihalla rokin kehityksestä.

oma soundi kirjoitti:

The Beatles ja The Rolling Stones toki ammensivat ja lainasivat amerikkalaisilta edeltäjiltään ja aikalaisiltaan, mutta kyllä heillä aivan omanlainen ote rokin tekemiseen oli, alusta asti. Kuunnelkaa Beatlesin She Loves You ja I Want to Your Hold Your Hand, ja Rollareiden Satisfaction ja Paint It Black, huomaatte että nämä klassikotkin ihan vain esimerkkeinä poikkeavat huimasti valkoisten ja mustien jenkkien saman ajan ja aiemmasta musiikista, esim. Chuck Berryn, Elviksen ja muiden 50-luvun rocn'n'roll-heppujen biiseistä. Eli oma tyyli niillä oli todellakin, ja molemmat ovat vaikuttaneet rokin kehitykseen suuresti.

Mutta tyypit, jotka tietävät vain Beatlesin ja Rollarit ovat aivan pihalla rokin kehityksestä.

Lue lisää

Viimeinen kysymys oli kai liian hankala? Ehkä sen voisi muotoilla niinkin, että mikä bändi keksi psykedelian tai oli se tärkein artisti siinä genressä - entäpä kenen toimesta keksittiin progressiivinen rockmusa? JA mikä niiden ero on musiikillisesti? Jos sellaista edes on.

Kiitoksia vastauksista.

vastauksista kirjoitti:

Viimeinen kysymys oli kai liian hankala? Ehkä sen voisi muotoilla niinkin, että mikä bändi keksi psykedelian tai oli se tärkein artisti siinä genressä - entäpä kenen toimesta keksittiin progressiivinen rockmusa? JA mikä niiden ero on musiikillisesti? Jos sellaista edes on.

Kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

No yksi pioneereista tuolla alalla on ehdottomasti ollut Pink Floyd. Alkuaikojen musa on melkoista matkailua. Liekö sitten 'keksinyt' tuoksi psykedeliaksi luokitellun laatikon mutta ainakin se yksi ensimmäisistä on.

Muita ehkä enemmän jo alusta alkaen ehkä progeksi 'luokiteltavampia' ovat Genesis ja Jehtro Tull. Ja Floyd muuntui kyllä myös progeksi Barretin pimahtamisen jälkeen.

Erona ehkä se että psykedelia on enemmän tuollaista tylsää kilistelyä, romistelua ja kalistelua joka ei kuulosta selvinpäin oikein miltään, ei siinä oikein jalka rytmin tahdissa vipata. Progea voi jo kutsua musiikiksi vaikka jalan vipatus voi välillä mennäkin epätahdissa.

Indian Girl kirjoitti:

No yksi pioneereista tuolla alalla on ehdottomasti ollut Pink Floyd. Alkuaikojen musa on melkoista matkailua. Liekö sitten 'keksinyt' tuoksi psykedeliaksi luokitellun laatikon mutta ainakin se yksi ensimmäisistä on.

Muita ehkä enemmän jo alusta alkaen ehkä progeksi 'luokiteltavampia' ovat Genesis ja Jehtro Tull. Ja Floyd muuntui kyllä myös progeksi Barretin pimahtamisen jälkeen.

Erona ehkä se että psykedelia on enemmän tuollaista tylsää kilistelyä, romistelua ja kalistelua joka ei kuulosta selvinpäin oikein miltään, ei siinä oikein jalka rytmin tahdissa vipata. Progea voi jo kutsua musiikiksi vaikka jalan vipatus voi välillä mennäkin epätahdissa.

Lue lisää

"Erona ehkä se että psykedelia on enemmän tuollaista tylsää kilistelyä, romistelua ja kalistelua joka ei kuulosta selvinpäin oikein miltään, ei siinä oikein jalka rytmin tahdissa vipata."

Turpa kiinni kun et selvästikään tiedä mistään mitään. Psykedeelistä rockia ovat mm. The Jimi Hendrix Experience, jossa soitti siis universumin teknisesti ylivertaisin kitaristi eli Jimi Hendrix. Muita tunnettuja psykedelia bändejä ovat mm The Beatlesin loppuvaihe, Jefferson Airplane, Iron Butterfly, Grateful Dead, Love, sekä bluesahtavammalta puolelta The Doors ja Cream. Et selvästikkään tiedä yhtään mitään millaista musiikkia psykedeelinen rock on jos kehtaat väittää sitä "kilistelyksi" ja "kalisteluksi". Mene tuonne rap-puolelle jakelemaan viisauksiasi...

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

"Erona ehkä se että psykedelia on enemmän tuollaista tylsää kilistelyä, romistelua ja kalistelua joka ei kuulosta selvinpäin oikein miltään, ei siinä oikein jalka rytmin tahdissa vipata."

Turpa kiinni kun et selvästikään tiedä mistään mitään. Psykedeelistä rockia ovat mm. The Jimi Hendrix Experience, jossa soitti siis universumin teknisesti ylivertaisin kitaristi eli Jimi Hendrix. Muita tunnettuja psykedelia bändejä ovat mm The Beatlesin loppuvaihe, Jefferson Airplane, Iron Butterfly, Grateful Dead, Love, sekä bluesahtavammalta puolelta The Doors ja Cream. Et selvästikkään tiedä yhtään mitään millaista musiikkia psykedeelinen rock on jos kehtaat väittää sitä "kilistelyksi" ja "kalisteluksi". Mene tuonne rap-puolelle jakelemaan viisauksiasi...

Lue lisää

ilmeisestikään ymmärrä. Se on näköjään makuasia jopa tuo luokittelu. Minusta Hendrix, Cream ja Doors ovat tuollaista blues rockkia kuin mitään psykedeliaa. Ehkä ne jointti huuruissa saa psykedelialta kuulostamaan tai sitten psykedelia ei olekaan soundi vaan fiilis. Hmm. Mene, tiedä ja luokittele. :-P

Rap puolelle en mene. Rap on syntiä, ei musiikkia. LOL.

Joo, samaa mieltä, Hendrix on Jumala ja Clapton istuu hänen oikealla puolellaan...

Indian Girl kirjoitti:

ilmeisestikään ymmärrä. Se on näköjään makuasia jopa tuo luokittelu. Minusta Hendrix, Cream ja Doors ovat tuollaista blues rockkia kuin mitään psykedeliaa. Ehkä ne jointti huuruissa saa psykedelialta kuulostamaan tai sitten psykedelia ei olekaan soundi vaan fiilis. Hmm. Mene, tiedä ja luokittele. :-P

Rap puolelle en mene. Rap on syntiä, ei musiikkia. LOL.

Joo, samaa mieltä, Hendrix on Jumala ja Clapton istuu hänen oikealla puolellaan...

Lue lisää

vaan fakta. Psykedeelinen rock on ihan musiikkiin perustuva genre eikä mikään "fiilis". Psykedeelisen rockin tunnusmerkkejä ovat mm. tajuntaa laajentavien mielikuvien tuottaminen esim. lyriikoilla tai kaiulla. Omaperäiset kitarasoolot ja rumpukompit ovat psykedeelisen rockin tunnusmerkkejä, esimerkkinä toimii vaikkapa Iron Butteflyn In a Gadda Da Vidan pitkä rumpusoolo joka kestää monia minuutteja. Jimi Hendrix popularisoi käyttöön wahwah-pedaalin, joka on yksi psykedeelisen rockin tunnusomaisimmista kitaran efektilaitteista. Särjetty kitarasoundi on yksi psykedelian tunnusmerkeistä. Psykedeeliseen rockiin kuului muiden genrejen bändeistä poiketen myös urut. Tämä oli tietysti yhtyekohtaista. Esimerkiksi The Doorsin Manzarekin urut ovat tyypillinen 60-luvun psykedelian piirre.

Liian monet yhdistävät ja yleistävät psykedeelisen rockin hippeihin ja huumeisiin. Toki huumeilla, erityisesti LSD:llä ja ruoholla oli suuri rooli psykdeelisessä rockissa ja sen esittäjien keskuudessa, mutta vain harvat psykedeelisistä soittajista olivat itse hippejä, jotain Grateful Deadia ja Jerry Garciaa lukuunottamatta.

