Isäsuhteen ongelmat

AamuvirkkuX

Mikä olisi "oikea" - tai ainakin hyvä - tapa suhtautua järkevästi, kun ihminen, jota joissain asioissa suuresti arvostan ja kunnioitan, joissain muissa asioissa ärsyttää ja raivostuttaa valtavasti. Niinä hetkinä suorastaan halveksin häntä. Ja nämä tilanteet onnistuvat pilaamaan olon ja päivän tai monta päivää pitkäksi aikaa. Eli miten ne pystyisi ohittamaan kevyemmin...

Kyseessä on isäni. Olen 35-vuotias nainen, joten murkkuiän kuohuista ei enää ole kyse. Lisäksi isäni on aika nuori - vain 20 v minua vanhempi (olin 15, kun hän oli 35 :-) - joten hyvin muistan isäni samanikäisenä.

Jonkinlaisesta aikuisiän auktoriteettitaistelusta ehkä on kyse: isän on mahdoton tunnustaa, että monessa asiassa olen koulutukseni, ammattini ja muuten ajankohtaisia asioita seuraavan asenteeni ja aktiivisuuteni ansiosta huomattavasti asiantuntevampi, kokeneempi ja enemmän ajantasalla asioista kuin hän. Hän suhtautuu jyrkästi aliarvioimalla, vähättelemällä ja inttämällä omaa näkemystään, vaikka tiedän hänen olevan väärässä ja hyvin pystyn sen osoittamaan ja perustelemaan. Isä ei siis pysty suhtautumaan minuun tasa-arvoisena aikuisena eikä tunnu ymmärtävän, miten hänen asennoitumisensa vähentää arvostustani häntä kohtaan... Mikä on valitettavaa, sillä nuorempana oli aina isän tyttö, ja arvostin häntä ja hänen sanaansa suuresti... Vasta aikuisena aloin huomata, ettei isä aina ollutkaan oikeassa - eikä välttämättä paras henkilö neuvon ja mielipiteen kysymiseen...

135

26135

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • itse takaisin?

      "inttämällä omaa näkemystään, vaikka tiedän hänen olevan väärässä ja hyvin pystyn sen osoittamaan ja perustelemaan". Oman isäni kohdalla olen huomannut, että ei kannata edes yrittää perustella mitään, eli parempi olla hiljaa ja antaa hänen pitää omituiset näkemyksensä. Näin on kaikille helpompaa.

      Itsetuntoni ei saa siitä kolausta, että isäni ei ole kanssani samaa mieltä. Voinpahan hymyillä hiljaa sisäänpäin hänen typeryyttään.

      Hyvä esimerkki oli graduni (ja samoin veljieni diplomityöt). Isäni suurieleisesti asettui sohvalle lukemaan työtäni. Aluksi luki hyvin intensiivisesti pari sivua, mutta sitten alkoi hajanaisemmin ja hajanaisemmin selailemaan sivuja, kunnes lopetti kokonaan. Ei osannut sanoa koko työhön mitään (ei siis kehunutkaan), koska ei ymmärtänyt halaistua sanaa. Tottakai ensireaktioni oli loukkaantuminen, koska olinhan nähnyt vaivaa useita kuukausia. Ymmärsin kuitenkin, että viimeistään nyt elimme täysin erilaisissa maailmoissa.

      Anna isäsi kommenttien mennä toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos. Kyllä hän varmaan vaistoaa olevansa jo pudonnut tämän päivän kelkasta ja yrittää omanlaisella pätemisellään pönkittää omaa itsetuntoaan. Älä ala kinastelemaan hänen kanssaan, säästät vain omaa energiaasi. isääsi et pysty muuttamaan.

      • juristi nainen

        Aikanaan kun kerroin hakevani lakia lukemaan. Ihmetteli kovin. Pidin pääni ja valmistuin. Nyt sitten näyttelee kuvaani matrikkelissa vieraillekin:)

      • Kaptah2
        juristi nainen kirjoitti:

        Aikanaan kun kerroin hakevani lakia lukemaan. Ihmetteli kovin. Pidin pääni ja valmistuin. Nyt sitten näyttelee kuvaani matrikkelissa vieraillekin:)

        Ja sinä varmaan seisot korkeassa kultaisessa tornissa ja kuvittelet olevasi muita parempi, olenhan juristi... Haiskahtaa kakalle.

      • Hah hah
        juristi nainen kirjoitti:

        Aikanaan kun kerroin hakevani lakia lukemaan. Ihmetteli kovin. Pidin pääni ja valmistuin. Nyt sitten näyttelee kuvaani matrikkelissa vieraillekin:)

        Jos olisit valmistunut juristiksi - edes mielikuvissasi - niin osaisit kirjoittaa sanan juristinainen yhteen. Tuskin olet käynyt edes peruskoulua loppuun, kun et tunnu tietävän suomen kielen alkeita.

        Olet todennäköisesti joku kunnanviraston siivooja Juupajoelta, joka päiväunissaan istuu tiukka jakku yllään omassa toimistossaan.

      • Zebeteus Zolehmainen (New Y...
        Hah hah kirjoitti:

        Jos olisit valmistunut juristiksi - edes mielikuvissasi - niin osaisit kirjoittaa sanan juristinainen yhteen. Tuskin olet käynyt edes peruskoulua loppuun, kun et tunnu tietävän suomen kielen alkeita.

        Olet todennäköisesti joku kunnanviraston siivooja Juupajoelta, joka päiväunissaan istuu tiukka jakku yllään omassa toimistossaan.

        opportunisti, vai miten se nyt kirjotettiin..hehhee..näähän on pelle nikkejä eikä mitään ammatteja, eihän sunkaan ammattis kait oo Hah hah..

        Voi vinde! mitä juustopäitä, kouluja käyneitä ja täysin ilman syrämen sivistystä

      • Master of surgery
        Zebeteus Zolehmainen (New Y... kirjoitti:

        opportunisti, vai miten se nyt kirjotettiin..hehhee..näähän on pelle nikkejä eikä mitään ammatteja, eihän sunkaan ammattis kait oo Hah hah..

        Voi vinde! mitä juustopäitä, kouluja käyneitä ja täysin ilman syrämen sivistystä

        Millä perusteella äskeinen kirjoittaja on opportunisti? Mistä sinunlaisia pahvipäitä oikein siunautuu? Opettele ihan alkuun sivistyssanojen merkitys ennenkuin tulet tänne inisemään.

        Voi vinde! Mikä kouluja käymätön pelle sinä olet ja täysin vailla minkäänlaista henkistä lähestymistapaa. Mene poika syömään kaurapuuroa ja kasvamaan, niin ehkä sinusta vielä saadaan yhteiskuntakelpoinen ihminen.

      • ZZ (New York)
        Master of surgery kirjoitti:

        Millä perusteella äskeinen kirjoittaja on opportunisti? Mistä sinunlaisia pahvipäitä oikein siunautuu? Opettele ihan alkuun sivistyssanojen merkitys ennenkuin tulet tänne inisemään.

        Voi vinde! Mikä kouluja käymätön pelle sinä olet ja täysin vailla minkäänlaista henkistä lähestymistapaa. Mene poika syömään kaurapuuroa ja kasvamaan, niin ehkä sinusta vielä saadaan yhteiskuntakelpoinen ihminen.

        kulta mussukka, kun kerrot että mitä henkistä sun asenteessas on..asenne on itseasiassa kaikki..ja soot kyl jonkun muun vallassa,kun syrämen sivistyksen. piste.

      • arvotkin
        juristi nainen kirjoitti:

        Aikanaan kun kerroin hakevani lakia lukemaan. Ihmetteli kovin. Pidin pääni ja valmistuin. Nyt sitten näyttelee kuvaani matrikkelissa vieraillekin:)

        "päänsä pitäminen" on ehdotus laissa joka johtaa aina ehdottomuuteen ja siten kyvyttömyyteen kyetä ymmärtämään elämän oikeaa "lainsäändäntöä".

        Eli etiikka ja moraali ja sitten vasta laki.

        Sisäsyntyinen oikeustaju sekä kunnioitus arvomateriaali ihmisten välillä on huomattavasti rakentavamppi ja kasvattavampi sekä kypsempi tie aikuisuuteen kuin lakikirja.

        Itse asiaan, siis isä lapsi suhteeseen on kaikki mahdollisuudet osoittaa se käytännössä valitesemalla toimintatavat jotak tukee kokonaiskäsitystä suhteessa arvostukseen ja kunnioitukseen ihmisyydessä /laki ,koulutus,kirjatietous, koulutus "oikeassa oleminen" (pään pitäminen).

      • .Maisterismies

        "Isäni suurieleisesti asettui sohvalle lukemaan työtäni. Aluksi luki hyvin intensiivisesti pari sivua, mutta sitten alkoi hajanaisemmin ja hajanaisemmin selailemaan sivuja, kunnes lopetti kokonaan"

        Heh, tämä oli hyvä! Kerropas, kuka jaksaa lukea jonkun toisen tekemän gradun loppuun ellei ole PAKKO? Jaksatko itse perehtyä johonkin turhaan nollatutkimukseen?

      • puupee
        .Maisterismies kirjoitti:

        "Isäni suurieleisesti asettui sohvalle lukemaan työtäni. Aluksi luki hyvin intensiivisesti pari sivua, mutta sitten alkoi hajanaisemmin ja hajanaisemmin selailemaan sivuja, kunnes lopetti kokonaan"

        Heh, tämä oli hyvä! Kerropas, kuka jaksaa lukea jonkun toisen tekemän gradun loppuun ellei ole PAKKO? Jaksatko itse perehtyä johonkin turhaan nollatutkimukseen?

        hyvin sanottu. Vaikka olenkin vain ammattikoululainen tiedän mikä on gradu. Enkä varmasti lukisi kolmattakaan sivua loppuun todellakin jostain nollatutkimuksesta.

      • CC Los Angeles
        ZZ (New York) kirjoitti:

        kulta mussukka, kun kerrot että mitä henkistä sun asenteessas on..asenne on itseasiassa kaikki..ja soot kyl jonkun muun vallassa,kun syrämen sivistyksen. piste.

        Pikku pöpipää, sinulla ei ole mikään hallussa. Ei ainakaan ajatus. Kun kerrot, mitä muuta pääkoppasi sisältä löytyy kuin mätiä sahajauhoja, niin voidaan palata asiaan.

        Sinunlaisen pellehermannin on ihan turhaa isännöörä täällä. Notta laitetahan piste sun hörinöölles.

      • Nimetön
        juristi nainen kirjoitti:

        Aikanaan kun kerroin hakevani lakia lukemaan. Ihmetteli kovin. Pidin pääni ja valmistuin. Nyt sitten näyttelee kuvaani matrikkelissa vieraillekin:)

        kuuluukin olla ylb,,,,

    • Mielenrauha löytyy

      Minulla oli sukulainen, joka oli joka asiassa aina tietävämpi. Olin varmaan samaa ikäluokka kuin sinä, kun eräänä päivänä huomasin, että jos minä olen oikeassa, niin hyvä!
      Jos hän ei sitä usko eikä hyväksy, niin ei ole minun murheeni.
      Pitäköön päänsä!
      Huomasin, että oli huomattavasti helpompaa elämä tämän jälkeen. Keskusteluissa hän esitti käsityksensä, minä omani, ja sitten lakkasin väittelemästä.
      Sanoin vain, että voit olla ehkä oikeassa. Huomasin, että hän olikin muodostanut aina mielipiteensä siten, että voisi olla minun kanssani eri mieltä. Hän ottiensin selville minun käsitykseni kyseisestä asiasta ja rupesi sitten kumoamaan sitä.
      Ilmeisesti se oli hänestä kivaa.

      Joku on aina oikeammassa kuin toinen, mutta emmehän me ole maalimanparantajia!

    • Mielipiteeni

      voi tulevaisuutensa järjestää itse...katse eteenpäin...en koskaan oikein ole hyväksynyt selityksiä...."elämäni on pielessä...syy vanhempien" Taakse ei paljon kannata katsella...katse etteenpäin ja menoks.

    • Isä / Poika

      suhteissa ei pääse syntymään samanlaista tilannetta, koska poika osaa arvostaa isää ja isän aikakautta ihan eritavoin, sellaisena kun se on nähtävä. "Pätevistä Inttäjä-ämmistäkin" tulee aikanaan jälkeen jääneitä kirjaston hoitajia.....joten kyllä aloittajalla on itsellä "pätemisongelma" ugh !

      • minea

        kertokaa ihmeessä, miksi aina käytetään sukupuolta haukkujen kohteena? Samoin löytyy nalkuttavia ja haukkuvia
        miehistä kuin naisista. Ihan oma kokemus ja olen elänyt jo 58 vuotta erittäin aktiivisesti, joten tuosta asiasta on aika paljon kokemusta.
        Harvoin luen näitä keskusteluja, mut silloin kun luen huvittaa välillä...Aina tuntuu jollekin tekevän tosi kipeää, jos joku pyytää kommenttia.
        Ketjun aloittajalle viestini: isälläsi ja monilla muilla on tosi huono itsetunto ja sen vuoksi kukaan ei saisi olla parempi, ei niistä kannnata välittää, elää vaan elämäänsä ja tekee kaiken niin hyvin kuin osaa

      • tässä tapauksessa.....
        minea kirjoitti:

        kertokaa ihmeessä, miksi aina käytetään sukupuolta haukkujen kohteena? Samoin löytyy nalkuttavia ja haukkuvia
        miehistä kuin naisista. Ihan oma kokemus ja olen elänyt jo 58 vuotta erittäin aktiivisesti, joten tuosta asiasta on aika paljon kokemusta.
        Harvoin luen näitä keskusteluja, mut silloin kun luen huvittaa välillä...Aina tuntuu jollekin tekevän tosi kipeää, jos joku pyytää kommenttia.
        Ketjun aloittajalle viestini: isälläsi ja monilla muilla on tosi huono itsetunto ja sen vuoksi kukaan ei saisi olla parempi, ei niistä kannnata välittää, elää vaan elämäänsä ja tekee kaiken niin hyvin kuin osaa

        aloittaja osoittaa selvästi huonoa itsetuntoa, nostamalla metakan mokomasta asiasta, jonka terve ihminen ohittaa olankohautuksella, eikö?

      • juu-uh
        tässä tapauksessa..... kirjoitti:

        aloittaja osoittaa selvästi huonoa itsetuntoa, nostamalla metakan mokomasta asiasta, jonka terve ihminen ohittaa olankohautuksella, eikö?

        no kyllähän tuollainen aliarvioiva suhtautuminen ärsyttää. Sinuakin varmaankin mietityttäisi, ennen kuin voisit sen ymmärtää ja nousta asian yläpuolelle

      • Mennyt Pietro
        juu-uh kirjoitti:

        no kyllähän tuollainen aliarvioiva suhtautuminen ärsyttää. Sinuakin varmaankin mietityttäisi, ennen kuin voisit sen ymmärtää ja nousta asian yläpuolelle

        Kasvua kasvua....ymmärtämistä, henkistä kehitystä.

      • ihan täysin

        juu

    • ovat...

      useasti viisaampia, kuin itse antavat ymmärtää, onhan heillä 20-vuotta "etumatkaa" ja enemmän elämänkokemusta. Ei kannata aliarvioida heitä.

      Miksi puhua työasioistasi tai siihen liittyvästä, kun tapaat vanhempasi, on varmaan muutakin puhuttavaa.

    • koulutus..

      tuovan viisautta.. Yksinkertaisista asioista tulee ongelmia. Noo, perusluonteelleen ei
      taida mitään mahtaa.
      Jotenkin rivien välistä paistaa kirjoittajan ylimielinen suhtautuminen Isäänsä.

      • Olen samassa tilanteessa

        oman isäni kanssa.

        Olen lähes 30-vuotias mies. Uskon kaiken mitä minulle sanotaan. Luottamus on ensimmäinen prioriteetti ja ellei ole luottamusta kehenkään, tulee vainoharhaiseksi.
        Mutta isäni on varsinainen paskiainen. Hän on vanhoillinen ja kestäisin sen kun joku sanoo että "juu, tätä ja tätä mieltä olen tästä asiasta, tuosta toisesta tätä mieltä." mutta kun isäni INTTÄÄ vastaan, valehtelee aivan päin naamaa ollakseen oikeassa, vaikka tiedän 100% olevani oikeassa ja vaikka minulla olisi todisteetkin mustaa valkoisella! Hän ei ikinä halua olla väärässä, mutta silti seisoo sen mielipiteen edessä, jonka hän HALUAISI olla oikea. Hän ei välitä että joutuu valehtelemaan, huutamaan, haukkumaan, alistamaan, ja aliarvioimaan.. Hän VAIN haluaa asian olevan niinkuin hän on päättänyt, välittämättä totuudesta paskaakaan.
        En pidä riitelystä, en väittelystä, jonka vuoksi en jokaiseen asiaan ota kantaa, jonka tiedän olevan isäni suusta valetta. Se johtaa nimittäin aina riitaan. Mutta silloin kun otan, yleensä isäni on sen aloittanut.. Olen sanonut jotakin että "hei muuten eikö ole aika jännä juttu että *blablablablabla*? Luin sen tänään lehdestä!" ja isäni on heti huutamassa vastaan, ellei asiat ole niinkuin hän HALUAISI niiden olevan.

