11-vuotias tyttäreni on opiskellut lyömäsoittimia, ennen kaikkea rumpuja, mutta myös marimbaa jonkun verran. Nyt häntä kosiskellaan virolaiseen nuorisobändiin rumpaliksi, eikä syyttä, tyttö on ikäisekseen hyvä, mutta vielä amatööri. Lukee tosin nuotteja,
mutta ei ole prima vista. Tuo ikäero isänä kauhistuttaa, muut bändiläiset ovat 14-17 vuotiaita. Bändi on ammatti-ihmisten ideoima, mikä voisi antaa mahdollisuuden..., mutta mitä vielä muuta.
Olen päättänyt sanoa kiitos ei, mutta mitä te tekisitte.
Minulla on pieni ongelma.
Juro-Ukko
47
1515
Vastaukset
- siveysvyö...
isälle avaimet...
virolaiset on kuule hetkunketkun-sakkia- Pirre*
typeriä kommentteja, kun aivan lapsesta on kysymys.
- on on
Pirre* kirjoitti:
typeriä kommentteja, kun aivan lapsesta on kysymys.
kysymyskin!
- Pirre*
on on kirjoitti:
kysymyskin!
Sinusta, ja miksihän?
- seni leiki!
Pirre* kirjoitti:
Sinusta, ja miksihän?
Ainoa lahjakas rumpalinraakile tämäkö tyttö. Hakekoon nuoriso ikäisensä rumpalin.
seni leiki! kirjoitti:
Ainoa lahjakas rumpalinraakile tämäkö tyttö. Hakekoon nuoriso ikäisensä rumpalin.
Mutta rumasti sanoit..
- kutriina : )
Tyttösi on vielä lapsi. Koulunkäynti ja kaveripiiri ehkä olisi parmpi vaihtoehto, ainakin minun mielestä.
Ei tuon ikäinen voi viellä käydä Virossa tai muuallakaan keikoilla. Sinun pitäisi olla aina mukana.
Haluaako tyttö itse vielä tuota mahdollista menestystä tms, vai onko se vain sinun toiveesi. - hande
Jos toimintaa pääsisi valvomaan jotenkin.
Saattaa olla tytön elämänura kysymyksessä.
Tosin kovin nuori hän on.
Onko hän kypsä ikäisekseen? - Pirre*
vielä lupaa, ainakaan ellen itse olisi mukana keikoilla.
- Tonttu Tallukka
ikäero toisiin, sanoisinko liian suuri tuossa iässä.
Lapsuus ei nykyisin ole liian pitkä. - Hömppähullu Joulupukki
Hyviä rumpaleita on harvassa.
Muutako lisää peltejä, ym.ta kilikuttimia.
Kivaahan sinunkin seurata, ko tyär soittaa ja nauttii osaamisestaan.
Pidät vaan huolen, että koulu ei kärsi touhusta.
Sanot, että niin kauan saat tukea ja uusia vermeitä touhuus, kun koulu menee hyvin, mutta jos harastus alkaa haittaan opintoja, niin isi lopettaa tukemasta. Pellit maksaa,ja kalvoja kuluu sekä keppejä katkeilee, eikä lainavehkeillä ole kiva soitella.
Voi olla että koulumenestyskin paranee.
Musiikki on hyvä harrastus, minä en jarruttaisi yhtään. Enkä ole jarruttanutkaan. Voipi olla että soitin vaihtuu vielä joksikin muuksikin, ja epäilen näin käyvänkin.- Juro-Ukko
...on pukin listalla ja vielä kilikalikello, siis lehmänkello.
- Juro-Ukko
Kysymyksessä ei olisi ymmärrykseni mukaan mikään varsinainen keikkabändi, vaan nk. tv ja videoprojekti, mutta itse tiedän, että jos kysyntää tulee, niin se on menoksi, rahastajia löytyy kyllä.
