Psykiatrinen sairaala=helvetti

Kärsivä

Oon 17-vuotias vakavasti masentunut tyttö ja jouduin vuosi sitten pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan itsemurhayrityksen takia. Olin niin sekasin kun en onnistunut tappamaan itteäni en jaksanu enää elämää enkä mitään. Oli niin äärettömän tuskainen olo, että en syönyt kunnolla ja itkin paljon. Hoitajat ja lääkärit ymmärsikin sairaalassa tilanteen ihan väärin ja epäili mulla syömishäiriötä kun söin huonosti. Rupesivat minulta kysymättä mitään tilamaan mulle pakkiruokia ja uhkaili että jos en syö kaikkea joudun letkuruokintaan ja saan vierihoitajan joka seuraa mua joka paikkaan. Kun sanoin että ei mulla ole syömishäiriötä mulla oli painoindeksi silloin 18 eli olin normaalipainonen tai vaan lievästi alipainonen ja näin itseni just sen painosena kun olin, ja ne sanoi että kyllä nyt huomaa että tarviit lisää "lihaa" luiden päälle eikä suostunu lopettamaan pakkiruokien syöttämistä. Kerroin vanhemmille siitä, mutta ne ei tehnyt sille asialle mitään. Väitti että niitä ei muka oltas kuunneltu. Olin sairaalassa 5 kuukautta ja lihoin 15 kiloa. Siellä oleminen tuntui kidutukselta. Mua alistettiin siellä tehtiin vasten mun tahtoa ja koko ajan määräiltiin. Ja sama juttu oli muiden potilaiden kanssa niitäkin määräiltiin jatkuvasti. En todellakaan totellut kaikkea, mutta söin pakkiruuat kun en halunnut letkuruokintaan ja vierihoitajaa. Siellä mua kohdeltiin tosi huonosti enkä saanut sieltä apua. Omahoitajakin oli keskustelussa matkinu mun puhetyyliä hetken ja ehdottanu mulle kaikkea järetöntä. Mä en oikeesti enää jaksa tämmöstä elämää. Mä haluan jäähä junan alle tai hypätä katolta, mutta niin en tee koska kuitenkin taas epäonnistun ja joudun takas laitokseen ja saatan kaiken lisäks vammautua tosi pahasti. Ja kuolema ei välttämättä poista tätä mun tuskaa, en tiiä mitä mulle kuoleman jälkeen tapahtuu. Tiiän vaan että elintoiminnot lakkaa, mutta en tiedä mitä tapahtuu mun sielulle. Mulla on niin paljon syitä olla masentunu mua ollaan kiusattu, pahoinpidelty ja äidillä on vakavia mielenterveysongelmia joiden takia vanhemmilleni tuli avioero. Mä en oikeesti enää jaksa!

122

9634

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nainen..

      Niin, tuskin kukaan normaali ihminen hyväksyy vääränlaista "hoitoa", jossa kohdellaan noin pahoin ihmisiä. Suomessa ei ole asiat kunnossa. Ei moni muukaan ole apua saanut, jotkut ovat, jos on fiksuja auttajia. Joskus on parempi auttaa itseään ja miettiä mistä masennus tms. tulee ja voi vaikuttaa siihen. Positiivinen tukija olisi kuitenkin kiva tai ihmisiä joiden kanssa juttelee vaikka mesessä jos ei muuta.

      Oletko saanut edes oikeaa lääkettä masennukseen ja ahditukseen tms.? Ihan normilekurikin voi reseptiä antaa, kunnes löytyy oikea lääke pahimpaan, kaikille ei sama lääke auta aina(?). Yksityinen lääkärikin voi kirjoittaa jos et uskalla ajatella kunnallista. Entä ootko terapiaa kokeillut? Koska et saanut apua silloin kun piti. Ootko miettinyt minkälaiset asiat vaikuttaa masennukseen. Äidin mielenterveysongelmat voi olla yksi. Onhan se shokki tavallaan alussa että oma vanhempi on sellainen, kokemuksia on. Olisiko parempi isän luona? Tai omassa kodissa? Mielenterveysongelmat kun tuppaa tarttumaan esim. äidin masennus tai muu ei ole sulle hyväksi ! että oot katsomassa vieressä. Ne ei ole sun ongelma, eikä syy, äiti aikuisena hoitaa itse ongelmansa ajan kanssa kuntoon jos voi. Et voi kantaa siitä taakkaa. Ja avioeroja sattuu sekään ei ole sinun syy, eli vanhempien oma keskinäinen juttu. Sinä olet tärkein nyt.

      Nlp tai npl (en ikinä muista nimeä kumpi) =) mielikuvaharjoittelu voi joitakin auttaa, en uskonut siihen nuorena mutta nyt kyllä. :)

      Netissä on apua myös. Laitan myöhemmin linkkejä jos löydän sinulle. Kiva että olet kirjoittanut tänne.

      Halauksia ja voimia. Olet tärkeä ja hieno ihminen, takuulla.

      • sairaalasta mitään

        apua saanut.Hoitajat istuivat kansliassa kaiken aikaa.Lääkärin tapasi 5min. viikossa.Minullakin äiti mielenterveyspotilas sairastui kun olin 7v.En märehdi menneillä niille ei mitään voi.On vaan elettävä elämää eteenpäin niin hyvin kun jaksaa.Psykoterapia voisi auttaa,ja masennuslääkkeet sinua.Tsemppiä.

      • Kärsivä

        Kiitti. Syön masennuslääkkeitä Cipralexia ja Efexoria, mutta niistä ei kauheesti oo ollut apua. Käyn myös terapiassa, mutta sekään ei oo auttanut. Isän luona en voi asua koska se vihaa mua ja on pahoinpidelly mua 4-vuotiaasta asti. Kerroin siitä psykiatrille ja se teki rikosilmotuksen siitä on yli vuos aikaa, mutta mitään siitä asiasta ei oo kuulunu. Sanoin äidille että en hyväksyny et mua kohdeltiin siellä sairaalassa niin ja se sanoi, että jos teen rikosilmotuksen mua ei uskota ja pidetään vaan ihan hulluna. En tiiä mitä mä oikeen teen. Yksin en terapeutin mukaan pysty asumaan koska en jaksa huolehtia omista asioista ja itestäni. En osaa maksaa laskuja en jaksa opiskella enkä mitään. Toivon vaan että en ikinä ois ees syntyny.

      • apua.-.,.-
        Kärsivä kirjoitti:

        Kiitti. Syön masennuslääkkeitä Cipralexia ja Efexoria, mutta niistä ei kauheesti oo ollut apua. Käyn myös terapiassa, mutta sekään ei oo auttanut. Isän luona en voi asua koska se vihaa mua ja on pahoinpidelly mua 4-vuotiaasta asti. Kerroin siitä psykiatrille ja se teki rikosilmotuksen siitä on yli vuos aikaa, mutta mitään siitä asiasta ei oo kuulunu. Sanoin äidille että en hyväksyny et mua kohdeltiin siellä sairaalassa niin ja se sanoi, että jos teen rikosilmotuksen mua ei uskota ja pidetään vaan ihan hulluna. En tiiä mitä mä oikeen teen. Yksin en terapeutin mukaan pysty asumaan koska en jaksa huolehtia omista asioista ja itestäni. En osaa maksaa laskuja en jaksa opiskella enkä mitään. Toivon vaan että en ikinä ois ees syntyny.

        Voisit kokeilla l-karnitiina tuohon masennukseen. Myös kalsium ja magnesium on rauhoittavia tuotteita.

      • jonkun sinusta
        Kärsivä kirjoitti:

        Kiitti. Syön masennuslääkkeitä Cipralexia ja Efexoria, mutta niistä ei kauheesti oo ollut apua. Käyn myös terapiassa, mutta sekään ei oo auttanut. Isän luona en voi asua koska se vihaa mua ja on pahoinpidelly mua 4-vuotiaasta asti. Kerroin siitä psykiatrille ja se teki rikosilmotuksen siitä on yli vuos aikaa, mutta mitään siitä asiasta ei oo kuulunu. Sanoin äidille että en hyväksyny et mua kohdeltiin siellä sairaalassa niin ja se sanoi, että jos teen rikosilmotuksen mua ei uskota ja pidetään vaan ihan hulluna. En tiiä mitä mä oikeen teen. Yksin en terapeutin mukaan pysty asumaan koska en jaksa huolehtia omista asioista ja itestäni. En osaa maksaa laskuja en jaksa opiskella enkä mitään. Toivon vaan että en ikinä ois ees syntyny.

        huolehtia. Onko tämä hyvinvointivaltio todella näin mätä! Kysele vaikka jostain kriisipuhelimesta, niin kai osaavat neuvoa sinua. Hyvä, että kirjoitit tänne palstalle ja toivottovasti sinua osataan neuvoa avun piiriin. Jonkun on huolehdittava sinusta, jos vanhemmat eivät siihen kykene.

      • Ens'avux
        Kärsivä kirjoitti:

        Kiitti. Syön masennuslääkkeitä Cipralexia ja Efexoria, mutta niistä ei kauheesti oo ollut apua. Käyn myös terapiassa, mutta sekään ei oo auttanut. Isän luona en voi asua koska se vihaa mua ja on pahoinpidelly mua 4-vuotiaasta asti. Kerroin siitä psykiatrille ja se teki rikosilmotuksen siitä on yli vuos aikaa, mutta mitään siitä asiasta ei oo kuulunu. Sanoin äidille että en hyväksyny et mua kohdeltiin siellä sairaalassa niin ja se sanoi, että jos teen rikosilmotuksen mua ei uskota ja pidetään vaan ihan hulluna. En tiiä mitä mä oikeen teen. Yksin en terapeutin mukaan pysty asumaan koska en jaksa huolehtia omista asioista ja itestäni. En osaa maksaa laskuja en jaksa opiskella enkä mitään. Toivon vaan että en ikinä ois ees syntyny.

        Ensiavuksi minulle tuli mieleeni, kun just luin aloituksesi ja tämän 'kiitoksesi', että sun tarttis etsiä joku ulkopuolinen puolivirallinen tai vapaaehtoinen vanhempi naisihminen avustamaan sinua vain ja ainoastaan käytännön asioissa.
        Voisitko jaksaa mennä paikkakuntasi kirkon diakoniavausta tai jollet halua, niin ihan sosiaaliviraston avusta pyytämään sosiaalihoitajan vastaanottoa edes kerran. Kertoisit sille tämän kaiken ja kysyisit nyt vain käytännön apua ja tukea, että elämäsi käytännön asioista selviäisit. Entäs olisko sulla fiksua tätiä, tuttua naista, kummitätiä tai semmosta vaikka nuortakin, joka olis välillä sun kanssa käytäntöjä miettimässä ja myös puolustamassa sua asioissasi. Tiedän tunteen, kun ei hallitse omia asioitaan, ei paperi- ja raha-asioitaan. Sitäpaitsi se on tila johon on pakkokin saada tukiapu. Sinulla on kriisi ja siksi tarvitset apua, varmasti myöhemmin kaikki selkenee.

        Olet hyvässä alussa mielestäni, niin hyvin sait kuvattua asiasi tänne meille. Printaa tämä ketju (kirjastossa?) itsellesi ja näytä vaikka jollekin virkaihmiselle, missä mennään.

        Sitten toi lääketieteellinen puoli. Ollee jo hoidossa omalääkärillä tai siis jokin kontakti sulla, jonne puhut oireistasi ja seuraatti lääkkeidesi mahdollista toimivuutta.

        Jakaisin sinuna käytännön ja lääketieteelisen avun nyt ja kiireesti. Äh, kuka nyt auttais sua alkuun tässä. Fiksu olet ihan itse kyllä asioitasi viemään eteenpäin, joten, hmmm?, mihinkä menisit ihan ekana. Jollekin luotettavalle taholle menet kysymään, miten tästä eteenpäin. Fiksuksi tuumaat, että i.m. ei ole ratkaisu ja pelot sitä kohtaan ovat mielestäni sinulla enemmän kuin realistisia. (Paneudun myöhemmin lisää tähän ketjuusi).

        Hyvää päivänkulkusa Sinulle, terkuin 'iso-sisko'.

      • nainen..
        Kärsivä kirjoitti:

        Kiitti. Syön masennuslääkkeitä Cipralexia ja Efexoria, mutta niistä ei kauheesti oo ollut apua. Käyn myös terapiassa, mutta sekään ei oo auttanut. Isän luona en voi asua koska se vihaa mua ja on pahoinpidelly mua 4-vuotiaasta asti. Kerroin siitä psykiatrille ja se teki rikosilmotuksen siitä on yli vuos aikaa, mutta mitään siitä asiasta ei oo kuulunu. Sanoin äidille että en hyväksyny et mua kohdeltiin siellä sairaalassa niin ja se sanoi, että jos teen rikosilmotuksen mua ei uskota ja pidetään vaan ihan hulluna. En tiiä mitä mä oikeen teen. Yksin en terapeutin mukaan pysty asumaan koska en jaksa huolehtia omista asioista ja itestäni. En osaa maksaa laskuja en jaksa opiskella enkä mitään. Toivon vaan että en ikinä ois ees syntyny.

        Jos ei lääkkeet auta, niin onkohan ne oikeaa laatua tms. onko annostus liikaa tai liian vähän. Mitä lekuri sanoi niistä? Onko ne masennukseen vai ahdistukseen tai mihin? Onko terapeutti kovin hyvä jos ei auta, tai osaa neuvoa, vai kestääkö vaikutuksessa kauemmin. Muitakin auttajia on jotka -osaakin- auttaa, ja itsekin voi auttaa itseään myös -voit esim. lukea aiheesta ja etsiä tietoa. Joskus hyvää auttajaa joutuu etsimään melkein, mutta voi löytää.

        Ei mikään ihme jos masentaa kun isä on ollut todella kamala sinua kohtaan. Ja tuo äiti juttu. Mutta sä voit selviytyä niistä ihan hyvin niin on muutkin voineet, vaikka aluksi tuntuu vaikealta. -Isä on väärin tehnyt, sä olet toiminut oikein taas. Jospa karma tulee hänellekin aikanaan. Eli parempi keskittyä muihin ihmisiin kuin isään. Älä asu yksin sitten jos et halua..(?) Joskus muualla asuessa voisi joku tuttu tukeakin ja opetella asioiden byrokratian hoitoa rauhassa. Tukihenkilöitäkin on. Riippuu ihan mitä jaksat kun masennus, että onko parempi olla äidin kanssa asumassa. Mutta juuri sinusta kivoja harrasteita ja mielenkiinnon kohteita voisit etsiä ajan kanssa kuitenkin. :) Ja sitten joskus myöhemmin joku kiva ja oikea sinulle alakin (iltakoulutuksia on) voisi piristää. www.mol.fi/avo löytyy paikka jossa voi testata kiinnostuksiaan. Ei pyörisi mielessä silloin pahimmat, vaan löytäisi itsetuntoa ja valoa lisää elämään. Uusia fiksumpia ihmisiä opiskelun kautta ja siitä eteenpäin voi löytää.

        Ei terapeutti määrää sitä osaako joku maksaa laskuja, sehän opetellaan se ei ole vaikeaa. Kaikkea voi opetella. Ja neuvojia löytyy kun kysyy. Ja opiskella voi aikuispuolella esim. iltaisin, se on paljon helpompaa kuin päiväopiskelu koska voi organisoida hieman enemmän aikaa. Ei terapeutti siis määrää mitään. Vain masennus vie joskus voimia, ei muuta. Sitten kun jaksaa..

        Voit selviytyä ihan hyvin ja saada positiivista energiaa ja valoa elämääsi vielä. Sun pitää vaan uskoa siihen. Eikä uskoa niitä ikinä ! jotka sua latistaa tai masentaa... Eli usko omiin ajatuksiisi ja sinuun. Sulla on täysi oikeus nyt heti siihen. Ja jatkossa.

      • nainen..
        nainen.. kirjoitti:

        Jos ei lääkkeet auta, niin onkohan ne oikeaa laatua tms. onko annostus liikaa tai liian vähän. Mitä lekuri sanoi niistä? Onko ne masennukseen vai ahdistukseen tai mihin? Onko terapeutti kovin hyvä jos ei auta, tai osaa neuvoa, vai kestääkö vaikutuksessa kauemmin. Muitakin auttajia on jotka -osaakin- auttaa, ja itsekin voi auttaa itseään myös -voit esim. lukea aiheesta ja etsiä tietoa. Joskus hyvää auttajaa joutuu etsimään melkein, mutta voi löytää.

