Vanhanpojan

Juu, näin se on.
Vain rintaperillisillä on oikeus lakiosaan testamentista huolimatta. Kun sinulla ei niitä ole, niin voit testamentata koko omaisuutesi kenelle ikinä haluat.

Säilytäthän testamentin varmassa paikassa - ja voisi olla viisasta jossain vaiheessa mainita sille testamentin saajalle ainakin pieni vihje asiasta.

Jos testamentti on vain kotona pöytälaatikossa - ja ensimmäinen poismenosi jälkeen kotiisi tuleva on joku niistä 'muista', niin löytäjälle kiusaus saattaa tulla kovin suureksi ...

miumaux kirjoitti:

Säilytäthän testamentin varmassa paikassa - ja voisi olla viisasta jossain vaiheessa mainita sille testamentin saajalle ainakin pieni vihje asiasta.

Jos testamentti on vain kotona pöytälaatikossa - ja ensimmäinen poismenosi jälkeen kotiisi tuleva on joku niistä 'muista', niin löytäjälle kiusaus saattaa tulla kovin suureksi ...

Lue lisää

Tämä on hyvä pointti. Säilytyspaikan ei kannata olla myöskään liian hyvä jemma, josta sitä sitten aikanaan kukaan ei löydä, jos ei tiedä etsiä. Jos testamenttia ei löydetä, niin kaikkihan menee silloin niille sukulaisperillisille.

Me teimme keskinäisen testamentin juristin avustuksella, ja saman juristin toimistossa on paperin toinen kappale säilytyksessä. Säilytys meni ihan samaan hintaan :D ja itse juristi asiaa ehdotti. Toinen kappale on omassa hallussa.

kaksi kappaletta kirjoitti:

Tämä on hyvä pointti. Säilytyspaikan ei kannata olla myöskään liian hyvä jemma, josta sitä sitten aikanaan kukaan ei löydä, jos ei tiedä etsiä. Jos testamenttia ei löydetä, niin kaikkihan menee silloin niille sukulaisperillisille.

Me teimme keskinäisen testamentin juristin avustuksella, ja saman juristin toimistossa on paperin toinen kappale säilytyksessä. Säilytys meni ihan samaan hintaan :D ja itse juristi asiaa ehdotti. Toinen kappale on omassa hallussa.

Lue lisää

Testamentin kaksoiskappaleen säilyttäminen sen laatineen juristin hallussa ei välttämättä takaa sitä, että testamentti testaattorin kuoltua putkahtaa esiin. Toki silloin, kun testaattoreita on kaksi (keskinäinen testamentti), toisen kuoltua (elleivät kuole samanaikaisesti) toinen tietää, missä kaksoiskappale on. Mutta entä muut testamentinsaajat, mistä he tietävät testamenttia kysellä? Varmassa paikassa pitäisi tällöin olla tieto siitä, mistä testamentti löytyy.

Entäpä kun tuo juristi kuolee? Jos on kyseessä pikku toimisto, se usein "kuolee" juristin mukana. Tärkeitä papereita toki kuolinpesän tulisi säilyttää tietyn ajan, mutta mitenkään varmaa niiden säilyminen ei ole. Ja mistä niitä sitten taas osattaisiin kysellä, kun toimisto on lakannut olemasta?

Tällaiseen säilyttämiseen liittyy myös testamentin peruuttamisen/muuttamisen ongelma. Jos testaattorin omaa kappaletta hänen kuoltuaan ei löydy, herää kysymys, oliko testaattori peruuttanut testamenttinsa hävittämällä sen. Se, että kaksoiskappale löytyy juristin toimistosta, ei ilman muuta merkitse sitä, että tuo asiakirja ilmaisisi perittävän viimeisen tahdon. (Näyttövelvollinen on kuitenkin se, joka väittää testaattorin peruuttaneen testamenttinsa.)