Aloitus oli huono, koska itse tiedän, että opiskelun ohella praktiikkaa tarvitaan, muuten mielenkiinto häviää, mutta miten sen praktiikan toteuttaa, se on toinen juttu. Itselle se karmeus toteutui 7-vuotiaana Tarvan ohjelmassa, kun jouduin soittamaan säkkijärven polkan. Olin täysin kipsissä, mutta onneksi Pihlajamaan opit olivat syöpyneet lähtemättömästi aivoihin.- tuotua
esiin sekä tyttösi, että oman erinomaisuutesi.Yhdelläkertaa.
- on arvaamaton
asia, kuten varmaankin tiennet?
tuotua kirjoitti:
esiin sekä tyttösi, että oman erinomaisuutesi.Yhdelläkertaa.
on kyse! Vai eikö?
Miksi ei saa kertoa esim. lapsensa tai omasta lahjakkuudesta?
Kyllä näitä eriasteisia valituksia tällä palstalla on pilvin pimein, joten yritetään olla tämänlaatuisissa kirjoituksissa edes korrekteja.
Ps. Kehutaan mieluumin itseämme, kuin haukutaan muita!- Juro-Ukko
tuotua kirjoitti:
esiin sekä tyttösi, että oman erinomaisuutesi.Yhdelläkertaa.
jos minä olen pöllö, mutta minulla on maailman paras lapsi, ainakin omasta mielestäni, enkä koskaan vaihtaisi pois isän rooliani, mikä on minulle suotu.
- Hömppähullu Joulupukki
että tuo kurttu kuuluu jo kuvioihin, sillä moni rumpali soittaa sitäki. Seki on vähän semmosta reteetä meininkiä.
Mites turpahöylä, siis huuliharppu, kiinnostaako häntä se? Vois olla kaulatelineesä lisäksi. - Meriläinen
tuotua kirjoitti:
esiin sekä tyttösi, että oman erinomaisuutesi.Yhdelläkertaa.
katkeran kalkin juonut. Kateellinenko?
Tytön vai Juron Ukon puolesta olet?
Et ainakaan onnellinen. - Juro-Ukko
tuotua kirjoitti:
esiin sekä tyttösi, että oman erinomaisuutesi.Yhdelläkertaa.
että olen hyvä ja ennen kaikkea se, että tyttäreni on niin erinomainen. Myös sinun lapsesi ovat erinomaisia, eikö totta.
- on iso
Oletko kuullut koskaan tinnituksesta?
- Hömppähullu Joulupukki
mieki soitan sitä ihan korvakuulolta.*/:)§§
- Jademuru
Handen otsake varovasti kyllä on hyvä vastaus koko kysymykseen. Jos video ja tv-projekteista kysymys niin se lienee hyvin turvallista ja innostavaa hänelle. Ei kai keikkailuun täydy alunperin heti antaa suostumusta? Koulu ja keikkaelämä=aika yhteensovittamatonta. Tai sit sellaisia keikkoja joille voit itse lähteä mukaan.
Olis varmaan hyvä jos joku kokoonpanosta olis sulle "luottohenkilö" kaikessa. Itse en sanoisi jyrkästi ei jos tyttö innostunut ja halukas menemään mukaan eikä epäile muun elämän kärsivän.
Jännä mahdollisuus. Nykyajan lapsukaiset iästään huolimatta ovat toisaalta yllättävän kypsiä.- Juro-Ukko
...kanttori, mutta en ole päivääkään tehnyt sitä työtä. Jotenkin suuntauduin kevyemmän musiikin saralle, no se siitä. Nyt kun olisin vapaa, en ole sitä enään, tarkoitan tätä hemmetin lomakylää ja sen rakentamista.
Taidan ottaa tuumamistauon...
- viivi-amaldiina
itsekkin.
11v, tarvii vielä valvovaa/huoltavaa silmää ympäristöönsä.
En olisi ihan valmis päästämään. - olet jo
mielipiteesi sorvannut, koska et kielteisiin kannanottoihin vastaa.