        Ei mikään ihme jos masentaa kun isä on ollut todella kamala sinua kohtaan. Ja tuo äiti juttu. Mutta sä voit selviytyä niistä ihan hyvin niin on muutkin voineet, vaikka aluksi tuntuu vaikealta. -Isä on väärin tehnyt, sä olet toiminut oikein taas. Jospa karma tulee hänellekin aikanaan. Eli parempi keskittyä muihin ihmisiin kuin isään. Älä asu yksin sitten jos et halua..(?) Joskus muualla asuessa voisi joku tuttu tukeakin ja opetella asioiden byrokratian hoitoa rauhassa. Tukihenkilöitäkin on. Riippuu ihan mitä jaksat kun masennus, että onko parempi olla äidin kanssa asumassa. Mutta juuri sinusta kivoja harrasteita ja mielenkiinnon kohteita voisit etsiä ajan kanssa kuitenkin. :) Ja sitten joskus myöhemmin joku kiva ja oikea sinulle alakin (iltakoulutuksia on) voisi piristää. www.mol.fi/avo löytyy paikka jossa voi testata kiinnostuksiaan. Ei pyörisi mielessä silloin pahimmat, vaan löytäisi itsetuntoa ja valoa lisää elämään. Uusia fiksumpia ihmisiä opiskelun kautta ja siitä eteenpäin voi löytää.

        Ei terapeutti määrää sitä osaako joku maksaa laskuja, sehän opetellaan se ei ole vaikeaa. Kaikkea voi opetella. Ja neuvojia löytyy kun kysyy. Ja opiskella voi aikuispuolella esim. iltaisin, se on paljon helpompaa kuin päiväopiskelu koska voi organisoida hieman enemmän aikaa. Ei terapeutti siis määrää mitään. Vain masennus vie joskus voimia, ei muuta. Sitten kun jaksaa..

        Voit selviytyä ihan hyvin ja saada positiivista energiaa ja valoa elämääsi vielä. Sun pitää vaan uskoa siihen. Eikä uskoa niitä ikinä ! jotka sua latistaa tai masentaa... Eli usko omiin ajatuksiisi ja sinuun. Sulla on täysi oikeus nyt heti siihen. Ja jatkossa.

        Myös uudet tutut ihmiset voisi sinua piristää, ettet olisi yksin ihan noiden asioiden kanssa ja muutenkin. Mesetuttuja, juttututtuja, tuttuja ehkä joskus ystäviä sitten kun voi luottaa. Ikävät ihmiset jätä heti väliin jos ilmenee jotain, valitse seura hyvin. Kovin vaikeaa on luottaa ikävien ihmisten jälkeen. Mutta kivojakin on olemassa! Ja voi kokeilla jos saa vastakaikua kun tutustuu.

        Älä jää yksin murehtimaan, koska Parempi elämä odottaa sinua. Masennuksen voittamiseen kuluu joskus aikaa mutta sen voi voittaa. Niin vaikea "tauti" kuin se onkin, kun vie "pimeään". Mutta minun tehtävä onkin tuoda valoa sinne.

        Siis itselle oikean alan kautta ja opiskelujen voi löytää niin ihania ihmisiä, siksikin suosittelen joskus ja saisi elämään varmuutta. Oli myöhemmin sitten yksityisyrittäjä tai toisella töissä tai sairaseläkkeellä. Muualtakin voi löytää, mutta suosittelen.

        Mieti mikä tuntuu sinusta hyvältä, aikakin auttaa.

      • nainen..
        nainen.. kirjoitti:

        Myös uudet tutut ihmiset voisi sinua piristää, ettet olisi yksin ihan noiden asioiden kanssa ja muutenkin. Mesetuttuja, juttututtuja, tuttuja ehkä joskus ystäviä sitten kun voi luottaa. Ikävät ihmiset jätä heti väliin jos ilmenee jotain, valitse seura hyvin. Kovin vaikeaa on luottaa ikävien ihmisten jälkeen. Mutta kivojakin on olemassa! Ja voi kokeilla jos saa vastakaikua kun tutustuu.

        Älä jää yksin murehtimaan, koska Parempi elämä odottaa sinua. Masennuksen voittamiseen kuluu joskus aikaa mutta sen voi voittaa. Niin vaikea "tauti" kuin se onkin, kun vie "pimeään". Mutta minun tehtävä onkin tuoda valoa sinne.

        Siis itselle oikean alan kautta ja opiskelujen voi löytää niin ihania ihmisiä, siksikin suosittelen joskus ja saisi elämään varmuutta. Oli myöhemmin sitten yksityisyrittäjä tai toisella töissä tai sairaseläkkeellä. Muualtakin voi löytää, mutta suosittelen.

        Mieti mikä tuntuu sinusta hyvältä, aikakin auttaa.

        https://www.secure-tukinet.net/

        Lisäksi kriisikeskus osviitta, siitä voi olla apua joskus, nimettömänäkin tietääkseni voi puhua.

        Sitten on valtakunnallinen kriisipuhelin mielenterveysseuralla. Joskus voi osaua oikea auttaja kohdalle.

        Pengon lisää paikkoja hetkinen. Ja myös näillä palstoilla voit keskustella aiheesta lisää, älä jää yksin enää.

      • nainen..
        nainen.. kirjoitti:

        https://www.secure-tukinet.net/

        Lisäksi kriisikeskus osviitta, siitä voi olla apua joskus, nimettömänäkin tietääkseni voi puhua.

        Sitten on valtakunnallinen kriisipuhelin mielenterveysseuralla. Joskus voi osaua oikea auttaja kohdalle.

        Pengon lisää paikkoja hetkinen. Ja myös näillä palstoilla voit keskustella aiheesta lisää, älä jää yksin enää.

        Mieli maasta ry siellä om masennukseen vertaistukea myös, mutta riippuu kenelle sopii. Netissäkin löytyy vertaistukea. Kynnys ry.llä on tuki ja rohkaisupuhelin. En tiedä siitä minkälainen.

        Googlaamalla löytyy, mutta jos ei tunnu hyvältä joku niin anna olla vaan. Mielummin sellainen mikä tuntuu sinusta jotenkin oikealta.

        Menneisyys voi olla huono itse kullakin, mutta tulevaisuudesta voimme tehdä aina paremman. Jokainen. Eikö totta? Oppia ikä kaikki niinkuin sanonta kuuluu. Joskus löytyy hyviä lauseita elämänviisauksista, siis niistä positiivisimmista. Itse luin niitä joskus saa voimaa ja uusia mahtavia uria ajatuksiin.

      • nainen..
        nainen.. kirjoitti:

        Mieli maasta ry siellä om masennukseen vertaistukea myös, mutta riippuu kenelle sopii. Netissäkin löytyy vertaistukea. Kynnys ry.llä on tuki ja rohkaisupuhelin. En tiedä siitä minkälainen.

        Googlaamalla löytyy, mutta jos ei tunnu hyvältä joku niin anna olla vaan. Mielummin sellainen mikä tuntuu sinusta jotenkin oikealta.

        Menneisyys voi olla huono itse kullakin, mutta tulevaisuudesta voimme tehdä aina paremman. Jokainen. Eikö totta? Oppia ikä kaikki niinkuin sanonta kuuluu. Joskus löytyy hyviä lauseita elämänviisauksista, siis niistä positiivisimmista. Itse luin niitä joskus saa voimaa ja uusia mahtavia uria ajatuksiin.

        Positiivinen tukija olisi tärkeä sinulle. Kaikki ihmiset tarvitsevat positiivisen kivan ihmisen lähelle. Sellainen joka kuuntelee ja ymmärtää oikein, eikä ikinä töksäytä pahoja sanoja.

        Kelpaat juuri tuollaisena. Ja olet hyvä.

      • eikä vain päätä

        silitettävä ja mentävä mukaan hänen "systeemeihinsä"!

        Hyvä, että edes sairaala on yrittänyt takoa realiteetteja teinin päähän, koska mielenterveysongelmaiset vanhemmat eivät sitä ole näköjään kyenneet tekemään.

      • ystävällisyys
        eikä vain päätä kirjoitti:

        silitettävä ja mentävä mukaan hänen "systeemeihinsä"!

        Hyvä, että edes sairaala on yrittänyt takoa realiteetteja teinin päähän, koska mielenterveysongelmaiset vanhemmat eivät sitä ole näköjään kyenneet tekemään.

        Eiköhän juuri pään silittäminen olisikin paras apu? Sitä taitaisit tarvita sinäkin, kun noin ilkeästi viitsit kirjoitella. Huomionhakuahan kirjoituksesi on! Ei täällä kovuudella ketään hoivata, ja sitähän kärsivä ihminen tarvitsee. Siis rakkautta, lempeyttä, empatiaa, ymmärrystä, siis koko tilanteen ja ihmisen ymmärtämistä, ystävällistä asennetta. Näinhän teidän oppikirjoissakin lukee, näin teille koulussa opetetaan. Miksei oppi mene perille?

      • määrätä..
        nainen.. kirjoitti:

        Jos ei lääkkeet auta, niin onkohan ne oikeaa laatua tms. onko annostus liikaa tai liian vähän. Mitä lekuri sanoi niistä? Onko ne masennukseen vai ahdistukseen tai mihin? Onko terapeutti kovin hyvä jos ei auta, tai osaa neuvoa, vai kestääkö vaikutuksessa kauemmin. Muitakin auttajia on jotka -osaakin- auttaa, ja itsekin voi auttaa itseään myös -voit esim. lukea aiheesta ja etsiä tietoa. Joskus hyvää auttajaa joutuu etsimään melkein, mutta voi löytää.

        Ei mikään ihme jos masentaa kun isä on ollut todella kamala sinua kohtaan. Ja tuo äiti juttu. Mutta sä voit selviytyä niistä ihan hyvin niin on muutkin voineet, vaikka aluksi tuntuu vaikealta. -Isä on väärin tehnyt, sä olet toiminut oikein taas. Jospa karma tulee hänellekin aikanaan. Eli parempi keskittyä muihin ihmisiin kuin isään. Älä asu yksin sitten jos et halua..(?) Joskus muualla asuessa voisi joku tuttu tukeakin ja opetella asioiden byrokratian hoitoa rauhassa. Tukihenkilöitäkin on. Riippuu ihan mitä jaksat kun masennus, että onko parempi olla äidin kanssa asumassa. Mutta juuri sinusta kivoja harrasteita ja mielenkiinnon kohteita voisit etsiä ajan kanssa kuitenkin. :) Ja sitten joskus myöhemmin joku kiva ja oikea sinulle alakin (iltakoulutuksia on) voisi piristää. www.mol.fi/avo löytyy paikka jossa voi testata kiinnostuksiaan. Ei pyörisi mielessä silloin pahimmat, vaan löytäisi itsetuntoa ja valoa lisää elämään. Uusia fiksumpia ihmisiä opiskelun kautta ja siitä eteenpäin voi löytää.

        Ei terapeutti määrää sitä osaako joku maksaa laskuja, sehän opetellaan se ei ole vaikeaa. Kaikkea voi opetella. Ja neuvojia löytyy kun kysyy. Ja opiskella voi aikuispuolella esim. iltaisin, se on paljon helpompaa kuin päiväopiskelu koska voi organisoida hieman enemmän aikaa. Ei terapeutti siis määrää mitään. Vain masennus vie joskus voimia, ei muuta. Sitten kun jaksaa..

        Voit selviytyä ihan hyvin ja saada positiivista energiaa ja valoa elämääsi vielä. Sun pitää vaan uskoa siihen. Eikä uskoa niitä ikinä ! jotka sua latistaa tai masentaa... Eli usko omiin ajatuksiisi ja sinuun. Sulla on täysi oikeus nyt heti siihen. Ja jatkossa.

        alaikäisille. Voitte lukea perustelut jopa lääkkeen pakkaussetelistä, kuten kaikki mahdolliset ja mahdottomat haittavaikutuksetkin, joita ilmenee sitä enemmän mitä potilaat lukevat.

        Tiedättehän, ei pidä lukea lääkärikirjaa: kaikki taudit tarttuvat sieltä tiettyyn osaan väestöä.

      • Kärsivä
        eikä vain päätä kirjoitti:

        silitettävä ja mentävä mukaan hänen "systeemeihinsä"!

        Hyvä, että edes sairaala on yrittänyt takoa realiteetteja teinin päähän, koska mielenterveysongelmaiset vanhemmat eivät sitä ole näköjään kyenneet tekemään.

        ei oo mielenterveysongelmaisia. On vaan hankalaa elää.

      • äitisi kärsivän
        Kärsivä kirjoitti:

        ei oo mielenterveysongelmaisia. On vaan hankalaa elää.

        mielenterveysongelmista.

        Mutta sinähän sanoit toisaalla tässä ketjussa myös "olevasi mielisairas", mutta muutit siitäkin asiasta mielesi.

      • Kärsivä
        äitisi kärsivän kirjoitti:

        mielenterveysongelmista.

        Mutta sinähän sanoit toisaalla tässä ketjussa myös "olevasi mielisairas", mutta muutit siitäkin asiasta mielesi.

        muutin mieleni. Aloitusviestin kirjoitin jotakin puoli vuotta sitten. Oon miettiny syitä masennuksen. Ymmärsin että onkin niin että on vaan asioita mitkä vaikuttaa mieleen ja mielialaan. Mietin niitä ja ymmärsin ettei ihme että masentaa. Kaikki ne ongelmat ja tapahtumat.

      • on sit
        Kärsivä kirjoitti:

        muutin mieleni. Aloitusviestin kirjoitin jotakin puoli vuotta sitten. Oon miettiny syitä masennuksen. Ymmärsin että onkin niin että on vaan asioita mitkä vaikuttaa mieleen ja mielialaan. Mietin niitä ja ymmärsin ettei ihme että masentaa. Kaikki ne ongelmat ja tapahtumat.

        paremmin :)

      • sossulaisista
        Ens'avux kirjoitti:

        Ensiavuksi minulle tuli mieleeni, kun just luin aloituksesi ja tämän 'kiitoksesi', että sun tarttis etsiä joku ulkopuolinen puolivirallinen tai vapaaehtoinen vanhempi naisihminen avustamaan sinua vain ja ainoastaan käytännön asioissa.
        Voisitko jaksaa mennä paikkakuntasi kirkon diakoniavausta tai jollet halua, niin ihan sosiaaliviraston avusta pyytämään sosiaalihoitajan vastaanottoa edes kerran. Kertoisit sille tämän kaiken ja kysyisit nyt vain käytännön apua ja tukea, että elämäsi käytännön asioista selviäisit. Entäs olisko sulla fiksua tätiä, tuttua naista, kummitätiä tai semmosta vaikka nuortakin, joka olis välillä sun kanssa käytäntöjä miettimässä ja myös puolustamassa sua asioissasi. Tiedän tunteen, kun ei hallitse omia asioitaan, ei paperi- ja raha-asioitaan. Sitäpaitsi se on tila johon on pakkokin saada tukiapu. Sinulla on kriisi ja siksi tarvitset apua, varmasti myöhemmin kaikki selkenee.

        Olet hyvässä alussa mielestäni, niin hyvin sait kuvattua asiasi tänne meille. Printaa tämä ketju (kirjastossa?) itsellesi ja näytä vaikka jollekin virkaihmiselle, missä mennään.

        Sitten toi lääketieteellinen puoli. Ollee jo hoidossa omalääkärillä tai siis jokin kontakti sulla, jonne puhut oireistasi ja seuraatti lääkkeidesi mahdollista toimivuutta.

        Jakaisin sinuna käytännön ja lääketieteelisen avun nyt ja kiireesti. Äh, kuka nyt auttais sua alkuun tässä. Fiksu olet ihan itse kyllä asioitasi viemään eteenpäin, joten, hmmm?, mihinkä menisit ihan ekana. Jollekin luotettavalle taholle menet kysymään, miten tästä eteenpäin. Fiksuksi tuumaat, että i.m. ei ole ratkaisu ja pelot sitä kohtaan ovat mielestäni sinulla enemmän kuin realistisia. (Paneudun myöhemmin lisää tähän ketjuusi).