        Täällä on monia jotka ovat sanoneet samaa, isä on alistava. Suurinosa henkilöistä on naisia, joka onkin normaalia sillä suomen tasa-arvo ei ole läheskään kohdillaan - muutakuin laissa. Ihmisten ajatuksia ei voi lailla kääntää, joka onkin harmittavaista.
        Mutta sitten on meitä miehiäkin, joilla on samanlainen isä ja joka onkin kääntänyt POJALLEEN selkänsä. Tämä kertoo isän alistamishalusta, mutta se ei johdu epätasa-arvosta, niinkuin yleensä. Tämä kertoo vain isän omista ongelmista pään sisällä.

        Kun et mitään asiasta tiedä, ei kannata avata suuta ollenkaan. Sinäkin ansaitsisit tämän hirveän kirouksen; isän, joka alistaa sinua kunnolla - näin oppisit saman, jonka minä olen oppinut: Älä sano mitään ellet ole asiasta varma.

      • Nicenainen
        Olen samassa tilanteessa kirjoitti:

        oman isäni kanssa.

        Olen lähes 30-vuotias mies. Uskon kaiken mitä minulle sanotaan. Luottamus on ensimmäinen prioriteetti ja ellei ole luottamusta kehenkään, tulee vainoharhaiseksi.
        Mutta isäni on varsinainen paskiainen. Hän on vanhoillinen ja kestäisin sen kun joku sanoo että "juu, tätä ja tätä mieltä olen tästä asiasta, tuosta toisesta tätä mieltä." mutta kun isäni INTTÄÄ vastaan, valehtelee aivan päin naamaa ollakseen oikeassa, vaikka tiedän 100% olevani oikeassa ja vaikka minulla olisi todisteetkin mustaa valkoisella! Hän ei ikinä halua olla väärässä, mutta silti seisoo sen mielipiteen edessä, jonka hän HALUAISI olla oikea. Hän ei välitä että joutuu valehtelemaan, huutamaan, haukkumaan, alistamaan, ja aliarvioimaan.. Hän VAIN haluaa asian olevan niinkuin hän on päättänyt, välittämättä totuudesta paskaakaan.
        En pidä riitelystä, en väittelystä, jonka vuoksi en jokaiseen asiaan ota kantaa, jonka tiedän olevan isäni suusta valetta. Se johtaa nimittäin aina riitaan. Mutta silloin kun otan, yleensä isäni on sen aloittanut.. Olen sanonut jotakin että "hei muuten eikö ole aika jännä juttu että *blablablablabla*? Luin sen tänään lehdestä!" ja isäni on heti huutamassa vastaan, ellei asiat ole niinkuin hän HALUAISI niiden olevan.

        Täällä on monia jotka ovat sanoneet samaa, isä on alistava. Suurinosa henkilöistä on naisia, joka onkin normaalia sillä suomen tasa-arvo ei ole läheskään kohdillaan - muutakuin laissa. Ihmisten ajatuksia ei voi lailla kääntää, joka onkin harmittavaista.
        Mutta sitten on meitä miehiäkin, joilla on samanlainen isä ja joka onkin kääntänyt POJALLEEN selkänsä. Tämä kertoo isän alistamishalusta, mutta se ei johdu epätasa-arvosta, niinkuin yleensä. Tämä kertoo vain isän omista ongelmista pään sisällä.

        Kun et mitään asiasta tiedä, ei kannata avata suuta ollenkaan. Sinäkin ansaitsisit tämän hirveän kirouksen; isän, joka alistaa sinua kunnolla - näin oppisit saman, jonka minä olen oppinut: Älä sano mitään ellet ole asiasta varma.

        sama se voi olla äidin ja tyttären välillä ja se voi olla todella paljon julmempaa...nimimerkillä todella paljon kokemusta kieroilusta ja oman äidin kadehtimisesta omaa tytärtään kohtaan..joskus olen ihmetellyt miten se voi olla mahdollista että oma äiti on tyytyväinen jos lapsella menee huonosti ja jos kertoo jonkun asian menneen hyvin niin naaman ilme paljastaa että kyllä harmittaa.Joskus melkein tekisi mieli mennä psykiatrille avautumaan mutta avaudunpahan täällä:)

      • PontiusPilatus
        Olen samassa tilanteessa kirjoitti:

        oman isäni kanssa.

        Olen lähes 30-vuotias mies. Uskon kaiken mitä minulle sanotaan. Luottamus on ensimmäinen prioriteetti ja ellei ole luottamusta kehenkään, tulee vainoharhaiseksi.
        Mutta isäni on varsinainen paskiainen. Hän on vanhoillinen ja kestäisin sen kun joku sanoo että "juu, tätä ja tätä mieltä olen tästä asiasta, tuosta toisesta tätä mieltä." mutta kun isäni INTTÄÄ vastaan, valehtelee aivan päin naamaa ollakseen oikeassa, vaikka tiedän 100% olevani oikeassa ja vaikka minulla olisi todisteetkin mustaa valkoisella! Hän ei ikinä halua olla väärässä, mutta silti seisoo sen mielipiteen edessä, jonka hän HALUAISI olla oikea. Hän ei välitä että joutuu valehtelemaan, huutamaan, haukkumaan, alistamaan, ja aliarvioimaan.. Hän VAIN haluaa asian olevan niinkuin hän on päättänyt, välittämättä totuudesta paskaakaan.
        En pidä riitelystä, en väittelystä, jonka vuoksi en jokaiseen asiaan ota kantaa, jonka tiedän olevan isäni suusta valetta. Se johtaa nimittäin aina riitaan. Mutta silloin kun otan, yleensä isäni on sen aloittanut.. Olen sanonut jotakin että "hei muuten eikö ole aika jännä juttu että *blablablablabla*? Luin sen tänään lehdestä!" ja isäni on heti huutamassa vastaan, ellei asiat ole niinkuin hän HALUAISI niiden olevan.

        Täällä on monia jotka ovat sanoneet samaa, isä on alistava. Suurinosa henkilöistä on naisia, joka onkin normaalia sillä suomen tasa-arvo ei ole läheskään kohdillaan - muutakuin laissa. Ihmisten ajatuksia ei voi lailla kääntää, joka onkin harmittavaista.
        Mutta sitten on meitä miehiäkin, joilla on samanlainen isä ja joka onkin kääntänyt POJALLEEN selkänsä. Tämä kertoo isän alistamishalusta, mutta se ei johdu epätasa-arvosta, niinkuin yleensä. Tämä kertoo vain isän omista ongelmista pään sisällä.

        Kun et mitään asiasta tiedä, ei kannata avata suuta ollenkaan. Sinäkin ansaitsisit tämän hirveän kirouksen; isän, joka alistaa sinua kunnolla - näin oppisit saman, jonka minä olen oppinut: Älä sano mitään ellet ole asiasta varma.

        Eipä näihin juttuihin ole paljon muuta lisättävää, kuin se, että eikös olekin mahtava tunne, kuinka voi tuntea olevansa se seuraava sukupolvi, joka on taas oivaltanut jotain lisää näistä elämän perusasioista. Sanontahan kuuluukin, että pojasta polvi paranee (upeita tyttäriä unohtamatta). Ikävä kyllä, näitä päinvastaisiakin tapauksia aina silloin tällöin ilmenee, ehkäpä juuri niiden kykenemättömien vanhempien seurauksena. Mehän emme ole samanlaisia, Luojan kiitos.

        Ihminenhän tarvitsee hyväksymistä pönkittääkseen sitä ehkä joskus vähän heikkoa omanarvontuntoaan.

        Kestämistä ja lisää ymmärrystä teille kaikille maailman ja elämän sortamille ihmisille. Kyllä tämä kaikki on niistä rasitteistakin huolimatta elämisen arvoista 'rämpimistä' ;)

    • pappa neuvoo

      omalta kohdaltani voin sanoa, että vaikka huomasinkin aikanaan, ettei isäni ollut aina oikeassa niin mitäs sitten. Ihmisiä istkin ovat ja ihminenhän on erehtyväinen. Siltikin minusta tuntui hyvälle, kun oli se isä kenen puoleen kääntyä ja kysyä neuvoa. Nyt sitä isää ei enää ole eikä äitiäkän. Siispä sisrukset, omat lapset sekä tuttavat ovat ne keneltä neuvoa on kysyttävä.

      Itse isänä arvostan sitä, että lapseni kysyvät minulta neuvoa jos jonkinmoisisa asioisa. Neuvonkin heitä parhaan kykyni mukaan. Se että toimivatko neuvojeni mukaan on eri asia. Mikäli toimivat, niin hyvä, jos eivät niin tekevät kuten parhaaksi näkevät. Sehän vain osoittaa, että pystyvät itsenäisiin päätöksiin. Ja itsehän he kantavat vastuun päätöksistään.

      Vanhempien ja lasten välillä on mielipide ristiriitoja, on ollut aina ja tulee varmasti aina olemaankin. Siitäkin huolimatta vanhempiaan tulisi kunnioittaa. Jo heidän eläessään. Silloin vanhemmat tuntevat, ettei heidän uurastuksensa lastensa hyväksi ole "mennyt hukkaan". Aikanaan (ainakin toivottavasti) lapsistakin tulee aikuisia ja vanhempia omille lapsilleen. Sellainen on luonnon kiertokulku. Uskon, että myös he törmäävät vastaavanlaisiin "ongelmiin".

      Jokainen muodostaa mielipiteensä oman tietotaitonsa, vakaumuksensa ja ennen kaikkea kokemuksensa pohjalta. Ja joskus käy niin, että muna on kanaa viisaampi. Ja joskus - ainakin minusta - tuntuu hyvältä päästä sanomaan lapsilleni, että siihen aikaan kun minä olin teidän iässänne... ja toisinaan tuntuu hyvälle myös "kinastella" heidän kanssaan "inttämällä" vastaan, vaikka tietääkin olevansa vääräsä. Se kuuluu vanhmpien "luontaisetuihin".

    • tyttö/nainen

      minäkin...Mutta en ikinä ole tuollaiseen tilanteeseen päätynyt.

      OK!Sinulla on todella paljon puheistasi päätellen luettua/lukemalla opittua tietoa, mutta kuten itsekin ymmärrät, niin isäsi on tässä elämässä sinua aina sen 20v edellä.
      Hän ei tiedä välttämättä niitä asioita,mitä sinä juuri kirjoista opit..Koska ethän itsekkään niitä tietäisi opiskelematta ja lukematta.

      Arvosta isääsi enemmän,niin hänen "tietämättömyytensä" ei tuntuisi niin pahalta, ja olethan jo hyvin perinyt isääsi, kumpikaan ette halua olla väärässä ;) sen tuosta kirjoituksen välistä luin.
      Kaikkien kun ei tarvi kaikesta kaikkea tietää!

    • ja häipyi

      Taisi olla minun onneni!

      Kyseistä oliota en kunnioita koskaan!

      Isätön

      • iitu vm63

        Niin minunkin, mutta syitä tietämättä en suhtaudu noin.Hänkin on/oli ihminen ja voisin hyvinkin kunnioittaa häntä ihan joistakin muista "ansioista" kuin siitä, että pisti minut alulle.En ole yhtään sen hylätympi tai erityisempi kuin muutkaan ihmiset vain isä-suhteen muuttumisen takia.Katkeruus on syvältä ja turhaa.Kasva aikuiseksi ja ole itse kunnioituksen arvoinen ihminen!

      • PontiusPilatus

        Oletko koskaan ottanut asioista selvää, miksi isällesi ja sinulle on käynyt näin. Onko isäsi tosiaankin ollut sellainen 'hunsvotti' vai oliko siihen häviämiseen joitain muitakin syitä, kuin on se, mitä 'madonna'-äitisi on antanut ymmärtää.

      • lastenkotiin
        PontiusPilatus kirjoitti:

        Oletko koskaan ottanut asioista selvää, miksi isällesi ja sinulle on käynyt näin. Onko isäsi tosiaankin ollut sellainen 'hunsvotti' vai oliko siihen häviämiseen joitain muitakin syitä, kuin on se, mitä 'madonna'-äitisi on antanut ymmärtää.

        suoraan synnytyslaitokselta.
        Sitä narttua halveksin vieläkin.
        Minulla on ollut paska vanhemmat, molemmat!
        Kumpaakin halveksin ja vihaan!

      • PontiusPilatus
        lastenkotiin kirjoitti:

        suoraan synnytyslaitokselta.
        Sitä narttua halveksin vieläkin.
        Minulla on ollut paska vanhemmat, molemmat!
        Kumpaakin halveksin ja vihaan!

        Sinulla tosiaankin on syytä ja jonkinlainen oikeuskin olla vanhemmillesi katkera. Mutta fatalistisesti ajatellen, kukapa meistä voi koskaan tietää minkälaiseen tilanteeseen itsekukin tulevaisuudessa joutuu. Ja kuka meille nämä kohtalon kirjat kirjoittaakaan.

        Toivonpa sinulle kaikkea hyvää ja nyt jo ehkä paremman ja viisaamman aikuisuuden kuin vanhempasi saivat elääkseen. Ole ylpeä saamastasi mahdollisuudesta paremmasta elämästä, mutta älä kuluta voimiasi siihen halveksuntaan ja vihaan, se on nyt jo aivan turhaa, et voita sillä kuitenkaan mitään. Olen myös itse aikoinaan vuosikymmeniä syyllistynyt siihen, mutta huomattuani sen turhuuden, olenkin saanut voimistua.

    • pietroboy

      Mihin gategoriaan oikein asetat 55 -vuotiaan isäsi? Hän on kaksikymmentä vuotta sinua edellä elämänkokemuksessa, mutta ne ärsytyksenaiheet, jotka luettelet ovat kuitenkin nippelitietoa. Missä menee se raja, jolloin voi puhua elämänkokemuksesta, milloin nippelitiedosta.

      Usein on niin, että nuoremmat henkilöt, vaikka heillä olisi parempi koulutuskin, vaikke he seuraisivat päivän tapahtumia aktiivisemmin -silti vanhemman ihmisen ei välttämättä tarvitysekaan olla niin aktiivinen ollessaan perillä asioista... elämänkokemus näes, sekä toisiaan seuraavat samankaltaiset tapahtumat.

      Jos mennään psykologian puolelle voisi olla niinkin, että kokemasi ärsytys on vain myöhästynyttä oman roolin etsimistä suhteessa isään.
      Esimerkkinä kerron tapauksesta, milloin neljäkymmentävuotias nainen selvitteli suhdettaan isäänsä. Isä oli ollut aikoinaan alkoholisti, päässyt kuiville, mutta se menneisyys ja lasten kokemukset...
      Nainen oli tehnyt päätöksen sanoa suorat sanat isälleen. Hän matkusti vartavasten isänsä kesämökille...en tiedä tapahtumista tarkemmin, mutta vuosien painolasti oli kuuleman mukaan purkautunut. Nainen kertoi nauraneensa koko kotimatkan ajan (40 km.)

      Tuo edellinen kuvaa vain sitä tilennetta, mikä kenties sinulla on vielä edessä jossakin muodossa, toivottavasti ei kuitenkaan noin rankkana kokemuksena. Välit on selvitettävä (mielummin positiivisessa mielessä) jossakin vaiheessa, ennen kuin on liian myöhäistä.

      En tietenkään tarkoita välien selvittelyllä sitä, että paiskataan koko menneisyys toisen kasvoille, mutta jotakin sen tapaista, jos kerran menneisyydessä on mustia aukkoja...
      Painolasteja on monen kokoisia, jotkut tekevät pikkuasioista suuria, jotkut kärsivät nahoissaan, vaikka todellista tarvetta puhumiseen olisi. Tälläisiä 'isän ja tyttären' suhteenselvittelyjä tapahtuu varmasti koko ajan, ja ne liittyvät nimenomaan tyttären 'kasvamiseen' ulos siitä mallista, minkä isäkin osaltaan on tyttärelle antanut.

      Olisi helppoa sanoa, että jokainen ihminen on omanlaisensa, ja se pitää vain ymmärtää... Näin tietenkin on, mutta suhde vaikkapa omaan isään pitäisi olla tyydyttävällä tasolla. Asioista voitaisiin puhua, ei nippelitietoina, vaan elämän tasolla. Kokonaisuutena

    • Dubio

      Tarvitset psykiatrin konsultaatiota ja pitkäaikaisen terapian. Muuten et oireitasi ja järjetöntä toimintaasi opi ymmärtämään. Sinulla on varmaa sama asenne monessa muussakin yhteydessä, myttä isääsi käytät siihen helppona kohteena.

      • Alize Miller

        miten stupido on ajatustesi piiri

        -joko et kykene tai tahdo tuntea myötätuntoa,

        heikkoutta, voimattomuutta..kyllä routa porsaan

        kyyneleihin ajaa..sinutkin nuori mies.

      • kaivaraani
        Alize Miller kirjoitti:

        miten stupido on ajatustesi piiri

        -joko et kykene tai tahdo tuntea myötätuntoa,

        heikkoutta, voimattomuutta..kyllä routa porsaan

        kyyneleihin ajaa..sinutkin nuori mies.

