Kirjoita minulle suuria kirjaimia,
taivuta lusikoista,
kerää rannoilta kasapäin säkkiisi tarpeellisia,
sellaisia, joilla sanoa jotain kaunista,
sellaista, jota ihmisen, sinunkin,
ajatustesi sisällä huuhtoo aallot suolasäärisiä jalkoja,
sanoja,
tyhjiksi kuluneita kotiloita rapinalla.
Jätä minulle koukeroisia kirjaimia,
suoria viittauksia siihen että olet poiminut, ajatellut,
kulkenut ympäri saaren ja sukeltanut hiljaisuuteen,
ymmärtänyt, että kuljen kanssasi merien syvyyksiin.
Voit olla huoletta,
tunnen olevani purjelaivan keinunta,
sinä putoavan ankkurin ääni pastakastikkeessa.
Pidä minusta kiinni, olen irti,
syötti, kiikkerästi katetun päivällisen saaliina.
taivuta lusikoista,
kerää rannoilta kasapäin säkkiisi tarpeellisia,
sellaisia, joilla sanoa jotain kaunista,
sellaista, jota ihmisen, sinunkin,
ajatustesi sisällä huuhtoo aallot suolasäärisiä jalkoja,
sanoja,
tyhjiksi kuluneita kotiloita rapinalla.
Jätä minulle koukeroisia kirjaimia,
suoria viittauksia siihen että olet poiminut, ajatellut,
kulkenut ympäri saaren ja sukeltanut hiljaisuuteen,
ymmärtänyt, että kuljen kanssasi merien syvyyksiin.
Voit olla huoletta,
tunnen olevani purjelaivan keinunta,
sinä putoavan ankkurin ääni pastakastikkeessa.
Pidä minusta kiinni, olen irti,
syötti, kiikkerästi katetun päivällisen saaliina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
.. mielikuvan runosi herätti tällä kertaa, vaihdokki siis tässä sinulle.:)
Irti päästää pitääko
toisen antaa luisua
pitkin jäätä ohutta
kohti vettä avointa
miten pitää pinnalla
tahtoo toinen hukkua
paljon voimaa tarvitaan
takas jäälle kiskoa
unta taisin katsella
ei se ollut kaunista
herätessä pelotti
tuo visioni kauhea
mieleen heräs epäilys
josko unta ollut ei
minut laittoi aatteen
et ystäväni vesi vei
unta, totta, joskus on
vaikee saada erilleen
ja sitä varten ihmiset
on ihmisinä toisilleen
Mua on aina kiinnostanut runojen kirjoittamisessa juuri tuo että jotain "herää" päässä. En tiedä onko ajatukseni oikea, mutta pää on pullollaan kaikenlaisia tsydeemejä, jotka eivät erotu edes lampulla, mutta sitten jonkin aivan käsittämättömän ärsykkeen tavoittaessaan pullahtavat pintaan. Tämä on jotenkin eroottista, älyllistä ja emotionaalista samaan aikaan.
Muuten runoudessa ei ole mitään järkeä. Puuttuu jokin sielun tapainen räpätin pinnoista, jos tyttö on päikkäreillä ja imee peukkua.
Jännästi maustettu runo siinäkin mielessä, että aukenee varmaan jokaiselle eri tavalla. Viimeistä riviä erityisesti jäin pohtimaan...
Minussa runo herätti ajatusta siitä, että tulisi pyrkiä pois siitä, että eläisi elämää automaattiohjaus päällä. Näistä pyrkimyksistä huolimatta riski on suuri, että arki/todellisuus uhkaa hukuttaa kaiken kauniin alleen. Taistella voi (ja pitää) mutta ei se välttämättä auta.
tuossa kommentissasi kumisee luovuttamisen synkkä saundi. En oikein näe elämää sinun silmilläsi. Musta jokainen hetki on löytämisen riemunkauppaa ilman valuutan tai tavaran vaihtoa. Automatiikka ja erilaiset kokoelmat tuttuja ja tunnettuja toimintamalleja ovat käsittääkseni rakentuneet vain helpottamaan elämäämme. Siis arjen rutiinit ovat yksinkertaistettuja kaavoja kävellä pisteestä A pisteeseen B.
On rasittavaa ja melko vaativaa elää ilman näitä hyväksi havaittuja yksinkertaisuuksia, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi persoonallisuutemme perusta - siis minuus ja sinuus.
Minut hyvin kauas
Malediiveille laguuneille.
Snorklasin päivät pitkät ja
unohduin sen kauneuden edessä.
Tuliaisiks ostinki ison simpukan
siinä kuulen meren aaltojen laulua.
Flaika
merihenkisestä runostas Liisa kiittelee
Siis olenko tavannut sukeltajan?
OHO
mikä runo Flaika.
Että mä oon viehättyny tästä, tässä on niin
paljon sellasta jollaista haluaisin itse kirjoit-
taa, mutten taida :(
Erityisesti toi ' jätä minulle koukeroisia
kirjaimia ' ja jatko. Sanoisko että kolahti ja
kovvaa, mut onneks ei sattunu.
Kuules mamma! Mulle tuli ihan kuningataridea mieleen. Tää on sensaatio keskustelupalstojen yltiöromanttisessa jauhelihakastikkeessa. Oletko sä itse ajatellut koskaan, että olisi sallittua, näin sopimuksen tehneiden välillä, kiinnittää huomiota persiilleen menneisiin asioihin. Ikään kuin niin kuin mä kirjoittaisin leikisti runon:
"Kelluin silmiesi kimalteessa,
nimettömääni koronan auringon,
renkaan säteilevällä timantilla
juuttuvan, palavan, kiroten, ähkien, asetin."
Ja sitten mä niin kuin odottaisin, että joku tulee ja lyttää koko runon ja sanoo, että mitä hittoa tuo "äkiminen" tekee sun runossas.
Eix jee! Hei me tehdään diili. Me aletaan rakentaviksi kriitikoiksi :D