Mielestäni paras paikka testamentin, kuten muidenkin tärkeiden asiakirjojen (osakekirja) säilyttämiseen on pankin tallelokero.

nix nax kirjoitti:

Testamentin kaksoiskappaleen säilyttäminen sen laatineen juristin hallussa ei välttämättä takaa sitä, että testamentti testaattorin kuoltua putkahtaa esiin. Toki silloin, kun testaattoreita on kaksi (keskinäinen testamentti), toisen kuoltua (elleivät kuole samanaikaisesti) toinen tietää, missä kaksoiskappale on. Mutta entä muut testamentinsaajat, mistä he tietävät testamenttia kysellä? Varmassa paikassa pitäisi tällöin olla tieto siitä, mistä testamentti löytyy.

Entäpä kun tuo juristi kuolee? Jos on kyseessä pikku toimisto, se usein "kuolee" juristin mukana. Tärkeitä papereita toki kuolinpesän tulisi säilyttää tietyn ajan, mutta mitenkään varmaa niiden säilyminen ei ole. Ja mistä niitä sitten taas osattaisiin kysellä, kun toimisto on lakannut olemasta?

Tällaiseen säilyttämiseen liittyy myös testamentin peruuttamisen/muuttamisen ongelma. Jos testaattorin omaa kappaletta hänen kuoltuaan ei löydy, herää kysymys, oliko testaattori peruuttanut testamenttinsa hävittämällä sen. Se, että kaksoiskappale löytyy juristin toimistosta, ei ilman muuta merkitse sitä, että tuo asiakirja ilmaisisi perittävän viimeisen tahdon. (Näyttövelvollinen on kuitenkin se, joka väittää testaattorin peruuttaneen testamenttinsa.)

Mielestäni paras paikka testamentin, kuten muidenkin tärkeiden asiakirjojen (osakekirja) säilyttämiseen on pankin tallelokero.

Lue lisää

"Mielestäni paras paikka testamentin, kuten muidenkin tärkeiden asiakirjojen (osakekirja) säilyttämiseen on pankin tallelokero."

Näin varmasti on, siellä meilläkin on se toinen kappale. ;) Ja tarkoituksena on kyllä pitää aika ajoin tilannetta sen verran silmällä, että jos juristi kupsahtaa/saa firmansa konkkaan, niin viimeisen tahtomme toteutuminen ei sillä vaarannu.

Mutta oletetaan tilanne, että aloittajan kaltainen vanhapoika kuolee, ja testamentti on pankin tallelokerossa. Muuta kappaletta testamentista ei ole tai sitä ei nyt oletuksen vuoksi löydy. Jos lapseton kuolee, niin kuka on oikeutettu avaamaan hänen nimellään olleen pankkilokeron? Ja löytämään sieltä testamentin? Eikö se ole aloittajan kaltaisessa tapauksessa lähimmät perilliset, esim. nämä sisarustenlapset? Ja jos taas he ovat oikeutettuja avaamaan lokeron, niin mikä estää heitä silloin lukemasta sieltä löytämäänsä testamenttia ja niin halutessaan hävittämään sen? Silloin oltaisiin samassa tilanteessa, jota joku ennakoi esimerkissä piironginlaatikosta löytyvästä testamentista.

kaksi kappaletta kirjoitti:

"Mielestäni paras paikka testamentin, kuten muidenkin tärkeiden asiakirjojen (osakekirja) säilyttämiseen on pankin tallelokero."

Näin varmasti on, siellä meilläkin on se toinen kappale. ;) Ja tarkoituksena on kyllä pitää aika ajoin tilannetta sen verran silmällä, että jos juristi kupsahtaa/saa firmansa konkkaan, niin viimeisen tahtomme toteutuminen ei sillä vaarannu.

Mutta oletetaan tilanne, että aloittajan kaltainen vanhapoika kuolee, ja testamentti on pankin tallelokerossa. Muuta kappaletta testamentista ei ole tai sitä ei nyt oletuksen vuoksi löydy. Jos lapseton kuolee, niin kuka on oikeutettu avaamaan hänen nimellään olleen pankkilokeron? Ja löytämään sieltä testamentin? Eikö se ole aloittajan kaltaisessa tapauksessa lähimmät perilliset, esim. nämä sisarustenlapset? Ja jos taas he ovat oikeutettuja avaamaan lokeron, niin mikä estää heitä silloin lukemasta sieltä löytämäänsä testamenttia ja niin halutessaan hävittämään sen? Silloin oltaisiin samassa tilanteessa, jota joku ennakoi esimerkissä piironginlaatikosta löytyvästä testamentista.

