Hei, keskustellaan tästä nyt ihan asiallisesti.
Vanhoillislestadiolaiset - toisin kuin muut nykyihmiset - rakentavat kodin mielellään kauas palveluista ja muista ihmisistä. He elävät ja kasvattavat lapsensa Suomen oloissa poikkeuksellisella tavalla. Kurkistetaanpa vl-yhteisön sisälle:
Tyypillinen vanhoillislestadiolainen lapsi syntyy isoon perheeseen. Onnekkain on se, joka ensimmäisenä ehtii maailmaan. Hän saa huomiota vanhemmiltaan. Mutta myöhemmin useista synnytyksistä väsynyt ja jatkuvasti raskaana oleva äiti ei enää jaksa antaa huomiota kaikille niin kuin yleensä. Vain sillä hetkellä nuorinta hoidetaan. Isähän käy töissä tuodakseen leipää jatkuvasti kasvavalle perheelleen.
Televisiota ei ole, radiosta kuunnellaan vain kirkonmenot sunnuntai-aamuna eikä lehtiä tule taikka ei anneta lapsille. Internet saattaa olla, mutta sen käytöstä lasten suhteen on Päivämies-lehti (2007) ankarasti säätänyt. Niinpä varttuvan lapsilauman kosketus muuhun maailmaan jää seura- ja pyhäkoulureissujen varaan. Peruskouluun lapsi on pakko päästää ja se onkin osoittautunut useille vanhoillislestadiolaisille lapsille traumaattiseksi.
Vanhoillislestadioilaisia ei kiinnosta se, käveleekö lapsi 0,5 vai 4,9 km ala-asteelle eikä se onko kodin lähellä harrastusmahdollisuuksia. Eihän isä kuitenkaan työn takia olisi koskaan kyyditsemässä eikä perheessä ole toista autoa. Niinpä ei ole kovin tavaton näky, että vanhoillislestadiolaisen perheen lapset kävelevät - tai vähän onnekkaammat pyöräilevät - tulipalopakkasessakin jopa 4,9 km:n päässä olevalle ala-asteelle. Lasten oikeutta ei sillä lailla ajeta eikä vaadita lapselle ilmaista koulukyytiä, vaikka koulutie olisi kuinka vaarallinen.
Lapsia ei viedä harrastuksiin, osin rahan, mutta pääasiassa uskovaiselle lapselle sopimattomuuden takia. Myös vanhempien ajalliset resurssit ovat tiukassa. Myöskään kaverit eivät ole hyväksi, jos eivät ole vanhoillislestadiolaisia. Niinpä lähimmät kaverit voivat sitten löytyä jopa 20 km:n pyörämatkan takaa.
Erikoisinta vaan ei kovin hyvää on se, etteivät vanhoillislestadiolaiset "ravaa" sairaalassa, vaan kovastikin kipeää lasta yritetään hoitaa kotona. Tiedän tapauksen, jossa vasta opettajan voimakas sana sai viemään vakavasta sairaudesta kärsineen vanhoillislestadiolaisen lapsen sairaalaan. Useat sairauskohtauksetkaan eivät olleet herättäneet näitä vanhoillislestadiolaisia vanhempia. Kiusallisia, vaikeita ja isoja asioita ei uskalleta tuoda esiin ja niistä vaietaan.
Suuressa perheessä ei ääni kanna. Siksi vanhoillislestadiolaisessa kasvatuksessa vanha kunnon piiska tai tukistus on vielä voimissaan. Tyypillinen kuvio on se, että isän tultua töistä äiti kertoo poikien ilkeilyt ja isä jakelee kurinpalautusta.
Ylä-asteiässä lestadiolaisperheen pojat saavat leikkiä keskenään, mutta tytöille asetetaan rajoaja: ei saa olla poikien kanssa ja perheen pienimpiä pitää hoitaa. Tässä asiassa sitten suositaankin perheen nuorimmaisia, koska vanhimmat tytöt saattavat peruskoulun jälkeen jäädä kotiin äidin avuksi. Myös taloudelliset seikat ja vaikea koulumatka saavat monen vanhoillislestadiolaisen tytön sanomaan hyvästit lukioaikeille.
Vanhoillislestadiolaiset eivät päästä nuoriaan evankelisluterilaisen kirkon rippikouluihin, vaan järjestävät oman rippikoulun jossain syrjäisessä leirikeskuksessa. Rippikoulussa puhutaan seksistä sen verran, että rippikouluisäntä sanoo, että "fyysinen tutustuminen tapahtuu sitten avioliitosssa" (Maitoinen 1993). Myös poliittiset mielipiteet eivät ole tavattomia (Maitoinen 1993).
Nuorimmat tytöt saattavat käydä lukion, mutta jatkokoulutus jää lähes poikkeuksetta käymättä avioliiton ja jatkuvien raskauksien takia. 18 vuotta täytettyään vanhoillislestadiolaiselta tytöltä aletaan odottamaan hääilmoitusta. Ja häiden jälkeen lapsia. Onhan lasten suuri määrä selvin todiste Herran sanan noudattamisesta. Pojat käyvät ilahduttavan usein ammattikoulun, kunnes rupeavat aviomiehiksi ja joutuvat menemään jo nuorena töihin nopeasti kasvavan perheensä elättääkseen. Niinpä perheen tulotaso jää pieneksi.
Tästä sitten varttuu uusi sukupolvi vanhoillislestadiolaisia ja pyörä pyörii sukupolvesta toiseen, vaikka muu maailma muuttuu. Liikkeen kritisoijat tuomitaan liikkeen sisältä syntisiksi. Liikkeestä ei uskalleta erota, koska silloin menettää yhteyden lähes kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin.
Mitä mieltä olette tästä vanhoillislestadiolaisten suojelevasta ja perinteisestä kasvatustavasta? Voimmeko ottaa tästä mallia?
Ainakin vanhoillislestadiolaiset suvut voivat olla ylpeitä suuresta määrästään ja suvun kunnia säilyy. Liikeen sisällä ihmiset ovat rehtejä ja kunnollisia, mutta monelle yhteisöstä erotetulle tulee ongelmia. Sisäsiittoisuudesta ja äidin stressistä johtuen perheen nuorimpien lasten aikuisiän skitsofrenia on selvästi muuta väestöä yleisempää. (Archives of General Psychiatry 2008;65(2):146-152)
™™™ Lestadiolaiset? ™™™
58
9336
Vastaukset
- monen mamma
lestadiolaisperheen lapset joita tunnen ovat hyvin kasvatettuja. Arvostan heidän vanhempiaan, kun jaksavat niin ison katraan kanssa. Itse en kyllä hyväksy ruumillista kuritusta.Kaukana asutuskeskuksia on ihana kasvattaa perhettä.
- sinulta aloittaja
Sisäsiittoisuudesta ja äidin stressistä johtuen perheen nuorimpien lasten aikuisiän skitsofrenia on selvästi muuta väestöä yleisempää.
(Archives of General Psychiatry 2008;65(2):146-152)
Oliko tämä siis lähde jostain julkaisusta?
Voin kertoa omia kokemuksia myös vl-perheen lapsena kunhan jaksan kirjoittaa, nyt en ehdi. - no, kommentoin ajankulukseni
Itse olen kasvanut lestadiolaisperheessä, enkä kyllä tunnista kuvauksesta juuri mitään.
Asuimme ensin kaupungissa ahtaasti, mutta sitten muutimme hiukan syrjempään (palvelut 3 km), ostimme isovanhempien talon, koska näin oli mahdollisuus auttaa mummoani vanhuuteen. Mummolle jaettiin talosta oma yksiö. ja saimme monta arvokasta vuotta.
Isäni kävi töissä, äitinikin aina silloin kun ei ollut äitiyslomalla. Hoidin sisaruksiani, mutta sain palkkaa siitä, eli reilua. Ja kyllä minulla oli lastenhoitotaidot, ja apua sain tarvittaessa. Siis hoidin sisaruksiani silloin, kun vanhemmat kävivät kaupassa, vanhempainilloissa jne.
Koulussa kävimme kuin muutkin, ja kavereita oli ihan niin kuin kuillakin koululaisilla. Siis ihan ei-lestadiolaisiakin, ja ihan tyttöjä ja poikia. Vapaa-ajalla hiihdimme, luistelimme (silloin vielä ei ollut kunta karsinut lähikoulumme kustannuksista), pyöräilimme, kävimme uimassa j ne... Noh, internettiä ei ollut, silloin oli harvoilla tietokoneitakaan, mutta nykyään kyllä on internetit sun muut tuntemissani lestadiolaisperheissä. Ja veikkaan tuntevani heitä enemmän kuin aloittaja, koska minua ei ainakaan ole millään lailla syyllistetty valinnastani jatkaa ulkopuolella. Noh, toki jotkin ihmissuhteet katkesivat, kun lopetin seuroissa ym käynnit, mutta ei mitään merkittävää. Tärkeimmät ystävyyssuhteet kyllä säilyivät, joskin muuttivat hiukan muotoaan. Olin perheeni ensimmäinen, joka sai lapsia ennen avioliittoa, mutta ihan samallalailla ovat vanhemmilleni rakkaita kuin uskovaisten sisarustenikin.
Olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, sen myönnän, ja haluan siirtää sitä myöskin omille lapsilleni. Jokainen kantaa vastuunsa kodista, ja kotitöiden tekeminen kuuluu myöskin kaikille. Olen tiukkapipoinen lasten kasvatuksen suhteen, en voi ymmärtää, miten nykyään lapset saavat riekkua mielin määrin, ja millään ei ole väliä. Piiskaa en ole ikinä saanut, eikä saa minunkaan lapseni. Puolisoni on täysin erilaisen kasvatuksen saanut, heidän sukunsa on myöskin uskonnollista, mutta eivät lestadiolaisia. Hän on saanut elää vapaammin, hänen perheensä on ollut varakas, ja lapsilla on ollut kaikki mahdollisuudet. Mutta samoilla linjoilla ollaan omien lasten kanssa molemmat, ja hyvin perhekeskeisiä, vaikka meille molemmille on tärkeää, että saamme molemmat tehdä töitä, opiskella jne...
Lestadiolaisissa on moneen junaa, mutta aloittaja kyllä niputtaa heidät pahan kerran. Syrjässä asuu paljon lestadiolaisia, mutta niin asuu muitakin. Lestadiolaisissakin on nykyään pienperheisiäkin, jopa lapsettomuutta, mutta suurperheet eivät ole aina lestadiolaisia. Minun tuntemani lestadiolaiset eivät kyllä arvosta vain miehen kouluttautumista, eikä tyttöjä kasvateta vain avioliittoa varten.
Valitettavasti en ole enää lestadiolaisnuorison kanssa tiiviisti tekemisissä, enkä tiedä missä mennään, mutta ne nuoret, joita tunne, ovat kuin keitä tahansa nuoria, paitsi etteivät ryyppää ja hillu kylillä. Paljon puhutaan lestadiolaisten nuorten tupakoinnista, ja se varmaan onkin ikävän yleistä. Mutta en tiedä onko se sen yleisempää kuin muissakaan piireissä, huomiota herättävää se varmaan on, kun rauhanyhdistysten pihoille lösseissä poltellaan tauoilla. Mutta jos sama määrä nuoria olisi koolla muualla, niin samoin sielläkin tupakoidaan.
