SEY

http://www.animalia.fi/materiaali/tulostettavat/elainten_turva.htm
Eläinsuojelulaki – eläinten turva
Eläinten turvaksi on säädetty eläinsuojelulaki ja sitä täydentäviä asetuksia. Myös metsästyslaissa ja luonnonsuojelulaissa on eläimiä koskevia pykäliä. Nämä lait voit tilata Editasta, puh. (09) 56 601. Eläinsuojelulainsäädäntö Internetissä

Joitakin tarpeellisia kohtia eläinsuojelu- ja metsästyslaista:

Eläinsuojelulain pykälä 1 kertoo lain periaatteen: "Lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.
Eläinsuojelulaki, pykälä 3: "Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
Luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa elätettäväksi muuten kuin joissain harvoissa poikkeuksissa - eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito on yksi tällainen syy. Kesyyntynyt eläin voidaan vapauttaa, jos voidaan olettaa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. (Eläinsuojelulaki, § 13)
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää heitteille eikä hylätä.
Sairasta, vahingoittunutta tai avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä on autettava tai ilmoitettava sen omistajalle, eläinsuojeluviranomaiselle tai poliisille. Mikäli ko. henkilöitä ei tavoiteta ja eläimen hengissä pitäminen olisi julmuutta sitä kohtaan, saa eläimen lopettaa. Myös avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. (Eläinsuojelulaki, pykälä 14) Neuvoja antavat Korkeasaaren eläintarha, puh. (09) 19 981, Heinolan lintutalo, puh. (03) 193 218 sekä paikkakuntasi viranomaiset.

Kissan oikeudet:

Kotikissaa on ulkoilutettava valvotusti kuten koiraakin. Vapaana sitä on turvallista ulkoiluttaa vain kotipihalla, sillä villiintynyt kissa luetaan metsästyslaissa rauhoittamattomiin eläimiin. Villiintyneen ja heitteille jätetyn kissan tulkinta on epäselvää, joten periaatteessa irrallaan juoksevan kissan voi tappaa "villinä" tai heitteillejätettynä, varsinkin jos se on ilman pantaa. Kissan panttaan kannattaa panna tiuku, sillä se varoittaa pikkulintuja sekä helpottaa kissa löytämistä.
Metsästyslain mukaan maanomistaja saa tappaa villiintyneen kissan hetitappavalla raudalla, elävänä pyytävällä loukulla tai ampumalla (Huom! Kaupunkialueella ampuma-aseen käyttö on yleensä kielletty).
Kissan tappaminen hukuttamalla on kielletty, eikä kissoja saa pyytää esimerkiksi myrkyllä tai raudoilla. jotka eivät tapa heti.

http://www.sey.fi/elaintieto/kissanoikeudet.html
Kissan oikeudet ja ihmisen velvollisuudet


Eläinsuojelulaki takaa sen, ettei meillä Suomessa ole lainsuojattomia eläimiä — ei siis kissojakaan. Kissojen oikeuksien toteutuminen riippuu siitä, miten me ihmiset hoidamme velvollisuutemme niitä kohtaan.

Kysymykseen kissojen oikeuksista on helpointa vastata kertomalla, millaisia velvollisuuksia meillä ihmisillä on kissoja kohtaan. Miksi näin? Esimerkki valaiskoon asiaa.

Auto on tulossa katua pitkin ja minä olen aikeissa ylittää kadun suojatietä pitkin. Minulla on oikeus ylittää katu ja autoilijalla on väistämisvelvollisuus. Jos minä pidän kiinni oikeuksistani mutta autoilija ei noudata väistämisvelvollisuuttaan, lopputulos on minun kannaltani katsoen kovasti epätyydyttävä. Jään auton alle. Jos autoilija noudattaa väistämisvelvollisuuttaan, se pysähtyy suojatien eteen ja minäkin voin toteuttaa oikeuteni. Jos ihmiset eivät noudata velvollisuuksiaan kissoja kohtaan, lopputulos on kovasti epätyydyttävä kissojen (ja niiden oikeuksien?) kannalta.

Turvallinen paikka kissalle

Laki edellyttää, että kissoja on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Kissojen pidossa on edistettävä niiden terveyden ylläpitämistä ja otettava huomioon niiden fysiologiset ja käyttäytymistarpeet. Useimmat kissojen ongelmat olisivat tipotiessään, jos me ihmiset noudattaisimme näitä eduskunnan velvollisuudeksemme asettamia yleisiä periaatteita.