Oli miten oli. Psykedeelinen rock on musiikillinen genre. Genre joka symboloi 60-luvun loppupuolen rock-musiikkia. Psykedeelinen rock oli tärkeässä roolissa mm. juuri tuon progressiivisen rockin synnyssä. Heavy metal esimerkiksi syntyi 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa psykedeelisen rockin hard rockin ja blues rockin pohjalta. Ensimmäisiä tyylilajin edustajia olivat mm. Led Zeppelin, Blue Cheer ja Deep Purple. Psykedeelisellä liikkeellä oli siis oma osansa myös metallimusiikin synnyssä.

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

vaan fakta. Psykedeelinen rock on ihan musiikkiin perustuva genre eikä mikään "fiilis". Psykedeelisen rockin tunnusmerkkejä ovat mm. tajuntaa laajentavien mielikuvien tuottaminen esim. lyriikoilla tai kaiulla. Omaperäiset kitarasoolot ja rumpukompit ovat psykedeelisen rockin tunnusmerkkejä, esimerkkinä toimii vaikkapa Iron Butteflyn In a Gadda Da Vidan pitkä rumpusoolo joka kestää monia minuutteja. Jimi Hendrix popularisoi käyttöön wahwah-pedaalin, joka on yksi psykedeelisen rockin tunnusomaisimmista kitaran efektilaitteista. Särjetty kitarasoundi on yksi psykedelian tunnusmerkeistä. Psykedeeliseen rockiin kuului muiden genrejen bändeistä poiketen myös urut. Tämä oli tietysti yhtyekohtaista. Esimerkiksi The Doorsin Manzarekin urut ovat tyypillinen 60-luvun psykedelian piirre.

Liian monet yhdistävät ja yleistävät psykedeelisen rockin hippeihin ja huumeisiin. Toki huumeilla, erityisesti LSD:llä ja ruoholla oli suuri rooli psykdeelisessä rockissa ja sen esittäjien keskuudessa, mutta vain harvat psykedeelisistä soittajista olivat itse hippejä, jotain Grateful Deadia ja Jerry Garciaa lukuunottamatta.

Oli miten oli. Psykedeelinen rock on musiikillinen genre. Genre joka symboloi 60-luvun loppupuolen rock-musiikkia. Psykedeelinen rock oli tärkeässä roolissa mm. juuri tuon progressiivisen rockin synnyssä. Heavy metal esimerkiksi syntyi 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa psykedeelisen rockin hard rockin ja blues rockin pohjalta. Ensimmäisiä tyylilajin edustajia olivat mm. Led Zeppelin, Blue Cheer ja Deep Purple. Psykedeelisellä liikkeellä oli siis oma osansa myös metallimusiikin synnyssä.

Lue lisää

Miten ihmeessä sinä "Kitarasankari 60-luvulta" et maininnut Frank Zappaa kirjoituksessasi? Freak Out! oli jotain todella outoa ja friikkiä uutta psykedeliamusiikkia sen ilmestyessä vuonna 1966, ja on vaikuttanut suuresti sekä progeen että psykedeliseen rokkiin. Hassua myös oli, että puhuit Jimi Hendrixistä maailman teknisesti ylivertaisimpana kitaristina, hän kun ei teknisesti todellakaan ollut mikään virtuoosi, vaan se uniikki soittotyyli ja innovatiivisuus tekevät hänestä yhden suurimmista.

Yksi varhainen psykedelian edustaja on Byrds ja heidän albuminsa 5th Dimension. Ilmestyi vähän ennen Beatlesin Revolveria, ja pikkasen jälkeen Zappan Freak Out!in.

Psyken kanssa flirttailleita sinkkuja ja erilaisia ko. tyylilajiin täsmääviä tehokeinoja oli käytössä jo ennen näitä kaikkia levyjä, yksittäisillä 60-luvun hittisingleillä. Hienovaraista psykedeliaa siis, ei mitään villiä todellista psykesekoilua. ;)

Pink Floyd on tärkeä, ja monet muut edellisissä viesteissä mainitut.

Freak Out! kirjoitti:

Miten ihmeessä sinä "Kitarasankari 60-luvulta" et maininnut Frank Zappaa kirjoituksessasi? Freak Out! oli jotain todella outoa ja friikkiä uutta psykedeliamusiikkia sen ilmestyessä vuonna 1966, ja on vaikuttanut suuresti sekä progeen että psykedeliseen rokkiin. Hassua myös oli, että puhuit Jimi Hendrixistä maailman teknisesti ylivertaisimpana kitaristina, hän kun ei teknisesti todellakaan ollut mikään virtuoosi, vaan se uniikki soittotyyli ja innovatiivisuus tekevät hänestä yhden suurimmista.

Yksi varhainen psykedelian edustaja on Byrds ja heidän albuminsa 5th Dimension. Ilmestyi vähän ennen Beatlesin Revolveria, ja pikkasen jälkeen Zappan Freak Out!in.

Psyken kanssa flirttailleita sinkkuja ja erilaisia ko. tyylilajiin täsmääviä tehokeinoja oli käytössä jo ennen näitä kaikkia levyjä, yksittäisillä 60-luvun hittisingleillä. Hienovaraista psykedeliaa siis, ei mitään villiä todellista psykesekoilua. ;)

Pink Floyd on tärkeä, ja monet muut edellisissä viesteissä mainitut.

Lue lisää

"Hassua myös oli, että puhuit Jimi Hendrixistä maailman teknisesti ylivertaisimpana kitaristina, hän kun ei teknisesti todellakaan ollut mikään virtuoosi, vaan se uniikki soittotyyli ja innovatiivisuus tekevät hänestä yhden suurimmista."

Tuo on kyllä niin täyttä potaskaa. Hendrixiä taitavampaa kitaristia ei ole ollut ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Sen ovat niin monet musiikin ammattilaiset ja jopa toiset huippukitaristit todenneet vuosien varrella. Tottakai myös mainitsemasi uniikki soittotyyli ja innovatiivisuus ovat syitä Hendrixin ylivertaisuudelle, mutta kyllä se suurin syy on tekninen osaaminen.

Ja mitä tuohon Zappaan tulee, niin puhut kyllä asiaa juu, mutta en nyt vain jaksanut kaikkia psykedelia-pumppuja alkaa luettelemaan vaan annoin muutaman esimerkin. Zappakin muuten ehdotomasti yksi historian taitavimmista kitaristeista.

vastauksista kirjoitti:

Viimeinen kysymys oli kai liian hankala? Ehkä sen voisi muotoilla niinkin, että mikä bändi keksi psykedelian tai oli se tärkein artisti siinä genressä - entäpä kenen toimesta keksittiin progressiivinen rockmusa? JA mikä niiden ero on musiikillisesti? Jos sellaista edes on.

Kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

Proge ei aukottomasti ole suoraa jatkoa 60-luvun psykedelialle vaikka jotain yhteisiä piirteitä on. Progessa ei välttämättä tarvita surrealistisia sanoituksia tai ääniefektikokeiluja luomaan tunnelmaa vaan progressiivisuus voi olla esimerkiksi tahtilajien ja rakenteiden kehittymisessä. Psykerockhan on monesti varsin tavanomaisiin sointukiertoihin perustuvaa tai alusta loppuun jatkuvan riffin päälle maalailtua improvisointia.

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

"Hassua myös oli, että puhuit Jimi Hendrixistä maailman teknisesti ylivertaisimpana kitaristina, hän kun ei teknisesti todellakaan ollut mikään virtuoosi, vaan se uniikki soittotyyli ja innovatiivisuus tekevät hänestä yhden suurimmista."

Tuo on kyllä niin täyttä potaskaa. Hendrixiä taitavampaa kitaristia ei ole ollut ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Sen ovat niin monet musiikin ammattilaiset ja jopa toiset huippukitaristit todenneet vuosien varrella. Tottakai myös mainitsemasi uniikki soittotyyli ja innovatiivisuus ovat syitä Hendrixin ylivertaisuudelle, mutta kyllä se suurin syy on tekninen osaaminen.

