Aliupseerikoulutus

vielä hajota kuhan nyt pari viikkoa menee. Tuskin siellä kukaan on sitä vielä aukkiin ollu viemässä yhen päivän jälkeen. Vasta sitten ku on lekurit ja pällitestit hoidettu. Eikai siinä mitään jos haluaa päästä vähän pätemään ja vältellä akkaa vuoden.

Itse ainakin itku kurkussa rukoilin ettei minua aukkiin pistetty kun väkisin yrittivät sinne saada. Ja eikai rikosrekisteri nyt ihan välttämätön este ole (ehkä spollelle) riippuu vähän mitä sieltä löytyy.

Minun mielestäni Suomen väestö on niin hyvin koulutettu, ettei pitäisi olla tälläi-
siä jaotteluita, kuin upseeri, aliupseeri ja miehistö. Miehistön ylinarvo olisi
sotilasmestari, aliupseeriden majuri ja upseereiden kenraali. Erilaisiin kou-
luihin pitäisi olla riittävän kovat pääsyvaatimukset, jotta jokainen pääsisi ete-
nemään omalle tasolleen. Samoin poliiseilta pitäisi poistaa alipäällystö ja
päällystö erittely. Aliupseerit pysähtyvät liian aikaisin sotilasmestariarvoon.
Toimiupseerijärjestelmä oli mielestäni loistava järjestelmä, jossa motivaa- motivaa riitti, vaikka toisille jakaa. Kyllä aliupseereilla pitää olla ylintehtävä pataljoonan-, ja tulenjohtokomentajan tasoa,, vaikkakin pienien joukkojen johtamista korostetaan. Tällöin voidaan jo eri kursseille luoda kovat vaati-
mukset ja koulutettavilla riittää motivaatiota.

Lukiessani näitä kirjoituksia niin väistämättä tulee esiin epäselvyys vanhem-
man kanta-aliupseeriston ja nuoremman upseeriston välisestä tehtäväjaos-
ta. On päivän selvää, jos joukkoja johtaa ylivääpeli tai sotilasmestari luo se
alaisiin luottamusta. Kokemus ja ammattitaito on sotilaillekkin ratkaisevaa.
Vanhemman kanta-aliupseereiden ikä on jo niin korkea, että heitäei voi aja-
tella taistelujoukkoihin. Heille on tärkeämmät tehtävät esikunnissa ja yksikön-
vääpeleinä ja varastonhoitajina. Sodan ajan tehtäviä heille voisi antaa vaa-
tivista prikaatin yms:n huollon tehtävistä, kuten prikaatin HK. Kyllähän se niin
on, että aliupseerin sodanajan tehtävät etulinjassa päättyvät ylivääpeliin ja up-
seereiden majureihin. Sitten alkavat vaativat sisähommat esikunnissa ja
huollon puolella. En tiedä, miten pelastu- ja poliisipuolella nämä on ratkais-
tu. Siellä ei ole ainakaan ristiriitaa apulaispalopäällikön ja palomestarin vä-
lillä. Tuntuvat johtavan vuorotellen palon sammutuksia. Sotilaspuolella se
pahanilmanlintu onkin se nuori kokematon vänrikki, vaikka se on todettu nuo-
rison parhaimmistton kuuluvaksi.

Kun tuolla jossain kirjoituksissa verrataan ammattisotiladen koulutusta erikois-
sotilaiden koulutukseen. Niin olen 99,9 %:sti varma, että ammattialiupseerit ja
upseerit kestäisivät minkä tahansa erikoispuolen koulutuksen. Nuorelle varus-
miehelle taistelusukeltaja, laskuvarjojääkäri, erikoisrajajääkäri jne koulutus
tuntuu välillä hurjaltakin. Mutta, kyllä Maasotakoulut aliupseerikursseineen ja
upseerikoulutuksineen on astetta tai paria korkeammalla tasolla. Fyysisten
kilpailujen ja -harjoitusten kanssa kulkee rankka teoriaopiskelu ja omat pi-
dettävät harjoitukset. Kuitenkin kaikissa koulutusmuodoissa on keskitytty hy-
vään koulutukseen ja liiallinen herroittelu on jätetty pois tai pois kokonaan.
Olen nähnyt ammattisotilaat tosi toiminnassa eli joukkue oli muodostettu
ammattialiupseereista. Kyllä voi tässä ja nyt todeta, että sellaista joukkuetta
en ole nähnyt koskaan. Samoin olen nähnyt sissijoukkueen muodostetun
rajavartiokurssin jäsenistä. Kyllä porukka niin vaaralliselta tuntui, että jos
maassa on henkilökunta nähdyn kaltainen niin maa pysyy varmasti itsenäi-
senä ja varusmiehet niinkuin reserviläiset saavat hyvää koulutusta. Kyllä
siinä saa väistyä kaikki muut joukkueet. Esimerkiksi yli 100 km taipaleet
suksin tai jalkaisin olivat hurjaa katseltavaa. Luottakaa suomen upseerei-
hin ja aliupseereihin.

Kyllä minusta sotilaskoulutus vaativuuden mukaan on:
upseerikoulutus, erityisesti yleisesikuntaupseeri-, taistelulentäjäkoulutus jne..
aliupseerikoulutus, erityisesti keski- ja mestaritasonkoulutus jne..
rajavartiokoulutus, saavat kovatasoisen sissi- ja tiedustelukoulutuksen jne..
erikoisjääkärikoulutus, tehtävien vaativuus ratkaisee jne..
valmiusjoukot, maailman taistelujen rahoittamiseen jne..
rauhanturvaamiskoulutus, perinteinen jne...
reserviupseerikoulutus, ottaen huomioon parhaimmiston jne..
aliupseerikoulutus, ottaen huomioon käytännön johtajuuden jne..
erikoisrajajääkärit, laskuvarjojääkärit, taistelusukeltajat, urheilukoulu jne..
rajajääkärit, rannikkojääkärit, sotilaspoliisit jne..
panssarijääkärit, jääkärit, panssarintorjujat, pioneeri, viesti jne..
tykistö, heitin jne..
esikunta, huolto jne
kaikki saavat keskitasoa paremman koulutuksen

On hieno katsoa, kun suomalaisessa erikoisjoukoissa on aliupseereita. Luulisi
tälläisen eliittijoukonjoukon olevan vain upseereita. Olen aivan varma, että suo-
malainen ammattialiupseeri on erikoisjoukkoon paljon kyvykkäämpi kuin reser-
vinupseeri. Aliupseerilta vaaditaan tietynlaista luontaista, jopa rajua luonetta pär-
jätääkseen hurjissa paikoissa. Varusmieskersantit niinkuin kantakersantit ovat
olleet aina puheenaiheena jämäkkyytensä ja välillä hurjuutensa vuoksi. Suoma-
lainen huippu ali- ja upseeri ovat maailman kärkijoukkoa. Salt-koulutus on aivan
jotakin muuta (voisi verrata hullujenhuoneeseen), jota edustaa yhdysvaltalainen
koulutus.Erilaisia ryhmiä voi johtaa korpraali-luutnantti. Joukkuetta voi johtaa
alikersantti-yliluutnantti. Komppaniaa voi johtaa vääpeli-majuri ja pataljoonaa
voi johtaa luutnantti-everstiluutnantti. Joukon koostumus tulee tehtävän mu-
kaan niinkuin johtajakin. Johtajalla pitää olla valmiudet johtaa isompaa jouk-
koa mihin hänet on koulutettu.

Kyllä suomalainen aliupseeri on luotu johtamaan partioita, ryhmää ja joukkuet-
ta. Pääsääntöisesti heidän koulutus tähtää edellä mainittujen joukkojen johta-
miseen. Tietysti kanta-aliupseereille pitää antaa mahdollisuus myös komppa-
nian johtamiseen. Keski- ja mestarikurssien on tähdättävä ehdottamasti suu-
rempien joukkojen johtamiseen. Aliupseeri on kuin tehty pienempien joukko-
en johtamiseen. He ovat teknikko- ja insinööritason johtajia eri aloilla. Kanta-aliupseeriston pitää olla rauhanajan ryhmän - ja joukkueen kouluttajia. Up-
seeriston koulutus tähtää joukkueen tai suuremman joukon johtamiseen. Pidän ehdottamasti vääränä sitä, että eräillä joukoilla on ryhmänjohtajana upseeri. Kyllä ryhmän johtaminen pitää antaa aliupseereille. Suomalainen aliupseeri on koulutettu siviilikouluissa järjestään opisto- tai amattikorkeakou-
luissa, puhumattakaan yliopistokoulutuksesta. Kapasiteettia riittää niin tiedus-
telu-, sissi-, ohjus-, jne.. kuin erikoisjoukkojen ryhmän johtajuuteen. Tämä on
vähän niinkuin aliupseeriston aliarviointia. Pidän pitkänlinjan sotilaana jär-
jestään parhaina sotilaina varusmieskersantteja ja -korpraaleja. Kyllä ker-
tausharjoituksissa moni joukkue olisi jäänyt upseerilta johtamatta, jos jouk-
kueenvarajohtajana ei olisi ollut pätevää kersanttia. Aliupseerit on reservis-
sä niinkuin henkilökuntana äärettömän korkeatasoisia. Upseerit, jotka pää-
tätte organisaation luomisista älkää aliarvioiko suomalaista aliupseeria.

Miehistön ylin reservin sotilasarvo pitää olla kersantti, aliupseerin vääpeli ja up
seerin kapteeni. Tämän ylemmäksi ei reservissä saisi yletä yksikään sotilas.
Tuntuu aivan ihmeellisiltä upseereiden majuri- ja aliupseereiden sotilas-
mestari-ylennykset. Voiko yleensäkkään millään kertausharjoitusmäärillä päästä näinkin korkeisiin arvoihin. Kun ajatellaan, mitä sotilaskouluja ja kursseja ovat suorittaneet ammattisotilaat. Varsinkin upseeriylennykset ovat joidenkin siviilihenkilöiden "lipomista" tehdystä työstä lehtikirjoituksissa tai asuntojen välityksessä ainakin Mikkelin suunnalla.
Törkeää ammattisotilaiden aliarvioimistä, varsinkin jos heidän pitää pomppia
joidenkin reservin majureiden pillien mukaan. Esimerkiksi opistoupseerit ovat
järjestään päätyneet kapteeneiksi. Kapteenia korkeampaa arvoa heille ei saa
antaa missään nimessä, eikä heitä lueta upseereiksi. Kyllä on hölmöläis-
ten hommia koko armeijan henkilöstöpolitiikka.

