Yks puu

Tuola lenkkipolullani on
tuo puu ja miten se on
minulle saarnannu.

Olen siihen samaistunnu
ominen kipeinen
tuntien samaistumista.

Ymmärrystä
jospa sitä voisimme
toisillemme jakaa
ois matkanteko helpompaa.

Käpertyneinä
omiin piiloihimme
ettei vain kukaan
näkis.

Ripustelemme
keinotekoisia oksillemme
suojaks
kysyessä, mitä kuuluu?
vastaus
kiitos hyvää.

kaunis ilma tänää

kaaru
Liisan tarinatuvasta
jälleen kiitosta tielles.

Sinä, niin avoimesti lähelleni tuut,
ymmärrys tie sille vie.
Miten tuttuja onkaa nuo tiet,
missä seisoo yksinäisiä puita.

Jotka kantaa arpeutuneita haavojaan,
joille toivois ymmärryksenlämpöä.
Rakkaan paikka arpeutunnu,
miss tunteitten tuulet kulkee.

Hetkeen jossa vois lämpöä
toiselle suoda jota sydän sykkii.
Sanomattoman suurella tuntevalla sydämelläs,
olet syvälle sieluni vesille laskennu.

Jotaki niin kaunista
"et jää palkkaas vaille"

Muistan erään
olin pankissa ja sielä siirsin rahaa tytölleni.
Kerroin samalla menetyksestäni,
miten niin kuivassa paikassa?
Kolme virkailijaa itkee ,minun kanssa?
Josta kehkeytyi syvä luottamus,
kukkasin aina menin heitä tervehtimään.

mies-57
Laulunki löysit niin kauniin,
kauniiks puuks
Saarnipuu, elpyy sen oksisto ja
kevään tuloa jo odottaa.
Tahtoo avautua tuntea miten,
elämän mahla virtaa joka suonessa.

Sydämellinen kiitos toit esiin,
aitoa lämpöäs...Liisa otettuna kiittää

Luonto se puhuu kieltä,
tuon koivun josta tämä alkoi.
Sitä katsoessa siinä näin,
oman arpeutuneen syvän haavan.

Tuosta pihlajasta , kun mainitset
minullaki siitäki yks sanoisinko.
Traakinen tositarina,
en tiedä, ei taitais koneet kestää.

Joku herättää, kipua tuntee,
mut sitä kautta voi ojentaa,
lähimmäiselleen kättä.

Sinulle muistoilles kiitos ja
kiitos pysähdyit, siitä on taas,
hyvä jatkaa, hyvää viikonloppua...Liisa

Sen edessä ei voi uhota,
suojella ettei enää sattuis.
Ihmettä
saanu peitteeks läpinäkyvän,
kalvon
josta näkee sydän lyö.

Odelii

On elomme niin arvaamaton,
voi yhteinen polkua päättyä.
Sinulle kiitos kuljit,
annoit aikaas herkin tunnoin.

Hyvää viikonloppua ..Liisa

metsä sielä voi kokea hienoja hetkiä.
Minulle kuin rakkauden tyys-sija
avosylin ottaa vastaan ja sellaisenaan tulla.
Onnenhetkiä sydän tekee retkiä
näkee herkkää haurasta, siitä uuden versoa.
Kantoki
kasvaa uus virpi.
oiskoha sitä itsekki,
jonkinmoinen virpi.

lindalindal1

Hymy matkassa tässä lämmin ajatus,
mukanahan ne ajatukset kulkee,
kuin somittelis sopivaks aiheeks.
Jonka laskea vois oikeaan paikkaan,
tai lohdutukseks ,
on ollu kivikkoinen vaikea tie.

Oii jotai tässä nyt nousi,
Sinulle kiitos kukkasen sen poimin...Liisa

Joihin itsekki voi samastua,
kauneutta silloinki,
kantaa omalla tavallaan.

Ymmärtää saa
syvien haavojentiet
ne vie silloin
sinne minne ei
vapaaehtoisesti kulkis.

Josta
ei tyhjin sydämin
tielle uudelle tulla.

Ihmeen
sen kokee tuntee
herkistyneet heränneet
aistien korvat.

MURUKULTA
kiitollisuus kuin malja, missä kantaa läpi elämän.
Sen suunnattoman rakkauden läsnäolon,
joka pyynteettömästi on rinnalla kulkennu.

Sinulle lauantaiaamuus tuoreita heränneitä,
sydämeltäni kiitoksia..Liisa

Luonto on syli
sinne avoimin tunnoin
miten usein tieni veikää.
Lähelle tulla
silloin kun on haavottunnu,
vain harva siihen jäi.

Tuosta puusta
en nyt tiedä
oisko joku muu
sen nähdessään
samoin kokenu?

Kait
minun oma kipuni
katsoi siihen
ihme
seki lohdutti.

Laulujen lunnaat
Saimaassa minäki uin, en oo nähny vielä
Nestori Miikulaista vaikka kovasti oon uinu.

Minänoita
aamussa tässä kiitän eilisestä vierailustas.
Erilaisuuden rönsyilyä runotielle.Liisa