- Juro-Ukko
Viimeviikonlopun sähkökatkoksien aikana heitti Vista mut pihalle ja nyt yritän tulla toimeen vanhan XP:n avulla, mutta tämäkin tökkii pahasti.
- T-muna
Paitsi mahdolliset yöpymiset toisessa maassa. Ne täytyy alaikäisen vanhemman ja/kaitsijan laittaa mietintämyssyn alle. Eikö hänellä mene vielä vähän aikaa myös oppivelvollisuutensa täyttämisessä. Ehtiihän tuota harrastustaan harrastamaan, ei tämä kait ole ainoa mahdollisuus nuorella ihmisellä.
- ihmeen
toisessa maassa?
- T-muna
ihmeen kirjoitti:
toisessa maassa?
-Nyt häntä kosiskellaan virolaiseen nuorisobändiin rumpaliksi,
- asuvaa
T-muna kirjoitti:
-Nyt häntä kosiskellaan virolaiseen nuorisobändiin rumpaliksi,
kosiskellaan virolaiseen bändiin, so what?
- T-muna
asuvaa kirjoitti:
kosiskellaan virolaiseen bändiin, so what?
On oikea ote.
- Jademuru
että muut bändiläiset ehkä ovat puolestaan hyvinkin kypsiä ja suorastaan haluavatkin ottaa tyttösi "suojelukseensa". Ymmärtävät varmaan myös hyvin että tyttösi on todella vasta 11v.
jostain lennähti tällänen ajatus vahvana pääkoppaani. Eiväthän asiat mene läheskään aina odotetusti, edes sen huonon odotetun ennusteen mukaan. Ja onneksi näin. - viitti
huruilla. "Virolaiseen nuorisobändiin" Eihän tota usko Erkkikään.
- Heikunkeikku
...kirjoititkin, että olet päättänyt sanoa, kiitos ei. Kysyit muiden mielipidettä ja vastaan näin:
Jos lapsesi on lahjaksa, niin minun mielestäni, on erityisen tarkkaa antaa lapselle Valmiudet Onnistua asioissa. Ja erityisen tärkeää on kiinnittää huomio Ensiesiintymiseen ja se onnistumiseen. Siihen, miten lapsi sen Kokee.... Koska se on pohja uusiin, tuleviin esiintymisiin ja ylipäätään Halu esiintyä ja kehittää sitä omaa soittamistaan ja myös uskallusta tuoda Omaa itseään esille tulkinnassa, eikä vain matkimista.
Jos tyttösi on 11 vuotias ja menee vanhempien lasten kanssa soittamaan, joilla on enemmän kokemusta soitosta, kyky Omaksua musiikillisia "juttuja" paremmin, koska ovat ikänsä puolesta "kehittyneempiä", niin helposti (ei välttämättä) 11-vuotias tuntee itsensä huonommaksi tai taidot eivät vielä riitä ja näin tulee epäonnistumisen tunteita. Jännittyneisyyttä jne...
Rentous soitossa on erittäin tärkeää. Kotona on helppo soitella, kun ei ole yleisöä. Voi keskittyä itse soittamiseen, eikä siihen, että täräjääkö mun kädet, jalka, koko kroppa...
Jo soittotunnille meno ja siellä "esiintyminen" opettajalle tuo monille (hyvin monille) paineita.
On hyvin yleistä, että oppilas sanoo opettajalle, että "kyllä tää kotona meni ihan hyvin."
Jos ensimmäiset esiintymiset epäonnistuu jollakin tavalla, niin se luo pohjan muihin esiintymisiin. Aina olisi parempi, että ensimmäiset esiintymiset olisivat hauskoja, mukavia, onnistuneita, positiivisia...
Liian vaikeaan, ei liian aikaisin. On mun ajatus.
Ja myös se, että kun esiintymään menee, niin harjoittelee ne kappaleet Kiitettävään tai Erinomaiseen kuntoon ja näin taataan ainakin se, että kappaleet menevät jollakin tavalla Hyvin.