Ja mitä tuohon Zappaan tulee, niin puhut kyllä asiaa juu, mutta en nyt vain jaksanut kaikkia psykedelia-pumppuja alkaa luettelemaan vaan annoin muutaman esimerkin. Zappakin muuten ehdotomasti yksi historian taitavimmista kitaristeista.

Lue lisää

kitaristeja kuin Hendrix - mieti vaikka Van Halenia tai joitakin muita myöhempiä hevijätkiä.

Hendrix lienee kaikista paras ja tärkein, MUTTA se ei perustu ylivertaiselle teknisyydelle se Jimpan suuruus. ;D

teknisesti nopeampia ja par... kirjoitti:

kitaristeja kuin Hendrix - mieti vaikka Van Halenia tai joitakin muita myöhempiä hevijätkiä.

Hendrix lienee kaikista paras ja tärkein, MUTTA se ei perustu ylivertaiselle teknisyydelle se Jimpan suuruus. ;D

Lue lisää

Nopeus ei ratkaise teknisesti taitavinta kitaristia. Mainitsemasi Van Halen on kuulu tilutuksesta, jota kyllä jokainen huippukitaristi osaa jos vain haluaa. Tilutus on helppoa. Toista ovat jotkin Hendrixin 10 minuutin live soolot, jotka ovat teknisesti niin vaikeita, että ei niitä kannata nykykitaristien edes yrittää. Hendrix on ylivertainen ykkönen.

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

Nopeus ei ratkaise teknisesti taitavinta kitaristia. Mainitsemasi Van Halen on kuulu tilutuksesta, jota kyllä jokainen huippukitaristi osaa jos vain haluaa. Tilutus on helppoa. Toista ovat jotkin Hendrixin 10 minuutin live soolot, jotka ovat teknisesti niin vaikeita, että ei niitä kannata nykykitaristien edes yrittää. Hendrix on ylivertainen ykkönen.

Lue lisää

teknisyys tarkoittaa juuri nopeutta, käytettävien esim. soittotyylien laaja-alaisuutta, sujuvuutta, kykyä nopeisiin vaihdoksiin. Kaikissa näissä suhteissa Hendrixiä etevämpiä ja teknisempiä kitaristeja löytyy, mutta innovatiivisuuden ja merkittävyyden ollessa puheenaihe, on Hendrix historian suurin. Jollei Clapton vetäse ohitse.

Makuasia sataprosenttisesti on se, kuka on tyylikkäin, groovein, omaperäisin, sielukkain jne. kitaristi.

Äläkä enää viitti esittää makuasioitasi faktoina, tähän tyyliin:" Hendrix on ylivertainen ykkönen. "

mutta... kirjoitti:

teknisyys tarkoittaa juuri nopeutta, käytettävien esim. soittotyylien laaja-alaisuutta, sujuvuutta, kykyä nopeisiin vaihdoksiin. Kaikissa näissä suhteissa Hendrixiä etevämpiä ja teknisempiä kitaristeja löytyy, mutta innovatiivisuuden ja merkittävyyden ollessa puheenaihe, on Hendrix historian suurin. Jollei Clapton vetäse ohitse.

Makuasia sataprosenttisesti on se, kuka on tyylikkäin, groovein, omaperäisin, sielukkain jne. kitaristi.

Äläkä enää viitti esittää makuasioitasi faktoina, tähän tyyliin:" Hendrix on ylivertainen ykkönen. "

Lue lisää

Se on makuasia ja mielipidekysymys, jos joku sanoo että "Hendrix on paras kitaristi". Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.

Mutta jos sanotaan, että "Hendrix oli historian teknisesti taitavin kitaristi." Se ei ole makuasia, vaan fakta. Fakta, jonka eri sukupolvien musiikkiammattilaiset ovat todenneet ja tulevat toteamaan jatkossakin.

Tyylikkäin, groovein, omaperäisin, sielukkain jne. kitaristi taas on aivan eri asia. Ne kaikki ovat makukysymyksiä, joihin kaikilla on oma mielipide ja niin kuuluu ollakkin.

Mutta teknisesti taitavin ei ole makuasia. Se on Jimi Hendrix. Tämä asia on aivan yhtä suuri historiallinen fakta kuin vaikka sekin, että the Beatles on maailman myydyin yhtye. Kyllähän siinäkin joku voi väittää että "Led Zeppelin on maailman myydyin yhtye", mutta ei se paikkaansa pidä, sillä se on Beatles. Sama pätee tähän Hendrixin tekniseen taitavuuteen.

Ja se on periaatteessa aivan täysin sama mitä me pienet yksittäiset suomalaiset täällä sanomme jossain suomi24 keskustelupalstalla. Musiikin ammattilaiset ja muut huippumuusikot kyllä tietävät mistä puhuvat.

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

Se on makuasia ja mielipidekysymys, jos joku sanoo että "Hendrix on paras kitaristi". Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.

Mutta jos sanotaan, että "Hendrix oli historian teknisesti taitavin kitaristi." Se ei ole makuasia, vaan fakta. Fakta, jonka eri sukupolvien musiikkiammattilaiset ovat todenneet ja tulevat toteamaan jatkossakin.

Tyylikkäin, groovein, omaperäisin, sielukkain jne. kitaristi taas on aivan eri asia. Ne kaikki ovat makukysymyksiä, joihin kaikilla on oma mielipide ja niin kuuluu ollakkin.

Mutta teknisesti taitavin ei ole makuasia. Se on Jimi Hendrix. Tämä asia on aivan yhtä suuri historiallinen fakta kuin vaikka sekin, että the Beatles on maailman myydyin yhtye. Kyllähän siinäkin joku voi väittää että "Led Zeppelin on maailman myydyin yhtye", mutta ei se paikkaansa pidä, sillä se on Beatles. Sama pätee tähän Hendrixin tekniseen taitavuuteen.

Ja se on periaatteessa aivan täysin sama mitä me pienet yksittäiset suomalaiset täällä sanomme jossain suomi24 keskustelupalstalla. Musiikin ammattilaiset ja muut huippumuusikot kyllä tietävät mistä puhuvat.

Lue lisää

eikä niiden sanoja kannata uskoa ihan sellaisinaan. Sitä paitsi ei se nyt mikään täysin yleinen käsitys ole, että Hendrix oli nimenomaan TEKNISESTI paras. Aika yleisesti sitä pidetään parhaana ja tärkeimpänä kitaristina rokin saralla ja syystäkin, mutta teknisyys on eri juttu.

Ja suoraan sanoen teknisyys on aika lailla sama kuin nopeus. Kun puhutaan teknisesti etevästä kitaristista, huomioidaan kykyä soittaa esim. nopeita sooloja yms., ja sitten toisaalla on keskustelut parhaiten kitaran kieliä parhaiten "tulkitsevasta" muusikosta, siitä kuka saa aikaan "parhaan fiiliksen". ;)

Ja tulkintakysymyksistä on AINA kyse, kun ei ole tilastofakta tai muuten todennettavissa oleva puhdas tosiasia pöydällä.

Oletko muuten tietoinen monista huippuhyvistä klassisen kitaran virtuooseista? Niitä ei juurikaan rock-kriitikot edes huomioi tai tiedä kovimpia kepittäjiä listatessaan.

sepste kirjoitti:

eikä niiden sanoja kannata uskoa ihan sellaisinaan. Sitä paitsi ei se nyt mikään täysin yleinen käsitys ole, että Hendrix oli nimenomaan TEKNISESTI paras. Aika yleisesti sitä pidetään parhaana ja tärkeimpänä kitaristina rokin saralla ja syystäkin, mutta teknisyys on eri juttu.

Ja suoraan sanoen teknisyys on aika lailla sama kuin nopeus. Kun puhutaan teknisesti etevästä kitaristista, huomioidaan kykyä soittaa esim. nopeita sooloja yms., ja sitten toisaalla on keskustelut parhaiten kitaran kieliä parhaiten "tulkitsevasta" muusikosta, siitä kuka saa aikaan "parhaan fiiliksen". ;)

Ja tulkintakysymyksistä on AINA kyse, kun ei ole tilastofakta tai muuten todennettavissa oleva puhdas tosiasia pöydällä.