        Hyvää päivänkulkusa Sinulle, terkuin 'iso-sisko'.

        älä hyvä ihminen edota kidutetulle enää pahempaa! sosiaalin hoito on huostaanotto ja kiusaaminen ja kidutus siellä. kun et ole itse sellasta kokenut älä toisellekaan sellasta kauheutta ehdota. eikö sairalassa jo ollut tarpeeksi kauheaa, pitäsikö tuollaisen tyttöparan vielä joutua pakkotyölaitokseen, etkö tiedä mitä lastensuojelu ja huostaanotto tarkoittaa? jos olet noin tietämätön, mene itse katsomaan!

      • ..........
        ystävällisyys kirjoitti:

        Eiköhän juuri pään silittäminen olisikin paras apu? Sitä taitaisit tarvita sinäkin, kun noin ilkeästi viitsit kirjoitella. Huomionhakuahan kirjoituksesi on! Ei täällä kovuudella ketään hoivata, ja sitähän kärsivä ihminen tarvitsee. Siis rakkautta, lempeyttä, empatiaa, ymmärrystä, siis koko tilanteen ja ihmisen ymmärtämistä, ystävällistä asennetta. Näinhän teidän oppikirjoissakin lukee, näin teille koulussa opetetaan. Miksei oppi mene perille?

        viiltelevä itsemurhaa yrittänyt nuori päätä silittelevään huomaasi ja yritä. Joillakin muilla on kiireellisempääkin tekemistä, esimerkiksi ihmishenkien pelastaminen.

      • nasu232
        eikä vain päätä kirjoitti:

        silitettävä ja mentävä mukaan hänen "systeemeihinsä"!

        Hyvä, että edes sairaala on yrittänyt takoa realiteetteja teinin päähän, koska mielenterveysongelmaiset vanhemmat eivät sitä ole näköjään kyenneet tekemään.

        pakkosyöttämällä normaalipainoista?

      • hoitamaton
        sairaalasta mitään kirjoitti:

        apua saanut.Hoitajat istuivat kansliassa kaiken aikaa.Lääkärin tapasi 5min. viikossa.Minullakin äiti mielenterveyspotilas sairastui kun olin 7v.En märehdi menneillä niille ei mitään voi.On vaan elettävä elämää eteenpäin niin hyvin kun jaksaa.Psykoterapia voisi auttaa,ja masennuslääkkeet sinua.Tsemppiä.

        Tuo on ihan totta, Suomessa hoito on ihan perseestä ja laitetaan ihminen pakkohoitopaikkaan, johon se ei kuulu. Ei mitään hoitoa, pumpataan lääkettä ja nakataan koppiin yksin itkemään. Silläkö ihminen paranee? Olisi kyllä kirveellä töitä.
        En enää ikinä ota yhteyttä noihin järkyttäviin laitoksiin, ei sieltä saa apua!

    • edes vähän...

      Tiedän millaisia laitoksia psykiatriset sairaalat voivat pahimmillaan olla. Itsekin olin pari kuukautta suljetulla pakkohoidossa. Sanoin usein, että tämä on minun helvettini ja se oli sitä just sen takia, kun siellä pidettiin aikuista ihmistä aivan tyhmänä ja käytettiin julmasti valtaa potilaisiin.

      Onko sulla ketään ihmistä, joka voisi auttaa? Tärkeintä on löytää jostain pieniä toivon kipinöitä joiden avulla jaksaa päivästä toiseen. Sitten jos olisi edes yksi ihminen,joka tukisi ja ohjaisi sinua eteenpäin, voisit löytää elämänuskon. Ei kannata lopettaa elämää, vaan pyytää apua. Kyllä maailmasta löytyy vielä ihmisä, jotka haluavat oikeasti auttaa ja joiden lähellä on hyvä olla. Jos pystyt purkamaan pahan olosi tällaiselle ihmiselle, alkaa masennuksesikin ehkä hellittää ja elämä näyttää elämisen arvoiselta. Olet yhtä arvokas kuin muutkin, usko se!

    • tynde.

      Itsellä käynyt juuri samalla tavalla nuo kaikki.

      • avunitsellesi

        Kuulostaapa kauheelta. Tommoset kokemukset terveydenhuollosta ei ole kyllä omiaan lisäämään luottamusta virallisiin hoitotahoihin. Mutta kyllä niitä on hyviäkin paikoja ja hyviä hoitoja saa, joista on apua. Oletko minkä ikäinen? Olisiko sinulla mahdollisuuksia päästä perhekotiin sijoitukseen ns. sijaisperheeseen? Se voisi olla uuden alku. Saisit toisenlaista mallia välittämisestä, elämisestä ja rakastamisesta.

        Älä lakkaa hakemasta apua, olet tärkeä ja arvokas ihminen, et yhtään huonompi kuin joku toinen. Et ole yhtä kuin isäsi tai äitisi ongelmat. Olet joutunut kärsimään "heidän ongelmien takia". Toivottavasti hekin vielä saavat apua itselleen.
        Voimia sinulle ja enkeleitä vierellesi.

    • ymmärrän

      Moi!

      Luulen ymmärtäväni hätäsi. Rauhoitu, laita kädet ristiin ja pyydä apua Jumalalta, mä rukoilen sun puolesta täällä. Älä vielä luovuta.

    • Fiksu oot

      aloittaja. Olet jo hyvällä alulla ihan itse asioitas hoitaessas, en näe sinua parkana(?). Jollei vielä suju ihan kaikki (pssst, ei minullakaan), niin myöhemmin saat itsenäisyyttä ja varmuutta, mikä taas auttaa itsetuntoasikin.

      Olin nuorena ihan samassa jamassa! Olin tietenkin erittäin "parka", mutta vähitellen vanhentuessani asioita aukesi. 14-vuotiaana lähdin ihan itse asioitani kunnalliselle sektorille (lääkäri yms.) hoitelemaan ja apua kyselemään. Niin valitin kovastikin elämääni. Okay, uskoonkin sain myöhemmin tulla, mutta ihan joka tapauksessa elämän käytännöt, avun hakemiset ja lääketieteenkin puoleen kääntyminen on totisinta totta. Käytäntöä.

      Et Sinä, aloittaja, ole yhtään enempää 'parka' kuin minäkään, joka olen paljon elämää kokenut ja kompuroinut keski-ikäinen. Oih' miten paljon vielä on varaa kasvaa ja oppia mullakin. Traumat minua ihan persoonallisuuttani myöten kovastikin vaivaa, mutta pärjään kyllä, koko ajan paremmin. Sinä myös, olet älykäskin!

    • jusegf

      oot liian jyrkkä laitoshoidolle. itte vietin vuoden laitoksessa ja ekat kuukaudet aattelin kans että vittu mitä paskaa ja mistään mitään hyöty. mutta toisin kävi. rupesin puhumaan tunteita/ajatuksia ja tänä päivänä mielenterveys parempi ku 10 vuoteen enkä lääkkeitäkään enään tarvii (: ollu ilman laitoksia 3 vuotta ja ilman lääkkeitä pari vuotta. psykiatrilla kävin muutaman kerran hoidon päätyttyä ja selvinny ELOSSA! oot vaan niin ankara kaikelle avulle yms... hellitä vähän nii ehkä parannutkin ja lopeta toi tahon kuolla asenne. jos haet/otat KAIKEN avun vastaan niin huomaat sit vuosienpäästä et miten tyhmä olit 17 kesäsenä...

      • Kärsivä

        Kaikki vika on minussa syytän kaikesta aina itteäni. Halu tehä itsemurha on suuri.

      • sossutyttönen
        Kärsivä kirjoitti:

        Kaikki vika on minussa syytän kaikesta aina itteäni. Halu tehä itsemurha on suuri.

        se tuntuu vaan siltä.

      • sossutyttönen
        Kärsivä kirjoitti:

        Kaikki vika on minussa syytän kaikesta aina itteäni. Halu tehä itsemurha on suuri.

        se tuntuu vaan siltä.Masennuntunut,alakuloinen ihminen syyttää itteensä kaikesta.Syy ei oo sun,muista se.

    • härkä

      Tuskimpa sinua kertomuksesisi vuoksi pidettiin anorekrikkona. Tietyt osastot seuraavat painoa, sillä masennus voi aiheuttaa sairaanloista syömättömyyttä. Millaista hoitoa olisit halunnut? Olet vakavasti sairas masennus potilas, joka on yrittänyt itsemurhaa. Sinua määräiltiin, mitä tarkoitat? Osastoilla on omat säännöt, joilla on tarkoitus, ei niitä huvikseen tehdä. Ymmärrän kyllä, että itsemurhayritys on vakava hätähuuto. Se, ettei itsemurha onnistu puhuu sen puolesta. Sekavassa mielentilassa itsemurha kyllä pitäisi onnistua. Sinut on kolme lääkäriä, psykologi, hoitajat, sos.työntekijät arvioineet, että pakkohoito on sinun edun mukaista. Se, että et vaikka pääse ulkoilemaan yksin, johtuu kirjoituksesi alusta. On ikävää, että olet kokenut psykiatrisen osaston noin negatiivisesti. Laita parannusehdotuksia ja mikä sinusta oli pahinta hoidossa?

      • Kärsivä

        Olisin halunnut että mun oltas annettu kuolla. Mua määräiltiin niin että tehtiin vasten mun tahtoa. Raahattiin käytävältä ruokalaan väkisin syömään ja joku päivä raahattiin väkisin itkevänä päiväsaliin että sain hävetä kun muut näki että itkin. Oon semmonen ihminen että mulla ei oo tulevaisuudessa mitään mahollisuuksia eikä mitään hyvää eessä. Oon paha, turha ja arvoton ihminen. Ja oon pelkuri kun en uskalla tehä itsemurhaa pelkään että epäonnistun. Haluan kyllä tehä sen, mut en pysty. Jos hyppään katolta en välttämättä kuole vaan halvaannun, jos jään junan alle en kuole välttämättä silloinkaan vaan vammaudun tosi pahasti. Sillon mulla on vieläkin pahempi olo kun nyt. Toivon vaan että mua ei olis ollenkaan olemassa. Muuta en toivo.

      • Sivusta lukija
        Kärsivä kirjoitti:

        Olisin halunnut että mun oltas annettu kuolla. Mua määräiltiin niin että tehtiin vasten mun tahtoa. Raahattiin käytävältä ruokalaan väkisin syömään ja joku päivä raahattiin väkisin itkevänä päiväsaliin että sain hävetä kun muut näki että itkin. Oon semmonen ihminen että mulla ei oo tulevaisuudessa mitään mahollisuuksia eikä mitään hyvää eessä. Oon paha, turha ja arvoton ihminen. Ja oon pelkuri kun en uskalla tehä itsemurhaa pelkään että epäonnistun. Haluan kyllä tehä sen, mut en pysty. Jos hyppään katolta en välttämättä kuole vaan halvaannun, jos jään junan alle en kuole välttämättä silloinkaan vaan vammaudun tosi pahasti. Sillon mulla on vieläkin pahempi olo kun nyt. Toivon vaan että mua ei olis ollenkaan olemassa. Muuta en toivo.

        Jos siellä sinä saisit tahtosi läpi sekä nuo sinun subjektiiviset mielipiteesi ja näkemyksesi, jotka sinänsä kuvaavat, että et ole nyt ollenkaan kunnossa, sorry, niin johan terveydenhuolto siellä joutuisi vastuuseen, että antavat ihmisen kuolla. Sorry vain, mutta tuo kuolemisen päätös, kun on edesvastuuttomassa väsymyksessä ja masennuksessa, niin ei ole millään tavallaan varteen otettava. He siis suojelevat sinua itseltäsi, eikä syyttä. Ei tietenkään se tunnu sinusta kivalta nyt, ei. Kyllä kyseessä on se, että tosi monta ihmistä pistävät päänsä yhteen, miten auttaa sinua. HE VÄLITTÄVÄT SINUSTA. Älä usko omia tuntojasi ja omaa kokemisen maailmaasi nyt. He tekevät parhaan mahdollisen, ei heitä kiinnosta sinua kiusata millään, vaikka itse olet nyt herkkä niin kokemaan. Antaudu nyt kuin lapsi siellä, anna toisten kantaa vastuuta ihan koko elämästäsi.

        Milläs ihmeen "vallalla" toivot, ettei sua olisi olemassakaan, kun nimittäin et ole ollut päättämässä tänne tulostasi. Eiköhän sinut ole suunniteltu ihan jossakin muualla, etkä ole mitenkän sattuma, vaan rakkautta varten ja rakkauden arvoiseksi luotu. Usko pois sitä sekin on, kun sinua ""rääkkäävät" siellä sairaalassa. Syöttävätkin mokomat, höh.

        Voisitkos ajatella kysyä sieltä vielä sielunhoitajankin eli sairaalapastorin puheille pääsyä. Hän voisi antaa taas sitten ihan erilaista ja laajempaa näkökulmaa tällaiseen: "Oon paha, turha ja arvoton ihminen. Ja oon pelkuri kun en uskalla tehä itsemurhaa pelkään että epäonnistun. Haluan kyllä..." - Siis? Mitä ikinä sinulla on tunnollasi tai mitä ikinä niin koet, niin puhu niistä sielunhoitajallekin. Mitä turhan ihmisen elämääsi tulee, minäkin pystyn sanomaan, ET OLE turha. Vaikka niin koet. En tuomitse kokemustasi, mutta ymmärrä, että ehkä ne 'muut' ovat oikeassa.

        Antaudu Ystävä hyvä ja laita lepo-vaihde päälle, että pääset toipumaan. Kevättä kohti mennään ja auringonvalo lisääntyy, tuu katsomaan meidän kaikkien ihmisten kanssa sitä. Ensin selvittele apujen kanssa elämäsi sotkuja ja omia vinksauksiasi. Ei sinun kuolla tule, eikä kannata, ei. - Hyvää yötä.

      • härkä

        Itsemurha ei ole Suomessa rikos, mutta sitä hautovaa yritetään auttaa parhain mahdollisin keinoin. Siinähän on kyse sairaudesta. Se voi olla myös pakkohoidon indikaatio, jos potilas ei ole täysissä sielun voimissa, eikä ymmärrä mitä on tekemässä. Sairaalassa pyritään suojelemaan potilasta niin kauan, että ollaan varmempia potilaan psyykkisestä kunnosta. Useat ovat päässeet elämässä eteenpäin sairaalahoidon jälkeen ja tulleet myöhemmin kiittämään, ettei tullut tehtyä mitään hölmöä. Tietysti on potilaita, jotka tekevät itsemurhan kuitenkin ja niille ei voida mitään. Synkkä kirjoituksesesi voidaan laskea psykoottiseksi, jolloin pakkohoito tulee kyseeseen.

      • Kärsivä
        härkä kirjoitti:

        Itsemurha ei ole Suomessa rikos, mutta sitä hautovaa yritetään auttaa parhain mahdollisin keinoin. Siinähän on kyse sairaudesta. Se voi olla myös pakkohoidon indikaatio, jos potilas ei ole täysissä sielun voimissa, eikä ymmärrä mitä on tekemässä. Sairaalassa pyritään suojelemaan potilasta niin kauan, että ollaan varmempia potilaan psyykkisestä kunnosta. Useat ovat päässeet elämässä eteenpäin sairaalahoidon jälkeen ja tulleet myöhemmin kiittämään, ettei tullut tehtyä mitään hölmöä. Tietysti on potilaita, jotka tekevät itsemurhan kuitenkin ja niille ei voida mitään. Synkkä kirjoituksesesi voidaan laskea psykoottiseksi, jolloin pakkohoito tulee kyseeseen.

        En tee itsemurhaa. Kuolemanpelko estää mua tekemästä sitä.

      • että hoitajat
        Kärsivä kirjoitti:

        En tee itsemurhaa. Kuolemanpelko estää mua tekemästä sitä.

        toimivat parhaaksesi. Ei se kivaa ole välttämättä, mutta kai ne nyt paremmin tietävät kuin mielisairas. Vai?

      • ystävällisyyttä
        että hoitajat kirjoitti:

        toimivat parhaaksesi. Ei se kivaa ole välttämättä, mutta kai ne nyt paremmin tietävät kuin mielisairas. Vai?