Kotona/soittotunnilla oppilas soittaa Aina paremmin, kuin yleisön edessä.
Jos haluaa soittaa 100%:sti lavalla, on kappale harjoiteltava 120%ksi :)
Satoja oppilaita olen harjoituttanut matineoihin, konsertteihin, kurssitutkintoihin, kevättutkintoihin.
Anteeksi pitkä vastaus.Hei Heikunkeikku,
oli mielenkiintoista lukea asiantuntevaa vastaustasi.
Olen usein miettinyt, missä iässä lapsilta katoaa luontainen ilo esiintymisestä ja mistä sen katoaminen johtuu. Kertoisitko oman näkemyksesi asiasta? (Mielessäni taidan syytellä koulua sekä sellaista arvostelua, josta puuttuu kannustus ja arvostus nuorta ihmistä kohtaan.)
Lähelläni on ollut pieniä ihmisiä, jotka ovat tottuneet esiintymään 3-vuotiaasta ja pitävät sitä luonnollisena asiana. Lahjakkaitten parhaat suoritukset saattavat silloin syntyä vasta esiintymistilanteen antaman adrenaliinipiikin ansiosta. Jos harjoittelu sujuu liian helposti, se viimeinen ponnistus saattaa jäädä tekemättä.- Juro-Ukko
kun tänään asian tiimoilta juttelin hänen kanssaan. Kyllä tytöllä esiintymiskokemusta on, mutta se on kansantanssi puolelta ja hän käy myös steppaamassa.
Pitäisi oikeastaan koulusta uudelleen kerätä ryhmä samanikäisiä nuoria, ketkä olisivat kiinnostuneitä musisoinnista.
Kotona me ollaan treenattu Leevi Leppäsen opuksen ja CD:n avustuksella. Tunneille en ole mennyt opetuksia sekoittamaan.
Olet oikeassa, hiljaa hyvä tulee. - Heikunkeikku
optimisti-orvokki kirjoitti:
Hei Heikunkeikku,
oli mielenkiintoista lukea asiantuntevaa vastaustasi.
Olen usein miettinyt, missä iässä lapsilta katoaa luontainen ilo esiintymisestä ja mistä sen katoaminen johtuu. Kertoisitko oman näkemyksesi asiasta? (Mielessäni taidan syytellä koulua sekä sellaista arvostelua, josta puuttuu kannustus ja arvostus nuorta ihmistä kohtaan.)
Lähelläni on ollut pieniä ihmisiä, jotka ovat tottuneet esiintymään 3-vuotiaasta ja pitävät sitä luonnollisena asiana. Lahjakkaitten parhaat suoritukset saattavat silloin syntyä vasta esiintymistilanteen antaman adrenaliinipiikin ansiosta. Jos harjoittelu sujuu liian helposti, se viimeinen ponnistus saattaa jäädä tekemättä.Lapsilla on todellakin luontainen ilo esiintyä. Puhun pienistä lapsista, ei kouluikäisistä.
Lapsilla on se oma, ikioma luovuus sisällään. Heillä ei ole mitään paineita esiintyessään, koska hehän "vain" tuovat sisäisen mielensä esiin.
Kun lapsi tulee ensimmäiselle tunnilleen, tulee hänestä oppilas. On Erittäin tärkeää luoda heti ensimmäisestä kerrasta lähtien Tunne, että tämä soittaminen ON mukavaa, ON kivaa, ON hauskaa. Ja tunne, että Osaa.
Miltä tuntuu mennä ensimmäiselle tunnille. Odottaa käytävässä kasvotonta opettajaa. Onkohan se opettaja kiva, mitä se Ajattelee musta. Osaanko olla tarpeeksi hyvä. Kelpaanko. Jne...