        Olen täysin samaa mieltä kanssasi mitä tuohon vastasit. Usein se alistettu ohjataan "hoitoon", mutta ne mahdolliset aiheuttajat saa jatkaa "työtään". Olen ikäni kokenut alistusta ja nyt 47W poden kotona (isäni ja veli) kokemaani kiusausta, koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista (esimies). Mietin vaan miten saan vapautuksen noista rasitteists ja mielenvaivasta. Se ei ole pyyhkäisty tuosta vaan. Heikkohan olen ollut, kun ne itseeni olen ottanut.

        HYVÄÄ VUODEN 2009 JATKOA!

    • että on isä

      Minulla oli isä joka inhosi minua.
      Henkinen ja fyysinen väkivalta olivat jokapäiväistä elämää.
      Kanna loppuelämäni lapsuuden traumoja.
      Silti olen pärjännyt, kai lapsuuteni kärsimykset opettivat myös vahvuutta.
      En anna edes kuoleman jälkeen anteeksi isälleni

      • suhde täälläkin

        Itselläni on tosi vaikea suhde biologiseen isääni. Hän on hatkannut, kun olin aivan pieni ja myöhemmin nyt haluaisi sitten olla, kuten tavallinen isä. Varsinainen isäni on ollut isoisäni, joka on jo kuollut. Halveksin ja inhoan biologista isääni, joka ei näytä osaavan antaa minun olla rauhassa, eikä oikein ymmärrä suhteemme laatua tai oikeammin sitä, että mitään suhdetta hyvin vähän on aivan hänen omista valinnoistaan johtuen.

        Ihan viime aikoina hän on sentään alkanut tajuta soitella vähemmän ja painostaa käymään vähemmän, kiitos hänelle siitä. Olen niin pettynyt häneen alkoholi- ja muine ongelmineen, että sanat eivät riitä kertomaan. Mieluiten en olisi hänen kanssaan tekemisissä ollenkaan. Hän myös käyttäytymisellään pilaa suhteet muihin sukulaisiini sillä puolella, koska tunkee aina väliin, vaikka haluaisin tavata vain näitä muita itselleni hyviä ja aina minusta välittäneitä ihmisiä rauhassa.

        Vihaan biologista isääni, en voi muuta sanoa.

      • Anna anteeksi

        Anteeksianto on ainoa tie viedä asiaa eteenpäin, jos ei halua jäädä katkeruuteen kuolemaansa asti. Tosin sekin on prosessin tulosta ja käy monesti vihan kautta. Vihaan ja katkeruuteen ei kannata jäädä, sillä se syö myrkyn tavoin itsesi ja ympäristön. Jos on väärinkohdeltu, on oikein tuntea vihaa. Kannattaa työstää viha ulos,jolloin olet hieman ehyempi ja vahvempi ihminen ja lähimmäisillesikin miellyttävämpi.

      • ap.
        Anna anteeksi kirjoitti:

        Anteeksianto on ainoa tie viedä asiaa eteenpäin, jos ei halua jäädä katkeruuteen kuolemaansa asti. Tosin sekin on prosessin tulosta ja käy monesti vihan kautta. Vihaan ja katkeruuteen ei kannata jäädä, sillä se syö myrkyn tavoin itsesi ja ympäristön. Jos on väärinkohdeltu, on oikein tuntea vihaa. Kannattaa työstää viha ulos,jolloin olet hieman ehyempi ja vahvempi ihminen ja lähimmäisillesikin miellyttävämpi.

        Mutta miten se onnistuisi? Aina kun hän ottaa yhteyttä, viha oikein leimahtaa.

      • anna anteeksi
        ap. kirjoitti:

        Mutta miten se onnistuisi? Aina kun hän ottaa yhteyttä, viha oikein leimahtaa.

        Itselläni auttoi kirjeen kirjoittaminen. Siinä isää syyttämättä, surumielisesti totesin ja listasin hänelle asiat, joissa olin kokenut tulleeni väärinkohdelluksi. Ihmisen eheytyminen alkaa siitä, kun ruvetaan puhumaan totta elämästä. Vain totuus tekee vapaaksi.
        Isä ei ymmärtänyt eikä osannut ottaa viestiäni vastaan, mutta minua asoiden julkituominen helpotti. Siitä alkoi prosessi, jota jouduin lähinnä käymään itseni kanssa. Koin myös psykodraaman hyväksi vihan työstämisessä. Pitkän työskentelyn lopputuloksena on, että pystyn kohtaamaan isäni vihaa tuntematta ja jopa aidosti häntä halaamaan, jopa ymmärtämään.
        Isäni sukupolvella ei ole ollut samanlaisia valmiuksia tunteiden käsittelyyn ja vastuu oman vihan työstämisestä jäi minulle. Se on ollut monen itkun ja kärsimyksen tie, mutta sen käyminen kannatti.

    • minä vain

      Isäsi on siis sinut 'tehnyt' ja kasvattanut. Hänelle riittää se minkälaisena hän näkee sinut ja on siis ylpeä silloin myös itsestään..
      Miksi sinun täytyy siis vielä imeä hänestä lisää?? Sinun koulutuksesi yms. ovat sivuseikkoja. Hän on ollut luomassa myös mahdollisuuksia niille..Ja en nyt itse ole isä, vaan pähkäillyt näitä samoja ongelmia. Hatunnosto isille kun ovat jaksaneet meidän marinoiten kanssa!!

    • kehään

      neiti. Aiempi sukupolvi on elänyt nouruutensa ja hankkinut ammattinsa eri aikana. Kun vähän aikuistut, opit näkemään metsän puilta.

      Mitä on se tieto ja asinatuntemus jota meille tänään opetetaan oppilaitoksissa ja työelämässä. Ei juuri mitään sen kummempaa kuin treeniohjelma jonka avulla olisi tarkoitus selvitä markkinavoimien säätelemässä kilpajuoksussa.

      Olen itse yli nelikymppinen mies. Nuoruuden ajoilta on taustalla vaikea isä suhde. Vaikeata siinä suhteessa olin minä itse. Olin niin fiksu ja nokkela omasta mielestäni, etten kaivannut ajastaan tipahtaneiden vanhempieni mielipiteitä.
      Elämästä en kuitenkaan tiennyt hevonpaskaa. Mitä enemmän ikää tulee, sen paremmin alan ymmärtämään että elämä on hemmetin vanha keksintö. Tänään kuuntelen ihan mielelläni noita vanhuksia. Monessa asiassa ovat minua fiksumpia vaikkeivat osaa edes käynnistää tietokonetta ja eivätkä ole istuneet sekunttiakaan kuuntelemassa luentosalissa yhdenkään proffessorin luentoa.

    • erilainen..

      Sinä olet edelleen hänen pikkutyttönsä.
      Itse olen viisikymppinen nainen ja ei siitä kovin montaa vuotta ole, kun keskustelimme asioista ja sitten tuli kyse sellaisesta jutusta, joka liittyy omaan ammattiini hyvin olennaisesti, minä olin se asiantuntija siinä pöydässä silloin. Isäni suorastaan kimpaantui ja sanoi, että ole sinä hiljaa, kun et ymmärrä tästä asiasta mitään. Ensin kauhistuin ja suutuin lähdin pois, mutta sitten ajattelin, että ehkäpä tilanne on sietämätön hänelle. Veljeni, jos puhuvat työasioista,isäni kunnioittaa heitä suuresti ja on mukana keskusteluissa ja kyselee. Mutta ei minun kohdallani. Äitinikin on aina ollut jotenkin outo siinä mielessä, että olen enemmän käynyt kouluja ja ollut työelämässä, uralla.Joskus suorastaan on tuntunut, että voiko äiti olla kateellinen omalle tyttärelleen..

      No sama se, en välitä enää...
      Mutta tiedän tunteen.

    • isätönnä

      Lapsesta asti itkin, kun isäni meni kuolemaan ollessani 4 vee. Pahemmin ei lie kenkään ollut koulukiusattu, koska kiusaaja oli opettaja kiusaamisen aihe isäni kuului työväenliikkeeseen. Ope tietysti pahimman luokan kokoomusporvari. Silloin kuulin, että ihmisten kanssa oltava ihmisiksi. Miksi ylikorostat koulutustasi? Mikä koulutus tuo inhimillisyyttä ihmiseen?
      Itse kouluttauduin kasv tiet maisteriksi vasta aikuisena. Aikuinen osaa oppia eri tavoin kuin nuorene. Tiedon oppii ottamaan tiedon takia, ei ollakseen isäänsä parempi! Me olemme suurimmalta osin tunneihmisiä, jolloin koulutettu ns fakta ei paina paskankaan vertaa.
      Nykyisin kun luennoin yliopistoilla ja korkeakouluilla, teikäläiset besserwisserit katsovat ensin taustani: Ei työväestön joukosta voi tulla heille, korkeille ihmisille mutään neuvojaa....
      Te vetoatte korkeampiin koulutuksiinne torjuaksenne uusia asioita. Mikä on Oma visiosi? Missä näet itsesi ja läheisesi muutaman vuoden kuluttua? Vain noin 10 % ihmisistä on valmis suhtautumaan uusiin asioihin uudelta näkökannalta. 20% on teitä "MINÄ tiedän" - tyyppejä. Loput 60 % haukottelee ja kiinnostuvat tuijottamaan TVtä ja selvittämään kuka nai ketäkin Rumissä ja Räyhäkkäissä....
      Emme voi muuttaa toisia. Muuttakaamme siis itseämme.

      • tunteella kokenut....

        noinhan se menee.....

    • Alize Miller

      jonkin asteinen ego-ongelma,parhaimmillaan he kasvavat aikuisiksi ja kykenenvät kunnioittamaan lapsiaan omina itsenään..se on unelma, tavoite ja siihen kaikki skidit jollakin tunne&toivo tasolla pyrkivät suhteessa vanhempiinsa.

      Fakta on vain keskeneräinen tai prosessoituva maailmammamme..johon meidän joka tapauksessa tulee jollakin tapaa asettua.

      Pespektiivi, ja suhteellisuus tilanne taju ja oivalluskyky.

      Maailmassa ei ole yhtään onnellista lapsuutta, sillä onnellisuus on tunnetila. Elämän yksi ihana osaalue, mutta lapsuuteen(lue elämä, kuuluvat pettymykset, ikävä kuolemat väliaikaisuus, onnen ohella,ilon ja rakkauden.

      On vanhempia jotka harrastavat aktiivista pahaa,
      luontoa vasten eivät tuekkaan jälkeläisiään.

      Luonto monottaa niitä loppujen lopuks paahasti päähän..mun mielestä sitä voi vanhemmilta vaatii että ne yrittää ees, rakastaa..koska se on luonnonlaki..jos ne on sut tehny, eikä tajuu rakastaa, sehän on vähän sama..ku alottas päivän lyömällä päänsä satakertaa seinään.

      et oo yksin kultapieni..ja me voitetaan..maaiilmaa korjaava viesti..on aina seuraava sukupolvi.

      • entäs häviäjät,sukulaisesi?

        Nyt Alicelle miestä !

      • Alize Miller

        ..kaikkien lapsuus on täynnä pettymyksiä,isienkin, se on se perspektiivi jota yritin myydä

      • Alize Miller
        entäs häviäjät,sukulaisesi? kirjoitti:

        Nyt Alicelle miestä !

        voittaa sukulaiset ja varsinkin isä ja äiti..kukaan ei häviä siinä, kulta pieni.
        .. tuu syliini,
        platoniseen lämpööni..

        pikku ilkikurinen ilkimys.

      • Kasva itse aikuiseksi

        Jopas soperrat sekavaa ja huonosti luettavaa suomen kieltä! Vaikutat olevan vielä teini-iässä, jolloin uskoo tietävänsä ja osaavansa kaiken.

        Annoit ehkä tietämättäsi itsellesi oivan neuvon; "Ku alottas päivän lyömällä päänsä sata kertaa seinään": Kokeile tätä. Joko viisastut, tai pääsi pehmenee entisestään. Mene ja tiedä.

      • Alize Miller
        Kasva itse aikuiseksi kirjoitti:

        Jopas soperrat sekavaa ja huonosti luettavaa suomen kieltä! Vaikutat olevan vielä teini-iässä, jolloin uskoo tietävänsä ja osaavansa kaiken.

        Annoit ehkä tietämättäsi itsellesi oivan neuvon; "Ku alottas päivän lyömällä päänsä sata kertaa seinään": Kokeile tätä. Joko viisastut, tai pääsi pehmenee entisestään. Mene ja tiedä.

        sekavan sebostukseni suhteen, mutta suhtautumistapasi kyseiseen faktaan, kertoo kyllä enemmän sun tunnekylmyydestäs, kun mun lahjoistani.

        Ja kikkeli asenteesi, vihjaa kyllä syvempiinkin ongelmiin..psygologian ensimmäisiä sisäistettyjä faktoja on projisointi teoria.

        Lapsi kulta eiköhän sun olisi aika hypätä tuosta kieltämis vaiheestasi jo hieman eteenpäin, avaa sydämesi mulle, niin kerron mistä kaapista niitä luurankoja ihan ekaks lähet..josset ittes, niin edes läheistes tähden..

        ..sappesi..porina.

      • koko maailman

        tarvitse enää kehitellä itselleen neuroottista suhtautumista elämään Alice Milleriä lukemalla. Hän on itse kyllä melkoinen itsekeskeisyyden huipentuma.

        Minulla ainakaan ei ole lapsuudesta valittamista. Ei minua ole kohdeltu väärin. Jos maailma tai vanhemmat eivät toimineet muuttuvien kiukunpuuskieni ehdoilla, ei se sitä tarkoita että olisin saanut huonoa kohtelua. Vanhempani ja muut kasvattajani eivät varmaan olleet mitään kasvatuspsygologian uran uurtajia. Hyvä etteivät olleet. Niinpä opin heiltä aitoa ihmisten välistä vuorvaikutusta arkipäivän tilanteissa, ilman että kukaan olisi koko ajan kytännyt virheitä toistensa teoissa ja sanoissa.

      • ei ihme ..
        Alize Miller kirjoitti:

        voittaa sukulaiset ja varsinkin isä ja äiti..kukaan ei häviä siinä, kulta pieni.
        .. tuu syliini,
        platoniseen lämpööni..

        pikku ilkikurinen ilkimys.

        ettei isät (miehet) tommosta lässytystä ymmärrä, mutta taisi edellinen osua, eikö?

      • Vaihda pääsi
        Alize Miller kirjoitti:

        sekavan sebostukseni suhteen, mutta suhtautumistapasi kyseiseen faktaan, kertoo kyllä enemmän sun tunnekylmyydestäs, kun mun lahjoistani.

        Ja kikkeli asenteesi, vihjaa kyllä syvempiinkin ongelmiin..psygologian ensimmäisiä sisäistettyjä faktoja on projisointi teoria.

        Lapsi kulta eiköhän sun olisi aika hypätä tuosta kieltämis vaiheestasi jo hieman eteenpäin, avaa sydämesi mulle, niin kerron mistä kaapista niitä luurankoja ihan ekaks lähet..josset ittes, niin edes läheistes tähden..

        ..sappesi..porina.

        Ensinnäkin sanat kikkeliasenne, projisointiteoria ja kieltämisvaihe kirjoitetaan yhteen sinä alisivistynyt moukka. Opiskele lisää äidinkieltä, niin olisit edes hiukan katu-uskottavampi.

        Kerro mikä sinua ahdistunutta lasta vaivaa? Kantoiko isäsi sinua muovikassissa ollessasi pieni ja unohti nostaa kassia kantojen kohdalla? Käy pitkällesi ja kerro sedälle kaikki huolesi. Tee se ennenkaikkea itsesi vuoksi, ei niinkään läheistesi vuoksi. Tarvitset nimittäin pikaista apua, koska olet henkisesti monivammainen.

        Tyhjän mielesi humina...kuin hevonen veteen paskoisi.

      • Alizen isoveli
        Vaihda pääsi kirjoitti:

        Ensinnäkin sanat kikkeliasenne, projisointiteoria ja kieltämisvaihe kirjoitetaan yhteen sinä alisivistynyt moukka. Opiskele lisää äidinkieltä, niin olisit edes hiukan katu-uskottavampi.

        Kerro mikä sinua ahdistunutta lasta vaivaa? Kantoiko isäsi sinua muovikassissa ollessasi pieni ja unohti nostaa kassia kantojen kohdalla? Käy pitkällesi ja kerro sedälle kaikki huolesi. Tee se ennenkaikkea itsesi vuoksi, ei niinkään läheistesi vuoksi. Tarvitset nimittäin pikaista apua, koska olet henkisesti monivammainen.

        Tyhjän mielesi humina...kuin hevonen veteen paskoisi.

        ..juuri kaltaisesi tunne kylmyys ja älyllinen ja sielullinen tyhmyys, enkä taida edes olla iloinen että sappesi kiehui yli, koska taidat olla typeryydessäsi taipumaton.

        Paljastit itsesi! katu uskottavuus on akateemisen kylmyyden vastakohta, hieman samoin kuin Rockn&Roll ja punk aikoinaan olivat vastakohta tekopyhyydelle.Kadulla saa respektin juuri vilpittömyydellä ei titteleillä, siellä saa kaiken oppimattomuuden anteeksi, kadulla määrää sydän..zen lempeys ja viisaus.