        Hoitajilla usein on kyllä todella alhainen asenne hoidettaviansa kohtaan. Kyllä kaiketi sen itsekin tiedätte, tai ainakin jossain vaiheessa tiesitte. Miksi annoitte itsenne paatua? Ei sitä työtä ole pakko tehdä, menkää vaikka postia jakamaan, tai hautuumaata haravoimaan.

        Sellainen hoitajien ilkeä käytös vain traumatisoi lisää lyötyä ihmistä. Samalla energialla voisitte käyttäytyä inhimillisestikin. Tai varmaan vie vähemmän energiaa olla rakkaudellinen, empaattinen, lempeä, ystävällinen ...

      • joo...
        ystävällisyyttä kirjoitti:

        Hoitajilla usein on kyllä todella alhainen asenne hoidettaviansa kohtaan. Kyllä kaiketi sen itsekin tiedätte, tai ainakin jossain vaiheessa tiesitte. Miksi annoitte itsenne paatua? Ei sitä työtä ole pakko tehdä, menkää vaikka postia jakamaan, tai hautuumaata haravoimaan.

        Sellainen hoitajien ilkeä käytös vain traumatisoi lisää lyötyä ihmistä. Samalla energialla voisitte käyttäytyä inhimillisestikin. Tai varmaan vie vähemmän energiaa olla rakkaudellinen, empaattinen, lempeä, ystävällinen ...

        Maalta löytyy aina viisaita kun merellä myrskyää.

      • Kärsivä
        että hoitajat kirjoitti:

        toimivat parhaaksesi. Ei se kivaa ole välttämättä, mutta kai ne nyt paremmin tietävät kuin mielisairas. Vai?

        Olen miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen ettei mielisairaita ole olemassa. Ympäristö ja ihmiset vaikuttaa kaikkeen sekä kaikkiin.

      • ei yllätä
        härkä kirjoitti:

        Itsemurha ei ole Suomessa rikos, mutta sitä hautovaa yritetään auttaa parhain mahdollisin keinoin. Siinähän on kyse sairaudesta. Se voi olla myös pakkohoidon indikaatio, jos potilas ei ole täysissä sielun voimissa, eikä ymmärrä mitä on tekemässä. Sairaalassa pyritään suojelemaan potilasta niin kauan, että ollaan varmempia potilaan psyykkisestä kunnosta. Useat ovat päässeet elämässä eteenpäin sairaalahoidon jälkeen ja tulleet myöhemmin kiittämään, ettei tullut tehtyä mitään hölmöä. Tietysti on potilaita, jotka tekevät itsemurhan kuitenkin ja niille ei voida mitään. Synkkä kirjoituksesesi voidaan laskea psykoottiseksi, jolloin pakkohoito tulee kyseeseen.

        "Synkkä kirjoituksesesi voidaan laskea psykoottiseksi, jolloin pakkohoito tulee kyseeseen."

        Tätähän tehdään Venäjällä, jonkin verran myös Suomessa. Toisinajattelijat tuomitaan pakkohoitoon. Ihmettelenpä vaan kuvitteleeko nimimerkki "härkä" ihan tosissaan että tekstin sävy olisi iloisempi jos edellisen viestin kirjoittaja yritetään pakottaa pois synkistä ajatuksistaan.

        Ja sitten vielä ihan faktaa: Synkkiä ajatuksia tai synkkää kirjoittelua ei sitten niin millään muotoa voi laskea psykoottiseksi. Jos nimimerkki "härkä" on sellaisessa käsityksessä, on häneltä todellisuudentaju pahasti hukassa, ja SE voidaan laskea psykoottiseksi. Toivottavasti olet jo ilmoittautunut hoitoon.

      • *********
        Kärsivä kirjoitti:

        Olen miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen ettei mielisairaita ole olemassa. Ympäristö ja ihmiset vaikuttaa kaikkeen sekä kaikkiin.

        Itsehän sä edellä sanoit olevasi mielisairas...

        Tottakai on olemassa mielisairaita, syitä on monia. Esimerkiks bipolaarisuus eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on lähinnä aivosairaus, ja kai useimmat mielenterveysongelmat on sitä jossain määrin. Aivot ja mitä siellä tapahtuu on joka tapauksessa mukana. Kumpi oli ennen muna vai kana..

        Mieleltään sairaana pidän ihmistä jolle psyykkiset tekijät aiheuttaa tuskaa, kärsimystä, haittaa ihmissuhteissa tai yhteiskunnassa pärjäämisessä mikä se oireisto sitten onkin kenelläkin.

        (Mielisairas on suomen kielessä tarkottanut psykoottista ihmistä, kai niiltä ajoilta peruja, kun ei ollut lääkkeitä hillitsemään hulluutta ja jolloin psykoottiset potilaat oli todella poikkeavia. Eihän sanassa mielisairas sinänsä mitään loukkaavaa ole.)

      • ************
        ei yllätä kirjoitti:

        "Synkkä kirjoituksesesi voidaan laskea psykoottiseksi, jolloin pakkohoito tulee kyseeseen."

        Tätähän tehdään Venäjällä, jonkin verran myös Suomessa. Toisinajattelijat tuomitaan pakkohoitoon. Ihmettelenpä vaan kuvitteleeko nimimerkki "härkä" ihan tosissaan että tekstin sävy olisi iloisempi jos edellisen viestin kirjoittaja yritetään pakottaa pois synkistä ajatuksistaan.

        Ja sitten vielä ihan faktaa: Synkkiä ajatuksia tai synkkää kirjoittelua ei sitten niin millään muotoa voi laskea psykoottiseksi. Jos nimimerkki "härkä" on sellaisessa käsityksessä, on häneltä todellisuudentaju pahasti hukassa, ja SE voidaan laskea psykoottiseksi. Toivottavasti olet jo ilmoittautunut hoitoon.

        Synkkiä ajatuksia voi esittää esimerkiksi mielipidekirjoituksissa, parhaimmillaan runoudessa ja muussa taiteessa eivätkä ne ole millään muotoa psykoottisia vaan havahduttavia ja kulttuuria rikastuttavia ja parhaimmillaan yhteiskuntaa kehittäviä näkemyksiä.

        Tältä (sairaalta ja kantapeikkojen hallitsemalta palstalta) sellaista toimintaa ei löydä. Tässäkin kyse oli alaikäisen itsemurhayrityksen jälkeisestä psykiatrisesta sairaalahoidosta (tai pelkästä kantapeikkojen itsensä huvittamisesta tietokoneen äärellä muun puutteessa - kun se masennus on niin paha ja lääkkeetkin aika paskoja.)

      • Kärsivä
        ********* kirjoitti:

        Itsehän sä edellä sanoit olevasi mielisairas...

        Tottakai on olemassa mielisairaita, syitä on monia. Esimerkiks bipolaarisuus eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on lähinnä aivosairaus, ja kai useimmat mielenterveysongelmat on sitä jossain määrin. Aivot ja mitä siellä tapahtuu on joka tapauksessa mukana. Kumpi oli ennen muna vai kana..

        Mieleltään sairaana pidän ihmistä jolle psyykkiset tekijät aiheuttaa tuskaa, kärsimystä, haittaa ihmissuhteissa tai yhteiskunnassa pärjäämisessä mikä se oireisto sitten onkin kenelläkin.

        (Mielisairas on suomen kielessä tarkottanut psykoottista ihmistä, kai niiltä ajoilta peruja, kun ei ollut lääkkeitä hillitsemään hulluutta ja jolloin psykoottiset potilaat oli todella poikkeavia. Eihän sanassa mielisairas sinänsä mitään loukkaavaa ole.)

        Ajattelin vielä niin silloin kun sen viestin kirjotin en ajattele enää niin.

        Mielisairas on törkee haukkumasana.

      • sana on sanana
        Kärsivä kirjoitti:

        Ajattelin vielä niin silloin kun sen viestin kirjotin en ajattele enää niin.

        Mielisairas on törkee haukkumasana.

        ihan neutraali, eri asia, miten sen tulkitsee tai kokee.

      • ole mielisaraus
        ********* kirjoitti:

        Itsehän sä edellä sanoit olevasi mielisairas...

        Tottakai on olemassa mielisairaita, syitä on monia. Esimerkiks bipolaarisuus eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on lähinnä aivosairaus, ja kai useimmat mielenterveysongelmat on sitä jossain määrin. Aivot ja mitä siellä tapahtuu on joka tapauksessa mukana. Kumpi oli ennen muna vai kana..

        Mieleltään sairaana pidän ihmistä jolle psyykkiset tekijät aiheuttaa tuskaa, kärsimystä, haittaa ihmissuhteissa tai yhteiskunnassa pärjäämisessä mikä se oireisto sitten onkin kenelläkin.

        (Mielisairas on suomen kielessä tarkottanut psykoottista ihmistä, kai niiltä ajoilta peruja, kun ei ollut lääkkeitä hillitsemään hulluutta ja jolloin psykoottiset potilaat oli todella poikkeavia. Eihän sanassa mielisairas sinänsä mitään loukkaavaa ole.)

        Se on persoonallisuuden kehittymättömyyttä, jolla ei ole tekemistä mielisairauden kanssa. Ei diagnostisestikaan.

        Lisäksi se on useimmiten pitkäaikaisen psykoterapian avulla parannettavissa. Itse asiassa varin hyvin.

        Turha lisätä turhaa kipua.

        Tsemppiä nuorelle neidille!

      • revit?
        ole mielisaraus kirjoitti:

        Se on persoonallisuuden kehittymättömyyttä, jolla ei ole tekemistä mielisairauden kanssa. Ei diagnostisestikaan.

        Lisäksi se on useimmiten pitkäaikaisen psykoterapian avulla parannettavissa. Itse asiassa varin hyvin.

        Turha lisätä turhaa kipua.

        Tsemppiä nuorelle neidille!

        Kaksisuuntainen mielialahäiriö on paljolti perinnöllinen ja enemmän tai vähemmän biologinen psyykkisesti oireileva aivosairaus, jota voidaan auttaa "terapiassa" lähinnä lisäämällä potilaan YMMÄRRYSTÄ sairaudestaan, sen oireista ja kulusta ja edellä mainittuihin oikein reagoimisesta pahimpien sairausjaksojen välttämiseksi.

        Tietenkin tämä olisi kaikissa psykoterapioissa toivottavaa: pienin toivottava hyöty tai tulos paranemisen kannalta.

      • -------------------
        ************ kirjoitti:

        Synkkiä ajatuksia voi esittää esimerkiksi mielipidekirjoituksissa, parhaimmillaan runoudessa ja muussa taiteessa eivätkä ne ole millään muotoa psykoottisia vaan havahduttavia ja kulttuuria rikastuttavia ja parhaimmillaan yhteiskuntaa kehittäviä näkemyksiä.

        Tältä (sairaalta ja kantapeikkojen hallitsemalta palstalta) sellaista toimintaa ei löydä. Tässäkin kyse oli alaikäisen itsemurhayrityksen jälkeisestä psykiatrisesta sairaalahoidosta (tai pelkästä kantapeikkojen itsensä huvittamisesta tietokoneen äärellä muun puutteessa - kun se masennus on niin paha ja lääkkeetkin aika paskoja.)

        Sinunkin kannattaisi siis hankkiutua pakkohoitoon synkkien, vihaisten ajatusten vuoksi.

    • Luottamus mennyt

      Psykiatrinen sairaala voi tosiaan olla helvetti ja aiheuttaa terveydentilan huonontumisen pahemmaksi kuin syy, miksi sinne meni. Ainakin meillä nyt on niin käynyt. Tyttö meni sairaalaan lääkärin pitkään painostettua, mutta kuitenkin vapaaehtoisesti ja uskoi sen olevan hänelle parasta. Alusta alkaen kohtelu on ollut samanlaista kuin rangaistuslaitoksissa, kts vaikka Pohjolan poikakoti haulla googlesta. Siis masentunutta nuorta käsitellään kun rikollista ja myös pahasta olosta aiheutuvista teoista rangaistaan. Ensimmäinen kammotus oli virtsanäytteen antaminen, kun ei sitä pysty antamaan hoitajan ollessa vieressä. Aamupäivällä ilmeisesti ilmoitettiin asiasta ja olisko ollu seuraavana päivänä puolen päivän aikaan kun sen sai annettua. Verellään kirjotteli viestejä seinään hoitajille. Että semmonen alku. Sitten alkoi sarja, jota ei voisi uskoa todeksi, jos ei tietäisi sen olevan totta. Nimittäin huoneeseen puoli tuntia ennen muita määrääminen. Jotka poikkeuksetta johtivat siihen, että tyttö viilteli käsivarsia, niin että kunnon arvet jäävät, ehkä jotain 7-10 tähän mennessä. Puolituntinen meni kerran ilman itsensä vahingoittamista, niin sitten oli kehitetty puolentoista tunnin aikaistaminen huoneeseen menossa. Jolloin tyttö teki sellaisen kraaterin käsiinsä, että käytiin ambulanssilla sairaalassa tikkauttamassa. Tahdonvastaiseen hoitoon määrättiin, kun tyttö karkasti, mikä ei mitenkään liittynyt terveydentilaan, ei ollut aikomustakaan olla palaamatta takaisin tai vahingoittaa itseään. Tarvittavat kolme lääkärin arviota tapahtuivat mm niin, että lääkäri kävi jututtamassaa, kun tyttö oli ollut 10 tuntia lepositeissä syömättä juomatta. Ja huoneeseen määräämiset ovat tulleet muun muassa aamukokouksesta myöhästymisestä, kun ei ole herännyt eikä herätetty niin,että voisi mennä kokoukseen. Tyttö on todella sikeäuninen ja ilman masennusta ja lääkityksiäkin on jouduttu kotona suunnilleen nostamaan sängystä. Lääkitys lisää tietysti unisuutta. Alkuaikaan huonerangaistusta tuli myös siksi, että hiljainen tunti huoneessa päättyi samaan aikaan, kun kokous alkaa. Tytön huone on käytävän toisessa päässä eikä ole kerinnyt ajoissa kokoukseen. Yhtään aikaisemmin saanut mennä, komennettiin takaisin huoneeseen. Tytön valitettua asiasta ajat muutettiin, että nyt on 15 minuuttia hiljaisen tunnin loppumisen ja kokouksen alkamisen välillä, mutta parit haavat ja arvet kerkisi tulla tästä kasvatuksellisesta sääntöjen soveltamisesta. Tyttäreni pistettiin tänään lepositeisiin kahdelta ja kuudelta minulle sanotiin, että aamuun 11 asti voidaan pitää siteissa ja ainakin aamuun asti pidetään. Onko masentuneen nuoren hoitoa määräämiset huoneeseensa, kun varmuudella jo pitkään on tiedetty sen johtavan niin pahaan oloon, että vahingoittaa itseänsä ja sen myös pystyy tekemään. Tai leposideeristämiset. Ainakin hoitoaikaa saadaan sillä jatkettua. Ilmeisesti potilaista on pulaa tai tällaisista vähän erikoisemmista potilaista, joita on kiva kiusata. Yksikin hoitaja, joka väänsi tytön päätä, kun pidettiin lattialla kiinni, sanoi olevansa menossa vaikeahoitoisten osastolle, kun siellä pääsee enemmän vääntämäään. Kohtelu hoitajien taholta on myös tytön mielestä paljon pelkkää v-ttuilua. Että varmaan mistään hoidollisista keskusteluista ei tule eikä ole tullut mitään. Tyttö haluaa vain kotiin. Niin ja tänään kysyessäni, aiotaanko aresteja jatkaa, kun tiedetään, että ne aiheuttavat tytölle tuollaisen olon ja myös aina kun mahdollista, viiltelee ja melkein aina se onkin mahdollista, vastaus oli, että ei voida poiketa osaston säännöistä.

      • en halunnut

        Luin joskus että pakkohoitoa edeltäviä tutkimuksia varten otetaan huumetesti ja tavallinen virtsanäyte, että suolisto tutkitaan sormin, ja että joutuu ottamaan jonkun tyhjentävän peräruiskeen kun ne tutki ulosteen ettei sinne viedä mitään aineita, että siinä on myös semmonen vaihe että joutuu olemaan joittenki hoitajien edessä ihan täysin ilkosillaan.... Että tupakointia valvotaan eli joku kyttää vieressä kun poltat... mua yritettiin 14 vuotiaana pistää hoitoon ja oon nykyään onnellinen etten mennyt niihin tutkimuksiin...