Liikaa paineita ei saa antaa lapselle. On hyvin surullista, kun lasta tuodaan ensimmäiselle tunnille, niin isä/äiti/mummu/paappa alkaa puhumaan lapsen "yli" (kuin lasta ei olisi paikalla ollenkaan) ja rupeaa kertomaan, miten musikaalisia ihmisiä suvussa on. Tai, että suvussa ei ole ainoatakaan musikaalista, mutta tää Hanna nyt niin kovasti itse haluaa, että katotaan nyt vähän aikaa, ei siitä varmaan mitään tule, mutta saapahan nyt vähän plimputella kotona.
Tai kun tuovat lasta tunnille, ilmoittavat heti, että lapsi ei sitten ole yhtään harjotellut....
Kaikki nämä ja monet muut vastaavat asiat, tekevät pienen lapsen olon tukalaksi. On noloa jos äiti tai isä ilmottaa, että ei ole tarpeeksi harjoitellut. Miksei lapsen anneta itse sitä tunnilla sanoa ja selittää oman Syynsä siihen, että ei tällä kertaa niin paljon ole soitellut.
Opettajan tehtävä on tehdä soittotunnista sellaisen, että oppilas ei kertaakaan katso kelloa, että koska tunti loppuu, vaan hämmästyy, kun se meni niin äkkiä.
Annan oppilaiden itse valita kappaleensa. He harjoittelevat mielellään sellaisia kappaleita, joista pitävät. Soitan malliksi 5-6 kappaletta ja kysyn, mistä oppilas tykkää.
Luovuus on herkkä asia. Siinä antaa itsestään "jotakin". Kannustava asenne ruokkii uskallusta antaa itsestään enemmän.
Virheiden korjaamisessa täytyy olla erittäin varovainen.
Esitit kysymyksiä, antaen itsekin mielipiteesi. Olen kanssasi samaa mieltä, esimerkiksi koulun suhtautumisessa ja kannustamaton arvostelu. - Heikunkeikku
Juro-Ukko kirjoitti:
kun tänään asian tiimoilta juttelin hänen kanssaan. Kyllä tytöllä esiintymiskokemusta on, mutta se on kansantanssi puolelta ja hän käy myös steppaamassa.
Pitäisi oikeastaan koulusta uudelleen kerätä ryhmä samanikäisiä nuoria, ketkä olisivat kiinnostuneitä musisoinnista.
Kotona me ollaan treenattu Leevi Leppäsen opuksen ja CD:n avustuksella. Tunneille en ole mennyt opetuksia sekoittamaan.
Olet oikeassa, hiljaa hyvä tulee....musisointi on kivaa ja kehittävää. Mutta on erittäin tärkeää, että lapset ovat Samalla Tasolla.
Epäsuhtaisessa ryhmässä pidemmällä oleva oppilas turhautuu hitaampien "ymmärtämättömyydestä" ja vähemmän opiskelleet ovat jatkuvassa tuskanhiessä, kun pelkäävät "munaavansa" itsensä.
Pidän silloin tällöin ryhmätunteja ja valitsen ryhmiin suurinpiirtein saman ikäisiä ja saman tasoisia.
4-kätisiä kappaleita soitatutan myös paljon ja parit ovat ihan samalla Tasolla.
Varmaankin hyvä idea kerätä koulusta samanikäisiä nuoria.
Joo, älä mene tunneille mukaan :)
Taitaapi tyttösi olla erittäin musikaalinen. Ei tiedä, vaikka pötkisi kuinka pitkälle. Hienoa. Sinä itsekin olet varmaan hyvä musisoija :) Heikunkeikku kirjoitti:
Lapsilla on todellakin luontainen ilo esiintyä. Puhun pienistä lapsista, ei kouluikäisistä.
Lapsilla on se oma, ikioma luovuus sisällään. Heillä ei ole mitään paineita esiintyessään, koska hehän "vain" tuovat sisäisen mielensä esiin.
Kun lapsi tulee ensimmäiselle tunnilleen, tulee hänestä oppilas. On Erittäin tärkeää luoda heti ensimmäisestä kerrasta lähtien Tunne, että tämä soittaminen ON mukavaa, ON kivaa, ON hauskaa. Ja tunne, että Osaa.
