En tiedä mitä haluan! Ahdistaa!

Itselläni on ollut samanlaisia ajatuksia. Valmistuin viime vuonna yo-merkonomiksi, mutta tuntuu että kyllä tähän nyt pitää vielä jotain korkeampaa koulutusta saada. Pyrin joka kerta edes johonkin kouluun huvin vuoksi ilman stressiä, enkä päässyt (eipä se paljon haitannutkaan kun en tiennyt haluanko juuri sinne kouluun). Nyt olen 20v ja alkoi tuntua siltä että minne tahansa olisi nyt hyvä päästä opiskelemaan. 1,5 välivuotta vietin tosiaan töitä tehden ja pääsykokeissa kokeillen.

Nyt pääsin sitten liiketaloutta amk:hon opiskelemaan, minkä koulutusohjelma on kieliin ja kulttuuriin erikoistunut. Kansainvälistä kokemusta työnantajat arvostavat alalla kuin alalla (tietääkseni?), ja koulun kautta on helpompi päästä ulkomaille työharjoitteluun / vaihtoon kuin ei-opiskelijana;) Itseasiassa tuo vaihtoon lähtö ja kielet/kulttuurit on ainoa juttu mikä tuossa koulussa kiinnostaa.

Ehkä sitten esim. vuoden päästä haen kunnolla jonnekin eri alalle mikä saattaisi kiinnostaa, kun ei tuo liiketalous nyt ihan niin paljoa kiinnosta. Mutta kansainvälistyminen on mulle se juttu nyt.

Kävin muuten ammatinvalintapsykologilla eikä siitä ainakaan minulle hyötyä ollut... Ja netissähän on paljon ammatinvalintatestejä..eipä niistäkään ole paljon hyötyä...kaikista aloista tulee samanverran pisteitä ja kehoitus "mieti vielä mitä haluat ja tee testi uudestaan". :D

Aloittajan viestiin:
Apua, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tekstin. Olen ihan samassa tilanteessa. Ensimmäinen välivuosi lukion jälkeen menossa eikä haujakaan mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Minäkin olen yrittäyt päättää, minne hakea ensi keväänä, mutta mieli muuttuu jatkuvasti ja motivaatio lukemiseen vaihtelee kuin vuoristorata. Välillä iskee hirveä ahdistus ja paniikki, kun pitäisi päätttää ja tietää mitä haluaa tehdä. Sukulaisetkin aina utelee, että no minnes pyrit ensi vuonna. Yritä siinä sitten sopertaa jotain.

Lähinnä halusin vain sanoa, että et ole yksin. Meitä ahdistuneita ja "eksyksissä olevia" on muitakin.
HYVÄÄ JOULUA sinulle kuitenkin ja yritetään selvitä!!

Lukioaikaan oli olo, että minne sitä menisi, mutta lopulta päätin(0.5 vuotta lukioo jälellä), että se on nyt joku. Ihan sama kiinnostaako vai ei. Hain lähimpään kouluun, lähes umpimähkään valittu ala (tietysti pienellä mielenkiinnolla). No, nykyisin keskiarvo haahuilee 0-5 -asteikolla 4 ja 5 välissä. En ole katunut.

Tässä muutamia kysymyksiä, jotka ehkä voivat auttaa:

Haluatko opiskella Suomessa vai ulkomailla? Jos Suomessa niin onko väliä missä yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa? Onko paikkakunnalla väliä? Oletko valmis lähtemään toiselle puolelle maata vai haluatko pysyä lähellä kotipaikkakuntaasi?

Kun vastaat näihin kysymyksiin, tuleeko sinulle mitään rajoituksia vastaan? Vai ovatko kaikki maailman yliopistot vaihtoehtojen listalla?

Jos haluat opiskella lähellä ja rajaat sopivien korkeakoulujen määrää, niin tutustu niiden koulutustarjontaan. Luet läpi listoja, joissa esitellään pääaineet ja koulutusohjelmat. Laitat ylös ne, jotka vähääkään kuulostavat mielenkiintoisilta.