On aivan selvää, että mestariylennyksen pitää ammatissa saavutettu arvo, eikä mikään reservin ylennysarvo. Samoin majuri-ylennys on upseeripuolella esiup-
seeriarvo, mikä luetaan sotatieteiden maisteritutkintoon. Kyllähän nämä ylen-
nykset ihmettyvät, vaikka miehet eivät ole sen kummempia ilmestyksiä.

Kyllähän olisi hyvä tietää, kuinka paljon reservin upseeri kouluttautuu päästäk-
seen majuriksi. Puskaradio sanoo, että ei paljoakaan. Kyllähän kertaushar-
joituksissa kiitettävää pitäisi suoritukset osoittaa, samonkuin RUK-todistus.
Kuitenkin puskaradio kertoo, että eräillä reservin majureilla on RUK-todistus,
jopa tyydyttävä. Suomen armeijan reservissä on jätetty RUK:n kiitettävästi
tai ylähyvällä suoritetut sotilaat montakertaa vänrikiksi. Näistä sotilaista ei
ole kukaan pitännyt huolta. Usein korkeimpiin arvoihin pyrkivät keskitasoa
tai alemmalla olevat henkilöt. Myöskin ammattisotilaspuolella mestarikurs-
sin käyneet toimiupseerisotilaat pääsivät kapteeneiksi, kun luutnanttikurs-
sin käyneet jätettiin yliluutnanteiksi. Kyllähän kursseilla pitää olla ylennyksis-
säkin kattoraja. Henkilöstöpolitiikka armeijassamme ei ole oikeilla raiteilla.

Kyllähän totuus on se, että jos puolustusvoimissa päästetään aliupseeri
niin korkeaaan arvoon kuin sotilasmestari niin kyllähän näillä henkilöillä
pitää olla mahdollisuus upseerin-arvoihin tiettyjen kurssien jälkeen.
Ensimmäisessä varusmieskersantti-ylennysten jälkeen pitäisi reser-
viläiselle avautua putki aina vääpeliksi saakka. Sotilasmestariylennyk-
siä ei pitäisi olla reserviläisille. Jos kuitenkin tähän tyyliin jatketaan on
upseeriylennykset välttämättömiä. Upseeriylennykset voitaisiin antaa
sotilasmestareille, mitkä ovat ylennetty ko:aan arvoon aikaisin. Eli
luutnanttiylennyksen voisi saada pitkään isänmaanasioita työkseen
tekevät henkilöt, korkeissa viroissa ja koulupohjan omavat henkilöt ja
tietyt kurssit käyneet reserviläiset.

Rajavartiolaitoksessa ei ole vissiinkään koskaan reserviläinen ylentynyt raja-
vartiomestariksi. Puolustusvoimissa sotilasmestarin arvon on saavuttanut
liiankin moni reserviläinen. Kyllähän tällä tyylillä suoritetut ylennykset pitäi-
si mitoittaa upseeriylennyksiin. Eli parhaat aliupseerit reservissä luutnan-
teiksi ja siitä ylöspäin aina kapteeniksi. Kyllä mestariylennykset ovat inf-
laation kärsineet. Mestariksi pääsee vain pitkän linjan ammattimies sivii-
lissäkin. Reserviläisiä ei pitäisi päästää normaalissa tilanteessa AUK //
RUK:n pohjalta kertausharjoituksineen vääpeliä ja kapteenia korkeam-
malle. Miehistölle soisi kersantti-ylennyksiä enemmänkin, koska heissä
tuntuu potenttiaalia riittävän myös johtaja-tehtäviin. Rajavartiolaitoksessa
on kehitetty rajajääkäreille myös ylirajajääkärin arvo. Puolustusvoimissakin
voisi olla ylijääkärin arvo.

Asit ihmetyttävät, mutta on myöskin muistettava, että kaikista sotilaista tehdään
henkilöarvostelu. Pelkkä todistuksiin tujottaminen ei ole menestyksen ja ylen-
nyksen tae. Myöskin hyvin pitkälle kaikissa tehtävissä ja ylennyksissä vaikuttaa
kansalaiskuntoisuus (rikosrekisteri). Mielestäni kaikki kiitettävän suorittaneet
varusmiehet pitäisi ylentää ja kertauttaa mahdollisimman nopeasti ylimpiin
arvoihin. Reserviläisiä jää liian paljon pienempiin arvoihin, vaikka potenttiaa-
lia olisi ylimpiin arvoihin. Sotilasläänit unohtavat nämä henkilöt hyvinkin pian.
Esimerkkejä on tältä saralta, vaikka kuinka paljon. Kertausharjoituksissa ole-
vat arvostelut on liian pieneltä aikaväliltä. Niiden pohjalta ei voi tehdä mitään
päätelmiä. Arvostelijat eivät ole välttämättä mitään ammattilaisia. Pienikin
vastoinkäyminen esimies-/alainensuhteessa voi romuttaa hyvin osaavan
reserviläisen mahdollisuudet. Varsinkin niissä tapauksissa, missä alainen
on parempi johtaja kuin itse johtaja. Kateus tuottaa paljon vääränlaista ar-
vostelua.

Nuo ylennykset on myös paljon sattuman kauppaa ja sopivalla hetkellä oikeassa paikassa. Tunnen 1930 luvulla kadettikoulun käyneen upseerin joka kotiutui sodasta yliluutnanttina, uhrasi vapaaaikansa reserviläistoiminnalle ja yleni vasta 1980 luvun lopussa majuriks,i vaikka oli jo vanha ja kenttäolosuhteisiin kelpaamaton.
Sodan jälkeen ei reservintoiminta ollut sotilaspiirien suosiossa jolloin reserviläisiin suhtauduttiin jopa vihamielisesti. 1970 luvulla itse kävin armeijan ja huomasin kantaväessä tietyn vasemmistoradikalisoitumisen silloin oli ase ym hankinnat suoraan n-liitosta
Reserviläisiin suhtautuminen on suoraan heijastunut presitentin ja poliittisten upseerien kannasta, heidän kantansa on useinkin ollut naapurikuuliainen.
Kantaväellä ei ollut tulevaisuutta jos eivät syöneet heille osoitettua leipää tiettyjen fraasien mukaan.
Samoin reservin ylennykset meni paljon poliittisen hyväveliverkoston kautta ja vain oman ihmisyytensä turruttamalla pääsi ylenemään.

Kyllä puolustusvoimissa pitäisi käydä täysremontti reserviläisylennysten suh-
teen. Varsinkin kertausharjoituksissa saadyt arvostelut pitäisi laittaa romu-
koppaan. Esiupseeri ja sotilasmestariarvot pitäisi antaa vain aktiivipalveluk-
sessa oleville ammattisotilaille. Erityinen painoarvo olisi annettava varusmies-
palvelukseen. Varusmieskersanteille pitäisi olla kertausharjoitusten kautta
pääsy vääpeli-portaaseen. Varusmiesalikersanteilla ylikersantti-portaaseen.
Jos he käyvät kh:t kiitettävästi niin ylennettäköön vielä pykälää korkeammalle.
Normaalisti reservinupseeri pääsisi kh:n välityksellä pääsemään luutnantik-
si tai yliluutnantiksi ja RUK:n kiitettävästi suorittaneet kapteeniksi. Korkeim-
mat tehtävät aliupseereilla joukkuueenjohtajuus ja upseereilla komppanian-
päällikkyys.

Mä hoitelen jäätelökioskia vääpelin natsoilla...

Jos olet vääpeli ja hoidat jäätelökioskia niin asian todella hienoa ja kunnioitet-
tavaa. Myyjän työ missätahansa on hienoa ja kunnioitettavaa niinkuin eräop-
paatkin.

Yleensä korp., alik., kers. ja ylik. ovat ryhmänvarajohtajia, ryhmänjohtajia tai joukku-
eenvarajohtajia. Vääpeli, ylivääpeli ja sotilasmestari ovat joukkueenjohtajia usem-
miten komento- ja huoltopuolella tai erikoisaloilla. Vänrikki, luutnantti, yliluutnantti
ja kapteeni ovat vaativampien joukkojen ryhmänjohtajia, joukkueenjohtajia, komp-
panian varapäällikköitä, komppanianpäälliköitä, pataljoonaupseereita ja pataljoonan-
komentajia. Majuri, everstiluutnantti ja eversti ovat pataljoonan -, rykmenttien - ja
prikaatien komentajia. Kenraalit ovat prikaatien -, divisioonien -, armeijakuntien -, ar-
meijoiden komentajia. Kaikki tehtävät vaativat taitoa, kykyä ja johtajuutta. Näin teh-
tävät jakoi eräs reserviläinen.

Vastaan: Kaikki hyvä johtajuus lähtee äidinmaidosta. Maailmalla on paljon ihmi-
siä, jotka kuvittelevat olevansa johtajia, mutta "paskanmarjat". Johtajuutta voi-
daan kehittää ammatillisesti, jolloinka kehittyy johtajan taidot. Paras johtaja on
se, joka on lähtenyt liikkeelle ammatillisesta osaamisesta. Johtajuuden näkee
ihmisissä välittömästi. Senpätakia armeijassa valitaan oikeat miehet oikeille
paikoille johtajiksi. Korpraalit ja kersantit ovat varusmiesaikanaan niitä parhai-
ta käytännön osaajia ja johtajia. Tietysti niitä on myös RUK:n käyneissä. On
tietysti selvää, että näinkin pienellä ammattiosaamisella ja johtajuudella ei
voi johtaa suuria kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi pataljoonaa. Pataljoonan
johtaminen pitää ehdottamasti antaa kokeneelle ammattiupseerille.

Montakertaa kertausharjoituksissa joukkueenvarajohtaja unhoitetaan melkeimpä
kokonaan. Kuitenkin sodanaikana varajohtaja on joukkueenjohtajan työrukkanen.
Varajohtaja joutuu usein sijaiseksi, tiedusteluun, ryhmittämään joukkueen, vas-
taa suojauksesta, johtaa joukkueen kaiken huollon, täydennykset, osittain hoitaa
linnottamisen (tarvikkeiden ajo), teettää traktoriurat metsiin, vastaa tilanneilmoi-
tuksista, johtaa marsseja jne... eli täyttää kaikki joukkueenjohtajan ja komppanian vääpelin antamat tehtävät. Monta kertaa on sanottu, että varajohtajan pitää olla samaa tasoa kuin johtajansa, vaikka johtaja on upseeri. Joukkueenvarajohtajan
arvoja ovat alikersantti, kersantii, ylikersantti ja vääpeli, joskus voi olla varajohtaja myös upseeri. Hyvän ammattitaidon ja johtajuuden omaavat varajohtajat voivat
saada myös oman joukkueen johdettavaksi.