Miltä tuntuu mennä ensimmäiselle tunnille. Odottaa käytävässä kasvotonta opettajaa. Onkohan se opettaja kiva, mitä se Ajattelee musta. Osaanko olla tarpeeksi hyvä. Kelpaanko. Jne...
Liikaa paineita ei saa antaa lapselle. On hyvin surullista, kun lasta tuodaan ensimmäiselle tunnille, niin isä/äiti/mummu/paappa alkaa puhumaan lapsen "yli" (kuin lasta ei olisi paikalla ollenkaan) ja rupeaa kertomaan, miten musikaalisia ihmisiä suvussa on. Tai, että suvussa ei ole ainoatakaan musikaalista, mutta tää Hanna nyt niin kovasti itse haluaa, että katotaan nyt vähän aikaa, ei siitä varmaan mitään tule, mutta saapahan nyt vähän plimputella kotona.
Tai kun tuovat lasta tunnille, ilmoittavat heti, että lapsi ei sitten ole yhtään harjotellut....
Kaikki nämä ja monet muut vastaavat asiat, tekevät pienen lapsen olon tukalaksi. On noloa jos äiti tai isä ilmottaa, että ei ole tarpeeksi harjoitellut. Miksei lapsen anneta itse sitä tunnilla sanoa ja selittää oman Syynsä siihen, että ei tällä kertaa niin paljon ole soitellut.
Opettajan tehtävä on tehdä soittotunnista sellaisen, että oppilas ei kertaakaan katso kelloa, että koska tunti loppuu, vaan hämmästyy, kun se meni niin äkkiä.
Annan oppilaiden itse valita kappaleensa. He harjoittelevat mielellään sellaisia kappaleita, joista pitävät. Soitan malliksi 5-6 kappaletta ja kysyn, mistä oppilas tykkää.
Luovuus on herkkä asia. Siinä antaa itsestään "jotakin". Kannustava asenne ruokkii uskallusta antaa itsestään enemmän.
Virheiden korjaamisessa täytyy olla erittäin varovainen.
Esitit kysymyksiä, antaen itsekin mielipiteesi. Olen kanssasi samaa mieltä, esimerkiksi koulun suhtautumisessa ja kannustamaton arvostelu.toimisivat samoin periaattein. Kukahan kouluttaisi vanhempia, kun vanhemmuuteen ei ole tarjolla koulutusta kuin sitä aktiivisesti etsiville.
PS: Harvoin tulee kirjoitettua asioista, joista ei olisi jo valmiiksi jonkinlaista mielipidettä.
Tekisi mieli jatkaa keskustelua kanssasi, mutta ehkä on parempia tyytyä tämän ikäluokan palstalla tähän.
Kiitos sinulle ja hyvää viikonloppua.- Heikunkeikku
optimisti-orvokki kirjoitti:
toimisivat samoin periaattein. Kukahan kouluttaisi vanhempia, kun vanhemmuuteen ei ole tarjolla koulutusta kuin sitä aktiivisesti etsiville.
PS: Harvoin tulee kirjoitettua asioista, joista ei olisi jo valmiiksi jonkinlaista mielipidettä.
Tekisi mieli jatkaa keskustelua kanssasi, mutta ehkä on parempia tyytyä tämän ikäluokan palstalla tähän.
Kiitos sinulle ja hyvää viikonloppua....asiaa riittäisi vaikka kuinka pitkään :)
Kiitos itsellesi.
Perunat ovat kohta kypsiä ja saan mennä herkuttelemaan lipeäkalaa. Iski eilen ihan kamala Himo tohon lipeäkalaan. Enkä jaksanut odottaa jouluun asti.
joihin löydätte tyttäresi kanssa varmasti parhaat vastaukset. Jos joutuisin pohtimaan asioita vastaavassa tilanteessa, yrittäisin käydä asioita läpi mahdollisimman monelta kantilta tyttäreni kanssa. Toivoisin, että niiden keskustelujen avulla löytyisi ratkaisu, jonka hän kokisi omakseen ja itse voisin hyväksyä.