Oletko muuten tietoinen monista huippuhyvistä klassisen kitaran virtuooseista? Niitä ei juurikaan rock-kriitikot edes huomioi tai tiedä kovimpia kepittäjiä listatessaan.

Lue lisää

Tietysti unohdin mainita että populaarimusiikki ja klassinen musiikki ovat kaksi eri asiaa, joita ei missään nimessä tule verrata toisiinsa. Hendrix kuuluu, kuten kaikki muutkin ei-klassista soittavat, populaarimusiikkiin. Populaarimusiikissa Hendrixiä taitavampaa kitaristia ei ole. Klassinen on asia erikseen.

En todellakaan voi olla samaa mieltä siitä että teknisyys olisi sama asia kuin nopeus. Nopeus on sitä kuinka nopeasti kykenee soittamaan. Eihän Hendrix nopeudessa tietenkään voi voittaa jotain nykypäivän extreme metal -kitaristeja, sillä eihän Hendixin aikana tuollaisesta kitaransoittotyylistä ja nopeudesta oltu kuultukkaan. Eikä kuultu ennen 80-lukua. MUTTA teknisyys ei ole sama asia kuin nopeus. Hendrixin teknisyys tulee esille parhaiten miehen live-vedoissa, joissa hän vetää joskus yli 15 minuutin äärettömän monimutkaisia sooloja. Tottakai nämä nykypäivän huippunopeat kitaristit ovat nopeampia kuin Hendrix. Sehän on päivän selvä asia. Mutta jos nämä riffit ja soolot, joita nykypäivän supernopeat soittajat vetävät, vedettäisiin hitaasti, olisi kyseessä suhteellisen simppeli kappale teknisesti soittaa kitaralla. He saavat suurta soittonopeutta käyttäen jonkin suhteellisen yksinkertaisen soolon kuulostamaan vitun monimutkaiselta. Kuuntele esim. jokin Dragonforcen biisi. Saatanan nopeaa kitaransoittoa, mutta kun biisi hidastetaan, niin se kitarakuvio on loppujenlopuksi melko simppeli.

Nopeudessa todella monet kitaristit voittavat Hendrixin. Se on päivän selvä asia. Mutta tekninen taitavuus ei missään nimessä ole sama asia kuin nopeus.

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

Tietysti unohdin mainita että populaarimusiikki ja klassinen musiikki ovat kaksi eri asiaa, joita ei missään nimessä tule verrata toisiinsa. Hendrix kuuluu, kuten kaikki muutkin ei-klassista soittavat, populaarimusiikkiin. Populaarimusiikissa Hendrixiä taitavampaa kitaristia ei ole. Klassinen on asia erikseen.

En todellakaan voi olla samaa mieltä siitä että teknisyys olisi sama asia kuin nopeus. Nopeus on sitä kuinka nopeasti kykenee soittamaan. Eihän Hendrix nopeudessa tietenkään voi voittaa jotain nykypäivän extreme metal -kitaristeja, sillä eihän Hendixin aikana tuollaisesta kitaransoittotyylistä ja nopeudesta oltu kuultukkaan. Eikä kuultu ennen 80-lukua. MUTTA teknisyys ei ole sama asia kuin nopeus. Hendrixin teknisyys tulee esille parhaiten miehen live-vedoissa, joissa hän vetää joskus yli 15 minuutin äärettömän monimutkaisia sooloja. Tottakai nämä nykypäivän huippunopeat kitaristit ovat nopeampia kuin Hendrix. Sehän on päivän selvä asia. Mutta jos nämä riffit ja soolot, joita nykypäivän supernopeat soittajat vetävät, vedettäisiin hitaasti, olisi kyseessä suhteellisen simppeli kappale teknisesti soittaa kitaralla. He saavat suurta soittonopeutta käyttäen jonkin suhteellisen yksinkertaisen soolon kuulostamaan vitun monimutkaiselta. Kuuntele esim. jokin Dragonforcen biisi. Saatanan nopeaa kitaransoittoa, mutta kun biisi hidastetaan, niin se kitarakuvio on loppujenlopuksi melko simppeli.

Nopeudessa todella monet kitaristit voittavat Hendrixin. Se on päivän selvä asia. Mutta tekninen taitavuus ei missään nimessä ole sama asia kuin nopeus.

Lue lisää

mutta yksi korjaus: kaikki ei-klassinen EI ole populaarimusaa, onhan esim. etnomusiikki joka ei ole kovin populääria, muttei klassistakaan. Samoin jotkut kansanlaulut yms.

Kitarasankari 60-luvulta kirjoitti:

Tietysti unohdin mainita että populaarimusiikki ja klassinen musiikki ovat kaksi eri asiaa, joita ei missään nimessä tule verrata toisiinsa. Hendrix kuuluu, kuten kaikki muutkin ei-klassista soittavat, populaarimusiikkiin. Populaarimusiikissa Hendrixiä taitavampaa kitaristia ei ole. Klassinen on asia erikseen.

En todellakaan voi olla samaa mieltä siitä että teknisyys olisi sama asia kuin nopeus. Nopeus on sitä kuinka nopeasti kykenee soittamaan. Eihän Hendrix nopeudessa tietenkään voi voittaa jotain nykypäivän extreme metal -kitaristeja, sillä eihän Hendixin aikana tuollaisesta kitaransoittotyylistä ja nopeudesta oltu kuultukkaan. Eikä kuultu ennen 80-lukua. MUTTA teknisyys ei ole sama asia kuin nopeus. Hendrixin teknisyys tulee esille parhaiten miehen live-vedoissa, joissa hän vetää joskus yli 15 minuutin äärettömän monimutkaisia sooloja. Tottakai nämä nykypäivän huippunopeat kitaristit ovat nopeampia kuin Hendrix. Sehän on päivän selvä asia. Mutta jos nämä riffit ja soolot, joita nykypäivän supernopeat soittajat vetävät, vedettäisiin hitaasti, olisi kyseessä suhteellisen simppeli kappale teknisesti soittaa kitaralla. He saavat suurta soittonopeutta käyttäen jonkin suhteellisen yksinkertaisen soolon kuulostamaan vitun monimutkaiselta. Kuuntele esim. jokin Dragonforcen biisi. Saatanan nopeaa kitaransoittoa, mutta kun biisi hidastetaan, niin se kitarakuvio on loppujenlopuksi melko simppeli.

Nopeudessa todella monet kitaristit voittavat Hendrixin. Se on päivän selvä asia. Mutta tekninen taitavuus ei missään nimessä ole sama asia kuin nopeus.

Lue lisää

Tekninen taitavuus ei ole yksi yhteen sama asia kuin nopeus, mutta kyllä nopeus on yksi teknisyyden osa-alueista. Onhan se teknisesti vaativampaa soittaa jokin kuvio nopeasti kuin hitaasti.

vastauksista kirjoitti:

Viimeinen kysymys oli kai liian hankala? Ehkä sen voisi muotoilla niinkin, että mikä bändi keksi psykedelian tai oli se tärkein artisti siinä genressä - entäpä kenen toimesta keksittiin progressiivinen rockmusa? JA mikä niiden ero on musiikillisesti? Jos sellaista edes on.

Kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

Yksi bändin nimi juolahti mieleen, nimittäin Jethro Tull.

"Heavy metal ja hard rock taas ovat aika puhtaasti jenkkiläiseen 70- ja 80 lukujen rockiin istuvia käsitteitä, joita ei oikein voi edes soveltaa eurooppalaiseen musiikkiin."

Täyttä paskapuhetta!!! Heavy metal kehittyi nimenomaan Euroopassa Britteinsaarilla 60-luvun lopulla!!! Vain murto osa tyylin kehittäjistä oli amerikkalaisia.

Vincebus Eruptum kirjoitti:

"Heavy metal ja hard rock taas ovat aika puhtaasti jenkkiläiseen 70- ja 80 lukujen rockiin istuvia käsitteitä, joita ei oikein voi edes soveltaa eurooppalaiseen musiikkiin."