        Rohkeus ja kovuus facisteja kohtaan.

        Jos ei pärjää verbaalisesti,tai fyysisesti kannattaa pitää turpansa kiinni.

        Ystävä kallis ei viitti riidellä, me ollaan molemmat yhtä pihalla, senhän näkee nyt jo sokee otaallaankin.

        Jos haluat jatkaa epätoivoista taistelua, omia alitajuisia mörköjä vastaan, pyydän vilpittömästi anteeksi, että uskoin johonkin kohtaan sinussa..

    • dfvwfv

      Lopeta ininä.Sä luulet olevas fiksumpi kun vanhemmat ihmiset jotka on elänny,kokennut ja nähny tatä elämää ememmän.

      • sellainen isä

        Tuo kommenttisi sopisi juuri tuohon isän sanomaksi. Täyttä olettamusta, harmittaako tietämättömyytesi? oletko pudonnut kelkasta? etkä kehtaa sitä myöntää?

      • sinäkin
        sellainen isä kirjoitti:

        Tuo kommenttisi sopisi juuri tuohon isän sanomaksi. Täyttä olettamusta, harmittaako tietämättömyytesi? oletko pudonnut kelkasta? etkä kehtaa sitä myöntää?

        ei voi muuta kun ihmetellä tommosia nipottajatyttösten kommentteja, todellinen elämä on jotain muuta.

    • isällesi

      Sano isällesi, että sinusta tuntuu, kuin hän suhtautuisi sinuun ikuisena lapsena. Sano hänelle, että "kun keskustelemma, unohda, että olen tyttäresi, kuvittele, että keskustelet ihan vaan jonkun aikuisen kanssa", ehkä se auttaa häntä suhtautumaan sinuun aikuisena, ei enää tyttärenä. Ja sinä päinvastoin, älä ajattele isääsi isänäsi, kun keskustelette, vaan ihan vaan aikuisena ihmisenä, niin sukusuhteenne ei vaikuta keskusteluunne. Ottakaa molemmat ihan uusi asenne. Eikä mitään valtataisteluja keskusteluissa, että "kumpi on oikeassa", tai "kumpi on viisaampi". Rakentavan keskustelun opettelu voi olla vaikeahkoa, mutta ei mahdotonta. Toista ihmistä on tosi, tosi vaikea muuttaa, mutta itseään on helpompi, lähde itsestäsi ja käyttäytymisesi muuttamisesta keskusteluissanne, ole kärsivällinen. Voit onnistua, jos yrität näin, mutta voit myös epäonnistua. Kysymys on myös siitä, oivaltaako toinen osapuoli mistä on kysymys. Aikuisuuteen kuuluu hyväksyä erilaisuus, vaikka olisi eri mieltäkin, eikä hyväksy kaikkea mitä toinen sanoo tai tekee. On olemassa asioita, joita emme voi koskaan muuttaa. Onnea teidän molempien kasvun mahdollisuuteen suhteessanne.

      • mutta turhat

        Noin voi kyllä sanoa, mutta se että vaikuttaako se mihinkään onkis sitten eriasia, tai vaikuttaa vaan siihen että itse turhautuu sanomaan/ehdottamaan mitä vaan kun toinen ei yksinkertaisesti kuuntele/ymmärrä.

        Omalla kohdallani isäni kyselee apuja/ehdotuksia/mielipiteitä jne. vaikka mitä, mutta loppuenlopuksi tekee just niin kuin itse huvittaa, ja valittaa kun kuulemma kukaan ei koskaan sano mitään. Ja lopputulos on se ettei kukaan vaivaidu hänelle enään neuvoja antamaan, kun tietää miten turhauttavaa se on, siitäkin on sanottu suoraan päin naamaan mutta ei tehoa tippaakaan, täysi umpiluu....

    • Virya

      Et olekaan murkkuiässä, vaan vasta tulossa siihen ikään, kun alat kapinoida isääsi vastaan. Se kuuluu itsenäistymiseen, ja on aivan normaalia. Sen jälkeen kun olet aikuinen, ei sun tarvitse enää käydä tällaista auktoriteettitaistelua isäsi kanssa.

      • Elämää vain

        Tätä juttua kerrottiin muinoin."90 vuotias isä oli oikeudessa.Tuomari kysyi isältä oliko hän ihan tappo mielessä kolauttanut kirveellä 60 vuotiasta poikaansa. Isä oli vastannut että ei tappo, vaan ihan kasvatus mielessä."

        Tämä lienee tarinan opetus että isät ovat isiä koko ikänsä ja äidit äitejä,kunnes osat muuttuvat sitten elämän loppumetreillä.
        Ei ole helppo niitä tunne siteitä katkoa eikä kai tarpeenkaan.Olkaamme onnellisia että on vanhemmat olemassa.
        Mutta meistä itsestämme riippuu miten tärkeinä pidämme itseämme,ja törmäilemme tärkeyttämme.
        On viisautta osata pitää suunsa kiinni kun on sen aika ja antaa kunnia sille kelle se kuuluu?

        Munako se kanaa neuvoo?

        Lukeneisuudesta voisi sanoa että ne viisaudet ovat jonkun toisen vielä viisamman kirjoittamia ei lukeneisuudella kannata ylpeillä eikä ainakaan ottaa itselleen kunniaa,silloin on vielä paljon oppimista,tieto tekee ihmisen nöyräksi.

      • Virya
        Elämää vain kirjoitti:

        Tätä juttua kerrottiin muinoin."90 vuotias isä oli oikeudessa.Tuomari kysyi isältä oliko hän ihan tappo mielessä kolauttanut kirveellä 60 vuotiasta poikaansa. Isä oli vastannut että ei tappo, vaan ihan kasvatus mielessä."

        Tämä lienee tarinan opetus että isät ovat isiä koko ikänsä ja äidit äitejä,kunnes osat muuttuvat sitten elämän loppumetreillä.
        Ei ole helppo niitä tunne siteitä katkoa eikä kai tarpeenkaan.Olkaamme onnellisia että on vanhemmat olemassa.
        Mutta meistä itsestämme riippuu miten tärkeinä pidämme itseämme,ja törmäilemme tärkeyttämme.
        On viisautta osata pitää suunsa kiinni kun on sen aika ja antaa kunnia sille kelle se kuuluu?

        Munako se kanaa neuvoo?

        Lukeneisuudesta voisi sanoa että ne viisaudet ovat jonkun toisen vielä viisamman kirjoittamia ei lukeneisuudella kannata ylpeillä eikä ainakaan ottaa itselleen kunniaa,silloin on vielä paljon oppimista,tieto tekee ihmisen nöyräksi.

        Oli se kasvattaja sitten kuka tahansa, niin kasvatus on onnistunut silloin, kun vanhemmat ovat tarpeettomia. Tämä onnistuu kai aika harvalta vanhemmalta. Ilmeisesti se totetuukin parhaiten lapsilta itseltään, niiltä, jotka on jätetty heitteille.

      • Kasvutiede

        Täysinäinen itsenäistyminen alkaa noin 20 vuoden kohdalla, viimeistään. Tämä on psykologinen juttu.
        Viimeistään silloin hitaampaakin etenevä lapsi on kasvanut täysin itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi.

        Itseasiassa ensimmäinen itsenäistyminen tapahtuu siinä 2-4 vuoden kohdalla. Se on itku-potku-raivo ikää. Tällöin lapsi huomaa muunkin maailman ja huomaa olevansa irti vanhemmista fyysisesti. Hän voi liikkua itse, hän saattaa kyetä itse hallitsemaan vanhempiaan raivoamalla.

        Kouluikäisenä lapsi alkaa irroittautumaan vanhempien mielipiteistä. Hän huomaa ystävät. Hän näkee erilaisia paikkoja ja ihmisiä heidän kanssaan - hän alkaa kasvamaan muiden ihmisten kanssa. Tämän ikäinen on herkkä kaikille "liikkeille" tai "jengeille", sillä hän haluaa olla mukana sosiaalisissa kanssakäymisissä niin paljon kuin mahdollista.

        5-6 luokkalainen tyttö voi käyttää jo meikkiä, ja pojat deodoranttia. He huomaavat murros-iän ensimmäiset vaiheet. Ihastuminen tuntuu aivan uudelta käsitteeltä, vaikka tokallakin sitä ihastuttiin.. Ne ovat ensimmäisiä luonnollisia askeleita partnerin etsimiseen lisääntymistä varten.

        ylä-asteen 7.luokkalainen on vielä suurinpiirtein samoissa, kun 6.luokkalainen, eikä kauheita muutoksia ajatuksissa tule 8. luokallakaan. Tällöin nuoret naiset alkavat saada lähelle lopullista muutosta vartaloonsa, niinkuin pojatkin. Enemmän pojat saavat kuitenkin 9.luokalla. Ajatusmalli on valmistautunut lisääntymiseen. Tytöillä alkaa menkat ja se ilmoittaa sukukypsyyden FYYSISESTI saapuneen. Henkisesti tytöt eivät välttämättä vielä ole.

        Lukiossa nämä naisen- ja miehenalut etsivät tosissaan seuraa. Heidän biologinen kellonsa käy jo kovaa, ja alkaa vaatimaan partnerin etsimistä. Kyselyn mukaan vuonna 2002 80% naisista ja 85% miehistä on jo harrastanut seksiä 17 - 18 vuoteen
        mennessä.
        Nuoret aikuiset ovat 18 vuotiaina itsenäisempiä kuin koskaan. Mielipiteitä ja neuvoja kysytään silti vanhemmilta.

        Kyselyn mukaan 25 vuotiasta vain alle 10% kysyy neuvoja vanhemmiltaan enään tai ainakin äärimmäisen harvoin. Heistä melkein kaikki asuivat vielä kotona syystä tai toisesta.. Koulutus- tai työpaikan puute oli suurin syy kotona asumiseen. Kyselyn mukaan 90% sen ikäisistä kykenee täysin elämään omillaan. He eivät kaipaa neuvoja, eivät mielipiteitä.

        30 vuotiaat ovat olleet aikuisia jo 10 vuotta. Heillä on todennäköisesti perhe, tai on ainakin ollut jonkinlainen. Tuon ikäisellä ei ole enään mitään ominaisuuksia, mitä hänellä lapsena oli. Olet siis täysin väärässä.

        Kehityisvammaisia ei luokitella ikinä aikuisiksi. Hyvä jos he oppivat lukemaan.. Näitä taidat tekstilläsi tarkoittaakin.. Olen ollut mukana nuorempana kehitysvammaisten (ikävuodet 17-30) kesäleireillä ja koko 25 ihmisen ryhmästä vain yksi sen osasi, ja hän oli tosiaan 30. Hän luki innokkaasti sillä oli juuri sen oppinut.

        Mutta tulkoon sanotuksi, että kehitysvammainen ei ole ikinä aikuinen, ei edes 30 vuotiaana. Hän on ikuisesti lapsen tasolla.

      • mutta kyll-
        Elämää vain kirjoitti:

        Tätä juttua kerrottiin muinoin."90 vuotias isä oli oikeudessa.Tuomari kysyi isältä oliko hän ihan tappo mielessä kolauttanut kirveellä 60 vuotiasta poikaansa. Isä oli vastannut että ei tappo, vaan ihan kasvatus mielessä."

        Tämä lienee tarinan opetus että isät ovat isiä koko ikänsä ja äidit äitejä,kunnes osat muuttuvat sitten elämän loppumetreillä.
        Ei ole helppo niitä tunne siteitä katkoa eikä kai tarpeenkaan.Olkaamme onnellisia että on vanhemmat olemassa.
        Mutta meistä itsestämme riippuu miten tärkeinä pidämme itseämme,ja törmäilemme tärkeyttämme.
        On viisautta osata pitää suunsa kiinni kun on sen aika ja antaa kunnia sille kelle se kuuluu?

        Munako se kanaa neuvoo?

        Lukeneisuudesta voisi sanoa että ne viisaudet ovat jonkun toisen vielä viisamman kirjoittamia ei lukeneisuudella kannata ylpeillä eikä ainakaan ottaa itselleen kunniaa,silloin on vielä paljon oppimista,tieto tekee ihmisen nöyräksi.

        ähän vanhemmilla on sitten ihan rajaton valta lapsiinsa nähden. Kuules, vanhemmat kautta aikojen voivat ja ovat tehneet tahtomattaan tai tahallisesti niin epäedullisia juttuja lapsilleen, että kai heiltäkin voi jotain rajaa odottaa? Vanhempien rakkaus lapsiansa kohtaan ei ole mikään itsestään selvyys. Mutta rakkauden panttaaminen jää ikuisesti kaivertamaan lasta jos hän ei ole vanhempansa pienuutta ymmärtänyt.

      • Virya
        Kasvutiede kirjoitti:

        Täysinäinen itsenäistyminen alkaa noin 20 vuoden kohdalla, viimeistään. Tämä on psykologinen juttu.
        Viimeistään silloin hitaampaakin etenevä lapsi on kasvanut täysin itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi.

        Itseasiassa ensimmäinen itsenäistyminen tapahtuu siinä 2-4 vuoden kohdalla. Se on itku-potku-raivo ikää. Tällöin lapsi huomaa muunkin maailman ja huomaa olevansa irti vanhemmista fyysisesti. Hän voi liikkua itse, hän saattaa kyetä itse hallitsemaan vanhempiaan raivoamalla.

        Kouluikäisenä lapsi alkaa irroittautumaan vanhempien mielipiteistä. Hän huomaa ystävät. Hän näkee erilaisia paikkoja ja ihmisiä heidän kanssaan - hän alkaa kasvamaan muiden ihmisten kanssa. Tämän ikäinen on herkkä kaikille "liikkeille" tai "jengeille", sillä hän haluaa olla mukana sosiaalisissa kanssakäymisissä niin paljon kuin mahdollista.

        5-6 luokkalainen tyttö voi käyttää jo meikkiä, ja pojat deodoranttia. He huomaavat murros-iän ensimmäiset vaiheet. Ihastuminen tuntuu aivan uudelta käsitteeltä, vaikka tokallakin sitä ihastuttiin.. Ne ovat ensimmäisiä luonnollisia askeleita partnerin etsimiseen lisääntymistä varten.

        ylä-asteen 7.luokkalainen on vielä suurinpiirtein samoissa, kun 6.luokkalainen, eikä kauheita muutoksia ajatuksissa tule 8. luokallakaan. Tällöin nuoret naiset alkavat saada lähelle lopullista muutosta vartaloonsa, niinkuin pojatkin. Enemmän pojat saavat kuitenkin 9.luokalla. Ajatusmalli on valmistautunut lisääntymiseen. Tytöillä alkaa menkat ja se ilmoittaa sukukypsyyden FYYSISESTI saapuneen. Henkisesti tytöt eivät välttämättä vielä ole.

        Lukiossa nämä naisen- ja miehenalut etsivät tosissaan seuraa. Heidän biologinen kellonsa käy jo kovaa, ja alkaa vaatimaan partnerin etsimistä. Kyselyn mukaan vuonna 2002 80% naisista ja 85% miehistä on jo harrastanut seksiä 17 - 18 vuoteen
        mennessä.
        Nuoret aikuiset ovat 18 vuotiaina itsenäisempiä kuin koskaan. Mielipiteitä ja neuvoja kysytään silti vanhemmilta.

        Kyselyn mukaan 25 vuotiasta vain alle 10% kysyy neuvoja vanhemmiltaan enään tai ainakin äärimmäisen harvoin. Heistä melkein kaikki asuivat vielä kotona syystä tai toisesta.. Koulutus- tai työpaikan puute oli suurin syy kotona asumiseen. Kyselyn mukaan 90% sen ikäisistä kykenee täysin elämään omillaan. He eivät kaipaa neuvoja, eivät mielipiteitä.

        30 vuotiaat ovat olleet aikuisia jo 10 vuotta. Heillä on todennäköisesti perhe, tai on ainakin ollut jonkinlainen. Tuon ikäisellä ei ole enään mitään ominaisuuksia, mitä hänellä lapsena oli. Olet siis täysin väärässä.

        Kehityisvammaisia ei luokitella ikinä aikuisiksi. Hyvä jos he oppivat lukemaan.. Näitä taidat tekstilläsi tarkoittaakin.. Olen ollut mukana nuorempana kehitysvammaisten (ikävuodet 17-30) kesäleireillä ja koko 25 ihmisen ryhmästä vain yksi sen osasi, ja hän oli tosiaan 30. Hän luki innokkaasti sillä oli juuri sen oppinut.

        Mutta tulkoon sanotuksi, että kehitysvammainen ei ole ikinä aikuinen, ei edes 30 vuotiaana. Hän on ikuisesti lapsen tasolla.

        Tilastot eivät ennusta yksilön käyttäytymistä. Mun tiedot ja käsitykset ovat näköjään vain vähän vajaat sun vastaaviin verrattuina. Vaikuttaako isä tai äiti itsenäiseen aikuiseen niin voimakkaasti kuin aloittajaviestissä kuvailtiin?

        Näitä asioita ei lukion psykologian kirjoista opi, vai oppiiko?