      • aamuisin
        en halunnut kirjoitti:

        Luin joskus että pakkohoitoa edeltäviä tutkimuksia varten otetaan huumetesti ja tavallinen virtsanäyte, että suolisto tutkitaan sormin, ja että joutuu ottamaan jonkun tyhjentävän peräruiskeen kun ne tutki ulosteen ettei sinne viedä mitään aineita, että siinä on myös semmonen vaihe että joutuu olemaan joittenki hoitajien edessä ihan täysin ilkosillaan.... Että tupakointia valvotaan eli joku kyttää vieressä kun poltat... mua yritettiin 14 vuotiaana pistää hoitoon ja oon nykyään onnellinen etten mennyt niihin tutkimuksiin...

        täytyy rukoilla Herralta suojelua ja pelastusta.

      • minttupuu
        aamuisin kirjoitti:

        täytyy rukoilla Herralta suojelua ja pelastusta.

        niiden rukoilujen vaan olla,tollasilla neuvoilla ihmiset ahdistuvat vaav enemmän.

      • yks "pimahtanut"
        minttupuu kirjoitti:

        niiden rukoilujen vaan olla,tollasilla neuvoilla ihmiset ahdistuvat vaav enemmän.

        Tein pienen typeryyden ja jouduin suljetulle pakkohoitoon,hoito kesti kauan ja olisi
        kiva tietää,että kun siitä joutuu maksamaankin,niin pienentääkö se mahdollisesti
        lopullista tuomiota,kun ko.asia tulee oikeuden käsittelyyn(jos se joskus tulee..)??
        Vankilatuomiota ei tarvitse maksaa mutta vankeuteen verrattava pakkohoito on po-
        tilaan maksettava.Ja mistä maksetaan?Ruoka oli hyvää,lääkkeet jaettiin,siinä oli ko-
        ko hoito!!Hoitajat(jotka muka ovat NIIN kiireisiä)katselivat tv:tä potilaiden kanssa ja
        palkka juoksi koko ajan,ja sitten oli tietysti ne loputtomat raportit,idioottimaiset aa-
        mupalaverit,ym.,jotka aiheuttivat,että usein oli vaikeaa löytää edes yhtä hoitajaa,
        jolla olisi MINUUTTI aikaa kuunnella,mitä potilaalla on asiaa..Missään ei ihminen ole
        yhtä yksin kuin suljetulla - muiden potilaiden kanssa ei saanut keskustella lääkkeis-
        tä tai sairauksista eikä toisen huoneeseen saanut mennä..Tämän kaiken siis oli tar-
        koitus KUNTOUTTAA potilasta...Itse en pidä sairaana henkilöä joka haluaa tästä
        maailmasta pois,mutta se pitää tehdä kunnolla,muuten seuraukset ovat ikävät.
        Ja minkälaista hoitoa sekin on,että ihmistä voidaan pitää kuukausia AKUUTISSA
        hoidossa(joka tarkoittaa lyhyitä tapaamisia lääkärin ja omahoitajan kanssa,ei
        mitään muuta..)..Kuitenkin haluaisin lopuksi sanoa latteuden,"mikä ei tapa,se
        vahvistaa",eli jos olet selvinnyt suljetulta,selviät mistä vain.Elämää ON,mielisai-
        raalan ulkopuolella!Taidat kuitenkin olla selviytyjä..

      • siihen
        yks "pimahtanut" kirjoitti:

        Tein pienen typeryyden ja jouduin suljetulle pakkohoitoon,hoito kesti kauan ja olisi
        kiva tietää,että kun siitä joutuu maksamaankin,niin pienentääkö se mahdollisesti
        lopullista tuomiota,kun ko.asia tulee oikeuden käsittelyyn(jos se joskus tulee..)??
        Vankilatuomiota ei tarvitse maksaa mutta vankeuteen verrattava pakkohoito on po-
        tilaan maksettava.Ja mistä maksetaan?Ruoka oli hyvää,lääkkeet jaettiin,siinä oli ko-
        ko hoito!!Hoitajat(jotka muka ovat NIIN kiireisiä)katselivat tv:tä potilaiden kanssa ja
        palkka juoksi koko ajan,ja sitten oli tietysti ne loputtomat raportit,idioottimaiset aa-
        mupalaverit,ym.,jotka aiheuttivat,että usein oli vaikeaa löytää edes yhtä hoitajaa,
        jolla olisi MINUUTTI aikaa kuunnella,mitä potilaalla on asiaa..Missään ei ihminen ole
        yhtä yksin kuin suljetulla - muiden potilaiden kanssa ei saanut keskustella lääkkeis-
        tä tai sairauksista eikä toisen huoneeseen saanut mennä..Tämän kaiken siis oli tar-
        koitus KUNTOUTTAA potilasta...Itse en pidä sairaana henkilöä joka haluaa tästä
        maailmasta pois,mutta se pitää tehdä kunnolla,muuten seuraukset ovat ikävät.
        Ja minkälaista hoitoa sekin on,että ihmistä voidaan pitää kuukausia AKUUTISSA
        hoidossa(joka tarkoittaa lyhyitä tapaamisia lääkärin ja omahoitajan kanssa,ei
        mitään muuta..)..Kuitenkin haluaisin lopuksi sanoa latteuden,"mikä ei tapa,se
        vahvistaa",eli jos olet selvinnyt suljetulta,selviät mistä vain.Elämää ON,mielisai-
        raalan ulkopuolella!Taidat kuitenkin olla selviytyjä..

        että paha saa palkkansa ja hoito ei paranna ketään.

      • minulla
        siihen kirjoitti:

        että paha saa palkkansa ja hoito ei paranna ketään.

        on ajatusyhteys yhteen mieheen ja kaikki mistä hän "ajatuksissaan" puhuu on itsemurha? En edes tunne häntä kovin hyvin enkä ole nähnyt häntä ikinä, mutta rakastan häntä henkisesti, olen rakastunut hänen sieluunsa, enkä halua että hän koskaan ikinä tappaa itseään.Rakas, jos näet tämän, älä välitä mitä muut sanovat, sinun on jatkettava elämistä. Rakastan sinua tai pidän sinusta tosi paljon, älä kultaseni koskaan sorru tekoon, jota suunnittelet. Minä tässä.

      • jos olen
        minulla kirjoitti:

        on ajatusyhteys yhteen mieheen ja kaikki mistä hän "ajatuksissaan" puhuu on itsemurha? En edes tunne häntä kovin hyvin enkä ole nähnyt häntä ikinä, mutta rakastan häntä henkisesti, olen rakastunut hänen sieluunsa, enkä halua että hän koskaan ikinä tappaa itseään.Rakas, jos näet tämän, älä välitä mitä muut sanovat, sinun on jatkettava elämistä. Rakastan sinua tai pidän sinusta tosi paljon, älä kultaseni koskaan sorru tekoon, jota suunnittelet. Minä tässä.

        loukannut sinua tai pilannut elämäsi.

      • on vakava
        jos olen kirjoitti:

        loukannut sinua tai pilannut elämäsi.

        Sinun pitää heti mennä osastolle, tuo on skitsofreniaa.

      • ja huomionhakuinen

        ja tulkitsee kaiken vittuiluksi. Hän itsehän siellä sairaalassa sekoilee ja vastustaa vinksahtaneista ja rajattomista lähtökohdistaan.

        Mitä oikein luulette tai odotatte? Että hän pääsisi (kun HALUAAA!) kotiin viiltelemään itseään, jos oma tahto ei toteudu? Mihin te hänet sitten panisitte? Terapiaanko temppuilemaan?

      • huomionhakuinen
        ja huomionhakuinen kirjoitti:

        ja tulkitsee kaiken vittuiluksi. Hän itsehän siellä sairaalassa sekoilee ja vastustaa vinksahtaneista ja rajattomista lähtökohdistaan.

        Mitä oikein luulette tai odotatte? Että hän pääsisi (kun HALUAAA!) kotiin viiltelemään itseään, jos oma tahto ei toteudu? Mihin te hänet sitten panisitte? Terapiaanko temppuilemaan?

        Ei ihminen itseään huvikseen viiltele, vaan koska on paha olla. Onko hoidossa, onko perheessä oikeasti koskaan edes kokeiltu aktiivisen kuuntelun voimaa, empaattisuutta, ystävällisyyttä, agape-rakkautta?

        Kyllä särkynyt/ kärsivä/ herkkä ihminen huonon kohtelun erottaa. Narsisti tekee juuri noin, että käyttäytyy ilkeästi ja syyttää uhriaan väärästä tulkinnasta/ liiallisesta herkkydestä jne.

      • ja myötäelämistähän
        huomionhakuinen kirjoitti:

        Ei ihminen itseään huvikseen viiltele, vaan koska on paha olla. Onko hoidossa, onko perheessä oikeasti koskaan edes kokeiltu aktiivisen kuuntelun voimaa, empaattisuutta, ystävällisyyttä, agape-rakkautta?

        Kyllä särkynyt/ kärsivä/ herkkä ihminen huonon kohtelun erottaa. Narsisti tekee juuri noin, että käyttäytyy ilkeästi ja syyttää uhriaan väärästä tulkinnasta/ liiallisesta herkkydestä jne.

        osastoilla tehdäänkin. Mutta sehän on monien potilaiden mielestä kyttäämistä, nenän tunkemista asioihin ja vittumaisuutta.

      • RAKKAUS...
        ja huomionhakuinen kirjoitti:

        ja tulkitsee kaiken vittuiluksi. Hän itsehän siellä sairaalassa sekoilee ja vastustaa vinksahtaneista ja rajattomista lähtökohdistaan.

        Mitä oikein luulette tai odotatte? Että hän pääsisi (kun HALUAAA!) kotiin viiltelemään itseään, jos oma tahto ei toteudu? Mihin te hänet sitten panisitte? Terapiaanko temppuilemaan?

        lämpöä ja rakkautta ja kolmanneksi hyväksyntää ja aknnustusta osakseen.Myöskin oman ajattelun vapautta,sitä hän tarvitsee.

      • RAKKAUS...
        RAKKAUS... kirjoitti:

        lämpöä ja rakkautta ja kolmanneksi hyväksyntää ja aknnustusta osakseen.Myöskin oman ajattelun vapautta,sitä hän tarvitsee.

        mielisairaalasta rakkautta ja hyväksyntää ei tule.

      • AGAPE
        RAKKAUS... kirjoitti:

        mielisairaalasta rakkautta ja hyväksyntää ei tule.

        Kyllä nuori pitää palauttaa kotiin itsemurhayrityksen jälkeen. Niinkö? Siellä psyykkisesti sairas äiti antaa rakkautta ja hyväksyntää nuorelle. Saa aika syvään viiltää ennen kuin aiti edes korvaansa lotkauttaisi?

        "Voi v---u mikä SSSAAaatanan riesa toikin pentu on, on se SAAaatana harmi etten tehny aborttia vaikka harkitsin! Kato vitun tonttu, tajuuks mitäään? UUs matto anttilasta! Sä saatanan pentu roiskit sitä heti vittu verelläs!!! PAINU SIN-NE!! SIINNNE takasi JOO, sairaalaan, mut painu vittu pois täältä saatana. Mulle tulee vieras. VIE-RASSSS! Tajuutko vittu, HÄIVY!". - Rakkain terveisin! Äiti

      • Kärsivä
        huomionhakuinen kirjoitti:

        Ei ihminen itseään huvikseen viiltele, vaan koska on paha olla. Onko hoidossa, onko perheessä oikeasti koskaan edes kokeiltu aktiivisen kuuntelun voimaa, empaattisuutta, ystävällisyyttä, agape-rakkautta?

        Kyllä särkynyt/ kärsivä/ herkkä ihminen huonon kohtelun erottaa. Narsisti tekee juuri noin, että käyttäytyy ilkeästi ja syyttää uhriaan väärästä tulkinnasta/ liiallisesta herkkydestä jne.

        on hyvät välit nyt vanhempien kanssa. Onneks sentään ne puolustaa mua.

      • vanhemmissasi ei
        Kärsivä kirjoitti:

        on hyvät välit nyt vanhempien kanssa. Onneks sentään ne puolustaa mua.

        siis ole mitään vikaa.

        Vaikka aloituksessa sanot, että vanhempasi ovat eronneet ja äitisi kärsii mielenterveysongelmista.

      • minkä takia
        Kärsivä kirjoitti:

        on hyvät välit nyt vanhempien kanssa. Onneks sentään ne puolustaa mua.

        vanhemmillesi tuli ero, kirjoitat. Mitä sinustakin ajatella..

      • .*.*.*.
        AGAPE kirjoitti:

        Kyllä nuori pitää palauttaa kotiin itsemurhayrityksen jälkeen. Niinkö? Siellä psyykkisesti sairas äiti antaa rakkautta ja hyväksyntää nuorelle. Saa aika syvään viiltää ennen kuin aiti edes korvaansa lotkauttaisi?

        "Voi v---u mikä SSSAAaatanan riesa toikin pentu on, on se SAAaatana harmi etten tehny aborttia vaikka harkitsin! Kato vitun tonttu, tajuuks mitäään? UUs matto anttilasta! Sä saatanan pentu roiskit sitä heti vittu verelläs!!! PAINU SIN-NE!! SIINNNE takasi JOO, sairaalaan, mut painu vittu pois täältä saatana. Mulle tulee vieras. VIE-RASSSS! Tajuutko vittu, HÄIVY!". - Rakkain terveisin! Äiti

        Näinkö sinulle on sanottu?

      • Kärsivä
        minkä takia kirjoitti:

        vanhemmillesi tuli ero, kirjoitat. Mitä sinustakin ajatella..

        päivämäärä jolloin alotusviestin kirjoitin. Siitä on aika paljon aikaa. Yleinen mielipide on että masennus on vakava mielenterveydenhäiriö. Ymmärrän ihan hyvin äitiä, kun ei silläkään oo ollu helppo elämä. Mielenterveyttä ei oo edes olemassa. Aikaisemmin kirjoitin että tapahtumat ja ympäristö vaikuttaa kaikkeen. Asioita rupee ymmärtämään kun miettii tarpeeks pitkään.

      • asioita
        Kärsivä kirjoitti:

        päivämäärä jolloin alotusviestin kirjoitin. Siitä on aika paljon aikaa. Yleinen mielipide on että masennus on vakava mielenterveydenhäiriö. Ymmärrän ihan hyvin äitiä, kun ei silläkään oo ollu helppo elämä. Mielenterveyttä ei oo edes olemassa. Aikaisemmin kirjoitin että tapahtumat ja ympäristö vaikuttaa kaikkeen. Asioita rupee ymmärtämään kun miettii tarpeeks pitkään.

        tarpeeks pitkään :)

      • vaan.
        .*.*.*. kirjoitti:

        Näinkö sinulle on sanottu?

        liiankin monelle.

      • höpö höpö
        ja myötäelämistähän kirjoitti:

        osastoilla tehdäänkin. Mutta sehän on monien potilaiden mielestä kyttäämistä, nenän tunkemista asioihin ja vittumaisuutta.

        Jotkut potilaat soittavat palvelevaan puhelimeen osastolta tullakseen kuulluksi edes hiukan. Hoitsut juoruilee lasikopissaan. Kyttäämistä joka asiasta. Älyttömiä tulkintoja, ilkeyttä, kovuutta, syytöksiä. Paha olla on hoitsuilla, mutta väärin on purkaa potilaisiin.

      • Hoitsujen
        höpö höpö kirjoitti:

        Jotkut potilaat soittavat palvelevaan puhelimeen osastolta tullakseen kuulluksi edes hiukan. Hoitsut juoruilee lasikopissaan. Kyttäämistä joka asiasta. Älyttömiä tulkintoja, ilkeyttä, kovuutta, syytöksiä. Paha olla on hoitsuilla, mutta väärin on purkaa potilaisiin.

        on vähän pakko "kytätä" psykiatrisella osastolla. Kyllä se "kyttääminen" johtuu ihan potilaasta. Ei kaikkia potilaita ole mitään syytä kytätä.