Sitten kun sinulla on tämä kiinnostustenlista, niin alat siitä karsia.

Ja jos nyt pääset ensi syksynä opiskelemaan, niin ei se ole mikään lopullinen suunta. Myöhemminkin voi vaihtaa alaa ja opiskelupaikkaa.

Mutta jos vastaat noihin alussa esittämiini kysymyksiin, niin voisin sitten yrittää vähän tarkemmin neuvoa.

Oli minullakin sama tilanne aikoinaan ja vietin peräti neljä välivuotta kunnes vasta aloitin opiskelut. Siinä sai kivasti työkokemusta ja tajusin mitä haluan opiskella. Vieläkin mietityttää se, että mitäköhän "isona" sitten oikeasti teen (olen akateemiselle alalle suuntautumassa), mutta kaikki tulee aikanaan. :) Voihan sitä hakea jonnekin koulutukseen, mutta vaihtaa toiseen jos ei tunnu omalta jutulta. Se ei ole harvinaista tänä päivänä ja eihän se koskaan hukkaan mene, vaikka jotkut ehkä sanoisivat niin. Tsemppiä!

Jep jep, noin vuosi sitten juuri abivuoden joululomalla aloin miettimään, että tässähän pitäisi kohta päättää minne haluaa opiskelemaan. Noh, enpä oikein keksinyt mitään sopivaa: lähetin jopa hakupaperit pariin paikkaan, mutta en sitten jaksanut edes lukea pääsykokeisiin kun tajusin, etteivät kyseiset alat todellakaan ole minua varten.

Ja nyt tuostakin on jo kulunut vuosi enkä ole vieläkään oikein keksinyt mitään. Matematiikassa en ole kauhean lahjakas (lyhyestä matikasta C), joten se tuntuu karsivan jo aika paljon vaihtoehtoja. Eivät ne lukion lyhyen matikan jutut nyt ylivoimaisen vaikeita olleet varsinkin kun ennen ylioppilaskirjoituksia niitä selailin ja ajatuksella laskin, mutta ei lukioaikana ainakaan napannut tippaakaan. Joten ehkä voisin harkita jotain alaa, jossa voisi hieman tarvita matematiikkaa, mutta enpä tiedä.

Alkaa pikku hiljaa tosiaan ahdistaa kun kohtahan pitäisi jo alkaa lukemaan pääsykokeisiin jos aikoo valmistautua hyvin... Olen miettinyt, että jokin perus toimistohomma (ehkä tietokoneella istumista? en oikein tiedä, joku siisti sisähomma joka tapauksessa) voisi olla sopiva, mutta en oikein tiedä minne sitä sitten yrittäisi. AMK:ssa nyt olisi tietysti jotain tradenomi-linjoja joista voisi päästä tuon tapaisiin hommiin, mutta jo tradenominimike kuulostaa epäilyttävältä. Tullut luettua niin paljon negatiivista juttua kaikenmaailman tradenomeista. Hankala saada töitä ja tradenomeja koulutetaan muutenkin aivan liikaa yms yms yms.

Olen yrittänyt tehdä jotain listausta aloista jotka saattaisivat hieman kiinnostaa, mutta ei siitäkään oikein meinaa tulla mitään kun ei ole mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta/erikoislahjakkuutta tms. Plääh, hankalaa!

Niin, lukion jälkeen on se hirvittävä painostus, että nyt pitäisi hakea jonnekin heti paikalla! Todellisuudessa muutama välivuosi ei haittaa lainkaan. Itse valmistuin lukiosta 2004 ja olen hakemassa nyt opiskelemaan, tosin tiedän kyllä mitä haluan tehdä. Toki tässä on hieman ahdistanut kun on huomannut entisten luokkatovereiden opiskelevan ja jopa valmistuvan, mutta toisaalta on saanut huomata toisten jättävän opinnot monen vuoden jälkeen kesken ja vaihtavan alaa. Ja tuossa piilee se ongelma, jos ryntää lukion jälkeen suoraan opiskelemaaan alaa joka ei suoranaisesti kiinnosta ja haluaa myöhemmin vaihtaa sitä, ja opiskelu kun kuitenkin kuluttaa opintotukikuukausia, voi myöhempien opiskelujen rahoittamisesta tulla ongelma.