    • Grand zen

      Kuulehan räpätäti. Vaikka olisit kouluttautunut miten pitkälle tahansa, ei sinulla ole kuitenkaan isäsi elämänkokemusta.

      Tekstistäsi paistaa läpi lapsellisuus ja huono itsetunto. Miksi yleensäkään sinun pitää vääntää kättä isäsi kanssa mistään asioista? Anna hänen pitää mielipiteensä ja pidä sinä omasi. Tämä on "oikea - tai ainakin hyvä tapa -suhtautua järkevästi tilanteeseen."

      Turha sinun on rakentaa mitään auktoriteettiongelmaa moisesta asiasta. Elä elämääsi ja suo sama asia myös isällesi. Miksi alennat itsesi inttämään isäsi kanssa, jos kerran olet niin "koulutettu, asiantuntevampi ja kokeneempi" kuten tekstissä väität??

      Miksi kyselet vielä aikuisiässä isäsi mielipiteitä? Koeta muodostaa rakas lapsi jo omat mielipiteesi. Taidat edelleen olla se isin pieni tyttö sisimmässäsi. Kasva aikuiseksi myös henkisesti, koska sitä sinun pitäisi olla 35 vuoden iässä.

    • normaalia.

      Jo sinulle itsellesikin on hyvä huomata,että olet joissain asioissa fiksumpi kuin isäsi. Samoin isäsi on sinusta ylpeä kun on huomannut sinun päihittäneen hänet.Mutta kypsymättömyytesi johdosta et itse sitä huomaa,vaan alat hänen kanssaan väittelemään ja pahoitat siitä mielesi.Näin isäsi opettaa sinulle taitoja kuinka voit hyväksyä muiden mielipiteitä ja hillitsemään itseäsi,ilman että loukkaat toista tai itseäsi.Se on tyttö sitä aitoa elämän viisautta.

    • jo mummi

      Teillä on ollut hyvä suhde mistä saat voimaa elämääsi. Rakastava ilmapiiri on suuri pääoma ihmiselle. Asiantuntijuus joka sulla on hämmentää isääsi. Miksi se muuttuu valtataisteluksi? Se jolla on enemmän koulutusta ja asiantuntijuutta on se jolta voi odottaa viisautta.
      Aikoinaan oma isäni, sodat käynyt mies opetti että hyvä ihminen on hyvä työihminen. Opiskelulle hän ei antanut juuri arvoa, kun ei ollut itsekkään opiskellut. Mutta opetti myös sotamiehen opit: periksi ei saa antaa eikä toivoa saa menettää. Toivon olen menettänyt terveydenhuoltoalalla. Muutoin olen isän opeilla pärjännyt. Avioliito kariutui, lasten isä kun vastusti kaikkea mikä oli minun mielipide. Minulla on tänään perheessä kolme akateemisen tutkinnon suorittanutta ja lapset ovat kiitollisia siitä että olen antanut heille mahdollisuuden. He tietävät ettei isä ymmärrä sitä missä maailmassa he elävät ja käsittelevät häntä lähes hellästi. Isä saa olla sellainen kun on ja toki hän on ylpeä lapsistaan. Ainostaan minä tiedän totuuden, mutta olen hiljaa. Olen onnellinen siitä että olen nainen. Kyllä naista tarvitaan!

    • vanha nainen.....

      että tuo on pelkästään isäsi ongelma. Tässä siis kommentoin ketjun aloittajan kirjoitusta. Isääsi et pysty muuttamaan, ainoastaan omaa suhtautumistasi. Isäsi asenne hieman säälittää. Hänhän on vielä nuori mies, jolla on vielä paljon elämää edessään. Vähän päälle viisikymppinen vastaa nykyään entistä kolmevitosta.

      Minun isäni kuoli kun olin 6-vuotias, joten en osaa omaa isäsuhdettani kommentoida. Mietin omaa suhdetta lapsiini. Olen nyt 59-vuotias. Kirjoittauduin uudestaan yliopiston kirjoihin 51-vuotiaana ja pari vuotta sitten suoritin työn ohessa ylemmän korkeakoulututkinnon. Oma tyttäreni suoritti tutkinnon muutama vuosi aikaisemmin. Luimme kumpikin toistemme gradut kommentoiden ja korjausehdotuksia tehden. Olen utelias tästä maailmasta! Tänä syksynä aloitin teologian opiskelut ilman erityisempiä tavoitteita, haluan vain oppia. Olen ymmärtänyt, että lapseni iloitsevat kanssani siitä, että olen keksinyt itselleni taas uuden kiehtovan "harrastuksen".

      Isässäsi on vahvoja narsistisia piirteitä... tulee mieleen oma ex-mieheni. Annoin valmiin graduni hänelle, koska case-tutkimus liittyy hänen työhönsä. Eipä ole tainnut vieläkään hyvällä arvosanalla hyväksyttyä tekelettäni lukea. Hän ei muutenkaan koskaan hyväksynyt sitä, että olisin jollain alalla osaavampi tai tietävämpi kuin hän vaan koin hänen suhtautumisensa aina kilpailevaksi. Muutama vuosi sitten tapahtunut eromme johtui siitä, että hän löysi itselleen nuoremman ja innokkaamman piian - ilmeisesti vielä tarpeeksi kouluttamatoman ja yksinkertaisen katsomaan exääni ihailevasti ylöspäin!

      Hyväksy isäsi sellaisena kuin hän on. Valitettavasti me vanhemmat emme kaikissa suhteissa pysty täyttämään lastemme odotuksia. Ota kaikesta huolimatta omat kykysi, osaamisesi ja uteliaisuutesi käyttöön ja tee elämästäsi itsesi näköinen. Läheisissä ihmissuhteissa on edellytyksenä se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Jos joku ei päästä ketään lähelleen, se on surullista, mutta siitä kärsii eniten tämä ihminen itse. Ja vain hän voi itse muuttaa itseään. Vielä se, että kerro isällesi omista tunteistasi ja toiveistasi avoimesti, sen voi tehdä muutenkin kuin riitaa haastaen.

      • O tempora, o mores!

        Sinulla on tyypillinen naisen tapa lähestyä asiaa, eli ei lainkaan puolueeton. Olet perusnarsistinen luonne, jolle oppiarvot ovat viisauden ja vallan mitta. Edustat juuri sitä sodanjälkeisen ajan sukupolvea, jolle kirjasivistys ja akateemiset arvot ovat elämän itsetarkoitus.

        Kasva itse henkisesti aikuisesti ja pyri lähestymään asioita puolueettomasti. Se on todellista hengen viisautta, joka sinulta tyystin puuttuu.

      • Vanha nainen....
        O tempora, o mores! kirjoitti:

        Sinulla on tyypillinen naisen tapa lähestyä asiaa, eli ei lainkaan puolueeton. Olet perusnarsistinen luonne, jolle oppiarvot ovat viisauden ja vallan mitta. Edustat juuri sitä sodanjälkeisen ajan sukupolvea, jolle kirjasivistys ja akateemiset arvot ovat elämän itsetarkoitus.

        Kasva itse henkisesti aikuisesti ja pyri lähestymään asioita puolueettomasti. Se on todellista hengen viisautta, joka sinulta tyystin puuttuu.

        Tuo on kyllä jännä asenne!! Sinähän se osaava olet kun pystyt muutaman rivin perusteella tekemään noin kattavan diagnoosin. Elämä on minua sen verran ehtinyt heitellä, että jätän kommenttisi omaan arvoonsa. Tuskinpa se sinulta on pois, jos on ihmisiä, jotka tykkäävät opiskelusta ja ovat uteliaita.

        Kun ei itse kykene samaan on varminta mitätöidä muidenkin ponnistelut. Luin viestiketjua ja huomasin, että aloittaja on saanut saman tapaisia kommentteja. Taitaa olla kyse perisuomalaisesta kateudesta: kun ei itse kykene samaan on varminta mitätöidä muidenkin saavutukset.

        Rupea itsekin opiskelemaan, ehkäpä se muuttaa asenteitasi! Tämän ikäistä opiskelu myös pitää nuorena, aivosolut tykkäävät siitä, että niitä käytetään.

      • Hyvästi
        Vanha nainen.... kirjoitti:

        Tuo on kyllä jännä asenne!! Sinähän se osaava olet kun pystyt muutaman rivin perusteella tekemään noin kattavan diagnoosin. Elämä on minua sen verran ehtinyt heitellä, että jätän kommenttisi omaan arvoonsa. Tuskinpa se sinulta on pois, jos on ihmisiä, jotka tykkäävät opiskelusta ja ovat uteliaita.

        Kun ei itse kykene samaan on varminta mitätöidä muidenkin ponnistelut. Luin viestiketjua ja huomasin, että aloittaja on saanut saman tapaisia kommentteja. Taitaa olla kyse perisuomalaisesta kateudesta: kun ei itse kykene samaan on varminta mitätöidä muidenkin saavutukset.

        Rupea itsekin opiskelemaan, ehkäpä se muuttaa asenteitasi! Tämän ikäistä opiskelu myös pitää nuorena, aivosolut tykkäävät siitä, että niitä käytetään.

        Keskustelun tasosta ja heikosta kirjallisesta ilmaisusta päätelleen tällä keskustelupalstalla eivät akateemisesti sivistyneet ihmiset keskustele.

      • Opiskele!
        Hyvästi kirjoitti:

        Keskustelun tasosta ja heikosta kirjallisesta ilmaisusta päätelleen tällä keskustelupalstalla eivät akateemisesti sivistyneet ihmiset keskustele.

        Olet oikeassa. Typoilet ja ilmaisukykysi on onneton. Siksi suuri kiitos siitä että itse tajusit vaihtaa keskustelufoorumia. Sinulla on vielä toivoa, kunhan ensin akateemistyt.

      • PontiusPilatus
        Vanha nainen.... kirjoitti:

        Tuo on kyllä jännä asenne!! Sinähän se osaava olet kun pystyt muutaman rivin perusteella tekemään noin kattavan diagnoosin. Elämä on minua sen verran ehtinyt heitellä, että jätän kommenttisi omaan arvoonsa. Tuskinpa se sinulta on pois, jos on ihmisiä, jotka tykkäävät opiskelusta ja ovat uteliaita.

        Kun ei itse kykene samaan on varminta mitätöidä muidenkin ponnistelut. Luin viestiketjua ja huomasin, että aloittaja on saanut saman tapaisia kommentteja. Taitaa olla kyse perisuomalaisesta kateudesta: kun ei itse kykene samaan on varminta mitätöidä muidenkin saavutukset.

        Rupea itsekin opiskelemaan, ehkäpä se muuttaa asenteitasi! Tämän ikäistä opiskelu myös pitää nuorena, aivosolut tykkäävät siitä, että niitä käytetään.

        'Rupea itsekin opiskelemaan', oho, olipa kommentti. Vaikka minä olenkin sinua vain vuoden nuorempi, ei minun ole koskaan tarvinnut opiskella AJATTELUA, kuten tuntuu sinun laitasi olevan.

        Ja tosiaankin, se 'nuorekkaana' pysyminen eli miten mielestäsi vielä 'nuorempana' pystyykään olemaan, ei tosiaankaan ole opiskelusta kiinni. Oletkohan sinä pystynyt siihen itsenäisen ajattelukyvyn vai muka jonkun turhamaisen kilpailuhenkisen tittelinkeräilyn avulla. Itse kylläkin olen sitä mieltä, että vain omaehtoisen ajattelun myötä sinäkin pystyisit parhaiten kehittämään omaa persoonallisuuttasi, mutta koulutuksella sinusta muovataan tasapäistettyä tykinruokaa ja kuopantäytettä.

        Ja ellet vielä ole oppinut sitä, että pelkät aivosolut fyysisesti eivät 'tykkää' mitään, ne ovat eräänlaista biomassaa. Se tykkääminen on jo aivan erilaista kemiallissähköistä toimintaa, jota toiset saattavat nimittää jopa ns. sielun omaksi elämäksikin. Mutta mikä taas sitten on se 'sielu', se onkin taas toisen tarinan paikka.

      • Vanha nainen....
        PontiusPilatus kirjoitti:

        'Rupea itsekin opiskelemaan', oho, olipa kommentti. Vaikka minä olenkin sinua vain vuoden nuorempi, ei minun ole koskaan tarvinnut opiskella AJATTELUA, kuten tuntuu sinun laitasi olevan.

        Ja tosiaankin, se 'nuorekkaana' pysyminen eli miten mielestäsi vielä 'nuorempana' pystyykään olemaan, ei tosiaankaan ole opiskelusta kiinni. Oletkohan sinä pystynyt siihen itsenäisen ajattelukyvyn vai muka jonkun turhamaisen kilpailuhenkisen tittelinkeräilyn avulla. Itse kylläkin olen sitä mieltä, että vain omaehtoisen ajattelun myötä sinäkin pystyisit parhaiten kehittämään omaa persoonallisuuttasi, mutta koulutuksella sinusta muovataan tasapäistettyä tykinruokaa ja kuopantäytettä.

        Ja ellet vielä ole oppinut sitä, että pelkät aivosolut fyysisesti eivät 'tykkää' mitään, ne ovat eräänlaista biomassaa. Se tykkääminen on jo aivan erilaista kemiallissähköistä toimintaa, jota toiset saattavat nimittää jopa ns. sielun omaksi elämäksikin. Mutta mikä taas sitten on se 'sielu', se onkin taas toisen tarinan paikka.

        kirjoittanut, että opiskelen ajattelua? Ne aineet, joita olen opiskellut, ovat sisältäneet lähinnä tutkittua tietoa. Kyllähän asioista tietäminen antaa eväitä itsenäiseen ajatteluun ja ongelmien ratkaisuun.

        Näyttää porukka täällä olevan kovin kielteistä tätä kovasti mainostettua elinikäistä oppimista kohtaan. Hämmästyttävää, miten negatiivisena nähdään se, että joku haluaa vain oppia uutta ja kehittää itseään! Olen melkein 40 vuotta elättänyt itseni ja maksanut veroni. Teidän mielipiteistänne huolimatta jatkan valitsemallani tiellä. Titteleitä ja oppiarvoja en keräile - olen urallani jo tarpeeksi korkealla, joten en tarvitse titteleitä mihinkään, en edes oman itsetuntoni pöngittämiseen.

        Ilmeisesti näillä palstoilla roikkuu kovin kapea otos Suomen kansasta. Pahalta näyttää, jos nämä kirjoitukset kuvastavat yleisiä asenteita. Suuret ikäluokat, joihin itsekin kuulun, ovat tietysti mitä ovat. Meille köyhistä oloista lähteneille opiskelu takasi hyvän tulevaisuuden ja turvallisen toimeentulon. Sodan kokeneet ja kouluttamattomat vanhempamme halusivat meille helpomman elämän kuin mitä heillä itsellään oli. Nykyään ei ole enää näin. Ammattikoulun tutkinnolla saa paremmin töitä ja toimeentuloa kuin maisterin tai ammattikorkeakoulun papereilla. Huolestuttavaa on kyllä se, että kouluttamattomuus ja huono-osaisuus edelleen liittyvät yhteen ja nykyään näyttää vielä periytyvän sukupolvelta toiselle. Periytymiseen vaikuttaa se, että asenteet näyttävät myös periytyvän. Asenteita voidaan muuttaa vain toisenlaisten elämysten ja kokemusten kautta. Sinä, joka suhtaudut kovin kielteisesti opiskeluun, ota edes se riski, että kokeilet!

      • PontiusPilatus
        Vanha nainen.... kirjoitti:

        kirjoittanut, että opiskelen ajattelua? Ne aineet, joita olen opiskellut, ovat sisältäneet lähinnä tutkittua tietoa. Kyllähän asioista tietäminen antaa eväitä itsenäiseen ajatteluun ja ongelmien ratkaisuun.

        Näyttää porukka täällä olevan kovin kielteistä tätä kovasti mainostettua elinikäistä oppimista kohtaan. Hämmästyttävää, miten negatiivisena nähdään se, että joku haluaa vain oppia uutta ja kehittää itseään! Olen melkein 40 vuotta elättänyt itseni ja maksanut veroni. Teidän mielipiteistänne huolimatta jatkan valitsemallani tiellä. Titteleitä ja oppiarvoja en keräile - olen urallani jo tarpeeksi korkealla, joten en tarvitse titteleitä mihinkään, en edes oman itsetuntoni pöngittämiseen.

        Ilmeisesti näillä palstoilla roikkuu kovin kapea otos Suomen kansasta. Pahalta näyttää, jos nämä kirjoitukset kuvastavat yleisiä asenteita. Suuret ikäluokat, joihin itsekin kuulun, ovat tietysti mitä ovat. Meille köyhistä oloista lähteneille opiskelu takasi hyvän tulevaisuuden ja turvallisen toimeentulon. Sodan kokeneet ja kouluttamattomat vanhempamme halusivat meille helpomman elämän kuin mitä heillä itsellään oli. Nykyään ei ole enää näin. Ammattikoulun tutkinnolla saa paremmin töitä ja toimeentuloa kuin maisterin tai ammattikorkeakoulun papereilla. Huolestuttavaa on kyllä se, että kouluttamattomuus ja huono-osaisuus edelleen liittyvät yhteen ja nykyään näyttää vielä periytyvän sukupolvelta toiselle. Periytymiseen vaikuttaa se, että asenteet näyttävät myös periytyvän. Asenteita voidaan muuttaa vain toisenlaisten elämysten ja kokemusten kautta. Sinä, joka suhtaudut kovin kielteisesti opiskeluun, ota edes se riski, että kokeilet!