Kissojen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa ja puhdas. Lisäksi sen on muutenkin oltava tarkoituksenmukainen kissojen tarpeet huomioon ottaen. Nimenomaan kiellettyä on pitää kissoja tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla. Niiden pitopaikka on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on asukkailleen turvallinen ja että esimerkiksi karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Paikka ei saa olla sellainen, että kissa voi siinä vahingoittua tai vaarantaa terveytensä. Sen pitää myös antaa kissalle riittävä suoja liiallista kylmyyttä, kuumuutta ja kosteutta vastaan.

Jos kissa päästetään ulos omille teilleen, millainen sen pitopaikka on esimerkiksi turvallisuuden kannalta? Vilkasliikenteistä katua tai vihamielisen naapurin pihaa en oikein osaa pitää kissalle turvallisena. Tällaisessa tilanteessa kissanomistajan velvollisuus kissaa kohtaan ei mahtane täyttyä. Yhdistykseemme tulleista sadoista puhelinsoitoista päätellen vastuu kissojen turvallisuudesta on melkoisen huteralla pohjalla. En jaksa uskoa kissanomistajien pahuuteen, mutta ajattelemattomia kissanomistajia meillä tuntuu riittävän.

Murkinaa Mirrille

Kissan on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Kissan puhtaudesta on pidettävä huolehtia, ja kissan sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.

Eläinsuojelulain mukaan hoidossa olevaa kissaa ei saa jättää hoidotta eikä sitä saa hylätä. Metsästyslaki kieltää niinikään kissan hylkäämisen ja myös sen heitteillejätön. Eurooppalainen lemmikkieläinsopimus puolestaan määrittelee heitteille jättämisen tai hylkäämisen. Sopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Heitteille jättämisestä tai hylkäämisestä on kysymys myös silloin, kun kissan omistaja päästää kissan ilman valvontaa kotipiirinsä rajojen ulkopuolelle.

Suomessa on vieläkin varsin yleistä se, että kissa jätetään kulkemaan omin päin, siis hoidotta, esimerkiksi työpäivän ajaksi. Kuka silloin huolehtii kissan oikeuksien toteutumisesta?

Kohdeltava lempeästi

Kissojen kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen on eläinsuojelulaissa kielletty samoin kuin liian kovakourainen käsittely. Tällaista on esimerkiksi kissan liian väkivaltainen käsittely, potkiminen tai vahingoittaminen.

Kissaa ei myöskään saa sitoa niin, että se tuottaa kissalle tarpeetonta kärsimystä. Jos kissan sitoo kiinni esimerkiksi juoksulankaan, sitä on koko ajan pidettävä silmällä.

Kipua kissalle saa aiheuttaa vain silloin, kun se on kissan sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi tarpeellista. Kivuliaan toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri. Kissan tatuoiminen, steriloiminen ja kastroiminen on siis aina jätettävä eläinlääkärin tehtäväksi.

Kulkurit talteen

Jokainen kunta on velvollinen järjestämään tilapäisen hoitopaikan irrallaan tavatuille ja talteen otetuille kissoille. Kissoja on hoidettava ja säilytettävä hoitopaikassa vähintään 15 vuorokautta. Jos omistaja ei hae lemmikkiään, kunta saa ratkaista kissan kohtalon. Se joko myydään, luovutetaan tai lopetetaan. Hoitopaikka on tarkoitettu kaikille irrallaan tavatuille kissoille riippumatta siitä, ovatko ne heitteille jätettyjä, hylättyjä, karanneita tai muuten vain omilla asioillaan. Vasta sitten kun kissa on villiintynyt, sitä ei tarvitse enää toimittaa ”säilöön” (ks.Eläinten ystävä 2/2002).

Huostaan otetuksi kissaksi kutsutaan sellaista kissaa, jonka eläinsuojeluviranomaiset ovat kiireellisenä toimenpiteenä ottaneet pois sen omistajalta. Tällaiseen tilanteeseen joudutaan, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat kissan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Huostaan otettu kissa ei ole löytöeläin.