Lue lisää

Ehkä aikaisemmin vainajan tallelokerolla käynti on ollut "villiä", mutta kyllä jo nykyään pankin toimihenkilöt valvovat ettei se ensiksi lokerolle ehtinyt sitä omin lupineen tyhjennä. Avaamisesta tehdään kahden virkailijan allekirjoittama pöytäkirja ja pankin toimihenkilöt lukevat lokeron papereita läpi ja jos löytävät niiden joukosta testamentin, kirjaavat ylös kenelle alkuperäiskappale on luovutettu ja useimmiten ottavat valokopionkin siitä pankille talteen. Pankki voi joutua vahingonkorvausvastuuseen jos se ei noudata riittävää huolellisuutta lokeroiden valvonnassa ja joka tapauksessa testamentin hävittäjän henkilöllisyys saadaan varmasti tietoon.

Pienen asianajotoimiston/lakiasiaintoimiston konkurssi, lakimiehen kuolema, tai vaikka takavarikko toimistossa voivat olla todellisia ongelmia. Olettaisin tosin että jokainen vastuullinen asianajaja on jo omassa testamentissaan nimennyt testamenttinsa toimeksipanijaksi toisen AA:n, ihan jo omien perillistensäkin oikeusturvan takia sillä ei se toimiston alasajo ole välttämättä helppoa asiantuntijallekaan. Kannattaa suosia sellaisia toimistoja joissa on useampi kuin yksi osakas. Olisi hyvä jos lakiin asianajajista lisättäisiin mahdollisuus asianajajaliitolle hakea epäselvissä tapauksissa pesänselvittäjän määräystä kuolleen asianajajan pesää selvittämään tai sitten virallisselvitys pitäisi tehdä asianajajien pesissä pakolliseksi. Jo se, että maallikot pääsevät ylipäätään pesän osakkuuden perusteella tutkimaan toimiston papereita, on melko ongelmallista asiakkaille joiden olisi voitava luottaa asianajosalaisuuksien säilymiseen. Pitäisin itsestään selvänä, että käräjäoikeus ei missään olosuhteissa anna pesänselvittäjän määräystä asianajajan kuolinpesään muulle kuin toiselle asianajajalle.

maallikkojuristi kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin vainajan tallelokerolla käynti on ollut "villiä", mutta kyllä jo nykyään pankin toimihenkilöt valvovat ettei se ensiksi lokerolle ehtinyt sitä omin lupineen tyhjennä. Avaamisesta tehdään kahden virkailijan allekirjoittama pöytäkirja ja pankin toimihenkilöt lukevat lokeron papereita läpi ja jos löytävät niiden joukosta testamentin, kirjaavat ylös kenelle alkuperäiskappale on luovutettu ja useimmiten ottavat valokopionkin siitä pankille talteen. Pankki voi joutua vahingonkorvausvastuuseen jos se ei noudata riittävää huolellisuutta lokeroiden valvonnassa ja joka tapauksessa testamentin hävittäjän henkilöllisyys saadaan varmasti tietoon.

Pienen asianajotoimiston/lakiasiaintoimiston konkurssi, lakimiehen kuolema, tai vaikka takavarikko toimistossa voivat olla todellisia ongelmia. Olettaisin tosin että jokainen vastuullinen asianajaja on jo omassa testamentissaan nimennyt testamenttinsa toimeksipanijaksi toisen AA:n, ihan jo omien perillistensäkin oikeusturvan takia sillä ei se toimiston alasajo ole välttämättä helppoa asiantuntijallekaan. Kannattaa suosia sellaisia toimistoja joissa on useampi kuin yksi osakas. Olisi hyvä jos lakiin asianajajista lisättäisiin mahdollisuus asianajajaliitolle hakea epäselvissä tapauksissa pesänselvittäjän määräystä kuolleen asianajajan pesää selvittämään tai sitten virallisselvitys pitäisi tehdä asianajajien pesissä pakolliseksi. Jo se, että maallikot pääsevät ylipäätään pesän osakkuuden perusteella tutkimaan toimiston papereita, on melko ongelmallista asiakkaille joiden olisi voitava luottaa asianajosalaisuuksien säilymiseen. Pitäisin itsestään selvänä, että käräjäoikeus ei missään olosuhteissa anna pesänselvittäjän määräystä asianajajan kuolinpesään muulle kuin toiselle asianajajalle.

Lue lisää

Tärkeä asia tuo säilytys. Nyt testamenttini on omassa paloturvakaapissa komerossa helposti kannettavissa pois ja vain yksi kopio on minulla. Toinen jäi Oikeusaputoimiston juristille. Nyt aionkin oman kappaleeni siirtää pankin säilytykseen. Ja kai se on jollekin kerrottava, että se on siellä.

Testamentti kirjoitti:

Tärkeä asia tuo säilytys. Nyt testamenttini on omassa paloturvakaapissa komerossa helposti kannettavissa pois ja vain yksi kopio on minulla. Toinen jäi Oikeusaputoimiston juristille. Nyt aionkin oman kappaleeni siirtää pankin säilytykseen. Ja kai se on jollekin kerrottava, että se on siellä.

Lue lisää

Vapaan tahtosi laillisuus testamenttisi sisällön ja salaamisen osalta, sekä testamentin varma säilyttäminen tulivat vastauksista selviksi.

Perintökaari on kehitetty sukupolvien aikana, joten mieti myös mitä henkistä rasitetta jätät perillisillesi ja etenkin näille edunsaajille. Mielestäni edunsaajain ja muiden perillisten väliselle kanssakäymiselle perunkirjoituksen jälkeen olisi eduksi, että kertoisit nyt eläessäsi heille miehekkäästi testamenttisi määräykset ja nimenomaan omat perustelusi määräyksillesi. Ehdit itse kokea tahtosi aiheuttamat reaktiot ja näin voit parhaiten tasotella edunsaajain tulevaa suhdetta syrjäyttämiisi perillisiin.

seuraamuksia katsellut kirjoitti:

Vapaan tahtosi laillisuus testamenttisi sisällön ja salaamisen osalta, sekä testamentin varma säilyttäminen tulivat vastauksista selviksi.

Perintökaari on kehitetty sukupolvien aikana, joten mieti myös mitä henkistä rasitetta jätät perillisillesi ja etenkin näille edunsaajille. Mielestäni edunsaajain ja muiden perillisten väliselle kanssakäymiselle perunkirjoituksen jälkeen olisi eduksi, että kertoisit nyt eläessäsi heille miehekkäästi testamenttisi määräykset ja nimenomaan omat perustelusi määräyksillesi. Ehdit itse kokea tahtosi aiheuttamat reaktiot ja näin voit parhaiten tasotella edunsaajain tulevaa suhdetta syrjäyttämiisi perillisiin.

Lue lisää

Kun kysymyksessä aloittajan tapaan on lapseton henkilö, en näe tarpeellisena ehdottamaasi edunsaajien ja perillisten valmistelua etukäteen. Toisin olisi, jos vanhempi haluaisi testamentata suurimman osan yhdelle lapselleen muiden jäädessä lakiosien varaan. Jos lapsettoman sisarukset tai näiden lapset jäävät ilman lapsettoman perintöä, jonka tämä on halunnut testamentata parhaalle shakkikaverilleen tai kissojen katastrofiyhdistykselle (esimerkin vuoksi vain), niin on perillisten ongelma, jos he ottavat asiasta itseensä.