Täyttä paskapuhetta!!! Heavy metal kehittyi nimenomaan Euroopassa Britteinsaarilla 60-luvun lopulla!!! Vain murto osa tyylin kehittäjistä oli amerikkalaisia.

Lue lisää

Käyttivätkö nuo britit aikanaan itse tuosta musiikkilajista nimeä heavy metal? Käsite kuulostaa jälkikäteen jenkkiradioasemien musiikkityylijaottelua varten luodulta.

Jenkit puhuvat myös electronicasta. Se kattaa likimain kaikki ne musiikinalat, joista Suomessa puhuttiin erityisesti 90-luvulla vaikkapa ambientina, drum'n'bassina, syntikkapoppina tai yleisesti teknona. Tämäkin musiikinala alkoi kehittyä 1960-luvulla, mutta nuo nimikkeet ovat melkoisen uusia.

paljon tulkinnasta kirjoitti:

Käyttivätkö nuo britit aikanaan itse tuosta musiikkilajista nimeä heavy metal? Käsite kuulostaa jälkikäteen jenkkiradioasemien musiikkityylijaottelua varten luodulta.

Jenkit puhuvat myös electronicasta. Se kattaa likimain kaikki ne musiikinalat, joista Suomessa puhuttiin erityisesti 90-luvulla vaikkapa ambientina, drum'n'bassina, syntikkapoppina tai yleisesti teknona. Tämäkin musiikinala alkoi kehittyä 1960-luvulla, mutta nuo nimikkeet ovat melkoisen uusia.

Lue lisää

Niin siis, mutta oliko kyse heavy metalista musiikkina vai genren nimenä?

Tästä raskaasta bluesahtavasta kitaravetoisesta hard rockista, joka syntyi 60-luvun lopussa, alettiin käyttää nimitystä "heavy metal" joskus 70-luvun lopulla NWOBHM-bändien myötä.

Vincebus Eruptum kirjoitti:

Niin siis, mutta oliko kyse heavy metalista musiikkina vai genren nimenä?

Tästä raskaasta bluesahtavasta kitaravetoisesta hard rockista, joka syntyi 60-luvun lopussa, alettiin käyttää nimitystä "heavy metal" joskus 70-luvun lopulla NWOBHM-bändien myötä.

Lue lisää

Tästä heavy metal-termin synnystä on olemassa monia tarinoita kuten mm. että joku toimittaja kuvasi Hendrixin kitaransoittoa "raskasmetallin satamiseksi taivaalta", tai Steppenwolfin kappaleen Born to Be Wild sanoitukset "heavy metal thunder".

Kuitenkin ensimmäinen kirjallinen muisto heavy metal-nimen käyttöönotolle tapahtui 1971 kun eräs heppu arvosteli Sir Lord Baltimoren albumin Kingdom Come ja kutsui bändiä heavy metalia soittavaksi yhtyeeksi. Samaa nimitystä hän käytti Zepuista ja Sabbatheistakin. Heavy metal nimeä alettiin siis käyttää 70-luvulla.

Vincebus Eruptum kirjoitti:

Tästä heavy metal-termin synnystä on olemassa monia tarinoita kuten mm. että joku toimittaja kuvasi Hendrixin kitaransoittoa "raskasmetallin satamiseksi taivaalta", tai Steppenwolfin kappaleen Born to Be Wild sanoitukset "heavy metal thunder".

Kuitenkin ensimmäinen kirjallinen muisto heavy metal-nimen käyttöönotolle tapahtui 1971 kun eräs heppu arvosteli Sir Lord Baltimoren albumin Kingdom Come ja kutsui bändiä heavy metalia soittavaksi yhtyeeksi. Samaa nimitystä hän käytti Zepuista ja Sabbatheistakin. Heavy metal nimeä alettiin siis käyttää 70-luvulla.

Lue lisää

Pikemminkin voisi sanoa, että termi "heavy metal" vakiintui käyttöön 70-luvulla. Termi oli olemassa jo 60-luvulla, kuten nuo mainitsemasi Hendrix- ja Steppenwolf-esimerkit osoittavat, mutta uusilla ilmiöillä on usein aluksi monia nimityksiä, joista jotkin sitten vakiintuvat.

Esim. Suomessa tätä uutta musiikkia kutsuttiin aluksi "jytämusiikiksi" eli "jytäksi", mutta tuo termi ei kuitenkaan vakiintunut kieleemme, ja siksi nykyään kätetään englantilaista lainasanaa "hevi" kuvaamaan heavy-musiikkia.

Urjalan Hippi kirjoitti:

Pikemminkin voisi sanoa, että termi "heavy metal" vakiintui käyttöön 70-luvulla. Termi oli olemassa jo 60-luvulla, kuten nuo mainitsemasi Hendrix- ja Steppenwolf-esimerkit osoittavat, mutta uusilla ilmiöillä on usein aluksi monia nimityksiä, joista jotkin sitten vakiintuvat.

Esim. Suomessa tätä uutta musiikkia kutsuttiin aluksi "jytämusiikiksi" eli "jytäksi", mutta tuo termi ei kuitenkaan vakiintunut kieleemme, ja siksi nykyään kätetään englantilaista lainasanaa "hevi" kuvaamaan heavy-musiikkia.

Lue lisää

Totta on se, että monesti musiikkityylien nimet ovat vakiintuneet vasta jälkikäteen. Esim. "rockabilly" -musiikista harvat puhuivat 50-luvulla, ja jos puhuivat, niin halventavaan sävyyn junttimusiikkina. Muutamassa biisissä sana mainittiin kyllä positiivisessa mielessä, kuten Johnny Burnetten "Rock Billy Boogie" (huom. kirjoitusasu, "rock billy" kahtena erillisenä sanana, joten kirjoitusasukaan termille ei ollut vakiintunut vielä 1957), ja Joe Therrienin "Rockabilly Boogie" (oikea kirjoitusasu tässä tapauksessa). Kumpikaan näistä ei ollut hitti 50-luvulla, ovat nousseet suosioon vasta myöhemmin uusintajulkaisujen myötä. Mainittakoon vielä Guy Mitchellin hitti nimeltään "Rock-A-Billy" vuodelta 1956, joka EI ollut rockabillyä nimestään huolimatta... eli koko termiä ei edes ymmärretty vielä 50-luvulla.

MarkiisiDeFuckingÅmÅl kirjoitti:

Totta on se, että monesti musiikkityylien nimet ovat vakiintuneet vasta jälkikäteen. Esim. "rockabilly" -musiikista harvat puhuivat 50-luvulla, ja jos puhuivat, niin halventavaan sävyyn junttimusiikkina. Muutamassa biisissä sana mainittiin kyllä positiivisessa mielessä, kuten Johnny Burnetten "Rock Billy Boogie" (huom. kirjoitusasu, "rock billy" kahtena erillisenä sanana, joten kirjoitusasukaan termille ei ollut vakiintunut vielä 1957), ja Joe Therrienin "Rockabilly Boogie" (oikea kirjoitusasu tässä tapauksessa). Kumpikaan näistä ei ollut hitti 50-luvulla, ovat nousseet suosioon vasta myöhemmin uusintajulkaisujen myötä. Mainittakoon vielä Guy Mitchellin hitti nimeltään "Rock-A-Billy" vuodelta 1956, joka EI ollut rockabillyä nimestään huolimatta... eli koko termiä ei edes ymmärretty vielä 50-luvulla.

Lue lisää

Ei progestakaan alkuun puhuttu progena. Jos ensimmäiseksi puhdasoppiseksi progelevyksi lasketaan King Crimsonin debytti vuodelta 1969 (se voi olla joku muukun), niin 70-luvun taitteessa muusikot eivät tienneet tekevänsä progea. Progebädithän eivät kutsuneet musiikkiaan yleensä millään nimellä (pink floyditkin puhuvat v.1972 tehdyissä haastatteluissa rock'n rollista) vaan silloin se nähtiin vain luonnollisena että rock -musiikki laajenee johonkin suuntaan.

Ja sieltähän sitä aimo annos paskaa pääsi Kyrie Eleisonin suusta...Huh....