        Minäpä satun olemaan onneksi sellainen elämän lottovoittaja, joka on saanut selviytymisen lahjan, eikä tarvitse ottaa sellaisia riskejä eikä kokeilla ;) enää.

        Minun ei tarvitse pönkittää sen enempää itsetuntoa kuin järjestelmääkään. Olen minäkin veroni maksanut (joskus jopa enemmän kuin muut) ja eläkkeeni hankkinut olemalla työurani aikana juoksupojasta toimitusjohtajan vastuuseen saakka elättäen suuren perheenkin. Ja siksi saan jo harrastaa pelkkää omaehtoista ajattelua ja sen seurauksena kaikkea mukavaa sekä ennenkaikkea perusteellista NAATISKELUA ;) ja sehän se kateellisia ihmisiä kismittääkin.

        Mielenkiintoista elämää sinullekin toivoen.

      • Vanha nainen...
        PontiusPilatus kirjoitti:

        Minäpä satun olemaan onneksi sellainen elämän lottovoittaja, joka on saanut selviytymisen lahjan, eikä tarvitse ottaa sellaisia riskejä eikä kokeilla ;) enää.

        Minun ei tarvitse pönkittää sen enempää itsetuntoa kuin järjestelmääkään. Olen minäkin veroni maksanut (joskus jopa enemmän kuin muut) ja eläkkeeni hankkinut olemalla työurani aikana juoksupojasta toimitusjohtajan vastuuseen saakka elättäen suuren perheenkin. Ja siksi saan jo harrastaa pelkkää omaehtoista ajattelua ja sen seurauksena kaikkea mukavaa sekä ennenkaikkea perusteellista NAATISKELUA ;) ja sehän se kateellisia ihmisiä kismittääkin.

        Mielenkiintoista elämää sinullekin toivoen.

        Silloin varmaan sallit minullekin mahdollisuuden omiin ihaniin nautintoihini :-)

      • tämäkin juu

        Olen kyllä erittäin pettynyt tähän vanhan naisen kommenttiin. Olen luullut että parikymppiset tytöt on niitä pahinta nipotusporukkaa ikänsä puolesta. Olen luullut et ne vanhemmiten aikuistuu. Mut se näköjään on jo äidinmaidossa tullu jotenkin eikä siitä pääse eroon. Ei sitä kerta kaikkiaan ymmärretä että elämä on muuta kun nipotusta.

    • näin!

      Älä ota noin kiivaasti asioita. Kehitä itsetuntoasi parempaan suuntaan ja kunnioita isääsi. Käytännössä osoitat sen esimerkiksi siten, että et ryhdy väittelemään hänen kanssaan asioista, joissa hän "neuvoo" sinua. Osoitat vain kiitollisuutta siitä, että hän tuolla tavalla osoittaa välittämistään. Ilmaiset muutoin, jollet suoraan pysty hänelle sitä sanomaan, että hän on sinulle hyvin rakas.

      Ei sinun kuulukaan olla hänelle samanlainen tasa-arvoinen aikuinen kuin muut ihmissuhteet, olet aina myös hänen lapsensa. Älä keskustele hänen kanssaan niistä asioista, joista nousee arvovalta-, osaamis- tai periaatekysymys. Ole viisaas, osoita kunnioitustasi antamalla hänen säilyttää mielestäsi väärät mielipiteensä ja etsi sellaisia keskustelun aiheita ja yhteistä puuhaa, jossa ei synny konfliktia. Ja osoita sitä kunnioitusta ja ennen kaikkea rakkautta. Ota myös huomioon, että hän saattaa olla "vaihdevuosissa", jolloin miehetkin ovat usein äreitä. Anna mennä korvien välistä turhat kitinät.

      •         

        että Isä on kuin jumala talossa hän on kaikessa oikeassa ja kukaan ei häntä kiistä missään asiassa. Antaa siis hänen elää siinä valheessa että hän on viisain päällä maan?
        Ovesta kun hän lähtee ulos niin todellisuus iskeekin sitten päin kasvoja...

      • ASIAA "tyttö"

        Lähes täysin olen samaa mieltä. Kyky kasvaa itse on ainut keino viisastua. Kun saa sen kirjaviisuadella hankitun "oikessa olemisen" pakkomielteen pois itseltä saa tilaa valtavasti viisaudelle joka johtaa sydämmensivistykseen. Eli juuri kykyyn asettua omalle paikalle ilman kokemusta ja hätää että kukaan uhkaa sun itsesi arvokasta asemaa osana läheisiä. Sen koko vain on sen suuruinen kuin se oiekasti voi olla.

        Kenekään suuruus ei isä lapsi tai äiti lapsi suhteissa määrity saadun yhteiskuntakoulutuksen mukaan.

        Myös se ansaittu rakastaminen niin itselle kuin isällekkin on suurin titteli minkä voi ansaita ja josta voi olla oikeassa sekä ylpeä.

      • vuodenvaihteessa
        ASIAA "tyttö" kirjoitti:

        Lähes täysin olen samaa mieltä. Kyky kasvaa itse on ainut keino viisastua. Kun saa sen kirjaviisuadella hankitun "oikessa olemisen" pakkomielteen pois itseltä saa tilaa valtavasti viisaudelle joka johtaa sydämmensivistykseen. Eli juuri kykyyn asettua omalle paikalle ilman kokemusta ja hätää että kukaan uhkaa sun itsesi arvokasta asemaa osana läheisiä. Sen koko vain on sen suuruinen kuin se oiekasti voi olla.

        Kenekään suuruus ei isä lapsi tai äiti lapsi suhteissa määrity saadun yhteiskuntakoulutuksen mukaan.

        Myös se ansaittu rakastaminen niin itselle kuin isällekkin on suurin titteli minkä voi ansaita ja josta voi olla oikeassa sekä ylpeä.

        vaihdevuodet ovat termi jollekkin normaalille jota on yritetty selittää paetakseen vastuuta omasta olemuksestaan itseen ja muihin nähden.

        Vuosi vaihtuu joka vuosi ja siinä on se vaihdevuosi.

      • nainen/mummi
                 kirjoitti:

        että Isä on kuin jumala talossa hän on kaikessa oikeassa ja kukaan ei häntä kiistä missään asiassa. Antaa siis hänen elää siinä valheessa että hän on viisain päällä maan?
        Ovesta kun hän lähtee ulos niin todellisuus iskeekin sitten päin kasvoja...

        olen elänyt yli 50 v. ja tehnyt empiiristä tutkimusta, havaintoja, testejä. Terveydenhuollon alalla en saanut työskennellä kun olin yksinhuoltaja ja liian nätti. Miesten tahto, tämän päivän kurtisaani naisten tahto. Ei auta työsuojelu, ei lakimiehet, ei edes eduskunnan oikeusasiamiehet. Naiset eivät uskalla tulla tueksi, tai me emme osaa olla toisen tukena kuten miehet jotka verkottuvat. Naiset raatelevat toisiaan minkä ehtivät. Nainen nautti toisen kärsimyksestä. Nainen on raadollisempi.
        Olen remontoinut 4 asuntoa. Naista laskutetaan tosi rankasti jos et tee kaikesta sopimusta.
        Kokeilin senttihuutokauppaa ja menin omalla nimelläni verkkon. Kolme miestä hyökkäsi aina kun äänestin jotakin tuotetta. Täällä Itä-Suomessa menin ensi kerran ulos syömään. Tuli ikäiseni mies ja halusi jutella. Kehuin että muistuttaa aivan siskon miestä. Siihen tuli hänen kaveri ja heti alkoi: "miksi naiset meikkaa ja laitta tuoksuaja?" hah, hah, ha, siksi kun ne ovat niin rumia ja haisevat pahalle! Et se siitä. Olen oppinut että ennen pitkää mies alkaa isotella. Arvostus miestä kohtaan on laskenut. Mun suhteet kariutuvat siihen että jolku yrittää käyttää hyväksi. Pitäisi myydä asunto tms. Alfaurokseksi itseään pitävällä on useita naisia. Pitää olla tarkka ettei särje sydäntään. Kirjoitan kirjaa tästä miesten hallinoimasta maailmasta!
        Tämä on naisten asia, miksi palvomme!
        Vielä lopuksi tosi tarina. Olin kesällä ulkona tosi kauniin naisen kanssa. Pian siihen tuli mies joka ihastui naiseen. Hän vannoi rakastavansa naista jos saa vaan omakseen. Hieman alkoholia nautittuaan mies meni lähemmäksi naista ja sanoi: "sinä syntinen nainen" Suutuin valtavasti, että et ala alentamaan häntä. Miehen pää on uskomaton kääntäämään asioita. Liian kaunis nainenkin voi olla uhka, se pitää alentaa.

      • sinulle on
        nainen/mummi kirjoitti:

        olen elänyt yli 50 v. ja tehnyt empiiristä tutkimusta, havaintoja, testejä. Terveydenhuollon alalla en saanut työskennellä kun olin yksinhuoltaja ja liian nätti. Miesten tahto, tämän päivän kurtisaani naisten tahto. Ei auta työsuojelu, ei lakimiehet, ei edes eduskunnan oikeusasiamiehet. Naiset eivät uskalla tulla tueksi, tai me emme osaa olla toisen tukena kuten miehet jotka verkottuvat. Naiset raatelevat toisiaan minkä ehtivät. Nainen nautti toisen kärsimyksestä. Nainen on raadollisempi.
        Olen remontoinut 4 asuntoa. Naista laskutetaan tosi rankasti jos et tee kaikesta sopimusta.
        Kokeilin senttihuutokauppaa ja menin omalla nimelläni verkkon. Kolme miestä hyökkäsi aina kun äänestin jotakin tuotetta. Täällä Itä-Suomessa menin ensi kerran ulos syömään. Tuli ikäiseni mies ja halusi jutella. Kehuin että muistuttaa aivan siskon miestä. Siihen tuli hänen kaveri ja heti alkoi: "miksi naiset meikkaa ja laitta tuoksuaja?" hah, hah, ha, siksi kun ne ovat niin rumia ja haisevat pahalle! Et se siitä. Olen oppinut että ennen pitkää mies alkaa isotella. Arvostus miestä kohtaan on laskenut. Mun suhteet kariutuvat siihen että jolku yrittää käyttää hyväksi. Pitäisi myydä asunto tms. Alfaurokseksi itseään pitävällä on useita naisia. Pitää olla tarkka ettei särje sydäntään. Kirjoitan kirjaa tästä miesten hallinoimasta maailmasta!
        Tämä on naisten asia, miksi palvomme!
        Vielä lopuksi tosi tarina. Olin kesällä ulkona tosi kauniin naisen kanssa. Pian siihen tuli mies joka ihastui naiseen. Hän vannoi rakastavansa naista jos saa vaan omakseen. Hieman alkoholia nautittuaan mies meni lähemmäksi naista ja sanoi: "sinä syntinen nainen" Suutuin valtavasti, että et ala alentamaan häntä. Miehen pää on uskomaton kääntäämään asioita. Liian kaunis nainenkin voi olla uhka, se pitää alentaa.

        sattunut kinkkisiä tapauksia. Ettet vain lukisi tuota empiiristä aineistoasi kuin piru raamattua :D... noh, toivottavasti sinulla on mies jolla on kivenkova itsetunto.

    • enkelin-tuli

      ei ole oikeaa tai väärää
      vaikka tuntuu et isä määrää
      (kyllä isä osaa)
      leikiksi...ei jäärää
      jokainen on omaa mieltä
      samalla oma minuus kasvaa ja kehittyy
      isä on yhtä tärkeä
      vaikka salaa...näyttääkin kieltä.

      Jotkut asiat on ja pysyy
      ei kaikkea kannatakkaan isältäkään kysyy
      joskus jos sattuu kohilleen
      vaikka isäsi tuttu
      yllätä isäsi...
      heitä läppää kuinka lentää teiltä juttu.

      Ehkä isäsi ei näe sinua varttuneena naisena
      ja elämän eri asioihin suhtautuvana aikuisena.

      Tsemppiä sinulle....ja aurinkoa päivääsi.

    • ......

      Olenkin jo itse kirjoittanut erääseen topikkiin, jossa aloittaja kirjoitti "miesten alistamisen halusta naisia kohtaan", tässä kuitenkin sama ilmeni niin äitini, kuin meidän perheen muita lapsia (kaikki tyttöjä) kohtaan.

      Ja tämä ilmenee isälläni aivan pienistäkin asioista! Hänen halunsa olla oikeassa ylittää jo rutkasti halun puhua totta. Siis hän valehtelee, jos jää alakynteen.. Ja valehtelun huomaa siitä että kun hän esimerkiksi väittää yhden hänen kaverinsa työskentelevän kyseisessä liikkeessä tai tuntevan kyseisiä ihmisiä, ja käyttää ikäänkuin kaveriaan "suojakilpenä" ja väittää tämän tietävän oikeasti asiasta ja olevan hänen puolellaan, vaikka minulla olisi 110% vedenpitävät perustelut omalle väitteelleni ja vielä vahvemmat todisteet!
      Kirjaimellisesti isäni EI USKO minua, jollei esimerkiksi tuotteen valmistajaa / yrityksen omistajaa / kyseistä henkilöä tai asiaa ole minun edessäni ja sano: "Tyttäresi puhuu totta".

      "Isä ei siis pysty suhtautumaan minuun tasa-arvoisena aikuisena eikä tunnu ymmärtävän, miten hänen asennoitumisensa vähentää arvostustani häntä kohtaan..."
      - Tämä on 100%:sti kuin omasta elämästäni kirjoitettua.. Häpeän tuntemuksia, jossa jopa kuvittelen mielessäni ampuvani hänet! En IKINÄ voisi sitä oikeasti tehdä, mutta se antaa minulle voimaa jatkaa ilman että isäni aliarvioiminen, jopa suora haukkuminen ei vahingoita minua.. Se antaa tietynlaista hyvänolontunnetta.
      Ja tosiaan, isäni ei ymmärrä että se pieni tyttö joka silloin katsoi isäänsä: "Voi kun minäkin olisin noin viisas, mitä ikinä minulta kysyttäisiinkin, minä tietäisin vastauksen" ja pikkuhiljaa vanhempana ymmärsin, että isänihän on väärässä ja nykyään en huomaa muutakuin valheita, valheen perään. Häpeän häntä, pidän häntä mielisairaana ja sivistymättömänä idioottina.

      Hyvänä esimerkkinä oli sisarukseni joka tuli jouluna loma-matkaltaan japanista. Hänen ystävänsä joka oli siskoni mukana, mainitsi vain elektroniikasta mielenkiinnolla kuuntelevalle isälleni, että heillä oli hienoja puhelimia ja kaikenmaailman edistyksellisiä pelikoneita ja automaatteja, joita missään muualla maailmassa ei oikein ole: Jäätelö-, tee (kansallisjuoma)-, ja jopa leivonnaiskoneita. Siihen minä sitten mainitsin että nehän eivät käytä mitään nokian puhelimia, vaan ihan kunnon "luksuspuhelimia". Isäni karjahti että "Ne käyttävät NIMENOMAAN nokiaa! Nokialla on suuret tehtaatkin siellä ja siellä ostetaan enemmän nokiaa kuin missään muualla maailmaa" johon sitten kerroin että TÄNÄÄN tulleessa mikrobitissä sanotaan, että nokia aikoo vetäytyä tehtaineen japanista, sillä menestys on alle 1% kaikista myydyistä puhelimista. Japani ei IKINÄ ole ollut kultakaivos!". Toin lehden isän eteen, luin sitä ääneen ja annoin sen hänelle. Isäni hiljeni lukemaan sitä kunnes siskoni sanoi minulle jotakin, ja aloin puhumaan hänen kanssaan. En edes huomannut kun isäni alkoi puhumaan ihan muista aiheista siskoni ystävälle.. Hän ei uskaltanut mainita olleensa väärässä ja että joku pystyi sen vielä todistamaan. Hän pelkää sitä, jonka vuoksi hän haluaa aina olla oikeassa.

      Asiaa vaikeuttaa se, että hänellä on erilainen maailmankuvakin kuin minulla. Hän ajattelee vanhoillisesti: Naiset ovat aliarvoisia, he eivät osaa ajaa autoa ja lisäksi kaikki tummempi ihoiset ruotsalaiset ja venäläiset ovat hirveitä. Hän vastustaa niitä ihan yleisesti.
      Ja monta kertaa hän on minullekin tuputtanut näkemyksiään naisten huonoudesta kun olin pieni tyttö. Elin siinä luulossa kunnes kun sain tietää totuuden ja asiantuntijoiden lausunnan, tietysti suutuin ja se oli vain yksi asia jonka muistan isäni uskotelleen pienelle tyttärelleen, ja joka osoittautuikin yritykseksi manipuloida ja aivopestä joku uskomaan hänen sanomisiaan.. Sitä kun tuskin ketään tekee.

