Sain kaksisuuntaisen diagnoosin kaksi kuukautta sitten. Tiedä sen oikeellisuudesta sitten. Voihan se ollakin totta. Ketipinor on auttanut. Nyt jotenkin tilanne, elämä raadollisuudessaan rupeaa paljastumaan tämän kaiken alta.
Ja on totaalisen epäonnistunut ja yksinäinen olo.
Avioliitto purkautui yli vuosi sitten, jotenkin tajuan senkin vasta nyt.
En koskaan löydä ketään, elän lopun elämäni yksin. Kuka tällaista hullua haluaisi...
Yksinäisyys ja erilaisuuden tunne on musertava. Aiemmin en ole tällaisesta kärsinyt. Onko muita??
Voiko lääkitys aiheuttaa tämän tunteen?? Jos lopettaisin sen, menisin varmaan taas, olisin "onnellinen", hyvä tyyppi, erinomainen...
yksinäisyys
kaksisuuntaisen oireena...
7
1394
Vastaukset
- hullumpaa
ole olla jo 7v.
- Miss sunshine
Itselleni todettiin se lievä bipo n.vuosi sitten ja kyllä nuo tuntemukset erilaisuudesta, eristäytymisestä yms,yms..nousivat pintaan.
Toki olivat puheenaiheena aiemminkin koska koin olevani outo lintu.
Kokeilin Lamictalia mutta se ei sopinut lainkaan.
Tuli vaikka ja mitä oireita ja masensi minut.
Lopetettuani lääkityksen ja noudatettuani perus terveitä elämäntapoja ja rytmejä olen saanut itseni ns.stabiilimpaan kuosiin ja uskon tulevani ainakin toistaiseksi toimeen ilman nappeja.
Ilman niitä olen ollut kesästä asti.
Mutta jos bopolaarisi on voimakkaampi niin ei kannata lopettaa lääkitystä vaan keskustella lääkärin kanssa josko löytyisi sopivampia jos tuntuu että alkaa tosiaan masentamaan. Ei ne niinkään saa toimia.
Ja mitä siihen tulee että kuka "hullun" haluaisi niin ensinnäkään kyse ei ole mielenvikaisuudesta ;)
Eräs mielenterveys alan ihminen on kerran todennut että pitää bipoja kerrassaan hurmaavina persoonina...so there :-D- monilla
ja pitää tasapainossa,vanha kunnon lääke.eikä maksa paljoa.
- elinikäinen bipo
monilla kirjoitti:
ja pitää tasapainossa,vanha kunnon lääke.eikä maksa paljoa.
Toinen "vanha kunnon" on minut pitänyt hyvin kuosissa yli kolme vuotta: Absenor, siis se alunperin epilepsialääke, siitäkin minulle hyvä, ettei ole aiheuttanut sivuvaikutuksia...mitä oman kokemukseni mukaan pidän suuressa arvossa!
- tosi onnekas
koska olet saanut diagnoosin,sitä kautta hoitosi ja elämänlaatusi kohenee.Olet kiinnostunut itsestäsi,ethän muuten hakisi tietoa.Säilytä asenne,sillä pystyäksesi mielekkääseen elämään ja ulos tilanteestasi,sairautesi hyväksyminen on elintärkeä asia.
Toivon että sinulle löytyy hyvä lääkitys,se oleellista.
Parisuhde on täysin mahdollista,emmehän me bipot ole "hulluja"ja "tolloja"vaan mielenkiintoisia ja rakastettavia persoonia!
Tsemppiä sulle ja uskallusta! - jo niin monta sipukkaa
että hädin tuskin pystyn kontrolloimaan oikeinkirjoitustani..
Itellä ollu kakssuuntanen noin 20 vuotta, diagnoosin sain 3 v. sitten. Niin se vaan on että hypomania/maniajaksojen jälkeen tulee todella kurja olo kun tajuaa mitä on tapahtunut, ja itse on siihen syyllinen. Monta kertaa olen sen saanut kokea. Surullista.
Ainoa mitä voimme itse tehdä on se että tiedostamme että hypoissa/maniassa teemme tekoja /asioita joita emme tekisi ns. normaalitilassa. Tuota emme voi kontrolloida, ainoastaan sitä ettemme joutuisi hypoon/maniaan. Apua pitäisi siis hakea siinä vaiheessa kun tuntuu helvetin hyvältä ja kaikki menee niin maan perusteellisen hyvin!
Lääkitys pitää meidät todellisuudessa ja se on tosiaan raadollista. Oma maailma olisi paaaljon ihanampi, siihen olisi niin hyvä upota.. Mutta se todellisuus, se kelmi iskee aina, päin pläsiä säälittä.- aika hyvältä
koska hoksaa, että ei ehkä olekaan niin omituinen.
Vaikka siis tavallaan oon. Oudoksikin minuu on sanottu, mutta kun kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin "sain" 4vuotta sitten. Lääkityksen lopetin viime kesän alussa. 4kuukauden jälkeen oireita alkoi tulla. nyt oon syönyt taas lääkettä(lamictal). en oo kyl hirveesti huomannut eroa, mut se on suuri ongelma et tekee mitä lystää, ei oikein osaa kontrolloida mikä nyt on järkevää. Tavallaan hyvä kun ennen on ollut melkeimpä perfektionisti, mut nyt en niin välitä.
Huomaa, et puhun paljon itsestäni. Mut niille ketkä ei tajua tätä mielen oikuttelua, ei oikein kehtaa höpöttää. Luulevat oikeesti hulluksi.
Mut siis keskustelun aloittajaan; helposti ajattelee että kukapa tällaista hullua haluaisi tms. itsestään(siis seurustelukumppanikseen), mut kunhan elämä tasapainottuu, niin ei voi tietää mitä ihanaa tuleekaan. Jotenkin vaan pitäisi yrittää ponnistella. Ei aina tehdä sitä mitä mieleen juolahtaa. vaikka miettisi, että eipä ole järkevää, niin tekee silti. Eli tiedostaa hypomaniassa tehdyn teon. Hyvä juttu siis, mutta miksiköhän sen silti tekee. Kyseessä voi olla huono itsekuri, vai voiko olla pelkästään se?
Mutta siis että et ole yksin!! Toivon,että meistä kukaan ei olisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892648Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031678- 1161610
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411471Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641232Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761015- 56979
- 67871
- 45867
- 61835