Moni kirjoittaja ihmettelee miksi reserviläisille kylvetään arvomerkkejä melkein jokaisesta kertausharjoituksesta.

Homman juju on siinä, että reserviläisiä ei palkita rahalla, vaan ylennyksellä. Se on katsokaas paljon halvempaa merkata ylennys kuin maksaa esim. 300 €/vrk kertausharjoituspalkkaa.

Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut sotilasarvosta, vaan tehtävän haastavuudesta.

Moni reservinupseeri käy reservin uran aikana jonkin laajemman kurssin, vaikkapa perusyksikön päällikön kurssin jonka jälkeen voi saada sijoituksen sellaiseen tehtävään. Kertausharjoituksia voi tulla vaikkapa 30 kappaletta ja 100 päivää. Onkin outoa että ehdotetaan ylennysten ylärajaa jonkin RUK:n todistuksen perusteella. Jatkokoulutus on tässäkin asiassa lopulta tärkeämpi niihin vaativampiin sijoituksiin. Eihän ylennystäkään voi saada ellei ole sijoitettu sopivaan tehtävään.

Kyllä niitä sijoituksia on nähty ihan tarpeeksi. Kyllähän niin on, että menestyminen
varusmiespalveluksessa ja kertausharjoituksissa pitää johtaa johonkin. Kattora-
jat pitää olla, ettei sellaisia ylennyksiä tule, että järkevyys häviää. Kyllähän niin
on, että mestari- ja esiupseeriylennykset eivät kuulu reserviläisille ellei ole pit-
kän linjan henkilökuntaan tai rauhanturvaajiin kuuluva tai kuulunut.

Vastataan nyt, vaikka kysyjän mies onkin jo todennäköisesti reservissä...

Nykyään aliupseerikoulutukseen on niin paljon halukkaita, että joukosta löytyy riittävästi kyvykkäitä. Joissakin harvoissa tapauksissa haluttomia, mutta henkisiltä ominaisuuksiltaan sopivia käsketään vasten tahtoa au-koulutukseen.

Ei kannata aliarvioida tuota au-koulutusta. Siitä on selvästi hyötyä työelämässä, koska se osoittaa, että mies kuuluu parhaimpaan kolmanekseen ikäluokastaan. Lisäksi lähes kaikki työelämän miespuoliset päättäjät ovat itsekin au-koulutuksen saaneita ja siten suosivat au-tason hakijoita.

Jos miehesi hankkii au-koulutuksen lisäksi korkeakoulutuksen, esim. insinööritason tutkinnon, hän voi palvella puolustusvoimissa sotilasinsinöörinä. Palvelusarvo on jossain insinööriluutnantin ja insinöörikapteenin välillä, jos tuo nappulapuoli jotain kiinnostaa (lapsellista).

Ylennyksiä ja ylennyksiä. Siinä se vitsi piileekin, että ylennysten mukana tulee si-
joitukset sodanajan tehtäviin. Mitä merkitystä on käydä sotakouluja, jos menesty-
mistä niissä ei oteta huomioon. Otettakoon kaikki kokeet pois ja sijoitetaan nai-
set ja miehet pärstäkertoimen mukaa.

Reserviläisten koulutukseen, ylennyksiin, sijoituksiin jne.. pitää tulla muutoksia, kos-
ka kertausharjoitukset vähenee ja outoa odottaa vuositolkulla ylennyksiä ja uusiin
tehtäviin sijoituksia. Kyllä varusmiespalvelukseen pitää jatkossa kiinnittää yhä enem-
män huomiota. Aliupseerit ovat suurin johtajajoukko ja uskomme, että heissä pii-
lee se jokin. Sissi- ja tiedustelukoulutukseen pitäisi paneutua kaikissa joukoissa
ja ikäryhmissä.

Oli aikanaan (60-70-lulku) säälittävää seurata sivusta armeijamme kanta-
aliupseeristoa. Yhteiskunta ei heitä arvostanut ja reservinupseeristo pi-
ti heitä melkein pilkkanaan. Kuitenkin on joukko, joka heitä arvosti oli mie-
histö ja aliupseerit. Esimerkiksi RUK:ssa oli joukkueen toinen kouluttaja
aliupseeri. Monikaan upseerioppilas ei hyvällä katsonut, että heitä kou-
luttaa aliupseeri. Tämä aliupseerikouluttaja varmasti vaistosi asian lai-
dan. Kuitenkin kouluttajaaliupseeri on kokenut ja nähnyt sotilaselämää.
Montakertaa upseerioppilaan päähän meni ajatus, että oletko niin tyh-
mä, ettet ole upseeri. Kuitenkin jälkeenpäin moni reservinupseeri on ih-
metellyt sitä sitkeyttä, mikä oli sen aikaisilla kanta-aliupseereilla. Monta
kertaa he olivat lähtöisin köyhistä perheistä, joilla ei ollut varaa koulut-
taa lapsiaan. Kansakoulupohjalla armeijassa energiset ja käytännön
älyllä varustetut varusmiehet etenivät aina kersantiksi saakka. Joukko-
osastot halusivat juuri näitä sotilaita upseeriveljien rinnalle. Aliupseerit
ratkoivat monesti upseerien pähkäilyt käytännön älykkyydellä. Pienipalk-
kaiset aliupseerit alkoivat olla välttämättömyys akateemisten upseerei-
den rinnalla. Siihen, kun lisätään kurinpitotaito oli rauhanaikanakin ali-
upseerit välttämättömiä. Pian heille annettiin sotien jälkeen jo oma jouk-
kue eli luottamus heräsi vähän kaikkialla. Pian aliupseeristo muodosti
kouluttaja ja johtamisrunkon joukko-osastoissa. Pian nuoret kadettiup-
seerit kävelivät niinkuin varpaisillaan perusyksiköihin kouluttajiksi ja
varapäälliköiksi. Varovasti tunnustellen he alittivat upseeriuransa perus-
yksiköissä, joissa oli hankittava ensimmäiset "kurasaappaat".

Kantaaliupseerit loivat työllään sen luottamuksen, että heitä alettiin myöhemmin
arvostamaan. Joukko-osastoissa upseerit vaihtuivat, muttei aliupseerit. Kertaus-
harjoituksissa joukkuueenjohtajina toimivat reservin upseerit loivat odottamatto-
mia mulkaisuja joukkueen kouluttajaan aliupseeriin, joka toimi myös tilanneero-
tuomarina ja antoi joukkueenjohtajasta lausuntonsa eteenpäin. Kanta-aliupsee-
rit kävivät vaikuttavan koulunsa Lappeenrannassa. Monen siviili-ihmisten silmis-
sä nämä joukko-osastojen hirmut olivat yli-ihmisiä vailla vertaa. He eivät jääneet
koskaan sanattomiksi ja löysivät aina ratkaisut pulmiin. Kerrankin eräs hullu
meinasi hypätä talon katolta alas. Talon viereen kerääntyi isojoukko ihmisiä,
muttei kukaan saanut hullua katolta. Ohi polkupyörällä ajava kantavääpeli kat-
soi tilannetta hetken ja otti talon nurkasta kiinni ja huusi, että kaadan talon,
jolloinka hullu tuli katolta pois pikinmiten. Tämä tilanne kuvastaa näiden so-
tilaiden tempperamenttia ja älykkyyttä. Onneksi armeijaamme palasi 2007
aliupseerit takaisin, mikä on ehdottomasti oikein. Opistoupseerit pitäisi liit-
tää mahdollisimman nopeasti upseereihin ja antaa heille majurin arvo nnin-
kuin edellinen komentajamme halusi.

Aliupseereiden jälkeen tuli toimiupseerit, joita on pidetty huippuosaajina ja
kouluttajina reserviläisten keskuudessa. Nyikyisellä aliupseeristolla me-
nee vielä jonkin aikaa, kun tälläinen taso saavutetaan. Kuitenkin nykyi-
seen aliupseeristoon tulee hyviä käytännön osaajia ammattiopistoista ja
ammattikorkeakouluista. Koulutuksen tärkeimmät asiat ovat; osaa asi-
asi, tunne varomääräykset, kohtele alaisia oikein, huumoriakaan ei saa
unhoittaa näin tokaisi entinen reservin aliupseeri Mutukaisen Arvi.

Aliupseeristo on tärkeä armeijamme henkilöstöstä. Hyvät aliupseerit luovat sitä
hengeä, jota armeijamme kaipaa. He ovat parhainta käytännon toteuttajista, jota
tehtävän täyttäminen vaatii. Ellei mheitä ole kuolee armeijamme.

Aliupseerit ja aliupseereiden arvot kuuluvat aina armeijaamme. Mikään ei ole
hienompaa nähdä, kun joukkueen kärjessä sukeismuodossa seisovat mie-
hekkäät ryhmänjohtajat ja heidän edessään voimakas ja energinen joukkueen-
varajohtaja ja hänen etupuolellaan siloteltu upseeri. Kaikilla on vaativa tehtä-
vä tässä joukossa. Aliupseerit sijoittuvat upseereiden ja miehistön väliin, sil-
läpä heidän toimistaa puhutaan koko armeijassa. Kaikki he ovat omia persoo-
nia, joista puhutaan upseeri- ja miesten nuotiopöydissä. Montakertaa aliup-
seeri on se henkilö, joka ratkaisee joukkueen menestyksen, vaikkapa omalla
toiminnallaan, esimerkiksi tarttumalla konekiväärin ja antamalla viholliselle
muistutuksen kuolevaisuudesta.

Upseerikoulutuspuolella oli kirjoitettu, että AUK ja RUK:n koulutustasovaatimus
pitäisi kohota siten, että AUK:n joukkueenjohtaja- ja RUK:n päällikkötasolle.
Syyksi mainittiin siviilikoulutuspuolen kohoaminen. Silti se ei tarkoittasi sitä,
ettei koulutuksen saaneet henkilöt voisi johtaa pienempiäkin joukkoja. Ker-
santti-ylivääpeli johtaisi joukuetta ja saisivat valmiudet komppanian johtami-
seen. Vänrikki-kapteeni johtaisi komppaniaa ja saisi valmiudet pataljoonan
johtamiseen. Uskomme, että mielenkiinto johtaja koulutukseen nousisi huo-
mattavasti. Henkilökunnan aliupseerikoulutus tähtäisi aina sodanajan jou-
koissa komppanian johtamiseen. Ja upseerikoulutus tähtäisi jo alkuvaihees-
sa komppanian ja pataljoonan johtamiseen. Koulutuksen eri tasoille koulu-
tetut henkilöt saisivat tehtävät ja ylennykset itsenäisyyspäivinä, koska kertaus-
harjoitukset vähenevät tai loppuvat viimeisten tietojen mukaan. Täm toisi tul-
lessaa hurjaa hurjempaakin yritystä sotakouluissa.

