Henkisestä väkivallasta

häiriökäyttäytyjään? Itselläni on omat ongelmani, mutta olen sentään yrittänyt parantua niistä(masennus ym.), mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan näe, että heissä itsessään tai heidän läheisissään on jotain niin narsistista ja niin hullua ettei kukaan täysjärkinen ihminen siedä sellaisia käytöstä ellei ole masokisti. On ihmisiä, jotka ovat niin oman edun tavoittelijoita ja he eivät näe muissa ihmisissä kuin sen - "Mitä hänestä on hyötyä minulle?" Se on sitten kiva huomata, ettei toinen välittänytkään minusta itsestäni pätkän vertaa vaan halusi minusta jotain ihan muuta.

Monta vuotta elin täydellistä perhehelvettiä jokapäiväisine vinoiluineen ja uhkailemisineen.
Itseasiassa en edes ole vielä valmis ajattelemaan kaikkea sontaa mitä hän niskaani heitti. Taisin kyllä kuulla kaikki suomalaiset "laatusanat" sieltä negatiiviselta puolelta.
Minäkin tiedän, etten ole niin viallinen ja huono kuin hän antoi ymmärtää. Mutta menee varmaan aikaa ennenkuin pystyy luottamaan yhtään kehenkään.

Itse kärsin henkisestä väkivallasta n. 2 vuotta, enkä edes tajunnut silloin sitä kokevani. Vasta erottuani ymmärsin minkälaisessa suhteessa oli elänyt. Itsetuntoni oli eron jälkeen olematon. Tunsin itseni täysin löydyksi, arvottomaksi ja rikkinäiseksi. Onneksi kaverini otti minut siipiensä suojaan ja tarjosi tukeansa. Päätin arvoista joita tulevaisuudessa noudatan.

Elämäni aloitin kokoamaan pienissä palasissa. Valitsin arkeeni semmoista tekemistä jonka pystyin täysin itse tekemään ja hallitsemaan ilman muiden puuttumista. Lenkkelin paljon ja mietin.

Hankaluutta toi se, että "pahoinpitelijäni" halusi minut epätoivoisesti takaisin. Hän vahingoitti itseään, aneli, rukoili ja itki. Rakastin häntä kaikesta huolimatta edelleen joten hänen näkemisensä siinä tilassa teki todella pahaa. Olin kuitenkin päättänyt etten enää ikinä antaisi kenenkään alistaa minua, joten yritin auttaa häntä toipumaan asiasta parhaani mukaan. Välillä tunsin itseni halvaksi.

Hän onneksi muutti pois, mutta kaatoi välillä suolaa katkeriin haavoihini ilmoittamalla miten huonosti hänellä meni. Nyt, melkein viisi vuotta myöhemmin, sain hänestä mielenrauhan. Hän ilmoitti olevansa kunnossa ja seisovansa omilla jaloillaan.

Aloitin uudelleen seurustelun noin puoli vuotta eromme jälkeen. Mielestäni turhan nopeasti, mutta koin uuden kumppanini kanssa rauhaa, josta en voinut kieltäytyä. Olemme edelleen yhdessä. Ilmoitin hänelle heti tiukkaan sävyyn mitä en suhteessamme siedä. Hän ymmärsi ja uskoi. Tunnen nykyisin itseni voimakkaaksi, mutta huomaan että välillä ylireagoin toisten painostukseen ja määräilyyn. Mutta nyt tiedän, milloin kannattaa peruuttaa pois.

Tiedän että eheydyt jälleen. Tee asioista missä olet hyvä niin saat koottua itsetuntosi takaisin.

ovat siinä mielessä huonoja että emme voi tietää noin vähäisen kertoman pohjalta mistä on kyse.On ihmisiä jotka eivät ole henkisesti kypsiä,tasapainoisia,psyyke on vaurioitunut tai on narsistisia oireita jne.He kokevat muiden ihmisten auttamisyritykset tai heihin kohdistuvan arvostelun jopa henkisenä väkivaltana.Todellisuudessa he itse voivat olla hyvinkin loukkaavia käytöksessään muita ihmisiä kohtaan mutta eivät käytöksessään pysty näkemään mitään väärää.