Tuota skitsofrenia väitettä en niele ihan eka kerralla. Tunnen työni puolesta paljon myöskin skitsofrenikoita, mutta en osaaa löytää sieltä taustalta lestaadiolaisuutta nimenomaisena riskitekijänä. Toki oma otantani on suhteellisen pieni. Sitten kun kiistattoman tutkimuksen näen, niin olen valmis korjaamaan käsitystäni. - Cinddy
Aivan. Olen itse nuori ja asun paikkakunnalla joka suorastaan vilisee vanhoillislestadiolaisia. Ala-asteellani luokallani oli 9 lestadiolaista (yksi rauhan sanan lestadiolainen ja yhden perhe on sittemmin eronnut liikkeestä). Alaluokilla en edes tiennyt, mitä lestadiolainen tarkoittaa. Silloin kaikki lapset oli ns. samalla viivalla, mitään näkemyseroja ei vielä ollut. Joskus ihmettelin äidille sitä, kun olin kuullut kaverini perheessä olevan 11 lasta. Äitini tyyni reaktio näinkin ihmeelliseen asiaan hämmästytti minua.
Vähän vanhempana 5-6 lk äiti kerran kysyi, että onko se ja se sinun kavereistasi lestadiolaisia, ja hölmistyneenä vastasin että mistä minä tietäisin. Silloin koin ennemminkin oman perheemme oudoksi, kun meillä oli vain 3 lasta eikä ainuttakaan vaippaikäistä, kun kavereiden perheissä lapsia tuntui olevan vähintään 5.
Kun yläaste alkoi, olin todella hämmentynyt lestadiolaiskavereideni käytöksestä! Se muuttui hyvin radikaalisti: lestakaverit ei enää edes puhuneet useimmille entisille epäuskoisille kavereilleen. Yläasteella oli tietyt lestanaulakot, joihin vain lestat sai jättää vaatteensa, ja ruokalassa tietyt lestapöydät, joissa vain lestat sai istua. Auta armias jos joku tietämätön uskalsi istua heidän naulakoillaan tai heidän pöydissään!
Itse en ymmärtänyt, miksi piti tehdä niin suuri rajanveto heidän ja meidän välille. Olin todella masentunut siitä, että ala-asteaikainen hyvä kaveri alkoi hengailemaan vain ja ainoastaan uskovaisten nuorten kanssa.
Suunnilleen puolet koulumme lestoista oli ns. pahiksia, eli laiminlöivät koulunkäynnin, kiusasivat muita, hyppäsivät tupakalla koulunnurkalla ja haistatteliva opettajille. Silti nämä samat kultaiset nuoret istuivat luultavasti joka ainoa viikko seurapenkissä hiukset kammattuina ja valkoinen kauluspata päällä kuulemassa Jumalan sanaa, joka kehotti muunmuassa välttämään telkkaria ja syrjimään epäuskoisia ja tekemään heille kiusaa, ja kaikki oikeat opetukset hyvän tekemisestä ja lähimmäisen rakastamisesta jäivät ties minne.
Toinen puoli lestadiolaisia taas oli niitä kurissa ja nuhteessa kasvatettuja, useimmiten tyttöjä, joita kävi kovin sääliksi. Koska meikkaaminen, korvakorut, hiusten värjääminen jne olivat kiellettyjä, nämä tytöt nauttivat sitten sellaisesta maallisuudesta kuin vaatteet. Lestatytöillä oli aina uusia vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja jne, ja pukeutuminenkin oli useassa tapauksessa hyvin paljastavaa ja vaatteet tiukkoja. Tytöt olivat laihoja ja vähän riutuneen näköisiä lähes poikkeuksetta.
Nämä tytöt hoitivat kymmenpäisten sisaruslaumojensa nuorimpia harva se päivä. Useimmat kävivät hoitamassa myös jonkin uskovaisen tuttavapeheen lapsia ja vastaavasti siivoamassa jossain säännöllisesti. Koulumenestys oli tärkeää, sillä saatiin hyväksyntää ja tytöt saivat kokea että tässä olen hyvä.
Yläasteen jälkeen pojat menivät amikseen, tytöt lähihoitajakouluun tai lukioon, ja suuri osa meni myös vanhoillislestadiolaisten opistoihin.
Kaikenlainen seurusteluun viittavaakin oli lestadiolaisille nolo puheenaihe. He katselivat erityisen paheksuvasti, jos joku ihastunut pari pussaili käytävillä. Terveystiedon tunnilla varsinkin tytöt nyhjäsivät hiljaa pulpeteissaan eivätkä ottaneet mitään kansaa keskusteluihin. Silti, inhimiillisiä olentoja kun ovat, nämä lestadiolaisnuoretkin ihastuivat välillä. Keskenään he tuskailivat, jos joku vastakkaista sukupuolta oleva osoitti kiinnostusta heitä kohtaan. He muttuivat tylyiksi ja kylmiksi heihin ihastuneita kohtaan, ja ilmoittivat etteivät halua sitoutua siinä iässä vielä mihinkään, ja siksi _kaikki_ yhteydenpito täytyi katkaista.
Itse rakastan lapsia ja haluaisin niitä aikanaan monta, mutten välttämättä sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa. Lestadiolaisethan lähes poikkeuksetta vievät alttarille sen ensimmäisen ja viimeisen johon ihastuvat. En myöskään haluaisi elää vain miehen ansioilla, kun itselläni olisi käytynä vain srk:n opisto. Enkä haluaisi saattaa maailmaan enempää lapsia kuin mistä voisin varmasti nauttia ja joille voisin antaa hyvän elämän rakastettuna lapsena. On kai se selvää, että kun saa tietää kolmannestatoista raskaudestaan niin ensimmäinen tunne hyvin luultavasti ei ole onni ja suunnaton ilo, vaan ennemminkin väsymys, ja se on todella ihan ymmärrettävää!- oletko muuten Oulusta päin?
"Lestadiolaisethan lähes poikkeuksetta vievät alttarille sen ensimmäisen ja viimeisen johon ihastuvat."
Ihastuksia ja seurustelusuhteita on lestadiolaisillakin, ja ihan normaalia on, että ne joskus katkeavatkin.
Lähihoitajakouluun kaikki tytöt; Hassua, kun itse en osaa ajatella noin. Jos ajattelen sukuani, niin siellä on opettajia, hoitajia, muutama ekonomi, arkkitehtejä, lakimiehiä lääkäreitä jne... Siis niissä tytöissä... - juupa
oletko muuten Oulusta päin? kirjoitti:
"Lestadiolaisethan lähes poikkeuksetta vievät alttarille sen ensimmäisen ja viimeisen johon ihastuvat."
Ihastuksia ja seurustelusuhteita on lestadiolaisillakin, ja ihan normaalia on, että ne joskus katkeavatkin.
Lähihoitajakouluun kaikki tytöt; Hassua, kun itse en osaa ajatella noin. Jos ajattelen sukuani, niin siellä on opettajia, hoitajia, muutama ekonomi, arkkitehtejä, lakimiehiä lääkäreitä jne... Siis niissä tytöissä...itse olen lestadiolainen ja kasvanut lestadiolaisessa perheessä. Olen seurustellut 4kanssa ennen nykyistä miestä jonka kanssa olen naimississa. Kuulosti aivan pudota nuo kirjoituksen, ei ollenkaan minun elämältä. Itselläni on aina ollut paljon ei lestadiolaisia kavereita ja on edelleenkin. Minusta jokainen saa uskoa miten haluaa ja ihmiset pitää hyväksyä sellaisina kuin he ovat
- kasvatti
Osa kirjoituksestasi täsmää minun kokemuksiini täysin, mutta heissäkin löytyy eroja. Otan nyt kantaa vain pariin asiaan.
Paikkakunnilla joissa suuri osa on lestadiolaisia olen kuullut muiltakin tällaista tapahtuvan. Olen myös nähnyt ja kokenut itse tällaista erottelua "uskovaisiin" ja "epäuskovaisiin" pienillä paikkakunnilla välillä silloisten kavereiden luona kyläillessä.
Lukiossa oli aika paljon lestadiolaisia ja suurin osa heistä lyöttäytyi samoihin porukoihin, mutta kyllä he ihan hyvin suhtautuivat muihinkin vaikkeivät nyt ehkä halunneet sen tarkemmin heihin tutustua(ja se vapaus suottakoon kaikille), olihan heillä hyvin erilaiset tavat.
Mielestäni tuo usko myös kasvattaa siihen että käyttäydytään juuri tuolla erottamistavalla. Lestadiolaisen perheen vanhemmat ovat tyytyväisiä että heidän lapsilla on "uskovaisia" kavereita ja sellaista ei tueta/kannusteta siihen että olisi myös muita kavereita tuossa iässä vaikka poikkeuksia voi tietenkin löytyä. Myös opetus "muu maailma" ja "me" vaikuttaa tuollaisen ilmiön syntyyn.
Ymmärrettävästi he haluavat pitää lapsensa tuossa uskossa koska se on tie jolla he uskovat ihmisten pääsevän taivaaseen.
Mutta sitäkään ei tule unohtaa että on myös lestadiolaisia jotka ovat lapsena joutuneet kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi muiden tahoilta. Nämä lie yleensä tapahtuvat sellaisilla paikkakunnilla joissa ei niin paljon ole lestadiolaisia, koska ei ole niin suurta porukkaa puolustamssa.
Lapset kun ovat lapsia, he tarvitsevat aikuisia ohjaajikseen ja aikuisten pitäisi tutkia omia asenteita sekä miettiä voiko niillä myös olla vaikutusta lasten keskinäisiin kinasteluihin.
Minun kokemani mukaan tytöt ovat niitä joille jaetaan suurin vastuu kodin/sisarusten hoidossa. Pojat saavat olla poikia ja mennä vapaammin.
Näissäkin on varmasti poikkeuksia mutta kokemani mukaan yleinen suhtautuminen on tuo.
Pikkuveljeni, joka on vanhoillilestadiolainen, sanoi minulle vasta miten hän on huomannut useimmissa tytöissä ja pojissa nuo asenteet ja määritetyt paikat tietyille sukupuolelle.
Minutkin koetettiin kasvattaa siihen, mutta olin niin kova vastustamaan(katsoin tarkkaan miten työt jaetaan) ja sainkin kärsiä siitä välillä aika kovastikin.
Vanhempani ovat itsekin suoraan sanoneet jälkeenpäin heiltä sitä kysyessäni että heidän mielestään on tyttöjen ja poikien hommat.
Olen kuitenkin antanut tuon hölmöyden vanhemmilleni anteeksi ja ymmärrän asian. Vanhempani kai koettivat kasvattaa minut vahvaksi perheenäidiksi, kasvattaa minut siihen kovaan työhön joka minullekin tulisi vastaan kun ja jos naimisiin menisin. - aporgäöak
kasvatti kirjoitti:
Osa kirjoituksestasi täsmää minun kokemuksiini täysin, mutta heissäkin löytyy eroja. Otan nyt kantaa vain pariin asiaan.