Viranomaisen on harkittava hoitopaikan järjestämistä huostaan otetulle kissalle. Jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, kissa voidaan myydä tai lopettaa. Hoitopaikka voi olla löytöeläintalo tai mikä muu paikka tahansa, jossa kissasta pidetään viranomaisen ja hoitopaikan välisen sopimuksen mukaisesti huolta. Hoitoaika on se mistä sopimuksessa sovitaan. Viidentoista vuorokauden löytöeläinsääntöä ei tällaisissa tapauksissa lainkaan sovelleta.

Viimeiselle matkalle

Jos kissa joudutaan lopettamaan, toimenpide on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläinlääkärillä on aina oikeus lopettaa kissa asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella. Muuten kissan saa lopettaa vain sellainen henkilö, jolla on riittävät tiedot kissan lopetusmenetelmästä, lopetustekniikasta sekä riittävästi taitoa toimenpiteen suorittamiseksi.

Kissan lopettaminen on sallittua vain ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Alle kolmen päivän ikäisen kissanpoikasen saa lopettaa myös lyömällä sitä päähän niin voimakkaasti, että se kuolee heti. Aikanaan kissoja lopetettiin panemalla ne pussiin ja upottamalla mereen tai järveen. Tämä tapa on onneksi eläinsuojelulaissa kielletty.

Kissalla on oikeus hyvään elämään ja kunnialliseen kuolemaan. Meillä kaikilla on velvollisuus tehdä se käytännössä mahdolliseksi.

Teksti Risto Rydman.
Julkaistu Eläinten ystävässä 3/2002.


http://www.incatsuomi.fi/kissasisalle.asp
16 hyvää syytä, miksei lemmikkikissaa kannata päästää ulkoilemaan vapaasti

Kissojen suojelu:
1. Suuri osa vapaana kulkevista kissoista jää auton alle

2. Kissojen tapellessa keskenään ne saattavat saada tartuntoja toisiltaan.

3. Kissa ei välttämättä löydä takaisin kotiin.

4. Vapaana kulkeva kissa saattaa joutua kissanvihaajan aggression kohteeksi.

5. Vapaaksi päästetty koira saattaa hyökätä vapaana kulkevan kissan kimppuun.

6. Varsinkin maaseudulla kissalla on myös luontaisia vihollisia, mm. ketut ja haukat saattavat ottaa saaliikseen kissoja.

7. Rotukissoja varastetaan ja salakuljetetaan rajan yli (oloissa, jotka eivät taatusti täytä eläinsuojelun vaatimuksia).

Eläinsuojelu:
8. Saaliseläinten kärsimys - lemmikkikissat eivät useinkaan tiedä mitä saaliillaan tekisivät, kun saavat sen kiinni.

9. Vapaana kulkeva kissa myös lisääntyy vapaasti, ellei kissaa ole kastroitu / steriloitu. Näille vuosittain jopa tuhansille ei-toivotuille kissanpennuille ei kaikille löydy omaa kotia. Kulkukissojen elämä ei todellakaan ole mitään herkkua, ja lisäksi kulkukissat aiheuttavat myös haittaa ihmisille.

Luonnonsuojelu:
10. Kissa ei tiedä, mitkä eläimet ovat suojeltuja ja uhanalaisia ja mitkä eivät. Vapaana kulkevat kissat verottavat myös harvinaisten ja suojeltujen lintujen ja muiden harvinaisten eläinten kantoja.

Kissan ei tarvitse päästä ulkoilemaan vapaasti:
11. Kissat viihtyvät vallan mainiosti sisäkissoina.

12. Kissat ulkoilevat mielellään valjaissa, varsinkin jos ne totutetaan siihen pentuina. Myös aikuinen kissa usein oppii valjaitten käytön. Ja siellä missä on mahdollista, kissalle voi rakentaa aitauksen, jossa se voi turvallisesti ulkoilla.

Naapurisopu:
13. Kaikki ihmiset eivät pidä siitä, että heidän pihallaan kulkee vapaana kissoja. Vapaana ulkoilevat kissat lietsovat kissavihaa.

14. Kissat eivät ymmärrä eroa lasten hiekkalaatikon ja kissojen hiekkalaatikon välillä. Ne saattavat tehdä hätänsä lasten hiekkalaatikolle. Lapset puolestaan saavat hiekkaa suuhunsa leikkiessään.

