Legenda
Seuraava tarinani kertoo miten syntyy legendoja, niin meistä ihmisistä kertovia kuin paikannimiäkin.
Kesäkuun alku on harvoin niin lämmin kuin nyt oli, tai sanotaan suorastaan kuuma. Oli vuosi 2000, kolme miestä kulki Kaldoaivin erämaan laitamilla Näätämön kylää kohden. He olivat tulossa Näätämöjoelta. Joki laskee Jäämereen Inarin kunnan koillisessa osassa, aivan Suomi-neidon päässä. Viikon työ oli saatu valmiiksi, kahdeksan kilometriä oli matkaa kuljettavana. Kaksi miehistä käveli ja edellä meni porukan etumies mönkijällä, joka veti peräkärryä. Kuormassa oli porukan työkalut, aggregaatti, teltat ja rinkat, joten kuormaa oli ja vauhti siksikin hidasta, kävelyvauhtia.
”Kyllä luulisi turistien kelpaavan, kun oomma tehneet noin hyät suojat, ja on puita liiterin täysi ja wc tyhjä”, selvitti toinen jalkamiehistä. ”Äkkiäkös ne tuon sotkee ja paskoo”, tuumasi puolestaan toinen, jo useampaan otteeseen lyhyellä työsuhteella ollut velvoitetyömies. Päivä oli iltapäivän puolella ja ilma hehkui kuumana, ei edes pienin tuulen vire tuonut Jäämeren terveisiä. Sitä kyllä jo kaipaili, sillä aamusta asti oli tehty kovasti töitä, ettei enää ensiviikolla tarvitsisi tulla tänne. ”Mulla on jano”, totesi toinen jalan matkaava. ”Niin on mullakin. Saat olla varma, että kun päästään kylälle, otan kyllä jääkylmän kaltsun”, vastasi toinen. ”Joo oomma ansainneet sen.”
Äkkiä edellä ajanut nousi seisomaan koneen jalustoille, pää pyöri joka suuntaan ja kaveri veteli ilmaa isoon nenäänsä äänekkäästi. ”Tuoksuuko teidän neniin oluen sulotuoksu?” se kysäisi katsomatta miehiin. Voitte arvata, että kaksi selkää suoristui ja kaksi nenää alkoi nuuskia ilmaa innolla. Päät kääntyilivät puoleen ja toiseen, mutta eivät he mitään haistaneet, paitsi sen mellevän hienhajun, joka jokaisesta ukosta irtosi. ”Ei täällä mikään haise.” ”Ei haise ei, ei olut ainakaan.” Pettyneet pään puistelut lopettivat tämän harhan.
Mentiin hiljaisuudessa joitain satoja metrejä ja taas kuski nousi seisomaan ja nuuski ilmaa. Aivan yhtä innoissaan kaverit jeesasivat, mutta ei saatu vainua, ei. Taas mentiin jokunen sata metriä, ehkä pidempään kuin aiemmalla kerralla, ja taas nuuskittiin, mutta enää vain toinen jalkamiehistä jaksoi laiskasti nostaa nenäänsä. Toinen puolestaan nosti silmänsä maasta sen verran, että näki mitä etumiehen päässä liikkui, lieneekö tottunut jo tämän ajoittaiseen sekopäisyyteen.
Hanhenmarssi jatkui tuskaisena, kunnes yhtäkkiä mönkijää ajanut seisoi jarrulle ja kysyi tiukalla äänellä: ”Ettekö te perkele haista tuota oluen hajua?” Ja ukot nuuskivat, mutta ei tullut vainua. Into lopahti niille sijoilleen, paitsi siltä kuskilta. Se hyppäsi koneen päältä ja lähti kuljeskelemaan komeaa kanervien peittämää kuolpunaa, jossa oli porojen ja eroosion syövyttämiä hienoja hiekkalaikkuja. Kaikki oli jäljetöntä, mutta pian aikaa oli hietikoissa kuskin jalan jälkiä paljonkin, sillä ensi alkuun pyörimisessä ei ollut mitään tolkkua. Kaksi muuta istahtivat männyn luomaan varjoon ja katselivat, miten mies sekoaa. Kuljettu kehä pieneni ja pieneni, kunnes mies lopulta putosi polviensa varaan yhden hiekkaisen laikun reunaan. ”Jahas, loppu tuli”, arvelivat kaverit ja heidän kävi sääliksi etumiestä.
Pari raskasta ja syvää vetoa polttavan kuumaa kuolpunan ilmaa keuhkoihin, syvä kumarrus ja sitten kuski alkoi kaivaa, heitti hiekkaa kahta puolen isoilla käsillään. Kuoppa syveni ainakin puoleen metriin, ja siellä hiekka oli märkää ja kylmää. Pieni paussi ja sitten nousi kuopasta kolme ehjää ja täysinäistä olutpulloa, niiden etiketit loistivat kultaisen ja mustan väreissä. Kun huurteinen olut kirveli kurkussa ja valoi voimia väsyneisiin työmiehiin, niin usko joidenkin haaveiden toteumiseen tuntui ilmeiseltä.
Loppumatka meni kuin siivillä ja ihailu, jonka mönkijällä ajava etumies sai osakseen, oli käsin kosketeltavaa. Nyt rintarinnan perässä kulkevat kaverukset ihmettelivät, että minkälainen vainu tuolla kaupungista karanneella oikein olikaan. Haistaa nyt kilometrien päästä ja vielä maan sisältä olut, juuri silloin kun sitä eniten kaivattiin. Kaverit päättivät antaa paikalle nimeksi Legendakuolpuna, sellaisena se nykyisin tunnetaankin. Edellä ajavan etumiehen kujeileva ilme oli kuin tarina itse, ja se on tosi.
Legenda
ajanmittaaja
0
1770
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo198466657-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2742750- 1341707
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671401Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2031357J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641124By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741077- 591057
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761051