      Jaksamista sinne ja toivon että saatte edes teidän välinne kuntoon. Minun ja isäni suhde on ikuisesti vihamielinen, enkä edes halua olla missään tekemisissä valehtelevan ja ylimielisen paskiaisen kanssa.. Esimerkiksi jouluisin on pakko, mutta vältän kohtaamista muuten kaikin keinoin.

    • Knievel

      osa-alueita joilla isäsi on asiantuntevampi kuin sinä. Anna isällesi "tunnustusta" niissä.
      Pokkuroinnin sijaan rakentavaa keskustelua puolin jos toisin. Kaikki eivät ikävä kyllä aikuisenakaan siihen pysty.

      Kun kerran olet ollut lapsena isän tyttö, niin uskoisi että suhteenne on näin vanhempanakin hänelle tärkeä. Mikään ei voita elämänkokemuksen myötä tulevaa viisautta, muista arvostaa myös sitä:)

    • 20 vuotta vanhempi

      Olen tosiaan tuon iän verran vanhempi tytärtäni. Hänellä on koulutuksessaan loppusuora edessä tai jäljellä, miten sen sanoisin. Omasta koulustani on paljon aikaa ja tietokoneaika oli silloin kovin alkeinen.
      Minäkin väittelen tyttärieni kanssa (toinen hieman nuorempi). Mikä on ihan terveellistä. Vaan kun en ymmärrä heidän opiskeluistaan mitään, sillä ammattina ne poikkeaa omistani. Ja mitä en ymmärrä, niin olen pyytänyt selventämään aina joitain asioita.
      Jos tyttäret kysyvät jotain, neuvon mielelläni. Lopuksi aina totean, että teette kuitenkin niinkuin parhaaksi itse näette. En ole koskaan sanonut heille, tietäväni kaiken, vaan oletan asiat olevan niin omasta mielestäni. Sen pystyn ääneen myöntämään.
      Siis jos isäsi vähättelee ja inttää vastaan, anna olla. Vaikene viisaasti ja anna hänen pitää päänsä. Monella isällä on valitettavasti hieman "narsistinen" käytös tässä asiassa, olen vanhempi - siis myös viisaampi.
      Minun omalla isälläni ja isoisällä oli vastaavat ongelmat ja rauha säilyi kun vaikeni ajoissa.
      Omille lapsilleni en tahdo esittää kaikki tietävää, kun en kaikesta tiedä.
      Omat ammattini salat ja tiedot hallitsen, seuraan lehtiä ja asiaohjelmia,dokumentteja. Niistä sitten voidaan kiistellä enemmänkin.

      • Nicenainen

        eipä se normaali kiistely mikään ongelma olekkaan jos molemmat saa esittää mielipiteensä.

    • Nicenainen

      itselläni vastaavia tuntemuksia vähintään,mutta äitini kanssa..joulunakin oli monta päivää pilalla kun tietää että näkee äitinsä(kuullostaa tosi surulliselle)hänellä on aina tapana naljailla tekemisistäni ja tekemättä jättämisistä,ja kerran oli ensimmäinen kommentti kun tuli ovesta"Kaupasta ostettu kakku!" ja pian sitten kahvipöydässä"eikä torttujakaan ole tehnyt itse".
      Tässä ei tila riitä tietenkään kirjoittamaan koko elämäntarinaa mutta se on asian ydin että mun energiani menee aikalailla harmitellessa kaikkea mahdollista häneen liittyvää,jos oma elämä olisi suhtkoht kunnossa niin joku "riippakivi" oltava..vaikka häneltä jos kysytään niin minussa tietenkin kaikki vika,joskus melkein siihen on jo uskonutkin mutta en enää nykyään,mutta vitutus ei ole jatkuvasti kovin kehittävää,ja keskustelu ei auta koska hän ei kuuntele ja jos on pakko kuunnella niin suuttuu eikä kuuntele.

      • olisi...

        sellaiset ihan lyhyet kommentit, jotka kuitenkin kertovat, että olet nyt omillasi;

        Esim.

        "Kaupasta ostettu kakku!" - niin on, eikö olekin hyvää?

        "eikä torttujakaan ole tehnyt itse" - eipä ole, enkä tee.

      • Nicenainen
        olisi... kirjoitti:

        sellaiset ihan lyhyet kommentit, jotka kuitenkin kertovat, että olet nyt omillasi;

        Esim.

        "Kaupasta ostettu kakku!" - niin on, eikö olekin hyvää?

        "eikä torttujakaan ole tehnyt itse" - eipä ole, enkä tee.

        niinhän se on mutta kun raataa niska limassa muuten paitsi ostaa kakun kaupasta ja tortutkin niin kyllähän se kyrsii...mutta joskus lohduttaudun että ehkäpä tää vahvistaa minua..ainakin toivotaan niin

      • hallitse elämääsi
        Nicenainen kirjoitti:

        niinhän se on mutta kun raataa niska limassa muuten paitsi ostaa kakun kaupasta ja tortutkin niin kyllähän se kyrsii...mutta joskus lohduttaudun että ehkäpä tää vahvistaa minua..ainakin toivotaan niin

        Kunhan vaan otat sen omiin käsiisi. Se vaatii joskus vähän röyhkeyttäkin, tai ainakin se tuntuu siltä. Mutta se vain pitää tehdä.

        Se, että ostat kakun kaupasta, ei sinua vahvista, mutta se vahvistaa, jos uskallat sanoa sen äidillesi päin naamaa. Että ostit sen kaupasta, mitä se sinulle kuuluu?

      • ainakaan
        Nicenainen kirjoitti:

        niinhän se on mutta kun raataa niska limassa muuten paitsi ostaa kakun kaupasta ja tortutkin niin kyllähän se kyrsii...mutta joskus lohduttaudun että ehkäpä tää vahvistaa minua..ainakin toivotaan niin

        äitiäsi sokeasti kunnioittavalta. Näet, että hän ei toimi nyt ihan reilusti ja uskallat kertoa siitä muille. Tottakai sellainen ottaa päähän. Hän ilmeisesti jotenkin kadehtii elämääsi ja tyytymättömyyttää purkaa sitten näin. "Paras" tapa vaikuttaa lapsiin onkin hyväksynnän epääminen. Jäät sitä ikuisesti ihmettelemään ja kaipaamaan jos et ymmärrä miksi hän toimii miten toimii. Joko keskustelet hänen kanssaan suoraan tai hyväksyt hiljaa ja katsot tilanteita yläpuolelta

    • nuorikkoko se siellä

      kirjoittelee hääyönä :D

    • dsiajgfwaoe

      Itsekin huomasin aikuisiällä, ettei äitini olekaan aina oikeassa. Lapsena luulin hänen tietävän kaiken, mutta nykyään hänen monet tapansa ja tyylinsä ärsyttävät. Yritän kuitenkin vain parhaani mukaan vältellä tilanteita, joista tiedän syntyvän sanaharkkaa. Hän on kuitenkin loppujen lopuksi maailman paras äiti.

    • !!!!

      Tämä meidän ahdistava, alistava,taisteleva ja kateuden luterilainen kulttuuri on kasvattanut sukupolvesta toiseen syvään juurtuneen "otsaluulla ajattelukulttuurin" - vain vanhemmat voivat olla oikeassa ja piste.
      Näin toimivan vanhemman korvienvälissä ei raksuta kovin jalolla tavalla mikään asia. Anna isäsi olla omassa arvomaailmassaan ilman väittelyjä, kyllä hän siitä (toivottavasti) itse alkaa pohtimaan ja oivaltamaan sinua arvostavamman ja ymmärtävämmän vuorovaikutustyylin. Hän jää yksin väittelyissään.
      Onneksi kulttuurimme on muuttunut ja muuttuu koko ajan, sivistyksen myötä toista ja toisen ajatuksia (myös naisten) kunnioittavampaan suuntaan.
      Ole oma itsesi ja nouse ongelmassasi ns. isäsi ylpäuolelle, ymmärrä häntä.

    • mielipiteesi...

      Pidä mielipiteesi ja anna isäsikin pitää mielipiteensä, vaikka onkin ehkä väärässä. Olette luonteeltanne ilmeisesti aika samanlaisia ja siksi kumpikaan ei haluaisi antaaa periksi. Vanha koira ei opi uusia temppuja ja siksi vanhempia on turha yrittää muokata mieleisekseen, kuten ei voi naapureita, työkavereita yms muuttaa mieleisekseen. Yleensä vanhempiensa auktoriteettiä pitäisi yrittää kunnioittaa ja tuollaisilla asioilla, kun koulutus, ei ole mitään suurta merkitystä kotiasioissa, ellei toinen satu juuri kysäisemään asianeuvoja jostakin. Kotioloissa vanhemmat ovat aina vanhempia ja lapset lapsia, vaikka ovatkin aikuisia ja viisaampia. Viisaampi antaa periksi, kuten sanonta kuuluu.

    • PontiusPilatus

      Minun ei tarvinnut kuin lukea nämä kaksi ensimmäistä viestiä ja tulipa heti mieleeni se kuinka tämä maailma ei ole muuttunut miksikään vuosituhansienkaan aikana. Sama ikäpolvien välinen kuilu säilyy ikuisesti.

      Molemmille alkupään kirjoittajille antaisin neuvoksi, että tallentavat nämä kirjoituksensa ja avaavat ne sitten kahdenkymmenen vuoden päästä, kun heidän omat lapsensa tohtoreina ja diplomi-insinööreinä aikanaan väheksyvät taas, nyt näitä kolmen- ja neljänkympin kriisissä eläviä aikuistuvia kirjoittajia.

      Iän karttuminen sattuu olemaan meille kaikille vähän erilaista, jokaiselle tulee kokemuksia, mutta vain harvat osaavat käyttää niitä, oppiakseen myös niistä jotain. Ehkä tekin aikanaan tulette sen huomaamaan. Elämän ei pidä olla liian helppoa, muuten siinä ei olisi mitään mielenkiintoista ja haasteellisuutta kannustamaan huomiseen.

    • maalaistytteli

      Kuulostaa hyvin tutulta. Minä olen nyt 18-vuotias, ja aina ollut isäntyttö. Isäni on 47 vuoden vanha maanviljelijä, jääräpäinen ja rajoittaa itsenäistymistäni aivan mahdottomasti. Asun vielä kotona, mutta tulevana syksynä aion kyllä viimeistään muuttaa (opiskelujen takia) pois kotoa, odotan sitä päivää jo kuin kuuta nousevaa.
      Ongelmani on tällä hetkellä sellainen, että olen pari kuukautta joutunut tapailemaan poikakaveriani salaa, koska tämä poikakaverini ei miellyttäny ekalla tapaamisella isääni ( vanhempien pikatapaaminen tyttärensä poikakaveria, kun olin ollut yön juhlimassa poikakaverini kanssa ja molemmat oli ottanu vähän, isä raivostui siitä kun miehentekeleeni oli ottanut, väitti häntä heti juopoksi kun eka tapaamisella hänen kanssa ei olla selvinpäin.) No miksi tuli tapaamaan´poikakaveriani silloin, olisi voinit odottaa mielestäni kutsua että hänelle halutaan esitellä uusi "perheenjäsen". Miten edes aloittaisin puhumaan aiheesta nyt isälleni, että olen edelleenkin yhdessä tämän miehen kanssa? Mitä jos hän vain sanoo ei jutulle, mitä teen? Pistän välit poikki isääni vai?....???????

      • vanhempiensa

        kanssa tarvitse olla väkisin väleissä, jos asiat tökkivät. Tottahan olisi parempi muulla tapaa, mutta elämäsi on kuitenkin omasi.

      • oikeassa...

        Ihmisestä saatu ensivaikutelma pysyy mielessä pitkään ja poikakaveristasi hän on saanut huonon ensivaikutelman. Isäsi tarkoittaa sinun parasta, eikä tykkää "juoposta" kaveristasi.

      • täällä..

        Itse en keksi tämäntapaiseen käytökseen muuta kuin sen, että vedän rajat, vaikka isä loukkaantuukin. Semmoista se vaan on. Joskus ne rajat on kuitenkin vedettävä. Oma isäni on kuittaillut itselleni esim. tänä jouluna, kun en mennyt heille ja olen vielä ollut niin röyhkeä, että olen pitänyt lomalla puhelinta kiinni, kun olen halunnut olla rauhassa (toki muiltakin asioilta halusin olla rauhassa, en pelkästään hänen takia pitänyt puhelinta kiinni). Kaiken huipuksi isoisäni, joka on ollut kasvatti-isäni, kuoli ja hautajaiset olivat hieman ennen joulua. Surin ja suren häntä paljon. Tämäkään ei saanut biologista isääni lopettamaan vinkumistaan...

        Ei ole itsekkyydellä mitään rajaa joillain!

    • Ketex

      Ihmettelen, että minkä vuoksi sinun pitää aina näyttää isällesi tietäväsi kaikki asiat muka paremmin kuin hän???

      Hänellä on 20-vuotta enemmän elämänkokemusta, joten toivon, että osaisit arvostaa sitäkin. Saattaisit nimittäin olla isäsi ikäisenä hänen kanssaan useimmista asioista samaa mieltä etkä toisaalta enää silloin kuvittelisi olevasi kaikkitietävä.

    • BK84.

      Se nyt vaan on niin, että sinä tykkäät maahanmuuttajista ja venäläisistä kun taas isäsi ei tykkää! Hyväksy se ja kuuntele isäsi kansallisnationalistinen höpötys loppuun ja ohita se olan kohautuksella!

    • <3 <3

      "isän on mahdoton tunnustaa, että monessa asiassa olen koulutukseni, ammattini ja muuten ajankohtaisia asioita seuraavan asenteeni ja aktiivisuuteni ansiosta huomattavasti asiantuntevampi, kokeneempi ja enemmän ajantasalla asioista kuin hän. Hän suhtautuu jyrkästi aliarvioimalla, vähättelemällä ja inttämällä omaa näkemystään, vaikka tiedän hänen olevan väärässä ja hyvin pystyn sen osoittamaan ja perustelemaan. Isä ei siis pysty suhtautumaan minuun tasa-arvoisena aikuisena eikä tunnu ymmärtävän, miten hänen asennoitumisensa vähentää arvostustani häntä kohtaan..."

      Siis jos yrität vakuuttaa isällesi olevasi häntä viisaampi niin ei ihme että hän hyökkää ja vähättelee sinua.

      Mitä enemmän opiskelemme, sitä vähemmän tiedämme.

      Kyllä varmasti isälläsi on enemmän kokemusta ja viisautta..

    • romaanissaan

      Isäni, kun hän lähetti isälle uuden kirjansa, kirja tuli takaisin punakynällä korjattuna. Isä oli etsinyt kirjasta virheet.

      Tällaista kun vanhempamme eivät iloitse meidän osaamisesta ja pärjäämisestä vaan ovat jopa kateellisa ja ties. Mutta heillä on vammansa, jtoka tulisi antaa anteeksi.

    • tyytyväisiä

      että teillä on keskusteuyhteys isänne kanssa. Mun isä käytti mua hyväkseen ja pahoinpiteli säännöllisesti.
      Ei mitään ihmisarvoa eikä puhevälejä kotona asuessa.
      Ulos hän heitti mut 16-vuotiaana, koska olin mukama "huora"?

      Nyt olen hänen aiheuttamien vammojen uhrina kituva aikuinen, joka yrittää löytää elämäänsä valon.

    • kasvun paikka

      minä käyn nyt 30-v läpi samanlaista kasvamisen paikkaa voimakasluonteisen isäni kanssa. Hän on tehnyt monia asioita väärin, mutta myös opastanut monissa asioissa oikealle tielle. Olen saanut kuulla haukkumista ja monenmoista väheksymistä, mutta se on kai hänen ainoa osaamansa tapa ohjeistaa ja auttaa oikeaan suuntaan elämässä. Minun ei tarvitse hänen tapaansa hyväksyä, itse toimisin toisin. Omalla kohdallani kaipaisin vieläkin, että edes joskus kuulisin positiivista palautetta tekemisistäni, mutta pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää, etten sitä tule häneltä saamaan, vaan itse se on rakennettava oma tiensä ja annettava päähän taputusta itselle, ei sitä tässä maailmassa kukaan muu tee. Kai muiden hyväksynnän hakeminen vähenee aikuistumisen ja omien kipupisteiden miettimisen kautta.