Mitkä ovat ne alat joita olet harkinnut? Auttaisiko, jos laittaisit paperille niiden hyvät ja huonot puolet? Ihmisläheisyys, hyvä palkka ja työtilanne ovat toki hieman hankalasti yhdistettäviä (tällä hetkellä työtilanne ei juuri millään alalla ole loistava), työskentely ulkomailla taas on mahdollisuus jo nyt (ja jota kannattaa harkita). Myös vaihto-oppilaaksi lähtemistä voi harkita, kuin myös koko tutkinnon suorittamista ulkomailla. Oletko harkinnut tulkin ammattia? Kansainvälisten suhteiden opiskelua? Kunhan heitin nyt muutaman. :-)

Miten olisi Johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelma, ja siinä suuntaisit kieliin ja kulttuuriin (siitä tosin valmistuu tradenomi, mutta kansainvälinen sellainen). Esim.toimistohommia, mahdollisesti kansainvälisessä ympäristössä ihmisten kanssa. Siinä sitten voit lähteä myös vaihto-opiskelemaan / harjoitteluun ulkomaille. Helsingissä ja Kouvolassa on tämä koulutusohjelma.

Itselläni tälläiset suunnitelmat. Olen tosin itsekin ihan hukassa mitä haluan, mutta eihän opiskelu koskaan hukkaan mene (voi hyväksilukea seuraavissa kouluissa), ja ainahan voi sitten hakea muualle jos keksii jonkun kiinnostavamman alan. Itse olen pitämässä toista välivuotta, enkä sen tarkemmin tiedä mitä haluan kuin lukiosta/kauppiksesta valmistuttuani, joten päätin vaan nyt antaa mennä. Mielestäni on lähdettävä vaan rohkeasti johonkin suuntaan, eikä haahuilla monta vuotta kun ei siitä välttämättä viisaammaksi tule kuin kokeilemalla.

Kiinnostavaa alaa ei tunnu löytyvän, ja ittensä motivointi on tosi hankalaa. Lisäksi kotona ei voi keskittyä lukemiseen kun on jatkuvaa alkoholismia perheessä. Hyvin harva tietää lukion jälkeen mitä haluaa tehdä... Sitten kun vielä vähän yli parikymppisenä kouluttaudut nopeasti jollekkin alalle joka ei kiinnosta ("että sais töitä") yhtään ja paska palkka niin voi Kristus.
Nyt on vielä se, että töitä ei edes monilla aloilla tahdo ollakaan. Kahdessa vuodessa työllisyystilanteet saattaa muuttua ihan totaalisesti. Työvoimakoulutuksella täytetään paikat parissa vuodessa. Nyt tämä lama lisäksi vähentää työpaikkoja.

No. Vapaa maa. Voihan tästä lähtä vaikka kävelylle.

