Liian nopeasti kihloihin

Kyllä sen tietää kun se tulee kohdalle..! kuuntele vaan sydäntäsi äläkä mieti mitä muut sanovat!

vaan! Kyllä sen sydämessään tietää, kun se on Sitä! Tapasin mieheni juhannuksena, heinäkuun lopussa sanoin kaverille, että tuon kanssa menen naimisiin. Kosi jouluna ja vuosi kuukausi ensitapaamisesta oli häät. Nyt takana 11 yhteistä vuotta. :-)

helmikuussa ja häitä vietettiin lokakuussa. varsinaisesti emme menneet kihloihin, kosinta tapahtui huhtikuussa ja sen merkikssi otettiin tatuoinnit.

Minä olin seurustellut useiden miesten kanssa, mutta ei niistä syntynyt sen enempää. Sitten 37-vuotiaana tapasin miehen, josta ajattelin heti ensitapaamisessa, että tässä se on, tämän minä haluan! Tunne oli molemminpuolinen. Kolmen päivän päästä sovimme seurustelevamme. Kihloihin menimme 5 kk kuluttua ja naimisiin 10 kk kuluttua ensitapaamisesta. Tunteet ovat edelleen samat, vaikka aikaa ensitapaamisesta on kohta 4 vuotta. Jännityksensekainen ihastumisen tunne ei tietenkään enää ole päällimmäisenä mielessä, mutta mietin tarkoituksella välillä niitä seurustelun alkuaikoja. Niihin tunteisiin on ihana palata ja olen tosi onnellinen että olen saanut kokea intohimoisen rakastumisen. Uskon että se kantaa omalta osaltaan suhdettamme.

Minua hävetti pikkuisen kertoa joillekin tietyille ihmisille, että olemme jo menossa naimisiin, kun moni vielä treffailee toista tuossa vaiheessa, eikä ole puhettakaan mistään vakavammista suunnitelmista. Olin vaan täysin varma siitä, että me sovimme yhteen niin hyvin kuin kukaan nyt vaan voi sopia. Pienet häät pidimme, koska meille tärkeintä oli nimenomaan toisiimme sitoutuminen ja sitä todistamaan riitti meille vain kaikkein lähimmät ihmiset.

Toivon onnea teidän suhteellenne. Sen verran haluaisin varoittaa, että kannattaa pitää silmät auki, että toinen on todella sitä mitä antaa ymmärtää olevansa, eikä kaapeista löydy luurankoja. Jos joku mies vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, hän ei luultavasti ole totta. Itse luotin heti mieheeni, koska hän ei koskaan kehuskellut itseään, päinvastoin kertoi heti kättelyssä kaikki sellaiset huonot puolet itsessään ja elämässään, jotka voivat vaikuttaa siihen halusinko minä jatkaa hänen kanssaan:D

Meidän kokemus, 15 vuoden takaa.
Koskaan ei oltu toisiamme tavattu, kunnes BAARISSA HUMALASSA (eihän ne jutut onnistu koskaan!!!) tapasimme. Vajaa 2kk jälkeen kihloihin. Nyt on yhteistä elämää menty, on toki ollut ylä- ja alamäkiä, mutta vieläkin kimpassa, 15 vuoden jälkeen! ANNA MENNÄ!!! mitään et saa, jos et uskalla kokeilla!

Itse tapasin elämäni rakkauden tanssipaikalla ja jo ensimmäisen tanssin aikana tunsin ihmeellistä ja voimakasta vetoa tunnetasolla.
Se oli kuin salama olisi iskenyt minuun...sitä ei voi selittää.
Se vain oli intuitio ja voin sanoa, että sydämeni ja sieluni tunsi ja vaistosi sen, minkä elämä on todeksi näyttänyt, että vieläkin yli 30 vuotta ensitapaamisen jälkeen voin sanoa, että tämä mies on elämäni mies kuten tiedän myös hänen ajattelevan ja tuntevan. Olen hänen elämänsä nainen ja olen onnellinen siitä.

minä juoksisin karkuun, jos mies kosisi kuukauden tuntemisen jälkeen (sitähän se kihloihin meno on, kosinta ja myöntävä vastaus). Yksi ex-kumppanini alkoi ehdotella sitoutumista pian tutustumisemme jälkeen ja hän osoittautui erittäin mustasukkaiseksi ja takertuvaksi eikä suinkaan ollut rakastunut minuun vaan hänen piti vain saada nopeasti joku, koska ei kestänyt yksinoloa.

Itse olin seurustellut 2 kuukautta ja sitten kihloihin:) heti ku tutustuin paremmin tiesin että hän on se oikea minulle :)