Miksi kirjat täyttävät ihmisten kodit?

Koska ne ovat minulle hyviä ystäviä. En voisi elää ilman kirjoja tai musiikkia. Minulle on kirjoja eteisessä pari hyllyä ja olkkarissa iso hylly täynnä kirjoja.

Eivät ole näyttäviä eivätkä uusia. Useimmat ovat kirpputorilta hankittuja ja lahjoituksia. Käytän myös kirjastoa. Hyvän kirjan lukee useita kertoja aivan samoin kuin hyvän lefan voi katsella monta kertaa.

Asiat aukeaa uudella tavalla riippuen millainen elämänkokemus ja -vaihe on meneillään.

On kirjoja, paljon kirjoja, mutta yhtään lukematonta kirjaa hyllyistäni eikä kaapeistani löydy. Monet kirjat ovat jopa useaankin kertaan luettuja.
Yhtään tietokirjaa hyllyni täytteenä ei ole, se ainoa Tietojätti minkä omistan on sohvapöydän alatasolla.

Enää ei tahdo löytää edes kunnon kirjahyllyjä, kun niitä pidetään koriste-esineiden ja pullojen näyttelypaikkana.
Lundia-hyllystö on kirjoja varten, mutta on niin hintava, että jos sen ostaa ei jää enää rahaa kirjojen ostoon.
Niinpä minulla on kirjoille erilaisia hyllyjä eteistä ja makuukamaria myöten, mutta kodin täytettä ne ei mielestäni ole.
Niin ja minun kirjani ovat suurimmaksi osaksi kevyttä hömppää, kotimaista ja ulkolaista, lisäksi muistelmat kiinnostavat. Se vain ihmetyttää kun aina nuoremmat ja nuoremmat jo kirjoittavat muistelmiaan.

Viimeisin kirjaostoni on alemyynnistä ostettu Matti Raninin "Vohveleita ja tillinvarsia" joka on seuraavana odottamassa lukuvuoroaan.
Nyt on menossa Eppu Nuotion "Kosto".

kun en ole ehtinyt paneutuun kirjoihin.Suuri perhe on vienyt kaiken aikani,jos aika jäi se meni kunnon yllä pitämiseen ja kaikelaisiin käsillä tekemisen taitoihin, aikaa ei jäänyt lukemiseen ja vanhuus saavutti. Lukeminen rajoittuu nykyäänlehtiin,tietotekniikkaan,elokuvien katseluun. Valitettavasti kirjat on jääneet hyllyyn, niistä voisinkin jo luopua kokonaan, vähäisen mielenkiinnon puutteesta.

Olen ostanut jokaisen kirjan itse, lahja kirjat erikseen. luen kirjojani niinkuin pidän rintsikkojanikin, pikkareista puhumattakaan.
Kirjat ovat käyttöä varten. Jokainen voi avartaa maailmaansa aivan niinkuin itse haluaa.
Sitäpaitsi jokaisella olkoon sellainen koti kuin lystää. Laita kirjasi kiertoon omalta osaltasi.

Täysin sekava kokelma laidasta laitaan.

Ei mitään johdonmukaisuutta aihepiirien, aikakausien tai minkään muunkaan suhteen.

Ovat ristiin luettuja.

Itse en ole jaksanut syventyä Kauneimpiin Käsitöihin tai vastaaviin.
En myöskään Hirvisaareen, Päätaloon ja vastaaviin.

Vaimolta ovat jääneet lukematta mm. Halstin ja muutkin muistelmateokset.
Clavell, Maclean, Aarnio jne. ovat hänellä lukematta.
Kuten muutkin samoihin aihepiireihin liittyvät.

Toisen asunnon kirjat olemme lukeneet noin 100% päällekkäin.
Toisen peitto on ehkä 70%.

Kokonaan lukemattomia ei tällä hetkellä ole Raamattua ja jotain lahjaksi saatua Pyhää Maata lukuun ottamatta yhtään.

Tietoteoksien käyttö on melkoisen keskittynyttä .
Luonnontieteissä vanhat totuudet pysyvät mutta uutta tietoa tulee koko ajan.

Historia muuttuu kirjoittajiensa myötä.
Oma kriittisyys on paikallaan!

Viimeiseen kysymykseesi en ota kantaa.
Käytän kirjastoja ja tunnen omat kaoottiset hyllyni!

kirjoja koko elämäni ajalta. Viimeisessä muutossa karsin suuren osan pois, nyt hyllyssä olevat ovat jostain syystä tärkeitä. Esim. puutarhakirjoista katselen kasvien nimiä. Kun pelaamme Alfabet-peliä, tarkistamme onko sana olemassa, jos tulee eriäviä mielipiteitä. Romaaneja on melko vähän. Nyt pitäisi käydä läpi ALE-luettelot, jokin kirja vielä mahtuu.