"Punk rockin keksi Malcolm McLaren, englantilainen pornoliikkeen omistaja, ja tuon suuntauksen musiikilliset arvot ovat vahaisia.

-Siis punkin musiikilliset arvot vähäisiä?
Paskat sä tiedä mistään.....

Psykedeelisen rock-musiikin keksivat amerikkalaiset 60-luvulla. On erittain tarkeaa ymmartaa etta rock-musiikki ylipaansa keksittiin Amerikassa.
Tarkein lauluntekija rock-musiikissa on John Lennon.
Progressiivinen rock ja 'art rock' kuulostavat surkeilta huijausyrityksilta. 'Art Rock' - Suomessa tama tarkoittaa jotain lappalaisia vaha-alyisia koululaisia jotka saavat pitkan apurahan sosiaalitantta-tyttoystavaltaan. Ismo Alanko, Jimi Sumen et al. Artisti maksaa heidankin kokeilunsa......"    

Musailija kirjoitti:

Ja sieltähän sitä aimo annos paskaa pääsi Kyrie Eleisonin suusta...Huh....

"Punk rockin keksi Malcolm McLaren, englantilainen pornoliikkeen omistaja, ja tuon suuntauksen musiikilliset arvot ovat vahaisia.

-Siis punkin musiikilliset arvot vähäisiä?
Paskat sä tiedä mistään.....

Psykedeelisen rock-musiikin keksivat amerikkalaiset 60-luvulla. On erittain tarkeaa ymmartaa etta rock-musiikki ylipaansa keksittiin Amerikassa.
Tarkein lauluntekija rock-musiikissa on John Lennon.
Progressiivinen rock ja 'art rock' kuulostavat surkeilta huijausyrityksilta. 'Art Rock' - Suomessa tama tarkoittaa jotain lappalaisia vaha-alyisia koululaisia jotka saavat pitkan apurahan sosiaalitantta-tyttoystavaltaan. Ismo Alanko, Jimi Sumen et al. Artisti maksaa heidankin kokeilunsa......"    

Lue lisää

Lennon ei todellakaan ollut merkittävin lauluntekijä rokissa - Beatles-jannuista McCartney yltää korkeammalle, ja hän onkin siellä kärjessä monien muiden kanssa. Joka sanoo esim. Clashin musiikkia köyhäksi, ei tajua mistään mitään. Ja Clashan on punkkia, joskin vain monipuolisempaa sellaista kuin perusräime.

Musailija kirjoitti:

Ja sieltähän sitä aimo annos paskaa pääsi Kyrie Eleisonin suusta...Huh....

"Punk rockin keksi Malcolm McLaren, englantilainen pornoliikkeen omistaja, ja tuon suuntauksen musiikilliset arvot ovat vahaisia.

-Siis punkin musiikilliset arvot vähäisiä?
Paskat sä tiedä mistään.....

Psykedeelisen rock-musiikin keksivat amerikkalaiset 60-luvulla. On erittain tarkeaa ymmartaa etta rock-musiikki ylipaansa keksittiin Amerikassa.
Tarkein lauluntekija rock-musiikissa on John Lennon.
Progressiivinen rock ja 'art rock' kuulostavat surkeilta huijausyrityksilta. 'Art Rock' - Suomessa tama tarkoittaa jotain lappalaisia vaha-alyisia koululaisia jotka saavat pitkan apurahan sosiaalitantta-tyttoystavaltaan. Ismo Alanko, Jimi Sumen et al. Artisti maksaa heidankin kokeilunsa......"    

Lue lisää

yksinkertaisille ihmisille. monimutkaisemmat rockin muodot ovat usein vähemmän yksinkertaisten ihmisten suosiossa.

rämpytystä kirjoitti:

yksinkertaisille ihmisille. monimutkaisemmat rockin muodot ovat usein vähemmän yksinkertaisten ihmisten suosiossa.

Punk oli hyvä piristysruiske ummehtuneelle progemusiikin vastakohdatana.
Se miksi monet pitävät punkrockia lahjattomana rämpyttämisen johtuu siitä shokista että biisit voi olla lyhyempiä kuin 12 minuuttia ja kaikki ei tarvi olla kuin suolakurkku perseessä, sekä tylsiä kitarasoolovingutuksia.
Punk oli 77 sitä mitä rock n roll oli 57.
Aitoa, rehellistä, kapinallista ja ennenkaikea hauskaa

terv- kuusikymppinen rokkipappa

rokkipappa1947 kirjoitti:

Punk oli hyvä piristysruiske ummehtuneelle progemusiikin vastakohdatana.
Se miksi monet pitävät punkrockia lahjattomana rämpyttämisen johtuu siitä shokista että biisit voi olla lyhyempiä kuin 12 minuuttia ja kaikki ei tarvi olla kuin suolakurkku perseessä, sekä tylsiä kitarasoolovingutuksia.
Punk oli 77 sitä mitä rock n roll oli 57.
Aitoa, rehellistä, kapinallista ja ennenkaikea hauskaa

terv- kuusikymppinen rokkipappa

Lue lisää

jos te etsitte oikeasti monimuotoista ja haastavaa musiikkia, kuunnelkaa klassista! Se on PALJON kompeksimpaa, rokilta haetana sitten toisenlaista erinomaisuutta kuin klassisesta, ja punk parhaimillaan täyttää tämän tarpeen. Mutta miksei Pink Floydkin.

Itse tosin olen aika pitkälle popin, soulin ja jazzin ystävä, mitä kevyeen musiikkiin tulee, mutta paras rokki on ajatonta ja täysin kuolematonta!

sitä paitsi kirjoitti:

jos te etsitte oikeasti monimuotoista ja haastavaa musiikkia, kuunnelkaa klassista! Se on PALJON kompeksimpaa, rokilta haetana sitten toisenlaista erinomaisuutta kuin klassisesta, ja punk parhaimillaan täyttää tämän tarpeen. Mutta miksei Pink Floydkin.

Itse tosin olen aika pitkälle popin, soulin ja jazzin ystävä, mitä kevyeen musiikkiin tulee, mutta paras rokki on ajatonta ja täysin kuolematonta!

Lue lisää

Malcolm McLaren EI keksinyt punkkia, yhtä naurettavaa olisi väittää, että eversti Tom Parker (Elviksen manageri, jos joku ei tiedä) olisi keksinyt rock'n'rollin. Punkissa oli samanlainen kapinallinen ASENNE alkuaikoina, niin kuin rock'n'rollissakin. Soittotaitoa ei ehkä ollut niin paljoa kuin proge-äijillä, mutta asennetta oli. Ja sehän se tekee rockista (johon lasken myös punkin ja hevin) hyvää.

MarkiisiDeFuckingÅmÅl kirjoitti:

Malcolm McLaren EI keksinyt punkkia, yhtä naurettavaa olisi väittää, että eversti Tom Parker (Elviksen manageri, jos joku ei tiedä) olisi keksinyt rock'n'rollin. Punkissa oli samanlainen kapinallinen ASENNE alkuaikoina, niin kuin rock'n'rollissakin. Soittotaitoa ei ehkä ollut niin paljoa kuin proge-äijillä, mutta asennetta oli. Ja sehän se tekee rockista (johon lasken myös punkin ja hevin) hyvää.

Lue lisää

"Ja sehän se tekee rockista (johon lasken myös punkin ja hevin) hyvää."

Kyllä punk on yksi rock and rollin alagenreistä siinä missä esim psykdeeelinen rock ja glam rock. Mutta sellaista genreä kuin "hevi" ei ole olemassakaan. On metallimusiikkia, jonka ensimmäinen tyylilaji oli nimeltään heavy metal. "Heviä" ei ole olemassakaan, se on vain jokin paska yleistystermi, jota nykypäivän MP3 sukupolven kakarat käyttävät kaikesta metallimusiikista, koska eivät tunne eri genrejen tyylilajeja.

MickieD kirjoitti:

"Ja sehän se tekee rockista (johon lasken myös punkin ja hevin) hyvää."