Monellekkin aliupseerille annettiin oma joukkue viime sodassa. Aliupseerit
ovat joukkueenvarajohtajia aina vääpeliin saakka ja vääpelistä ylöspäin
joukkueenjohtajia. Useinmiten olen nähnyt heidät huolto- ja komentopuo-
len joukkueenjohtajina kertausharjoituksissa. Siviilikoulutuspohja on nous-
sut todella opistotasolle. On ammattiopistoa, kauppaopistoa jne.. ja muut
koulut ovat jo ammattikorkeakouluja. Reservin aliupseerikoulua pitäisi pi-
dentää ja antaa todella aliupseereille joukkueenjohtajakoulutus niinkuin
nyt tehdään RUK:ssa. RUK voisi nostaa koulutustasoaan päällikkö- ja
komentajatasolle. Suomalaiset ovat maailman älykkäintä kansaa ja kou-
lutustulokset siviilipuolella vertaansavailla. Uskomme suomalaisen ali-
upseerin pystyvän johtamaan joukkuetta ilman RUK:ta, jos he saavat
joukkueenjohtajakoulutuksen. Aivan samalla tavoin nykypäivän reservin
upseeri pystyy johtamaan komppaniaa ja siitä ylöspäin olevia joukkoja.

Erityisesti jokaiselle varusmieskersantille pitäisi antaa oma joukkue, vaikkakin he
toimivat joukkueenvarajohtajina. Kersantit näyttävät jo varusmiesaikanaan sellais-
ta käytännön osaamista, että oksat pois. Jos olisin yritysjohtaja ottaisin kaikki
varusmiesaikanaan kersantiksi ylennyksen saaneet yritykseeni. Niissä miehissä
piilee äidinmaidossa tuulut energisyys ja käytännön johtajuus. Yleensäkkään
aliupseereita ei saa koskaan jättää joukkueenjohtajuuden ulkopuolelle. Jokaisel-
le aliupseerikoulutuksen saaneelle pitää opettaa komppanian johtamisen pe-
rusteet eli valmiudet komppanian johtamiseen. Aikoinaan eräs pataljoonanko-
mentaja sanoi, että jos upseerikokelaita ei riitä harjoitukseen joukkueenjohta-
jaksi niin laitettakoon siihen ryhmänjohtaja eli alikersantti. Näissä tilanteissa
laitettiin yleensä henkilökuntaan kuuluva toimivaksi joukkueenjohtajaksi. Tämä
everstiluutnantti oli kokenut sotilas ja nähnyt sotaa.

Aina on keskusteltu kuka saa vaativimman koulutuksen, missä tulee psyykkinen ja
fyysinen taso, sekä kokemus esiin. Mielestäni kaikki sotilaskoulutus on vaativuudel-
taan sodanajan olosuhteisiin vaativaa. Esimerkiksi, ellei huollon puolella ole päteviä
johtajia ja tekijöitä on taistelujoukkojen mahdottomuus toimia. Kuitenkin kaikista eni-
ten arvostan kokemusta. Kokemus tuo tullessaan oikean ja tehokkaan toimimisen
vaativammissakin olosuhteissa. Senpä takia vanhempia aliupseereita pitää siirtää
ryhmän- ja joukkueenvarajohtajuudesta joukkueenjohtajiksi tai suurempien joukko-
jen johtajiksi. Aliupseereissa kuvastuu käytännönjohtajuus eli siviilimaailmassa kat-
sotaan tälläistä joukkoa työnjohtajiksi. Katson, että yleisjoukot ovat vaatimustasolla
kaikkein korkeammalla. Sen toimintaan liittyy aina erikoisjoukkojen toiminta. Erikois-
joukoissa taistelulentäjät saavat kaikkein korkemman tasoisen koulutuksen. Näiden
henkilöiden takana upseeri- tai opistoupseerikoulutus. Sitten tulee erikoisjääkärit ja
taistelulaivasotilaat, joissa on takana myös suurimmalta osaltaan henkilökunta ja
osa reserviläisiä. Laskuvarjojääkärit, erikoisrajajääkärit, taistelusukeltajat tulee suu-
rempana joukkona, jossa takana on henkilökunta ja reserviläiset. Nämä edellä mai-
nitut toimivat jojo erillistetävissä tai tukevat yleisjoukkoa. Henkilökunta on näissä
joukoissa mukana upseereita, aliupseereita, rajavartioita. Henkilökunta saa omis-
sa sotakouluissaan raja- ja merivartio-, maasota- ja maanpuolustuskorkeakouluis-
sa huippukoulutuksen vailla vertaa. Heidän pääsyvaatimuksiin kuuluvat korkeata-
soiset psygoloogiset testit ja fyysinen kuntokaan ei saa olla rapautunut, sillä nekin
testit on ylitettävä.

Ryhmänjohtajuus on aliupseereilla aina korpraalista-ylikersanttiin, erikoisjoukois-
sa ryhmänjohtajina toimii upseerit. Joukkueenvarajohtajuus on alikersantista- vää-
peliin ja joukkueenjohtajuus on kersantista-sotilasmestariin. Jokainen reservin
aliupseeri saa valmiudet joukkueenjohtajuuteen. Henkilökunnasta muodostettu
aliupseeristo on varmaankin päällikkötasoa sodanajan joukoissa riippuen, mitä
kursseja he ovat käyneet. Lähtökohtana jääkärijoukoissa on, että joukkueenjoh-
tajana toimii upseeri eli vänrikki, joukkueenvarajohtajana on kersantti ja ryhmän-
johtajina alikersantit, sekä ryhmänvarajohtajina korpraalit. Siitä sitten kokemuk-
sen karttuessa itsekullakin tehtävät tulevat vaativimmiksi ylennysten myötä.

Jos henkilö on ylikersantti niin kyllähän hänen käyttönsä ryhmänjohtajana on yli-
mitoitettu. Olen nähnyt ylikersantteja sissijoukkueen ryhmänjohtajina, mutta en
jääkärijoukkueen ryhmänjohtajina. Jääkärijoukkueessa ryhmänjohtajat ovat ar-
voltaan alikersantteja tai kersantteja. Joukkueenvarajohtajat ovat jääkärijoukku-
eessa kersantteja tai ylikersantteja. Joukkueenjohtajat ovat yleensä upseereita
vänrikkejä tai luutnantteja. Vääpelit ja ylivääpelit ovat yleensä komento- tai huol-
tojoukkueiden johtajia. Sotilasmestarit kuuluvat jo ikänsäkkin puolesta toimisto-
tai esikunta-aliupseereihin. Yliluutnantit ja kapteenit ovat komppanian päälliköi-
tä tai varapäälliköitä. Heillä on jo annettu valmiudet pataljoonan - ja tulenjohto-
komentajuuteen. Kyvykkäät vakinaisenväen nuoremmat upseerit johtavat yleen-
sä pataljoonia. Pataljoona - ja tulenjohtokomentajuutta annetaan harvoin reser-
viläisille. Pataljoonan esikunnan tehtävät ovat reserviläisten ulottuvilla, kuten
komppanian päällikkyys.

Tuolla maanpuolustuspuolella kysyi eräs henkilö, että kuka vastaa AUK:n pääsystä
ja mitkä ovat pääsyvaatimukset AUK:n???Ensinäkin kaikki sotilaat ovat kelvollisia
aliupseeriksi koulupohjaan katsomatta. Mutta, ketä AUK:n valitaan on eri asia. Ali-
upseeripätevyyden voi hankkia myös miehistöön kuuluva henkilö ja yletä peräti
ylikersantiksi saakka. Aliupseerikoulun käyneet voivat taas yletä sotilasmestariksi
saakka. Eteneminen arvoissa eteenpäin edellyttää kertausharjoituksia ja menesty-
mistä niissä. AUK:n pääsyä arvioidaan menestymistä peruskoulutuskauden tie-
doissa ja taidoissa, psygolookiset testit, kouluttajien näkemyksellä jne.... Sotilaan
valitsee AUK:n perusyksikön päällikkö apunaan varapäälikkö, yksikön vääpeli ja
erityisesti kouluttajat. RUK:n valinnat tekee AUK:n johtaja apunaan kouluttajat.
Tietysti koulutettavan halukkuus ratkaisee ainakin osittain. AUK:n ja RUK:n voi
käydä jälkikäteenkin ja niistä antaa ohjeet sotilasesimiehet. Nykyään voi myöhem-
minkin käydä reservin aliupseeri- ja upseerikursseja. Aliupseerit ovat suurin joh-
tajajoukko niinpä AUK:n valitaan ikäluokastaan n. 20-30 % sotilaita. Erikoisjou-
koissa kaikki saavat aliupseerikoulutuksen.