Asunnossani on neljä huonetta ja joka huoneessa on kirjahylly pursuamaisillaan täynnä kirjoja. Ei ole tilaa koriste-esineille. Keittiön hyllyssä on keittokirjoja, muissa kaikenlaisia luettavia kirjoja sekaisin. Jopa makuuhuoneen sängyn alla on muutama laatikollinen, jotka eivät hyllyihin mahdu.
Ihan hyvin voisin luopua Spectrum-sarjasta, mutta ei raaski repiä. Ottaisikohan joku laitos ne lahjoituksena vastaan? Oli aikoinaan kallis sarja. Tietokoneen omistavana en ole enää juurikaan tarvinnut tietosanakirjojani.
Luen rakkaimmat kirjat moneen kertaan. Runoja on muutama hylly. Niitäkin luen aika usein. En voisi kuvitella luopuvani kirjoista; ihan kuin ystävänsä lahjottaisi pois!
Kolme lapsenlastani omistavat jo melkoisen kirjakokoelman. Vanhin (7v)on osannut lukea jo pari vuotta. Lukee nuoremmille ääneen satuja. Neljävuotias harjoittelee innokkaasti kirjaimia ja sanojen kirjoittamista, pian varmaan oppii lukemaan itse. Nuorin (2v8kk) 'lukee' kirjoja ja on heti kirjan kanssa viereeni tulossa, kun menen heille. Kirjojen ystäviä hekin!
Olipa kiva aihe, kiitos, Aarre.

Noo, oletan että kirjakokoelma on semmoinen, josta ei tartte kirjoja lainata, koska ne on omia. Mulla on kirjakokoelma.

Kirjasto on semmoinen, josta kirjoja saa vain lainaksi, koska ne ei oo omia. Mulla ei oo kirjastoa.

Menikö oikein?

Tuota, niin sitä sanotaan,että seura tekee kaltaisekseen. Minulla on paljon kirjoja ja luen niitä. Säilytän hyllyssä vain ne, joista tykkään oikeasti, siksi niitä uudelleen luen. Hienoissa kansissa ja hyvässä kunnossa ne ovat edelleen, koska en tykkää raiskata kirjoja enempää kuin muutakaan.

Kohtelen kirjoja rakkaudella ja lempeydellä. Niiden sisältä ei löydy voileivänmuruja, alapään hiuksia, räkää eikä oksennusta, kuten kirjaston kirjoista valitettavasti aika usein löytyy. Luit oikein, aikuisten lukemista kirjaston kirjoista, ihan klassikkoja myöten. Erityisesti uutuuskirjat tuntuvat olevan sotkijoiden suosiossa.

Mistä tiedät, että näkemiesi kotien kirjoja ei kukaan koskaan selaa? Ei pidä alaiarvioida ihmisiä, onhan meillä tapana kerätä kaikenlaista muutakin rekvisiitaa sen varmistamiseksi,että käymme ns. sivistyneestä ihmisestä, vaikka totuus olisi toisenlainen.

Tokko kirjoittamassasi asiassa on sittenkään moitittavaa. Eihän meidän tarvitse olla samanlaisia - eihän? Lähes kaikilla on WC:ssä pesuallas ja vesihanat. Siitä huolimatta moni suomalainen tarpeillaan käytyään jättää kätensä pesemättä - varsinkin miehet.

Olen kirjahyllyjämme katsellut sillä silmällä, että näistäpä voisi jotain viedä kirpparille - sitten kun joskus saa aikasiksi pöydän sieltä varata. Vaan kun kirjoja oikeasti rupesi valkkaamaan, niin eipä montaa löytynyt joista voisi luopua: on omia ja puolison ja lahjaksi saatuja ja perittyjä ja kirppareiltakin ostettuja, ja jokunen huuto.netistäkin. Valikoivasti ne on hankittu, paitsi tietysti lahja- ja perintökirjat.

Tytär on opiskellut kirjastoalaa ja elän pienessä toivossa, että hän joskus luetteloisi ja järjestäisi kirjamme kirjastoissa käytettävän systeemin mukaan. Samassa siivouksessa voisi osasta kirjoja ehkä luopuakin? Epäilen että homma jää, koska hänellä on oma elämä, koti ja perhe. Ehkäpä "meidän jälkeemme".