Kyllä punk on yksi rock and rollin alagenreistä siinä missä esim psykdeeelinen rock ja glam rock. Mutta sellaista genreä kuin "hevi" ei ole olemassakaan. On metallimusiikkia, jonka ensimmäinen tyylilaji oli nimeltään heavy metal. "Heviä" ei ole olemassakaan, se on vain jokin paska yleistystermi, jota nykypäivän MP3 sukupolven kakarat käyttävät kaikesta metallimusiikista, koska eivät tunne eri genrejen tyylilajeja.

Lue lisää

tiedän kyllä että on black metal ja doom metal ja thrash metal ja speed metal ynnä muuta... käytin tahallaan "hevi" -sanaa yleistyksenä näille, kun en jaksanut erikseen kaikkia luetella. "Hevi" = "hedelmä ja vihannesosasto" ruokakaupassa, jos nyt oikein tarkkoja ollaan :)

rokkipappa1947 kirjoitti:

Punk oli hyvä piristysruiske ummehtuneelle progemusiikin vastakohdatana.
Se miksi monet pitävät punkrockia lahjattomana rämpyttämisen johtuu siitä shokista että biisit voi olla lyhyempiä kuin 12 minuuttia ja kaikki ei tarvi olla kuin suolakurkku perseessä, sekä tylsiä kitarasoolovingutuksia.
Punk oli 77 sitä mitä rock n roll oli 57.
Aitoa, rehellistä, kapinallista ja ennenkaikea hauskaa

terv- kuusikymppinen rokkipappa

Lue lisää

Tämä "kapinallisuushan" on vain teennäistä antikapitalismia. Mutta voihan silläkin tehdä rahaa. Juuri niin...sitä samaa mitä ne halveksitut pukumiehet kauhovat toimistoissaan.

mitä ikinä onkaan kirjoitti:

Tämä "kapinallisuushan" on vain teennäistä antikapitalismia. Mutta voihan silläkin tehdä rahaa. Juuri niin...sitä samaa mitä ne halveksitut pukumiehet kauhovat toimistoissaan.

Lue lisää

Tietysti rock-musiikissa on uhmakkuutta ja kapinaa, mutta vähintään yhtä paljon siinä on laskelmoitua, teineille suunnattua keinotekoista "kapinaa", tähän täsmää esim. suuri osa kaikesta punk-musiikista. Sex Pistolsin kaltaiset oikeat yhtyeet ovat poikkeus.

ABBA-yhtyeen musiikissa ei ole vähääkään kapinaa, mutta silti se on yksi kaikkien aikojen parhaista ja keskeisimmistä populaarimusiikin bändeistä.

totta.. olet oikeassa kirjoitti:

Tietysti rock-musiikissa on uhmakkuutta ja kapinaa, mutta vähintään yhtä paljon siinä on laskelmoitua, teineille suunnattua keinotekoista "kapinaa", tähän täsmää esim. suuri osa kaikesta punk-musiikista. Sex Pistolsin kaltaiset oikeat yhtyeet ovat poikkeus.

ABBA-yhtyeen musiikissa ei ole vähääkään kapinaa, mutta silti se on yksi kaikkien aikojen parhaista ja keskeisimmistä populaarimusiikin bändeistä.

Lue lisää

samoin koko Sex Pistols. Tyhmää lahjatonta rämistelyä. Kaukana taiteesta, jota esim heavy metal ja progressiivinen rock edustivat tuolloin 70-luvulla. Ja näitä vastaanhan punk-bändit lähtivät kapinoimaan. Kun ei itsellä riittänyt taito soittaa monimutkaista musiikkia niin ruvettiin tekemään punkkia.

täysi pelle kirjoitti:

samoin koko Sex Pistols. Tyhmää lahjatonta rämistelyä. Kaukana taiteesta, jota esim heavy metal ja progressiivinen rock edustivat tuolloin 70-luvulla. Ja näitä vastaanhan punk-bändit lähtivät kapinoimaan. Kun ei itsellä riittänyt taito soittaa monimutkaista musiikkia niin ruvettiin tekemään punkkia.

Lue lisää

Matlock ei ollut, ja sehän ne klassiset Sex Pistols -biisit kirjoitti. Punk tuli vastaiskuna progen köyhyydelle: onnettomille pitkille, puolivillaisille sekoiluille, 20 minuutin biiseille, joissa ei ollut yhtäkään kunnollista melodiaa tai rakenteellista järkeä, vaan pelkkää soittotaidolla brassailua.

Tiesitkö, että esim. Ramonesin jätkät olivat erinomaisia muusikoita? Ne nyt halusivat soittaa kunnon rokkia 50-luvun tyyliin, eivätkä esitellä soittotaitoaan musan kustannuksella. Simppeliä rokkia soittaa myös AC/DC, josta esim. tiedetään, että ne osaa soittaa Yes-yhtyeen biisit aivan yhtä hyvin kuin Yes itse. Mutta AC/DC valitsi myös iskevän rokin progen sijasta.

Kyllä ammattitaitoinen kuulija pystyy havaitsemaan milloin simppelissäkin biisissä soittaa kovat muusikot.

Mutta tokikin punk-musa myös on useimmiten roskaa, progen ja hevin tavoin. Nämä kaikki ovat äärimmäisiä rokin tyylilajeja, jotka on kaupallistettu, minkä myötä niiden nimissä on tehty kasapäin paskaa. Se ei kuitenkaan estä alkuperäistä vaikkapa punkin ajatusta ja ideaa olemasta aito ja rehellinen.

Clash, Ramones ja Sex Pistols ovat loistavia bändejä. Ne punkkibändit, jotka ovat roskaa, ovat jo unohtuneet.

mutta... kirjoitti:

Matlock ei ollut, ja sehän ne klassiset Sex Pistols -biisit kirjoitti. Punk tuli vastaiskuna progen köyhyydelle: onnettomille pitkille, puolivillaisille sekoiluille, 20 minuutin biiseille, joissa ei ollut yhtäkään kunnollista melodiaa tai rakenteellista järkeä, vaan pelkkää soittotaidolla brassailua.

Tiesitkö, että esim. Ramonesin jätkät olivat erinomaisia muusikoita? Ne nyt halusivat soittaa kunnon rokkia 50-luvun tyyliin, eivätkä esitellä soittotaitoaan musan kustannuksella. Simppeliä rokkia soittaa myös AC/DC, josta esim. tiedetään, että ne osaa soittaa Yes-yhtyeen biisit aivan yhtä hyvin kuin Yes itse. Mutta AC/DC valitsi myös iskevän rokin progen sijasta.

Kyllä ammattitaitoinen kuulija pystyy havaitsemaan milloin simppelissäkin biisissä soittaa kovat muusikot.

Mutta tokikin punk-musa myös on useimmiten roskaa, progen ja hevin tavoin. Nämä kaikki ovat äärimmäisiä rokin tyylilajeja, jotka on kaupallistettu, minkä myötä niiden nimissä on tehty kasapäin paskaa. Se ei kuitenkaan estä alkuperäistä vaikkapa punkin ajatusta ja ideaa olemasta aito ja rehellinen.

Clash, Ramones ja Sex Pistols ovat loistavia bändejä. Ne punkkibändit, jotka ovat roskaa, ovat jo unohtuneet.

Lue lisää

"Punk tuli vastaiskuna progen köyhyydelle: onnettomille pitkille, puolivillaisille sekoiluille, 20 minuutin biiseille, joissa ei ollut yhtäkään kunnollista melodiaa tai rakenteellista järkeä, vaan pelkkää soittotaidolla brassailua."

Kuuntele Pink Floydin Echoes tai Jethro Tullin Thick as a Brick. Progella ja punkilla on yksi toinenkin ero kuin se että proge vaatii äärimmäistä soittotaitoa ja punk ei. Nimittäin se, että punk on musiikkia ja proge on taidetta.

Vanha-Varaani kirjoitti:

"Punk tuli vastaiskuna progen köyhyydelle: onnettomille pitkille, puolivillaisille sekoiluille, 20 minuutin biiseille, joissa ei ollut yhtäkään kunnollista melodiaa tai rakenteellista järkeä, vaan pelkkää soittotaidolla brassailua."