Voi kun olet ihanassa tilanteessa, ajattelin kuin luin aloituksesi. Mä voin kertoa, että olen aina ollut kiinnostunut monista asioista yhtä aikaa ja lähes yhtä paljonkin. Kehitin jopa jonkinlaisen identiteettikriisin n. 25-vuotiaana siitä, kun tiesin aina että haluan lähteä jatkamaan... Oli silloin opistotutkinto taustalla. Nyt olen pian kandi ja edelleenkin innostunut monista asioista, mutta ne sopivat hyvin yhteen ja tukevat toisiaan! Niinpä työmahdollisuuksia voi todellisuudessa olla paljon enemmän ja työ monipuolisempaa, kuin yhteen ammattiin suuntaamalla. Minulta löytyy nyt osaamista mm. markkinointiin, viestintään ja vaikkapa ihan oman yrityksen perustamiseen, samaan aikaan on yhteiskunnallinen tuntemus hyvä. Mites ihan joku kauppakorkeakoulu - sielläkin löytyy yllättävän paljon erilaisia erikoistumisen aloja, esim. just viestinnästä, kansainvälisestä yritystoiminnasta tai vaikka johtamisesta. Kaikkien elämä ei vain mene suoraviivaisena junana. Tunne josta kerroit on siis todella tuttu minullekin. Elämä kyllä aina näyttää mielenkiintoisia uusia suuntia. Olen ajatellut, että aina tärkeintä ei olekaan fiilis, vaan se, että päättää, sitoutuu ja toimii. Ei kannata vertailla siihen, mitä muut tekevät tai mitä "pitäisi" tehdä! :o)

Hei!

Itsekin olen pitänyt 3 välivuotta - opiskelujen välissä. Niistä ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa, niistä on ollut vain hyötyä.

Muista aina, mikä on ero koulutusalalla ja sillä, mitä tekee isona! Monilla aloilla tuota jälkimmäistä ei valita alalle haettaessa. Lisäksi tiedosta, mitä oikeasti tiedät jostain alasta ja mikä on huhupuhetta tai jostain tullutta mielikuvaa.

Esim. tuota kauppakorkeaa voin suositella itsekin siitä syystä, että sen käytyään voi työllistyä lähes mille alalle tahansa. Työelämässä työnkuvien kirjo ja muokattavuus on paljon paljon suurempi kuin mitä voi tulee mieleen sanasta "kauppa". Jos tietää paljon musiikista, voi yrittää työllistyä musiikkialalle.

Lisäksi ..ihmisläheisyys, mahdollisuus kansainvälisyyteen ja ulkomailla työskentelyy, kohtuullinen palkka ja työllisyystilanne.. kaikki löytyvät kaupan alalta. Kuten vaikkapa lääketieteen, oikeustieteen tai teknisten tieteiden aloilta. Oikeat ammatit ovat paljon ihmisläheisempiä kuin matikan tehtävien tekeminen, joka hallitsee aivan turhaan monien käsityksiä varsinkin kaupan ja myös tekniikan aloista.

Työnkuvat ovat nyt ja tulevaisuudessa ihmisillä usein sellaiset, että tärkeintä on a) olla yleissivistystä ja perustaitoja b) osata työskennellä kaikenlaisten ihmisten kanssa c) osata jokin asia oikein hyvin d) olla luova työssään. Se, mikä on pääaine, on usein aika se ja sama (ei toki päde kaikilla aloilla). Tärkeämpää on yhteistyökykyinen ja oppiva persoona.

Kaupalliseen alaan mielikuvissa yhdistetään tosiaan usein matematiikka, mutta todellisuudessa numerojen pyörittelyä ammatikseen tekevät lähinnä kirjanpitäjät. Yhtälailla tarvitaan kielitaitoisia ihmisiä, esiintymiskykyisiä ihmisiä, karismaattisia ihmisiä, yleissivistyneitä ihmisiä jne.

Humanististen ja muuten yleissivistävien alojenkin osaamista ja yleissivistystä tarvitaan, mutta osaamisensa pitää osata sitten myydä!

Aikanaan hain ensin kauppikseen, mutta jäin työttömäksi. Sitten oli aikuislukio, jonka aikana aloitin myös puutarhurin ja maaseutuyrittäjän opinnot lapsuuteni positiivisten puutarhakokemusten perusteella.

Ilman lehti-ilmoitusta en olisi löytänyt puutarhaoppilaitoksia, koska tuolloin minulla ei ollut tietokonetta.

Nyt, kun taloudellinen lama tulee, kannattaa varmistaa työllistyvimmät alat joko työvoimatoimistosta tai TE-keskuksen työvoimaosastolla, ei maatalousosastolla. Tee valintasi tämän neuvon perusteella, ettei tarvitse vaihtaa koulutusalaa.

Nykyään tarvitaan osaavaa työvoimaa, sekä toisen asteen että korkea-asteen koulutettuja. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan korkea-asteella on suurempi kysyntä ns. suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.

En saanut ammatinvalinnanohjauksen testeissä samoja tuloksia kuin tein omin päin. En suosittele luottamaan ainakaan kirjaimellisesti.

Miten olisi matkaopas? Tai myyntiedustaja jossain kansainvälisessä yrityksessä?

Minä olen 56-vuotias, enkä vieläkään tiedä, mitä haluan elämässä tehdä. Vietän nyt välivuotta tylsästä työstäni ja yritän keksiä, mistä minä oikeasti pidän. Sen jo tiedän, etten halua: sairaanhoitajaksi, opettajaksi, insinööriksi, siivoojaksi, kirjanpitäjäksi, näytelmäkirjoittajaksi, laulajaksi enkä bussikuskiksi.
Jonain päivänä En halua -listani on niin pitkä, että jälelle jää vain yksi vaihtoehto.

Olisi kiva tietää miten sulla menee nykyään!

Itse oon tavallaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Taas on mennyt yö pohtiessa ja ahdistuessa.. Lähdin melkeinpä arpomalla suoraan lukiosta yliopistoon, nyt siis vuosi takana. Ala osoittautui aluksi ihan kiinnostavaksi mutta nyt ensimmäisen vuoden jälkeen tuntuu ettei oma kapasiteetti riitä eikä opiskelusta tule mitään. Tentit menevät rimaa hipoen läpi, jos ylipäätänsä menevät. Motivaatio ihan pohjamudissa. Nyt kamala ahdistus, kun tuntuu ettei yliopisto-opiskelu vaan ole mua varten, mutta ei kuitenkaan mitään käsitystä mitä oikeasti haluaisin opiskella tai tehdä. Näillä näkymin vielä todennäköisimmin vähintään toinen vuosi samaa sheibaa lisää ja huolestuttaa miten ylipäätänsä selviän tulevan vuoden ja minne tuolta edes lähtisin.. BLAAH

Ei hitto tätä porukkaa tässä ketjussa. Haluatteko kuulla rehellisesti? Juuri teihin tämä hyvinvointiyhteiskunta tulee kaatumaan, päättämättömiin ja laiskoihin nuoriin. Samaan aikaan toiset puurtavat koulussa ja kesätöissä yrittäen rakentaa tulevaisuutta, kun taas toiset täällä vaan arpoo eivätkä saa itseään niskasta kiinni. Köyhien perheiden lapset sentään tajuavat olla jäämättä tuleen makaamaan. Lopettakaa se unelma-ammatin metästys ja alkakaa etsimään parhaiten sopivaa.

Käy kyllä sääliksi nykynuoria...ajat on niin muuttuneet! Valmennuskursseilla päntätään ja sitten haetaan lääkäriltä rauhoittavat että selvitään pääsykokeeseen asti...aivan kamalaa( keväällä 2016) toivon teille nuoret voimia oman tien etsimisessä, kyllä jokaiselle se oma paikka löytyy ja todellakaan ne välivuodet eivät mene hukkaan, matkustelkaa jos talous sen sallii ja tutustukaan itseenne ja omiin vahvuuksiinne, sillä niitä kyllä on, jos uskaltaa kyseenalaistaa tuon perushöpinän" heti lukion jälkeen opiskelemaan ettei tule välivuotta"

Hei älkää ottako paineita. Jotkut vanhemmat on toki nipoja... Saattavat aloittaa jo lukiossa kyselemään että mitäs sitten miten työllisyys miten raha miten aiot elättää itsesi... Mutta oma neuvoni on, että älkää ottako liian vakavasti sitä koulutusalaa. Valitkaa oppiaine mikä kiinnostaa, niin kyllä se persoona hoitaa loput. Oudoultakin koulutusaloilta voi päästä hyviin töihin jos persoona sopii sellaisiin töihin. Sen sijaan rahakkaaltakaan alalta ei pääse rahakkaisiin töihin jos persoona ei sovi... Eli valitkaa kiinnostava ala, hoitakaa opinnot, ette kumminkaan voi taistella persoonaanne vastaan... Ylläpitäkää myös muuta elämää... Eiköhän siitä hyvä tule.