15. Myöskään ne kissanomistajat, joiden kissat ulkoilevat suojattuina niitä varten rakennetuissa aitauksissa, eivät pidä vapaana ulkoilevista kissoista, koska heidän omat kissansa häiriintyvät ylimääräisistä tunkeilijoista ja sen seurauksena niille saattaa tulla ei-toivottuja käytöstapoja. Vapaana ulkoilevat kissat lisäävät myös tartuntariskiä.

16. Useiden kaupunkien ja kuntien järjestyssäännöt kieltävät kissojen päästämisen vapaasti ulkoilemaan.

Tekstin lähteenä on Tero Kovalan Felis-listalle 30.10.2001 lähettämä kirjoitus, joka hänen luvallaan on lisätty inCat-yhdistyksen sivuille.


http://www.sey.fi/elaintenviikko/kissaluonnossa.html
Kissa pöydälle! -seminaari
28.9.2002
Helsinki

Kissa luonnossa

Fil. maist. Juha Valste

Kesykissa on ollut ihmisen kumppanina jo noin 4000 vuotta. Se kesytettiin afrikanvillikissasta Egyptissä, mikä on osoitettu geenitutkimuksissa: kotikissan ja afrikanvillikissan DNA:t ovat samanlaiset ja eroavat esimerkiksi eurooppalaisen metsäkissan DNA:sta jonkin verran.

Kissa on ihmisen seuralaisena muuttunut alkuperäisestä, luonnossa eläneestä kantamuodostaan. Siitä on tullut sosiaalisempi ja leikkisämpi — kissa pysyy aikuisenakin joissakin asioissa pentuna. Tämän kehityksen yksi tulos on kissan sopeutuminen elämään ihmisen kanssa: jos kissalle annetaan kunnolliset olot, se tulee mainiosti toimeen kerrostaloasunnossakin.

Luonnossa kotikissa on edelleen sama peto kuin luonnonvaraisena Pohjois-Afrikassa. Sen synnynnäiseen käyttäytymiseen kuuluu väijyntä ja saaliin kimppuun hyökkääminen. Kissa oli hyödyllinen seuralainen maatalousympäristössä ja entisissä asutuskeskuksissa, kun se saalisti hiiriä, myyriä ja rottia. Pikkulintujen metsästystäkään ei pidetty pahana.

Nyt asia on toisin. Vapaina liikkuvat kissat saalistavat kaikenlaisia sopivan kokoisia eläimiä jäniksen poikasista fasaaneihin. Suomessa on arvioitu olevan yli 0,5 miljoonaa kissaa. Ruotsalaisten ja englantilaisten tutkimusten perusteella niiden arvioidaan tappavan vuodessa 6—8 miljoonaa lintua. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat paikoin rusakon poikasista neljänneksen, mikä voi vaikuttaa jopa rusakkokannan kokoon joillakin alueilla.

Osa kissanomistajista suhtautuu lemmikkeihinsä melko välinpitämättömästi. Niistä kyllä pidetään, mutta parhain kissan ominaisuus on monen mielestä sen huolettomuus: kissan voi aina päästää ulos.

Kissojen sanotaan kaipaavan vapautta. Toisaalta rotukissoja, joilla on samat tarpeet kuin muillakin kissoilla, on perinteisesti pidetty sisäkissoina. Kissa tulee toimeen ilman, että se päästetään kulkemaan omin neuvoin. Sen sijaan se tarvitsee rakkautta, huomiota, kunnollista ruokaa ja virikkeitä.

Lähteet:
Bradshaw, J.W.S. 1992. The behaviour of the domestic cat. C.A.B.
International, Wallingford, Oxon.
Churcher, P.B. & Lawton, J.H. 1987. Predation by domestic cats in an
English village. J. Zool., Lond. 212:439-455.
Churcher, P.B. & Lawton, J.H. 1989. Beware of Well-fed Felines. Natural
History, No. 7:40-47.
Liberg, O. 1981. Predation and social behaviour in a population of domestic
cat. An evolutionary perspective. (Väitöskirja, Lunds Universitet, Sverige)
Svensson, Sören: Huskattens predation på fåglar i Sverige. Ornis Svecica, 6(1996):127—130.