Paikkakunnilla joissa suuri osa on lestadiolaisia olen kuullut muiltakin tällaista tapahtuvan. Olen myös nähnyt ja kokenut itse tällaista erottelua "uskovaisiin" ja "epäuskovaisiin" pienillä paikkakunnilla välillä silloisten kavereiden luona kyläillessä.
Lukiossa oli aika paljon lestadiolaisia ja suurin osa heistä lyöttäytyi samoihin porukoihin, mutta kyllä he ihan hyvin suhtautuivat muihinkin vaikkeivät nyt ehkä halunneet sen tarkemmin heihin tutustua(ja se vapaus suottakoon kaikille), olihan heillä hyvin erilaiset tavat.
Mielestäni tuo usko myös kasvattaa siihen että käyttäydytään juuri tuolla erottamistavalla. Lestadiolaisen perheen vanhemmat ovat tyytyväisiä että heidän lapsilla on "uskovaisia" kavereita ja sellaista ei tueta/kannusteta siihen että olisi myös muita kavereita tuossa iässä vaikka poikkeuksia voi tietenkin löytyä. Myös opetus "muu maailma" ja "me" vaikuttaa tuollaisen ilmiön syntyyn.
Ymmärrettävästi he haluavat pitää lapsensa tuossa uskossa koska se on tie jolla he uskovat ihmisten pääsevän taivaaseen.
Mutta sitäkään ei tule unohtaa että on myös lestadiolaisia jotka ovat lapsena joutuneet kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi muiden tahoilta. Nämä lie yleensä tapahtuvat sellaisilla paikkakunnilla joissa ei niin paljon ole lestadiolaisia, koska ei ole niin suurta porukkaa puolustamssa.
Lapset kun ovat lapsia, he tarvitsevat aikuisia ohjaajikseen ja aikuisten pitäisi tutkia omia asenteita sekä miettiä voiko niillä myös olla vaikutusta lasten keskinäisiin kinasteluihin.
Minun kokemani mukaan tytöt ovat niitä joille jaetaan suurin vastuu kodin/sisarusten hoidossa. Pojat saavat olla poikia ja mennä vapaammin.
Näissäkin on varmasti poikkeuksia mutta kokemani mukaan yleinen suhtautuminen on tuo.
Pikkuveljeni, joka on vanhoillilestadiolainen, sanoi minulle vasta miten hän on huomannut useimmissa tytöissä ja pojissa nuo asenteet ja määritetyt paikat tietyille sukupuolelle.
Minutkin koetettiin kasvattaa siihen, mutta olin niin kova vastustamaan(katsoin tarkkaan miten työt jaetaan) ja sainkin kärsiä siitä välillä aika kovastikin.
Vanhempani ovat itsekin suoraan sanoneet jälkeenpäin heiltä sitä kysyessäni että heidän mielestään on tyttöjen ja poikien hommat.
Olen kuitenkin antanut tuon hölmöyden vanhemmilleni anteeksi ja ymmärrän asian. Vanhempani kai koettivat kasvattaa minut vahvaksi perheenäidiksi, kasvattaa minut siihen kovaan työhön joka minullekin tulisi vastaan kun ja jos naimisiin menisin.Mun eräs kaveri on lestadiolainen, vanhemmat oli oikein ankaria, itse en voisin edes kuvitella miten sellasessa perheessä kasvaa...
Televisiota ei ollut, tietokone oli ja sitä sai jopa käyttää, hyvä niin sillä tämä tyttö ei saanut koulun jälkeen mennä edes kahville meidän, parhaimpien kavereidensa kanssa.
Hän ei oikeastaan saanut tehdä mitään muuta kun olla kotona kolmestaan vanhempiensa kanssa.
Hän halusi muuttaa pois kotoa ja äiti oli sanonutkin että saa muuttaa kunhan täyttää 18 vuotta, sen jälkeen saa kuulemma tehä mitä haluaa kun ei asu enää kotona.
Juu noo niihän se tekeekin mitä haluaa:
Koulu jäi kesken, miehiä riittää, koko ajan uusi mies ja välillä jopa kolme. Yhen kans hengailee päiväl, toisen kans illan ja kolmannen kans yöl..
Ihan totta!
Tämä tyttö juo ja ryyppää enemmän kuin ketään jota tunnen, joka viikko juomassa.
Ajateltiin et nyt alkaa kaikki menemään hyvin ku hän löysi poikaystävän jota "rakasti".
Hän kävi laivalla, ihan ilman estoja teki mitä halus sillä mitä tapahtuu siljalla, jää siljalle :o Kävi isommassa kaupungissa ryyppäämäs jne. pettämässä. Haki jotain menetettyä nuoruuttaan kai.
Itse en voisi ikinä pettää miestäni tai muutenkaan käyttäytyä niinkuin hän..
Hän oli töissäkin parissa paikassa mutta sai potkut molemmissa kun varasti työpaikalta, aika paljonkin tavaraa..
Nykyisin ei olla missäään tekemisissä sillä en jaksa sitä valehtelun määrää mitä hän valehtelee koko ajan..
Ihan mitättömissä asioissa valehtelee valkoisia valheita ja vaikka jää kiinni ni ei siltikää lopeta sitä jatkuvaa valehtelemista..
Hän eikä hänen sisaretkaan ole oikeastaan missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Vähän käy sääliksi vanhempiakin kun kukaan ei halua tulla katsomaan..
Luulempa että hän olisi ns. normaali jos ei olisi kasvanut niin tiukassa kurissa.
En sano että kaikki lestadiolaiset ovat samanlaisia mutta pari nuorta lestadiolaista tunnen, eikä kummallakaan mene kovin hyvin..
Olen onnellinen että itse en ole!! - ihminen viittaa
aporgäöak kirjoitti:
Mun eräs kaveri on lestadiolainen, vanhemmat oli oikein ankaria, itse en voisin edes kuvitella miten sellasessa perheessä kasvaa...
Televisiota ei ollut, tietokone oli ja sitä sai jopa käyttää, hyvä niin sillä tämä tyttö ei saanut koulun jälkeen mennä edes kahville meidän, parhaimpien kavereidensa kanssa.
Hän ei oikeastaan saanut tehdä mitään muuta kun olla kotona kolmestaan vanhempiensa kanssa.
Hän halusi muuttaa pois kotoa ja äiti oli sanonutkin että saa muuttaa kunhan täyttää 18 vuotta, sen jälkeen saa kuulemma tehä mitä haluaa kun ei asu enää kotona.
Juu noo niihän se tekeekin mitä haluaa:
Koulu jäi kesken, miehiä riittää, koko ajan uusi mies ja välillä jopa kolme. Yhen kans hengailee päiväl, toisen kans illan ja kolmannen kans yöl..
Ihan totta!
Tämä tyttö juo ja ryyppää enemmän kuin ketään jota tunnen, joka viikko juomassa.
Ajateltiin et nyt alkaa kaikki menemään hyvin ku hän löysi poikaystävän jota "rakasti".
Hän kävi laivalla, ihan ilman estoja teki mitä halus sillä mitä tapahtuu siljalla, jää siljalle :o Kävi isommassa kaupungissa ryyppäämäs jne. pettämässä. Haki jotain menetettyä nuoruuttaan kai.
Itse en voisi ikinä pettää miestäni tai muutenkaan käyttäytyä niinkuin hän..
Hän oli töissäkin parissa paikassa mutta sai potkut molemmissa kun varasti työpaikalta, aika paljonkin tavaraa..
Nykyisin ei olla missäään tekemisissä sillä en jaksa sitä valehtelun määrää mitä hän valehtelee koko ajan..
Ihan mitättömissä asioissa valehtelee valkoisia valheita ja vaikka jää kiinni ni ei siltikää lopeta sitä jatkuvaa valehtelemista..
Hän eikä hänen sisaretkaan ole oikeastaan missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Vähän käy sääliksi vanhempiakin kun kukaan ei halua tulla katsomaan..
Luulempa että hän olisi ns. normaali jos ei olisi kasvanut niin tiukassa kurissa.
En sano että kaikki lestadiolaiset ovat samanlaisia mutta pari nuorta lestadiolaista tunnen, eikä kummallakaan mene kovin hyvin..
Olen onnellinen että itse en ole!!epävakaaseen ihmiseen jolla on kyllä jonkilainen pahempi häiriö.
Ja hyvinkin on mahdollista että kasvuympäristöllä on ollut siihen vaikutus(siis melko varmasti on), lisättynä se että hänen peruspersoonallaan voi olla taipumusta tuollaiseen käyttäytymiseen jos ei ole saanut kasvatusta oikeaan suuntaan.
Ja tätähän nämä epäterveet uskot teettävät, kyse varmaan myös ihmisten ymmärtämättömyydestä. - vielä tämän.
ihminen viittaa kirjoitti:
epävakaaseen ihmiseen jolla on kyllä jonkilainen pahempi häiriö.
Ja hyvinkin on mahdollista että kasvuympäristöllä on ollut siihen vaikutus(siis melko varmasti on), lisättynä se että hänen peruspersoonallaan voi olla taipumusta tuollaiseen käyttäytymiseen jos ei ole saanut kasvatusta oikeaan suuntaan.
Ja tätähän nämä epäterveet uskot teettävät, kyse varmaan myös ihmisten ymmärtämättömyydestä.Ystäväsi tarvitsee ehdottomasti ohjausta mielenterveyspalveluihin, jotta voi saada elämänsä takaisin hallintaan. Sinä voit yrittää auttaa häntä alkuun ja uskon että hän arvostaa tekoasi.
- kjalle
Jos tuo mitä kerroit on totta, on todella surullista, että olet joutunut kokemaan tuollaista.
Itse en ole koskaan törmännyt vastaavaan, mutta on tietysti mahdollista, että noin voi olla.
Yläasteella lapset ja nuoret tietysti muuttuvat, mutta samoja ihmisiä ollaan kaikki eikä mitään rajanvetoja sinällään tarvita kanssakäymisen ym. suhteen.
Ainoa merkittävä rajaus on alkoholi (ja muut päihteet), joihin suhtautuminen on selkeää: vl-lapsi, nuori tai aikuinen ei alkoholia (tai huumeita) käytä. Samoin avioliiton ulkopuoliset seksi-suhteet ovat käsityksemme mukaan Raamatun opetuksen vastaisia. En usko, että Suomessa on montakaan vastuullista vanhempaa joka suosittelisi yhdyntää ylä-astelaisille. Emme siis poikkea tässä asiassa mitenkään valtaväestöstä.
Kolmas erottava tekijä on suhtautuminen viihteeseen. Sellainen viihde, joka ei rakenna lapsen tai nuoren kehitystä tai on Raamatun vastaista, on parempi jättää sivuun. Sen sijaan on paljon hyviä harrastuksia ja muuta toimintaa, joka on lapsen ja nuoren kehittymisen kannalta suotavaa ja kehittävää. - kalle
oletko muuten Oulusta päin? kirjoitti:
"Lestadiolaisethan lähes poikkeuksetta vievät alttarille sen ensimmäisen ja viimeisen johon ihastuvat."
Ihastuksia ja seurustelusuhteita on lestadiolaisillakin, ja ihan normaalia on, että ne joskus katkeavatkin.
Lähihoitajakouluun kaikki tytöt; Hassua, kun itse en osaa ajatella noin. Jos ajattelen sukuani, niin siellä on opettajia, hoitajia, muutama ekonomi, arkkitehtejä, lakimiehiä lääkäreitä jne... Siis niissä tytöissä...vasta sen neljännen tytön, johon olin kuolettavasti rakastunut. (Tosin nyt olen kyllä ollut onnellinen ja kiitollinen, että vein juuri hänet, enkä niitä muita).
- kalle
kasvatti kirjoitti:
Osa kirjoituksestasi täsmää minun kokemuksiini täysin, mutta heissäkin löytyy eroja. Otan nyt kantaa vain pariin asiaan.
Paikkakunnilla joissa suuri osa on lestadiolaisia olen kuullut muiltakin tällaista tapahtuvan. Olen myös nähnyt ja kokenut itse tällaista erottelua "uskovaisiin" ja "epäuskovaisiin" pienillä paikkakunnilla välillä silloisten kavereiden luona kyläillessä.
Lukiossa oli aika paljon lestadiolaisia ja suurin osa heistä lyöttäytyi samoihin porukoihin, mutta kyllä he ihan hyvin suhtautuivat muihinkin vaikkeivät nyt ehkä halunneet sen tarkemmin heihin tutustua(ja se vapaus suottakoon kaikille), olihan heillä hyvin erilaiset tavat.
Mielestäni tuo usko myös kasvattaa siihen että käyttäydytään juuri tuolla erottamistavalla. Lestadiolaisen perheen vanhemmat ovat tyytyväisiä että heidän lapsilla on "uskovaisia" kavereita ja sellaista ei tueta/kannusteta siihen että olisi myös muita kavereita tuossa iässä vaikka poikkeuksia voi tietenkin löytyä. Myös opetus "muu maailma" ja "me" vaikuttaa tuollaisen ilmiön syntyyn.
Ymmärrettävästi he haluavat pitää lapsensa tuossa uskossa koska se on tie jolla he uskovat ihmisten pääsevän taivaaseen.
Mutta sitäkään ei tule unohtaa että on myös lestadiolaisia jotka ovat lapsena joutuneet kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi muiden tahoilta. Nämä lie yleensä tapahtuvat sellaisilla paikkakunnilla joissa ei niin paljon ole lestadiolaisia, koska ei ole niin suurta porukkaa puolustamssa.
Lapset kun ovat lapsia, he tarvitsevat aikuisia ohjaajikseen ja aikuisten pitäisi tutkia omia asenteita sekä miettiä voiko niillä myös olla vaikutusta lasten keskinäisiin kinasteluihin.
Minun kokemani mukaan tytöt ovat niitä joille jaetaan suurin vastuu kodin/sisarusten hoidossa. Pojat saavat olla poikia ja mennä vapaammin.
Näissäkin on varmasti poikkeuksia mutta kokemani mukaan yleinen suhtautuminen on tuo.
Pikkuveljeni, joka on vanhoillilestadiolainen, sanoi minulle vasta miten hän on huomannut useimmissa tytöissä ja pojissa nuo asenteet ja määritetyt paikat tietyille sukupuolelle.
Minutkin koetettiin kasvattaa siihen, mutta olin niin kova vastustamaan(katsoin tarkkaan miten työt jaetaan) ja sainkin kärsiä siitä välillä aika kovastikin.
Vanhempani ovat itsekin suoraan sanoneet jälkeenpäin heiltä sitä kysyessäni että heidän mielestään on tyttöjen ja poikien hommat.
Olen kuitenkin antanut tuon hölmöyden vanhemmilleni anteeksi ja ymmärrän asian. Vanhempani kai koettivat kasvattaa minut vahvaksi perheenäidiksi, kasvattaa minut siihen kovaan työhön joka minullekin tulisi vastaan kun ja jos naimisiin menisin.kiitos siitä. tietysti on hyvä huomata, että tämä on Sinun kokemuksesi ja että sitä ei voi mitenkään yleistää.
Toistaisin tuon mitä sanoit, että vanhemmilla on vastuu, esim. kiusaamisesta ja myös kiusatuksi tulemisesta, sellaiseen pitää puuttua, heti. - yx ukesti
ihminen viittaa kirjoitti:
epävakaaseen ihmiseen jolla on kyllä jonkilainen pahempi häiriö.
Ja hyvinkin on mahdollista että kasvuympäristöllä on ollut siihen vaikutus(siis melko varmasti on), lisättynä se että hänen peruspersoonallaan voi olla taipumusta tuollaiseen käyttäytymiseen jos ei ole saanut kasvatusta oikeaan suuntaan.
Ja tätähän nämä epäterveet uskot teettävät, kyse varmaan myös ihmisten ymmärtämättömyydestä.>Ja tätähän nämä epäterveet uskot teettävät, kyse
>varmaan myös ihmisten ymmärtämättömyydestä.
En sanoisi niinkään epäterveeksi uskonnoksi tai uskonnon syyksi, vaan vanhempien syyksi. He eivät ole kyseisessä tapauksessa osanneet antaa lapselleen rakkautta.
- ressi-rami
Tuntematta lähemmin lestadiolaisuuden syvintä olemusta ja heidän "perinnäistapojaan", totean, että saman suuntaista olen heistä kuullut vuosien varrella monestikkin. Suhtaudun kuitenkin varauksellisesti tois käden juttuihin, kun ne matkalla tuppaavat paisumaan ja muuttumaan.
Mutta, jos tarinasi on jotakuinkin totta, niin sehän vain kertoo lestadiolaisten olevan todellakin hyvin lakihenkisiä ja elävän totunnaisissa tavoissa. Perinnäissäädöksissään, kuten asian vielä voisi ilmaista.
Olen minäkin tampereen keskus-sairaalassa noin viisitoista vuotta sitten törmännyt lestadiolaiseen ukkoon, joka kielsi lasten huoneessa TV:n katselun, koska hänen poikansa oli sairastamassa huoneessa. Minun silloinen tukipoikani oli samassa huoneessa ja kovasti ihmettelimme, kun lestadiolais-isä sai terrorisoida koko huoneen lapsipotilaat mukautumaan hänen tahtoonsa.
Oletan, että lestadiolaisilla on paljon perattavaa uskonelämässään. Käsitykseni mukaan lestadiolaiset, kaikki eri haarat, ovat kovin lahkohenkisiä. Raamatussa lahkolaisuus on kiellettyä.
Lisäksi lestadiolaiset elävät ns. "lain alla", vaan eivät "armon alla". Lakia noudattaen ei taivaaseen mennä, vaan armosta. Liioin sinne ei mennä perinnäis-säädöksin, vaan tosiaan armosta.
Toisaalta ymmärrän lestadiolaisten kielteisen asenteen television katseluun. TV:n eri kanavien ohjelmatarjoilu kertoo selvästi syyn. On kuitenkin pitkä tarina alkaa selvittään ja perusteleen syitä, joten se jääköön. Totean vain, kukaan täysillä valoilla elävä ihminen ei menetä mitään, vaikka ei tsiikaakkaan töllöttimestä kieroutuneita ihmis-suhde-sarjoja, enemmän tai vähemmän paranoidisia ja mustaan magiaan meneviä sarjoja, kuin eri lahtaus-sarjoja, joissa tapetaan ihmisiä kuin kärpäsiä. Tämän päivän ohjelmatarjontaa voi hyvällä syyllä sanoa "sairaaksi".
Lopuksi, kirjoituksen alulle panika ei kertonut lainkaan varsinaisesta lestadiolaisesta kurinpidosta mitään. Siellä, jos missä, väännetään vieläkin vitsa.- tarkennus tuohon
>oisaalta ymmärrän lestadiolaisten kielteisen asenteen television katseluun. TV:n eri kanavien ohjelmatarjoilu kertoo selvästi syyn<
Tv kielto on peräisin -60 luvulta jolloin ohjelma tarjonta oli aika rajoitettua. - ressi-rami
tarkennus tuohon kirjoitti:
>oisaalta ymmärrän lestadiolaisten kielteisen asenteen television katseluun. TV:n eri kanavien ohjelmatarjoilu kertoo selvästi syyn<
Tv kielto on peräisin -60 luvulta jolloin ohjelma tarjonta oli aika rajoitettua.Totta puhut.
Tulipa mieleeni, että jenkeissäkin on joku AMIS yhteisö, jotka elävät kuulemma yhä hyvin alkeellista elämää "uskonsa" tähden. Mitäpä voisi tästä sanoa muuta kuin sen toteamuksen, että "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi". Mutta se on kulunut fraasi, eikä sovi joka paikkaan.
Ajatteleppa, kuinka kahjoja me ihmiset oikeastaan ollaan, siis mekin, jotka uskomme Jeesukseen. Eri uskontokuntien edustajat painottavat kuka mitäkin Raamatun sanan kohtaa erikoisesti ja pitävät siitä hampaat irvessä kiinni. Eläen jotkut, kuten lestadiolaiset, hyvin kurinalaista ja lakihenkistä elämää, siinä sivussa kasvattaen jälkikasvunsa saman ikeen alle, missä itse ovat ikänsä eläneet.
Raamatullinen tosiasia on kuitenkin, toinen ryöväri ristillä pyysi viime hetkillään Jeesusta muistamaan häntä ja Jeesus muisti. Sanoen, "tänä päivänä pitää sinun oleman kanssani paratiisissa".
Toisin sanoen, tämä ryöväri oli elänyt koko elämänsä kaikkea muuta kuin "kristillisesti", eikä välittänyt tippaakaan perinnäis säädöksistä ja laeista. Mutta hän viime hetkinään uskoi Jeesuksen Jumalan pojaksi ja pyysi tätä katuvaisena muistamaan häntä. Hän sai armon uskonsa tähden. Ansiottoman armon, jota Jeesus tarjoaa jokaiselle ihmiselle. - mukaan sinä
ressi-rami kirjoitti:
Totta puhut.
Tulipa mieleeni, että jenkeissäkin on joku AMIS yhteisö, jotka elävät kuulemma yhä hyvin alkeellista elämää "uskonsa" tähden. Mitäpä voisi tästä sanoa muuta kuin sen toteamuksen, että "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi". Mutta se on kulunut fraasi, eikä sovi joka paikkaan.
Ajatteleppa, kuinka kahjoja me ihmiset oikeastaan ollaan, siis mekin, jotka uskomme Jeesukseen. Eri uskontokuntien edustajat painottavat kuka mitäkin Raamatun sanan kohtaa erikoisesti ja pitävät siitä hampaat irvessä kiinni. Eläen jotkut, kuten lestadiolaiset, hyvin kurinalaista ja lakihenkistä elämää, siinä sivussa kasvattaen jälkikasvunsa saman ikeen alle, missä itse ovat ikänsä eläneet.
Raamatullinen tosiasia on kuitenkin, toinen ryöväri ristillä pyysi viime hetkillään Jeesusta muistamaan häntä ja Jeesus muisti. Sanoen, "tänä päivänä pitää sinun oleman kanssani paratiisissa".
Toisin sanoen, tämä ryöväri oli elänyt koko elämänsä kaikkea muuta kuin "kristillisesti", eikä välittänyt tippaakaan perinnäis säädöksistä ja laeista. Mutta hän viime hetkinään uskoi Jeesuksen Jumalan pojaksi ja pyysi tätä katuvaisena muistamaan häntä. Hän sai armon uskonsa tähden. Ansiottoman armon, jota Jeesus tarjoaa jokaiselle ihmiselle.menet suorilta helvettiin kuin kaikki muutkin jotka eivät usko lestadiolaisen opin mukaan.
- ressi-rami
mukaan sinä kirjoitti:
menet suorilta helvettiin kuin kaikki muutkin jotka eivät usko lestadiolaisen opin mukaan.
...taivaaseen ei mennä yhdenkään seurakunnan, ei ihmisen, eikä lahkonkaan oppien mukaan, vaan uskosta Jeesukseen ja se on oltava henkilökohtainen.
Olen kuullut kyllä ennenkin, että jotkut lestadiolaiset väittävät, ettei taivaaseen pääse kuin lestadiolaiset. Mutta minun Raamatussani ei sellaista lue.
Sellaiset väitteet ovat yhtä idioottimaisia kuin Paavin väitteet, että hän on yksin Jumalan sijainen maan päällä.
Raamatussa ei näet sellaista lue, eikä löydy moisille väitteille perusteluja.
- 25 v ja 6 lasta
Kuten lapsimäärästä arvaa, olemme uskovainen perhe. Mielestäni nykyään lapset pääsevät lapsuudessa ja nuoruudessa liian helpolla. Ei ole helppoa sitten kohdata aikuisiän vaatimuksia, kun ei ole niitä varten saanut elämän eväitä.
Liian helpolla on päässyt, jos ei vielä 18-vuotiaana ole valmis perhettä perustamaan.- muitten rahoilla
Tulosi ovat peräisin meiltä muilta, jotka emme toimi kuvaamallasi vastuuttomalla suurperhetavalla.
http://www.kela.fi - ne asiat
joilla on valmis siihen vastuuseen?
- Lestadiolainen.....
muitten rahoilla kirjoitti:
Tulosi ovat peräisin meiltä muilta, jotka emme toimi kuvaamallasi vastuuttomalla suurperhetavalla.
http://www.kela.fi...helppouden tavoittelijoilta otetaan ja Jumalan sanaa noudattaville annetaan. Eikö vain?
- kalle
Lestadiolainen..... kirjoitti:
...helppouden tavoittelijoilta otetaan ja Jumalan sanaa noudattaville annetaan. Eikö vain?
siis mitä? Tarkoitatko että joku voisi hengellisen vakaumuksensa perusteella riistä muita?
Jos tarkoitit sitä, et ansaistse mitään vastausta ("ei helmiä sioille"). - kalle
teksti oli feikki (snnin ainakin toivon).
Jokainen kyllä tietää, että 18-vuotias ei ole kypsä kantamaan sitä vastuuta, mitä perheen perustamiseen tarvitaan. - missä missä?
kalle kirjoitti:
siis mitä? Tarkoitatko että joku voisi hengellisen vakaumuksensa perusteella riistä muita?
Jos tarkoitit sitä, et ansaistse mitään vastausta ("ei helmiä sioille").Tarkoitatko, että KELA:n maksamat tuet ovat ainoastaan vanhoillislestadiolaisille tai muille suurperheille tarkoitettuja?
- kalle
missä missä? kirjoitti:
Tarkoitatko, että KELA:n maksamat tuet ovat ainoastaan vanhoillislestadiolaisille tai muille suurperheille tarkoitettuja?
Kysyin, mitä edell. kommentti tarkoitti.
Ymmärtääkseni KELA maksaa korvauksia ja tukea lain mukaan niille, joille sitä voi maksaa.
Ja ihan riippumatta uskonnosta tai sen puutteesta.
- kalle
Aivan käsittämätöntä tekstiä. Tunnen satoja vl-perheitä suomessa ja ulkomailla, enkä tunnista kirjoituksestasi juuri yhtään yhtymäkohtaa jotain satunnaisia yksittäisiä yksityiskohtia lukuunottamatta (perheellä voi tosiaan olla "vain" yksi auto, koska halutaan kasvattaa lapsia käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä, koska ne säästävät luontoa).
Kirjoituksesi on asiantuntematon, ilmeisen tahallisesti väritetty ja kaunainen.
On selvää, että isossa perheessä äiti ja isä joskus väsyy ja aina ei jaksa olla huomioimassa lapsia silloin kun se olisi tarpeellista, mutta nekin ovat yksittäistapauksia ja tilannekohtaisia asioita. Kyllä äidit ja isät saattavat väsyä yksi-kaksilapsisessakin perheessä. Lisäksi monissa valtavaäestön lapsiperheissä saattaa olla pahakin alkoholiongelma, jota taas vl-perheissä ei pääsääntöisesti ole. VL-lapset voivat luottaa aina siihen, että isä ja äiti ovat aina selvin päin ja haluavat kantaa vastuunsa.
Radiota ja nettiä käytetään kyllä ihan normaalisti, tosin lapsia kyllä pyritään varjelemaan väkivaltaiselta ja pornofraafiselta ja muilta lapsille (ja aikuisillekin) sopimattomalta viihteeltä.
Koulunsa lapset käyvät ihan normaalisti, samoin opiskellaan ihan keskivertosuomalaisen tilastomatematiikan esinntymien puitteissa.
VL-tytöt eivät avioidu sen aikaisemmin kuin muutkaan sellaiset tytöt joilla on jokin hengellinen vakaumus. Suhteessa kokonais-valtaväestöön (siis niihin jotka eivät jää sinkuikisi)saattaa olla tilastollinen ero, mutta se ei ole merkittävä.
Lapset leikkivät kyllä ihan kaikkien kanssa (paitsi niiden, joiden vanhemmat eivät halua, että heidän lapsensa ovat tekemisissä vl-lapsien kanssa), niin tytöt kuin pojatkin. Mitään aloittajan mainitsemaa rajausta ei ole olemassa (paitsi tietysti joissain yksittäistapauksessa, joissa välit ovat vanhempien kesken joskus tulehtuneet, yms.).
Sairaalaa ja terveyskeskusta sekä yksityislääkäreitä käytetään tietenkin aina kun se on tarpeellista, tosin ison perheen äiti ja isä alkaa jossakin vaiheessa olla jo melkoinen lastentautien tuntija (ja hoitaja) koska kokemusta kertyy väkiselläkin, ihan pikkujuttujen takia ei todellakaan (kenenkään) kannata mennä jonottamaan tuntikausiksi.
Kaikki järjestöt järjestävät omia rippikoulujaan, niihin osallistuminen on luonnollisesti vapaaehtoista, mutta "kun ne kaveritkin menee sinne...".
Seurakunnan järjestämä rippikoulu on sinällään ihan ok. Molemmissa noudatetaan samaa Ev.lut kirkon rippikoulusuunnitelmaa.
Seksuaalivalistus ja sen taso riippuu luonnollisesti sitä antavasta henkilöstä ja hänen valmiuksistaan, niin kotona, kuin koulussa kuin muuallakin. Yleistyksesi on raju ja kuvaa suurta asiantuntemattomuutta ko. asiassa ja ylensäkin asian tiimoilta.
Sisäsiittoisuudesta ei ole tutkittua tietoa, mutta tiedän vain kaksi serkusten välistä vl-aviolittoa, kyllä puoliso pääosin on ei-sukulainen (tai sitten sukulaisuus perustuu kummin-kaiman-kerran samassa sateessa- jne... välisiin siteisiin).
Kaiken kaikkiaan toivoisi todellakin asiallista, faktoihin perustuvaa keskustelua näistä asioista, eikä tälläisia lyöviä (jopa sairaita?), epäasiallisia ja tarkoitushakuisia avauksia. - on tottelu ja kuuliaisuus
Kyllähän noita tuontyylisiäkin lestadiolaisia löytyy. Pakko on muuttaa jonnekin syrjäkylille kun tarvitaan niin paljon tilaa ja varaa asua lähempänä ei ole.
Mainitsemasi muista eristäytyminen monessakin mielessä nousee varmaan lestadiolaisuuden väkivaltaisesta lähihistoriasta. 70-luvulla Suomi alkoi maallistua kovaa vauhtia ja lestadiolaiset jostain syystä näkivät tämän yhteiskunnan maallistumisen luopumisena Jumalasta. Yksittäinen uskovainen saattoi tuolloin joutua "elävältä haudatuksi"-eli sosiaalisesti eristetyksi ja helvettiin tuomituksi, jos omisti tv:n tai teki mitä tahansa jota silloiset johtomiehet pitivät uskovaiselle sopimattomana. Piti kääntyä sisäänpäin ja totella mitä seurakunnassa sanottiin. Jos oli liikaa tekemisissä "epäuskoisten" eli ei-lestadiolaisten kanssa, saattoi joutua tästäkin tekemään tiliä, samoin tietyissä kaupoissa käyminen, kirkon toimintaan osallistuminen, ehkäisy, meikkaus ja lukemattomat muut asiat tuomittiin synniksi. Tärkeimmäksi asiaksi lestadiolaselle tuli tottelu. Oli toteltava seurakunnan muutamia johtohahmoja kuin armeijassa jottei olisi joutunut eristetyksi ja sosiaalisesti kuolleeksi.
Tämä eristäytyminen kumpuaa varmaan tästä historiasta ja siitä olisi vanhoillislestadiolaisten mielestä edelleenkin hyvä vaieta, ainakin jos on eri mieltä siitä, että tuo aika ei ollut "kovin siunauksellista", koska lestadiolaiset itse pitävät tuota hengellisen väkivallan kautta hyvin "siunauksellisena", koska "uskovaisten" lukumäärä alkoi kasvaa kun ehkäisy kiellettiin.
Tätä on tietysti hyvä miettiä siltäkin kannalta, että onko tämä oikein että kirkon sisällä tällaista väkivaltaa katsotaan läpi sormien, vanhoillislestadiolaisethan ovat osa luterilaista kirkkoa. Eiköhän jokainen saa ihan itse päättää. Lapsi näkee kotiolonsa ja muun maailman olot. Sitten aikuisena saa ihan itse päättää vakaamuksistaan. En tuomitse ketään uskomuksistaan, koska se on jokaisen oma valinta hyveineen ja seurauksineen. Itsehän jokainen saa tehdä, mitä haluaa, mutta seurauksistakin on nautittava myös itse.
- oletkin oikea älyn jättiläinen
Mistä lie tietosi peräisin? Heti alkuunsa meni metsään juttusi. Lestadiolaiset rakentavat talonsa hyvinkin lähelle lähelle palveluita , suurien kaupunkien läheisyyteen.
Lestadiolaiset nuoret ovat hyvin valveutuneita opiskelevat ja kouluttautuvat hyviin ammatteihin.
Matkustavat ja työskentelevät ulkomailla.
Se että ei ole televisiota ei tee heistä tyhmiä, päin vastoin, he elävät normaalia elämää eivätkä saippuaoopperoiden ja väkivaltaviihteen turruttamina.
Lehtiä tulee siinä kuin muillekkin, oli muuten aika tökerö väite sinulla tuokin . Tietokone on käytössä ja lapsille sopivat pelit ja opetus ohjelmat, tuntemani vl-lapset osaavat muita paremmin kouluun mennessään lukea ja sopeutuvat kouluelämään hyvin.
Täyttä potaskaa on kirjoituksesi jopa herjaavaa.
Oletkohan itse mieleltäsi terve?- Anonyymi
Lestadiolaisissa on valtaväestöön suhteutettuna valtavasti mielenterveysongelmia.
- naisihminen....
Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaneena voin todeta, että kertomasi on jotakin sinne päin. Eli tuon tyyppistä se elämä on kyllä.
Valitettavasti. On myös muunlaisia perheitä, niitä jossa arvostetaan koulutusta ja eristäydytään vähemmän, oma perheeni oli enemmän sen tyyppinen. Mutta tämänkaltaisia perheitä on suvussanikin muutamia, joten kuulostaa aika tutunoloiselta tarinalta. - joissakin tapauksissa
Lestadiolaisuus voi olla raadollista toisille mutta toiselle taas ei, koska me ihmisenä olemme yksilöitä, kestämme erilaisia asioita eritavalla.
Siksi tällainen rajattu elämäntapa mitä lestadiolaisuus edustaa voi joko olla epäterve tai erittäin terve, riippuen siitä miten kukin ihminen siihen uskoon suhtautuu, miten jaksaa hoitaa arkisia töitä, minkäverran ymmärtää ihmisten ajattelua/luonteita, minkälainen psyyke ihmisellä on jne.
Terveempäähän olisi jos ihminen saisi kuunnella sitä itseään ja valita sen mukaan esimerkiksi lapsimäärän tai monia muitakin asioita jotka ovat tiukasti konrtolloituja lestadiolaisessa yhteisössä.
Täysin hyvää jälkeä ei saada sillä että jokaiselta ihmiseltä vaaditaan tiukasti vaatien samat asiat koska sellainen aiheuttaa ihmisissä ahdistusta, riitelyä, katkeruutta, vihamielisyyttä, kateutta jne.
Kun ihmistä tuetaan yksilönä terveellä tavalla, tulee hänestä tasapainoinen, hyvään elämään pyrkivä ihminen joka levittää myös ympärilleen hyvää. - huonojen asioiden lisäksi
Itse en ole lestadiolainen enkä heidän oppejaan hyväksy, mutta olen kyllä uskovaisena samaa mieltä heidän kanssaan monesta lasten kasvatukseen liittyvästä asiasta:
- Lasten kuljettaminen kouluun ja harrastuksiin autolla alle 5 km matkat on järjetöntä ja vahingollista sekä lapselle että ympäristölle.
- Lapsille on vahingollista saada kaikki tavarat joita haluavat, ei lapsi tarvitse kallista kännykkää tai omaa läppäriä, kohtuuttoman kalliita merkkivaatteita tms.
- Alle 18-vuotiaan ei kuulu katsoa televisiota tai olla netissä ilman vanhempien valvontaa. Ei telkkaria tai tietokonetta omaan huoneeseen!!
- Fyysinen kuritus täytyy sallia (tietenkin kohtuudella) viimeisenä keinona, jos muu ei enää auta ja lapsi käyttäytyy itse aggressiivisesti tai väkivaltaisesti.
- Lasten pitää osallistua kotitöihin edes jonkin verran, kuten vähintään siivoamalla itse tekemänsä sotkun ja oman huoneensa.
- Lasten ei saa huutaa sisällä ja aikuisia pitää totella, lapsella pitää olla kunnon auktoriteetti, eikä mitään tossun alla olevia lällyvanhempia.
En toki tiedä miten paljon lestadiolaiset yleensä ovat kanssani samaa mieltä noista asioista, mutta ainakin ketjun aloittaja tuntuu noita asioita vastustavan.- neuvoja annat...
No kyttäätkö sä vierestä sitten kun 16-vuotias lukiolainen etsii netistä tietoa esitelmäänsä, vai?
Ja lasten ruumiillinen kuritus syystä mistä hyvänsä on Suomen laissa kielletty. - jossa on
12 alle täysi-ikäistä lasta ja kaksi vanhempaa, ei pystytä valvoa jokaisen lapsen netinkäyttöä.
Ota selvää miksi ne lapset käyttäytyvät agressiivisesti tai väkivaltaisesti. Niihin on muita hoitokeinoja kuin läpsiminen tmv. - kuritus
neuvoja annat... kirjoitti:
No kyttäätkö sä vierestä sitten kun 16-vuotias lukiolainen etsii netistä tietoa esitelmäänsä, vai?
Ja lasten ruumiillinen kuritus syystä mistä hyvänsä on Suomen laissa kielletty.Ei vieressä tarvitse kytätä, riittää kun tietokone on jossain yhteisessä tilassa, kuten olohuoneessa, jolloin lapsi ei kovin helposti mene epämääräisille sivuille.
"Ruumiillinen kuritus" (johon lasketaan nykyään jopa normaali lapsen tukistaminen) tuleekin aina olla viimeinen keino, muutenhan se menettää tehonsa. Tärkeintä on, että lapselle tulee sellainen tunne, että aikuinen voi halutessaan satuttaa häntä, jos hän ei lopeta huonoa käytöstä. Fyysisen kivun aiheuttaminen lapselle on tietenkin pyrittävä välttämään, jolloin sopivaa ruumiillista kuritusta on esim. lujasti kiinni pitäminen jos lapsi alkaa riehua, silloin lapsi ymmärtää että aikuinen on häntä vahvempi, ja hän korkeintaan itse aiheuttaa itselleen kipua rimpuilemalla vastaan.
Tätä voi soveltaa siihen, jos joku alkaa humalassa riehumaan ja käyttäytymään aggressiivisesti. Fiksu ihminen ei mene missään nimessä huitomaan tätä humalaista nyrkillä, vaan taltuttaa tämän käyttämällä sopivasti voimaa ja välttäen turhaa vahingoittamista. Tällainen toiminta ei ole väkivaltaa vaan itsepuolustusta, ja silloin sitä ei voida pitää lastenkaan kohdalla väkivaltana.
- kokemus....
Minä olen aina opettanut lapsillemme, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia väriin, uskontoon tai kokoon katsomatta. Lapsemme meni syksyllä ekaluokalle ja hänen luokallaan on myös lestaadiolais perheisiin kuuluvia lapsia. Eräänä iltana, kun laitoin tyttöä nukkumaan hän alkoi itkeä ja sanoi, että miksi me ei äiti päästä taivaaseen? Kysyin, että miten niin... Tyttö vastas, että koulussa eräs lestaadiolaisperheen tyttö oli sanonut meidän tytölle, että koska emme ole lestaadiolaisia emme pääse taivaaseen. Selitä siinä sitten itkevälle lapselle, että kyllä me taivaaseen päästään!
Miten osaat selittää lapselle joka ei vielä ymmärrä kaikkia uskontoja ja niiden uskomuksia, että lestaadiolaiset ovat sitä mieltä että heillä on vain oikeus päästä taivaaseen. Olen aina itse yrittänyt olla suvaitseva, mutta nyt täytyy sanoa, että minusta on erittäin itsekästä kuvitella että vain he ovat niin hyviä ihmisiä, että pääsevät taivaaseen ja kaikki muuta miljardit ihmiset maailmassa joutavat helvettiin.
Soitin seuraavana päivänä kyseisen tytön äidille ja yritin pitää raivoni kurissa ja selittää kohteliaasti että tykkäsin erittäin huonoa heidän tyttönsä käytöksestä enkä hyväksy sitä jne... vastaus oli että "totuuden saa kertoa"!
Soitin asiasta sitten kouluunkin, mutta mitäs asialle kukaan mahtaa jos vanhemmat ovat tuollaisia. En nyt tässä vihastani huolimatta käy heitä enempää haukkumaan vaikka mieli tekisi, mutta toivottavasti joku lestaadiolaisperheeseen kuuluva lukee tämän ja menee edes hieman itseensä ja omiin uskomuksiin siitä, kuinka hän ja hänen perheensä ovat minua ja minun perhettäni niin paljon parempia ihmisiä.- oikeaa uskoa.
Vanhoillilestadiolaiset ajattelevat että vain heidän joukko on se joka pääsee taivaaseen.
He eivät tule siinä vastaan himpun vertaa ja minkäs sille voi jos toiset uskovat niin. Antaa uskoa. Se ei kai vähennän sinun uskoasi.
Moni vl jopa nauttii siitä että saa langettaa tuomiota toisten päälle (siis hän kuvittelee langettavansa). Mistä lie peräisin tuollainen ihmeellinen nautinto, mutta eihän se hyvää saa aikaan eikä rakenna rauhaa.
Nyt voit kertoa lapsellesi että tässä maailmassa tosiaan on tuollaisiakin ihmisiä. Harmittaa varmasti se että pitää niin pienelle lapselle jo kertoa, mutta vähitellen hän tulee elämässä huomamaan jokatapauksessa miten tämä maailma oikeasti toimii.
Hienoa että sinä olet hänen tukenaan, helpotat lapsesi ongelmaa/taakkaa ja sen avulla hän varmasti jaksaa taas olla se iloinen ja huoleton lapsukainen. Näinhän valmistat häntä tulevaan elämään.
Tässä olisi mielestäni monella lestadiolaisella peiliin katsomista. He kun yleensä itse valittavat miten heitä aina muu maailma haukkuu jne. mutteivät koskaan katso peiliin.
Tämä sinun esimerkki on yksi erittäin hyvä jota he voisivat katsoa ja kysyä, niin, miksi kaikki eivät pidäkään meistä.
Muut ihmiset saavat tuosta kuvan että he ovat röyhkeitä ja kuvittelevat että saavat sanoa ihmisille mitä huvittaa.
Samoin voi katsoa romaaneja, miksi heistä ei yleensä niinkään pidetä. Heidän käyttäytymisensä on yleensä röyhkeää muita kohtaan. Elellään kuin muita ei siinä olisikaan, meillä on oikeus siihen ja tähän, muut tieltä pois. Kuitenkin opetetaan kunnioittamaan omia vanhuksiaan mutta muilla, ulkopuolisilla ihmisillä on ihan sama sitten.
Jokainen varmaan kuitenkin tajuaa että lestadiolaisia on erilaisia ja myös romaaneja.
Kuitenkin uskonryhmä/muu ryhmä ei edusta vain sitä mitä se opettaa vaan myös sitä miten siinä olevat ihmiset toimivat. - Oulun seutu
oikeaa uskoa. kirjoitti:
Vanhoillilestadiolaiset ajattelevat että vain heidän joukko on se joka pääsee taivaaseen.
He eivät tule siinä vastaan himpun vertaa ja minkäs sille voi jos toiset uskovat niin. Antaa uskoa. Se ei kai vähennän sinun uskoasi.
Moni vl jopa nauttii siitä että saa langettaa tuomiota toisten päälle (siis hän kuvittelee langettavansa). Mistä lie peräisin tuollainen ihmeellinen nautinto, mutta eihän se hyvää saa aikaan eikä rakenna rauhaa.
Nyt voit kertoa lapsellesi että tässä maailmassa tosiaan on tuollaisiakin ihmisiä. Harmittaa varmasti se että pitää niin pienelle lapselle jo kertoa, mutta vähitellen hän tulee elämässä huomamaan jokatapauksessa miten tämä maailma oikeasti toimii.
Hienoa että sinä olet hänen tukenaan, helpotat lapsesi ongelmaa/taakkaa ja sen avulla hän varmasti jaksaa taas olla se iloinen ja huoleton lapsukainen. Näinhän valmistat häntä tulevaan elämään.
Tässä olisi mielestäni monella lestadiolaisella peiliin katsomista. He kun yleensä itse valittavat miten heitä aina muu maailma haukkuu jne. mutteivät koskaan katso peiliin.
Tämä sinun esimerkki on yksi erittäin hyvä jota he voisivat katsoa ja kysyä, niin, miksi kaikki eivät pidäkään meistä.
Muut ihmiset saavat tuosta kuvan että he ovat röyhkeitä ja kuvittelevat että saavat sanoa ihmisille mitä huvittaa.
Samoin voi katsoa romaaneja, miksi heistä ei yleensä niinkään pidetä. Heidän käyttäytymisensä on yleensä röyhkeää muita kohtaan. Elellään kuin muita ei siinä olisikaan, meillä on oikeus siihen ja tähän, muut tieltä pois. Kuitenkin opetetaan kunnioittamaan omia vanhuksiaan mutta muilla, ulkopuolisilla ihmisillä on ihan sama sitten.
Jokainen varmaan kuitenkin tajuaa että lestadiolaisia on erilaisia ja myös romaaneja.
Kuitenkin uskonryhmä/muu ryhmä ei edusta vain sitä mitä se opettaa vaan myös sitä miten siinä olevat ihmiset toimivat....kun ajattelee, että naapuri, työkaverit ja monet muut tutut ovat matkalla ikuiseen kadotukseen. Vaikea tästä on mitään hyvää keksiä.
- ?????????????
Meillä on ainakin puhutte siitä, että toiset uskovat Jumalaan, ja heillä on siihen oikeus. Ja myös siitä, että maailmassa on paljon eri uskontoja, ja jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa, eikä se toisen uskonto ole parempi kuin toisen.
Mutta on noita asioita meilläkin keskusteltu, lapsethan puolin ja toisin laukovat ehdottomia omilta vanhemmiltaan opittuja periaatteita. Meidänkin poika kertoo ja ihmettelee mitä kummallisempia asioita MINUN mielestäni, mutta ei tulisi mieleenkään soittaa kaverien vanhemmille muuta kuin tosi törkeistä asioista. Ja valmiiksi raivoaan pidätellen. Asiat voi selvittää sille omalle lapselleen ihan puhumallakin, ja se jos mikä on suvaitsevaisuutta.
Näitä asioita löytyy muustakin kuin uskonnoista, Olen kuullut lapsilta vaikka millaisia rasisitisia kannanottoja, ja nimenomaan monien vanhemmat pitävät itseään hyvinkin suvaitsevina. Vai olisko nyt vaan niin, että suvaitaan ainoastaan niitä itselleen sopivia arvoja ja asenteita? Onko mammonan palvonta hyväksyttävämpää? Mitenkäs suhtaudut työttömyyteen? Vain pari asiaa ihan yleisesti.
Eppuluokkalaiset ovat mitä ovat, mutta onneksi kasvatukseen kuuluu myöskin omien lasten kanssa keskustelu. - sinä siihen
Oulun seutu kirjoitti:
...kun ajattelee, että naapuri, työkaverit ja monet muut tutut ovat matkalla ikuiseen kadotukseen. Vaikea tästä on mitään hyvää keksiä.
että naapuri, työkaveri jne. ovat menossa kadotukseen?
Uskotko että sinäkin olet menossa?
Sinun mielestäsi tuttavasi ovat menossa kadotukseen koska vl-uskovaiset uskovat niin?
Uskotko sinä sitten joulupukkiin kun alle kouluikäiset uskovat siihen? - soitin...
????????????? kirjoitti:
Meillä on ainakin puhutte siitä, että toiset uskovat Jumalaan, ja heillä on siihen oikeus. Ja myös siitä, että maailmassa on paljon eri uskontoja, ja jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa, eikä se toisen uskonto ole parempi kuin toisen.
Mutta on noita asioita meilläkin keskusteltu, lapsethan puolin ja toisin laukovat ehdottomia omilta vanhemmiltaan opittuja periaatteita. Meidänkin poika kertoo ja ihmettelee mitä kummallisempia asioita MINUN mielestäni, mutta ei tulisi mieleenkään soittaa kaverien vanhemmille muuta kuin tosi törkeistä asioista. Ja valmiiksi raivoaan pidätellen. Asiat voi selvittää sille omalle lapselleen ihan puhumallakin, ja se jos mikä on suvaitsevaisuutta.
Näitä asioita löytyy muustakin kuin uskonnoista, Olen kuullut lapsilta vaikka millaisia rasisitisia kannanottoja, ja nimenomaan monien vanhemmat pitävät itseään hyvinkin suvaitsevina. Vai olisko nyt vaan niin, että suvaitaan ainoastaan niitä itselleen sopivia arvoja ja asenteita? Onko mammonan palvonta hyväksyttävämpää? Mitenkäs suhtaudut työttömyyteen? Vain pari asiaa ihan yleisesti.
Eppuluokkalaiset ovat mitä ovat, mutta onneksi kasvatukseen kuuluu myöskin omien lasten kanssa keskustelu.Keskustelin totta kai siitä asiasta oman lapseni kanssa hyvin pitkään, jos oma lapseni ei olisi ollut niin hirveän järkyttynyt asiasta en olisi vaivautunut soittamaan. Minusta kyseessä on vakava asia, en sitten tiedä mitä lasten pitää tehdä tai sanoa, että se on vakavaa, mutta minä koin tämän asian vakavana. Me emme ole kovinkaan uskovaisia, mutta kyllä meillä iltarukous lasten kanssa luetaan joka ilta. Missä vaiheessa muuten sanoin että joidenkin uskonto olisi parempi kuin jonkun toisen? Mielestäni minä yritin kertoa sitä, kuinka meillä on opetettu että kaikki ovat tasa-arvoisia tällaisissa asioissa.
Minusta myös heidän lapsilla pitää olla käytös tavat ja tuo ei minusta ollut todellakaan hyvää käytöstä. Minun mielestäni oli kyse mistä hyvänsä lasten sanomisista (rasistisista, uskonnollisista tai ulkonäköön liittyvistä) siihen tulee puuttua, jotta KOTONA voitaisiin kertoa lapselle mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Eihän kukaan lapsi tiedä mikä on oikein tai väärin jos sitä ei hänelle kerrota, tämä on kasvatusta ja mielestäni jokaisen vanhemman tehtävä. Meillä minä olen ainakin yrittänyt kasvattaa lapseni niin, että he eivät huomauttele mistään asiasta mikä loukkaa toista jollain tavalla.
Tuo sinun työttömyyskysymys ei nyt mielestäni asiaan liity, mutta vastaan kuitenkin. Moni ihminen joutuu joko tahtomattaan tai omasta valinnastaan työttömäksi jossain vaiheessa elämäänsä. Joillakin se kestää lyhyemmän aikaa ja joistakin taas tulee pitkäaikaistyöttömiä. Minä en ihmisiä laita arvo järjestykseen sen mukaan ovatko he töissä vai työttömiä, korkeasti vai matalasti koulutettuja jne... Työttömyys on ikävä asia, mutta totuus on se että täystyöllisyyttä ei suomessa ikinä saada, eikä se ole myöskään tavoite. On toki surullisista, että ihmisiä on kortistoissa ja he elävät pienillä tuilla, mutta minun mielestäni onnellisuutta ei mitata rahassa.
- Oikea ja paha....
Olen itse kasvanut lestadiolaisperheessä ja kyllä siellä piiskaa tuli muutaman kerran ja tukistusta paljon useammin. Isä aina kiehui vihasta, kun otti hiuksista kiinni ja veivasi niin, että vain ikkunat vilisivät silmissä. Ei hän siis koskaan meitä syyttä rankaissut. Tukistuskset jatkuivat 80-luvulta aina 90-luvun puolelle.
Ymmärrän myös, ettei isällä ole aikaa puhua asioita selviksi kaikille 13 lapselle, vaan pitää TEHDÄ jotain!
Ja katsokaas: näistä oikein kasvatetuista lapsista on tullut hyviä aikuisia. Katsokaapa sitten noita nykyajan vapaan kasvatuksen tuloksia! - minjaliina
Jos katsoi sunnuntain 11.1 tulleen Ykkösdokumentin mainosten ja kaupallisuuden vaikutuksista lapsiin, niin tulipa ikävä jopa lestadiolaisuutta.
Yhdysvalloissa on kaupallisuuden kautta lasten aivopesu mennyt äärimmäisyyksiin. Ohjelmassa puhuivat monet ko. maan äärimmäisen huolestuneet asiantuntijat varoituksen sanoja: lastenpsykiatrit, psykologit ja kasvattajat. Lapseen vetoava mainostulva suorastaan vangitsee lapsen tahdonelämän ja oman sisäisen kasvun. Lapsi kasvaa pelkästään kuluttajaksi. On todettu, että lapsen oma mielikuvitus on tyrehtynyt, keskittymiskyky on puutteellinen, kyky kontrolloida käytöstään on puutteellinen. Lapset eivät osaa leikkiä mielikuvituksensa varassa. Lapsen leikki-ikä jää lyhyeksi ja Yhdysvalloissa mainostajat kuvaavat mainoksissaan jo 7-vuotiasta lasta esiteini-ikäisenä.
Mainosteollisuus ampuu järeillä aseilla keinoja kaihtamatta suoraan lapsen sieluun ja valloittaa sen.
Jos dokumentti tulee uusintana, kannattaa katsoa!
Kuulkaas, vaikka en ole lestadiolainen, niin olen varma, että lestadiolaisten "aivopesu" on leikintekoa Yhdysvallan kaupallisen, lapsiin kohdistuvan aivopesun rinnalla.- Lestaadiolainen...
Käpylehmä on lapselle se paras lelu. Vielä parempi, jos lapsi saa itse etsiä lelunsa luonnosta.
- Minjaliina
Lestaadiolainen... kirjoitti:
Käpylehmä on lapselle se paras lelu. Vielä parempi, jos lapsi saa itse etsiä lelunsa luonnosta.
Ensinnäkin käpylehmiä haeskellessa lapsi saa raitista ilmaa metsässä ja liikuntaa. Liikunnan myötä lapselle tulee terve nälkä, jolloin ruisleipäkin maistuu.
Käpylehmä antaa tilaa lapsen mielikuvitukselle ja on samalla luontoystävällinen toisin kuin teollisesti valmistettu muovilehmä.
Muovilehmä on ennättänyt jo valmistusprosessinsa aikana "syödä" luonnonvaroja ja pilata ilmaa.
Käpylehmiä valmistaessaan lapsen käsien näppäryys kehittyy, samoin ajattelu. Onhan todistettu, että käsien ja aivojen yhteistyö treenaa aivoja ja lisää oppimiskykyä. Lapsi harjoittaa myös keskittymiskykyään suunnitellessaan ja valmistaessaan käpylehmiään. - Käpylehmät
Minjaliina kirjoitti:
Ensinnäkin käpylehmiä haeskellessa lapsi saa raitista ilmaa metsässä ja liikuntaa. Liikunnan myötä lapselle tulee terve nälkä, jolloin ruisleipäkin maistuu.
Käpylehmä antaa tilaa lapsen mielikuvitukselle ja on samalla luontoystävällinen toisin kuin teollisesti valmistettu muovilehmä.
Muovilehmä on ennättänyt jo valmistusprosessinsa aikana "syödä" luonnonvaroja ja pilata ilmaa.
Käpylehmiä valmistaessaan lapsen käsien näppäryys kehittyy, samoin ajattelu. Onhan todistettu, että käsien ja aivojen yhteistyö treenaa aivoja ja lisää oppimiskykyä. Lapsi harjoittaa myös keskittymiskykyään suunnitellessaan ja valmistaessaan käpylehmiään.Olen samaa mieltä, käpylehmät ja muut luonnonnmukaiset lelut ovat parhaita.
Itse olen rikkaasta perheestä ja minulla oli paljon kaupasta ostettuja leluja hyllyllä rivissä koskemattomina.
En kuitenkaan välittänyt niistä vaan tykkäsin oleilla metsässä, käveleskellä, keräillä ja rakennella siellä kaikkea yksin ja yhdessä kavereitten kanssa.
Sisällä mieluisin leikki oli piirtäminen ja vanhempana kirjoitteleminen. Rakentelin kaikkea esim. pahvilaatikoista ja vessapaperirullista yms. ilmaisesta.
Kaikki lapset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, joten heitä pitää kannustaa mielikuvituksen käyttöön, ei turhan tavaran haalimiseen.
Pakko myöntää, että vaikka itse olen ateistiperheestä, niin naapurissa asui lestadiolaisia joitten kanssa leikin usein, joten ehkä heidän esimerkkinsä vaikutti minuun ainakin vähän. Heillä kun ei ollut mitään omaa, vaatteet olivat sisarusten vanhoja, omaa huonetta ei ollut, ei yhtään ainutta lelua jne.. eli mielikuvitusta piti käyttää. - kasvatti taas.
Käpylehmät kirjoitti:
Olen samaa mieltä, käpylehmät ja muut luonnonnmukaiset lelut ovat parhaita.
Itse olen rikkaasta perheestä ja minulla oli paljon kaupasta ostettuja leluja hyllyllä rivissä koskemattomina.
En kuitenkaan välittänyt niistä vaan tykkäsin oleilla metsässä, käveleskellä, keräillä ja rakennella siellä kaikkea yksin ja yhdessä kavereitten kanssa.
Sisällä mieluisin leikki oli piirtäminen ja vanhempana kirjoitteleminen. Rakentelin kaikkea esim. pahvilaatikoista ja vessapaperirullista yms. ilmaisesta.
Kaikki lapset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, joten heitä pitää kannustaa mielikuvituksen käyttöön, ei turhan tavaran haalimiseen.
Pakko myöntää, että vaikka itse olen ateistiperheestä, niin naapurissa asui lestadiolaisia joitten kanssa leikin usein, joten ehkä heidän esimerkkinsä vaikutti minuun ainakin vähän. Heillä kun ei ollut mitään omaa, vaatteet olivat sisarusten vanhoja, omaa huonetta ei ollut, ei yhtään ainutta lelua jne.. eli mielikuvitusta piti käyttää.Olen samoilla linjoilla: leluja ei tarvitse olla liikaa ja lapsen mielikuvaa, omaa keksimistä kannattaa tukea.
Itsekin leikin käpylehmillä. Pari hiekkalapiota oli monella sisaruksella yhteisenä ja siinä sitten hiekkalaatikolla meni vaikka kokopäivä käpylehmillä töherrellessä sun muilla lehdillä ym. keksittiin niistä kaikenlaista =)
Myös leikkimökki oli ihana! Olin niin onnellinen kun saimme sen ja ihana muisto siitä on jäänyt =) Sielläkin leikimme kesällä koko päivät.
Nämä ovat muistoja ennen kouluikää.
Kouluikäiseksi tultua muistan miten ihmeissäni olin kun tutustuin naapurin lapsiin ja sain mennä heidän koteihinsa leikkimään, miten paljon heillä oli kaikenlaisia leluja. Sisareni ovat sanoneet myös samaa. Olin välillä jopa todella kateellinen ja halusin kaiholla sitä samaa kuin heilläkin.
Viihdyin mainiosti naapurissa leikkien mitä ihmeellisimmillä leluilla.
Sain ensimmäisen barbi-nuken kaverilta synttärilahjaksi 10-vuotiaana. Olin usein pyytänyt vanhemmilta joululahjaksi barbia mutten koskaan saanut. Äitini ei pitänyt niistä.
Aloin sitten rukoilemaan iltarukouksen yhteydessä että saisin edes joku päivä sen barbien!=)
Ja sain sen sitten tosiaan 10-vuotislahjaksi kaveriltani.
Nuoremmat sisareni saivat sitten sen jälkeen lahjaksi vanhemmiltani myös barbeja, ehkä he huomasivat etteivät ne niin pahoja leluja ole. Mutta muistan miten se asia jäi mieltäni kaihertamaan etten minä saanut millään vaikka niin usein pyysin ja nuoremmat sitten saivat heti kun minä sain lahjaksi kaverilta.
Eräs sisareni ei saanut koskaan lapsena yhtään lelua jota hän olisi kovasti toivonut, vaikkeivät hänen toivomuksena erilaisia olleet kuin muidenkaan. Hän ei vain tullut kuulluksi vanhemmilleni.
Ja meitähän oli monta ettei ole ihmekään. Ja näitä ikäviä tapauksia/piirteitä voi mielestäni helpommin tapahtua suurperheessä kuin normaali kokoisessa koska riskit ovat suuremmat.
Myös huomio yksilönä meillä oli todella vähäistä ja harvinaista, oikeastaan ei minkäänlaista. Me kuljettiin laumana: tytöt ja pojat.
Itse olen kärsinyt siitä etten ole saanut tarvitsemaani huomiota ja syliä enkä tarpeeksi ohjausta moneen tavalliseen asiaan(tunteiden käsittely, sosiaaliset taidot aikuisten keskuudessa, itsensä kuunteleminen ja hyväksyminen erilaisine tunteineen ja ajatuksineen jne.).
Käyn kuitenkin terapiassa parasta aikaa tervehdyttämässä itseni näistä ja opettelemassa uusia käyttäytymismalleja sekä itseni hyväksymistä.
Surullistahan tuo on mutta saa itsensä miettimään ja osaa ehkä omille lapsilleen käyttää sitä tervettä järkevää rataa eli jotain tulee saada muttei liikaa ja mielikuvitusta pitää myös oppia käyttämään. Ja sen miten tärkeää on lasta tukea yksilönä, kuunnella häntä ja antaa hänelle se huomio ja turvallinen koti mikä hänelle kuuluukin.
- Anonyymi
Montako kirjoittamaasi "tyypillistä" vl-perhettä tiedän?
En yhtään.
Osa kirjoittamastasi on totta, osa ei. Nekin asiat, jotka ovat totta, eivät pidä paikkaansa puolissakaan vl-perheistä.
Terv. entinen vl - Anonyymi
Olen itse lestadiolainen, mutta kyllä meillä TV on ja parhaat kaverit on ei lestadiolaisia. Isoveljelläki tyttöystävä joka on ei lestadiolainen ja meikkaa, korvakorut on ja vanhemmilla ei oo mitään ongelmaa, joskus ehdottelee että tulisko meidän ei lestadiolaiset kaverit mökille mukaan tai sitte isoveljen tyttöystävä. Internet on kaikilla ja napapaitoja saa käyttää. Eikä todellakaan tukistetea tai mitään muutakaan, vaan keskustellaan asiallisesti. Ja bussikortti ostetaan talveksi, isä kuskaa välillä kouluun jos on tarvetta. Ja kaikki saa huomiota yhtä paljon, kaikista välitetään. Lehtiä tulee, niitä saa lukea ja uutisia myös netistä. Ei ole väliä saako paljon lapsia, vai saako ollenkaan. Ihan normaalissa paikassa asutaan. Eli siis, ei ole niin tiukkaa, meikata ei saa, ehkä taivuttaa ripsiä ja jotain voidetta voi käyttää, jossa on hieman beige sävy, mutta ei kuitenkaa mitään meikkivoidetta ole. Napapaitoja saa käyttää, Internet on, TV myös mutta sitä käytetään enneminkin pelaamiseen.
- Anonyymi
Siis tarkoitin että parhailla kavereilla ja tyttöystävillä on korvakorut, meillä ei.
- Anonyymi
lestadiolaiset ovat harhaoppisia, meidän oikeiden ihmisten todellisia rasitteita
- Anonyymi
Lestaadilaisisssa on paljon pedofiiliaan ja insestiä, johtuu liikkeen sulkeitunuudesta. Vanhat äijät pitävät valtaa, jotka ovat yleensä pdofiilejä, toinen uskon veli laittaa kätensä toisen olkapäälle Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki on anteeksi. Jos tavallinen uskovainen käy vaikka Lidlissä tai kuuntelee radiota seuraa hirveä kuulustelu. Tv, ssä SRKn puheenjohtaja sanoi että ei ole ikinä kuullut mitään, valehtelee itsekin pedofiili
- Anonyymi
Ovat sellaista porukkaa, että kun hyötyvät sinusta taloudellisesti pysyvät liikesuhteissa. Uskonto tuossa on vain julkisivu. Osan kanssa tulee toimeen töissä mutta osa on taas fanaattisia aatteensa kanssa. Tämä lahko ei ole laajalle levinnyt kun ajattelee vähän laajemmin. Kaikki - ismit ovat vaarallisia juuri kuten Juice Leskinen aikanaan totesi. Kun mennään ääriajattelun puolelle uskonnossa tai politiikassa hyväkin ihminen menee pilalle.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu51609Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)251301- 131079
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w191058- 51051
- 6954
- 4942
- 1938
- 6924
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais1922