Onnea ja terveyttä kaikille!

Minä olen jo 47v enkä tiedä mitä haluan.

Kahden välivuoden aikana ehtisit opiskella melkein minkä tahansa ammattitutkinnon, jonka jälkeen työn saaminen on huomattavasti helpompaa kuin ilman mitään koulutusta. Kun on töissä, voi miettiä rauhassa mitä alaa haluaa tosissaan opiskella korkeammalla tasolla. Yleensä kokemukset työelämässä myös selkiyttävät, että mitä ylipäätään haluaa työltään ja elämältään.

Nämä kysymykset ovat ikuisia eli on kiva kommentoida, vaikka alkuperäisestä keskustelun aloituksesta on kulunut aikaa 16 vuotta. Olen joskus kuullut hyvän ohjeen aikana, kun olin itse epävarma siitä, kulutanko turhaan aikaa tietyn alan opiskeluun. Ihmisten perustarpeet ovat asuminen, ruoka ja vaatetus. Mikäli löytää näiltä aloilta oman paikkansa, voi olla melko varma siitä, että pystyy aina elättämään itsensä ja mahdollisesti perheensä. Muut alat ovat riippuvaisia suhdanteista.

Nykyään asumisen suhteen voi työskennellä parhaiten rakennuttajana. Silloin tosin pitää olla rahaa pankissa ja varma siitä, että rakennetut kohteet tulevat käyttöön ei-tappiollisesti. Nykyään on paljon uusia asuntoja tyhjillään, kun ihmisillä ei ole varoja ostaa tai vuokrata näitä kohteita. Rakennuttajatkin ovat lopulta varattomia tämän vuoksi. Jos on varaton, voi asumisen alalla hakeutua tekniselle alalle kuten opiskella sähköasentajaksi, putkiasentajaksi tai ilmastointiasentajaksi. Palkat ovat suhteellisen hyviä näillä allilla. Talonmiehen/naisen työ sen sijaan on alipalkattua, joten sitä ei kannattane ihanneammatikseen valita. Mitä tulee muuhun, on esim. sisustussuunnittelijan työ harvan mahdollisuus, koska kysymys ei ole tarpeista vaan joidenkin haluista. Kun suhdanteet vaativat säästämistä, säästetään ensin juuri ylimääräisestä eli sisustussuunnittelusta.

Ruoka on parustarve. Kokin ammatti on alipalkattua, kuten myös ravintola- ja hotellityöntekijän ansiot tällä hetkellä. Tämän lisäksi pitää jo aikaisessa vaiheessa varmistua siitä, että oma fyysinen kunto kestää pitkän työuran näillä aloilla. Ei ole hyvä huomata olevansa selkä- ja tukirankaongelmainen kun koulut ja opistot on jo käyty. Tältä alalta on vaikea muuttaa toiselle alalle, koska kysymys on palvelualan ammatista ja ala on aliarvostettua muilta aloilta katsottuna. Tietämystä ruoasta pitäisi olla kaikilla ilman koulutustakin, jotta jokainen osaa nauttia ravitsevaa ruokaa eikä syö itseään sairaaksi siitä syystä, että on unohtanut syödä muutakin kuin sokeria ja valkoisia jauhoja ja rasvaa. Ravintoterapeutin ammatti on harvinainen siitä syystä, että tietoa ravitsemuksesta on tarjolla ilmaiseksikin.
Mikä voisi tuoda elannon ruoan parissa ilman itsensä loppuun polttamista. Itse opiskelin mm. osuustoimintaa, jotta voisin vaikkapa perustaa ruoantuotanto-osuuskunnan muiden kanssa, jolloin työtä ja työtehtäviä voisi jakaa. Tämä vaatii tosin toisen maan ja kulttuurin, koska osuuskuntatoiminta ruoantuotannossa Suomessa taitaa muistuttaa liikaa kolhoosityyppistä toimintaa, eli poliittinen vastustus on kovaa. Vaihtoehto tällaiselle voisi olla opiskella elintarvikealaa siten, että tulevaisuudessa voisi kasvattaa ruokaa esim. vesikasvatuksena. Yrtit, salaatit, idut ja vesi- ja salaattikrassit ovat tällaisia mahdollisia arkiruoan lisiä niille, joita ruoka-ala kiinnostaa tuottamisen puolella. Monet ravintolat mm. kasvattavat omat viherlisukkeensa itse.

Vaatteet ovat suuri kysymysmerkki tänä päivänä. Toisaalla on laadukkaiden materiaalien hinta ja toisaalla ns. kertakäyttövaatteiden himo ns. osteluterapian muodossa. Harvalla on varoja ostaa todella laadukkaita vaatteita, mutta toisaalla kertakäyttövaatteiden ostaminen ja käyttö on asetettu kyseenalaiseksi laatutietoisten piireissä, joita voivat olla esim. työnantajat. Nyt olisi mahdollisuus tehdä laadukkaita vaatteita, jotka kestävät, mutta jotka eivät maksa liikaa. Siihen sijoitukseen tarvitaan varoja. Köyhän kannattaa vaatealalla kouluttautua vaikkapa pesulatyöntekijäksi suurkaupunkiin, koska pienissä kaupungeissa ei ole riittävästi ihmisiä eikä rahaa käyttää pesulapalveluita. Ompeluneulan varassa ei elä, jos ei ole erityisen nopea jajoten ainoa tapa ansaita elanto vaatealalla on asua isossa kaupungissa, jossa toisaalta esim. vaatemyyjän palkalla ei asuta kovinkaan leveästi.

Pienen kaupungin vaatealalla työskentelevän mahdollisuus on pitää ompelu- ja neulontaharrastekursseja halukkaille esim. vuokrattavassa liikehuoneistossa ja nostaa yrittäjän palkkaturvaa hiljaisina aikoina mikäli on maksanut itselleen tällaista turvaa alusta asti jonkin työttömyysrahaston kautta tai esim. pyörittää kirpputoria, josta saa elantonsa rekki- ja pöytävuokria perimällä.
Kaikki muut alat ovat riippuvaisia suhdanteista, omista verkostoista ja siitä onko ollut työmarkkinoilla sopivaan aikaan saadakseen työpaikan, jossa olla eläkeikään asti. Jopa yliopistokoulutuksen saaneet ovat nykyään samoilla työmarkkinoilla muiden kanssa ja verkostoituminen työpaikan varmistaakseen on aloitettava nähdäkseni jo varhain eli opintojen alussa.

Pienissä kaupungeissa olisi parasta houkutella sijoittajia paikalle juurikin yllämainittujen alojen yrittäjiksi, eli asumisen, ruoan ja vaatetuksen aloilla, eli mieluummin miettiä tätä kuin ajatella, että maailma on iso ja mahdollisuudet valtavat. Tosiasiassa Suomi on pieni ja ulkomailla suomalainen on aina vierastyövoimaa.

Isot ja pienet yritykset voivat työllistää paremmin kuin esimerkiksi yhtiö, joka käyttää työvoimaa vain tarvittaessa. Pienten ja keskisuurten yritysten voimavara on yleensä työntekijät, jolloin tuotantolinjaa ja koko liikeideaa voi muuttaa aina silloin kun markkinat ja kysyntä muuttuvat. Pienten kaupunkien suunnittelussa pitää kuitenkin ottaa huomioon paikallinen tilanne, koska nykyään jotkut kunnat ja kaupungit ovat eriytyneet kulttuurisesti ja jokin ongelma voi tulla vastaan kun päätökset on tehty. Markkinasuunnitelmia siis tarvitaan ja juuri siksi näitä ammattikorkeakouluja on aikoinaan perustettu.

Työ on ainoita keinoja, jolla selvitä niin, että ei joutuisi elämään työttömyystuen varassa, koska ne varat ovat pienet, mikäli ei mitään työkokemusta ole koskaan ollut eikä ansiosidonnaista voi työttömyyden sattuessa nostaa.

Nämä asiat ovat aina olleet ihan perusongelmia, mutta omat haaveet ja todellisuus ei aina kohtaa ja todellisuus ja köyhyys väsyttää.

Mikäli on todellinen palo jollekin alalle, kuten musiikkiin, teatteriin, elokuvaan yms. kulttuurialaan, niin kyllä siihen suuntaan kannattaa pyrkiä. Yleensä jokin inspiraatio kantaa. Jos haluaa vakaan leipätyön, niin näitä aloja voi työn sivussakin harrastaa, mutta silloin pitää muistaa, että se homma on harrastustasolla, eikä asiaa voi niin suurella palolla jo muiden harrastukseen osallistujien vuoksi tehdä.

Kulttuurin puolesta pitäisi kaikkien valveutua esim. siten, että menee elokuviin ja teatteriin Netflixin yms. katsomisen sijasta ja ostaa oikeita LP- ja CD-levyjä nykyartisteilta ainakin, eikä kuuntele musiikkia halpakanavilta. Oli aika, kun nuoret säästivät päästäkseen kesäksi jollekin kielikurssille ulkomaille ja minusta nykyään pitäisi alkaa säästämään samoin päästäkseen kesällä jollekin musiikkifestivaalille, koska sellainen aina voitta musiikin kuuntelemisen äänentoistolaitteista.

Luonnontiedesuunnista opiskeluaiheina sen verran, vaikka itse olen jo liian vanha hakemaan lääketieteelliseen, voisi yksi vinkki auttaa pääsykokeisiin valmistautuessa, mikäli ei ole varoja ostaa kalliita pääsykokeisiin valmistautumiskursseja.
Näissä aiheissa ei voi olla valmiiksi lahjakas. Vain ihmisen tunteminen ja opiskeleminen voi valmistaa lääkärin ammattiin. Pitää tykätä ihmisistä ensin ja hakea vasta sitten. Opinnoissa oppii vaikka mitä inhottavaa ihmisen vartalosta/ruumiista ja psykologiasta. Hyväksi lääkäriksi tulee kuitenkin vain, mikäli ensin koettaa ajatella humanistisesti ihmisistä.
Teknisesti kuitenkin tarvitaan taitoja. Olen kuullut, että lääketieteelliseen pääsee parhaiten, kun opiskelee kemian opinnot kunnolla, eli opettelee alkuainetaulukkoa, moolimassoja ja atomirakenteita. Pääsykoekirjat oppii kemian vanhalla opiskelutaidolla kuulemma melko helposti. Pänttääminen auttaa, vaikka ulkoa opettelun on katsottu olevan kehno opiskelumuoto, koska paremmin asiat muistaa, kun päntättäviin asioihin on jokin tunneperäinen kausaalisuhde, kuten esimerkiksi humanistinen elämänasenne.

Kaikille jotka ovat hukassa katsokaa tämä kirja, tulee myöhemmin myös akateemisiin kirjastoihin mutta kannattaa hankkia itselleen nyt halvalla.
https://mesenaatti.me/en/3341/akateeminen-kultivaatio-kirjan-joukkorahoitus/

Kyllä kaikki selkenee, kun hölläät vähän.