toinen ihminen on hyväksyttävä sellaisena, kuin on? Ei kai kaikkea tarvitse silti toisessa hyväksyä tai ainakaan ymmärtää?
Mitä se pohjimmiltaan
tarkoittaa, että ...
7
154
Vastaukset
- sunnyriver
Kyllähän Jumala kehottaa meitä rakastamaan vihamiestämmekin. Eli ihmistä ihmisenä, Jumalan luomana, ihan niin kuin Jeesus tulisi kadulla
vastaan tai koputtaisi oveen. Asemaan, arvoon, rotuun tai muuhun katsomatta meidän tehtävämme on rakastaa häntä Jumalan luomana.
Toinen asia sitten on, että meidän ei tarvitse rakastaa hänen syntejään tai osallistua niihin.
Ei meidän ole käsketty istua siellä, missä pilkkaajat tai juomarit istuvat. Joskus Jumala
varoitti, että on ihmisiä, jotka hiljalleen ovat tulossa Jumalaa kohti ja heitä on hyvä jututtaa,
pehmittää maata ehkä kerran- pari kuukaudessa.
Mutta jo sekin, että viettäisin viikottain tällaisen ihmisen kanssa useamman tunnin, saisi
aikaan siteitä tälle ihmiselle heikoilla alueilla. Eli tehtävä on rakastaa, kulkea rinnalla ja olla
kohtelias, mutta antaa toisaalta ihmisen
kypsyä hiljalleen. Jumalahan sen työn pohjimmiltaan tekee oman aikataulunsa mukaan,
me olemme vain työrukkasia siinä Jumalan
suuressa työssä. Ja rukoustahan ei koskaan ole liikaa! Sitä rakastamista voimme tehdä päivittäin ja hetkittäin ihmisten puolesta!- tukea heikommilla ...
olevaa ihmistä ilman, että uskonto sotketaan ystävyyteen?
- sunnyriver
tukea heikommilla ... kirjoitti:
olevaa ihmistä ilman, että uskonto sotketaan ystävyyteen?
Voin ja en voi.
Eli jos ajattelee esim. sellaisen alkoholistin tilannetta, joka on ryypännyt kolmisenkymmentä vuotta, on kussut housuihinsa, haisee kuin rankkitynnyri, tulee perheeseesi yöksi,syö, saunoo, saa vaatteensa
yön aikana pesetetyksi sinulla (olet ainoa porukassa, joka pystyy tekemään sen yrjöämättä), yrittää flirttailla vaimosi ja ja juuri teini-ikäään tulleiden tyttäresi kanssa ja lähtiessään vie
mennessään juuri syntymäpäivälahjaksi
saamasi uudet kengät jättäen tilalle omat kenkänsä.
Kyllä sinä häntä tai vastaavaa kaveria ehkä
muutaman kerran jaksat omin voimin ilman uskon sotkemista mukaan auttaa ja kannustaen tervehtiä, kun seuraavan kerran kaupungilla näet.
Mutta sanoisin, että usko auttaa paljon siinä.
Ei ihmisellä ole luontaista taipumustaa
hakeutua tällaisten kavereiden seuraan, vuosi
vuoden jälkeen rukoilla, että auta Jumala tätä
kaveria ylös puskasta.
Tavallaan se usko on niin kuin suola vedessä,
osa vettä eikä siitä pelkästään kaatamalla erotettavissa. Eikä mikään paha aine, ilman sitä
hommaa ei kestäisi. Ei inhimillisellä ihmisellä
useinkaan ole minkäänlaista kutsumusta tai halua kerta toisensa jälkeen pistää itsensä peliin ja tulla usein, usein pettyneeksi
vain siinä toivossa, että joku näistä kavereista nousee.
Ja kun joku pääsee viinasta eroon, sitten se revohka vasta alkaa, 3 -5 vuotta olet
kuin isä tai äiti. Autat, ohjaat hoitoon, pidät kaveria nurkissasi silloin kun viina meinaa uudestaan viedä, haet yötä pitkin jostakin, mihin
kaveri on sattunut ihmeellisellä tavalla pääsemään talvipakkasella.