Eläinten viikko 4. - 10.10.2002

http://www.sey.fi/elaintieto/kissamaalais.html
Kouluaineisto "Kissan päivät"
Eläinten viikko 4.—10.10.2002
Palkkana pelkkä maitotilkka

Maalaiskissan elämää ennen vanhaan

Ennen vanhaan kissa asui useimmiten navetassa. Sieltä se löysi aina pehmeän heinäkasan, jossa oli mukava nukkua. Lehmät ja muut navetan eläimet pitivät navetan lämpimänä, niin ettei kissan tarvinnut pakkasellakaan palella. Navetan ovessa tai seinän alla oli aukko, josta kissa pääsi kulkemaan ulos ja sisään. Usein kissa sai olla päivisin sisällä talossakin, mutta yöksi se sysättiin ulos, halusi se tai ei.

Vanhoissa navetoissa ja ulkorakennuksissa oli aina hiiriä. Hiiret nakersivat ja likasivat säilytettäviä ruokia ja rehuja. Leipätaikinaan ei ollut mukava ottaa jauhoja laarista, jonka sisällä oli hiirenpapanoita. Kissan tehtävä oli pyydystää hiiriä ja pitää huolta siitä, ettei niiden määrä päässyt kasvamaan kovin suureksi.

Palkakseen kissa sai lämmintä maitoa kaksi kertaa päivässä, kun lehmät lypsettiin. Ruokana oli usein raaka kala, sillä lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa kalastettiin itse tai ostettiin kalaa naapurilta. Liha oli liian kallista kissalle syötettäväksi.

Navettakissat olivat laihoja, elleivät sattuneet olemaan emännän erikoissuosikkeja. Niillä oli paljon matoja, sillä matolääkkeitä ei ollut vielä olemassakaan, ja ne saivat aina uusia heisimatoja syömistään hiiristä ja usein lapamadon ruuaksi annetuista raaoista kaloista. Ne saattoivat näyttää pulleiltakin, kun maha ja suolisto olivat täynnä matoja, mutta kissa oli silti hyvin laiha - luut tuntuivat heti karvan alla.

Yleensä kissa jonain päivänä vain hävisi. Se oli niin tavallista, että sitä ei edes ihmetelty - se melkein kuului asiaan. Kukaan ei vaivannut päätään sillä, mitä kissalle oli mahtanut tapahtua. Otettiin vain uusi kissa.

Kevättalvella alkoi kissojen kiima-aika, ja silloin alkoi hurja meno kissamaailmassa. Kollit mourusivat yöt pitkät ja tappelivat keskenään, ja nurkissa leijui väkevä kissanpissan lemu. Täytyihän kollien merkitä omat reviirinsä. Moni palasi yön yhteenotoista kotinavetalle korvat revittynä ja pään haavat verta valuen. Usein haavat tulehtuivat, ja seurauksena oli vähintään kipeä paise, mutta joskus kuolemaan johtava haavakuume.

Näin oli kolleja muutama vähemmän, mutta naaras-kissat, joiden suosiosta kollit olivat tapelleet, synnyttivät yhdeksän viikon kuluttua navetan ylisille tai riihen alle kokonaisen pentueen uusia kissatulokkaita.

Jos talonväki sai selville, missä kissalla oli pentunsa, ne pengottiin esille. Yleensä ne pantiin säkkiin, joka sidottiin narulla kiinni. Säkki heitettiin veteen, ja naruun sidotun kiven painosta se upposi pohjaan. Kissanpennut hukkuivat, ja ongelma oli vähäksi aikaa ohi. Pennut voitiin tappaa myös lyömällä niiden päätä talonkulmaan tai kiveen. Sama kohtalo odotti pentuja silloinkin, kun niitä ei pieninä löydetty. Kun ne ilmestyivät emon mukana maitolautaselle, ne poimittiin siitä säkkiin.

Samanlainen murhenäytelmä toistui kaksi tai jopa kolme kertaa kesässä. Aina jäi kuitenkin jonnekin pentue piiloon, ja niin kissojen määrä kasvoi. Kun emo huomasi, että pennut aina otetaan siltä pois, se saattoi poikia metsässä olevaan maakoloon, missä se sai rauhassa imettää pentujaan. Kun pennut kasvoivat, niistä tuli arkoja hiippailijoita, jotka luikkivat pihapiirissä vain yöaikaan.

Syksyllä ruoka väheni luonnossa, lämpöä ja suojaa tarjonneet heinäladot tyhjennettiin talven mittaan eikä hiiriä riittänyt rajattomasti. Talossakaan ei tarjottu maitoa kaiken maailman villikissoille, ja moni nälkiintynyt kissa tuupertui lopullisesti talvipakkasiin.

Mutta varmaa oli, että maaliskuussa tapeltiin ja mouruttiin jälleen.

Kysymyksiä oppilaille:

1. Teksti kertoi kissan elämästä maatalous-Suomessa muutama vuosikymmen sitten. Käy teksti läpi ja poimi sieltä asiat, jotka tuolloin olivat nykypäivän lemmikkikissaan verrattuna
a) paremmin
b) huonommin

2. Mitkä asiat tekstissä ovat nykyisen tietämyksen mukaan suorastaan väärin?

3. Keskustelutehtävä: Metsästäminen on kissalle luontaista. Pitäisikö lemmikkikissankin siis välillä päästä vapaasti ulos kuljeskelemaan ja pyydystämään saalista?

Vastaukset:

1.a) Kissa sai liikkua vapaasti ulkona ja navetassa. Sillä oli paljon puuhaa ja tekemistä, eikä sen elämä ollut milloinkaan yksitoikkoista. Se sai toteuttaa luontaisia taipumuksiaan metsästämällä.

1.b) Kissat olivat usein aliravittuja. Niillä oli paljon matoja, ja ne olivat senkin takia huonokuntoisia.

Kolleja ei kastroitu, joten moni kolli sai vakavia vammoja kiima-ajan tappeluissa. Narttukissoja ei steriloitu, ja tiuha poikiminen, imettäminen ja poikasten hoitaminen näännytti niitä. Pennut tapettiin raaoilla tavoilla. Villiintyneet pennut kärsivät kylmästä ja nälästä. Jos kissa katosi, sitä ei lähdetty etsimään.

2. Kissalle ei pitäisi syöttää paljon raakaa kalaa. Varsinkin ennen vanhaan järvikalasta tuli helposti lapamatotartunta. Raaka silakka ja särkikalat aiheuttavat runsaasti syötynä B1-vitamiinin puutostilan. Yksipuolinen silakkamenu taas voi aiheuttaa keltarasvataudin.

Kissalle pitäisi antaa säännöllisesti matokuuri.

Narttukissa pitäisi steriloida tai sen jatkuva lisääntyminen pitäisi muuten estää. Kissa ei kärsi siitä, että se ei saa pentuja. Sen sijaan emokissa kärsii ja on pitkän aikaa hädissään, kun siltä viedään pennut.

Kissan tappaminen hukuttamalla on eläinrääkkäystä. Se on kielletty eläinsuojelulaissa. Eläin pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain sellainen henkilö, joka varmasti osaa tehdä sen niin, että eläin kuolee heti.

Kissojen ei pidä antaa kulkea vapaasti luonnossa, sillä ne metsästävät pikkujyrsijöiden lisäksi myös pikkulintuja ja jäniksenpoikasia. Jos ne villiintyvät tai eksyvät, ne joutuvat kärsimään viimeistään talven tullen. Vapaana kuljeksivat kissat aiheuttavat kissavihaa ja ovat itse vaaralle alttiina (autot, vihastuneet ihmiset, ketut, koirat jne.).

3. Näkökohtia:
Hyviä puolia: Kissalla on vapaus liikkua, juosta, kiivetä, tavata muita kissoja ja tyydyttää metsästysviettiään.

Huonoja puolia: Ks. yllä.

Lemmikkikissoille voi järjestää mielekästä puuhaa sisätiloissakin: erilaisia leluja, kiipeilypuita, piiloja ynnä muuta. Sen kanssa voi leikkiä hauskoja vaanimis- ja metsästysleikkejä.
Sisäkissankin olisi hyvä päästä välillä ulos, mutta vain kytkettynä eli valjaissa tai pannassa ja taluttimessa. Kissa voi myös rakentaa oman ulkotarhan ja sisustaa sen mielikuvitusta käyttäen.


http://www.mmm.fi/el/julk/tavlemmikki.html