Kuuntele Pink Floydin Echoes tai Jethro Tullin Thick as a Brick. Progella ja punkilla on yksi toinenkin ero kuin se että proge vaatii äärimmäistä soittotaitoa ja punk ei. Nimittäin se, että punk on musiikkia ja proge on taidetta.

Lue lisää

ja perusrokki/punkki-biisin tyylikäs ja taitava klaaraaminen esim. kitaralla voi vaatia ihan yhtä paljon musiikillista lahjakkuutta kuin progesekoilu. Enemmänkin: progemsoittajilla on harvoin tyylitajua.

Poikkeuksia ovat mm. mainitsemasi biisit ja bändit. Mutta ovathan esim. Clashit ja Ramonesitkin rautaa.

Vanha-Varaani kirjoitti:

"Punk tuli vastaiskuna progen köyhyydelle: onnettomille pitkille, puolivillaisille sekoiluille, 20 minuutin biiseille, joissa ei ollut yhtäkään kunnollista melodiaa tai rakenteellista järkeä, vaan pelkkää soittotaidolla brassailua."

Kuuntele Pink Floydin Echoes tai Jethro Tullin Thick as a Brick. Progella ja punkilla on yksi toinenkin ero kuin se että proge vaatii äärimmäistä soittotaitoa ja punk ei. Nimittäin se, että punk on musiikkia ja proge on taidetta.

Lue lisää

Tajuat kai, et musiikki on taiteen yksi lajeista?

Ja niin hyviä kuin mainitsemasi Floydin ja Jethro Tullin kappaleet ovatkin, niin kyllä Clash ja Ramones vetää niille vertoja. Punk ja proge ovat enimmäkseen paskaa, niinkuin kaikki musatyylit, mutta parhaimmillaan ne ovat erinomaista, aikaa kestävää musiikkia - mm. tässä viestissä mainitut bändit edustavat sitä laatukamaa, kun taas molempien genrejen kehnoimmat ja kököimmät esitykset ovat jo unohtuneet.

Sitä paitsi, kuten jo sanoin, Ramones-jätkät olivat huippumuusikoita. Varmasti vetävät vertoja jopa floydilaispojille. :)

ystävä hyvä kirjoitti:

ja perusrokki/punkki-biisin tyylikäs ja taitava klaaraaminen esim. kitaralla voi vaatia ihan yhtä paljon musiikillista lahjakkuutta kuin progesekoilu. Enemmänkin: progemsoittajilla on harvoin tyylitajua.

Poikkeuksia ovat mm. mainitsemasi biisit ja bändit. Mutta ovathan esim. Clashit ja Ramonesitkin rautaa.

Lue lisää

tottakai monimutkaisemman musiikin ymmärtämiseen vaaditaan kehittyneempää ajattelua. punk on yksinkertaista musiikkia, joka on suunnattu niille, jotka eivät ymmärrä monimutkaisempaa ja taiteellisempaa musiikkia.

enemmän, sillä kirjoitti:

tottakai monimutkaisemman musiikin ymmärtämiseen vaaditaan kehittyneempää ajattelua. punk on yksinkertaista musiikkia, joka on suunnattu niille, jotka eivät ymmärrä monimutkaisempaa ja taiteellisempaa musiikkia.

Lue lisää

Mikään proge ei kyllä ole niin haastavaa kuin klassinen musiikki keskimäärin, joten jos monimutkaisuus on kriteerisi nro 1, niin Sibeliusta, Brahmsia ja Beethovenia sitten soittimeen! Eikä musiikkimaku kerro paljoakaan älykkyysosamäärästä, aika paksua on edes väittää noin. Tajuavathan monet kuunnella sekä klassista musiikkia että pop/rock/soul-osastoa ja vaikka jazzia, eikä voi sanoa, että joku joka on erikoistunut vaikka jazziin, on tyhmempi kuin joku barokin harrastaja.

Progresiivinen rock on yksi rockin tyylilajeista, turha sitä on nostaa erityistapetille. Punkki, rock'n'roll, surf ja psykedelinen rock ovat myös hyviä rock-kattokäsitteen alle mahtuvia juttuja.

Klassinen, jazz, soul ja blueskin ovat suositeltavaa musaa. ;D

John Entwhistle soitti yhden ensimmäisistä pop-kappaleen bassosooloista.
Pete Townshend oli taas osana rock-musiikissa 60-luvulla tosissaan käynnistynyttä kilpailua äänenvoimakkuudesta.
Ja Keith Moon on tiettävästi ainoa joka on ajanut Rollsin uima-altaaseen.

-------------- kirjoitti:

John Entwhistle soitti yhden ensimmäisistä pop-kappaleen bassosooloista.
Pete Townshend oli taas osana rock-musiikissa 60-luvulla tosissaan käynnistynyttä kilpailua äänenvoimakkuudesta.
Ja Keith Moon on tiettävästi ainoa joka on ajanut Rollsin uima-altaaseen.

Lue lisää

The Whon musiikki vaikutti suuresti punkin ja heavyn keksimiseen. Vuoden 1965 biisi My Generation osoitti jo, että nämä jätkät soittavat lujaa. Kyseessä on joskus jopa ekaksi punk-biisiksi sanottu kappale.

Äänenvoimakkuuden lisäksi voimasoinnut, säröefekti, feedback ja omanlainen soittotyyli ovat kaikki Pete Townshendin innovaatisuutta. Mutta hän ei ollut bändin ainut merkittävä muusikko: kaikki Whon jätkät veivät jollain tavalla oman soittimensa ilmaisua eteenpäin. Edellä mainitussa My Generation -biisissä tosiaan oli ekoja popkappaleen bassosooloja.

Vuoden 1969 rock-ooppera, Tommy avasi tietä 70-luvun lukemattomille vastaaville laajamittaisille kokeiluille.

Vuonna 1971 ilmestynyt Who's Next -albumi oli ensimmäisiä levyjä, joilla syntetisaattorit ovat niin keskeisessä roolissa. Miettikää kuinka olennainen osa populäärimusiikkia ne ovat olleet jo kasarista saakka.

Virtuositeeteista koostunut bändi, todellakin yksi merkittävimmistä.

merkittävyydestä kirjoitti:

The Whon musiikki vaikutti suuresti punkin ja heavyn keksimiseen. Vuoden 1965 biisi My Generation osoitti jo, että nämä jätkät soittavat lujaa. Kyseessä on joskus jopa ekaksi punk-biisiksi sanottu kappale.

Äänenvoimakkuuden lisäksi voimasoinnut, säröefekti, feedback ja omanlainen soittotyyli ovat kaikki Pete Townshendin innovaatisuutta. Mutta hän ei ollut bändin ainut merkittävä muusikko: kaikki Whon jätkät veivät jollain tavalla oman soittimensa ilmaisua eteenpäin. Edellä mainitussa My Generation -biisissä tosiaan oli ekoja popkappaleen bassosooloja.

Vuoden 1969 rock-ooppera, Tommy avasi tietä 70-luvun lukemattomille vastaaville laajamittaisille kokeiluille.

Vuonna 1971 ilmestynyt Who's Next -albumi oli ensimmäisiä levyjä, joilla syntetisaattorit ovat niin keskeisessä roolissa. Miettikää kuinka olennainen osa populäärimusiikkia ne ovat olleet jo kasarista saakka.

Virtuositeeteista koostunut bändi, todellakin yksi merkittävimmistä.

Lue lisää

todella merkittävä heavyrokin ja hard rokin kannalta, sitä on jopa sanottu kaikkien aikojen ekaksi raskaan rokin biisiksi, eikä itsellä tule kyllä mieleen mitään aiempaa noin säröistä ja rankkaa rock-biisiä.

Jos minä haluan "startata" niin silloin Highwaystar tai Fireball. Ja ausseista myöh. meininkiä The Saintsin this perfect day tai sit No Time. Lähtee käyntiin se joku kone sisällä. Lienekö sitten punkkariksi kääntynyt, en tiedä, mutta hyvältä musiikki kuullostaa kun siitä tykkää!

Ensi vuonna tulee uusi Wilma-albumi, vaan tiedoksi:)

Tämä mun kommentti. Unohin taas kirjautua.