Ellei lapsi joutuisi viettämään harjoitusten ja esiintymisten lisäksi kovin paljoa vapaa-aikaa tai yön yli kestäville matkoille ilman minua, eikä harrastus häiritsisi koulutyötä, saattaisin antaa hänelle luvan.
Itselleni ikä ei ole koskaan näytellyt tärkeätä roolia ihmissuhteissa. Monissa harrastuksissa nuoret kohtaavat tasa-arvoisesti eri-ikäisiä nuoria. Me vanhemmat emme kai paljon muuta voi, kuin yrittää auttaa lapsia kasvamaan itseensä luottaviksi, myös muita huomioon ottaviksi ja itsenäiseen päätöksentekoon kykeneviksi, ajatteleviksi ihmisiksi. Kiltit, vanhempiensa tahtoon nöyrästi tyytyvät lapset saattavat olla helpommin suostuteltavissa tekemään sellaista, mitä eivät omaehtoisesti tahtoisi. Jos on tottunut aina vastaan mukisematta tottelemaan auktoriteetteja (vanhempia, opettajia, muita aikuisia), lasten ja nuorten joukosta nousevat auktoriteetit saattavat muodostua todelliseksi uhaksi tässä monenlaisten uhkien maailmassa.
Itse olin kai eniten huolissani, kun 14-vuotiaan tyttäreni paras kaveri, jonka hän oli tuntenut 10-vuotiaasta, sai ajokortin. Jälkikäteen sain tietää, että luottamukseni oli oikea ratkaisu. (Rajoja jouduin joskus määräämään.) Sama kaveri säilyi ystävänä pitkään ja hänestä tuli kaveri myös poikaystävän kanssa. Ystävyys joutui väistymään vasta nuorenmiehen oman tyttöystävän mustasukkaisuuden tieltä. Ehkä tilannetta helpotti omalta osaltani, että sain myös itse tutustua kaikkiin lähipiirin nuoriin harrastuskuvioissa ja omassa kodissamme, jonka ovet olivat aina avoinna myös lapsille ja nuorille.kyllä lapsen tuntemista, ja perusteellista sellaista.
Niinkuin tuossa kerrot, myös kaverien pitää olla tuttuja, ja hyvä jos lasten perheetkin olisivat.
11 vuotias on vielä liian lapsi esiintymismatkoille ja vahempien mukaan..minun mielestäni, riski on liian suuri epäonnistua, ja entäs sitten jos jotain sattuu..tulee huumeidenkäyttöä ja ynms..ja tulossa oleva murrosikä on uskomaton myllerrysvaihe..- O - O
Pirrejuupas kirjoitti:
kyllä lapsen tuntemista, ja perusteellista sellaista.
Niinkuin tuossa kerrot, myös kaverien pitää olla tuttuja, ja hyvä jos lasten perheetkin olisivat.
11 vuotias on vielä liian lapsi esiintymismatkoille ja vahempien mukaan..minun mielestäni, riski on liian suuri epäonnistua, ja entäs sitten jos jotain sattuu..tulee huumeidenkäyttöä ja ynms..ja tulossa oleva murrosikä on uskomaton myllerrysvaihe..enkä uskaltaisi ryhtyä neuvomaan ketään. - Enhän toki minä. - ;)) Kerroin vain sellaisia omia ajatuksiani, joita ei mielestäni vielä ollut tullut esille. Neuvotteleminen ja asian tarkasteleminen mahdollisimman laaja-alaisesti ennen päätöksen tekemistä on mielestäni tärkeä prosessi ja pikaisesti annettua ehdotonta kieltoa parempi vaihtoehto. Vanhemman velvollisuus on tietysti rajojen asettaminen.