Yleensä kysytään, mihin tehtäviin tietyillä arvoilla on mahdollisuutta. Yleensä ryh-
män varajohtajina tai ryhmänjohtajina voivat toimia korpraali, alikersantti, kersant-
ti ja ylikersantti eli kulmamerkkiset miehet. Erittäin vaativissa ryhmissä voi toimia
ryhmänjohtajina upseerit esim. vänrikki ja luutnantti lähinnä ohjus-, tiedustelu-,
tulenjohto- jne ryhmissä. Erikoisjoukoissa on ryhmänjohtajina järjestään upseerit.
Sitten kysytään mistä arvoista alkaa joukkueenvarajohtajuus ja joukkueenjohta-
juus? Yleensä joukkueenvarajohtajan arvoja ovat kersantti, ylikersantti ja vääpeli.
Aliupseerikoulun kaikilla käynneillä on valmiudet olla myös varajohtajia. Yleensä
joukkueenjohtajuus alkaa vääpelistä ja päättyy kapteeniin. Erikoisjoukoissa voi
olla joukkueenjohtajina yliluutnantit ja kapteenit ja varajohtajina vänrikit ja luut-
nantit. Toisessa maailmansodassa nähtiin joukkueenjohtajina myös kersantteja ja ylikersantteja. Sitten kysytään, missä arvossa yleensä ovat komppanian vara- päällikkö ja päällikkö. Komppanian varapäällikköjä ovat yleensä vänrikit ja luut-
nantit ja päälliköitä yliluutnantit ja kapteenit.
nian varapäällikkönä

Kanta-aliupseereille pitäisi luoda arvostettu järjestelmä olla pääesikuntasotilas-
mestareita (olisivat rinnastettavissa operaatiopäällikköön) Esimerkiksi heitä
olisi kaksi henkilöä, joista toinen olisi kalusto- ja materiaaliasiantuntija operaa-
tiopuolella ja toinen henkilöstöasiantuntija. Varsinkin operaatioaliupseeri ke-
hittäisi taisteluvälineistöä kunhkin taktiikkaan. Kummankin sotilasmestarin
olisi oltava kurssinsa kärkipäästä ja saaneet kansainvälistä kokemusta. Nämä
sotilaat kulkisivat neljällä kulma- ja yhdellä vääpelin arvomerkillä. Sitten olisi
maavoima-, merivoima- ja ilmavoimaesikuntasotilasmestareita, jotka olisivat
aselajiasiantuntijoita ja toimisivat pääesikuntasotilasmestareitten kanssa yh-
teistoiminnassa. Nämä sotilaat kulkisivat kolmella kulma- ja yhdellä vääpelin
arvomerkillä. Sitten olisi vielä prikaati- ja pataljoonasotilasmestarit, jotka toi-
misivat esikunnissa erilaisissa toimistoissa. Nämä henkilöt kantaisivat nor-
maalia sotilasmestarin arvoa. Ylivääpelit ja vääpeli olisivat komppanian vää-
leitä. Tietysti he voisivat toimia myös kouluttajina ennen viran avautumista.
Kaikki muutkin erikoisalojen korkeimmat tehtävät voisivat olla ylivääpeli ja
sotilasmestaritehtäviä. Myöskin erikoisjoukkojen vääpelit voisi rinnastaa
aselajisotilasmestareihin kolmella tai neljällä kulmakkeella ja vääpelin ar-
volla. Erikoisjoukokot kulkevat aina arvoissa korkeammalla kuin tavalliset
jääkärijoukot. KEHITTÄKÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Silloin kun henkilö ylenee sotilasmestariksi ei hänen tehtävänsä voi olla enää
komppaniaportaassa. Komppaniaporras pitää päätyä ylivääpelitasolle. Sotilas-
mestariksi ylennetyt henkilöt pitäisi nimittää pataljoona- ja prikaatisotilasmes-
tareiksi. Maavoima-, merivoima- ja ilmavoima esikunnissa palvelevat voisi ol-
la nimikkeellä aselajisotilasmestareita ja pääesikunnassa palvelevat olisivat
operaatiosotilasmestareita. Nämä henkilöt toisivat suoritusportaasta sitä am-
mattiosaamista, mitä upseerit tarvitsevat suunnittelussaan. Nythän niissä tai-
taa olla ne opistoupseerit yliluutnantti ja kapteeniviroissa. Aliupseerit pitää ol-
la ainakin vääpelitasolle kouluttajatehtävissä ja ylivääpelit pitäisi sijoittaa komp-
panian vääpeleiksi. Näin tuumaa aliupseeri evp.

Upseereita ovat:
1..Kadettiupseerit (Maasota- ja maanpuolustuskorkeakoulun käyneet) ns:t
vakinaisenväen upseerit
2. Reservin upseerit (RUK:n käyneet)
3. Erikoisupseerit (RUK:n käyneitä ja saaneet siviilipuolella tietyn koulutuksen)
Huom!!
- opistoupseerit eivät kuulu upseereihin vaan sijoittuvat upseereiden ja aliupseeden väliin omana ammattikuntanaan, kuten rajavartiat
- he ovat arvoiltaan luutnantti, yliluutnantti ja kapteeni
- heitä ei kouluteta enää ja heidän tehtävät siirtyvät aliupseereille
- viimeinen opistoupseeri jää eläkkeelle n. 2032
Aliupseereita ovat:
1. Vakinaisen väen aliupseerit ns:t kanta-aliupseerit (Maasotakoulun perus-,
keski- ja mestarikurssin käyneet)
2. Reservin aliupseerit (AUK:n käyneet)
3. Miehistöstä nousset aliupseerit (kertausharjoitusten ja
kurssien kautta)
Huom!
Rajavartiat eivät ole aliupseereita vaan tomivat omana ammattikuntanaan,
joilla on tai ei aliupseerin arvot (rinnastetaan aliupseereihin)
- heitä on nuorempi rajavartia
- vanhempi rajavartia
ylirajavartia
rajavartiomestari
Näin kirjoitti entinen aliupseeri (tiedot päällystö- ja ammattisotilaslehdistä)

Suomalainen reservin aliupseeristo on maailman korkeatasoisinta, vaikka sitä
mittaisi, millä mittarilla tahansa. Aliupseeriston koulupohja on korkeinta, mitä
löytyy. Osalla on hämmästyttävän korkea käytännön johtamistaito. Olen edellenkin
sitä mieltä, että upseerit ovat saaneet johdettavakseen äärimmäisen hyvät ali-
johtajat eli homman pitäisi pelata. Kertausharjoitusten onnistumiseksi on aliup-
seereilla ratkaisevin merkitys.

On hämmästyttävää todeta, että Suomen valtakunnan ylipäälliköistä kolmella on ollut aliupseerin arvo eli ovat kuuluneet aliupseeristoon. Nyt, jos Niinistöstä tulee ylipäällikkö
niin kaksi reservin upseeria on saavuttanut armeijamme ylipäällikkyyden. Se aina on
ihmetyttänyt, että ylipäällikkönä voi olla kuka tahansa, kun on valtakuntamme presi-
dentti. Nykypäivänä aliupseeristossamme on paljon akateemisen tutkinnon tai am-
mattikorkeakoulun käyneitä henkilöitä. On sanottava, että reservin aliupseeristo on
äärimmäisen korkeaa tasoa.

Tulevaisuudessa aliupseereilta vaaditaan todella paljon, kun aloitetaan toteutta-
maan uutta taistelusrategiaa. Aliupseerit saavat johdettavakseen yhdeksän
taistelija vahvenukset päälle. Taistelutaktiikka perustuu hyvin ryhmien yksit-
täiselle taistelulle. Yhteysväli ylempiin johtajiin voi hyvinkin pitkä. On pystyttävä
käyttämään sotilastaitoja tehokkaasti jopa ovelasti. Niinkuin edellä on kerrottu
on suomalainen aliupseeri kaikilla mittareilla mitattuna maailman huippua.

Sissi puolella on havaittu kersantti ja ylikersantti tason omaavan loistavat ryhmän-
johtamistaidot. Näitä taitoja tarvitaan nyt yleisjoukkojen ryhmänjohtajilta. Heillä on
käytössään huippuvarustus, taisteluvälineistö ja panssaroidut ajoneuvot. Tulivoi-
ma on yhtä voimakas kuin 80-luvun joukkueilla. Pystytään tulittamaan maa- ja il-
mamaaleja huipputehokkaasti jopa johtamaan epäsuoraatulta. Nykypäivän ali-
upseerin pitää olla tehokas ja osaava ryhmänjohtaja, jolla on valmiudet johtaa
myös joukkuetta.

Tuolla aikaisemmin oli kerrottu kanta-aliupseeriston arvovallan kohottamisesta
niin tälläinen jako olisi ihan hyvä:
pääsotilasmestari ---palvelisi PE:ssa (yksi tai kaksi henkilöä)
aselajisotilasmestari ---palvelisi maa-, meri- ja ilmavoimienesikunnissa
esikuntasotilasmestarit---palvelisi prikaatien - ja pataljoonien esikunnissa

pääsotilasmesatarilla olisi paksummat kulmakkeet (eli kersantti vääpeliarvot)
aselajisotilasmestareilla olisi ohuemmat kulmakkeet)
- muilla aivan normaalit arvot niiinkuin nytkin
reserv in sotilasmestarit olisivat ilman laatan reunusnauhaa

Sotilasmestarit eivät ole enää komppaniaportaan sotilasjohtajia.

En tiedä, miksi sotilasmestareiden arvot ovat kärsineet inflaation. Johtuiko siitä,
että reservissäkin ylennettiin sotilaita mestareiksi. Nykyisin aliupseerit valitaan
hyvinkin tarkkaan peruskurssille ja sitten keskikursille Maasotakouluun. Mes-
tarikurssi on oman sotilasalan huipentuma. Jos henkilö käy viimeisen kurs-
sinsa kiitettävästi ja on riittävä kokemus komennuksista ulkomaille voidaan
hänet nimittää pääsotilasmestariksi PE:aan. Jos sotilas on saavuttanut asela-
ji ja kouluttamistaidossa kiitettävän arvosanat voidaan hänet nimittää ase-
lajiesikuntaan aselajisotilasmestariksi. Arvomerki pitää olla PE:ssa ylikersant-
tikulmakkeet ja vääpelin arvomerkit ja esimerkiksi maavoimaesikunnissa
palvelevilla kersantin kulmakkeet ja vääpelin arvo.

Upseeriston ja aliupseeriston vaikeudet ovat aina olleet siinä, että miten suhtutua
erittäin pätevään aliupseeriin. Näitä huippualiupseereita on erittäin paljon. Heille
ei ole tarjolla upseerikoulutusta ja korkeammat aliupseeriarvot eivät vie heitä yh-
tään eteenpäin. Olen kuullut, että sodanaikana heitä koulutettiin kahden viikon up-
seerikursseilla. Nyt kuitenkin aliupseerit saavat johdettavakseen todella huippu-
varustellun ryhmän, minkä mieskokoa on nostettu. Toivottavasti näiden ryhmien
johtajaksi tule upseereita. Yleisjoukoissa on aina ryhmänjohtajina toimineet ali-
upseerit niinkuin joukkueenvarajohtajinakin. Suomalaisen aliupseereiden on saa-
tava luottamusta ja kunnioitusta juuri johtajina. Tuntu siltä, että II MS:ssa he toi-
vat pääasiassa miehistötehtävissä mm:ssa kk-ampujina tms:ssa tehtävissä.
Esimerkiksi henkilökuntaan kuuluvat toimiupseerit olivat aivan viimeiseen saakka
joko komppanian vääpeleitä tai joukkueen kouluttajia. Heille ei annettu esimerkik-
si AUK:ssa linjanjohtajien tehtäviä.

TÄÄ SAATANAN AUKKI SEKÄ KOKO ARMEIJA PASKA SAIS PAINUU NIIN SYVÄLLE MAAN RAKOON KU VAAN MAHDOLLISTA!! EIHÄN TÄSSÄ OLE VITTU MITÄÄN JÄRKEÄ!!! JUMALAUTA KU OTTAA PÄÄHÄN, helvetti soikoon

Hienoa, kun tajuat, missä mennään!!!!!!!!!!