Tietämättä mitä aloittajalta on perinnöksi jäämässä, niin ajatellaanpa tilannetta, jossa perinnönjättäjältä jää jonkin verran kiinteää omaisuutta. Jos perintöön oikeutettuja (esim. sisaruksia tai näiden lapsia) on useita, menee hiukan isompikin omaisuus pieniin osasiin. Testamentilla jonkun hyväksi voi perinnönjättäjä turvata ehkä itselleen tärkeän arvon omaisuutensa pysymisestä yhtenäisenä. Minusta silloin, kun joku täältä lähtee, on ensisijaisena suru hänen lähdöstään. Jos joku sisarentytär haluaa tuntea henkistä rasitetta jäädessään ilman "toisen asteen" perintöä, niin eiköhän se kerro riittävästi, oliko kyseinen henkilö perintöön oikeutettukaan, siis moraalisesti ajatellen.

vai ratkaiseeko kirjoitti:

Kun kysymyksessä aloittajan tapaan on lapseton henkilö, en näe tarpeellisena ehdottamaasi edunsaajien ja perillisten valmistelua etukäteen. Toisin olisi, jos vanhempi haluaisi testamentata suurimman osan yhdelle lapselleen muiden jäädessä lakiosien varaan. Jos lapsettoman sisarukset tai näiden lapset jäävät ilman lapsettoman perintöä, jonka tämä on halunnut testamentata parhaalle shakkikaverilleen tai kissojen katastrofiyhdistykselle (esimerkin vuoksi vain), niin on perillisten ongelma, jos he ottavat asiasta itseensä.

Tietämättä mitä aloittajalta on perinnöksi jäämässä, niin ajatellaanpa tilannetta, jossa perinnönjättäjältä jää jonkin verran kiinteää omaisuutta. Jos perintöön oikeutettuja (esim. sisaruksia tai näiden lapsia) on useita, menee hiukan isompikin omaisuus pieniin osasiin. Testamentilla jonkun hyväksi voi perinnönjättäjä turvata ehkä itselleen tärkeän arvon omaisuutensa pysymisestä yhtenäisenä. Minusta silloin, kun joku täältä lähtee, on ensisijaisena suru hänen lähdöstään. Jos joku sisarentytär haluaa tuntea henkistä rasitetta jäädessään ilman "toisen asteen" perintöä, niin eiköhän se kerro riittävästi, oliko kyseinen henkilö perintöön oikeutettukaan, siis moraalisesti ajatellen.

Lue lisää

Kysymyksessä on pieni tila (nykyisin "elinkelvoton") ja siellä peruskuntoinen talo ja koneita. Irtainta ja rahaa on hiukan säästynyt. Rahallisesti yhteensä ei kovin suuri summa. Metsä,pelto ja talo kuuluvat mielestäni yhteen tällä tilalla. Ehkä voisi määrätä maksettavaksi rahaa muille, saajia olisi silloin jo aikamoinen liuta. Ehkäpä se estäisi huonot välit maan saajan kanssa. Pitää myös miettiä jos kertoisi suvulle etukäteen miten aion menetellä tämän maapaikan kanssa. Ei ole helppoja nämä perintö- ja sukulaissuhdeasiat. Näyttää olevan monta huomioonotettavaa asiaa.

Testamentti kirjoitti:

Kysymyksessä on pieni tila (nykyisin "elinkelvoton") ja siellä peruskuntoinen talo ja koneita. Irtainta ja rahaa on hiukan säästynyt. Rahallisesti yhteensä ei kovin suuri summa. Metsä,pelto ja talo kuuluvat mielestäni yhteen tällä tilalla. Ehkä voisi määrätä maksettavaksi rahaa muille, saajia olisi silloin jo aikamoinen liuta. Ehkäpä se estäisi huonot välit maan saajan kanssa. Pitää myös miettiä jos kertoisi suvulle etukäteen miten aion menetellä tämän maapaikan kanssa. Ei ole helppoja nämä perintö- ja sukulaissuhdeasiat. Näyttää olevan monta huomioonotettavaa asiaa.

Lue lisää

Harkitsevuutesi ja jäämistö tietojesi kertomisen takia haluan lieventää aiempaa mielenilmaisuani.

Et ole poikkeus testaattoreista, jotka haluavat vielä haudan takaa turvata raskaan elämäntyönsä (pientilansa) pysyvän jakamattomana ja samalla uskovat omistuksen pysyvän suvussa.
Keskustele edes edunsaajaksi valitsemasi henkilön kanssa hänen halustaan ja taloudellisista mahdollisuuksistaan maksaa jotain määräämiäsi osuuksia perillisillesi.
Ellet halua kertoa jo nyt muille perillisille ratkaisuasi, niin laadi edes edunsaajan asemaa helpottava kirje testamentin mukana luettavaksi, jossa kerrot viimeisen tahtosi perustelut.
Toimi silti niin, mikä sinusta tuntuu oikealta, koska jokainen tuleva perikunta on ainutkertainen joukko ihmisiä asenteinensa.

Lähtökohtaisesti lait on tarkoitettu jokaisen ymmärrettäväksi ja vika on silloin lain laatijassa jos tarkoitus ei aukene. Joten jospa lukisit vastauksen ensin suoraan laista ja kysyisit sitten mikäli ei selviä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L10
10 LUKU Testamentin tekemisestä ja peruuttamisesta

Vaikea asia. Ehkäpä pitäisi myydä jollekin, joka näkee asian samoin. Rahathan on sitten helppo jakaa. Elämässä ei kaikki aina mene niin kuin itsestä tuntuu ja on itselle arvokkainta.
Alaikäiselle, opiskelijalle ja köyhälle ei kannata yleensä antaa, kun eivät pysty ylläpitämään. Samoin, jos antaa isommalle joukolle, ei tahdota päästä yhteisymmärrykseen.
Tavaraan ei pitäisi koskaan niin kiintyä, etteikö siitä voisi luopua. Onnea etsintään.

"onko hänellä varaa maksaa perintöveroa."
"kiinteistö ei mene kaupaksi"

Perintöverotusarvo on luovutushinta, eli se hinta jolla sen saa myytyä. Jos ei mene kuin 5 eurolla silloin verotetaan, sitä viittä euroa, eli ei se koskaan noin mene. Toisaalta eihän se ole verottajan vika jos ihmiset arvostavat ylihintaiseksi omaisuutensa ja siitä sitten maksavat veroa taulukon mukaan.

Jotainpientä kirjoitti:

"onko hänellä varaa maksaa perintöveroa."
"kiinteistö ei mene kaupaksi"

Perintöverotusarvo on luovutushinta, eli se hinta jolla sen saa myytyä. Jos ei mene kuin 5 eurolla silloin verotetaan, sitä viittä euroa, eli ei se koskaan noin mene. Toisaalta eihän se ole verottajan vika jos ihmiset arvostavat ylihintaiseksi omaisuutensa ja siitä sitten maksavat veroa taulukon mukaan.

Lue lisää

Olisikohan ihan noin? Verikarhuhan on heti kimpussa testaattorin päästyä hautaan, ja taitaa verottaa oman arvionsa mukaan, eli siihen hintaan, josta on kiinteistöveroa maksettu. Vai vaatisiko hinta-arvion joltain kiinteistönvälittäjältä? Jos myyntiin menee vuosia, voi perintöverot langeta maksettavaksi paljon aikaisemmin. Palauttaneeko verottaja sitten ylimääräiset summat, kun kiinteistön luovuttaa muutamalla kymppitonnilla uudelle omistajalle?

Ihan perintö ja lahjaverolain 9.1 sanoo, että kuolinhetken luovutushinta on perintöveron peruste. Kiinteistöverotusarvo ei kelpaa oikeastaan mihinkään muuhun kuin kiinteistöverotukseen.

Paras on hankkia ulkopuolinen arvio arvosta ja ainakin vaatia oikaisua perintöverosta jos eivät heti usko. Tietenkin jos myy, jollain hinnalla ei läheiselle, aika paha verottajan on sanoa, että hinta oli väärä. Pakko niiden on hyväksyä myös pakkohuutokaupan arvo, joka on saatu syyskuun kolmantena maanantaina klo 9 aamusta vesisateessa, sekin on käypä arvo.

Verottaja palauttelee sitten rahat kyllä kunhan osoittaa heidän päätöksen vääräksi. Tietenkin jos paikallisessa hintatasossa tapahtuu kuoleman jälkeen jotain merkillistä voi olla vaikeaa saada oikaisua. Aika raja oikaisulle on 5 seuraavaa kalenterivuotta.