Kirjoittaessani oli mielessä myös ajatus kuulemistani aikuisten ihmisten valituksista siitä, miten toisin elämä olisikaan mennyt, jos silloin... Täälläkin sellaisia saa aina välillä lukea.
Kyllä tuntuu hyvältä, ettei tarvitse itse kantaa vanhemman vastuuta tässä maailman tilanteessa. Vaikka monesti tuli oltua sydän syrjäällään ja joutui pohtimaan monenlaista, ongelmat ja uhat tuntuivat pienemmiltä. Tosin huumeongelma ehti tulla tutuksi, kun tein muutamina kotiäitivuosina myös nuorisotyötä. O - O kirjoitti:
enkä uskaltaisi ryhtyä neuvomaan ketään. - Enhän toki minä. - ;)) Kerroin vain sellaisia omia ajatuksiani, joita ei mielestäni vielä ollut tullut esille. Neuvotteleminen ja asian tarkasteleminen mahdollisimman laaja-alaisesti ennen päätöksen tekemistä on mielestäni tärkeä prosessi ja pikaisesti annettua ehdotonta kieltoa parempi vaihtoehto. Vanhemman velvollisuus on tietysti rajojen asettaminen.
Kirjoittaessani oli mielessä myös ajatus kuulemistani aikuisten ihmisten valituksista siitä, miten toisin elämä olisikaan mennyt, jos silloin... Täälläkin sellaisia saa aina välillä lukea.
Kyllä tuntuu hyvältä, ettei tarvitse itse kantaa vanhemman vastuuta tässä maailman tilanteessa. Vaikka monesti tuli oltua sydän syrjäällään ja joutui pohtimaan monenlaista, ongelmat ja uhat tuntuivat pienemmiltä. Tosin huumeongelma ehti tulla tutuksi, kun tein muutamina kotiäitivuosina myös nuorisotyötä.omista on päässyt, alkaa huoli lapsenlasten pärjäämisestä täällä "pahassa" mualimassa *huoks*.
Pelottaa tämän netinkin mukanaan tuomat "mahdollisuudet", ei tosiaan käy kateeksi tämän ajan vanhempia. Ennen pärjäsi sillä kun valvoi lasten kotiintulot, ja salaa nuuhkaisi ovea aukaistessaan.:)O - O kirjoitti:
enkä uskaltaisi ryhtyä neuvomaan ketään. - Enhän toki minä. - ;)) Kerroin vain sellaisia omia ajatuksiani, joita ei mielestäni vielä ollut tullut esille. Neuvotteleminen ja asian tarkasteleminen mahdollisimman laaja-alaisesti ennen päätöksen tekemistä on mielestäni tärkeä prosessi ja pikaisesti annettua ehdotonta kieltoa parempi vaihtoehto. Vanhemman velvollisuus on tietysti rajojen asettaminen.
Kirjoittaessani oli mielessä myös ajatus kuulemistani aikuisten ihmisten valituksista siitä, miten toisin elämä olisikaan mennyt, jos silloin... Täälläkin sellaisia saa aina välillä lukea.
Kyllä tuntuu hyvältä, ettei tarvitse itse kantaa vanhemman vastuuta tässä maailman tilanteessa. Vaikka monesti tuli oltua sydän syrjäällään ja joutui pohtimaan monenlaista, ongelmat ja uhat tuntuivat pienemmiltä. Tosin huumeongelma ehti tulla tutuksi, kun tein muutamina kotiäitivuosina myös nuorisotyötä.osaat O-O, sanoa sanottavasi niin kauniisti ja sivistyneesti, että voisit aivan hyvin neuvoakin - kukaan ei niistä varmana loukkaantuisi. :)
- Laivat
Tällä järjellä sanoisin, että EI. Vaikka taidot ovat hyvät, niin 11v. on vielä lapsi. Liian paljon liian varhain ei ole hyväksi. Kaiken ehtii tehdä sitten, kun on sen aika.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its4068892Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1743328- 181801
- 771156
- 761068
- 271055
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta641011Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss79995- 55973
- 65930