Kyllähän Suomessakin voisi olla järjestelmä, että alikersantista-kapteeniksi ja
vänrikistä kenraaliksi, sekä jääkäristä sotilasmestariksi. Tietysti tälläinen mah- mahdollisuus on olemassa, mutta se pitäisi olla selvä ja kaikkien tiedossa. Tä-
mä koskisi vain reserviläisiä. Kertausharjoituksissa voisi kursittaa päteviä ja
siviilissä tarpeeksi koulutettuja henkilöitä tälläisilla ylenemis- ja tehtävämah-
dollisuuksilla. Nykyiset järjestelmät ovat liian kankeita ja pitkäveteisiä, jotka
kouluttavat aliupseereista upseereita. Erityisesti kurssin pitäisi taktiikkapai-
notteinen jne..............................................

Vanhan sanonnan mukaan historia toistaa itseään. Näin on käynyt pv:n päällystojärjestelmän osalta sillä aliupseerit on palautettu ammattisotilaskuntaan reilun 30 vuoden jälkeen. Kun itse aloitin ammattisotilasuran 1970, niin se tapahtui aliupseerina kersantin arvossa. Peruskoulutuksen jälkeen päällystöjärjestelmän kehityksen myötä siirryin toimiupseeriksi ja myöhemmin opistoupseeriksi käyden läpi kaiken ali-, toimi- ja opistoupseerille mahdollisen virkaurakoulutuksen. Reserviin siirryin 25 vuoden palveluksen jälkeen ja nyt kapteenina kuulun ikäni puolesta varareserviin.

Onko nykyisille aliupseereille mahdollista edellä kuvatun kaltainen palvelushistoria? Epäilempä, ettei ole mutta tuskinpa nykyinen päällystöjärjestelmä NATO yhteensopivuudestaan huolimatta on ikuinen. Kehittäminen on mahdollista kuten aiempi esimerkki osoittaa mutta tielle tulee tietenkin tämä NATO yhteensopivuus. Reservin aliupseeristo näyttää nykyään saavan ylennyksiä tiuhaan tahtii aina sotilamestariksi asti joskin monella lienee olevan takanaan pitkä palvelus pv:ssa sotilasammattihenkilönä. Mikäli vain kertausharjoitettu mies/nainen ylennetään korkeimpiin aliupseereiden arvoihin, niin siinä on kyllä vaarana niiden inflatisoituminen. Samalla aliarvioidaan ammattisotilaiden koulutuksen ja pitkän palveluksen merkitystä. Upseeripuolella näyttäisi olevan samanlainen kehitys ainakin kapteeni-majuriylennyksissä, joten sopii kysyä kenen etua moinen palvelee?

Kertausharjoitusten perusteella ei voida yhtäkään aliupseeria korottaa sotilas-
mestarin arvoon niinkuin nyt on jo pitkään tehty. Jos henkilöllä on pitkä palvelus-
historia isänmaallisissa tehtävissä kertausharjoitusten lisäksi voidaan asiaa
harkita. Tälläisia tehtäviä ovat rauhanturvaamis-, toiminnanjohtajuus tms:n esi-
merkiksi reservinurheiluliitossa jne..Mutta pelkän kertausharoitusvuorokausien
mukaan ei missään nimessä olkoonkin vuorokausia kuinka paljon tahansa.
Mestariylennys on oman ammatin korkein saavutus, sitä ei voida saavuttaa
leikillisesti sanottuna harrastuspuolella. Olen aina ollut sitä mieltä, että miehis-
tön pitäisi päästä ylenemään kersantiksi tai ylikersantiksi, aliupseereiden vää-
peliksi tai ylivääpeliksi ja upseerien yliluutnantti tai kapteeni. Nämäkin sotilas-
arvot ovat reserviläisille äärimmäisen korkeat kertausharjoitusten perusteella.
On hieno asia, että armeijaamme tuli tämä alupseerijärjestelmä takaisin. Kyl-
lähän se ihmeelliseltä tuntui tämä toimiupseerijärjestelmä. Pienillä siviilikou-
lutuspohjilla päästiin jopa kapteeniarvoon. Kyllä kaiken ylenemisen olisi luul-
lut päätyvän arvostettuun sotilasmestarin arvoon. Uskon, että upseeriarvot
ovat annettu vähän niinkuin lahjaksi aliupseereille. En usko monenkaan kan-
tavan niitä arvokkaasti, vaikka hienoltahan se näyttää, Sitten, kun vielä toimi-
upseerit eivät kuulu upseereihin vaan on oma ammattikuntansa eli saavat
lähtiessään aliupseeripassin upseeriylennyspäivineen. Arvomerkeissä oli-
si pitännyt olla toimiupseerileima niinkuin se pitäisi olla reservin upseereilla.
Stten kerran, kun toimiupseeri pääsi jonkun kodinturvakomppanian päälli-
köksi niin siitä kerrottiin kaikkialla. Siinäkin vain kehuttiin tämän henkilön
fyysisiä ominaisuuksia ei mitään muuta. Siihenkin hommaan päästiin hy-
vä veli-järjeselmällä ja kehuttiin viimeistä upseerikurssia ei luutnanttikurs-
sia. Kanta-aliupseereille pitäisi aina luoda kurssituksen mukaan taustalle
upseeriarvot sodan-ajan tehtäviä varten.

Olen itse eläkkeellä oleva sotilas. Olen miettinyt monesti juuri aliupseereiden
kohtaloa armejassamme niin henkilökunnan kuin reservin osalta. Jos käsitel-
ttäisiin ensin henkilökuntaa eli aliupseeristoamme. Koko aliupseeristomme koulutusjärjestelmä pitää kuulua ammattikorkeakoulututkintoon. Peruskurs-
sien käynti antaa pätevyyden taistelijan-, partion-, ryhmän- ja joukkueen kou-
luttamiseen. Sekä toisi pätevyyden sodanajan huoltojoukkueen (komppanian
vääpeli) tai jääkärijoukkueen johtamiseen. Taas keskikurssin suorittaminen antaisi pätevyyden komppanioiden vääpeliksi ja sodanajan huolto- tai esikun-
takomppania päällikkyyteen tai jääkärikomppanioiden varapäällikkyyteen tai
päällikkyyteen (eli heistä koulutettaisiin todellisia taisteluiden johtajia). Sit-
ten mestarikurssin suorittaminen toisi pätevyyden erikoisjoukkojen komppa-
nioiden vääpeleiksi (ylivääpeliporras voisi vielä toimia komppanioiden vääpe-
leinä tai jopa kouluttajina), esikuntien toimistoaliupseereiksi, erikoisalojen
toimisto-, varastopäälliköiksi, esimerkiksi komento- ja huoltopuolella jne........ (nämä tehtävät koskisivat sotilasmestariylennyksiä). Huippualiupseerit
voisivat edetä esim. pää- ja aselajisotilasmestareiksi korkeissa esikunnis-
sa. Sodanaikana näille mestariosaajille olisi annettava päällikkötason tehtäviä, kuitenkin kaikissa tilanteissa otettävä huomioon heidän fyysinen- ja psyykkinen kunto, koska ikä tuo rajoitteita. Tälläisia tehtäviä olisi esim. toimistopäällikön tehtävät sodanajan esikunnissa, erikoisalojen päälliköitä, turvapäälliköita,
sekä aivan huippukuntoisille sotilaille voisi vielä jatella taistelujoukkojen
päällikkyyksia jopa pataljoonan varakomentaja- tai komentajatasoa. Sotilas-
mestareiden taakse pitää kätkeytyä kapteenin-, ylivääpelin taakse pitää kät-
keytyä yliluutnantin-, vääpelin taakse pitää kätkeytyä luutnantin- ja ylikersantin taakse taakse pitää kätkeytyä vänrikinsotilasarvo. Nämä arvot kiinnitetään
silloin, jos kriisitilanne vaatii korkeimpien arvojen esiinottamista. Aliupsee-
reiden kursseilla pitää korkeimpana taktiikkana olla pataljoonan taktiikka,
jossa sivutaan jopa prikaatin taktiikkaa. Perus- ja keskikursilla pitää aina
olla taktiikan opetuksessa ryhmän-, joukkueen- ja komppanioiden taktiik-
ka, jossa sivuutaan pataljoonan taktiikkaa.

Reservissä tai varusmiehenä voi yletä kersantin arvoon ja saada tehtäväylennyk-
sen joukkueen johtajajistoon, lähinnä joukkueen varajohtajiksi. Yleensä näissä
sotilaissa kuvastuu kertaushrjoitukseni perusteella karismaattisuus, hitonmoi-
nen energisyys, tehtävien tinkimätön täyttö, miesten erinomainen käsittelytaito,
taisteluvälineiden erinomainen hallinta jne......Yleensä he ovat sotilasyhteisössä
se kantava voima, mikä luo hengen useinmiten koko reservin armeijallemme.
Haluan tämän tuoda sen takia esiin, että juuri näitä henkilöitä ei huomata jouk-
kueen menestymisessä ja koko kertausharjoitusten onnistumisessa. Tämä
porras on kautta-aikain ollut oman ihailuni kohde. Yksi tälläinen henkilö on
kuuluisa hiihtäjämme, joka hävisi niitä sadasosia. Toinen ryhmä on varusmies-
korpraalit, jotka taas ylennyksellään nousevat jääkärijoukoissa ryhmänjohta-
jistoon, lähinnä ryhmänvarajohtajiksi. Tietysti kaikki kunnioitus ryhmän-ja joukkueenjohtajille. On sanottva, että heillä on todella mahtavat "työrukkaset".