        Jotkut potilaathan tulkitsevat jokaisen naurunremakan kahvihuoneestakin niin, että siellä nauretaan ja juoruillaan juuri heistä. Hohhoijaa...

    • *************mm

      HELVETTI.Sen tietävät kaikki kerran siellä olleet.

      • sitten!

        Pysyy poissa sieltä helvetistä. Säästyy se hoitopaikka paremmin tarvitseville.

      • Kärsivä
        sitten! kirjoitti:

        Pysyy poissa sieltä helvetistä. Säästyy se hoitopaikka paremmin tarvitseville.

        että toimitaan juuri päinvastoin, jos ei halua "hoitoon" joutuu pakolla. Jos taas haluaa apua ei pääse osastolle. Minä en ikinä halunnut sairaalaan, mutta jouduin sinne silti.

      • ***************mmm
      • jos on vaaraksi
        Kärsivä kirjoitti:

        että toimitaan juuri päinvastoin, jos ei halua "hoitoon" joutuu pakolla. Jos taas haluaa apua ei pääse osastolle. Minä en ikinä halunnut sairaalaan, mutta jouduin sinne silti.

        itselleen tai muille. Tai jos hoidotta oleminen vakavasti vahingoittaisi potilasta.

        Tottakai jouduit sairaalaan. Et kai kuvittele, että joku viiltelyyn taipuvainen nuori, jonka psyykkinen kehitys on kesken, jätettäisiin oman onnensa nojaan? Miten kuvittelet, että sinunlaistasi potilasta voitaisiin auttaa muuten kuin osastohoidossa? Miten kuvittelet kasvavasi aikuiseksi oman onnesi nojassa?

        Ei aina voida ottaa kaikkia haluavia osastolle. Resurssit on rajalliset. Mutta se, että olet osastohoidossa ollut, on jo merkki siitä, että ongelmasi ovat vakavaa luokkaa ja niitä pyritään mahdollisimman hyvin hoitamaan. Osasto kun ei ole hotelli eikä lomakoti, johon kuka tahansa tulee halutessaan.

      • Mirri 52v
        jos on vaaraksi kirjoitti:

        itselleen tai muille. Tai jos hoidotta oleminen vakavasti vahingoittaisi potilasta.

        Tottakai jouduit sairaalaan. Et kai kuvittele, että joku viiltelyyn taipuvainen nuori, jonka psyykkinen kehitys on kesken, jätettäisiin oman onnensa nojaan? Miten kuvittelet, että sinunlaistasi potilasta voitaisiin auttaa muuten kuin osastohoidossa? Miten kuvittelet kasvavasi aikuiseksi oman onnesi nojassa?

        Ei aina voida ottaa kaikkia haluavia osastolle. Resurssit on rajalliset. Mutta se, että olet osastohoidossa ollut, on jo merkki siitä, että ongelmasi ovat vakavaa luokkaa ja niitä pyritään mahdollisimman hyvin hoitamaan. Osasto kun ei ole hotelli eikä lomakoti, johon kuka tahansa tulee halutessaan.

        Ei pidä paikkaansa, pakkohoitoon voi joutua jos epäillään psykoosia, pelkkä epäily riittää.

      • mutta tässä
        Mirri 52v kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa, pakkohoitoon voi joutua jos epäillään psykoosia, pelkkä epäily riittää.

        tapauksessa kyse oli kuitenkin itsemurhaa yrittäneestä alaikäisestä.

      • ole olemassa
        mutta tässä kirjoitti:

        tapauksessa kyse oli kuitenkin itsemurhaa yrittäneestä alaikäisestä.

        alaikäiselle itsaria yrittäneelle kuin pakonomaisuuteen ohjaava laitos muurien sisällä pistoksineen ja lääkkeineen?Ei mielisairaala ole parantava paikka nuorelle.Päinvastoin siis mielisairaala,joka nykyisin on kauniimmalta kuullostavalla nimellä psykiatrinen sairaala,järkyttää nuoren lopullisesti ja traumauttaa.

        Parempi vaihtoehto olisi ymmärtäväinen lähisukulainen,joka jaksaa ottaa vastuun tuosta nuoresta.Tosin siinä tarvitaan voimavaroja ja ammattikeskustelija on tukena tarvittaessa.Avohoito,ei pakkohoitoa laitoksessa.Ehdottomasti ei.Psykiatriset laitokset saisi kaikki tyhjentää ihmisistä.

        Psykiatrinen sairaala on verrattavissa vankilalaitokseen.Ero on siinä,että vankiloissa ei piikitetä eikä lääkitä ja turruteta ihmistä.Niistä aineista ja traumoista eroonpääseminen ei onnistu ihan noin vain.Muistot mitä herkän nuoren mieleen jää,pysyvät.....

        Mutta niihinkin muistojen käsittelyyn ja ulospuhumiseen ei tarvita lisälääkitystä.Parasta olisi todella ymmärtäväinen aikuinen,sellainen joka myöskin on luotettava ja pitää suunsa kiinni nuoren asioista muille sukulaisille.Kunnioittava asenne on se,mitä nuori elämänsä alussa oleva ihminen tarvitsee.

        Lääketehtailla on niin suuri auktoriteettivalta lääkäreihin ettei lääkärit juuri muuta vaihtoehtoa näe kuin lääkkeet.Miten lääke voi poistaa traumat.?????Kysyn?

      • totuus_
        ole olemassa kirjoitti:

        alaikäiselle itsaria yrittäneelle kuin pakonomaisuuteen ohjaava laitos muurien sisällä pistoksineen ja lääkkeineen?Ei mielisairaala ole parantava paikka nuorelle.Päinvastoin siis mielisairaala,joka nykyisin on kauniimmalta kuullostavalla nimellä psykiatrinen sairaala,järkyttää nuoren lopullisesti ja traumauttaa.

        Parempi vaihtoehto olisi ymmärtäväinen lähisukulainen,joka jaksaa ottaa vastuun tuosta nuoresta.Tosin siinä tarvitaan voimavaroja ja ammattikeskustelija on tukena tarvittaessa.Avohoito,ei pakkohoitoa laitoksessa.Ehdottomasti ei.Psykiatriset laitokset saisi kaikki tyhjentää ihmisistä.

        Psykiatrinen sairaala on verrattavissa vankilalaitokseen.Ero on siinä,että vankiloissa ei piikitetä eikä lääkitä ja turruteta ihmistä.Niistä aineista ja traumoista eroonpääseminen ei onnistu ihan noin vain.Muistot mitä herkän nuoren mieleen jää,pysyvät.....

        Mutta niihinkin muistojen käsittelyyn ja ulospuhumiseen ei tarvita lisälääkitystä.Parasta olisi todella ymmärtäväinen aikuinen,sellainen joka myöskin on luotettava ja pitää suunsa kiinni nuoren asioista muille sukulaisille.Kunnioittava asenne on se,mitä nuori elämänsä alussa oleva ihminen tarvitsee.

        Lääketehtailla on niin suuri auktoriteettivalta lääkäreihin ettei lääkärit juuri muuta vaihtoehtoa näe kuin lääkkeet.Miten lääke voi poistaa traumat.?????Kysyn?

        Lääkärit eivät enää tee työtään siksi että heillä olisi halu auttaa ihmisiä vaan rahan vuoksi. Ja rahan he saavat lääkefirmoilta, ovat siis lääkefirmojen agentteja.
        Poliisi ja palokunta ovat ainoita jäljellä olevia tahoja jonka taustalla ei toimi pörssiyhtiö. Jopa armeija on käytännössä ostettu.

      • ?????€€€€€
        totuus_ kirjoitti:

        Lääkärit eivät enää tee työtään siksi että heillä olisi halu auttaa ihmisiä vaan rahan vuoksi. Ja rahan he saavat lääkefirmoilta, ovat siis lääkefirmojen agentteja.
        Poliisi ja palokunta ovat ainoita jäljellä olevia tahoja jonka taustalla ei toimi pörssiyhtiö. Jopa armeija on käytännössä ostettu.

        no miksi sitten lääkärit itse väittävät muuta?Ai niin,paljonko lääketieteelliseen oli hakijoita tänä vuonna.Syksy tulee ja uudet pyrkyrit aloittavat.Kuka pääsee parhaimmille lääkkeidenjakopaikoille maasamme.Joku guru tietenkin.Guru saa luennoida ilmaiseksi lääketehtaiden luentosaleissa.Palkkahan tiedetään.

      • ohjaava laitos
        ole olemassa kirjoitti:

        alaikäiselle itsaria yrittäneelle kuin pakonomaisuuteen ohjaava laitos muurien sisällä pistoksineen ja lääkkeineen?Ei mielisairaala ole parantava paikka nuorelle.Päinvastoin siis mielisairaala,joka nykyisin on kauniimmalta kuullostavalla nimellä psykiatrinen sairaala,järkyttää nuoren lopullisesti ja traumauttaa.

        Parempi vaihtoehto olisi ymmärtäväinen lähisukulainen,joka jaksaa ottaa vastuun tuosta nuoresta.Tosin siinä tarvitaan voimavaroja ja ammattikeskustelija on tukena tarvittaessa.Avohoito,ei pakkohoitoa laitoksessa.Ehdottomasti ei.Psykiatriset laitokset saisi kaikki tyhjentää ihmisistä.

        Psykiatrinen sairaala on verrattavissa vankilalaitokseen.Ero on siinä,että vankiloissa ei piikitetä eikä lääkitä ja turruteta ihmistä.Niistä aineista ja traumoista eroonpääseminen ei onnistu ihan noin vain.Muistot mitä herkän nuoren mieleen jää,pysyvät.....

        Mutta niihinkin muistojen käsittelyyn ja ulospuhumiseen ei tarvita lisälääkitystä.Parasta olisi todella ymmärtäväinen aikuinen,sellainen joka myöskin on luotettava ja pitää suunsa kiinni nuoren asioista muille sukulaisille.Kunnioittava asenne on se,mitä nuori elämänsä alussa oleva ihminen tarvitsee.

        Lääketehtailla on niin suuri auktoriteettivalta lääkäreihin ettei lääkärit juuri muuta vaihtoehtoa näe kuin lääkkeet.Miten lääke voi poistaa traumat.?????Kysyn?

        muurien sisällä? Missä on tällainen nuorisopsykiatrian yksikkö? Tai edes aikuispsykiatrian? Suljetut osastot on toki olemassa, koska joitakin potilaita on suojeltava heiltä itseltään. Niiltä pääsee pois, kun psyykkistä kohenemista tapahtuu ja potilaaseen voi luottaa. Samalla potilas luottaa hoitajiinsa. Tämä on monimutkainen kasvattava prosessi aikuistenkin puolella, saati sitten keskenkasvuisten nuorten. Terveenkin nuoren kapinassa on kestämistä.

        Pidän täällä esitettyjä sinänsä hyväntahtoiselta kuulostavia lausuntoja sairaalahoitoa vastaan (käytännössä) lähinnä kehotuksina heitteille panoon ja tekopyhyyden ilmauksina.

      • kova maailma
        totuus_ kirjoitti:

        Lääkärit eivät enää tee työtään siksi että heillä olisi halu auttaa ihmisiä vaan rahan vuoksi. Ja rahan he saavat lääkefirmoilta, ovat siis lääkefirmojen agentteja.
        Poliisi ja palokunta ovat ainoita jäljellä olevia tahoja jonka taustalla ei toimi pörssiyhtiö. Jopa armeija on käytännössä ostettu.

        Onpas mielessäsi Hippokrateen vala vähäpätöinen, luojen kiitos sinä et ole (toivoakseni) lääkäri...

        Lääkefirmojen palveluksessa on varmaankin lääkäreitä, mutta kerro minulle lääkäri, joka saa palkkansa lääkefirmalta kliinisessä työssä? Se, että lääkefirmat pyrkivät vaikuttamaan lääkäreihin ja saamaan heidät määräämään juuri sitä uutta ja heidän esittelemäänsä (ja ymmärtäkäämme: isolla rahalla kehittämäänsä) uutta lääkettä, on ihan toinen asia. Ehkä se lääke on parempi kuin entiset, ehkä ei. Ainakin kalliimpi se aina on, niin potilaalle kuin yhteiskunnallekin KELA-korvauksina.

        Viestisi oli täyttä sontaa, jota toki voi odottaa mielenterveyspotilaiden palstalla. Ei millään pahalla.

    • oli kammottavaa

      aikaa. Perheessäni oli mielisairautta ja alkoholismia, niitä sen enempi kuvailematta. Nuorena minua "ärsytti" kaikki mahdollinen, masensi todella, olin ihan tuuliajolla. Paniikkihäiriöistäkin kokemusta vuosien ajan.

      Nyt yli kolmekymppisenä, yhden Mega-kriisin jälkeen (tämä kesti vuosia), olen pikkuhiljaa oppinut nauttimaan elämästä. Nykyisin olen itselleni ja ympäristölle armollisempi, osaan ottaa rennosti ja olla välittämättä pienistä vastoin käymisistä.

      Vaikea kuvailla tätä näin lyhyesti..

      USKO pois, elämällä voi olla sinullekin vielä paljon annettavaa. Täytyy vaan opetella elämään ja siihenkin saa apua. Hyvä terapeutti on kullan arvoinen, sitä kannattaa etsiä. Heissäkin on eroja ja kaikki ei sovi kaikille.

      Lämpimiä ajatuksia ja hyvää elämää sinulle toivottelen!

    • Kärsivä

      Sillon mulle aloitettiin lääkitys joka pakkausselosteen mukaan nostaa painoa. En tiedä tuliko 5:n kuukauden aikana painoa pelkistä pakkiruokista vai myöskin siitä että kun olin viikonloput kotona söin paljon enemmän kun ilman lääkkeitä. Tosi monimutkaista. Mutta en voi kun itteäni syyttää, eihän kukaan mun puolesta syöny.

      • ^^^^^^_

        syödessä.Niillä lääkkeillä on taipumus lisätä ruokahalua ja paljonkin.Aiheuttavat AHMIMISHÄIRIÖITÄ MYÖSKIN.Monella potilaalla on paino noussut jo puolen vuoden aikana 7-10 kg.Joillakin nousu on ollut noin 40-60 kg per 10 vuotta.Tiedän erään jolla paino nousi 67kg:sta 120kg:aan.(neljässä vuodessa)

        Muutenkin masennuslääkkeillä on enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyvaikutuksia.

      • lääkkeet..
        ^^^^^^_ kirjoitti:

        syödessä.Niillä lääkkeillä on taipumus lisätä ruokahalua ja paljonkin.Aiheuttavat AHMIMISHÄIRIÖITÄ MYÖSKIN.Monella potilaalla on paino noussut jo puolen vuoden aikana 7-10 kg.Joillakin nousu on ollut noin 40-60 kg per 10 vuotta.Tiedän erään jolla paino nousi 67kg:sta 120kg:aan.(neljässä vuodessa)

        Muutenkin masennuslääkkeillä on enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyvaikutuksia.

        vähentävät ruokahalua.

        Sitäpaitsi passiivista elämää viettävät ja usein vähemmän oikeaoppisesti syövät, mutta sitäkin uutterammin lihottavaa ja lääkeiden vaikutusta haittaavaa alkoholia juovat masennuspotilaat syyttävät hanakasti lääkkeitä läskeistään.

      • sinä kirjoittaja

        Ole hyvä ja hanki hoitoa ongelmiisi, älä hauku täällä toisia. Säälittävää purkaa omia aggressioita täällä.

      • voisi olla
        sinä kirjoittaja kirjoitti:

        Ole hyvä ja hanki hoitoa ongelmiisi, älä hauku täällä toisia. Säälittävää purkaa omia aggressioita täällä.

        psyykepotilaita kohtaan, koska olen sellainen itsekin?

        Mutta kokemus osoittaa, etteivät monet osaa muuta kuin ruikuttaa ja jauhaa sontaa; ovat siinä määrin juuttuneet omaan sontaansa. Mitäänhän ei voi tältä porukalta edellyttää, odottaa eikä vaatia, ei edes hoitoon sitoutumista.

        Ehkä on kivempaa hankkia metabolista oireyhtymää passiivisessa mitään tekemättömässä elämässä ja muita sairauksia.

