yritän välttää

Flaika

Kirjoita minulle suuria kirjaimia,
taivuta lusikoista,
kerää rannoilta kasapäin säkkiisi tarpeellisia,
sellaisia, joilla sanoa jotain kaunista,
sellaista, jota ihmisen, sinunkin,
ajatustesi sisällä huuhtoo aallot suolasäärisiä jalkoja,
sanoja,
tyhjiksi kuluneita kotiloita rapinalla.

Jätä minulle koukeroisia kirjaimia,
suoria viittauksia siihen että olet poiminut, ajatellut,
kulkenut ympäri saaren ja sukeltanut hiljaisuuteen,
ymmärtänyt, että kuljen kanssasi merien syvyyksiin.
Voit olla huoletta,
tunnen olevani purjelaivan keinunta,
sinä putoavan ankkurin ääni pastakastikkeessa.
Pidä minusta kiinni, olen irti,
syötti, kiikkerästi katetun päivällisen saaliina.

8

554

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Keltainen-toukokuu

      .. mielikuvan runosi herätti tällä kertaa, vaihdokki siis tässä sinulle.:)

      Irti päästää pitääko
      toisen antaa luisua
      pitkin jäätä ohutta
      kohti vettä avointa

      miten pitää pinnalla
      tahtoo toinen hukkua
      paljon voimaa tarvitaan
      takas jäälle kiskoa

      unta taisin katsella
      ei se ollut kaunista
      herätessä pelotti
      tuo visioni kauhea

      mieleen heräs epäilys
      josko unta ollut ei
      minut laittoi aatteen
      et ystäväni vesi vei

      unta, totta, joskus on
      vaikee saada erilleen
      ja sitä varten ihmiset
      on ihmisinä toisilleen

      • Flaika

        Mua on aina kiinnostanut runojen kirjoittamisessa juuri tuo että jotain "herää" päässä. En tiedä onko ajatukseni oikea, mutta pää on pullollaan kaikenlaisia tsydeemejä, jotka eivät erotu edes lampulla, mutta sitten jonkin aivan käsittämättömän ärsykkeen tavoittaessaan pullahtavat pintaan. Tämä on jotenkin eroottista, älyllistä ja emotionaalista samaan aikaan.

        Muuten runoudessa ei ole mitään järkeä. Puuttuu jokin sielun tapainen räpätin pinnoista, jos tyttö on päikkäreillä ja imee peukkua.


    • Miekko

      Jännästi maustettu runo siinäkin mielessä, että aukenee varmaan jokaiselle eri tavalla. Viimeistä riviä erityisesti jäin pohtimaan...

      Minussa runo herätti ajatusta siitä, että tulisi pyrkiä pois siitä, että eläisi elämää automaattiohjaus päällä. Näistä pyrkimyksistä huolimatta riski on suuri, että arki/todellisuus uhkaa hukuttaa kaiken kauniin alleen. Taistella voi (ja pitää) mutta ei se välttämättä auta.

      • Flaika

        tuossa kommentissasi kumisee luovuttamisen synkkä saundi. En oikein näe elämää sinun silmilläsi. Musta jokainen hetki on löytämisen riemunkauppaa ilman valuutan tai tavaran vaihtoa. Automatiikka ja erilaiset kokoelmat tuttuja ja tunnettuja toimintamalleja ovat käsittääkseni rakentuneet vain helpottamaan elämäämme. Siis arjen rutiinit ovat yksinkertaistettuja kaavoja kävellä pisteestä A pisteeseen B.

        On rasittavaa ja melko vaativaa elää ilman näitä hyväksi havaittuja yksinkertaisuuksia, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi persoonallisuutemme perusta - siis minuus ja sinuus.


    • Minut hyvin kauas
      Malediiveille laguuneille.
      Snorklasin päivät pitkät ja
      unohduin sen kauneuden edessä.

      Tuliaisiks ostinki ison simpukan
      siinä kuulen meren aaltojen laulua.

      Flaika
      merihenkisestä runostas Liisa kiittelee

      • Flaika

        Siis olenko tavannut sukeltajan?

        OHO


    • lindalinda1

      mikä runo Flaika.

      Että mä oon viehättyny tästä, tässä on niin
      paljon sellasta jollaista haluaisin itse kirjoit-
      taa, mutten taida :(

      Erityisesti toi ' jätä minulle koukeroisia
      kirjaimia ' ja jatko. Sanoisko että kolahti ja
      kovvaa, mut onneks ei sattunu.

      • Flaika

        Kuules mamma! Mulle tuli ihan kuningataridea mieleen. Tää on sensaatio keskustelupalstojen yltiöromanttisessa jauhelihakastikkeessa. Oletko sä itse ajatellut koskaan, että olisi sallittua, näin sopimuksen tehneiden välillä, kiinnittää huomiota persiilleen menneisiin asioihin. Ikään kuin niin kuin mä kirjoittaisin leikisti runon:

        "Kelluin silmiesi kimalteessa,
        nimettömääni koronan auringon,
        renkaan säteilevällä timantilla
        juuttuvan, palavan, kiroten, ähkien, asetin."

        Ja sitten mä niin kuin odottaisin, että joku tulee ja lyttää koko runon ja sanoo, että mitä hittoa tuo "äkiminen" tekee sun runossas.

        Eix jee! Hei me tehdään diili. Me aletaan rakentaviksi kriitikoiksi :D


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3045
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      25
      2123
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      67
      1709
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1577
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1307
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1301
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1216
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1170
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1127
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      62
      1021
    Aihe