Meinaan vain, että ei se usko pelkästään paha asia ole. Jumalan voima ihmisenä elämiseen ihmisten parissa se on niin minulle kuin muillekin. Onneksi on. - onnistuu sitten ...
sunnyriver kirjoitti:
Voin ja en voi.
Eli jos ajattelee esim. sellaisen alkoholistin tilannetta, joka on ryypännyt kolmisenkymmentä vuotta, on kussut housuihinsa, haisee kuin rankkitynnyri, tulee perheeseesi yöksi,syö, saunoo, saa vaatteensa
yön aikana pesetetyksi sinulla (olet ainoa porukassa, joka pystyy tekemään sen yrjöämättä), yrittää flirttailla vaimosi ja ja juuri teini-ikäään tulleiden tyttäresi kanssa ja lähtiessään vie
mennessään juuri syntymäpäivälahjaksi
saamasi uudet kengät jättäen tilalle omat kenkänsä.
Kyllä sinä häntä tai vastaavaa kaveria ehkä
muutaman kerran jaksat omin voimin ilman uskon sotkemista mukaan auttaa ja kannustaen tervehtiä, kun seuraavan kerran kaupungilla näet.
Mutta sanoisin, että usko auttaa paljon siinä.
Ei ihmisellä ole luontaista taipumustaa
hakeutua tällaisten kavereiden seuraan, vuosi
vuoden jälkeen rukoilla, että auta Jumala tätä
kaveria ylös puskasta.
Tavallaan se usko on niin kuin suola vedessä,
osa vettä eikä siitä pelkästään kaatamalla erotettavissa. Eikä mikään paha aine, ilman sitä
hommaa ei kestäisi. Ei inhimillisellä ihmisellä
useinkaan ole minkäänlaista kutsumusta tai halua kerta toisensa jälkeen pistää itsensä peliin ja tulla usein, usein pettyneeksi
vain siinä toivossa, että joku näistä kavereista nousee.
Ja kun joku pääsee viinasta eroon, sitten se revohka vasta alkaa, 3 -5 vuotta olet
kuin isä tai äiti. Autat, ohjaat hoitoon, pidät kaveria nurkissasi silloin kun viina meinaa uudestaan viedä, haet yötä pitkin jostakin, mihin
kaveri on sattunut ihmeellisellä tavalla pääsemään talvipakkasella.
Meinaan vain, että ei se usko pelkästään paha asia ole. Jumalan voima ihmisenä elämiseen ihmisten parissa se on niin minulle kuin muillekin. Onneksi on.niin hyvin meiltä terveydenhuoltoalan ihmisiltä ilman uskon sotkemista asiaan, ihan puolueettomasti vain? :)
Sitä se tarkoittaa, ettei toista ihmistä pysty muuttamaan vaikk'ei hyväksyisikään häntä sellaisena kuin hän on.
Olipa ihminen millainen hyvänsä, hän aina on sellainen kuin on, kuten mikä tahansa olio tai partikkeli on aina sellainen kuin on. - Miten mikään olemassaoleva ylipäätään voisi ollakaan muunlainen kuin on.- kuitenkin muuttuu ...
koko ajan. Niin ulkoisesti, kuin omassa sisäisessä maailmassaankin.
kuitenkin muuttuu ... kirjoitti:
koko ajan. Niin ulkoisesti, kuin omassa sisäisessä maailmassaankin.
Totta aki ihminen muuttuu tarkasteltaessa häntä jollakin aikavälillä t1 - tn mutta punktuaalisella nyt-hetkellä hän aina on se, mikä hän on. Nyt- hetkellähän ei ole ajallista kestoa: "eilinen on mennyt eikä sitä enää ole; huomisesta emme mitään tiedä koska se ei ole tullut - on vain tämä hetki".
J9os siis ihmistä ei voi hyväksyä NYT, ei häntä voi hyväksyä koskaan muulloinkaan koska eilinen on vain muisto ja huominen odotus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1064873
- 1514834
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h464652- 1463014
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa302683- 1582194
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue202158- 401889
- 731390
- 221375