        Pääsee sitten terveyskeskukseen niitä sairauksiaan ruikuttamaan. Ja kuolemaan ennenaikaisesti (mikä voi olla helpotuskin monille).

      • outo kirjoitus
        voisi olla kirjoitti:

        psyykepotilaita kohtaan, koska olen sellainen itsekin?

        Mutta kokemus osoittaa, etteivät monet osaa muuta kuin ruikuttaa ja jauhaa sontaa; ovat siinä määrin juuttuneet omaan sontaansa. Mitäänhän ei voi tältä porukalta edellyttää, odottaa eikä vaatia, ei edes hoitoon sitoutumista.

        Ehkä on kivempaa hankkia metabolista oireyhtymää passiivisessa mitään tekemättömässä elämässä ja muita sairauksia.

        Pääsee sitten terveyskeskukseen niitä sairauksiaan ruikuttamaan. Ja kuolemaan ennenaikaisesti (mikä voi olla helpotuskin monille).

        Mitäpä jos alkaisit itsekin purkaa ongelmiasi ja mieltäsi jossain päin aivan rehellisesti sisältä käsin? Vai eikö rohkeus riitä? Ajattele, jos saisit itse vastaavia kommentteja. Siitäkö riemastuisit? Voisitko aikasi kuluksi alkaa asettumaan toisten asemaan? Ihan pientä kivaa aivojumppaa. Ihmisellä kyllä on tarve tulla kuulluksi silloin kun olo on kurja/ ei hyvä, sehän osoittaa avun hakemista. Ja silloin on myös haavoittuvimmillaan, eli huono kohtelu sattuu kovasti, ja purettavaa tulee lisää. Roskat täytyy kierrättää, sanoi eräs.

        Sinulla on tainnut omat itkut jäädä itkemättä, kun noin kovaksi on täytynyt ryhtyä. Vai oletko syntymästäsi saakka ollut noin ilkeä? Tuskin kukaan turhaan valittaa. Oletko täysin empatiakyvytön?

      • surinalempi
        lääkkeet.. kirjoitti:

        vähentävät ruokahalua.

        Sitäpaitsi passiivista elämää viettävät ja usein vähemmän oikeaoppisesti syövät, mutta sitäkin uutterammin lihottavaa ja lääkeiden vaikutusta haittaavaa alkoholia juovat masennuspotilaat syyttävät hanakasti lääkkeitä läskeistään.

        tavallisilla masennuspotilaille tarkoitetulla annostuksella.Tarkoitat siis näillä uusilla lääkkeillä SSRI-lääkkeitä.

        Kuten tiedät niin SSRI-lääkkeet ovat kaikki just samanlaisia.Niitä aloitettiin käyttää Jenkeissä.Tiedätkin Zoloft-lääke on tuttu kaikkialla maailmassa nykyään.Tuosta Ziloftista ovat maailman eri lääketehtaat valmistaneet omilla lääkevalmistenimillään tuota SSRI-lääkettä.Paino nousee kaikkia SSRI-lääkkeitä käyttävillä.

        Mutta SSRI-lääkkeitä käytetään ahmimishäiriöihin suuremmalla annoksella.Joten tässä on niitä joitakin.

        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/203957.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/9196304.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/9/837469.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/188595.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/6/123396.shtml
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:SSRI-lääkkeethttp://koti.mbnet.fi/kasii/mielikirjat/ssri.htm

      • todellista reaktiota
        outo kirjoitus kirjoitti:

        Mitäpä jos alkaisit itsekin purkaa ongelmiasi ja mieltäsi jossain päin aivan rehellisesti sisältä käsin? Vai eikö rohkeus riitä? Ajattele, jos saisit itse vastaavia kommentteja. Siitäkö riemastuisit? Voisitko aikasi kuluksi alkaa asettumaan toisten asemaan? Ihan pientä kivaa aivojumppaa. Ihmisellä kyllä on tarve tulla kuulluksi silloin kun olo on kurja/ ei hyvä, sehän osoittaa avun hakemista. Ja silloin on myös haavoittuvimmillaan, eli huono kohtelu sattuu kovasti, ja purettavaa tulee lisää. Roskat täytyy kierrättää, sanoi eräs.

        Sinulla on tainnut omat itkut jäädä itkemättä, kun noin kovaksi on täytynyt ryhtyä. Vai oletko syntymästäsi saakka ollut noin ilkeä? Tuskin kukaan turhaan valittaa. Oletko täysin empatiakyvytön?

        ilmeni!

      • SSRI-lääkkeistä
        surinalempi kirjoitti:

        tavallisilla masennuspotilaille tarkoitetulla annostuksella.Tarkoitat siis näillä uusilla lääkkeillä SSRI-lääkkeitä.

        Kuten tiedät niin SSRI-lääkkeet ovat kaikki just samanlaisia.Niitä aloitettiin käyttää Jenkeissä.Tiedätkin Zoloft-lääke on tuttu kaikkialla maailmassa nykyään.Tuosta Ziloftista ovat maailman eri lääketehtaat valmistaneet omilla lääkevalmistenimillään tuota SSRI-lääkettä.Paino nousee kaikkia SSRI-lääkkeitä käyttävillä.

        Mutta SSRI-lääkkeitä käytetään ahmimishäiriöihin suuremmalla annoksella.Joten tässä on niitä joitakin.

        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/203957.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/9196304.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/9/837469.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/188595.shtml
        http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/6/123396.shtml
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:SSRI-lääkkeethttp://koti.mbnet.fi/kasii/mielikirjat/ssri.htm

        Cipramilia, Cipralexia tai Seroxatia sekä yhteen otteeseen about 1,5 v SNRI-lääke Efexoria eikä paino noussut. Efexor-jakson aikana nousi, mutta liiasta alkoholista. Lopetettuani rutiininomaisen kaljoittelun, paino alkoi laskea, vaikka vaikeahan niistä läskeistä on eroon päästä kun ne kerran on antanut tulla.

      • on silkkaa
        outo kirjoitus kirjoitti:

        Mitäpä jos alkaisit itsekin purkaa ongelmiasi ja mieltäsi jossain päin aivan rehellisesti sisältä käsin? Vai eikö rohkeus riitä? Ajattele, jos saisit itse vastaavia kommentteja. Siitäkö riemastuisit? Voisitko aikasi kuluksi alkaa asettumaan toisten asemaan? Ihan pientä kivaa aivojumppaa. Ihmisellä kyllä on tarve tulla kuulluksi silloin kun olo on kurja/ ei hyvä, sehän osoittaa avun hakemista. Ja silloin on myös haavoittuvimmillaan, eli huono kohtelu sattuu kovasti, ja purettavaa tulee lisää. Roskat täytyy kierrättää, sanoi eräs.

        Sinulla on tainnut omat itkut jäädä itkemättä, kun noin kovaksi on täytynyt ryhtyä. Vai oletko syntymästäsi saakka ollut noin ilkeä? Tuskin kukaan turhaan valittaa. Oletko täysin empatiakyvytön?

        muutosvastarintaa suuri osa sairaudestaan. Jämähtävät siihen. Vähän samoin kuin laitoshoidokit laitostuvat.

        Kaikkien masennustaan valittavien todellinen sairaus ei edes ole masennus vaan he ovat usein eri tavoin persoonallisuushäiriöisiä.

        Tämän viestiketjun aloittajasta (joskin hän on varsin nuori) voi tulkita epävakaan persoonallisuuden (rajatilapsykoottinen, borderline) piirteitä enemmän kuin masennusta, joka on hänen subjektiivisesti kokemansa oire.

      • Kysyn????
        SSRI-lääkkeistä kirjoitti:

        Cipramilia, Cipralexia tai Seroxatia sekä yhteen otteeseen about 1,5 v SNRI-lääke Efexoria eikä paino noussut. Efexor-jakson aikana nousi, mutta liiasta alkoholista. Lopetettuani rutiininomaisen kaljoittelun, paino alkoi laskea, vaikka vaikeahan niistä läskeistä on eroon päästä kun ne kerran on antanut tulla.

        SSRI-lääkkeitä,koska niitä on todella halpojakin?Näitä SSRI-lääkkeitä on tosi paljon eri valmistajilta ja todellakin hintahaarukka sadan pillerin purkille löytyy 5.70€:sta yli sataan euroon,ja mitään eroa ei vaikuttavuudessa ole.En maksaisi liikaa,jos halvemmallakin saan.Lääkkeet ovat ihan tavallisia jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja tuotteita niinkuin on ruokakin,jota kaupoista ostamme.

        Ostatko omenoita,jotka maksavat 98 centtiä kilo vaiko omenoita,jotka maksavat 2.45 euroa kilo.Minä ostan halvempia ja tulen säästämään ajan mitaan melkoisesti rahaa.

        Sama on lääkkeiden kanssa.Kun ostan ja käytän SSRI-lääkettä,joka maksaa 5.70€ sata kappaletta.Käytän kaksi taplettia vuorokaudessa.Kuukaudessa masennukseni hoito ei maksa juuri mitään.Mutta jos ostaisin ja käyttäisin SSRI-lääkettä,joka maksaa 120€ sata kappaletta .Käyttäessäni kaksi kappaletta kuukaudessa,olisi kuukauden masennukseni hoito jo toista luokkaa.

      • mutta...
        Kysyn???? kirjoitti:

        SSRI-lääkkeitä,koska niitä on todella halpojakin?Näitä SSRI-lääkkeitä on tosi paljon eri valmistajilta ja todellakin hintahaarukka sadan pillerin purkille löytyy 5.70€:sta yli sataan euroon,ja mitään eroa ei vaikuttavuudessa ole.En maksaisi liikaa,jos halvemmallakin saan.Lääkkeet ovat ihan tavallisia jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja tuotteita niinkuin on ruokakin,jota kaupoista ostamme.

        Ostatko omenoita,jotka maksavat 98 centtiä kilo vaiko omenoita,jotka maksavat 2.45 euroa kilo.Minä ostan halvempia ja tulen säästämään ajan mitaan melkoisesti rahaa.

        Sama on lääkkeiden kanssa.Kun ostan ja käytän SSRI-lääkettä,joka maksaa 5.70€ sata kappaletta.Käytän kaksi taplettia vuorokaudessa.Kuukaudessa masennukseni hoito ei maksa juuri mitään.Mutta jos ostaisin ja käyttäisin SSRI-lääkettä,joka maksaa 120€ sata kappaletta .Käyttäessäni kaksi kappaletta kuukaudessa,olisi kuukauden masennukseni hoito jo toista luokkaa.

        saadessani Cipramilin, rinnakkaisvalmisteita ei ollut (nythän alkuperäislääkkeen valmistajalla Lundbeckilla on Sepram, sama lääke, hinta murto-osa), Cipralexia lääkäri kirjoitti Seroxatin jälkeen,kun se oli tullut markkinoille eikä paroksetiini tarpeeksi tehonnut, jonka jälkeen siirryin Efexoriin, jonka jälkeen pidemmäksi aikaa taas paroksetiiniin (=Seroxat), jonka jälkeen tauon jälkeen sitalopraamiin (Sepram), jossa aion nyt pysyä. (Paroksetiini nimittäin aiheutti erittäin kiusallista suolen kouristelua = ripulia.)

        Tiedän suunnilleen, mitä näiltä lääkkeiltä voi odottaa, ja sitalopraamia tykkään käyttää vähempien haittavaikutusten takia. Se on myöskin hyvin halpa lääke (alkuperäistä Cipramilia lukuunottamatta, mutta sitähän ei Kelakaan korvaa, mikä on ihan oikein).

      • tipsytiikin
        ^^^^^^_ kirjoitti:

        syödessä.Niillä lääkkeillä on taipumus lisätä ruokahalua ja paljonkin.Aiheuttavat AHMIMISHÄIRIÖITÄ MYÖSKIN.Monella potilaalla on paino noussut jo puolen vuoden aikana 7-10 kg.Joillakin nousu on ollut noin 40-60 kg per 10 vuotta.Tiedän erään jolla paino nousi 67kg:sta 120kg:aan.(neljässä vuodessa)

        Muutenkin masennuslääkkeillä on enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyvaikutuksia.

        Itse olen ainakin 2 päivää viiikossa syömättä ,välttelen hiilareita ja aina kun juon ja syön harrastan bulimiaa. Ketään ei ikinä ole kiinnostanut mun syömishäiriö.Naisia aina vaan hymyilyttää,kun kerron ongelmistani!Kateellisia? Mistä sen voi tietää.Jopa kolmen vuoden psykoterapeutti vaan hymyili ,kun puhuin syömishäiriöstä.Heille se oli vaan vitsi.Päällepäin olin vaan tosi laiha ja sittemmin tosi lihava ja sittemmin vissiin sopiva,mutta sairastan vakavaa syömishäiriötä yhä.

    • minä vaan

      Tiedän kyllä,minkälaista ns. psykiatrinen "hoito" voi olla,joten en ihmettele enää mitään.Olet ainakin saanut paljon vastauksia,toivottavasti jokin on "natsannut".Olen myös sairastunut erittäin vakavaan masennukseen,mutta kyllä siitäkin voi toipua.En vain osaa sanoa,miten se kenelläkin käy!Toivon sinulle kaikkea hyvää.

      • Nuortenpsykologin kulma

        Hei!

        Sinulla on oikeus psykoterapiaan - eikä tarvitse olla ajatella olevansa"hullu".

        Ota yhjteyttä terveyskeskuslääkäriin, tai jos jaksat käydä koulussa, kuraattoriin.
        He osaavat neuvoa, mitä sinun nyt ehkä kannattaisi tehdä.

        Olen ollut vuosia töissä nuorisopsykiatriassa, ja tiedän myös, että aika kamalia väärinkäytöksiäkin saattaa tapahtua.

        Olet aikuistuva kiva nuori ihminen, etkä tee mitään väärää vanhempiasi kohtaan ottaessasi yhteyttä muihin, jotka voivat myös auttaa sinua kasvukivuissasi.

        Onnea sinulle, nuori nainen!

      • ovelta kurkistellut

        aurinko paistakoon sulle.Elämä jatkuu.Yritä unohtaa tuo aika,joka aiheutti ikävii muistoi sulle.

    • p5

      Hei!

      Todella outoja ja hyökkääviä viestejä olet saanut vastauksiksi, mutta onneksi joukossa on ollut täysijärkisiä tasapainoisiakin ihmisiä.

      Meitä on niin moneen junaan, niin mielenterveyden ammattilaisissa kuin muissakin. Epäkohtelias viestittelytyyli täällä voi olla jopa mielenterveydelle vaarallista! Väärin ja ihmisen heikkoa tilannetajua se ainakin ilmentää.

      Eikö näitä mitenkään moderoida näitä sivustoja?

      Fiksumpaa ja turvallisempaa keskustelua mielenterveyden tiimoilta voisit käydä Kriisikeskuksen nettisivulla, oli muistaakseni tuki.net tai jotakin siihen suuntaan.
      Siellä on nuorille oma osionsa ja ammatti-ihmiset moderoivat viestejä, ettei ihan kummallisuuksia jää luettavaksi. Siellä voi myös keskustella online-ryhmissä joinakin aikoina.

      Muistakaamme kaikki masentuneet tai masennuksen sairastaneet, että olemme aivan yhtä arvokkaita ihmisinä kuin esim. hoitajat ja lääkärit. Laki terveydenhuollosta määrää, että potilasta pitää kuunnella ja yhdessä hänen kanssaan suunnitellaan kuntoutusta ja hoitoa. Tämähän pitäisi sivistyneen ihmisen tajuta toki ilman lakiakin, mutta niille jotka ei muuten tajua, pitää asiat olla präntättynä mustaa valkoiselle.

      Huonoja kokemuksia on paaaaljon, voi lukea Stakesin julkaisusta muutaman vuoden takaa "Palvelussa pettynyt". Myös muuta tutkimusta on Suomessakin tehty paljon hoitohenkilökunnan henkiseen väkivaltaan liittyen.

      Oli hyvä, että sinä otit puheeksi asian täälläkin. Näitä asioita on hyvä purkaa. Meillä kaikilla on oikeus tulla kohdelluksi arvokkaina ihmisinä. Meillä on myös vastuumme ja velvollisuutemme muita kohtaan. Ketään, mielenterveyspotilastakaan ei saa kohdella alentavasti.

      Tässä on terveydenhuollon henkilökunnalla paljon oppimista asiakkaiden kohtelussa. Hoito ei saa aiheuttaa mielipahaa tai loukata.

      Kaikkea hyvää sulle jatkossa. Toivon, että saat parempaa apua.

    • "ylläpitäjä"

      keksi jo viimein muutakin..

      Kaikki nämä vuodet eivät sentään kulu psyykevammaisiltakaan ihan hukkaan.

      Joskus tosin voisi äkkiseltään olla toistakin mieltä.

      Mutta kiva!

      Mukavaa kesää!

    • mies24

      Mä olen kuolemaa tekevä narsisti. Oon ollut pienestä lapsesta saakka todella sairas. Synnyin perheeseen, jossa minua käytettiin vanhempien oman hyvän olon tuottamiseen. Minun emotionaalisia tarpeita ei ymmärretty/välitetty.

      Joten, selviytymiskeinona loin oman maailman, narsistisen sellaisen. Johtuen minun sairaudestani, minusta ei elämäni aikana ole juurikaan pidetty. Herätän kanssa ihmisissä suurta vihaa ja ahdistusta, pelkällä läsnäololla. Koulussa olin usein kiusattu, myös harrastuksissa. Kotona odotti, äitini ja isäpuoleni alkoholin ja väkivallan sävyttämä todellisuus.

      16 vuotiaana pakenin sitä elämää, oikean isäni luo, toiseen kylään. Asiat näyttivät parantuneet, ei enää öisiä tappeluja, pahoinpitelyjä ja hyväksikäyttöä. Löysin naisenkin. Toki, mähän olen narsisti, joten sen suhteen lopputuloksen voi arvata, itkua ja hammasten kiristelyä. Luojan kiitos, että tämä tyttö selvisi minusta ja elää onnellista elämää tällä hetkellä.

      Sitten mä muutuin, en toki syvimmistä syövereistä, vaan ajatuksiltani. Aloin "parantua". Narsistiset fantasiat mureni. Lopulta tajusin sen kaiken mitä olen itse aiheuttanut. Se iski kovaa, tajuta ettei olekaan yksi "hyvistä" ja hyväksikäyttäneensä niin monia.

      Kun tämä oivallus omasta pahuudesta tuli, kuljin päiviä metsissä, puukko sydämmellä valtavan hädän ja kauhun vallassa. Suunnittelin myös ajavani autolla kallioon kovalla vauhdilla.

      Alkoholi on tällä hetkellä ainoa asia joka pitää minut hengissä, ottaa kulman pois olemassa ololta. Tiedän, ettei tämä kärsimysnäytelmä kestä enää kovinkaan kauaa. Kovat vaihtoehdot : 1. Menettää oma identiteetti, kadota ihmisenä ja maata loppuelämä huutaen mielisairaalassa. 2. Aloittaa narsististen lähteiden hankinta, alkaa tietoisesti hyväksikäyttää ihmisiä oman olon helpottamiseksi. 3.
      Kuolema.

    • make 2

      Hei!Olen ollut seinäjoella ensimmäistä kertaa laitoshoidossa kun karkailin kotoa 5/vrk ja kouluunkaan en mennty kun pelkäsin että vanhemmat tulevat sinne,nukuin sitten eri talojen kellareissa ja pyörävarastoissa
      mitkä oli niinkuin hylättyjä,söin sitten baareissa kun oli tarpeeksi isotila ruoka puolella ja sitten kun edellinen asiakas ei jaksanutkaan syödä kaikkea niin siirryin pikkuhiljaa sinne missä se oli pöydässä,ja sitten kävin kirjastossa,uimahalissa ajan kuluksi ja sitten menin palokatuja pitkin ja ylitin kadut juoksemalla
      ja kun pelkäsin isääni että hän lyö minua kun tulen sisälle myöhässä noin 5/min eli sitten jouduin laitokseen ja laitos koulua käymään,sitten mummani halusi minut aina kotia kokonaan laitoksesta niin sitten se alkoi taas uudestaan,tämä kotoa karkailu,meidän perheen vanhemmat erosivat kun olin pieni
      ja kun sain mummaltani kasettisoittimen niin sitten isä tuli hakemaan johdon pois ja sanoi että osta patterit ja kun en saanut rahaa niihin niin sitten ei kuunneltu sitä. eli minulla luultavasti on paniikki häiriö
      en ole ollut lääkärin puheilla se pian määrää pillereitä ja sehän tulee kalliiksi.ja olin sitten mielisairaalassa avo osastolla ja kävin siellä ulkona paljon ja muuten vain katselin sitten sairaalan muita rakennuksia mutta en mennyt osastoille kun siellä oli suljettuja osastoja luulin etten pääse pois sieltä.

    • 11+10=21

      Kuoleman jälkeen sitä syntyy vaan uusiks. Ehkä ihmisenä, ehkä eläimenä tai hyönteisenä. Mulla kävi kerran sillein kun imuttelin kaasua laitoksessa, tipahdin vessan pöntön päälle ja näin itseni lintuperspektiivistä makaamassa siinä. Sitä tilaa kesti noin 10 sekuntia kunnes tajuntani palasi ja heräsin täysin samasta asennosta kuin näin itseni lintuperspektiivistä. Se oli todella oudon tuntuinen olo kun olin siinä tilassa.

    • 76ty67

      Lukekaa semmonen kirja kuin Sirkus Apatia, kertoo nuoren pakkohoitoon joutumisesta.

    • 30vuotias

      Voi ei, olet kokenut melkein jo liikaa ikääsi nähden. Luojan Kiitos tunnut järkevältä nuorelta naiselta joka tietää missä mennään. En voi muuta sanoa sinulle (joka luuli nähneensä jo kaiken) kuin tee sitä, mikä tuntuu sinusta hyvältä. älä anna kenenkään pakottaa sinua mihinkään. Isot halaukset sinulle!

    • psykiatriaeitoimi

      Tutkimusten mukaan psykiatrisesti lääkityt potilaat olivat sairaampia seurantajakson jälkeen kuin potilaat jotka eivät saaneet lääkkeitä. Lisäksi koska hoidot eivät perustu lääketieteellisiin mittauksiin on lääkkeiden käyttö ja todennäköisyys niistä hyötymiseen täyttä arpapeliä. Lääkkeet ovat myös toimiessaan hyvin tehottomia ja lähellä placeboa.

      Olen kirjoittanut lisää psykiatrisen lääkehoidon järjettömyydestä tänne.

      https://nonpsychiatry.wordpress.com/2017/05/31/why-psychiatric-medications-dont-work/

    • surusilmä-

      Psykiatrinen sairaala tuhos mun elämän ja oli täys helvetti. Mietin joka päivä mitä mun elämä ois jos en ois menny sinne. Mä toivon ennemmin että oisin tappanu itteni ennemmin ku menny sinne jossa menin kokoajan enempi huonoon kuntoon ku vedin niiden tarjoamii tyhmentäviä, tunteita lamaavia ja zombiksi tekeviä lääkkeitä vielä pakolla ja annosta vaan lisättiin ku ylläripylläri en voinut paremmin. Mua nöyryytettiin, alistettiin, kidutettiin ja henkisesti, kemiallisesti ja fyysisesti pahoinpideltiin muka auttamisen nimissä ja multa vietiin itseluottamus, usko itseen ja oma tahto. Menin työkuntosesta täydeksi lääkkeillä turrutetuksi zombivajakiksi parissa kuukaudessa joka laahusti tyhjin katsein ja jonka tunteet ja ihmisyys varastettiin tolla "hoidolla". Mä tunsin pakonomaista liikkumisen tarvetta ja levottomuutta kehossa noilla "lääkkeillä" mikä oli pahin tunne koskaan. Mietin kokoajan enempi itsemurhaa, nykyään siks mitä noi lääkkeet ja toi kokemus teki mulle. Mulle aiheutettiin traumoja kun lääkkeet aiheutti niin outoja olotiloja päässä ja kehossa, niinku ne ois muokannu mun koko maailman erilaiseksi enkä tuntenu tai havainnoinu asioita kuin ennen, niinku pää ois muuttunu sumeaks utuiseksi ja mikään ei tuntunu millekään. Ja mä en voinut kieltäytyä! Toi oli kidutusta! Hyi v mitä karseutta tuo oli! Panikoin siitä kokoajan ja olin hämmentyny niiden aineiden vaikutuksesta. Olin syvästi ahdistunut pakotuksesta. Toi nähtiin mun tilan heikkenemisenä ja vakuuteltiin että tauti pahenee ja "mä oon diabeetikko joka tarvii insuliininsa". Aloin käyttäytyä niin etten itsekään enää tuntenu itteeni. Toi oli niin v**** sairasta p*****a koko homma. Mulle aiheutettiin traumoja kun mun housuja riuhdottiin alas ja pisteltiin neuroleptejä kun kieltäydyin noista lääkkeistä. Se oli väkivaltaa ja oon monet itkut itkeny ton takia. Nään painajaisia ja oob ahistunut.

      Mä en anna koskaan ikinä ikinä anteeksi. Mä tunnen vihaa ja katkeruutta JOKA päivä heitä, hoitohenkilöitä, kohtaan. Niiden naamat on piirtyneet mun tajuntaan ikuisesti. Te jotka teette tommosta työtä on teidän arvovalinta. Jos olisitte hyviä ihmisiä, lopettaisitte tommosen p***** jossa ihmisiä traumatisoidaan pakottamalla asioihin mitä ne ei tahdo, loukkaamalla ihmisen koskemattomuutta ja oikeuksia. Muitakin vaihtoehtoja on.
      Toi sairas joukko joka siellä on, on hoitohenkilökunta. Ne on harhoissaan itte kun luulevat et tommonen henkinen väkivalta, stigmatisointi ja "lääkityksillä" ihmisten turrutus ja heidän niihin pakkokoukutus parantaa. Ja luulee et lääketiede ja ihmisten kategorisointi parantaa ihmisten voinnin. Se tuhoaa osan ihmisistä täysin. Mut tuo tuhos.

      • Bruutusyuk

        Jep. Psykiatria on modernin ajan valtion sponsoroimaa syrjintää, alistamista, pahoinpitelyä ja kiduttamista, jopa tappamista, auttamisen nimeen.

        Psykiatrian alalle hakeutuu tunnetusti paljon sadistisia piirteitä omaavian ihmisiä, jotka tykkäävät vallan tunteesta ja toisen ahdistamisesta. Psykiatrinen järjestelmä antaa erinomaiset puitteet sellaisen puolen toteuttamiseen. Lisäksi väkivaltaansa saa ivallisesti kutsua hoitamiseksi ja sillä on täysi valtion tuki.

        Kellekään ei tulle yllätyksenä, että tilastollisesti psykiatreja tapetaan eniten entisten kontaktien toimesta kaikista terveydenhuollon alan toimijoista. Psykiatrit selittävät ilmiötä mielisairauksien luonteella. Todellisuudessa syyt ovat siinä miten sadistisia psykiatrit ja psykiatrinen järjestelmä uhrejaan kohtaan on. Sellaisen saa ihmisen kuin ihmisen vaatimaan oikeutta ja, kun oikeutta ei valtio anna, koska on punkassa psykiatrian kanssa, syttynyt koston halu puretaan omankädenoikeutta käyttäen. Näistä tapauksista saa lukea alan uutisoinnista jatkuvasti. Todellisuudessahan psykiatrit eivät ole lääkäreitä eivätkä tieteellisesti katsoen kuuluisi osaksi terveydenhoitojärjestelmää. He eivät ole auttamassa ihmisiä vaan valtion toimijoita kontrolloimassa ja rankaisemassa vääränläisiä kansalaisia, kylläkin auttamiseksi naamioituneena, mikä selittää myös sinun kokemuksesi laitoksessa.

        Olen pahoillani siitä mitä sinulle ja tuhansille tuhansille muille on tehty. Siitä olkoon tekijöille ja valtiolle ikuinen häpeä. Ihmiset tulevat katsomaan epäuskoisina historiaan vuosisatojen päästä ja toteamaan saman kuin meidän aikakautemme on todennut 1400-1700-luvun noitajahtien brutaaliudesta.

      • surusilmä---

        Kostamaan en rupeaisi mutta kamppailu vihan kanssa on päivittäistä. Ehkä karma opettaa vielä noita ihmisiä. Toivon pystyväni anteeksiantoon mutten kykene. Niin syvältä sisältä minua on loukattu ja maailmaani loukattu. Rajojani on loukattu. Minua on haavoitettu ja rikottu. Minulta on viety pois sisältä jotain mitä en osaa sanoa mitä se on.

        Menetin samalla uskoni ihmisiin ja tähän yhteiskuntaan kokemukseni myötä. tunnen olevani yksin. Täytyy olla harvinaisen aivopesty lääketiedeilluusiossa elävä empatiakyvytön ihminen jos luulee auttavansa toisia pakkolääkitsemällä voimakeinoja käyttäen toisen aivoja turruttavilla ja terveydelle haitallisilla aineilla vasten tahtoa. se on toisen sisäinen maailma mihin heillä ei ole oikeutta kajota. Ne lääkkeet ei auta vaan voi satuttaa. Ne eivät auttaneet minua, ne vahingoittivat minua. Miltä tuommoinen heistä tuntuisi?

        Käyn läpi kokemuksia riuhtomisesta, siitä että housuni on revitty alas ja minua on ryhmä ihmisiä painanut alistaen alas , tajuntaa lamaavien lääkkeiden lääkkeiden pelottavan vaikuttamaan alkamishetken, ja sen tunteminen että menetän kontrollin itseeni ja aivotoimintaani. kun kaikki alkaa hämärtyä. Muistan vihan mitä heitä kohtaan koin ja epäuskon siitä että tuollaista tapahtuu nykypäivänä. Muistan levottomuuden tunteen kehossani ja pelottavan olon mitä vieraat kemikaalit kehossani aiheutti. pilleri pilleriltä menetin itsessäni jotain.

        Muistan voimattomuuden mitä pakkohoitopäätös toi minussa. olin ansassa, vailla kontrollia. Ja sen lukeminen mitä he olivat minusta kirjoittaneet. Lyöneet minuun stigmoja.

        Muistan uhkaukset ja kyttäykset että jos en vedä lääkkeitä, ja turruta päätäni, joudun kokemaan saman pahoinpitelyn uudelleen.

        Kerran he tekivät kahdesti tuon ylläolevan illassa kun lääkeannos oli muutettu kaksinkertaiseksi ja jäin kiinni lääkkeiden sylkemisestä pois. Olin ihan kuutamolla jo eka satsin jälkeen. Käyn läpi traumaa tuosta lähes joka päivä.

        Kirjoitan nämä ylös jotta joku joka on kokenut samaa tietää ettei ole yksin.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oulaisen vaalitulos: Vahva alku, mutta lisää toimia tarvitaan

      Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus
      Oulainen
      16
      7150

    2. Pääsiäisen terveiset kaivatullesi

      kaivatullesi tähän alas 💕💕
      Ikävä
      197
      2510

    3. Yh:n pihalla aina eri auto

      Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan
      Suomussalmi
      102
      1947

    4. En vittujakaan enää välitä sinusta nainen

      Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.
      Ikävä
      76
      1517

    5. Exän käytös hämmentää (taas)

      Osaisivatko palstan herrat kenties helpottaa tulkitsemista? Toki naispuolisetkit saavat antaa tulkinta-apua, mutta nyt k
      Sinkut
      191
      1069

    6. Milloin se sitten

      On? Se oikea hetki kun kerrot sille naiselle mitä tunnet häntä kohtaan?
      Ikävä
      41
      980

    7. Olet minua

      vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va
      Ikävä
      46
      949

    8. Miksi sä olet jatkanut tätä näin pitkään?

      Kerro tai vaikene iäksi
      Ikävä
      77
      853

    9. Sä tiedät rakas

      Mitä toivon. Olisit vain rohkea ❤️
      Ikävä
      45
      729

    10. Susanna Laine paljastaa - Tästä farmilaiset yllättyvät joka kaudella: "Ettei olekaan niin paljon..."

      Farmi Suomi vie Pieksämäelle maaseudulle ja suosikkirealityn juontajan puikoissa on Susanna Laine. Uudella kaudella muka
      Tv-sarjat
      7
      708
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt