Legenda
Seuraava tarinani kertoo miten syntyy legendoja, niin meistä ihmisistä kertovia kuin paikannimiäkin.
Kesäkuun alku on harvoin niin lämmin kuin nyt oli, tai sanotaan suorastaan kuuma. Oli vuosi 2000, kolme miestä kulki Kaldoaivin erämaan laitamilla Näätämön kylää kohden. He olivat tulossa Näätämöjoelta. Joki laskee Jäämereen Inarin kunnan koillisessa osassa, aivan Suomi-neidon päässä. Viikon työ oli saatu valmiiksi, kahdeksan kilometriä oli matkaa kuljettavana. Kaksi miehistä käveli ja edellä meni porukan etumies mönkijällä, joka veti peräkärryä. Kuormassa oli porukan työkalut, aggregaatti, teltat ja rinkat, joten kuormaa oli ja vauhti siksikin hidasta, kävelyvauhtia.
”Kyllä luulisi turistien kelpaavan, kun oomma tehneet noin hyät suojat, ja on puita liiterin täysi ja wc tyhjä”, selvitti toinen jalkamiehistä. ”Äkkiäkös ne tuon sotkee ja paskoo”, tuumasi puolestaan toinen, jo useampaan otteeseen lyhyellä työsuhteella ollut velvoitetyömies. Päivä oli iltapäivän puolella ja ilma hehkui kuumana, ei edes pienin tuulen vire tuonut Jäämeren terveisiä. Sitä kyllä jo kaipaili, sillä aamusta asti oli tehty kovasti töitä, ettei enää ensiviikolla tarvitsisi tulla tänne. ”Mulla on jano”, totesi toinen jalan matkaava. ”Niin on mullakin. Saat olla varma, että kun päästään kylälle, otan kyllä jääkylmän kaltsun”, vastasi toinen. ”Joo oomma ansainneet sen.”
Äkkiä edellä ajanut nousi seisomaan koneen jalustoille, pää pyöri joka suuntaan ja kaveri veteli ilmaa isoon nenäänsä äänekkäästi. ”Tuoksuuko teidän neniin oluen sulotuoksu?” se kysäisi katsomatta miehiin. Voitte arvata, että kaksi selkää suoristui ja kaksi nenää alkoi nuuskia ilmaa innolla. Päät kääntyilivät puoleen ja toiseen, mutta eivät he mitään haistaneet, paitsi sen mellevän hienhajun, joka jokaisesta ukosta irtosi. ”Ei täällä mikään haise.” ”Ei haise ei, ei olut ainakaan.” Pettyneet pään puistelut lopettivat tämän harhan.
Mentiin hiljaisuudessa joitain satoja metrejä ja taas kuski nousi seisomaan ja nuuski ilmaa. Aivan yhtä innoissaan kaverit jeesasivat, mutta ei saatu vainua, ei. Taas mentiin jokunen sata metriä, ehkä pidempään kuin aiemmalla kerralla, ja taas nuuskittiin, mutta enää vain toinen jalkamiehistä jaksoi laiskasti nostaa nenäänsä. Toinen puolestaan nosti silmänsä maasta sen verran, että näki mitä etumiehen päässä liikkui, lieneekö tottunut jo tämän ajoittaiseen sekopäisyyteen.
Hanhenmarssi jatkui tuskaisena, kunnes yhtäkkiä mönkijää ajanut seisoi jarrulle ja kysyi tiukalla äänellä: ”Ettekö te perkele haista tuota oluen hajua?” Ja ukot nuuskivat, mutta ei tullut vainua. Into lopahti niille sijoilleen, paitsi siltä kuskilta. Se hyppäsi koneen päältä ja lähti kuljeskelemaan komeaa kanervien peittämää kuolpunaa, jossa oli porojen ja eroosion syövyttämiä hienoja hiekkalaikkuja. Kaikki oli jäljetöntä, mutta pian aikaa oli hietikoissa kuskin jalan jälkiä paljonkin, sillä ensi alkuun pyörimisessä ei ollut mitään tolkkua. Kaksi muuta istahtivat männyn luomaan varjoon ja katselivat, miten mies sekoaa. Kuljettu kehä pieneni ja pieneni, kunnes mies lopulta putosi polviensa varaan yhden hiekkaisen laikun reunaan. ”Jahas, loppu tuli”, arvelivat kaverit ja heidän kävi sääliksi etumiestä.
Pari raskasta ja syvää vetoa polttavan kuumaa kuolpunan ilmaa keuhkoihin, syvä kumarrus ja sitten kuski alkoi kaivaa, heitti hiekkaa kahta puolen isoilla käsillään. Kuoppa syveni ainakin puoleen metriin, ja siellä hiekka oli märkää ja kylmää. Pieni paussi ja sitten nousi kuopasta kolme ehjää ja täysinäistä olutpulloa, niiden etiketit loistivat kultaisen ja mustan väreissä. Kun huurteinen olut kirveli kurkussa ja valoi voimia väsyneisiin työmiehiin, niin usko joidenkin haaveiden toteumiseen tuntui ilmeiseltä.
Loppumatka meni kuin siivillä ja ihailu, jonka mönkijällä ajava etumies sai osakseen, oli käsin kosketeltavaa. Nyt rintarinnan perässä kulkevat kaverukset ihmettelivät, että minkälainen vainu tuolla kaupungista karanneella oikein olikaan. Haistaa nyt kilometrien päästä ja vielä maan sisältä olut, juuri silloin kun sitä eniten kaivattiin. Kaverit päättivät antaa paikalle nimeksi Legendakuolpuna, sellaisena se nykyisin tunnetaankin. Edellä ajavan etumiehen kujeileva ilme oli kuin tarina itse, ja se on tosi.
Legenda
ajanmittaaja
0
1756
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä753434Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5633229- 412892
- 492082
SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3151876Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201865Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap121855Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1411477Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261281Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,651270