Väliaikainen hylkääminen

Hyväksyttekö niin sanottua lapsen väliaikaista hylkäämistä? Eli, jos perheen oma taloudellinen tilanne on niin huono, ettei kerta kaikkiaan ole varaa edes ruokaan, eikä kelvollista asuntoakaan pystytä järjestämään lapselle, niin hänet väliaikaisesti siirretään valtion niskoille.

Varsinkin Venäjällä, Ukrainassa ja muissa entisissä Neuvostoliiton maissa on tänäkin päivänä niitä perheitä, joilla ei vaan ole mahdollisuutta tarjota kelvollisia elinolosuhteita lapselleen, esim. äkinnäisen tyttömyyden tai pienten tulojen takia.

Lapset joutuvat asumaan katastrofisen huonokuntoisissa taloissa, joissa ei ole lämmitystä, mutta löytyy runsaasti vetoa ja katostakin lohkeilee paloja niskaan. Vanhemmilla ei ole aina varaa ostaa lapsilleen ruokaa. Näiden seurauksena lapsi on jatkuvasti vilustuneena ja nälkäisenä, eikä terveyspalvelujakaan ole aina saatavilla.

Lopulta ollaan niin epätoivoisia, että viedään lapsi lähimmän poliisiaseman viereen tai julkiselle paikalle, jotta varmistetaan lapsen huostaanotto valtion voimin ja toimitetaan asumaan orpokotiin, jossa löytyy ruokaa ja lämmitetty asunto, sekä koulutus- ja terveyspalveluita. Saattaa mennä vuosia, jotta vanhempien elinolot paranevat ja lapsi pystytään hakemaan takaisin. Joskus ei vaan ole valinnan varaa ja vanhemmat tekevät, minkä parhaaksi näkevät.

Helposti ajaudutaan kuitenkin sellaiseen tilanteeseen, että lapsi adoptoidaan toiseen perheeseen. Katsoin jonkun aikaa sitten dokumenttia kyseisestä tilanteesta; äiti tuli kolmen vuoden päästä orpokotiin hakemaan lapsensa, joka oli jo adoptoitu. Tilanne oli hirveää kaikille; lapsi halusi äitinsä luo, äiti ja adoptiovanhemmat ravasivat monta kuukautta pitkin kaikkia Venäjän oikeussaleja. Lopulta lapsi jäi adoptiovanhempiensa luo, mutta sanoo itkevänsä päivittäin biologisen äitinsä luo.

Katsomani dokumentin mukaan, hirvein tilanne lapselle on, jos hänet hylätään kahdesti, eli adoptiovanhemmat palauttavat hänet orpokodille.

Toinen ongelma on kierteeseen ajautuminen. Vanhempien taloudellisen tilanteen koettua nousuja ja laskuja, lapsi välillä toimitetaan orpokotiin ja välillä vanhempien luo. Lopulta lapsi (katsomani dokumentin mukaan) otetaan lopullisesti huostaan ja vanhemmilta voidaan evätä huoltajuus.

Onko oikein, että lapsi asuu erittäin kurjissa oloissa, mutta vanhempien rakkauden alaisena vai hyvissä oloissa, mutta vieraiden ihmisten kanssa?

Keskustelua aiheesta!

8

558

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vaikea sanoa

      Tietenkään emme hyväksy noin kurjia olosuhteita. Ei siitä ole kuin yksi mielipide, joten siitä ei keskustelua saada aikaan.

      Suurin osa meistä on suomalaisia, Suomessa asuvia, eikä noin kurjia olosuhteita maassamme ole. Kokemuksia ei meillä ole.

      Kun sinulla on tällainen ongelma tiedossasi, niin toivottavasti voit toimia jossakin järjestössä, joka voi asiaa auttaa.

      Vauvakassi-idea syntyi aikanaan juuri jostakin vastaavasta kokemuksesta, ja tietääkseni ne muutamat nuoret äidit ovat organisoineet laajan vauvakassitoiminnan, joka on vienyt Venäjän varattomille perheille tuhansia vauvanvaatekasseja.

      Kyllä suomalaiset auttavat, kun tietävät, että apu menee sinne mihin kuuluukin, eikä trokareille.

      • Ei, en tarkoittanut, että kurjia olosuhteita pitäisi hyväksyä. Sitä ei varmanakaan kukaan hyväksy. Asian ydin oli, että hyväksytään lapsen vieminen orpokotiin, jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta järjestää parempia oloja?

        Ja edelleenkin totean, että Suomessakin löytyy kurjia olosuhteita, muttei niitä ole niin paljon kuin ulkomailla, joten niistä ei puhuta niin paljon. Esimerkiksi Venäjällä kurjat olosuhteet ovat arkipäivää monelle ja siksi erittäin suuri ongelma.

        Minä itse venäjää puhuvana, olen henkilökohtaisesti eri orpokoteihin vienyt lahjoituksia. Olen ottanut selvää eri järjestöjen kautta varattomien lapsiperheiden asuinpaikoista ja käynyt henkilökohtaisesti viemässä heille apua; ruokaa, vaatteita, vuodevaatteita, peittoja, leluja, yms. Totesin, että tämä on ainoa tapa saada apu perille saakka.

        Minua hävettää avain suunnattomasti, että niin pieni maa kuin Suomi auttaa niin isoa ja mahtavaa maata kuin Venäjä, jonka vienti tuottaa aivan hurjia summia, ja luonnonvarojakin riittää vaikka koko maailamalle. Mihin ne rahat, jotka saadaan viennistä menevät? Miksei ainutkaan penni mene kansalle? No, eipä siitä taida nälkää kärsivälle kansalle riittää, kun kermaperseiset viranomaiset täyttävät luvattomasti taskunsa. Jatkuvasti Venäjällä uutisoidaan, että poliitikot ostavat itselleen toinen toista hienompia autoja, mutta kansa näkee nälkää ja asuu pitkin katuja.

        Tsaari Pietari I Suuri sanoi: "Se, joka varastaa hirttoköyden ostoon tarvittavan summan, hirttäkää hänet itseostamassaan köydessä." Näihin kuuluisiin sanoihin, tsaarin alamaiset sanoivat: "Armahda! Ei Venäjän maalle ketään jää. Kaikkihan me varastamme." Joskus tuntuu, että tsaarin sanat pitäisi kirjoittaa jokaisen maan lakiin.


    • isäää

      kuuluu aina olla biologisten vanhempien hoidossa. Vanhempien pitää vain hommata ruokaa lapsillensa. Olla vaikka itse syömättä.

      En usko etteikö ruoka löydy, vaikka ollaankin Venäjällä, kunhan vain vanhemilla tahtoa riittää.

    • Tristar

      Kun puhutaan pienestä lapsesta, biologiset vanhemmat ovat toki hyvin tärkeä asia, mutta terveenä selviytyminen tärkeämpää. Alempana joku "ei usko" ettei ruokaa löydy, usko pois vain. Tai ehkä sitä puolihomeiusta leipää löytyy päivittäin, mutta lapsen kasvun ja kehityksen turvaavaa ravintoa ei. Seurauksena sairastelu, heikkous ja kuolemakin. Tiedän että sitä on vaikeaa täällää kuvitella, ja luullaan että "tahto riittää". En toistaiseksi ole tavannut vanhempaa joka ei ensin ruokkisi lastaan ja sitten vasta itseään.

      Kliseeltä se kuulostaa mutta hyvä vanhempia ajttelee ensin lapsensa parasta. Uskallan väittää että "hylkäisin" lapseni hyviin oloihin (jos olisin varma siitä että lapsi otetaan vastaan) ennemmin kuin antaisin heidän kärsiä nälkää, kylmää ja sairauksia vain jotta saisin heidät pitää luonani. Oletan tietysti ettei sitä päätöstä täällä koskaan joudu tekemään, mutta...

      Ajatuskin karmii. Tuossa on vastakkain kaksi huonoa vaihtoehtoa joista toinen on toki lapselle pitkällä ajanajaksolla parempi. Inhimillisiä kärsimyksiä siinä kohtaa maksimoidaan kun adoptoidaan muille lapsia joiden biologiset vanhemmat saattavat haluta heidät takaisin ja tottakai ottovanhemmatkin jo lapseen kiintyvät, ja lapsi heihin. Kummat tahansa vanhemmat lapsen saavat pitää, lapsi sopeutuu. Hetki siinä menee, mutta ei hän vuosia itke vanhempiensa perään. Pieni lapsi unohtaa nopeasti, niin tuskallista kuin se syrjäytetyistä vanhemmista onkin. Ja vielä nopeammin unohtaa täydellä vatsalla...

      ***

      • Hylä

        On turha luulla, että lapsi ei unohda. Hän sopeutuu, kuten on sanottu, mutta kyllä hän muistaa.
        Ennen aikaan sanottiin, että kun asiasta ei puhuta, niin lapsi unohtaa, koska muisti on lyhyt.
        Osan lapsi unohtaakin, vapaaehtoisesti, mutta hylätyksi jätetyn tunne on niin voimakas, että se ei unohdu, vaan voi painaa koko loppuelämän ajan.

        Jos vanhemmat joutuvat luovuttamaan lapsensa hoitoon, kuten aloittaja kertoo, niin heidän tulisi pitää tiivistä yhteyttä lapseen ja vakuuttaa hänelle, että vanhemmat eivät ole häntä unohtaneet, ja he ovat antaneet hänet hoitoon vain väliaikaisesti.

        Raskas päätösh'n se on, kaikille osapuolille. Ei tätä asiaa voi ratkaista kuin yhteiskunta, jonka tulee ehdottomasti satsata perheiden hyvinvointiin ja lasten turvalliseen kasvuun.

        Tässä ollaan isojen asioiden edessä.


      • Hylä kirjoitti:

        On turha luulla, että lapsi ei unohda. Hän sopeutuu, kuten on sanottu, mutta kyllä hän muistaa.
        Ennen aikaan sanottiin, että kun asiasta ei puhuta, niin lapsi unohtaa, koska muisti on lyhyt.
        Osan lapsi unohtaakin, vapaaehtoisesti, mutta hylätyksi jätetyn tunne on niin voimakas, että se ei unohdu, vaan voi painaa koko loppuelämän ajan.

        Jos vanhemmat joutuvat luovuttamaan lapsensa hoitoon, kuten aloittaja kertoo, niin heidän tulisi pitää tiivistä yhteyttä lapseen ja vakuuttaa hänelle, että vanhemmat eivät ole häntä unohtaneet, ja he ovat antaneet hänet hoitoon vain väliaikaisesti.

        Raskas päätösh'n se on, kaikille osapuolille. Ei tätä asiaa voi ratkaista kuin yhteiskunta, jonka tulee ehdottomasti satsata perheiden hyvinvointiin ja lasten turvalliseen kasvuun.

        Tässä ollaan isojen asioiden edessä.

        Niin, tosiaankin, lapsia annetaan hoitokoteihin aina täysikäisiksi saakka. Käy hyvä tuuri, jos lapsi "hylätään" vauvana, mutta entä jos lapsi joutuukin pois kotoa 10-vuotiaana? Siinä iässä ei välttämättä ymmärrä vanhempiensa motiiveja, mutta on kova ikävä.

        Sosiaaliviranomaiset Venäjällä kovasti suosittelevat, ettei biologisiin vanhempii enää pidetä yhteyttä, ja ohjaavat adoptiovanhempia tekemään kaikkensa, jottei lapsi enää pitäisi yhteyttä biologisiin vanhempiinsa 16-vuotiaaksi saakka. Viranomaisten mukaan näin lapsi paremmin sopeutuu uuteen kotiinsa.

        Katsomani dokumentin mukaan, Venäjän presidentti Medvedev antoi käskyn nostaa tuntuvasti adoptiovanhempien tukia. Tämän seurauksena vuonna 2008 orpokodit tyhjenivät tuntuvasti reippaamiin kuin edellisinä vuosina. Valitettavasti yleistyivät myös ne kauhutarinat, jolloin lapsia adoptoitiin rahn takia ja kohdeltiin kaltoin; lyötiin, jopa tapettiin, pakotettiin rankkaan työntekoon, yms. Vaikeaahan tuollaista on Suomeen kuvitella, vaikka epäilen, että Suomessakin näitä tapauksia on, mutta jossain päin maailmaa tämä on tänäkin päivänä arkea.

        Kiitos presidentti Medvediville, joka julistivat vuoden 2008 perheen vuodeksi. Tämän vuoden aikana korotettuja lapsilisiä maksettiin ja uutisten mukaan yli 70% huonoissa oloissa asuvista lapsiperheistä saivat uuden asunnon ja "starttirahaa". Lisäksi presidentti antoi käskyn, että jokaiselle vuodesta 2008 eteenpäin syntyneelle lapselle avataan tili, johon valtio laittaa rahaa korkoineen. Kyseiseltä tililtä rahaa saa nostaa vain kyseinen lapsi täytettyyään 18 vuotta.


      • Hylä
        Nixukka kirjoitti:

        Niin, tosiaankin, lapsia annetaan hoitokoteihin aina täysikäisiksi saakka. Käy hyvä tuuri, jos lapsi "hylätään" vauvana, mutta entä jos lapsi joutuukin pois kotoa 10-vuotiaana? Siinä iässä ei välttämättä ymmärrä vanhempiensa motiiveja, mutta on kova ikävä.

        Sosiaaliviranomaiset Venäjällä kovasti suosittelevat, ettei biologisiin vanhempii enää pidetä yhteyttä, ja ohjaavat adoptiovanhempia tekemään kaikkensa, jottei lapsi enää pitäisi yhteyttä biologisiin vanhempiinsa 16-vuotiaaksi saakka. Viranomaisten mukaan näin lapsi paremmin sopeutuu uuteen kotiinsa.

        Katsomani dokumentin mukaan, Venäjän presidentti Medvedev antoi käskyn nostaa tuntuvasti adoptiovanhempien tukia. Tämän seurauksena vuonna 2008 orpokodit tyhjenivät tuntuvasti reippaamiin kuin edellisinä vuosina. Valitettavasti yleistyivät myös ne kauhutarinat, jolloin lapsia adoptoitiin rahn takia ja kohdeltiin kaltoin; lyötiin, jopa tapettiin, pakotettiin rankkaan työntekoon, yms. Vaikeaahan tuollaista on Suomeen kuvitella, vaikka epäilen, että Suomessakin näitä tapauksia on, mutta jossain päin maailmaa tämä on tänäkin päivänä arkea.

        Kiitos presidentti Medvediville, joka julistivat vuoden 2008 perheen vuodeksi. Tämän vuoden aikana korotettuja lapsilisiä maksettiin ja uutisten mukaan yli 70% huonoissa oloissa asuvista lapsiperheistä saivat uuden asunnon ja "starttirahaa". Lisäksi presidentti antoi käskyn, että jokaiselle vuodesta 2008 eteenpäin syntyneelle lapselle avataan tili, johon valtio laittaa rahaa korkoineen. Kyseiseltä tililtä rahaa saa nostaa vain kyseinen lapsi täytettyyään 18 vuotta.

        Luulo, että lapsi unohtaa, on ihan virheellinen ja väärä.

        Vasta viime vuosina on käsitetty, että kun lapselta kiellettiin puhuminen menetyksistään, hän koki itsensä niin vähäpätätöiseksi, että hänen murheistaankaan ei haluta kuulla. Nekin pitää itkeä yöllä salaa.
        Kielto on aikanaan tehty hyvässä uskossa.

        Muistan, että sodan aikana kaatuneen sukulaisen lapsi oli meillä kasvattina. Hänen äitinsä oli menehtynyt sairauskohtaukseen pojan ollessa 5-vuotias.
        Äitini kielsi puhumasta näistä menetyksistä. "Lapsen pitää unohtaa", hän sanoi.

        Sukulaiseni oli 70-vuotias, kun hän kerran alkoi puhua vanhemmistaan. Hän ei pystynyt hillitsemään itseään, vaan kertoi itkien äitinsä kuolemasta ja niistä tunnoista, mitä hän koki isän kuoltua ja kotoa pois muuttaessaan.
        "Ethän sinä tiennyt, kun ei niistä puhuttu", sanoi hän. Mutta hän oli itkenyt joka ilta ja nähnyt painajaisia.

        Hän oli hyvin hämmästynyt, kun sanoin, että kyllä tiesin. Häntä olisi suursti lohduttanut, jos olisimme puhuneet asiasta lapsena.


    • 15558

      Oli todella kauheaa lukea lehdistä Oululaisen 5 lapsenÄidin tekoa.
      Hänen siirto yritystään muuton aikana/lasten muumioituessa.
      Suomessa on yhtä vaikeata kuin joissakin muissakin maissa.
      Ihmisillä vain on hyvinvointi valtiossa lyhyt muisti.Ihmiset jotka ajautuvat,hyväksi
      käytetyksi,yhteiskunnan siunauksella,ajautuvat myös äärimmäisiin tekoihin.
      Kysymys:Olisiko jotkut tahot pystyneet auttaman nuorta äitiä,ettei tällaisia
      pysyviä lasten hylkäämisiä Suomessa tapahtuisi.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa

      ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?
      Ikävä
      83
      4507
    2. Ei sinussa ollut miestä

      Selvittämään asioita vaan kipitit karkuun kuin pikkupoika.
      Ikävä
      121
      3886
    3. Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."

      Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai
      Ensitreffit alttarilla
      33
      2451
    4. Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta

      Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu
      Maailman menoa
      193
      1454
    5. Wiisaat Lappajärvellä iät.

      Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.
      Lappajärvi
      12
      1276
    6. Missä Steffe hiihtää?

      Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      1233
    7. Olet elämäni rakkaus

      On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el
      Ikävä
      36
      1168
    8. Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä

      Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?
      Sinkut
      62
      1157
    9. Milloin nainen, milloin?

      Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä
      Ikävä
      61
      1133
    10. Olen menettänyt yöunet kokonaan

      Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel
      Tunteet
      17
      1035
    Aihe