Olin 70-luvun alusta alkaen kouluttajana eräässä joukko-osastossa. VA-kersant
tina minulle määrättiin joukkueen kouluttaminen viikko-ohjelmien mukaan. Sen
jälkeen olin kolme kertaa hyvin lyhyen ajan varajohtajana eli toisena kouluttajan.
Tämän jälkeen koko palvelusajan oli mulla yksin joukkue koulutettavana ilman
toista kouluttajaa. Nyt tämän päivän joukkueessa on kuulemma kolme koulut-
tajaa. Voi vain kuvitella , miten tiukoille tyhmä aliupseeri joutui urallaan. Mutta
sinikkäästi upseerien käskyjä noudattaen ollaan nyt eläkkeellä ja nähdään uni-
a mukavista tai vittumoisista ajoista. Nuoren kersantin kusetus on luonut sen
sitkeyden mm:ssa lukuhommiin, että pystyy lukemaan 8x:n jälkeen lukemansa
tekstit ulkoa jopa koko kirjan, jota ihmettelevät jopa korkeakoulutetut ihmiset.
Olen haastanut monen korkeasti oppineen kilpasille lukemisessa, mutta ei-
vät tohdi munata itseään. Esimekisi jonkin lakikirja pykälineen ja momentei-
neen luen milloin tahansa ulkoa. Heltisikö jo sillä varatuomarin lisenssi. Ali-
pseerit ovat kautta-aikain olleet reservissä ja kantapeikkoina ihmeellistä
joukkoa, jota ei pidä koskaan aliarvioida. Peräänantamattomuus ja sitkeys
sekä tilanneälykkyys ovat heidän mottojaa ei älykkyys tai viisaus.

Nyt, kun opistoupseerit jäävät pois armeijastamme niin ammattitaitoisia sodan-
ajan päälliköitä ei ole. Päällikkötaso korvataan reservin upseereilla. Riittääkö
ammattitaito, epäilen ettei riitä. Arvomerkit eivät valitettavasti tuo pätevyyttä var-
sinkaan näillä pienillä kertausharjoitusvuorokausilla. Vaikka kaveri olisi kuin-
ka pystyvä tahansa niin tämän päivän päällikkyys on oltava varsinkin armeijas-
sa osaavaa ja kokenutta. Eihän esim. poliisiesimieheksi tulla vuorokausien
koulutuksella. Tietysti, jos joukkueenjohtajisto on ammattilaisia niin jotenkin-
han se menee vai meneekö. Reservin upseerit ainakin itse epäilevä sitä. Ehken
tulevaisuudessa, kun kanta-aliupseeriston taso nousee niin heille voisi teh-
dä aliupseeriarvojen taase upseeriarvot niinkuin edellä on kirjoitettu. Sekä
heille on annettu teoriassa ja kytännössä kursseillaan päällikkötason kou-
lutus.

Asiat ovat niin, että upseerit ovat päällikkötasoa ja siitä ylöspäin olkoonkin ne
reserviläisiä tai henkilökuntaa sodanaikana. Pieni osa heistä toimii ryhmän-
tai joukkueen johtajina. Aliupseerit ovat partioiden-, ryhmien- ja joukkueen joh-
tajia. Harva heistä yltää varsinkaan nykyään päällikkötason tehtäviin sodanai-
kana olkoonkin reserviläinen tai henkilökuntaan kuuluva. Juuri mestarikurssi
on sijoitettu henkilökunnalla niin myöhään, ettei fyysinen kunto riitä sodan-
ajan taistelutehtäviin. Eli reservin upseeriston on kouluttauduttava päälikköta-
solle. Mielestäni etusijalle olisi asetettava hyvin tai kiitettävästi RUK:n käyn-
neet. Samoin keskikurssin suorittaneet aliupseereille on luotava mahdollisuus
päällikkötehtäviin sodanaikana, koska heillä on vielä jonkin aikaa alhainen ikä.

Olen ollut kertausharjoituksissa useita kertoja. Yleensä melkein kaikki reservin
päälliköt eivät olleet ajantasalla ja antoivat tilanteeseen nähden heikohkoja
käskyjä. Heistä kuvastui kyvykkyys, muttei rahkeet riittäneet näin vaativiin tehtä-
viin. Syynä lienee lähinnä vähäinen koulutus. Jo reservin upseereita koulute-
taan päälliköiksi on heidän ainakin puolivuotta sitouduttava kaluston, taktiikan,
käskyjen jne täydennyskoulutukseen omassa aselajissaan. Suomalainen
reservin upseeri on siviilikoulutukseltaan, työelämässä rutinoituneena.. oikea
päällikkö reserviläisille, mutta koulutus sodanajan tehtäviin on välttämätön, SE
vaatii rahaa ja hyvää koulutusta välittömästi RUK:n jälkeen ja tietysti myöhem-
minkin. Kuitenkin näkisin sen, että kanta-aliupseereita olisi myös koulutetta-
va erikoisalojen - ja huoltoalojen päälliköiksi. Juuri sellaisiin tehtäviin, joihin
ei reserviläisiä voi kouluttaa. Esimerkiksi, jos kantahenkilöstöön kuuluva suo-
rittaa rauhanaikana tehtävää yksikön vääpelinä on hänen sodan ajan tehtävä
oltava HK:n päällikkö tai vastaava, jos fysiikka vai kestää ijän puolesta.

Silloin, kun joukko on reserviläisiä niin johtajienkin pitää olla taistelevissa jou-
koissa reserviläisiä. Koulutus näillä reservin johtajilla pitää olla riittävä. Näin
ollen valtiolta pitää liiketä rahaa ainakin johtajien ja päälliköiden kouluttamiseen.
Kykyä ja taitoakin reservin johtajilla ja päälliköillä riittää, kun riittävää koulutusta
on saatu. Reserviläisille on muokkaantunut oma johtamistyyli juuri siviiliväes-
töön ja se näkyy hirvimetsällä ja tehtävissä, jota he johtavat. Kantahenkilökun-
nan koulutus pitää tähdätä komentajatehtäviin ja erikoisjoukkojen - / alojen
johtamiseen. Suomen valtio tekee karhunpalveluksen isänmaalleen ellei rahaa
liikene juuri resrviläisten koulutukseen. Suomella on kykyä puolustaa tätä
maata, jos valtio, sekä päättäjät niin haluaa. HERÄTKÄÄ, herätkää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olkoonkin sotilas henkilökuntaa tai reserviläinen niin heidän koulutus on aina ol-
tavaa oikeaa, tehokasta ja hengeä luovaa. Tämä maa tarvitsee hyvät kouluttajat
ja tehokkaan reservin armeijan, johona puolustuksemme perustuu. Puolustus
on yleensä puolustusta ja vastahyökkäystä, sekä erikoisjoukkojen toimintaa.
Sen ydin on reserviläisissä; upseereissa, aliupsereissa ja miehistössä. ÄL-
KÄÄ koskaan jättäkö Suomea ammattiarmeijalle. Ammattiarmeija ei luo sitä
rikkautta, mitä resrvin armeija luo. Eri ammateissa olevista sotilaista luotu
joukko on aivan jotain muuta, kuin päätä seinään iskevät ammattilaiset, sillä
se on jo nähty maailmalla. Suomen kansan älykkyys on aivan jotain muuta,
kuin ammattisotilaiksi pyrkivien henkilöiden. Samoin armeijamme kouluttajik-
si valkkautuvat hyvää keskitasoa tai älykkäimpiä henkilöitä varusmiesainek-
sesta. Kouluttajien tason on oltavaa hyvää, koska heidän käden jälki näkyy
juuri reserviläisissä.

Juuri näin.

Ammattisotilaiden työn tuottavuus näkyy ja vaikuttaa parhaiten reservin osaamisena ja erinomaisena johtamisena

Poikkeusolojen joukoista 97 % on reserviläisiä. Ammattisotilaita, upseereita riittää vain korkeimpiin johtajatehtäviin. Aliupseereita tarvitaan normaaliajan kouluttajiksi ja poikkeusolojen erityisosaamista ja pitempää kokemusta vaativien asejärjestelmien käyttötehtäviin.

Reservin aliupseeri on se sotilas, joka pitää armeijamme koossa. Näissä so-
tilaissa piilee ihmeellinen voima toteuttaa asioita. Jos upseeri tai miehistöön kuuluva on heikohko niin sen aukon täyttää aina aliupseeri. Viime sodassakin
aliupseerit johtivat komppanioiden rippeitä ja tarttuivat tulivoimaisimpiin asei-
siin, jos sotamies ei pystynyt täyttämään velvollisuuttaan jne... Niinpä Tunte-
mattomassakin nähtiin "veremimmät suoritukset juuri aliupseereilta.

No niin. Perusjääkärit voivatkin sitten tositilantessa lähteä pelaamaan Cs:ää.
Yli-inhimilliset alikit tekevät ne tappohommat.

Ai niin, 96% suomalaisista saa pysyä kotona sodan aikana muutenkin.
Ei muuta kuin hyvissä ajoin rajan yli Ruotsiin, ennen kuin Katainen laittaa rautaesiripun fantastisen hyvinvointivaltion eteen.

Ja sveduista saa nökkeliä huuleen.

Ei perusjääkäreiden ja upseereiden tarvitse vetää hernettä nokkaan. Teitä tarvitaan tässä hurjassa lajissa. Tämähän ei kestä kuin muutaman päivän.
Vaikka totuus on toinen, sillä ennenkuin luovutetaan menee vuosia. Tavoite
on, että Suomi säilyy itsenäisenä.Kaikkia tarvitaan, varsinkin perusjääkäreitä.

Ellei jääkäreitä ole niin mitäs me tehdään johtajilla. Johtajilla ei ole johdettavia.
He, he, he!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Totuus kaikesta on se, että olkoonkin kouluttaja upseeri tai aliupseeri niin sen
ratkaisee oikein rakennettu koulutus. Koulutusvaihe jakautuu aina: opetukseen,
harjoittamiseen ja kokonaissuoritukseen eli tavoitteeseen. Tämän tapahtuman
kouluttaa aina peruskoulutettu upseeri tai aliupseeri. Miten kouluttaja tässä teh-
tävässä onnistuu luo pohjaa reserviin lähteville varusmiehille. Paljolti koulutuk-
sen tulos on se, että luottavatko reserviläiset ja muu yhteiskunta Puolustusvoi-
miin. Harkitseeko jokin reserviläinen sotilasuraa, rauhanturvaamistehtävää jne..
on lähtöisin juuri hyvästä koultuksesta. Siksi, varsinkin ennenaikaan oli hyvät
kouluttajat kenttätehtävissä jopa parisenkymmentävuotta. Esimiesten on nähtä
vä jo oikeassa ajoin niin sanotut huonot kouluttajat. Heidän paikkansa on esi-
kunnissa ja huoltotehtävissä. Varsinkin toimiupseeriaikaan katsottiin, että
viimeisimmän kurssin ns. luutnanttikurssin jälkeen kouluttajan on toimittava
kentää. Siihen aikaan varusmiehet ja reserviläiset pitivät juuri vanhempia toip-
pareita erinomaisina kouluttajina ja johtajina.

Aliupseerit ovat aina olleet perusyksiköiden kantavia voimia. Aliupseerit olivat
perusyksiköissä pitkään kouluttajina ja perusyksikön vääpeleitä. Upseerit
vaihtuivat, muttei aliupseerit. Samoin aliupseeriryhmänjohtajat pitävät yksiköi-
tä pystyssä ennen kokelaiden tuloa. Sodanajan organisaatiossakin on ali-
upseereita paljon enemmän kuin upseereita. Aliupseerit pitävät kaikkia orga-
nisaatioita armeijassamme pystyssä. He ovat miehistön lähimpiä johtajia.
Aliupseerit ovat näkyvä ja mieleenpainuvin johtajajoukko. Varmaankin he
ovat myös siviilitehtävissä ihmisten johtajia. Aliupseerit yleensä saavat up-
seerien kannukset kiiltämään ja sulkistamaan hattuja.

Upseerit ovat esimerkkinä kaikille sotilaille, mutta etenkin reservinupeereille. Kanta-aliupseerit ovat esimerkkinä juuri reservin aliupseereille ja miehistölle.
Jokaisen upseerin pitäisi muistaa, että erikoisjoukoissa, joissa kaikki saa
aliupseerikoulutuksen löytyy vinopino upseerintasoisia sotilaita. Heidän koulutustasonsa on korkeampaa kuin jääkärijoukoissa. Nykyään onneksi
pääsee myös aliupseerit kouluttautumaan upseereisi. Se on kuitenkin
tärkein asia, että joukkuetta voi johtaa myös kyvykäs aliupseeri niinkuin II
MS:ssa tapahtui. Kuitenkin jokainen jääkärijoukoissa toimiva ryhmänjoh-
taja saa olla ylpeä tehtävätään jääkäriryhmänjohtajana. Se on kunnioitetta-
va tehtävä nykyisellä taktiikalla, tekniikalla ja taisteluvälineistöllä. Esimerkik-
si tulivoima on suurempi kuin 70-80-luvun kiväärijoukkueella. Olkaa ylpei-
tä jokaisesta kulmakkeesta. Vaikka upseereita aina korotetaan ja koroste-
taan tehtävien onnistumisessa on teillä Suomen aliupseerit siihen vielä
suurempi osallisuus.

Opin kunnioittamaan suomalaisia ryhmänjohtajia ollessani heidän esimies
vajaa 30-vuotta. Samalla annan suuren kunnioitukseni suomalaisille jääkä-
reille. Eräskin mustalaispoika sanoi konekiväristään, että tästä häe ei luovu,
kuin haudassa. Kouluttajilla on suurin merkitys varusmiesten motivoinnissa
ja koulutuksessa. Meillä on aivan erinomaiset varusmiehet ja reserviläiset.

Vielä lisäisin tuohon edelliseen ryhmänjohtajuuteen, että näkemäni perusteella
juuri ryhmänjohtajat oli kaikkien tehtävien täyttäjiä komppaniissa. Heitä käski
komppanian henkilökunta, upseerikokelaat jne.. he olivat kaikkien silmätikkuna
ja toteuttivat kaikenlaisten herrojen käskyjä. Kaikki tuntui itsestään selvyydeltä
ja moni ratsasti heidän suoritusten pohjalta.

Olen aivan varma, että koulutustapahtuman luominen, sen valmistelu, toteutus
ja loppukäsittely luovat koulutukselle pohjaa. Itse olen tavannut sen kouluttaja-
kaartin, jotka minulle loi uskoa armeijaamme. Näitä olivat Manula, Huttunen,
Skosgröm, Annala, Mäkinen, Palonen, Rimpi, Pantzar, jne..nämä herrat
ovat varmasti nostaneet Rajavartiolaitosen ja Puolustusvoimien isänmaallisuut-
ta. Varsinkin "rottakoulu" oli opinahjona aivan mahtava koulutuspaikka entisille
aliupseereille. Heistä tulikin järjestään peräänantamattomia sotilaita 70-90 lu-
vull Rajakoulusta puhumattakaan.

Nyt uudella taktiikalla korostuu ryhmän johtaminen. Komppaniat ovat lajemalla
alueella, samoin joukkueet ja ryhmät toisistaan. Ryhmille annetaan suurem-
mat alueet toteuttaa taisteluitaan. Yhdeksän miehen taistelujoukko vahvennuk
sineen luo mielenkiintoisen tehtävien toeuttamiset oivalluksineen.
Maavoimien uudistus on tervetullut, mutta linnoittamista ei saa unhoittaa.

Tämä uusi taistelutapa luo valtavan mielekiinnon varusmieskoulutukseen ja ker
tausharjoituksiin. Ryhmänjohtajien johtamis- ja ammattitaito korostuu. On osat-
tava vihollisen taktiikkaa, osattava käyttää ja johtaa ryhmän partioita oikein vi-
hollisen toimintaan nähden. Tämä luo koko ryhmälle mielenkiitoisen taistelun.
Miinoitteilla, murrosteilla, siltojen räjäytyksillä jne.. saadaan vihollinen kanalli-
soitumaan sellaisille alueille, että tuhoaminen/lamauttaminen voidaan toteut-
taa. Kuitenkin suurin haaste tulee olemaan viestiyhteydet, naamiointi juuri ilma-
toimintaa varten. Alueiden tieverkostojen, viestilähteiden jne tunteminen on toi-
minalle suureksi avuksi. Samoin uivakalusto on tärkeää meidän vesistöisillä
alueilla. Tähän, kun lisätään kätköistä/maasta nousevat taisteluilma-alukset
niin johan alkaa taistelu olemaan sllaista, kun sen pitää olla maassamme.

Olen aina kertausharjoituksissa ihmetellyt vihollisen odottamista hyvin suppealla maastoalueella. Vaikka on hyvin linnoitetut asemat niin nyky-
päivän epäsuoratulion suhteellisen tarkkana todella tuhoavaa. Senpä ta-
kia tuleva taktiikka maavoimilla on tervetullut asia. Sissikoulutettuna soti-
laana toivoisin asemia maan sisään ja vähintäänkin kolme taisteluase-
maa ryhmälle alueelle. Eli varsinainen-, vara-, tilapäinen (hämäävä) jne puolustusasemat. Kätkeytyminen yllätyspuolustukseen tai - hyökkäykseen
on avaintekijöitä ryhmällä. Tietysti varsinaisen aseman pitoon pitää aina keskittyä ja siihen asemaan on saatava hyvät linnoitteet. Olen sitä mieltä,
että kärkikomppanian tuhoamiseen on joukkueella hyvät mahdollisuudet,
muttei ei toiseen aaltoon (toiseen viholliskomppaniaan). Senpä takia on
komppanian taktiikassa pystyttävä lamauttamaan tai tuhoamaan toinen komppania vihollisen takaa esim. hyökkäyksellä, tuliylläköllä jne..Tämän jälkeen kärkipataljoonalla ei ole mahdollisuuksia komppanian alueella.
Erittäin ratkaisevaa on oma epäsuoratuli, miinoitteet jne.....

On vain toivottavaa, että tässä uudessakin taistelutavassa saavat aliupseerit joh-
taa ryhmää. Erikoispuolella ovat johtajina ryhmissä upseerit. Nykypäivän aliup-
seeristo on niin korkealle koulutettua jopa korkeammalle osa kuin upseerit niin
soisi heille jääkäriryhmän johtamisen. Näin varmaankin tapahtuu, sillä suomalai-
nen ryhmänjohtaja on kyvykkyydeltään huipputasoa.

Aliupseerit ovat aina johtaneet kivääri- ja jääkäriryhmiä. Perinne ei tule katoamaan juuri aliupseereiden tason takia. Ryhmänjohtajina voivat toimia korpraalista-everstiin riippuen tehtävän vaativuudesta. Usein vaativissa tehtävissä toimii ryhmänjohtajina majurit. Silloin alaisina toimii myös upseereita ja aliupseereita.
Tiedustelu-, tuhoamis-, ohjus-, tulenjohto jne.. tehtävissä toimii johtajina upsee-
reita. Normaali jääkäritehtävissä jopa sissitoiminnassa aliupseerit. Esimerkiksi
elokuvassa Kotkat kuuntelevat oli pienen joukon johtajana majuri. Esimiehet
määrittävät tehtävien vaativuuden ja asettaa johtajaksi sopivimman ja muita
korkeammassa arvossa olevan sotilaan. Jos esimerkiksi jääkärijoukkueessa
haavottuu joukkueenjohtaja niin väliaikaisesti johtajuuden ottaa joukkueenvara-
johtaja aliupseeri. Tälläisessa tilanteessa määrää tehtävä ei arvomerkit. Niin-
pä tulenjohtajana toimiva upseeri joutuu toteuttamaan aliupseerin käskyt.

Reservin upseeri voi saavuttaa jääkärikomppaniassa varusmiespalveluksessa
komppanian varapäällikön - ja aliupseeri joukkueenvarajohtajan tehtävän kor-
keimpana tehtävänä. Muutoin upseeri- ja aliupseerikoulutuksen jälkeen kou-
lutetut sotilaat toimivat joukkueen- ja ryhmänjohtajina. Yleensä varapäällik-
kyyteen pitää olla kiitettävät tulokset RUK:sta ja varajohtajuuteen kitettävät ar-
vostelut ryhmänjohtajakauden jälkeen perusyksiköistä

Mitä vitun johtajia.
Ette te johda oikeasti ketään. Ihme luuloja teillä. Jos sota syttyy, ukkelit lähttevät maanpakoon juuri sopivasti. Sitäpaitsi, luuletteko oikeasti , että nykyaikana olisi edes mahdollista mobilisoida koko reserviä?
Muodollisia sodanjulistuksia harrastettiin joskus 70 vuotta sitten. Ei enää.

Jos sota syttyy niin reservistä tulee parhaat johtajat ja taistelijat. Kapiaisia ei pi-
täisi laittaa pienten ryhmien pomoksi. Vaan heidän tehtävänsä pitää olla jouk-
kueen tai korkeimpia tehtäviä. Kapiaisilla on se huono puoli, että he eivät luota
alaisiinsa. He yrittävät itse tehdä kaikki ja tuhoutuvat omaan energisyyteensä.
Se on nähty monta kertaa. Muuten kouluttajina he näppäriä poikia.

Venäläisillä on glonass- järjestelmä. Kaikki pistettäisiin paskaksi, ennen kuin ensimmäinenkään pasivaunu ilmestyisi rajan pintaan.

Rikosrekisteri ei ole pahitteeksi ainakaan reservin kapteeni Jan Vapaavuorelle

Ainakin Jan Vapavuori pääsi upseeriksi omaten rikosrekisterin.