    • PekkaTku

      Luin kertomuksesi mielenkiinnolla. Itse olen jo 60 täyttänyt ja tyttö on jo 36 vuotias. Keskusteluyhteytemme on erittäin huono,,äitinsä kanssa vielä huonompi. Tyttö on käynyt ammattikoulut ja valmistunut hyvin arvosanoin sieltä. Asennemuutos ilmeni senjälkeen kun hän kävi esimieskoulutuksen,,hyvin arvosanoin sielläkin. Ongelmat lisääntyi sen jälkeen kun hän meni esimiestehtäviin ja hänen piti tulla toimeen alaistensa kanssa, mutta asenne oli muita työntekijöitä kohtaan sellainen, että"ette mitään osaa ja tee oikein". Samanlaista viestiä tuli myös kotiin silloin kun hän oli käymässä. Kun pyysin että laittais itse kotona ruokaa kun kerran on kokin paperit niin voisin oppiakin jotain. Neljän tunnin tekemisen jälkeen ruoka valmistui vihdoinkin ,mutta totesin siihen ,että josruuan laitto kestää seuraavan kerra noin kauan niin kyllä voin tehdä se itse. Siihen tuli kitkerä sanonta" sinä et arvosta minun tekemisiä" johon totesin että ruoka oli hyvää ja riittävästi,mutta sais tulla nopeammin.
      Jälkeenpäin olen hänen kanssaan useasti törmännyt siihen väittämään etten arvosta häntä tarpeeksi. Missä se tarpeeksi-raja on?
      Ihmettelen sitä onko se että hän kokee ettemme vaimon kanssa hänen mielestä arvosta häntä,hänen ammattiaan tai muuta tarpeeksi. Hän saa kiukutella ja lähetellä tekstiviestejä ja kirjeitä joissa vaimolle sanoo ettei sinullakaan ole kaikki "kotona" kun sinulla on neljä kakaraa ja hullu ukko. Kait hänellä on oikeus näin sanoa koska itsekin kuuluu niihin neljän kakaran joukkoon. Vaimon kysyessä viimeksi kun olivat puheväleissä että onko nyt järkevää ruveta suunnittelemaan lapsen hankintaa ja muuttoa Viroon sairaanhoitajan tutkintoon (jatkamaan Suomen opintoja)kun lisäksi on yksi koira ja kissa kotona. Siitä vaimo sai kiukkuisen vastauksen ettet hyvä hänen lastenlastaan ja jos asenne on tuollainen niin ette koskaan tule sitä näkemäänkää.
      Keskusteluyhteys on vaimon osalta ollu poikki jo yli vuoden ja omalta osalta yli puoli vuotta. Syy minun osalta oli se kun ilmoitin ,että jos sinulla ei ole muuta asiaa kuin aina pyytää rahaa tai muuta avustusta niin älä soita minullekkaan.

    • nimimerkki

      Mitä läheisemmät suhteet, sitä enemmän kitkaa. Lapsellista touhua molemmin puolin, jos tarvitsee todistella omaa tietämystään ja toisen tietämättömyyttä.

      Kirjoitat "Ja nämä tilanteet onnistuvat pilaamaan olon ja päivän tai monta päivää pitkäksi aikaa." Väärin! Eivät ne tilanteet mitään pilaa, ilmaise asia minä-muodossa ja mieti sitten uudelleen.

      Miksi sinulle on niin tärkeää, että isäsi pitäisi "tunnustaa, että monessa asiassa olen koulutukseni, ammattini ja muuten ajankohtaisia asioita seuraavan asenteeni ja aktiivisuuteni ansiosta huomattavasti asiantuntevampi, kokeneempi ja enemmän ajantasalla asioista kuin hän."?

      Miten sinä itse suhtaudut isääsi? Usein saa saman kohtelun minkä itse antaa toiselle. Miten on sinun laitasi? Miksi on niin tärkeää, että isäsi "tunnustaisi" sinut "fiksummaksi"?

      Kerrot, että olet 35 vuotias, et siis murkku, mutta kertomasi perusteella, käyttäydyt kuin murkku. Olettaisi, ettei sinun ikäisesi tarvitsisi enää kenekään todisteluja ja tunnustamisia, oletko fiksu ja tietäväinen vai et. Taidat kuitenkin olla vielä aika epävarma.

      Miksi ette voisi olla tietäväisiä molemmat omalla alallanne? Miksi pitää kilpailla?

      Yritä kääntää ajatuksesi minä-muotoon, se tuo sinulle enemmän vastauksia kuin "tilanteen" tai isäsi syyttely.

    • PekkaTku

      kun ei voi edes vanhempiaan hyväksyä sellaisena kun he ovat. Opetetaanko nykyisin yliopistossa tai korkeakouluissa ettei teidän tarvitse kunnioittaa vanhempianne vaan lasten (vaikka jo aikuisiässä) tulee opettaa ja oikaista omia vanhempia. Jos kerran olet niin paljon lukenut niin lueppa vielä kymmenen käskyä ja varoiksi Raamattu niin saatat ruveta ymmärtämään elämisen tarkoitus.

      • oma asenteesi

        Mikä se on koulutettuja kohtaan?

    • jmp35

      samoja kokemuksia itselläni,luulen että aika parantaa haavat,vanhana isäsi tarvitsee sinua,kuin sinä häntä lapsena,suhde kääntyy toisinpäin.Muista että rakkaus on pitkämielinen,kukaan ei ole voinut valita isäänsä.

    • samanlaisia tunteita

      Se tuntuu pahalta kun oma isä jota on pitänyt jumalan asemessa osoittautuukin toisenlaiseksi. Mieti peilaako isäsi jotain omasta lapsuudestaan, onko hänen vanhempansa suhtautunut häneen niinkuin hän sinuun. yleensä me toimimme opitun mallin mukaan ja suomalaisten miesten on vaikea tunnustaa omia heikkouksiaan ainakaan omille lapsilleen. Hänellä on voinut lapsuudessa samanlaisia kokemuksia ja nyt ne tilanteet uusiutuvat oman lapsen elämän kautta ja torjumalla suojellaan monta kertaa itseä ja vaikeita asioita. Yritä ottaa ne vain hänen mielipiteinään ja anna niille oma arvonsa. ja kerro vain tyynesti että asioista voi olla montaa mieltä ja sinun elämän kokemuksesi perusteella ajattele toisin. Usein me peilataan omat ongelmamme toiseen. Se mikä ärsyttää toisessa onkin meissä itsessämme oleva negatiivinen piirre. Sen kun hoksaamme niin voimme kasvaa siitä pois ja samalla tulemme itsemme kanssa sinuiksi sekä itsetuntomme kasvaa. Elämä on. Tsemppiä!

      • sitten illalla leikitään

        Hei,

        Oma, jo edesmennyt, isäni oli talvi- ja jatkosodan käynyt könsikäs joka huuhtoi ilmeisesti muistoja sodista runsaalla alkoholin käytöllä.

        Ei silloin tiedetty traumaterapioista ja muista.

        Alkoholin käyttö rasitti perhettä, taloutta ja ihmissuhteita tottakai.

        Mutta jollain tavalla isä onnistui (selvänä) olemaan läsnä minulle, tyttärelleen.
        Välitti tuon tärkeän tunteen siitä, että olen hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen.

        Alkoholismi paheni hänen vanhuusaikanaan, mutta lämpimät välit säilyivät, siitä huolimatta.

        Toki lapsena toivoi että isä olisi ollut raitis, mutta koskaan en toivonut toista isää. Oli senverran hyvä tyyppi muulla tavoin.

        Pointtini lienee tämä: epätäydellinenkin ihminen voi rakastaa. Epätäydellistä isääkin voi rakastaa. Alkoholismi ei aina tarkoita sitä, että on täysin karsea ja huono vanhempi lapselleen.

        Elämässä olen pärjännyt hyvin ja täysin ilman alkoholia. Toivottavasti sinulla isä on nyt rauha siellä missä olet.
        Minä muistan sinut ja rakastan sinua aina , isä.

    • lukukokemus

      Luehan Hannu Mäkelän muistelmateos Isä, vuodelta 2004 Otava.
      Häneen verrattuna Vähälläpä olet päässyt. Toisaalta kokemuksethan eivät voi olla koskaan yhteismitalliset. Peilaminen kuitenkin avartaa.

    • sattuma5

      Kannat repussasi vallan turhaa kiveä. Tämä kivi kuuluu isäsi kannettavaksi, siirrä se hänen reppuunsa. Sinun ongelma-alueeseen kuuluu vain se kuinka itse asiaan suhtaudut. Isäsi hoitaa oman osuutensa asiassa itse.

    • vanhempien ohitse

      Lapset täytyy mennä vanhempien ohitse, muuten kehitys loppuisi maailmasta.
      Sanoi minun äiti noin 40 vuotta sitten ja minä sanon nyt omille lapsille.

    • mies45v.hki

      sinä olet pelkkä kakara hänen elämänkokemukseen nähden, vaikka oletkin teinin vääntämä kakara aikoinaan

    • Nimetön

      faija sä et tiedä mitään!, Muksujen kas ei kannata kinata, "järkevät" mielipiteet sanon mukuloille kiihkottomasti ja ne jää niil hautumaan,, ja kas ne menee perillekin. ei kannata painia puolin sun toisin,,,,,, välit säilyy....

    • Inkeriläinen

      Hei
      Haluan lohduttaa sinua.Varmasti moni ihminen kärsii
      vanhempien vioista ja heikkouksista ja muistaa ne lopun elämäänsä.
      Ei ole helppoa unohtaa ympäristö, omat vanhemmat ja toisenlaista kasvatusta millä itse ei kasvattaisi lastansa tänäpäivänä,.
      Kuten sanotaan, polvi pojasta pitäisi parantua..
      Tärkeintä on ettet toista samoja virheitä kuin vanhempasi.
      Ei ole helppoa antaa anteeksi ja unohtaa mutta se on kuitenkin vaativa j ahyvä tie.
      Muuten sitä tekee samat / toistaa samoja asioita kuin vanhempansa ja vihaa heitä lopun ikäänsä.

      Mulle se ei ole ollut helppoa mutta huomaan että
      pikkuhiljaa pystyn unlohtamaan..tee samoin..

    • mammasvea

      Ota vähän etäisyyttä, sekä aikaa että tilaa väliin. Jos näin paljon ärsyttää, on parasta antaa vähän tunteiden jäähtyä. Liian läheiset ihmiset käy usein toistensa hermoille. Erossaolo tuntuu varmaan ikävältä mutta niin tuntuu jatkuva ärsytyskin.
      Mieti, tarviiko sinun koko ajan niin paljon päteä isäsi silmissä vai riittäisitkö ihan itsellesi?

      • "naisen suusta"

        Yleisin tapa on naisväellä ja "teinilapsella" itsenäistyäkseen kääntää selkä ja paeta sekä vielä osoittaa mieltä lähtiessään.

        Sitä kutsutaan etäisyydeksi ja hajuraoksi ym "sivistys sanoin".

        Mielestäni se on rintamakarkuruutta ja pakoilua. Mikäli on viisautta arvostella on viisautta asiaa hoitaa ja rakentaa vastuullisesti.

        (Liian läheiset) on myös erikoinen sanonta! Sillä suurin osa oireista johtuu juuri siitä ettei olla läheisiäkään vaan keskeneräisiä ja pintasuorittajia ostoläheisyydellä. Aitous puuttuu kun on pysähdytty teini uhoon.

        Tuo on juuri oikein arvio että pitääkö päteä isälle yli isyyden. Vaikka se päteminen tulisi tehdä sinne mistä on se "pätevyys" hanittukin ja sitä aihetta koskien. Siellä kun ei usein olla pätevöidytty lapsena olemiseksi vanhemille. Sekin on rooli samoin kuin isän rooli lapselle.

        Onhan isänkin pitänyt osata roolinsa kun lapsesta ei ollut mihinkään. Nyt on lapsen vuoro kasvaa eikä olla oikeassa.

        Pako eikä välttely kasvata vaan kohtaaminen ja vastuunkanto. Ei isäsikään paennut sinua kun hakkasit puuro lautasta ja olit känkkäränkkä.

    • kuka tietää.. ..

      Isäni on 15000 kertaa minua tyhempi, idiootti, eikä kannata mistään alkaa väittelemään kun ei hän edes tajua mistä oikeestaan on kysymys.

      Ja hän on narsisti, eli ei koskaan eikä milloinkaan väärässä. Miksi alkaa kilpasille looserin kanssa?

      Jätä hänet omaan jylhään yksityisyyteensä.
      Sen hän on ansainnut.

    • Aarre

      Isäsuhteessa taitaa olla jonkinasteinen ongelma?

    • suhde isääni

      toimii nykyään ihan hyvin. Olen 30-v ja isäni 51-v. Isäni käy luonani kylässä n.1-2 kertaa vuodessa vaikka asuukin vain 10km päässä. Isäni soittaa minulle yleensä n.5kertaa vuodessa. Ihan hyvä niin koska emme ole ikinä tulleet toimeen kunnolla mutta nykyään tulemme tällä menetelmällä. Isäni on muka kaikki tietäväinen enkä siedä sellaista että joku tulee neuvomaan minua jos tiedän miten asia todellakin kuuluu mennä. Parhaimmaksi olen katsonut että jos isäni yrittää olla "kaikkitietäväinen" niin kuuntelen ja se menee samantien toisesta korvasta ulos. Vaikka tietäisinkin jonkin asian sitä paremmin niin en rupea inttämään vastaan. Olen aikuinen ihminen ja minulle riittää se että voin antaa toisen loistaa vähän aikaa omilla tiedoillaan ja se että tiedän mikä on oikein.

    • Isätön poika( josta tuli ta...

      Turhaa narisette,olkaa kiitollisia kun edes tunnette isänne, jota vastaan voitte vielä "mukamas" aikuisinakin kapinoida!Minä mietin lapsena hiekkalaatikolla mitä kertoisin isästäni kavereille kun he kysyivät ja oli siinä keksimistä kun en ollut koskaan nähnyt koko tyyppiä,en tiennyt onko hän pitkä,lyhyt,laiha,lihava,tumma,vaalea,komea,ruma vai jotain muuta,pelkkää tyhjyyttä vaan minulle pienelle pojalle,voitte kuvitella elämää siitä eteenpäin tässä kylmässä maailmassa,kaikissa elämänkäänteissä isättömyys tulee vastaan,kiitos vanhemmat vaan,ei niin helppo elämä.Mutta olenpahan lapsesta saakka oppinut todellakin näkemään asiat aivan eritavalla kuin muut jotka ovat saaneet tuntea isänsä niin hyvässä kuin pahassa.1970- luvun lapsena isättömyys oli vielä harvinaista ja lapsi todellakin joutui sen häpeän kantamaan,se seuraa mukana koko elämän,hautaan asti!Älkää tuomitko vanhempianne,ennenkuin olette omat muksut aikuisuuteen kasvattaneet ja heidän teille huutamat syytökset kuunnelleet,siinä sitä mennään ympäri ja yhteen tullaan.Näin se maailma pyörii,eikä se nuorempi sukupolvi aina ole niin fixua vaikka onkin kouluja käyty,elämän viisaus tulee vasta elämällä tarpeeksi kauan,tai kokemalla lapsena ja nuorena jo tarpeeksi kriisejä ja selviytyy niistä.Liian moni elää täällä aikalailla suffeli helppoo elämää ja sit mukamas on niin vaikeeta kun isi vähän sanoo kovasti...herätkää todellisuuteen ja olkaa itse parempia vanhempia,sitten voitte vasta arvostella!!

      • olet lopulta

        syyttämässä tässä isääsi hylkäämisestä. se varmaan onkin oikeutettua. vanhemmat tekevät virheitä, se on selvä. ja lopulta vastuu on aina vanhemman. lapset voivat vain yrittää ymmärtää asioita ja antaa anteeksi. ennen todellista vapautta nuo asiat on käsiteltävä ja ymmärrettävä vaikkei hyväksyisikään niitä. musta ei pidä vähätellä kenenkään kokemuksia tai kilpailla kellä on ollu nyt huonommin. yksi askel on jo, että asioista kertoo ja myöntää ne. ei sellaista kannata jäädä hautomaan

    • .j.j..j.j.j.j.

      menee. Miksei siitä pedofiilijupakasta kuulu enää mitään. Kertokaa kansalle. Todella tärkeä asia! Oliko pedofiili Aino yhtyeestä vai ei?? Tuleeko käräjät???

    • mulla pullopostia ois

      "Isä,mulla pullopostia ois,voitko hakea mut täältä pois,sammui valo karttapallon"
      Kaija Koo-Isä
      Minulla on nyt vanhemmiten ihan hyvä isäsuhde.Ei kovin läheinen,pikemminkin viileä ja etäinen.
      Lapsena ja nuorena vielä asuessani kotona,se oli hyvin vaikeahko,mutta olen alkanut viimein antaa anteeksi ja pikemminkin tunnen jo nyt suurta surua isäni vanhenemista kohtaan.Olen viettänyt paljon aikaa muistellessani isäni kanssa koettuja hyviä hetkiä kyynel silmässä ja ajatellut,ettei mikään ole pysyvää.Isä on vankkumaton perheensä puolia pitävä ja vahva mies.Kunnioitan häntä hänen kaikkineen vikoinensa ja puutteinensa.Perhe on tärkeä.

    • Isä myös

      Minusta sinä korostat liikaa mitä olisit!

      Ja et vielä ole saanut itsellesi omaa hyvää itsetuntoa. Koska haet sitä täältäkin, siis muiden hyväksynnällä.

      Sen kun opit, niin kai sinustakin aikuinen tulee vielä.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      139
      7820

    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      41
      2009

    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      1940

    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1653

    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      180
      1585

    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      107
      1040

    7. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      989

    8. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      50
      945

    9. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      830

    10. Muistatko hänen

      Tuoksunsa? Saako se sinut syttymään? ❤️‍🔥
      Ikävä
      34
      822
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt