ihanasta tyttöystävästä

Ongelma on vain, että näistä asioista ei voi keskustella. Jos yritän, niin vaimo syyttää riidan haastamisesta.
Olen useasti yrittänyt, ja ihan asiallisesti, mutta olen aina silloin haastamassa riitaa.
Keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Katkeruus kasvaa koko ajan, mutta lasten vuoksi on kait pakko yrittää....

vastauksesta kirjoitti:

Ongelma on vain, että näistä asioista ei voi keskustella. Jos yritän, niin vaimo syyttää riidan haastamisesta.
Olen useasti yrittänyt, ja ihan asiallisesti, mutta olen aina silloin haastamassa riitaa.
Keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Katkeruus kasvaa koko ajan, mutta lasten vuoksi on kait pakko yrittää....

Lue lisää

ja kavereiden tapaamisen? Voisitko esim. pari vikkoa kokeilla olla vaimosi toivomalla tavalla ja katsoa onko vaimo sitten tyytyväinen. Voi nimittäin olla että riittäisi että vain vähennät harrastuksia/ kavereiden tapaamista ainakin tiettyinä aikoina tai sitten voi olla että vaimosi purkaa jotakin muuta tyytymättömyyttä kyseiseen asiaan tai hän ei osaa stressin alla olla riittävän epäitsekäs.

vastauksesta kirjoitti:

Ongelma on vain, että näistä asioista ei voi keskustella. Jos yritän, niin vaimo syyttää riidan haastamisesta.
Olen useasti yrittänyt, ja ihan asiallisesti, mutta olen aina silloin haastamassa riitaa.
Keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Katkeruus kasvaa koko ajan, mutta lasten vuoksi on kait pakko yrittää....

Lue lisää

outo mielipide että lasten vuoksi on yritettävä. Onko muka lapsille jollain tapaa eduksi että kun isä ja äiti keskustelee(tappelee)niin lasten pitää mennä huoneeseensa ja pistää stereot täysille ettei kuulisi vanhempien huutamista? Tai kavereiden kanssa tullessa pitää selittää että isä ja äiti keskustelee; ai, keskusteleeko teidän vanhemmat puheäänellä? Ja seuraavaksi ihmetellään että mukulat notkuu kaupungilla. Mahtavaa!! Paskapuhetta!! Jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään niin edes toisen luulisi olevan sen verran aikuinen että pystyy tekemään päätöksen. Vaikka vanhemmat eroaa, se ei merkitse että lapsista tulisi sen vuoksi ongelmanuoria.

unbelievable kirjoitti:

outo mielipide että lasten vuoksi on yritettävä. Onko muka lapsille jollain tapaa eduksi että kun isä ja äiti keskustelee(tappelee)niin lasten pitää mennä huoneeseensa ja pistää stereot täysille ettei kuulisi vanhempien huutamista? Tai kavereiden kanssa tullessa pitää selittää että isä ja äiti keskustelee; ai, keskusteleeko teidän vanhemmat puheäänellä? Ja seuraavaksi ihmetellään että mukulat notkuu kaupungilla. Mahtavaa!! Paskapuhetta!! Jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään niin edes toisen luulisi olevan sen verran aikuinen että pystyy tekemään päätöksen. Vaikka vanhemmat eroaa, se ei merkitse että lapsista tulisi sen vuoksi ongelmanuoria.

Lue lisää

Ei ole lasten hyvä myöskään jatkuvassa tappelussa elää. Erossa on se vaara, että lapsi jää hänelle. Oikein on näin uhannut, kun asia kerran tuli puheeksi. Eikä omaisuuden osittaminenkaan ole kovin helppo asia.

Sinänsä kaverit eivät ole ongelma, sillä on hyvin harvinaista, että varsinkin vanhemman lapsen kaverit saisivat meille tulla. Vaimo kun ei halua heitä kotiinsa!!!
Minä olen sanonut, että ilman muuta ja välillä puhumalla olen onnistunut saamaan hänet ymmärtämään, kuinka tärkeää kavereiden pääseminen kotiin on.
Hän ei sitä ymmärrä; milloin mikäkin tekosyy:
"liian väsynyt, liian sottaista, on ruokailu...."

vastauksesta kirjoitti:

Ongelma on vain, että näistä asioista ei voi keskustella. Jos yritän, niin vaimo syyttää riidan haastamisesta.
Olen useasti yrittänyt, ja ihan asiallisesti, mutta olen aina silloin haastamassa riitaa.
Keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Katkeruus kasvaa koko ajan, mutta lasten vuoksi on kait pakko yrittää....

Lue lisää

Olen itse kokenut vähän samanlaisen jutun.Me olimme jo vanhempia ja lapsia ei ollut onneksi enää tarkoitus hankkia,molemmilla oli jo aikuiset lapset.
Seurusteluaikakin oli jo on/off,mutta tyhmyyttämme (kai tunteitakin jonkin verran oli) ostimme talon ja muutimme yhteen.
Kun kauppakirjat oli allekirjoitettu,miehestä tuli täysin tyranni. Myöhäistä oli siinä vaiheessa alkaa perumaan,nyt ajatellen olisi kuitenkin pitänyt niin tehdä.Käytännön tuomista ongelmista huolimatta.
Yhteenmuuton jälkeen: en olisi saanut tavata omia kavereita,en harrastaa (lenkkeilyä pääasiassa),en katsoa TV:stä haluamiani ohjelmia,en tavata omaa lapsenlastani muulloin kuin hänen antamansa aikataulun mukaan (olin 3-vuorotöissä eli työ rajoitti tapaamisia muutenkin).Mies itse oli sairaseläkkeellä,mutta täysin kykeneväinen esim.kotitöihin.Siitä huolimatta vaati (karjumalla) esim.ruokaa heti,kun tulin töistä. Sukulaisteni edessä oli mielinkielin,mutta takanapäin haukkui.Ym.ym.ym.
Vuoden kestin.Onneksi tajusin lähteä.Lähtöä en kadu vaan sitä,että tyhmyyksissäni muutin saman katon alle. Touhu oli sairasta!
En luopunut minuudestani toisen sairaalloisen käytöksen vuoksi.Kenenkään ei tarvitse mennä siihen lankaan sillä vaatimukset toisen taholta ei lopu vaan mitä enemmän mukaudut sitä enemmän vaatimuksia satelee.

Voimia sinulle. Tärkein tehtäväsi on olla lapsillesi jaksava ja huolehtiva isä,erossa tai yhdessä lasten äidin kanssa.

ei ole kotiäiti, töissä käy ( ja päivittäin motkottaa, kuinka kamalaa siellä on kaikki )
vanhempi lapsista nyt ekalla....Pienempi on sitten pienempi.

mulla on sellanen tunne

voisi auttaa kirjoitti:

mulla on sellanen tunne

Narsistin kanssa terapiakaan ei auta.Psykologi sanoi erillisten ja yhteisten terapiakertojen jälkeen:MITEN SINÄ OLET SELVINNYT 21 VUOTTA TÄSSÄ LIITOSSA!!!

vastauksesta kirjoitti:

Ongelma on vain, että näistä asioista ei voi keskustella. Jos yritän, niin vaimo syyttää riidan haastamisesta.
Olen useasti yrittänyt, ja ihan asiallisesti, mutta olen aina silloin haastamassa riitaa.
Keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Katkeruus kasvaa koko ajan, mutta lasten vuoksi on kait pakko yrittää....

Lue lisää

ja ehkä neuvoja, miten toimisit. Ulkopuolinen näkee asioita ehkä selvemmin, ja viranhaltija on parempi kuin kukaan muu lähellä oleva. Mene keskustelemaan.
Yksi tuttuni teki näin, ja asiat hieman paranivat.

Minun periaatteeni on, että teillä molemmilla tulisi olla vapaus, mutta myöskin vastuu yhteisestä perheestä. Toisen ei saisi komentaa eikä alistaa toista. Yhdessä eteenpäin katse samaan suuntaan olisi mottona.

Nyt onnellinen kirjoitti:

Narsistin kanssa terapiakaan ei auta.Psykologi sanoi erillisten ja yhteisten terapiakertojen jälkeen:MITEN SINÄ OLET SELVINNYT 21 VUOTTA TÄSSÄ LIITOSSA!!!

Kokemuksen syvällä siperian katkuisella rintaäänellä voisin suositella tekemään tilanteelle jotain. Tolla menolla ei tule kovin onnellisia lapsia ;(

Ihan alkuun voisit koota ittes. Iltalukemisena voisit tutkia www.narsistientuki.info sivustoa. Itket ja luet tota monta iltaa/yötä...

Sinulle jäi muuten tässä pelissä vastuu, että lapsistasi kasvaa tasapainoisia ja onnnellisia aikuisia. Voimos ei siihen pysty. Isiä tarvitaan taas ;)

tuunari_mikko kirjoitti:

Kokemuksen syvällä siperian katkuisella rintaäänellä voisin suositella tekemään tilanteelle jotain. Tolla menolla ei tule kovin onnellisia lapsia ;(

Ihan alkuun voisit koota ittes. Iltalukemisena voisit tutkia www.narsistientuki.info sivustoa. Itket ja luet tota monta iltaa/yötä...

Sinulle jäi muuten tässä pelissä vastuu, että lapsistasi kasvaa tasapainoisia ja onnnellisia aikuisia. Voimos ei siihen pysty. Isiä tarvitaan taas ;)

Lue lisää

sivuilla kävin eilen, ja oli tosi masentavaa.
Lapsista olen jo aiemmin ottanut vastuuta, koska olen nähnyt, mitä se äidin suhtautuminen on. Siksi olen siis myös pysynyt liitossa.
Koska riski, että lapset jäisivät äidille on olemassa. Niinkuin noista narsisteista sanotaan.... osaavat olla aina tilanteissa tilanteen mukaisesti ja verbaalisesti lahjakkaita.
Parempi varmaan katsoa ja antaa lasten kasvaa, turvaten kuitenkin heidän kasvunsa.

kiitos.... kirjoitti:

sivuilla kävin eilen, ja oli tosi masentavaa.
Lapsista olen jo aiemmin ottanut vastuuta, koska olen nähnyt, mitä se äidin suhtautuminen on. Siksi olen siis myös pysynyt liitossa.
Koska riski, että lapset jäisivät äidille on olemassa. Niinkuin noista narsisteista sanotaan.... osaavat olla aina tilanteissa tilanteen mukaisesti ja verbaalisesti lahjakkaita.
Parempi varmaan katsoa ja antaa lasten kasvaa, turvaten kuitenkin heidän kasvunsa.

Lue lisää

Lyä sitä kaulimella.

Eroa vaan. Kuulostaa niin tutulle tuollainen. Itsellä oli samanlainen juttu, vaan ilman lapsia tosin. Aikaa kun kului, niin tilanne vaan paheni. Lopuksi oli niin tukalaa, että ei auttanut muu kuin ero. En saanut nähdä kavereita, saatikka pitää yhteyttä niihin. Piti lopettaa harrastukset. Urheilu oli minullakin harrastuksena, jota olin pienestä asti harrastanut. Joten vaikeaa oli. Mutta teillä kun on lapset, niin se on pahempi, mut ei se loputon riitelykään ole hyvästä, jos lapset koko ajan sitä näkee/kuulee. Ja se ei todellakaan ole hyvä juttu jos lapsella ei saa käydä kavereita!

vastauksesta kirjoitti:

Ongelma on vain, että näistä asioista ei voi keskustella. Jos yritän, niin vaimo syyttää riidan haastamisesta.
Olen useasti yrittänyt, ja ihan asiallisesti, mutta olen aina silloin haastamassa riitaa.
Keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Katkeruus kasvaa koko ajan, mutta lasten vuoksi on kait pakko yrittää....

Lue lisää

harrastuksia ja jos tykkäät liikunnasta niin jos sen lopettaa niin terveys ja hyvä kunto rapistuu ja teet vaimollesi selväksi että näitä minä harrastan ja se siitä eikä vaimosi voi sinua määräillä että harrastatko sinä jotain vai et. Ei tässä aisassa ole mitään keskusteltavaa vaan ilmoitat vain vaimollesi milloin menet harrastuksiin ja pitää olla myös omaa elämää vaikka naimisissa onkin ja hyvä konsti on että alat määräillä vaimoasi samalla lailla kieltää häneltä jokin asia mikä on hänelle tärkeää.

niin helppoa. Tätäkin on yritetty. Opin vaimostani vasta liiton kuluessa, että hänellä ei ole "omia menoja". Hänellä ei oikeastaan taida olla todellisia ystäviäkään, ja kaikki minun ystäväni tuntuvat olevan jotenkin uhka hänelle.
En voi esim. kutsua ystäviäni yhteiseen kotiin, sillä se on "hänenkin" koti. Ja hän ei halua ketään sinne.
Itse olin jo ennen avioliittoa aktiivinen harrastaja.
Vastuuta lapsista otan ilman muuta ja olen ottanut, ja tulen aina ottamaan.

olisikin kirjoitti:

niin helppoa. Tätäkin on yritetty. Opin vaimostani vasta liiton kuluessa, että hänellä ei ole "omia menoja". Hänellä ei oikeastaan taida olla todellisia ystäviäkään, ja kaikki minun ystäväni tuntuvat olevan jotenkin uhka hänelle.
En voi esim. kutsua ystäviäni yhteiseen kotiin, sillä se on "hänenkin" koti. Ja hän ei halua ketään sinne.
Itse olin jo ennen avioliittoa aktiivinen harrastaja.
Vastuuta lapsista otan ilman muuta ja olen ottanut, ja tulen aina ottamaan.

Lue lisää

Kuulostaa avioliitoltani narsistin kanssa.Kontrollia,syyllistämistä,lasten kavereiden tulemisen kieltämistä,harrastusteni sabotointia,ainaista läheisteni haukkumista...

olisikin kirjoitti:

niin helppoa. Tätäkin on yritetty. Opin vaimostani vasta liiton kuluessa, että hänellä ei ole "omia menoja". Hänellä ei oikeastaan taida olla todellisia ystäviäkään, ja kaikki minun ystäväni tuntuvat olevan jotenkin uhka hänelle.
En voi esim. kutsua ystäviäni yhteiseen kotiin, sillä se on "hänenkin" koti. Ja hän ei halua ketään sinne.
Itse olin jo ennen avioliittoa aktiivinen harrastaja.
Vastuuta lapsista otan ilman muuta ja olen ottanut, ja tulen aina ottamaan.

Lue lisää

Kysyppä vaimoltasi miksi hänellä ei ole ystäviä tai kavereitä ka miksi. Kysyt myös miten hänen vanhempansa ovat suhtautuneet hänen kavereihinsa lapsena koska hänellä voi olaa jokin traumaattinen kokemus lapsuudessa. Kun vaimollasi ei ole harrastuksi niin hän ei voi rajoittaa sinun harrastuksia ja menoja. Kyllä muutaman kerran vuodessa pitää voida käyd kavereitten kanssa kaljalla eikä se avioliitto siihen kaadu. Sanot vaimollesi että hän ei voi noin paljon rajoittaa sinun menojasi. Ei sitä kokoajan vapaa-aikana voi olla vaimon ja lasten kanssa. Ehdotappa vaimollesi että lapsiakun pitää viedä harrastuksiin ja sellaisiin missa voi vanhempi tai vanhemmat olla mukana.

olitteko kovin nuoria kun menitte naimisiin ja saitte lapset?? jos vaimosi elää vain lapsilleen ja tuntee olonsa "vain äidiksi" eikä myös naiseksi.. jos hänellä ei ole omia menoja tai harrastuksia, voi hän alitajuisesti tuntea niin, ettet sinäkään niitä ansaitse. Hänellä voi myös olla tunne, että on liian nuorena tehnyt lapset ja oma nuoruus mennyt siinä.. arvailuja vain mutta minulla on kokemusta tällaisista asioista, sekä itseni kohdalla että vanhempieni.. kehu vaimoasi silloin kun muitakin ihmisiä on läsnä, hän huomaa että hänen työpanostaan arvostetaan, tarjoudu hoitamaan lapsia viikonlopun jotta hän pääsee käymään jossain tms. joskus kun toinen käyttäytyy huonosti ja loukkaavasti, voi oma päinvastainen käytös muuttaa sitä, kannattaa kokeilla

Make60 kirjoitti:

Kysyppä vaimoltasi miksi hänellä ei ole ystäviä tai kavereitä ka miksi. Kysyt myös miten hänen vanhempansa ovat suhtautuneet hänen kavereihinsa lapsena koska hänellä voi olaa jokin traumaattinen kokemus lapsuudessa. Kun vaimollasi ei ole harrastuksi niin hän ei voi rajoittaa sinun harrastuksia ja menoja. Kyllä muutaman kerran vuodessa pitää voida käyd kavereitten kanssa kaljalla eikä se avioliitto siihen kaadu. Sanot vaimollesi että hän ei voi noin paljon rajoittaa sinun menojasi. Ei sitä kokoajan vapaa-aikana voi olla vaimon ja lasten kanssa. Ehdotappa vaimollesi että lapsiakun pitää viedä harrastuksiin ja sellaisiin missa voi vanhempi tai vanhemmat olla mukana.

Lue lisää

vaimoski välillä tuulettuun ,jos sit vasta sie,naiset edellä .

päästähän kirjoitti:

vaimoski välillä tuulettuun ,jos sit vasta sie,naiset edellä .

ole kysy. Olen oiekin yrittämällä yrittänyt, että hän menisi viettäämään iltaa kavereitten kanssa ( mutta kun hänellä ei ole niitä ) ja yrittänyt, että harrastaisi ( ei hän halua )..

Olen sanonut, että mene ihmeessä, aina kun vain jokin hänen juttunsa tulee.. ( mutta kun ei )

olisikin kirjoitti:

niin helppoa. Tätäkin on yritetty. Opin vaimostani vasta liiton kuluessa, että hänellä ei ole "omia menoja". Hänellä ei oikeastaan taida olla todellisia ystäviäkään, ja kaikki minun ystäväni tuntuvat olevan jotenkin uhka hänelle.
En voi esim. kutsua ystäviäni yhteiseen kotiin, sillä se on "hänenkin" koti. Ja hän ei halua ketään sinne.
Itse olin jo ennen avioliittoa aktiivinen harrastaja.
Vastuuta lapsista otan ilman muuta ja olen ottanut, ja tulen aina ottamaan.

Lue lisää

Löysin aikanaan todella huumorintajuisen ja mukavan kauniin naisen. Mentiin yhteen asumaan hänellä oli kaksi lasta tyttö 8v poika 11 v. Kaikki sujui hyvin noin puoli vuotta sen jälkeen alkoi niinsanottu ystävien karkoitus kuulusteleminen etten vain tapaile entisiä tyttöystäviäni jotka kaikki olivat tahoillaan naimisissa. Aika pian aloin päätellä, että taidan olla pelkästään kylässä tässä yhteisessä kodissamme. Hän löysi entisestä miehestään kaikki mahdolliset virheet, mutta oli itse täydellinen. Jonkin ajan kuluttua naisesta alkoi paljastua omistushalu. Minun olisi pitänyt istua kotona kehumassa häntä ja hänen jatkuvaa siivoamistaan. Kun en suostunut näin menettelemään alkoi oikutteleminen. ja lapsellinen mykkäkoulu. Puhumattomuus saattoi kestää jopa pari viikkoa. Sukupuolielämämme alkoi tympimään sen jälkeen kun tajusin miksi koko ajan pitäisi olla sängyssä, sen takia etten vaan jaksaisi pettää häntä kaikki muut naiset olivat näet H....a. Hän itse oli työteliäs ja esimerkillinen. Hän yritti saada minun ja lähisukulaisteni välit täysin poikki soittelemalla ja mustamaalaamalla minua milloin mitenkin. Huomasin kyllä ettei tämä ole normaalia perhe elämää, mutta eräs sukulaismies sanoi, että käyppäs narsistien uhrit sivuilla. Kävin lukemassa keskustelu palstaa jolloin silmäni aukesivat lopullisesti. Nyt olen asunut neljä vuotta yksin, tämä nainen yritti ehdotella, että jos vielä joskus muuttettais yhteen, kun sanoin ettei tule kauppoja hän lupasi hoitaa asiat niin ettei minulla olisi sadan kilometrin säteellä yhtään ystävää. Onneksi läheiseni hänet tuntevat ja muista ei ole väliä. Enpä olisi arvannut mikä rauha vapaus sisältyy yksin asumiseen. Nyt nautin.

jo tuohon ylempään vastasinkin. Olen oikein tyrkyttämällä tyrkyttänyt, että vaimoni menisi ystäviensä kanssa tai harrastuksiinsa, mutta ei.
Kaikki mitä hän tekee, hän tarvitseen minua. Ja tuo riippuvuus tuntuu jo aika taakalta.
Ja minä en kuitenkaan saisi mennä yksin, koska ei hänkään mene. Siis aika paradoksaalinen tilanne.
"tuntea halutuksi". Tuo on ihan totta. Olen sitäkin yrittänyt ja toiminut sen mukaisesti, mutta siinä ollaan sitten hetken tyytyväisiä, mutta se loppuukin siihen.
Kauhukseni olen itsessäni huomannut sen, että olen kadottanut sen alkuaikojen intohimon kaiketi kasvavaan katkeruuteen.
Eron mahdollisuuksia olen tietenkin punninnut useaan otteeseen jo, mutta kuitenkin sitä toivoisi asioiden parantumista ja korjaantumista. Ja lapsille se vaihtoehto tuntuisi liian kovalta.

kuten kirjoitti:

jo tuohon ylempään vastasinkin. Olen oikein tyrkyttämällä tyrkyttänyt, että vaimoni menisi ystäviensä kanssa tai harrastuksiinsa, mutta ei.
Kaikki mitä hän tekee, hän tarvitseen minua. Ja tuo riippuvuus tuntuu jo aika taakalta.
Ja minä en kuitenkaan saisi mennä yksin, koska ei hänkään mene. Siis aika paradoksaalinen tilanne.
"tuntea halutuksi". Tuo on ihan totta. Olen sitäkin yrittänyt ja toiminut sen mukaisesti, mutta siinä ollaan sitten hetken tyytyväisiä, mutta se loppuukin siihen.
Kauhukseni olen itsessäni huomannut sen, että olen kadottanut sen alkuaikojen intohimon kaiketi kasvavaan katkeruuteen.
Eron mahdollisuuksia olen tietenkin punninnut useaan otteeseen jo, mutta kuitenkin sitä toivoisi asioiden parantumista ja korjaantumista. Ja lapsille se vaihtoehto tuntuisi liian kovalta.

Lue lisää

Oliko hänellä harrastuksia, ystäviä ennen naimisiin menoanne? Jos ei niin "keikuta venettä", älä anna hänen ripustautua sinuun. Käykää sitten vaikka yhdessä kuntoilemassa, lenkillä tai tanssimassa, mutta pidä harrastuksistasi kiinni ja omasta ajastasi.

Katso millainen kotielämä hänellä lapsuudenkodissa on ollut? Miten siellä appi ja anoppi elävät kohtelevat toisiaan? Nämä asiat tarttuvat meihin kuin tauti vaatteisiin: toimintamallit ja ajatukset!

Jotta niille asioille voidaan tehdä jotain ne pitää "huomata", tiedostaa. Me emme yleensä edes ajattele miten elämme ja toimimme, saati kykenisimme niistä asioista puhumaan! Kyllä sinä saat avioliitosi toimimaan ja sen entisen hurmaavan naisen esiin, mutta työtä ja vaivaa se vaatii. Jos vaimosi ei kykene/osaa/pysty asioista puhumaan niin sinä pystyt! Sinä voit mennä perheneuvolaan, terapiaan, ottaa asioista selvää ja siitä mitä ja miten voit tilannettanne muuttaa? Käytä voimavarasi myönteisten hyvien asioiden huomaamiseen niin itsesi kuin vaimosikin kohdalla, se lisää hyvänolon tyytväisyyden tunnetta, katkeruuden ja pettymyksen sijaan! Onni ei tule etsien vaan eläen, minkä teen itselleni, teen toiselle.

kkkkiiiiiiii kirjoitti:

Oliko hänellä harrastuksia, ystäviä ennen naimisiin menoanne? Jos ei niin "keikuta venettä", älä anna hänen ripustautua sinuun. Käykää sitten vaikka yhdessä kuntoilemassa, lenkillä tai tanssimassa, mutta pidä harrastuksistasi kiinni ja omasta ajastasi.

Katso millainen kotielämä hänellä lapsuudenkodissa on ollut? Miten siellä appi ja anoppi elävät kohtelevat toisiaan? Nämä asiat tarttuvat meihin kuin tauti vaatteisiin: toimintamallit ja ajatukset!

Jotta niille asioille voidaan tehdä jotain ne pitää "huomata", tiedostaa. Me emme yleensä edes ajattele miten elämme ja toimimme, saati kykenisimme niistä asioista puhumaan! Kyllä sinä saat avioliitosi toimimaan ja sen entisen hurmaavan naisen esiin, mutta työtä ja vaivaa se vaatii. Jos vaimosi ei kykene/osaa/pysty asioista puhumaan niin sinä pystyt! Sinä voit mennä perheneuvolaan, terapiaan, ottaa asioista selvää ja siitä mitä ja miten voit tilannettanne muuttaa? Käytä voimavarasi myönteisten hyvien asioiden huomaamiseen niin itsesi kuin vaimosikin kohdalla, se lisää hyvänolon tyytväisyyden tunnetta, katkeruuden ja pettymyksen sijaan! Onni ei tule etsien vaan eläen, minkä teen itselleni, teen toiselle.

Lue lisää

hänellä harrastuksia. Jossain vaiheessa tuli ikäänkuin mukaan minun harrastukseeni, siten häneen tutustuinkin ja näin kuvittelin hänen olevan kiinnostunut samoista asioista.

Lapsuuden kodistaan hän on kertonut, että ankeaa on ollut. Minulle appivanhemmat ovat kyllä olleet hyvinkin mukavia.

Yhteisistä harrastuksista ei oikein nykyään tule mitään, kun hän tyrmää aina kaiken mitä ehdotan.

Viestisi pitäisi laittaa johonkin mistä se tavottaisi mahdollisemman monta äitiä ja isää. Olisiko Neuvola oikea paikka. Ottakaa opiksi pieniä lapsia omaavat perheet.Meillä ei moista ongelmaa ollut. Mies sekä minä pidimme liikunnasta.Kun lapset olivat pieniä hän penkkiurheili ja kun lapset kävelemään oppivat vei liikuntaharrastuksiin. Mieheni harrastus muuttui siten ,että vaikka hän ei itse harrastanut hän sai olla urheilun parissa kannustamassa lapsia. Koskaan hän ei ole asiasta valittanut. Aikansa kutakin, lapset ovat pieniä hetken, malttakaa hieman, aikaa tulee löytymään teillekkin.

kirjoitus. Näihin enää aniharvoin törmää täällä suoli24:ssä.

Onnittelut, että olet jaksanut tehdä oikean valinnan.
Tuo ero varmasti on helvetillinen prosessi.
Siksi olen yrittänyt vielä jaksaa. Vaimon käytös muistuttaa paljon juuri tuota. Huuto/itku viimeisenä aseenaan, kun yritän tehdä jotain "omaa".
Joskus olen sanonut, että en jaksa tällaista elämää. Ja tuonut asiallisesti esille eron mahdollisuuden, jos kerran emme pysty yhdessä elämään. Hän ei sitä halua. Ilmoittaa vain, että hän kyllä pitää sitten huolen siitä, että lapset ovat hänellä ja minä saan ehkä tapaamisoikeuden.
Uhkailee siis ja käyttää aseenaan lapsia.
En kuitenkaan halua sitä prosessia aloittaa.

Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.

Riski siitä, että jos eroaisimme ja lapset jäisivätkin äidilleen on myös liian suuri.
Roolikseni kun on tullut toimia myös jonkinlaisena filtterinä näille raivon puuskille.

tutulta kuulostaakaan kirjoitti:

Onnittelut, että olet jaksanut tehdä oikean valinnan.
Tuo ero varmasti on helvetillinen prosessi.
Siksi olen yrittänyt vielä jaksaa. Vaimon käytös muistuttaa paljon juuri tuota. Huuto/itku viimeisenä aseenaan, kun yritän tehdä jotain "omaa".
Joskus olen sanonut, että en jaksa tällaista elämää. Ja tuonut asiallisesti esille eron mahdollisuuden, jos kerran emme pysty yhdessä elämään. Hän ei sitä halua. Ilmoittaa vain, että hän kyllä pitää sitten huolen siitä, että lapset ovat hänellä ja minä saan ehkä tapaamisoikeuden.
Uhkailee siis ja käyttää aseenaan lapsia.
En kuitenkaan halua sitä prosessia aloittaa.

Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.

Riski siitä, että jos eroaisimme ja lapset jäisivätkin äidilleen on myös liian suuri.
Roolikseni kun on tullut toimia myös jonkinlaisena filtterinä näille raivon puuskille.

Lue lisää

Vaimosi saattaa olla uupunut ja masentunut. Tällaisessa tilanteessa sitä omaa tekemistä ei keksi eikä halua, vaikka aikaa siihen annettaisiinkin. Mutta uupumuksesta ja masennuksestakin voi toipua. Ihan itsekseenkin läheisten tuella tai sitten ammattiauttajan avulla.

Mitä jos sopisitte vaimon kanssa viikoittaisesta omasta ajasta, jonka kumpikin käyttää kuten haluaa.
Mutta vielä tärkeämpää olisi, että teette asioita YHDESSÄ. Jos siis todella haluat liittoa jatkaa (minusta kyllä viesteissä on jo vähän luovuttamisen makua). Lasten nukkumaan menon jälkeen teette jotain yhdessä - katsotte leffaa, pelaatte lautapeliä, istutte vain sylikkäin. Ja kun lapsenvahdin saa, menette yhdessä harrastamaan jotain tai vaikka leffaan.

hivreä vaimo itsekin kirjoitti:

Vaimosi saattaa olla uupunut ja masentunut. Tällaisessa tilanteessa sitä omaa tekemistä ei keksi eikä halua, vaikka aikaa siihen annettaisiinkin. Mutta uupumuksesta ja masennuksestakin voi toipua. Ihan itsekseenkin läheisten tuella tai sitten ammattiauttajan avulla.

Mitä jos sopisitte vaimon kanssa viikoittaisesta omasta ajasta, jonka kumpikin käyttää kuten haluaa.
Mutta vielä tärkeämpää olisi, että teette asioita YHDESSÄ. Jos siis todella haluat liittoa jatkaa (minusta kyllä viesteissä on jo vähän luovuttamisen makua). Lasten nukkumaan menon jälkeen teette jotain yhdessä - katsotte leffaa, pelaatte lautapeliä, istutte vain sylikkäin. Ja kun lapsenvahdin saa, menette yhdessä harrastamaan jotain tai vaikka leffaan.

Lue lisää

Ainakin omalla kohdallani ex-vaimolle oli turha edes yrittää ehdottaa mitään. Yritin ehdottaa useamman kerran ja niistäkin asioista hän pimahti täysin.

Siis mikään elokuva, kylpylä, teatteri jne. ei kelvannut vaikka lupasin hommata lastenhoitajan siksi aikaa.

Masennusta tai muuta, varmasti. Ei ihminen normaalisti käyttäydy noin. Mutta minkäs teet kun toinen ei halua mitään eikä mikään sovi.
Siinä vaiheessa tiputaan sitten niin pohjalle ettei vaihtoehtoja enää ole.

Jotenkin vertaisin tuollaista elämää samankaltaiseksi kuin alkoholistin kanssa elämistä. Ehkä tuollainen vertaus auttaa ymmärtämään miten pahaksi tilanne on mennyt.

hivreä vaimo itsekin kirjoitti:

Vaimosi saattaa olla uupunut ja masentunut. Tällaisessa tilanteessa sitä omaa tekemistä ei keksi eikä halua, vaikka aikaa siihen annettaisiinkin. Mutta uupumuksesta ja masennuksestakin voi toipua. Ihan itsekseenkin läheisten tuella tai sitten ammattiauttajan avulla.

Mitä jos sopisitte vaimon kanssa viikoittaisesta omasta ajasta, jonka kumpikin käyttää kuten haluaa.
Mutta vielä tärkeämpää olisi, että teette asioita YHDESSÄ. Jos siis todella haluat liittoa jatkaa (minusta kyllä viesteissä on jo vähän luovuttamisen makua). Lasten nukkumaan menon jälkeen teette jotain yhdessä - katsotte leffaa, pelaatte lautapeliä, istutte vain sylikkäin. Ja kun lapsenvahdin saa, menette yhdessä harrastamaan jotain tai vaikka leffaan.

Lue lisää

Oma aika vain ei sopinut hänelle. Hänellä kun ei taida oikein olla niitä omia menoja, ja jos on, hän haluaa minut mukaan.

Varmaankin hän on uupunut ja masentunut. Ja kait sitten senkin vuoksi yritän olla häntä tukemassa, mutta siitä vain seuraa se, että tuntuu, että omat voimavarat ei riitä.
Tarvitsisin myös omaa hengähdystaukoa....
... auta armias, jos jään kiinni, että loikoilen vaikkapa sahvalla!!!
kommentti kuuluu:
- " Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin maata"
Ja nalkutusta jatkuu niin kauan kuin siinä olen.
Olen yrittänyt hänellekin suositella, että ota välillä ihan rennosti, mutta kun ei,

vielä... kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani ex-vaimolle oli turha edes yrittää ehdottaa mitään. Yritin ehdottaa useamman kerran ja niistäkin asioista hän pimahti täysin.

Siis mikään elokuva, kylpylä, teatteri jne. ei kelvannut vaikka lupasin hommata lastenhoitajan siksi aikaa.

Masennusta tai muuta, varmasti. Ei ihminen normaalisti käyttäydy noin. Mutta minkäs teet kun toinen ei halua mitään eikä mikään sovi.
Siinä vaiheessa tiputaan sitten niin pohjalle ettei vaihtoehtoja enää ole.

Jotenkin vertaisin tuollaista elämää samankaltaiseksi kuin alkoholistin kanssa elämistä. Ehkä tuollainen vertaus auttaa ymmärtämään miten pahaksi tilanne on mennyt.

Lue lisää

Aina kun jotain ehdotan, niin siitä seuraa lähes aina melkoinen kohtaus. Alussa ehdotin, milloin mitäkin yhteistä, mutta jokainen ehdotus tyrmättiin; ihan järjestäin.
nyttemmin olen passivoitunut ehdottelemaan mitään.
Minun täytyy kuitenkin olle koko ajan valmiudessa, jos vaimoni keksii ajatuksen, niin sitten kyllä pitää olla ja mennä. ( Jos en ole, niin siitäkin sitten mekkala syntyy. )

tutulta kuulostaakaan kirjoitti:

Onnittelut, että olet jaksanut tehdä oikean valinnan.
Tuo ero varmasti on helvetillinen prosessi.
Siksi olen yrittänyt vielä jaksaa. Vaimon käytös muistuttaa paljon juuri tuota. Huuto/itku viimeisenä aseenaan, kun yritän tehdä jotain "omaa".
Joskus olen sanonut, että en jaksa tällaista elämää. Ja tuonut asiallisesti esille eron mahdollisuuden, jos kerran emme pysty yhdessä elämään. Hän ei sitä halua. Ilmoittaa vain, että hän kyllä pitää sitten huolen siitä, että lapset ovat hänellä ja minä saan ehkä tapaamisoikeuden.
Uhkailee siis ja käyttää aseenaan lapsia.
En kuitenkaan halua sitä prosessia aloittaa.

Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.

Riski siitä, että jos eroaisimme ja lapset jäisivätkin äidilleen on myös liian suuri.
Roolikseni kun on tullut toimia myös jonkinlaisena filtterinä näille raivon puuskille.

Lue lisää

vaimosi ei omaa kovin rakentavaa käyttäytymistapaa ainakaan stressin alla. Vaimon osalta lapsellista käytöstä. Aivan kuin hän olisi vähän lellitty lapsi, joka nyt on saanut luvan käyttäytyä sopimattomasti, kun hänellä on ase jolla voi pitää sinut kuitenkin kiinni itsessään. Vaimosi on kai unohtanut ajat jolloin oli sinkku ja yksin, jos nyt koskaan on yksin ollutkaan. Ehkä silloin sinkkuaikana käyttäytyi arvokkaammin, koska olisi saattanut muuten jäädä ilman "karkkia". Vaimosi ei ole täydellinen ihminen niin kuin ei kukaan meistä. ikävää että tällaisessa kohdassa niitä puutteita ilmenee.

hyvältä kirjoitti:

Oma aika vain ei sopinut hänelle. Hänellä kun ei taida oikein olla niitä omia menoja, ja jos on, hän haluaa minut mukaan.

Varmaankin hän on uupunut ja masentunut. Ja kait sitten senkin vuoksi yritän olla häntä tukemassa, mutta siitä vain seuraa se, että tuntuu, että omat voimavarat ei riitä.
Tarvitsisin myös omaa hengähdystaukoa....
... auta armias, jos jään kiinni, että loikoilen vaikkapa sahvalla!!!
kommentti kuuluu:
- " Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin maata"
Ja nalkutusta jatkuu niin kauan kuin siinä olen.
Olen yrittänyt hänellekin suositella, että ota välillä ihan rennosti, mutta kun ei,

Lue lisää

Mieheni kesti tuollaista elämää 20 vuotta ja vieläkin kohta kymmenen vuoden jälkeen paikataan yhdessä hänen itsetuntoaan...
Ei harrastuksia, ei kavereita; ainoastaan vaimon sukulaiset hyväksyttiin.
Esim. tuntui todella pahalta, kun seurustelumme alkuaikoina kysyin oliko hän nähnyt erään elokuvan; hän sanoi nähneensä siitä pätkiä kotona, mutta oli oltava koko ajan valmiina, josko rouvalta tuli komento tehdä jotakin..mieshän vaan laiskottelee, kun katsoo elokuvaa telkkarista illalla.
Kaksi lasta kärsi tilanteesta todella...kumpikin nyt aikuisena aika-ajoin masennuslääkityksellä; mieheni on jo toipunut lääkityksen ja terapian avulla.
En mitenkään halua pelotella; mutta jos et saa tuota tyrannia perheterapiaan, niin jäljet saattavat olla pelottavat.
Mikään keskustelu ei auta, senhän varmaankin olet jo todennutkin...eivätkä nuo raivopuuskat ole todellakaan terveellistä katsottavaa lapsille!

naishenkilö kirjoitti:

Mieheni kesti tuollaista elämää 20 vuotta ja vieläkin kohta kymmenen vuoden jälkeen paikataan yhdessä hänen itsetuntoaan...
Ei harrastuksia, ei kavereita; ainoastaan vaimon sukulaiset hyväksyttiin.
Esim. tuntui todella pahalta, kun seurustelumme alkuaikoina kysyin oliko hän nähnyt erään elokuvan; hän sanoi nähneensä siitä pätkiä kotona, mutta oli oltava koko ajan valmiina, josko rouvalta tuli komento tehdä jotakin..mieshän vaan laiskottelee, kun katsoo elokuvaa telkkarista illalla.
Kaksi lasta kärsi tilanteesta todella...kumpikin nyt aikuisena aika-ajoin masennuslääkityksellä; mieheni on jo toipunut lääkityksen ja terapian avulla.
En mitenkään halua pelotella; mutta jos et saa tuota tyrannia perheterapiaan, niin jäljet saattavat olla pelottavat.
Mikään keskustelu ei auta, senhän varmaankin olet jo todennutkin...eivätkä nuo raivopuuskat ole todellakaan terveellistä katsottavaa lapsille!

Lue lisää

Minun sukulaiseni ovat "moukkia, tyhmiä ja ties mitä." Jos joku sukulaiseni sattuu soittamaan hänen läsnäollessaan, saan kuulla koko ajan piruilua, taikka muuta ilveilyä.
minun sukulaiseni eivät tietenkään myöskään saa tulla käymään.
Hänen sukulaisensa käyvät säännöllisesti, niinkuin me heidän luonaan.

Pikkuhiljaa alan havahtumaan, kuinka pielessä moni asia onkaan.....

naishenkilö kirjoitti:

Mieheni kesti tuollaista elämää 20 vuotta ja vieläkin kohta kymmenen vuoden jälkeen paikataan yhdessä hänen itsetuntoaan...
Ei harrastuksia, ei kavereita; ainoastaan vaimon sukulaiset hyväksyttiin.
Esim. tuntui todella pahalta, kun seurustelumme alkuaikoina kysyin oliko hän nähnyt erään elokuvan; hän sanoi nähneensä siitä pätkiä kotona, mutta oli oltava koko ajan valmiina, josko rouvalta tuli komento tehdä jotakin..mieshän vaan laiskottelee, kun katsoo elokuvaa telkkarista illalla.
Kaksi lasta kärsi tilanteesta todella...kumpikin nyt aikuisena aika-ajoin masennuslääkityksellä; mieheni on jo toipunut lääkityksen ja terapian avulla.
En mitenkään halua pelotella; mutta jos et saa tuota tyrannia perheterapiaan, niin jäljet saattavat olla pelottavat.
Mikään keskustelu ei auta, senhän varmaankin olet jo todennutkin...eivätkä nuo raivopuuskat ole todellakaan terveellistä katsottavaa lapsille!

Lue lisää

kohdalle. Siis tuo sukulaisjuttu.
Minun sukulaiseni ovat "tolloja, tyhmiä ym ym ". Heitähän ei meille voi kutsua. Sen sijaan vaimon sukulaiset käyvät säännöllisesti.

Jos satun olemaan puhelimessa johonkin sukulaisistani vaimoni läsnä ollessa, niin hän jaksaa ilveillä ja heitellä ikäviä kommentteja koko puhelun ajan.
Jos taas sitten puhelen jossain muualle ( näistä syistä ), vehkeilen jotain hänen selkänsä takana!!

osui.. kirjoitti:

kohdalle. Siis tuo sukulaisjuttu.
Minun sukulaiseni ovat "tolloja, tyhmiä ym ym ". Heitähän ei meille voi kutsua. Sen sijaan vaimon sukulaiset käyvät säännöllisesti.

Jos satun olemaan puhelimessa johonkin sukulaisistani vaimoni läsnä ollessa, niin hän jaksaa ilveillä ja heitellä ikäviä kommentteja koko puhelun ajan.
Jos taas sitten puhelen jossain muualle ( näistä syistä ), vehkeilen jotain hänen selkänsä takana!!

Lue lisää

kahteen kertaan, kun ekalla kerralla ei lähtenyt ( vaikka sitten lähtikin )

Oletko tullut ajatelleeksi, että vaimosi saattoi olla sairas?

Tiedän ainakin yhden ihan oikean sairauden, johon nuo nukahtelut, itkeskelyt ym. oireet viittaavat, koska itselläni on sairaus, jonka takia niistä kärsin. Ja se ei edes ole mikään psyykkinen sairaus.

Että et sitten vissiin ole ottanut selvää, miten ex-vaimosi nykyään jakselee?

tutulta kuulostaakaan kirjoitti:

Onnittelut, että olet jaksanut tehdä oikean valinnan.
Tuo ero varmasti on helvetillinen prosessi.
Siksi olen yrittänyt vielä jaksaa. Vaimon käytös muistuttaa paljon juuri tuota. Huuto/itku viimeisenä aseenaan, kun yritän tehdä jotain "omaa".
Joskus olen sanonut, että en jaksa tällaista elämää. Ja tuonut asiallisesti esille eron mahdollisuuden, jos kerran emme pysty yhdessä elämään. Hän ei sitä halua. Ilmoittaa vain, että hän kyllä pitää sitten huolen siitä, että lapset ovat hänellä ja minä saan ehkä tapaamisoikeuden.
Uhkailee siis ja käyttää aseenaan lapsia.
En kuitenkaan halua sitä prosessia aloittaa.

Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.

Riski siitä, että jos eroaisimme ja lapset jäisivätkin äidilleen on myös liian suuri.
Roolikseni kun on tullut toimia myös jonkinlaisena filtterinä näille raivon puuskille.

Lue lisää

Narsistin kanssa ollaan nimenomaan FILTTERINÄ js tulkkina aikuisen ja lapsen välillä ("kyllä isi rakastaa vaikka sanoikin sinulle noin rumasti")

osuu kohdalle kirjoitti:

Minun sukulaiseni ovat "moukkia, tyhmiä ja ties mitä." Jos joku sukulaiseni sattuu soittamaan hänen läsnäollessaan, saan kuulla koko ajan piruilua, taikka muuta ilveilyä.
minun sukulaiseni eivät tietenkään myöskään saa tulla käymään.
Hänen sukulaisensa käyvät säännöllisesti, niinkuin me heidän luonaan.

Pikkuhiljaa alan havahtumaan, kuinka pielessä moni asia onkaan.....

Lue lisää

Sama tilanne minulla, mutta lievempänä.Omat sukulaiset ei missään arvossa ja viimeisin lausahdus, etten ole mitään sukua vaikka olemme olleet naimisissa jo yli 20v riitti, ettei eroprosessi pysähdy vaan on pian matkansa päässä. Mielestäni näin näyttää olevan sinullakin, jollet halua psyykkisiä oireita..niitä varmasti tulee (juominen,lääkkeiden käyttö yms.)

tutulta kuulostaakaan kirjoitti:

Onnittelut, että olet jaksanut tehdä oikean valinnan.
Tuo ero varmasti on helvetillinen prosessi.
Siksi olen yrittänyt vielä jaksaa. Vaimon käytös muistuttaa paljon juuri tuota. Huuto/itku viimeisenä aseenaan, kun yritän tehdä jotain "omaa".
Joskus olen sanonut, että en jaksa tällaista elämää. Ja tuonut asiallisesti esille eron mahdollisuuden, jos kerran emme pysty yhdessä elämään. Hän ei sitä halua. Ilmoittaa vain, että hän kyllä pitää sitten huolen siitä, että lapset ovat hänellä ja minä saan ehkä tapaamisoikeuden.
Uhkailee siis ja käyttää aseenaan lapsia.
En kuitenkaan halua sitä prosessia aloittaa.

Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.

Riski siitä, että jos eroaisimme ja lapset jäisivätkin äidilleen on myös liian suuri.
Roolikseni kun on tullut toimia myös jonkinlaisena filtterinä näille raivon puuskille.

Lue lisää

"Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.
"

Olen ollut samassa tilanteessa ja ikäväkseni täytyy todeta että
vaimosi 99% varmuudella käyttäytyy lapsia kohtaa ihan eri tavalla kun olet paikalla. Eikä se käytös todellakaan parane sinun sulkiessa oven takanasi ;( Jätä vaikka webbikamera vahingossa päälle ja ihmettele..

tuunari_mikko kirjoitti:

"Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.
"

Olen ollut samassa tilanteessa ja ikäväkseni täytyy todeta että
vaimosi 99% varmuudella käyttäytyy lapsia kohtaa ihan eri tavalla kun olet paikalla. Eikä se käytös todellakaan parane sinun sulkiessa oven takanasi ;( Jätä vaikka webbikamera vahingossa päälle ja ihmettele..

Lue lisää

mun ex-vaimoni myöskin hakkasi lapsia ja uhkaili joka päivä lyövänsä heitä.
Kun kerroin siitä neuvolassa, kukaan ei uskonut minua,koska kunnassa on kaikki naisia sossua myöten.
ei minulla mitään mahdollisuuksia saada ääntäni kuuluville.
Äiti opetti lapsille, ettei saa sanoa minua isäksi/isiksi. Viime joulunakin lapset sanoivat minua siaksi tai etunimelläni, joka ei ole sama kuitenkaan. Poikakin oli surullisen näköinen ja halasi minua, kun pelkäsi että lähden pian pois.
Näin mennään suomessa naisten ehdoilla, vähillä järjillä,,,mies nähdään vihollisena, mielikuva, joka ei kohtaa todellisuudessa, siksi mies ei ymmärrä jäkätystä ja nalkutusta, koska ei koe olevansa se naisten mielikuva.

osui.. kirjoitti:

kohdalle. Siis tuo sukulaisjuttu.
Minun sukulaiseni ovat "tolloja, tyhmiä ym ym ". Heitähän ei meille voi kutsua. Sen sijaan vaimon sukulaiset käyvät säännöllisesti.

Jos satun olemaan puhelimessa johonkin sukulaisistani vaimoni läsnä ollessa, niin hän jaksaa ilveillä ja heitellä ikäviä kommentteja koko puhelun ajan.
Jos taas sitten puhelen jossain muualle ( näistä syistä ), vehkeilen jotain hänen selkänsä takana!!

Lue lisää

Päätä, että jatkossa pidät yhteyttä sukulaisiisi ja kutsut heidät myös kylään -- omistat asunnosta saman verran kuin vaimosi, jonka sukulaiset saavat käydä teillä kylässä.
Jos tuo ei vaimolle sovi, menköön pois siksi aikaa, kun sukulaisesi ovat vierailulla.
Älä järjestä hänelle hupia muualla vierailun ajaksi, järjestäköön itse.
Älä passaa häntä, pidä oma pääsi, rauhallisesti ja päättäväisesti.

Jos olet tehnyt kotitöitä ja haluat levätä, lepää, tai mene lenkille. Jos se ei vaimolle sovi, mitä sitten? Huutakoon. Älä välitä.
Hän hakee HUOMIOTA. Hän hakee huomiota myös, kun muut keinot, kuin sääliisi turvautuminen eivät enää auta. Seuraavassa hetkessä hän on taas valmis taistoon. Älä mene siihen lankaan!

Ota selvää omaisuudenjaosta asianajajalta.
Yhteisesti hankittu omaisuus on yhteistä, ennen avioliittoa hankittu on eri asia.
Jos maksat yhteiset kulut (kuten kirjoitit), pidä huolta, että sinulla on tiliotteet/kuitit tallessa.

Ota näitä "irtiottoja" pikku hiljaa, näet sitten, miten niihin reagoidaan. Mutta älä anna periksi!
Eräs kirjoitti, että jos sama jatkuu, sairastut itse psyykkisesti. Ihminen tottuu kaikkeen, myös eristämiseen ja alistamiseen, mutta seuraukset ovat yleensä huonot. Et välttämättä huomaa, miten epänormaalia elämäsi/elämänne on, olet niin tottunut siihen. Pikku hiljaa masennut tai sairastut muuten.
Sairaana sinusta ei ole apua lapsillesi!

Olet kyllä vaikean paikan edessä.
Luonnehäiriöillä on käsittääkseni taipumus paheta iän myötä, huomioi se.

Opettele sulkemaan korvasi, ainakin opettele olemaan välittämättä vaimosi syytöksistä.
Hänellä itsellään on vaikeaa, mutta älä erehdy luulemaan, että pystyt "parantamaan" hänet, et pysty.
Ainut mitä kannattaa tehdä on olla huomioimatta häntä, kun hän käyttäytyy huonosti!

Jos edistystä ei tapahdu, harkitse tosiaan vakavasti eroa. Elämä on tärkeämpää kuin omaisuus. Tulet myöhemmin kiittämään itseäsi oikeasta ratkaisusta.

Olen nainen (iäkäs), enkä katselisi tuollaista aviopuolisoa (kuin vaimosi) pitkään.
Olen myös nähnyt ja kokenutkin, mitä narsisti saa aikaan......, se on kamalaa pahimmillaan.

tilanne.. kirjoitti:

Aina kun jotain ehdotan, niin siitä seuraa lähes aina melkoinen kohtaus. Alussa ehdotin, milloin mitäkin yhteistä, mutta jokainen ehdotus tyrmättiin; ihan järjestäin.
nyttemmin olen passivoitunut ehdottelemaan mitään.
Minun täytyy kuitenkin olle koko ajan valmiudessa, jos vaimoni keksii ajatuksen, niin sitten kyllä pitää olla ja mennä. ( Jos en ole, niin siitäkin sitten mekkala syntyy. )

Lue lisää

sillä tavalla että pistätte kovan kovaa vastaan. Ymmärtäminen loppui nyt.

Naisenne tulee varmasti rähjäämään ja paljon kun osoitatte että seinä tuli vastaan. Mutta antakaa vaimonne huutaa ja rähjätä niin paljon kuin ehtii. Älkää huutako vastaan, älkää korottako ääntänne yhtään, älkääkä puhuko sinä aikana mitään. Kuunnelkaa sitä kuinka hän rähjää ja pitäkää kaikin voimin oma pokkanne ja mielenne rauhallisena.

Antakaa vaimojenne ottaa lapsenne aseeksi, antakaa uhkailla ja huutaa, mutta vaikka kuinka teillä tekisi mieli huutaa takaisin ja osoittaa pätevyytenne, niin pidättäkää omat huutonne ja pysykää rauhallisena.

Sanokaa suoraan ja rauhallisesti että "Pirttihirmuilu ja hyväksikäyttö loppui tasan tähän koska se pilaa parisuhteenne. Olet selvästi masentunut, käytät viimeisiä höyryjä ja tarvitset apua ja lepoa. Sitä on saatavilla ja sitä ei enää yhtään päivää odotella vaan aika tilataan välittömästi psykiatrian poliklinikalle jossa saat ammattilaisen kanssa keskustella terapiassa."

Terapia on ilmaista ja se ei tarkoita mitään suljetulla hoitamista, vaan pelkkää keskustelua viikon tai pari välein, sekä tietysti sairaslomaa.

Se ei tarkoita myöskään mitään hulluksi leimaamista, mutta masentunut ihminen tarvitsee lepoa ja ammattilaisen opastamana väylän pois siitä tilasta. Se voi tarkoittaa myös lääkehoitoa terapian lisäksi, mutta teidän vaimonne tarvitsevat ehdottomasti terapiaa. Masennus ei parane itsekseen. Niillä naisilla joilla synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee, voivat jälkeenpäin hieman piristyä, mutta masennus ei parane kokonaan ilman apua. Joillakin ihmisillä masennus on piilevänä, kunnes se puhkeaa ja synnytyksen jälkeistä masennusta kutsutaan synnytyksen jälkeiseksi koska kehon hormonituotanto ja aivojen välittäjäaineissa tapahtuu hyvin rajuja muutoksia jotka voivat puhkaista piilevän masennuksen. Kyse on kuitenkin ihan samanlaisesta masennuksesta kuin muillakin masentuneilla, joten sitä ei voi, eikä saakaan jättää hoitamatta sen vuoksi että luulee sen menevän joskus ohi. Se ei mene ja ilman hoitoa pienen lapsen kanssa taistellessa elämästä ja väsymystä vastaan se voi johtaa vaikka millaisiin tilanteisiin. Teidän tilanteenne kuulostaa hyvin sairaalta.

Muistakaa että vaikka vaimonne kuinka räyhäisi teille, haukkuisi teitä ja uhkailisi teitä, niin se on sairastuneen ihmisen puhetta, ei hän sillä mitään tarkoita vaikka se ei hyvältä tunnukaan. Hän on kuin lapsi siinä tilanteessa ja aivan kuten lapsi tarvitsee tiukkoja rajoja ja lempeää kuria, niin sitä tarvitsevat myös teidän vaimot.

Miettikää sitä että te ette voi olla hänen pompoteltavana, sillä parisuhteesa teidän pitäisi olla tasavertaisessa asemassa, mutta selkeästi sellaista tilannetta teillä ei ole.

tuunari_mikko kirjoitti:

"Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.
"

Olen ollut samassa tilanteessa ja ikäväkseni täytyy todeta että
vaimosi 99% varmuudella käyttäytyy lapsia kohtaa ihan eri tavalla kun olet paikalla. Eikä se käytös todellakaan parane sinun sulkiessa oven takanasi ;( Jätä vaikka webbikamera vahingossa päälle ja ihmettele..

Lue lisää

Mitä "tuunari_mikko" kirjoitti.

Webbikamera ei todellakaan ole huono idea.
Samalla saa todistusaineistoa.

Ikävää, että näiden luonnehäiriöisten diagnostisointi ei onnistu, lapset joutuvat kärsimään.

tuunari_mikko kirjoitti:

"Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.
"

Olen ollut samassa tilanteessa ja ikäväkseni täytyy todeta että
vaimosi 99% varmuudella käyttäytyy lapsia kohtaa ihan eri tavalla kun olet paikalla. Eikä se käytös todellakaan parane sinun sulkiessa oven takanasi ;( Jätä vaikka webbikamera vahingossa päälle ja ihmettele..

Lue lisää

webbikamera.

Sillähän saa todisteet jo vaimoa vastaan jos vaimo uhkailee että vie lapset mennessään kun ero tulee.

Kyllä ne soskun akat videota uskoo, vaikka miehiin ei muuten luottaisikaan.

itsekäs!!!! kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että vaimosi saattoi olla sairas?

Tiedän ainakin yhden ihan oikean sairauden, johon nuo nukahtelut, itkeskelyt ym. oireet viittaavat, koska itselläni on sairaus, jonka takia niistä kärsin. Ja se ei edes ole mikään psyykkinen sairaus.

Että et sitten vissiin ole ottanut selvää, miten ex-vaimosi nykyään jakselee?

Lue lisää

ei itse suostu avun vastaanottamiseen?

Voisit myös kertoa että mikä se sinun sairautesi on johon nuo oireet kuuluvat.

ilveilyyn ..... kirjoitti:

Päätä, että jatkossa pidät yhteyttä sukulaisiisi ja kutsut heidät myös kylään -- omistat asunnosta saman verran kuin vaimosi, jonka sukulaiset saavat käydä teillä kylässä.
Jos tuo ei vaimolle sovi, menköön pois siksi aikaa, kun sukulaisesi ovat vierailulla.
Älä järjestä hänelle hupia muualla vierailun ajaksi, järjestäköön itse.
Älä passaa häntä, pidä oma pääsi, rauhallisesti ja päättäväisesti.

Jos olet tehnyt kotitöitä ja haluat levätä, lepää, tai mene lenkille. Jos se ei vaimolle sovi, mitä sitten? Huutakoon. Älä välitä.
Hän hakee HUOMIOTA. Hän hakee huomiota myös, kun muut keinot, kuin sääliisi turvautuminen eivät enää auta. Seuraavassa hetkessä hän on taas valmis taistoon. Älä mene siihen lankaan!

Ota selvää omaisuudenjaosta asianajajalta.
Yhteisesti hankittu omaisuus on yhteistä, ennen avioliittoa hankittu on eri asia.
Jos maksat yhteiset kulut (kuten kirjoitit), pidä huolta, että sinulla on tiliotteet/kuitit tallessa.

Ota näitä "irtiottoja" pikku hiljaa, näet sitten, miten niihin reagoidaan. Mutta älä anna periksi!
Eräs kirjoitti, että jos sama jatkuu, sairastut itse psyykkisesti. Ihminen tottuu kaikkeen, myös eristämiseen ja alistamiseen, mutta seuraukset ovat yleensä huonot. Et välttämättä huomaa, miten epänormaalia elämäsi/elämänne on, olet niin tottunut siihen. Pikku hiljaa masennut tai sairastut muuten.
Sairaana sinusta ei ole apua lapsillesi!

Olet kyllä vaikean paikan edessä.
Luonnehäiriöillä on käsittääkseni taipumus paheta iän myötä, huomioi se.

Opettele sulkemaan korvasi, ainakin opettele olemaan välittämättä vaimosi syytöksistä.
Hänellä itsellään on vaikeaa, mutta älä erehdy luulemaan, että pystyt "parantamaan" hänet, et pysty.
Ainut mitä kannattaa tehdä on olla huomioimatta häntä, kun hän käyttäytyy huonosti!

Jos edistystä ei tapahdu, harkitse tosiaan vakavasti eroa. Elämä on tärkeämpää kuin omaisuus. Tulet myöhemmin kiittämään itseäsi oikeasta ratkaisusta.

Olen nainen (iäkäs), enkä katselisi tuollaista aviopuolisoa (kuin vaimosi) pitkään.
Olen myös nähnyt ja kokenutkin, mitä narsisti saa aikaan......, se on kamalaa pahimmillaan.

Lue lisää

Kiitos, että kirjoitit näin tyhjentävästi asiasta. Kaikki oli siinä, olen myös entinen narsistin uhri.

ilveilyyn ..... kirjoitti:

Päätä, että jatkossa pidät yhteyttä sukulaisiisi ja kutsut heidät myös kylään -- omistat asunnosta saman verran kuin vaimosi, jonka sukulaiset saavat käydä teillä kylässä.
Jos tuo ei vaimolle sovi, menköön pois siksi aikaa, kun sukulaisesi ovat vierailulla.
Älä järjestä hänelle hupia muualla vierailun ajaksi, järjestäköön itse.
Älä passaa häntä, pidä oma pääsi, rauhallisesti ja päättäväisesti.

Jos olet tehnyt kotitöitä ja haluat levätä, lepää, tai mene lenkille. Jos se ei vaimolle sovi, mitä sitten? Huutakoon. Älä välitä.
Hän hakee HUOMIOTA. Hän hakee huomiota myös, kun muut keinot, kuin sääliisi turvautuminen eivät enää auta. Seuraavassa hetkessä hän on taas valmis taistoon. Älä mene siihen lankaan!

Ota selvää omaisuudenjaosta asianajajalta.
Yhteisesti hankittu omaisuus on yhteistä, ennen avioliittoa hankittu on eri asia.
Jos maksat yhteiset kulut (kuten kirjoitit), pidä huolta, että sinulla on tiliotteet/kuitit tallessa.

Ota näitä "irtiottoja" pikku hiljaa, näet sitten, miten niihin reagoidaan. Mutta älä anna periksi!
Eräs kirjoitti, että jos sama jatkuu, sairastut itse psyykkisesti. Ihminen tottuu kaikkeen, myös eristämiseen ja alistamiseen, mutta seuraukset ovat yleensä huonot. Et välttämättä huomaa, miten epänormaalia elämäsi/elämänne on, olet niin tottunut siihen. Pikku hiljaa masennut tai sairastut muuten.
Sairaana sinusta ei ole apua lapsillesi!

Olet kyllä vaikean paikan edessä.
Luonnehäiriöillä on käsittääkseni taipumus paheta iän myötä, huomioi se.

Opettele sulkemaan korvasi, ainakin opettele olemaan välittämättä vaimosi syytöksistä.
Hänellä itsellään on vaikeaa, mutta älä erehdy luulemaan, että pystyt "parantamaan" hänet, et pysty.
Ainut mitä kannattaa tehdä on olla huomioimatta häntä, kun hän käyttäytyy huonosti!

Jos edistystä ei tapahdu, harkitse tosiaan vakavasti eroa. Elämä on tärkeämpää kuin omaisuus. Tulet myöhemmin kiittämään itseäsi oikeasta ratkaisusta.

Olen nainen (iäkäs), enkä katselisi tuollaista aviopuolisoa (kuin vaimosi) pitkään.
Olen myös nähnyt ja kokenutkin, mitä narsisti saa aikaan......, se on kamalaa pahimmillaan.

Lue lisää

Aina hyvin tosiaankin olet kiteyttänyt kaiken. Kiitos.

tutulta kuulostaakaan kirjoitti:

Onnittelut, että olet jaksanut tehdä oikean valinnan.
Tuo ero varmasti on helvetillinen prosessi.
Siksi olen yrittänyt vielä jaksaa. Vaimon käytös muistuttaa paljon juuri tuota. Huuto/itku viimeisenä aseenaan, kun yritän tehdä jotain "omaa".
Joskus olen sanonut, että en jaksa tällaista elämää. Ja tuonut asiallisesti esille eron mahdollisuuden, jos kerran emme pysty yhdessä elämään. Hän ei sitä halua. Ilmoittaa vain, että hän kyllä pitää sitten huolen siitä, että lapset ovat hänellä ja minä saan ehkä tapaamisoikeuden.
Uhkailee siis ja käyttää aseenaan lapsia.
En kuitenkaan halua sitä prosessia aloittaa.

Lapsia kohtaan hän käyttäytyy yhtä vaihtelevasti. Välillä on kovin hellä äiti, mutta välillä saa käsittämättömiä raivonkohtauksia. Tällöin hän saattaa päästää suutaan ajattelemattomia uhkauksia, siis myös lapsille.

Riski siitä, että jos eroaisimme ja lapset jäisivätkin äidilleen on myös liian suuri.
Roolikseni kun on tullut toimia myös jonkinlaisena filtterinä näille raivon puuskille.

Lue lisää

En seuraavalla tarkoita ettetkö olisi lapsiasi hoitanut, tai halua loukata ketään! Näin olen itse asiat kohdannut aikoinani.

Kovin kuulostaa tutulta, pahoin vaan pelkään että jos eroa haet, alkaa perinteinen mustamaalaus esimerkiksi sosiaalitoimistossa jossa voisi tehdä tapaamis-, asumis- ja huoltajuussopimukset. Siellä sitten sinulta ensiksi kysytään oletko joskus lapsiasi hoitanut? Seuraaavaksi sanotaan että laitas nimesi tähän niin saadaan asia kuntoon, alat maksaa tämän verran nyt elatusapua, kun et kerran kykene lapsiasi hoitamaan. Ihan mahdotonta on että voisit saada lapset luoksesi asumaan, kun et koskaan ole hoitanut tähänkään mennessä. Jne..

Siksipä suosittelen hankkimaan esim. sanelinkoneen ja pienen videokameran, ja tallentamaan perhe-elämää ja kaikki käynnit viranomaisten pakeilla,varsinkin tietysti tallennat vaimosi kiukuttelua ja raivokohtauksia. Saat sitten edes vuoden viiveellä oikeudenkäynnin jälkeen(ehkä)lapset joskus viikonlopuksi luoksesi!

Kokemuksesta ja paljon kuulleena tiedän sen näin menevän jos sosiaalitoimistoon joskus joutuu. Paras varmaan mennä sinne itse ennen kuin on pakko, vaikka ei sekään mitään takaa!

Toivon että aloittaja ja ehkä joku muukin ottaa vihjeen todesta? En enää mene mihinkään laitokseen tai toimistoon ilman vähintään nauhuria!

Jaksamista kaikille!

Kohtalotoveri? kirjoitti:

En seuraavalla tarkoita ettetkö olisi lapsiasi hoitanut, tai halua loukata ketään! Näin olen itse asiat kohdannut aikoinani.

Kovin kuulostaa tutulta, pahoin vaan pelkään että jos eroa haet, alkaa perinteinen mustamaalaus esimerkiksi sosiaalitoimistossa jossa voisi tehdä tapaamis-, asumis- ja huoltajuussopimukset. Siellä sitten sinulta ensiksi kysytään oletko joskus lapsiasi hoitanut? Seuraaavaksi sanotaan että laitas nimesi tähän niin saadaan asia kuntoon, alat maksaa tämän verran nyt elatusapua, kun et kerran kykene lapsiasi hoitamaan. Ihan mahdotonta on että voisit saada lapset luoksesi asumaan, kun et koskaan ole hoitanut tähänkään mennessä. Jne..

Siksipä suosittelen hankkimaan esim. sanelinkoneen ja pienen videokameran, ja tallentamaan perhe-elämää ja kaikki käynnit viranomaisten pakeilla,varsinkin tietysti tallennat vaimosi kiukuttelua ja raivokohtauksia. Saat sitten edes vuoden viiveellä oikeudenkäynnin jälkeen(ehkä)lapset joskus viikonlopuksi luoksesi!

Kokemuksesta ja paljon kuulleena tiedän sen näin menevän jos sosiaalitoimistoon joskus joutuu. Paras varmaan mennä sinne itse ennen kuin on pakko, vaikka ei sekään mitään takaa!

Toivon että aloittaja ja ehkä joku muukin ottaa vihjeen todesta? En enää mene mihinkään laitokseen tai toimistoon ilman vähintään nauhuria!

Jaksamista kaikille!

Lue lisää

olen tosiaankin tiedostanut. ja tilannetta kun ei paranna se, että vaimoni on verbaalisesti lahjakas, ja toisaalta hallitsee tilanteisiin sopivat teeskentelyt. Hän osaa heittäytyä täysin kaltoinkehdelluksi marttyyriäidiksi, ja täydestä menee.
Siinä mielessä tuo pienen sanelukoneen hankkiminen ei välttämättä ole hullumpi ajatus. Saisi nauhalle sitä todellista "hellän" äidin puhetta. ( "idioottikakara" "ei noin tyhmää olekaan" "mene pois mun silmistäni".... )

niinpä ei tarvis riidellä :)))) tuohon tarvitaanki
kypsyyttä ja tervettä itsetuntoa!!!! todella mahtavaa luettavaa

ollut kyse siitä että jätkä olisi ollut päivät poissa pitkin kapakoita, tai yötämyöten harrastamassa kavereiden kanssa ja huuto olisi johtunut siitä.

Sinä jätit harrastuksesi pois viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tulivat mukaan kuvioihin. Aloittaja oli jättänyt harrastuksensa pois vaimon painostuskesta paljon aikaisemmin. Sinä myös tunnustit että olette kuitenkin vähän harrastelleet lastenkin ollessa kuvioissa. Aloittaja ei ole ollut koska ei ole saanut tehdä mitään.

Parisuhde ei ole mikään suljettu yhteisö joka merkitsisi sitä että muut jätetään välittömästi ulkopuolelle, alkaen jopa omista sukulaisista. Itseasiassa siitä on vain haittaa että katkaisee suhteet muihin.

Minulla on ystävä joka viisi vuotta sitten tapasi naisen jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Kyseinen nainen haukkui meidät, hänen lapsuudenkaverinsa, ystävänsä, melko heti heidän ensitapaamisensa jälkeen.

Todella hyvä ensivaikutelma naisesta hänen tehdessä selväksi mitä mieltä meistä oli. Me tapasimme kaveriamme enää muutaman kerran heidän ensitapaamisensa jälkeen, kun sitä ennen olimme olleet vähintään kuukausittain yhteydessä, normaalisti viikottain.

Nyt kaverilla on talo ja auto, heillä on hiljattain syntynyt lapsi, kummallakin heistä on työpaikka... Elämä varmasti ulkoisesti hymyilee.

Mutta arvaa mikä puuttuu? Sosiaaliset suhteet. Me kaverit emme kestä hänen vaimoaan, joka on suoraan sanottuna aivoton kusipää kaikkien meidän kavereiden mielestä. Hänestä eivät pidä edes meidän omat vaimomme ja tyttöystävämme, jos se kertoisi hänen tyylistään jotakin.

Mitä kaveria lapsuudesta tunnen ja tunnen hänet varsin hyvin, niin uskoisin että ulkoisesti heillä on kaikki hyvin ja he vaikuttavat onnellisilta, mutta sisällä hänellä jäytää varmasti se että hänellä ei ole enää lapsuuden ystäviä. Työkavereita toki on, mutta ei meitä ystäviä.

Kaverit eivät ole ystäviä joiden kanssa voi puhua ihan mistä vaan luottamuksella.

Minä arvostan ystävääni ja kunnioitan hänen päätöstään mennä naimisiin ja hankkia lapsi. Lastenkin suhteeen ystävä oli heidän suhteen alkuun mennessä, todella tiukasti sitä mieltä että hän ei lapsia tähän maailmaan missään tapauksessa hanki. Kun häntä viimeisen kerran näin neljä vuotta sitten, niin hän oli ehdottomasti samaa mieltä kuin mitä hän oli aikaisemminkin ollut, lapsia ei tulisi.

Tietenkin ihminen voi muuttaa mielipiteitään, mutta hän on koko ajan ollut sellainen ihminen joka ei periaatteitaan vaihtele. Tietenkään en voi mennä sanomaan sitä etteikö hän olisi muuttanut mielipiteitään ja periaatteitaan, mutta minulla on sellainen tunne että hän on kusessa vaimonsa kanssa ja että parisuhteen pelastamiseksi he ovat yrittäneet lasta. Voin olla väärässä ja toivon totisesti että olen.


Minä olen ollut itse myös hyvin aktiivinen harrastaja, olen sekä yksilölajea että joukkuelajeja harrastanut. Olen käynyt kavereiden ja ystävien kanssa kapakoissa ja istunut iltaa ystävien luona.

Meillä ei ole vaimon kanssa lapsia mutta vaikka me olemmekin yhdessä, niin silti meillä on omaakin elämää johon toinen ei niin kiinteästi kuulu. Toki vaimot tapaavat toisiaan kun me pidämme yhtä ystävien kanssa, mutta me miehet olemme kuitenkin omaa elämää elämässä, emmekä ole jättäneet kaikkea yhteydenpitoa pois. Ei ole ollut tarvis, sillä vaimoillammekin on ollut omaa elämää ja harrastuksia jotka meille miehille eivät ole kuuluneet.

Ei tuo ole ollut millään tavalla vaimoiltamme pois. Mielestäni se on vaan parantanut suhdettamme koska olemme välillä saaneet pieniä hengähdystaukoja, sekä ystäviltä, viettäessämme aikaa vaimojemme kanssa, että vaimoiltamme, viettäessä aikaa ystävien kanssa.

Vaimoni itseasiassa sanoi suhteemme alussa että minun täytyy viettää aikaa ystävieni kanssa, ettei heitä saa jättää pois kuvioista hänen vuokseen. Se on ollut oikein hyvä kehotus ja se on toiminut meidän kohdalla oikein hyvin. Kun tästä kerroin muille, hekin ottivat sen käyttöönsä kun tajusivat ettei toista ihmistä voi omistaa ja pitää lieassa.


Aloittaja ei kuulostanut minusta lainkaan itsekkältä, vaan täysin päinvastoin, hänen vaimonsa kuulostaa hyvin itsekkäältä. Minä en purematta niele toisen ihmisen kertomuksia jotka ovat väistämättä vain yhdestä näkökulmasta kerrottuja ja itseään suosisiva, niin tuo tarina on uskottava ja luotan siihen että ihmisen kertoessa omasta elämästään jotakin noin rankkaa, pyrkii kuitenkin kertomaan totuuden, tietenkin omasta näkökulmastaan.

Ei tässä kirjoitti:

ollut kyse siitä että jätkä olisi ollut päivät poissa pitkin kapakoita, tai yötämyöten harrastamassa kavereiden kanssa ja huuto olisi johtunut siitä.

Sinä jätit harrastuksesi pois viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tulivat mukaan kuvioihin. Aloittaja oli jättänyt harrastuksensa pois vaimon painostuskesta paljon aikaisemmin. Sinä myös tunnustit että olette kuitenkin vähän harrastelleet lastenkin ollessa kuvioissa. Aloittaja ei ole ollut koska ei ole saanut tehdä mitään.

Parisuhde ei ole mikään suljettu yhteisö joka merkitsisi sitä että muut jätetään välittömästi ulkopuolelle, alkaen jopa omista sukulaisista. Itseasiassa siitä on vain haittaa että katkaisee suhteet muihin.

Minulla on ystävä joka viisi vuotta sitten tapasi naisen jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Kyseinen nainen haukkui meidät, hänen lapsuudenkaverinsa, ystävänsä, melko heti heidän ensitapaamisensa jälkeen.

Todella hyvä ensivaikutelma naisesta hänen tehdessä selväksi mitä mieltä meistä oli. Me tapasimme kaveriamme enää muutaman kerran heidän ensitapaamisensa jälkeen, kun sitä ennen olimme olleet vähintään kuukausittain yhteydessä, normaalisti viikottain.

Nyt kaverilla on talo ja auto, heillä on hiljattain syntynyt lapsi, kummallakin heistä on työpaikka... Elämä varmasti ulkoisesti hymyilee.

Mutta arvaa mikä puuttuu? Sosiaaliset suhteet. Me kaverit emme kestä hänen vaimoaan, joka on suoraan sanottuna aivoton kusipää kaikkien meidän kavereiden mielestä. Hänestä eivät pidä edes meidän omat vaimomme ja tyttöystävämme, jos se kertoisi hänen tyylistään jotakin.

Mitä kaveria lapsuudesta tunnen ja tunnen hänet varsin hyvin, niin uskoisin että ulkoisesti heillä on kaikki hyvin ja he vaikuttavat onnellisilta, mutta sisällä hänellä jäytää varmasti se että hänellä ei ole enää lapsuuden ystäviä. Työkavereita toki on, mutta ei meitä ystäviä.

Kaverit eivät ole ystäviä joiden kanssa voi puhua ihan mistä vaan luottamuksella.

Minä arvostan ystävääni ja kunnioitan hänen päätöstään mennä naimisiin ja hankkia lapsi. Lastenkin suhteeen ystävä oli heidän suhteen alkuun mennessä, todella tiukasti sitä mieltä että hän ei lapsia tähän maailmaan missään tapauksessa hanki. Kun häntä viimeisen kerran näin neljä vuotta sitten, niin hän oli ehdottomasti samaa mieltä kuin mitä hän oli aikaisemminkin ollut, lapsia ei tulisi.

Tietenkin ihminen voi muuttaa mielipiteitään, mutta hän on koko ajan ollut sellainen ihminen joka ei periaatteitaan vaihtele. Tietenkään en voi mennä sanomaan sitä etteikö hän olisi muuttanut mielipiteitään ja periaatteitaan, mutta minulla on sellainen tunne että hän on kusessa vaimonsa kanssa ja että parisuhteen pelastamiseksi he ovat yrittäneet lasta. Voin olla väärässä ja toivon totisesti että olen.


Minä olen ollut itse myös hyvin aktiivinen harrastaja, olen sekä yksilölajea että joukkuelajeja harrastanut. Olen käynyt kavereiden ja ystävien kanssa kapakoissa ja istunut iltaa ystävien luona.

Meillä ei ole vaimon kanssa lapsia mutta vaikka me olemmekin yhdessä, niin silti meillä on omaakin elämää johon toinen ei niin kiinteästi kuulu. Toki vaimot tapaavat toisiaan kun me pidämme yhtä ystävien kanssa, mutta me miehet olemme kuitenkin omaa elämää elämässä, emmekä ole jättäneet kaikkea yhteydenpitoa pois. Ei ole ollut tarvis, sillä vaimoillammekin on ollut omaa elämää ja harrastuksia jotka meille miehille eivät ole kuuluneet.

Ei tuo ole ollut millään tavalla vaimoiltamme pois. Mielestäni se on vaan parantanut suhdettamme koska olemme välillä saaneet pieniä hengähdystaukoja, sekä ystäviltä, viettäessämme aikaa vaimojemme kanssa, että vaimoiltamme, viettäessä aikaa ystävien kanssa.

Vaimoni itseasiassa sanoi suhteemme alussa että minun täytyy viettää aikaa ystävieni kanssa, ettei heitä saa jättää pois kuvioista hänen vuokseen. Se on ollut oikein hyvä kehotus ja se on toiminut meidän kohdalla oikein hyvin. Kun tästä kerroin muille, hekin ottivat sen käyttöönsä kun tajusivat ettei toista ihmistä voi omistaa ja pitää lieassa.


Aloittaja ei kuulostanut minusta lainkaan itsekkältä, vaan täysin päinvastoin, hänen vaimonsa kuulostaa hyvin itsekkäältä. Minä en purematta niele toisen ihmisen kertomuksia jotka ovat väistämättä vain yhdestä näkökulmasta kerrottuja ja itseään suosisiva, niin tuo tarina on uskottava ja luotan siihen että ihmisen kertoessa omasta elämästään jotakin noin rankkaa, pyrkii kuitenkin kertomaan totuuden, tietenkin omasta näkökulmastaan.

Lue lisää

.... kyllä aloittajan olevan hyvin nuori ja keskenkasvuinen mies, joka on tuonut naisen toiveet hyvin karrikoidusti esiin. Näin tekevät juuri itsekeskeiset ja keskenkasvuiset.

Sinakin näkisit sen, jos sinulla olisi omia lapsia ja vastaisit heidän kasvatuksestaan yhdessä vaimosi kanssa. Omat lapset muuttavat paljon katsantokantaa elämään, tai sen pitäisi ainakin muuttua, jos normaalia nuoren ihmisen itsekeskeisyyttä esiintyy liiaksi, vielä lasten hankinnan jälkeen.
Sinäkin tulet elämän tärkeysjärjestyksen muuttumisen huomaamaan, mikäli saat joskus omia lapsia.

Rummukainen kirjoitti:

.... kyllä aloittajan olevan hyvin nuori ja keskenkasvuinen mies, joka on tuonut naisen toiveet hyvin karrikoidusti esiin. Näin tekevät juuri itsekeskeiset ja keskenkasvuiset.

Sinakin näkisit sen, jos sinulla olisi omia lapsia ja vastaisit heidän kasvatuksestaan yhdessä vaimosi kanssa. Omat lapset muuttavat paljon katsantokantaa elämään, tai sen pitäisi ainakin muuttua, jos normaalia nuoren ihmisen itsekeskeisyyttä esiintyy liiaksi, vielä lasten hankinnan jälkeen.
Sinäkin tulet elämän tärkeysjärjestyksen muuttumisen huomaamaan, mikäli saat joskus omia lapsia.

Lue lisää

Varmaankin myös tuollaisen kuvan asiasta saa. Koska on hyvin tyypillistä, että liian nuorena, liian paljon.
Olimme molemmat jo pitkään ammateissamme seurustelun alkaessa. Kumpikin myös tahollaan elämää jo kokenut ja nähnyt.

Kysymys ei todellakaan ole minun vastuuntunnottomuudestasi, kuten sinä haluat asian ymmärtää, päinvastoin.
Olen pohjimmiltani hyvin huolehtiva ja vastuullinen ihminen, jota ominaisuutta vaimoni on oppinut varmaankin käyttämään häikäilemättömästi hyväkseen.

Tärkeysjärjestyksessä perhe on 1.
Välillä kuitenkin olisi pakko pitää huolta myös itsestään, jotta jaksaisi pitää huolta perheestään.
Esim, se, että minun piti lopettaa lenkkeily, ei näin myöhemmin ole mitenkään perusteltua. Se 30 min x 3 / viikko ei varmasti ole "perheeltä pois"; niinkuin aina sain ymmärtää.
Kaikesta muusta puhumattakaan. Taikka onko se liikaa, jos kerran vuodessa olisi käynyt viikonloppuna kalareissulla kaveriporukalla.... varmaan sitten.

Siinä mielessä toisaalta sitten keskenkasvuinen, että olen sallinut niin paljon....

Ja nuo "naisten toiveet"... AP kirjoitus on vain pieni lyhennelmä siitä helvetistä, missä olen herännyt.
Päivien aika, kun olen lukenut vastauksia, ja käynyt vinkeistä lukemassa lisää asioista, niin olen täysin vakuuttunut siitä, että olen naimisissa narsistisen persoonallisuushäiriöisen naisen kanssa.

Rummukainen hyvä. Sinulla varmaankin on asiat perheesi kanssa hyvin, koska elänette ns. normaalisa perheelämää. ( minäkin olen sitä päässyt sivusta seuraamaa, kun on sukulaisia ja ystäviä.. ainakin ennen ollut )
Meillä elämä ei ole normaalia, Kaunis kulissi ehkä, mutta....

kuvitella ( aloittaja ) kirjoitti:

Varmaankin myös tuollaisen kuvan asiasta saa. Koska on hyvin tyypillistä, että liian nuorena, liian paljon.
Olimme molemmat jo pitkään ammateissamme seurustelun alkaessa. Kumpikin myös tahollaan elämää jo kokenut ja nähnyt.

Kysymys ei todellakaan ole minun vastuuntunnottomuudestasi, kuten sinä haluat asian ymmärtää, päinvastoin.
Olen pohjimmiltani hyvin huolehtiva ja vastuullinen ihminen, jota ominaisuutta vaimoni on oppinut varmaankin käyttämään häikäilemättömästi hyväkseen.

Tärkeysjärjestyksessä perhe on 1.
Välillä kuitenkin olisi pakko pitää huolta myös itsestään, jotta jaksaisi pitää huolta perheestään.
Esim, se, että minun piti lopettaa lenkkeily, ei näin myöhemmin ole mitenkään perusteltua. Se 30 min x 3 / viikko ei varmasti ole "perheeltä pois"; niinkuin aina sain ymmärtää.
Kaikesta muusta puhumattakaan. Taikka onko se liikaa, jos kerran vuodessa olisi käynyt viikonloppuna kalareissulla kaveriporukalla.... varmaan sitten.

Siinä mielessä toisaalta sitten keskenkasvuinen, että olen sallinut niin paljon....

Ja nuo "naisten toiveet"... AP kirjoitus on vain pieni lyhennelmä siitä helvetistä, missä olen herännyt.
Päivien aika, kun olen lukenut vastauksia, ja käynyt vinkeistä lukemassa lisää asioista, niin olen täysin vakuuttunut siitä, että olen naimisissa narsistisen persoonallisuushäiriöisen naisen kanssa.

Rummukainen hyvä. Sinulla varmaankin on asiat perheesi kanssa hyvin, koska elänette ns. normaalisa perheelämää. ( minäkin olen sitä päässyt sivusta seuraamaa, kun on sukulaisia ja ystäviä.. ainakin ennen ollut )
Meillä elämä ei ole normaalia, Kaunis kulissi ehkä, mutta....

Lue lisää

... saada ap:lta tarkennuksia asiaan. Ei minun perhe-elämä ole ollut mitenkään auvoista, vaan olisin varmaan eronnut, mikäli emme olisi saaneet lapsia aikaiseksi, meillä kun oli siinä suuria ongelmia. Lapsi kuitenkin muutti niin paljon omia käsityksiä elämän tärkeysjärjestyksitä, joten pyrin turvaamaan lapsen kasvuympäristön olemalla paikalla oleva isä, enkä viikonloppuisä, niinhän siinä olisi käynyt mikäli olisimme eronneet.

Katsoin ,että minun pitää pelata niillä korteilla mitkä olin saanut siinä vaiheessa kun lapsi tuli perheeseen. Mielestäni siinä vaiheessa ei pidä vaatia uutta jakoa ihan pienin perustein.
Meillä pääongelma on tämä yleisin eli vaimon haluttomuus, joka vain paheni avoimien keskusteluiden seurauksena, eli ei ongelmasta puhuminen aina tuo positiivista ratkaisua ongelmaan. Nykyisin olen kääntynyt uskomaan, että vaimoni kuuluu näihin nk. aseksuaaleihin.

Kuten myös mainitsin vain paljon aikaa vievät harrastukset pitää lopettaa, tai supistaa niitä oleellisesti. Esim. monta kertaa viikossa tapahtuvat, jos ne vievät aikaa kerralla useamman tunnin. Kokonaan harrastamista ei pidä todellakaan lopettaa, koska ihminen tarvitsee jonkin henkireiän lastenkasvatus arkeen.

Alkuperäinen viestisi oli sen verran suppea, joten siitä voi vetää helposti hyvin erilaisia tulkintoja. Tarkennustesi jälkeen sinulla saattaa olla hyvinkin sanomasi narsistinen persoonahäirikkö ja vielä pahemmasta päästä, joten mikäli näin on, olisi lasten kannalta parasta elää terveessä ympäristössä, eli ilman sairasta äitiä. Tietysti silloin pitää saada vaimosi hoitoon, toivoen vaimosi tilan paranemista.

Eli elämme aika eri tilanteissa, minä kaiketi siinä yleisimmin esiintyvässä, joka saa helposti ymmärtämään myös muiden ongelmien johtuvan samasta syystä, jonka oletin olevan sinun taustalla.
Pahoitteluni siitä.

Rummukainen kirjoitti:

... saada ap:lta tarkennuksia asiaan. Ei minun perhe-elämä ole ollut mitenkään auvoista, vaan olisin varmaan eronnut, mikäli emme olisi saaneet lapsia aikaiseksi, meillä kun oli siinä suuria ongelmia. Lapsi kuitenkin muutti niin paljon omia käsityksiä elämän tärkeysjärjestyksitä, joten pyrin turvaamaan lapsen kasvuympäristön olemalla paikalla oleva isä, enkä viikonloppuisä, niinhän siinä olisi käynyt mikäli olisimme eronneet.

Katsoin ,että minun pitää pelata niillä korteilla mitkä olin saanut siinä vaiheessa kun lapsi tuli perheeseen. Mielestäni siinä vaiheessa ei pidä vaatia uutta jakoa ihan pienin perustein.
Meillä pääongelma on tämä yleisin eli vaimon haluttomuus, joka vain paheni avoimien keskusteluiden seurauksena, eli ei ongelmasta puhuminen aina tuo positiivista ratkaisua ongelmaan. Nykyisin olen kääntynyt uskomaan, että vaimoni kuuluu näihin nk. aseksuaaleihin.

Kuten myös mainitsin vain paljon aikaa vievät harrastukset pitää lopettaa, tai supistaa niitä oleellisesti. Esim. monta kertaa viikossa tapahtuvat, jos ne vievät aikaa kerralla useamman tunnin. Kokonaan harrastamista ei pidä todellakaan lopettaa, koska ihminen tarvitsee jonkin henkireiän lastenkasvatus arkeen.

Alkuperäinen viestisi oli sen verran suppea, joten siitä voi vetää helposti hyvin erilaisia tulkintoja. Tarkennustesi jälkeen sinulla saattaa olla hyvinkin sanomasi narsistinen persoonahäirikkö ja vielä pahemmasta päästä, joten mikäli näin on, olisi lasten kannalta parasta elää terveessä ympäristössä, eli ilman sairasta äitiä. Tietysti silloin pitää saada vaimosi hoitoon, toivoen vaimosi tilan paranemista.

Eli elämme aika eri tilanteissa, minä kaiketi siinä yleisimmin esiintyvässä, joka saa helposti ymmärtämään myös muiden ongelmien johtuvan samasta syystä, jonka oletin olevan sinun taustalla.
Pahoitteluni siitä.

Lue lisää

Lapset ovat ehdottomasti minulle tällä hetkellä elämäni ykkösjuttu, ja tosiaan tuo vaihtoehto viikonloppuisänä, ei tunnu alkuunkaan sopivan minulle.
Ja kun huoltajuuden määräytyminen ei ole ihan niin yksikertaista muutenkaan. Vaimoni osaa puhua ja heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen, saaden osapuolet haluammalleen kannalle. Riski, että toiseksi jäisin, on aika suuri. ( ainut tosiaan, niinkuin moni täällä on ehdottanut, että nauhottaisin tai muuten keräisin todistusaineistoa asioiden oikeasta tolasta )

Vaimoni mielestä hänessä ei ole mitään vikaa. Aina, ihan aina ,vika on kaikissa muissa, milloin kenessäkin.

Jos vaimolla on käsittämättömiä raivareita, nukahtelua ja väsymystä ja mielialat heittelee, niin kannattaa tarkistaa kilpirauhasen toiminta, että on kunnossa. Naisilla voi puhjeta lasten saannin jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta. Itse sairastuin toisen lapsen jälkeen ja ennen niin rauhallisesta ja mukavasta vaimosta kuoriutui raivoava hirviö.

Avioero tuli ja valitettavasti meni vielä vuosi ennenkuin sairaus diagnostisoitiin. Ainakin minusta tuli lääkkeen määräämisen jälkeen oma vanha mukava itseni. Lääkäri sanoi,että turhan monta avioeroa on samasta syystä tullut.

kunnossa? kirjoitti:

Jos vaimolla on käsittämättömiä raivareita, nukahtelua ja väsymystä ja mielialat heittelee, niin kannattaa tarkistaa kilpirauhasen toiminta, että on kunnossa. Naisilla voi puhjeta lasten saannin jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta. Itse sairastuin toisen lapsen jälkeen ja ennen niin rauhallisesta ja mukavasta vaimosta kuoriutui raivoava hirviö.

Avioero tuli ja valitettavasti meni vielä vuosi ennenkuin sairaus diagnostisoitiin. Ainakin minusta tuli lääkkeen määräämisen jälkeen oma vanha mukava itseni. Lääkäri sanoi,että turhan monta avioeroa on samasta syystä tullut.

Lue lisää

mietittyä. Jos seuraa omien ystävien suhteita ja mitä ystävien kanssa olen keskustellut, niin ei tällaista tilannetta ole muualla. Toisaalta, en myöskään ole omista ongelmista kertonut heille, koske se kuitenkin tuntuu hiukkasen "oman pesänlikaamiselta". Eikä kait ylpeyskään anna oikein siihen myöten.

Vaimo on sitä mieltä, että ei hänessä ole mitään vikaa. Vika löytyy aina kaikista muista.
Milloin hän haukkuu sukulaisensa, milloin oman perheen väen. Samoin hänen työpaikallaan ei ole muita kuin ääliöitä ( hänen mielestään ).
Mene nyt sitten tällaiselle ehdottamaan jotain terapiaa. Olen vakuuttuntu, että hän ehkä olisi sellaisen tarpeessa.....

tullut myös kirjoitti:

mietittyä. Jos seuraa omien ystävien suhteita ja mitä ystävien kanssa olen keskustellut, niin ei tällaista tilannetta ole muualla. Toisaalta, en myöskään ole omista ongelmista kertonut heille, koske se kuitenkin tuntuu hiukkasen "oman pesänlikaamiselta". Eikä kait ylpeyskään anna oikein siihen myöten.

Vaimo on sitä mieltä, että ei hänessä ole mitään vikaa. Vika löytyy aina kaikista muista.
Milloin hän haukkuu sukulaisensa, milloin oman perheen väen. Samoin hänen työpaikallaan ei ole muita kuin ääliöitä ( hänen mielestään ).
Mene nyt sitten tällaiselle ehdottamaan jotain terapiaa. Olen vakuuttuntu, että hän ehkä olisi sellaisen tarpeessa.....

Lue lisää

Käy vilkaisemassa Narsistien uhrien tuen keskustelupalstaa.Mieheni kaikki työkaverit olivat "typeriä", työnantaja "sika" ,työnantajan vaimo "uikuttajaa" ,veljeni "laiska" ,ystäväni "itsekkäitä" ,vain hän oli kaikessa hyvä ja erinomainen.Erottuamme yhteiset ystävät sanoivat "teidän kanssa oli muuten kivaa,mutta miehesi oli tosi raskasta seuraa ,koska oli niin negatiivinen"

tullut myös kirjoitti:

mietittyä. Jos seuraa omien ystävien suhteita ja mitä ystävien kanssa olen keskustellut, niin ei tällaista tilannetta ole muualla. Toisaalta, en myöskään ole omista ongelmista kertonut heille, koske se kuitenkin tuntuu hiukkasen "oman pesänlikaamiselta". Eikä kait ylpeyskään anna oikein siihen myöten.

Vaimo on sitä mieltä, että ei hänessä ole mitään vikaa. Vika löytyy aina kaikista muista.
Milloin hän haukkuu sukulaisensa, milloin oman perheen väen. Samoin hänen työpaikallaan ei ole muita kuin ääliöitä ( hänen mielestään ).
Mene nyt sitten tällaiselle ehdottamaan jotain terapiaa. Olen vakuuttuntu, että hän ehkä olisi sellaisen tarpeessa.....

Lue lisää

heh. sinua mollataan ihan samalla tavalla kun et ole kuulemassa.. Vaikka vaimosi työpaikalla..

..lisäksi sinua alennetaan kanden keskisissä keskuteluissa juuri niin paljon kuin siedät sitä..

..jos jatkat tota pitkään, niin muutut itsekkin kohta samanlaiseksi.. tommosen kanssa ei ole kivaa.. .. ja kohta sinulla ei ole paljoa kavereita..

tuunari_mikko kirjoitti:

heh. sinua mollataan ihan samalla tavalla kun et ole kuulemassa.. Vaikka vaimosi työpaikalla..

..lisäksi sinua alennetaan kanden keskisissä keskuteluissa juuri niin paljon kuin siedät sitä..

..jos jatkat tota pitkään, niin muutut itsekkin kohta samanlaiseksi.. tommosen kanssa ei ole kivaa.. .. ja kohta sinulla ei ole paljoa kavereita..

Lue lisää

Kerran tuli tilanne, missä kävi ilmi, että hän oli tosiaan työpaikalla haukkunut, tai no ilkeästi puhunut.
eräs tuttu asiasta sitten kertoi... ei ollut kauhean mukavaa.

Ja vanhemman lapsen kanssa kun olimme ulkoilemassa, tuli juttua ( hän siis otti puheeksi ), mistä kävi ilmi, että isi oli jotain töpeksinyt....

ei tosiaan ole mukavaa sekään.

kunnossa? kirjoitti:

Jos vaimolla on käsittämättömiä raivareita, nukahtelua ja väsymystä ja mielialat heittelee, niin kannattaa tarkistaa kilpirauhasen toiminta, että on kunnossa. Naisilla voi puhjeta lasten saannin jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta. Itse sairastuin toisen lapsen jälkeen ja ennen niin rauhallisesta ja mukavasta vaimosta kuoriutui raivoava hirviö.

Avioero tuli ja valitettavasti meni vielä vuosi ennenkuin sairaus diagnostisoitiin. Ainakin minusta tuli lääkkeen määräämisen jälkeen oma vanha mukava itseni. Lääkäri sanoi,että turhan monta avioeroa on samasta syystä tullut.

Lue lisää

se kilpirauhanen oikuttelee kun lapset on jo 8 ja 11 vuotta, minun narsistinaiseni kilpirauhanen oikutteli kolmetoista vuotta,enkä varmasti ollut nuori ja vastuuntunnoton. Ihan kivoja ja lupsakoita kannanottoja, mutta vain se tietää kuka on narsistin kanssa elänyt, että mikään ei ole hyvä teit niin tai näin aina tulee haukkumiset. Vaimoni oli 34 vuotias, mutta useasti ajattelin eläväni murrosikäisen ja kiukuttelevan pikkutytön kanssa.

On totta, että moni lapsuuden asia vaikuttaa aikuusuuten saakka, mutta....niihin on jatkuvasti turha vedota. Sinä olet nyt aikuinen ja voit itse vaikuttaa omaan itseesi. Mikään ei estä hakemasta nyt ammattiapua jos lapsuuden solmut kiusaa. Jos et sitä tee, niin syy on nyt jo itsessäsi, ei esim.äitisi. Kuten Ben Furmanin kirjankin kertoo "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"

kommentoida kirjoitti:

On totta, että moni lapsuuden asia vaikuttaa aikuusuuten saakka, mutta....niihin on jatkuvasti turha vedota. Sinä olet nyt aikuinen ja voit itse vaikuttaa omaan itseesi. Mikään ei estä hakemasta nyt ammattiapua jos lapsuuden solmut kiusaa. Jos et sitä tee, niin syy on nyt jo itsessäsi, ei esim.äitisi. Kuten Ben Furmanin kirjankin kertoo "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"

Lue lisää

Miten niin jatkuvasti turha vedota? En jatkuvasti turhaan mihinkään vetoa enkä kuulu varsinaisesti ns. synkkiin narisijoihin. Päinvastoin, osaan iloita pienistä asioista, joka on tullut sen mukana, että erotan pienet ja isot murheet toisistaan. Tiedän, minkälainen elämä on vaikeaa ja minkälainen elämä on täynnä tavallisen ihmisen tavallisia ongelmia, joilla ei kannata sen kummemmin päätään vaivata.

Kerron vain faktoja.

Lapsuus vaikuttaa meihin jokaiseen, käymme terapeutilla tai emme. Kyllä vanhemmillakin joku vastuu on lapsistaan, ei kaikkea voi pelkästään lasten omalle vastuulle laittaa. Kasvatuksen tavoitteena ei voi olla, että lapset joutuvat terapiaan aikuistuttuaan.

Elämä on ihan omissa käsissäni kuten aikuisella ihmisellä pitää ollakin. Kannan kyllä vastuuta omista tekemisistäni. Mutta kotitaustaansa ei voi itsestään repiä irti. Lapsuus on aikaa, jolloin luodaan oma identiteetti ja se on yksi elämänvaihe. Vain dementikko sen unohtaa.

Ulkoisesti olen terveen ihmisen kirjoissa ja näen ympärilläni paljon ongelmia, jotka ovat paljon pahempia kuin omani, vaikka ihmisillä ei ole niin rankkaa lapsuutta kuin itselläni. Olen siis terve, mutta itseni ja geenieni ansiosta.
Katselen ulkopuolisena ihmisten ja avioparien repiviä riitoja ja huokaisen helpotuksesta, etten ole samassa sopassa.

Lasten vuoksi olen ja jaksan olla. Olen yrittänyt ulkoilla heidän kanssaan ja muutenkin puuhaillut heidän kanssaan.
Se, että hän käyttäytyisi lapsiaan ohtaan kuten minua, on jo alkanut ilmaantua.
Jokainen päivä löytyy jokin syy, mistä huutaa varsinkin vanhemmalle pojalle. Ja huutaminen on yleensä aika pirullista ja ilkeämielistä. Kaukana on rakastava äidillisyys.

Lähteminen vain tuntuu niin mahdottomalta.

Tässä tietenkin yhteisten lasten lisäksi on yhteinen asunto, joka hankaloittaa eroa.

Ja toisaalta, kun tulee tyyni vaihe, alkaa minun käydä häntä suuresti sääli.
( toisaalta myös hän käyttänee sitäkin hyväkseen.. tiedä häntä)

"En ole väkivaltainen, mutta en kestä tilanteita tai suhteita, joissa joudun suuttumaan."


MIKSI et "kestä suuttua"...?

Se on ihmisen perustarve ja tunne siinä missä itku ja naurukin.

Sinä tukahdutat nyt PERUStarvetta itsessäsi, jonka EI-tukahduttaminen saattaisi hyvinkin vapauttaa sinua PALJON!

Mene vaikka jonnekin (tarpeeksi kauas) metsään huutamaan...;)

joanna. kirjoitti:

"En ole väkivaltainen, mutta en kestä tilanteita tai suhteita, joissa joudun suuttumaan."


MIKSI et "kestä suuttua"...?

Se on ihmisen perustarve ja tunne siinä missä itku ja naurukin.

Sinä tukahdutat nyt PERUStarvetta itsessäsi, jonka EI-tukahduttaminen saattaisi hyvinkin vapauttaa sinua PALJON!

Mene vaikka jonnekin (tarpeeksi kauas) metsään huutamaan...;)

Lue lisää

Alussa vähempi. Tein toki juuri sitä, että lähdin pois. ( kylläkin sain huutia siitäkin, kun "pakenin", enkä keskustellut ) Vaimon kanssa vian kun ei pysty järkevästi keskustelemaan. Hän alkaa aina huutamaan ja syyttelemään.

Ja siitähän seuraa se, että minä suutun myös.

Ja sitten tapellaan. Vaan tapeelut eivät johda minnekään. Poistun toki edelleenkin, sillä myöskään en ole väkivaltainen ja parempi lähteä kuin jäädä.


T: Aloittaja

suutun.. kirjoitti:

Alussa vähempi. Tein toki juuri sitä, että lähdin pois. ( kylläkin sain huutia siitäkin, kun "pakenin", enkä keskustellut ) Vaimon kanssa vian kun ei pysty järkevästi keskustelemaan. Hän alkaa aina huutamaan ja syyttelemään.

Ja siitähän seuraa se, että minä suutun myös.

Ja sitten tapellaan. Vaan tapeelut eivät johda minnekään. Poistun toki edelleenkin, sillä myöskään en ole väkivaltainen ja parempi lähteä kuin jäädä.


T: Aloittaja

Lue lisää

Joo siis...kaikin puolin EI kuulosta hyvältä.

Teillä oli ne lapsetkin. He saavat nyt sitten sellaisen "perheen mallin", että "aina on riita pystyssä". (tai ainakin liian usein)

He tulevat katkeroitumaan tuollaisesta ja kehittävät kuulemma myöhemmin helposti ns. "kiltin tytön/pojan"-syndrooman. (siis se LIIALLINEN kiltteys, koska kotona vain riideltiin ja aina piti olla "äidille mieliksi"...) (joissakin tapauksissa "isälle mieliksi")

Niin...

kommentoida kirjoitti:

On totta, että moni lapsuuden asia vaikuttaa aikuusuuten saakka, mutta....niihin on jatkuvasti turha vedota. Sinä olet nyt aikuinen ja voit itse vaikuttaa omaan itseesi. Mikään ei estä hakemasta nyt ammattiapua jos lapsuuden solmut kiusaa. Jos et sitä tee, niin syy on nyt jo itsessäsi, ei esim.äitisi. Kuten Ben Furmanin kirjankin kertoo "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"

Lue lisää

Joko Ben tai sinä olet idiootti.
"Ben Furmanin kirjankin kertoo "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus""
Kyllä sä sentään lukea kuitenkin osaat.
Mä olen käynyt ammattiauttajalla vuosia aikuisena ja ne lapsuuden solmut voi olla kyllä sitä luokkaa, että niihin saattaa vaatia jotain muutakin kun dorkia yleisviisauksia tai kirjan lukemisen selvittämiseen. Osa voi olla asioita, mitä voi selvittää, ja niitä voi jonkun verran ehkä hallitakin, muttei välttämättä muuttaa, voi olla että ne joutuu vaan hyväksymään.

Lapsuus on vain kerran ja sen jälkeen se on mennyt ja myöhäistä saada onnellista lapsuutta. Se ei tule koskaan olemaan sama, ja sitä on kenenkään turha edes tyrkyttää. Tietenkin olisi mukavampaa jos elämä olisi oikeasti mainitsemallasi tavalla niin yksinkertaista ja helppoa, samoin mieleen saatujen vahinkojen korjaaminen, mutta jokainen, joka on oikeita pahoja asioita joutunut kohtaamaan, tietää myös, ettei se ole ihan noin helppoa.

Ben voi olla ihan pätevä terapeutti noin niinkun yleisesti, mutta ne kirjat on kuule yleistyksiä ja kirjotetaan, jotta saatasiin fyffeä. Eli rahaa. Todellisuus on jotain varsin muuta. Muutenhan jokainen parisuhdekin ois korjattavissa vaan kirjoja lukemalla eikö?

Huomaa, että sinulla ei ollut kovin pahaa lapsuutta, eikä nuoruutta, etkä taida siitä olla paljon vanhentunutkaan.

Elämä on helppoa ja yksinke... kirjoitti:

Joko Ben tai sinä olet idiootti.
"Ben Furmanin kirjankin kertoo "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus""
Kyllä sä sentään lukea kuitenkin osaat.
Mä olen käynyt ammattiauttajalla vuosia aikuisena ja ne lapsuuden solmut voi olla kyllä sitä luokkaa, että niihin saattaa vaatia jotain muutakin kun dorkia yleisviisauksia tai kirjan lukemisen selvittämiseen. Osa voi olla asioita, mitä voi selvittää, ja niitä voi jonkun verran ehkä hallitakin, muttei välttämättä muuttaa, voi olla että ne joutuu vaan hyväksymään.

Lapsuus on vain kerran ja sen jälkeen se on mennyt ja myöhäistä saada onnellista lapsuutta. Se ei tule koskaan olemaan sama, ja sitä on kenenkään turha edes tyrkyttää. Tietenkin olisi mukavampaa jos elämä olisi oikeasti mainitsemallasi tavalla niin yksinkertaista ja helppoa, samoin mieleen saatujen vahinkojen korjaaminen, mutta jokainen, joka on oikeita pahoja asioita joutunut kohtaamaan, tietää myös, ettei se ole ihan noin helppoa.

Ben voi olla ihan pätevä terapeutti noin niinkun yleisesti, mutta ne kirjat on kuule yleistyksiä ja kirjotetaan, jotta saatasiin fyffeä. Eli rahaa. Todellisuus on jotain varsin muuta. Muutenhan jokainen parisuhdekin ois korjattavissa vaan kirjoja lukemalla eikö?

Huomaa, että sinulla ei ollut kovin pahaa lapsuutta, eikä nuoruutta, etkä taida siitä olla paljon vanhentunutkaan.

Lue lisää

kukin tyylillään.

joten lopeta vanhempiesi syyttely ja ala ottaa vastuu tekosistasi ihan itse jo tänään.

Olkoon perimäsi mikä on, tai lapsuuden traumasi mitä ovat, mutta ei ne sinun päätöksiäsi enää aikuisuudessa tee. Sinä itse, ihan itse, teet ne päätökset alatko rähjäämään tai pakenetko.

Terapiassa ei koskaan syytetä lapsuuden traumoja tai sitä kuinka isi tai äiti oli pahoja. Ne käsitellään läpi, niin että se suru ei enää paina, mutta sen jälkeen päätöksiä tehtäessä sinulle ei terapiassa annetaan minkäänlaisia oikeuksia syyttää lapsuuden traumoja, vaan sinua vaaditaan ottamaan vastuu nykyisestä elämästäsi.

Ehkä olet tähän asti selvinnyt omin avuin ja käsittelyin, mutta sinun tekstistäsi kuultaa niin selvästi läpi se että yrität etsiä syyllistä muista, että ennenkuin annat anteeksi vanhemmillesi ja alat ottamaan vastuun teoistasi, sinä et tule pääsemään koskaan kuiville.

Sillä hetkellä kun annat anteeksi vanhemmillesi, ymmärrät sen että he eivät ole olleet mitään kaikkivoipia jumalia, niinkuin et sinäkään vanhempana tule olemaan, ja kun otat täyden vastuun nykyisistä ja tulevista päätöksistäsi, sillä hetkellä pääset eroon tuosta lapsuuden kokemuksistasi ja vasta sen jälkeen voit alkaa parantumaan ja löytämään itsetunnon. Muutoin tuo "terapiasi" ja käsittelysi on yhtä tyhjän kanssa.

mieltä.. kirjoitti:

Lasten vuoksi olen ja jaksan olla. Olen yrittänyt ulkoilla heidän kanssaan ja muutenkin puuhaillut heidän kanssaan.
Se, että hän käyttäytyisi lapsiaan ohtaan kuten minua, on jo alkanut ilmaantua.
Jokainen päivä löytyy jokin syy, mistä huutaa varsinkin vanhemmalle pojalle. Ja huutaminen on yleensä aika pirullista ja ilkeämielistä. Kaukana on rakastava äidillisyys.

Lähteminen vain tuntuu niin mahdottomalta.

Tässä tietenkin yhteisten lasten lisäksi on yhteinen asunto, joka hankaloittaa eroa.

Ja toisaalta, kun tulee tyyni vaihe, alkaa minun käydä häntä suuresti sääli.
( toisaalta myös hän käyttänee sitäkin hyväkseen.. tiedä häntä)

Lue lisää

Olen ollut samassa tilanteessa kanssasi ja sääli on yksi niistä naruista joista hän sinua ohjailee. Tyynen vaiheen aikana alkaa uskoa, että kyllä tämä tästä. Tyyni vaihe vain voi kestää pari tuntia tai pari viikkoa sitten kaikki palaa ennalleen. ei se lähteminen niin vaikeaa ole kun miltä nyt tuntuu, jälkeenpäin sitten kaduttaa miksen tehnyt ratkaisua aikaisemmin.

harvinainen piirre miehellä. Vainoharhaisuutta ja mustasukkaisuutta heillä on yhtä lailla: osa käyttää fyysistä väkivaltaa, mutta alistamisessa ja henkisessä kontrollissa taitavia on myös.

Opin nopeasti, kun seurustelin tyypin kanssa, jolla oli tod. näk. antisosiaalinen persoonallisuushäiriö: lähdin äkkiä, kun tajusin olevani tyylipuhtaan sosiopaatin seurassa.

Hän seurusteluaikana nimenomaan teeskenteli. Hän tuli mukaan minun harrastuksiini, ja näytti nauttivan. Hän ei nipottanut mistään. Hän oli iloinen ja kaikki ne haaveet ja suunnitelmat mitä puhuttiin ja ehdotukset joita sanoin, olivat hänen unelmiansa.

Ei ollut mitään varoittavaa ennettä ennen papin aamenta.

Tämän hän on myöntänytkin suoraan:
" kyllä oli vaikea olla silloin ... "
ja monesta asiasta!

Miksei hän paljastanut todellista luonnettaan silloin.

Vaan.. se hyvä on, että syntyi nuo kaksi ihanaa lasta. Niitä ei olisi, jos näin ei olisi käynyt.

JEP. Sanoisin samaa, vaikka nainen olenkin.

Ei se ole "rakkautta" se vartin välein soittelu - se on juurikin kontrollifriikismiä.

niin harvinainen piirre miehissä,tietysti tääkin on vaan yks tapaus. ex-avokki,luojan kiitos ei naimisiin menty!, oli ERITTÄIN mustasukkainen,paljastui vasta yhteen muutettua,ja kyttäsi kaikkia menemisiäni,äidin kanssa saanut edes kaupassa käydä,saati kavereitten luona,olin heti huoraamassa jossain.ja jos joskus jonnekkin pääsi lähtemään,niin humalassa oli ukko kun kotia tulin,ja yleensä kaamee tappelu,"parhaimmillaan" tuli turpaan tai yritti kuristaa hengiltä.onneksi pääsin moisesta ääliöstä hengissä eroon!

liekkö kirjoitti:

niin harvinainen piirre miehissä,tietysti tääkin on vaan yks tapaus. ex-avokki,luojan kiitos ei naimisiin menty!, oli ERITTÄIN mustasukkainen,paljastui vasta yhteen muutettua,ja kyttäsi kaikkia menemisiäni,äidin kanssa saanut edes kaupassa käydä,saati kavereitten luona,olin heti huoraamassa jossain.ja jos joskus jonnekkin pääsi lähtemään,niin humalassa oli ukko kun kotia tulin,ja yleensä kaamee tappelu,"parhaimmillaan" tuli turpaan tai yritti kuristaa hengiltä.onneksi pääsin moisesta ääliöstä hengissä eroon!

Lue lisää

Terrorisoivat kodinhengettäret (löytyy tuttavapiiristä useampia) soittavat ja viestittävät taukoamatta kun mies ei ole kaulimen ulottuvilla;

-Koska sä tuut, missä sä olitkaa?
-Tuutsä jo?
-Nytkö sä lähdet?
-Etkö sä vieläkään ole lähtenyt?
-Kun lähdet käytkö kiskalla? Tuo salmarii.
-Ootsä jo kiskalla? Tuo sittenkin jädee.
-Haluisin vielä suklaata.
Jne...

Ja kaikki tämä kun mies on kerinnyt vartin olla poissa kotoa. Ja eniten naurattaa että se mies vastaa joka pirahdukseen ja piipitykseen niin täsmällisesti ja ei tule mieleenkään että se puhelin voisi "unohtua" autoon tai vielä parempi jos sen jättää kotiin. Ihanaa kun vaimo välittää?

erikseen. kirjoitti:

Terrorisoivat kodinhengettäret (löytyy tuttavapiiristä useampia) soittavat ja viestittävät taukoamatta kun mies ei ole kaulimen ulottuvilla;

-Koska sä tuut, missä sä olitkaa?
-Tuutsä jo?
-Nytkö sä lähdet?
-Etkö sä vieläkään ole lähtenyt?
-Kun lähdet käytkö kiskalla? Tuo salmarii.
-Ootsä jo kiskalla? Tuo sittenkin jädee.
-Haluisin vielä suklaata.
Jne...

Ja kaikki tämä kun mies on kerinnyt vartin olla poissa kotoa. Ja eniten naurattaa että se mies vastaa joka pirahdukseen ja piipitykseen niin täsmällisesti ja ei tule mieleenkään että se puhelin voisi "unohtua" autoon tai vielä parempi jos sen jättää kotiin. Ihanaa kun vaimo välittää?

Lue lisää

puhelin ei ole päällä taikka mukana.
Saa olla joskus edes hetken rauhassa.

Huutiahan siitäkin aina välillä tulee: "mikset vastaa kännykkään" mutta enää en siitä välitä.

Alan oppimaan pikku hiljaa!

:)

olet oikeassa. Ero ei tunnu niin simppeliltä ratkaisulta. Kyllä olen sitä punninnut monasti.
A) Lapset. Vaimo on hyvä suustaan ja hän pystynee puhumaan tahot puolelleen. Hän on pahuksen hyvä teeskentelemään. Siihen halpaanhan minäkin juuri menin.
B) Omaisuus. En millään olisi valmis jakamaan hänelle omaisuuttani. Talo on puoliksi, mutta minulla on sitten muuta, joka menisi sitten osittain hänelle, ilman hänen ansioitaan.
C) Sääli. ( sanotaan, että sääli on sairautta.. ). Mutta kun oikein tiukaksi menee, hän muuttuu surkeaksi ja avuttomaksi ( joskus sairaaksi.. ). Totta on. Minussa ei ole silloin miestä häntä hylätä " hädän hetkellä ".
Ja varmaankin totta on myös tuo... varmaankin käyttää liian kilttiä hyväkseen.

Niin, monasti "domina" etsii dominoitavan.

Metsästäjä etsii "saaliin".

Jne...

Vastakohdat vetävät myös kierolla tavalla toisiaan puoleensa.

kldsds kirjoitti:

Niin, monasti "domina" etsii dominoitavan.

Metsästäjä etsii "saaliin".

Jne...

Vastakohdat vetävät myös kierolla tavalla toisiaan puoleensa.

Lue lisää

meidän suhteessa, niinkuin olen tässä oppinut:

seurallinen -- eristäytyvä
huumorintajuinen -- tosikko
positiivinen -- negatiivinen
optimisti --- pessimisti

vain muutaman mainitakseni.

varmasti .. kirjoitti:

olet oikeassa. Ero ei tunnu niin simppeliltä ratkaisulta. Kyllä olen sitä punninnut monasti.
A) Lapset. Vaimo on hyvä suustaan ja hän pystynee puhumaan tahot puolelleen. Hän on pahuksen hyvä teeskentelemään. Siihen halpaanhan minäkin juuri menin.
B) Omaisuus. En millään olisi valmis jakamaan hänelle omaisuuttani. Talo on puoliksi, mutta minulla on sitten muuta, joka menisi sitten osittain hänelle, ilman hänen ansioitaan.
C) Sääli. ( sanotaan, että sääli on sairautta.. ). Mutta kun oikein tiukaksi menee, hän muuttuu surkeaksi ja avuttomaksi ( joskus sairaaksi.. ). Totta on. Minussa ei ole silloin miestä häntä hylätä " hädän hetkellä ".
Ja varmaankin totta on myös tuo... varmaankin käyttää liian kilttiä hyväkseen.

Lue lisää

Nyt täytyy miettiä mikä on tärkeämpää. Lasten henkinen turvallisuus ja oman elämäsi jatkuminen sellaisena kuin haluat sen jatkuvan. Vai omaisuus. Omaisuutta voi tehdä aina lisää jos haluaa. Anna rahan mennä. Varo kuitenkin toistamasta virhettäsi. Olet kerran haksahtanut tällaiseen naiseen ja saatat toistaa virheen.

varmasti .. kirjoitti:

olet oikeassa. Ero ei tunnu niin simppeliltä ratkaisulta. Kyllä olen sitä punninnut monasti.
A) Lapset. Vaimo on hyvä suustaan ja hän pystynee puhumaan tahot puolelleen. Hän on pahuksen hyvä teeskentelemään. Siihen halpaanhan minäkin juuri menin.
B) Omaisuus. En millään olisi valmis jakamaan hänelle omaisuuttani. Talo on puoliksi, mutta minulla on sitten muuta, joka menisi sitten osittain hänelle, ilman hänen ansioitaan.
C) Sääli. ( sanotaan, että sääli on sairautta.. ). Mutta kun oikein tiukaksi menee, hän muuttuu surkeaksi ja avuttomaksi ( joskus sairaaksi.. ). Totta on. Minussa ei ole silloin miestä häntä hylätä " hädän hetkellä ".
Ja varmaankin totta on myös tuo... varmaankin käyttää liian kilttiä hyväkseen.

Lue lisää

kannattaa lukea Anna-Liisa Valtavaaran kirjoja: kiltteydestä kipeät, oikein kiltit ja ainako anteeksi!

... eikä sitä pitäisi tehdä ennen kuin asioita on yritetty ratkoa. Eroavalle miehelle ei kannata ainakaan Suomessa antaa neuvoa, että pitäisi varmistaa lasten lähihuoltajuus. Sitä ei todellakaan pysty perusturvatoimiston tai oikeusistuimen avulla tekemään hyvinkään vakavien syiden avulla. Ainoastaan jos lasten äiti on halukas antamaan lasten asua isän luona, se onnistuu. Ja tätähän narsistiäiti ei voi missään tapauksessa tehdä. Hän elää vallanhimosta ja lasten asioiden päätösvallasta
luopuminen lopettaisi mahdollisuuden kontrolloida miestäänkin. Mutta kaikkea valtaa narsistipuolisolle ei pidä antaa, pitää erottaa omat asiat ja lasten hyvinvointiin liittyvät asiat ja koettaa hoitaa kummatkin mahdollisimman hyvin, pitäen lapsia kuitenkin itseä tärkeämpänä. Ja kaikki entisen tai vielä nykyisen vaimon tyrkyttämät vain hänelle tärkeät asiat pitää sivuuttaa ja unohtaa mahdollisimman tyylikkäästi, sillä ei häntä sovi ärsyttää turhaan, lasten hyvinvointi siinä vain kärsii.

Vieläkin ex-vaimon kynsissä kirjoitti:

... eikä sitä pitäisi tehdä ennen kuin asioita on yritetty ratkoa. Eroavalle miehelle ei kannata ainakaan Suomessa antaa neuvoa, että pitäisi varmistaa lasten lähihuoltajuus. Sitä ei todellakaan pysty perusturvatoimiston tai oikeusistuimen avulla tekemään hyvinkään vakavien syiden avulla. Ainoastaan jos lasten äiti on halukas antamaan lasten asua isän luona, se onnistuu. Ja tätähän narsistiäiti ei voi missään tapauksessa tehdä. Hän elää vallanhimosta ja lasten asioiden päätösvallasta
luopuminen lopettaisi mahdollisuuden kontrolloida miestäänkin. Mutta kaikkea valtaa narsistipuolisolle ei pidä antaa, pitää erottaa omat asiat ja lasten hyvinvointiin liittyvät asiat ja koettaa hoitaa kummatkin mahdollisimman hyvin, pitäen lapsia kuitenkin itseä tärkeämpänä. Ja kaikki entisen tai vielä nykyisen vaimon tyrkyttämät vain hänelle tärkeät asiat pitää sivuuttaa ja unohtaa mahdollisimman tyylikkäästi, sillä ei häntä sovi ärsyttää turhaan, lasten hyvinvointi siinä vain kärsii.

Lue lisää

kirjoituksesta.
Tuo huoltajuuskysymys varmastikin on juuri tuon kaltainen kuin kerrot.
Muutenkin hyvä teksti. Kiitos.

varmasti .. kirjoitti:

olet oikeassa. Ero ei tunnu niin simppeliltä ratkaisulta. Kyllä olen sitä punninnut monasti.
A) Lapset. Vaimo on hyvä suustaan ja hän pystynee puhumaan tahot puolelleen. Hän on pahuksen hyvä teeskentelemään. Siihen halpaanhan minäkin juuri menin.
B) Omaisuus. En millään olisi valmis jakamaan hänelle omaisuuttani. Talo on puoliksi, mutta minulla on sitten muuta, joka menisi sitten osittain hänelle, ilman hänen ansioitaan.
C) Sääli. ( sanotaan, että sääli on sairautta.. ). Mutta kun oikein tiukaksi menee, hän muuttuu surkeaksi ja avuttomaksi ( joskus sairaaksi.. ). Totta on. Minussa ei ole silloin miestä häntä hylätä " hädän hetkellä ".
Ja varmaankin totta on myös tuo... varmaankin käyttää liian kilttiä hyväkseen.

Lue lisää

ratkaisun avaimet jo aika lähellä kun noin ajattelet. Hyvä rohkeutta.

Kolahti.
Vaan mistäs tuon tietää. Aina vain lyödään päätä seinään ja sitten opitaan vasta kantapään kautta.

Jos joku olisi tullut silloin sanomaan, että varo! tai ei kannata! tai huonosti käy! Arvaapa olisinko uskonut. Ehei.
Kaikki kun oli niin hyvin kuin vain voi olla. Olin löytänyt täydellisen vaimon ja äidin lapsilleni, tai siis niin luulin.

Ei minulle ollut tärkeää tuo näyttelyvaimo, kun en sellaista edes hakenut. Minä kun olen sellaista perus perheenisä - tyyppiä, mikä se sitten lieneekään.
Haave omasta perheestä oli jo pitkään ollut ja toivoin jo vuosia löytäväni sen oikean, kunnes sitten niin luulin.

Pari aikaisempaa yritystä kariutui varovaisuuteeni, tämä tapaus vain oli niin hyvä teeskentelemään, jotta menin suinpäin ansaan.

Mistä ihmeestä sen voisi tietää etukäteen, jos toinen ei olekaan sellainen kuin kuvitteli sen olevan.

No joo. Myöhemmin keksin tuohon vastauksen.

...siis "kerberoS-tapauksiksi".:)

että "tuo on minun tuleva täydellinen pikkuvaimo. piste."

Olen itse ollut tilanteessa, jossa silloinen miesystäväni näki minut ennen kaikkea tällaisena pikkuvaimona ja laski kaiken sen varaan, että suhteemme kehittyy nimenomaan hänen toivomallaan tavalla. Mies oli minua lisäksi aika paljon vanhempi, ja siis kokeneempi periaatteessa, mutta todellisuudessa hän ei ollut oppinut kauheasti elämästä.

Minä en ollut ollenkaan vaimotyyppiä, ja erohan siitä sitten lopulta tuli, kun emme olleet tulevaisuuden suhteen ollenkaan samalla aaltopituudella. Miehestä oli käsittämätöntä, että minun näköiseni nainen ei halua olla "nainen".

Minä en ole halunnut perustaa perhettä, koska se kahlitsee liikaa. Samoin ajattelevia miehiä ei ole kauheasti tarjolla, ennenkuin vasta sitten kun mies on ensimmäisen eron läpikäynyt. Onneksi ihmiset oppivat edes sitten, kun eroavat. On ihmisiä, jotka eivät opi silloinkaan.

päässään... kirjoitti:

että "tuo on minun tuleva täydellinen pikkuvaimo. piste."

Olen itse ollut tilanteessa, jossa silloinen miesystäväni näki minut ennen kaikkea tällaisena pikkuvaimona ja laski kaiken sen varaan, että suhteemme kehittyy nimenomaan hänen toivomallaan tavalla. Mies oli minua lisäksi aika paljon vanhempi, ja siis kokeneempi periaatteessa, mutta todellisuudessa hän ei ollut oppinut kauheasti elämästä.

Minä en ollut ollenkaan vaimotyyppiä, ja erohan siitä sitten lopulta tuli, kun emme olleet tulevaisuuden suhteen ollenkaan samalla aaltopituudella. Miehestä oli käsittämätöntä, että minun näköiseni nainen ei halua olla "nainen".

Minä en ole halunnut perustaa perhettä, koska se kahlitsee liikaa. Samoin ajattelevia miehiä ei ole kauheasti tarjolla, ennenkuin vasta sitten kun mies on ensimmäisen eron läpikäynyt. Onneksi ihmiset oppivat edes sitten, kun eroavat. On ihmisiä, jotka eivät opi silloinkaan.

Lue lisää

mutta uskon, että tuot näkemyksesi avoimesti esille seurusteluvaiheessa.
Minulle kun kävi niin, että vaimoni toi näkemyksensä esille, mutta ne eivät olleetkaan niitä hänen todellisia näkemyksiään, vaan niitä, jotka osuivat minun kanssa yksiin ja erehdyin niin luulemaan.
Sitten kun liitto alkoi, valkeni myös totuus ja se kaikki valheellisuus.

Jos olisin oikeat näkemykset tiennyt ennen liittoa, ei ehkä liittoa olisi koskaan tullutkaan.
Ehkä vaimo tämän tiesi ja näytteli sellaista, millaiseksi kuvitteli minun hänen olevan.

päässään... kirjoitti:

että "tuo on minun tuleva täydellinen pikkuvaimo. piste."

Olen itse ollut tilanteessa, jossa silloinen miesystäväni näki minut ennen kaikkea tällaisena pikkuvaimona ja laski kaiken sen varaan, että suhteemme kehittyy nimenomaan hänen toivomallaan tavalla. Mies oli minua lisäksi aika paljon vanhempi, ja siis kokeneempi periaatteessa, mutta todellisuudessa hän ei ollut oppinut kauheasti elämästä.

Minä en ollut ollenkaan vaimotyyppiä, ja erohan siitä sitten lopulta tuli, kun emme olleet tulevaisuuden suhteen ollenkaan samalla aaltopituudella. Miehestä oli käsittämätöntä, että minun näköiseni nainen ei halua olla "nainen".

Minä en ole halunnut perustaa perhettä, koska se kahlitsee liikaa. Samoin ajattelevia miehiä ei ole kauheasti tarjolla, ennenkuin vasta sitten kun mies on ensimmäisen eron läpikäynyt. Onneksi ihmiset oppivat edes sitten, kun eroavat. On ihmisiä, jotka eivät opi silloinkaan.

Lue lisää

Jep. Tiedän tuon miestyypin, joka haluaa leipoa naisesta tietynlaisen "jatkeen" itselleen.

Kaava on valmis - vain nainen puuttuu, hehe...

Aivan kuin oltaisiin jotain koneita. (= seksi- ja kotitalousrobotteja;))

joanna. kirjoitti:

Jep. Tiedän tuon miestyypin, joka haluaa leipoa naisesta tietynlaisen "jatkeen" itselleen.

Kaava on valmis - vain nainen puuttuu, hehe...

Aivan kuin oltaisiin jotain koneita. (= seksi- ja kotitalousrobotteja;))

Lue lisää

on. mutta se on jo aivan toinen tarina.
Tässä tarinassa tämä naistyyppi antoi itsestään ihan väärää kuvaa. Teki ja puhui asioita, jotka miellyttivät minua. Avioliitossa vasta selvisi, että hän teeskenteli. Myöntänyt tämän monessa asiassa, sanoen jopa, että " välillä oli oikein vaikea teeskennellä... "
Mutta vasta sitten, kun oli myöhäistä.

Hän oli ehkä sitten sellainen " saalistava, miestä etsivä, naistyyppi", jonka koukkuun sitten tartuin.

tuo varmaan kirjoitti:

mutta uskon, että tuot näkemyksesi avoimesti esille seurusteluvaiheessa.
Minulle kun kävi niin, että vaimoni toi näkemyksensä esille, mutta ne eivät olleetkaan niitä hänen todellisia näkemyksiään, vaan niitä, jotka osuivat minun kanssa yksiin ja erehdyin niin luulemaan.
Sitten kun liitto alkoi, valkeni myös totuus ja se kaikki valheellisuus.

Jos olisin oikeat näkemykset tiennyt ennen liittoa, ei ehkä liittoa olisi koskaan tullutkaan.
Ehkä vaimo tämän tiesi ja näytteli sellaista, millaiseksi kuvitteli minun hänen olevan.

Lue lisää

Eivät asiat nyt yleensä ole näin yksinkertaisesti ratkaistavissa, kuten kuvaat: Että suhteen alussa kumpikin lyö kortit pöytään ja sanoo, että minä olen tällänen ja haluan tätä mutten tuota ja sinunkin on oltava siis sellainen... Kyllä totuus on se, että kun nuorena mennään liittoon, niin eihän ihminen välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea haluaa, mitä ei. Ei sitä toista ihmistä voi syyttää siitä, että antoi esim. ulkonäöllään pettää (näytti vaimotyypiltä muttei ollutkaan).

Uskon kyllä, että on olemassa kuvaamasi kaltaisia ihmisiä, jotka johtavat harhaan toisia ihmisiä tietoisesti, mikä on tietysti ikävää. Mutta kyllä minusta noin keskimäärin moni liitto päättyy usein siihen, että odotukset ja toiveet elämästä osoittautuvat liian erilaisiksi. Se on elämää. Ei kaikkea voi laskelmoida ja ennustaa etukäteen. Ihminen kehittyy kaikissa ikävaiheissa ja voi muuttua elämänsä aikana radikaalistikin. Kamalimpia ovat ihmiset, jotka vaativat, että mikään ei saa koskaan muuttua.

Minusta(kin) miehet ovat alttiimpia kuvittelemaan, että heidän löytämänsä kaunis naisellinen nainen on takuuvarmasti myös hyvä äiti ja ihana vaimo. Miehet luottavat mielikuviin, ja ovat usein itse niitä, jotka eivät suhteen alussa edes halua keskustella mahdollisista näkemyseroista.

simppeliä... kirjoitti:

Eivät asiat nyt yleensä ole näin yksinkertaisesti ratkaistavissa, kuten kuvaat: Että suhteen alussa kumpikin lyö kortit pöytään ja sanoo, että minä olen tällänen ja haluan tätä mutten tuota ja sinunkin on oltava siis sellainen... Kyllä totuus on se, että kun nuorena mennään liittoon, niin eihän ihminen välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea haluaa, mitä ei. Ei sitä toista ihmistä voi syyttää siitä, että antoi esim. ulkonäöllään pettää (näytti vaimotyypiltä muttei ollutkaan).

Uskon kyllä, että on olemassa kuvaamasi kaltaisia ihmisiä, jotka johtavat harhaan toisia ihmisiä tietoisesti, mikä on tietysti ikävää. Mutta kyllä minusta noin keskimäärin moni liitto päättyy usein siihen, että odotukset ja toiveet elämästä osoittautuvat liian erilaisiksi. Se on elämää. Ei kaikkea voi laskelmoida ja ennustaa etukäteen. Ihminen kehittyy kaikissa ikävaiheissa ja voi muuttua elämänsä aikana radikaalistikin. Kamalimpia ovat ihmiset, jotka vaativat, että mikään ei saa koskaan muuttua.

Minusta(kin) miehet ovat alttiimpia kuvittelemaan, että heidän löytämänsä kaunis naisellinen nainen on takuuvarmasti myös hyvä äiti ja ihana vaimo. Miehet luottavat mielikuviin, ja ovat usein itse niitä, jotka eivät suhteen alussa edes halua keskustella mahdollisista näkemyseroista.

Lue lisää

tietoinen. Mutta näin tässä ei ole käynyt. Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, hän pluffasi ihan tietoisesti ja on tämän myöntänytkin.
Kun olen sitten liiton aikana ehdottanut puuhaa, jota teimme seurusteluaikana, niin ei käy.
Ei teatteria, ei ulkoilmajuhlia, ei vieraita, ei uusia jännittäviä reissuja minnekään.. ei mitään. Aina sama äkäinen tyrmäys.
Vasta jos hän keksii ehdottaa jotain, niin sitten. Ja sittenä hän pitää siitä niin suurta melua, kuinka hän keksi...
.. minä taas olen aina heti valmis: "Yes vihdoinkin jotain uutta", jos vain edes joskus sellaista tapahtuu.

Tuo ulkonäkojuttu ei minulle ole koskaan ollut se ykkösjuttu. Vaan nimenomaan se elämän sisältö.

Odotuksista ja toiveista keskustelimme hyvinkin avoimesti ( näin luulin ).
Vaan nekin hän pääsääntöisesti peruutteli....
Totuus oli aivan toisenlainen.

Jos sitten joskus olen yrittänyt keskustella näistä "yhteisistä" haaveista jasuunnitelmista, olen ollut "haastamassa riitaa"

kuulla totuuden...kuuden kaljan kaunistamana?

olen kyllä... kirjoitti:

tietoinen. Mutta näin tässä ei ole käynyt. Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, hän pluffasi ihan tietoisesti ja on tämän myöntänytkin.
Kun olen sitten liiton aikana ehdottanut puuhaa, jota teimme seurusteluaikana, niin ei käy.
Ei teatteria, ei ulkoilmajuhlia, ei vieraita, ei uusia jännittäviä reissuja minnekään.. ei mitään. Aina sama äkäinen tyrmäys.
Vasta jos hän keksii ehdottaa jotain, niin sitten. Ja sittenä hän pitää siitä niin suurta melua, kuinka hän keksi...
.. minä taas olen aina heti valmis: "Yes vihdoinkin jotain uutta", jos vain edes joskus sellaista tapahtuu.

Tuo ulkonäkojuttu ei minulle ole koskaan ollut se ykkösjuttu. Vaan nimenomaan se elämän sisältö.

Odotuksista ja toiveista keskustelimme hyvinkin avoimesti ( näin luulin ).
Vaan nekin hän pääsääntöisesti peruutteli....
Totuus oli aivan toisenlainen.

Jos sitten joskus olen yrittänyt keskustella näistä "yhteisistä" haaveista jasuunnitelmista, olen ollut "haastamassa riitaa"

Lue lisää

Tulee mieleen, että tällaisen käytöksen takana voi olla myös pelkoa siitä, että toinen voisi jättää. Kiukuttelulla testataan, kuinka paljon toinen sietää. Epäkypsän ihmisen käytöstähän se on tietty. Voisiko kyse olla tästä(kin)?

kuulla, mutta kuitenkin niin surkuhupaisaa.
Lohdullista ehkä se, että ei olekaan niin yksin ja ainoana tämän ongelman kanssa.
Mitenkähän saisi tulevat nuoret parit olemaan hiukkasen varuillaan, ettei suinpäin, rakkauden sokaisemana menisi tekemään tyhmyyksiä.

Onkohan tuo kuinka tyypillistä naisväelle, että pluffataan, jotta saadaan mies kiikkiin?

Mitenkä nyt menee?

Kannustavaa lukea.

Täytyypä tuotakin kokeilla.
Sinänsä lapsia olen aina valmis hoitamaan. Ne ovat tällä hetkellä elämässäni kaikkein tärkeintä!
Yksi ongelma on vain, että hänellä ei ole kavereista, joiden kanssa hän voisi harrastaa, ja menoihinsa hän siis sitoo minut..( olen siis myös kavereiden korvike )

vinkistä kirjoitti:

Täytyypä tuotakin kokeilla.
Sinänsä lapsia olen aina valmis hoitamaan. Ne ovat tällä hetkellä elämässäni kaikkein tärkeintä!
Yksi ongelma on vain, että hänellä ei ole kavereista, joiden kanssa hän voisi harrastaa, ja menoihinsa hän siis sitoo minut..( olen siis myös kavereiden korvike )

Lue lisää

narsistilla ei ole kavereita,koska temputtaa niitäkin ,että loukkaantuvat

onnimannista ties mitä kirjoitti:

narsistilla ei ole kavereita,koska temputtaa niitäkin ,että loukkaantuvat

Jos narsistille tuleekin kaveruus suhteita, ne ei kestä kovin pitkään...

tuunari_mikko kirjoitti:

Jos narsistille tuleekin kaveruus suhteita, ne ei kestä kovin pitkään...

Hänellä ei tosiaankaan ole kavereita.

Erilaisissa tilanteissa on kuin kala vedessä. ( niinkuin seurusteluaikana :( )
Ja on tulevinaan toimeen. SItten haukkuu jälkeenpäin.

Ja sen se pluffasti, tai sitten kuvittelin sitä rakkaudeksi silloin aikojen alussa :(

Täytyypä kokeilla. Totta nimittäin on, että ei hänen verbaaliudelleen pärjää tällainen harvasanainen rauhallinen mies...

Kun vain hän harrastaisi jotain!!! Tai hänet saisi harrastamaan jotain. Ja jotain sellaista, mikä ei vaadi minua mukaan ( niinkuin nyttemmin tapahtuu )

Mutta hän ei halua mitään harratusta!
Kaikkeen (lähes )mitä hän ´kodin ulkopuolella harrastaa, hän tarvitsee minua.

Miksi en kävisi ja harrastaisi.
Kai hän jossain vaiheessa ikäänkuin sai minut potemaan syyllisyyttä siitä, jos teen jotain muuta, kuin "perheen" asioita.
Pitäisi viisaan ihmisen ymmärtää, että ei perheen asioita jaksa, jos ei saa itse hengähtää.

Laitetaan mieleen.... kiitos

joka kulkee harrasteissa ja isä "löhöää"lasten kaa kotona.
Olen vierestä seurannut tällaista ja kyl täytyy sanoa että on menny pilalle hieno,huumorintajuinen mies.On kyl niin nurkkaan ahdistettu että ihan hirvittää.
Mies on sanonut et ei halua erota koska ei halua omista lapsistaan avioerolapsia!!!!No mun puolesta kärsiköön en ystävänä aio puuttua enempää-sanottu on nätisti et toi ei ole ihan oikein.Voihan se olla et muutaman vuoden kuluttua viisastuu hän.....
Oiskohsn tässäkin tapauksessa hiukka narsistisia piirteitä???Lapset n3v. ja puoli v.Molemmilta lapsilta äidin harrastukset jatkuivat viikko synnytyksen jälkeen noin 2-3 iltaa viikossa.No huhhuhuuh pientä rajaa.

Villeeni kirjoitti:

joka kulkee harrasteissa ja isä "löhöää"lasten kaa kotona.
Olen vierestä seurannut tällaista ja kyl täytyy sanoa että on menny pilalle hieno,huumorintajuinen mies.On kyl niin nurkkaan ahdistettu että ihan hirvittää.
Mies on sanonut et ei halua erota koska ei halua omista lapsistaan avioerolapsia!!!!No mun puolesta kärsiköön en ystävänä aio puuttua enempää-sanottu on nätisti et toi ei ole ihan oikein.Voihan se olla et muutaman vuoden kuluttua viisastuu hän.....
Oiskohsn tässäkin tapauksessa hiukka narsistisia piirteitä???Lapset n3v. ja puoli v.Molemmilta lapsilta äidin harrastukset jatkuivat viikko synnytyksen jälkeen noin 2-3 iltaa viikossa.No huhhuhuuh pientä rajaa.

Lue lisää

pelkään. Siis että kadotan oman ( mahdollisen ) huumorintajuni ja elämän myönteisyyden ja minusta tulee samanlainen mököttävä tai kiukkuava hirmu.

Villeeni kirjoitti:

joka kulkee harrasteissa ja isä "löhöää"lasten kaa kotona.
Olen vierestä seurannut tällaista ja kyl täytyy sanoa että on menny pilalle hieno,huumorintajuinen mies.On kyl niin nurkkaan ahdistettu että ihan hirvittää.
Mies on sanonut et ei halua erota koska ei halua omista lapsistaan avioerolapsia!!!!No mun puolesta kärsiköön en ystävänä aio puuttua enempää-sanottu on nätisti et toi ei ole ihan oikein.Voihan se olla et muutaman vuoden kuluttua viisastuu hän.....
Oiskohsn tässäkin tapauksessa hiukka narsistisia piirteitä???Lapset n3v. ja puoli v.Molemmilta lapsilta äidin harrastukset jatkuivat viikko synnytyksen jälkeen noin 2-3 iltaa viikossa.No huhhuhuuh pientä rajaa.

Lue lisää

Hei,

Kuten ketjusta näkee, tämä on yleistä. Ehkä vaimosi rajoittaa menojasi, jos ei hän itsekään pääse harrastamaan / tapaamaan ystäviä kodin ja lastenhoidan vuoksi. Tässä, miten ratkaisimme asian:

Sovimme, että kummallakin on 1 vapaa-ilta viikossa, jonka voi käyttää ihan niin kuin itse huvittaa ilman selitysvelvollisuuksia toiselle (harrastuksiin/ystäviin). Ja sillä joka on kotona, ei ole oikeutta heittäytyä marttyyriksi tai nurista. Vapaa-ilta pitää olla säännöllinen ja "fiksattu", esim. niin, että sinulla aina tiistai ja vaimolla torstai.

Tämä ei ehkä ole niin paljon, kuin haluaisit, mutta varmaankin hyvä alku. Jatkossa voitte ehkä lisätä (jos tarve vaatii), siten että hankitte esim. MLL'n lastenhoitajan 1-2 krt kuussa, että saatte omaa aikaa tai voitte käyttää ajan yhteisiin menoihin.

Tämä kuulostaa varsin simppeliltä mutta meidän perheen ilmapiiri on tästä parantunut.

myös perheen äiti kirjoitti:

Hei,

Kuten ketjusta näkee, tämä on yleistä. Ehkä vaimosi rajoittaa menojasi, jos ei hän itsekään pääse harrastamaan / tapaamaan ystäviä kodin ja lastenhoidan vuoksi. Tässä, miten ratkaisimme asian:

Sovimme, että kummallakin on 1 vapaa-ilta viikossa, jonka voi käyttää ihan niin kuin itse huvittaa ilman selitysvelvollisuuksia toiselle (harrastuksiin/ystäviin). Ja sillä joka on kotona, ei ole oikeutta heittäytyä marttyyriksi tai nurista. Vapaa-ilta pitää olla säännöllinen ja "fiksattu", esim. niin, että sinulla aina tiistai ja vaimolla torstai.

Tämä ei ehkä ole niin paljon, kuin haluaisit, mutta varmaankin hyvä alku. Jatkossa voitte ehkä lisätä (jos tarve vaatii), siten että hankitte esim. MLL'n lastenhoitajan 1-2 krt kuussa, että saatte omaa aikaa tai voitte käyttää ajan yhteisiin menoihin.

Tämä kuulostaa varsin simppeliltä mutta meidän perheen ilmapiiri on tästä parantunut.

Lue lisää

suhteessa.
Mutta meillä kun on se ongelma, että hän ei halua.
Hänelle ei kelpaa mikään, mitä ehdotan.
Hänelle ei sopinut vuorojako, koska häne ei mene minnekään.
Normaalisuhteessa tuo varmasti onnistuu ja on ihan hyvä. Ja niinhän sen tulsikin olla, mutta kun ei meillä.

Naiset osaa juonia valitettavasti. Mieti mikä olisi parasta saisit uutta näkökulmaa,Puhu tilanteestasi ammatti auttajalle esim perhe neuvolat,perheasiain neuvottelukeskus ym.ja tai paremman puutteessa hyvälle ystävällesi hänelläkin voisi olla vinkiä .Jos kuitenkin jossain vaiheessa päätyisitte eroon olisi sinulla jotain faktaa näyttää vaimosi huonosta ja epävakaasta käytöksestä.

Mutta pidä ne harrastuksesi tai ainakin se osa joka on tärkein sinulle, se auttaa päätäsi selviytymään siitä tulehtuneesta tilanteesta,aina eteenpäin,on hyvä saada välillä muutakin näkökulmaa muuten tulet "mökki höperöksi" .
Ja sanon kaiken uhallakin ota yhteyttä ammatti auttajiin,kysele eri vaihtoehtoja mitä on paikkakunnallasi he ymmärtävät mikä on lasten parhaaksi,ei huutava ja epävakaa persoona olkoonkin vaikka äiti,voi olla tuossa tilanteessa lapsille parashoitaja eikä kasvattaja,vaikka rakastaisikin heitä.Myös vaimosi olisi avun tarpeessa mutta sanoit että hän ei kuuntele vaan se menee huudon puolelle se keskustelu.
Mutta nyt olisi sinun tärkeää vahvistaa itseäsi kestämään ja turvata selustasi tulevaisuuden varalta,ei ole heikkoutta se että etsii apua vaan se on tyhmää jos ei käytä kanavia joita on olemassa avun saantiin.Mene sinne ilman vaimoasi,äläkä jää tuleen makaamaan.

ihan naulan kantaan.
En varmaankaan voi nykyisellään jatkaa. Kiitos rohkaisusta.

Tarvitset nyt apua kirjoitti:

Naiset osaa juonia valitettavasti. Mieti mikä olisi parasta saisit uutta näkökulmaa,Puhu tilanteestasi ammatti auttajalle esim perhe neuvolat,perheasiain neuvottelukeskus ym.ja tai paremman puutteessa hyvälle ystävällesi hänelläkin voisi olla vinkiä .Jos kuitenkin jossain vaiheessa päätyisitte eroon olisi sinulla jotain faktaa näyttää vaimosi huonosta ja epävakaasta käytöksestä.

Mutta pidä ne harrastuksesi tai ainakin se osa joka on tärkein sinulle, se auttaa päätäsi selviytymään siitä tulehtuneesta tilanteesta,aina eteenpäin,on hyvä saada välillä muutakin näkökulmaa muuten tulet "mökki höperöksi" .
Ja sanon kaiken uhallakin ota yhteyttä ammatti auttajiin,kysele eri vaihtoehtoja mitä on paikkakunnallasi he ymmärtävät mikä on lasten parhaaksi,ei huutava ja epävakaa persoona olkoonkin vaikka äiti,voi olla tuossa tilanteessa lapsille parashoitaja eikä kasvattaja,vaikka rakastaisikin heitä.Myös vaimosi olisi avun tarpeessa mutta sanoit että hän ei kuuntele vaan se menee huudon puolelle se keskustelu.
Mutta nyt olisi sinun tärkeää vahvistaa itseäsi kestämään ja turvata selustasi tulevaisuuden varalta,ei ole heikkoutta se että etsii apua vaan se on tyhmää jos ei käytä kanavia joita on olemassa avun saantiin.Mene sinne ilman vaimoasi,äläkä jää tuleen makaamaan.

Lue lisää

Laitan tämänkin korvan taakse.

sinun vaivaan ei ole kuin yksi lääke; saunan taakse ja ....ei sinun tarvitse kaikkea julkaista vaikka hulluja mietitkin.

minulle on perhe ykkösasia.
Mutta jos en saa käydä lenkillä ( siis juoksulenkillä a´30 min 3krt/viikko), koska hänkään ei käy, niin on se kohtuutonta.
Ei se olisi perheen ajasta pois ja vastaavasti lasten kanssa olisin, jos hän jossain kävisi, mutta kun ei käy.
Jos hän haluaa mennä sisustusmyymälään, onko se priorisointia, että muu perhe istuu autossa odottamassa " kun koko perhe" on liikkeellä.

Sitä jos vaimo liikaa, joka hetki, on kimpussa, motkottaa tai vaatii tai vahtii tai kyselee, niin se saattaaa tuntua aika tukahduttavalta.

Lapsemme on jo 14v niin ei tarvitse aina olla läsnä mutta kun lapsi oli pieni niin minö kävin ueheilemassa joko lenkillä, punttisalilla tai koripalloa pelaamassa. Joskus myös kavereiden kanssa kaljalla tai yksin. Jos koko ajan on vain puolisonsa ja lapsensa kanssa niin se ei ole henkisesti ja fyysisesti tervettä koska kaikilla ihmisillä pitää olla omaakin elämää ilman puolisoa tai lapsia. Se on toiminut hyvin kun ollaa oltu kohta 20 vuotta kimpassa eikä ole tarvinnut hyppiä seinille.

Mikäli ihmisellä ei ole aikaa niin harrastuksille kuin myös ystäville, voi ämmä katsoa peiliin ja miettiä omaa elämäänsä.

Ehkä nämä luuseri-akat ei ole koskaan harrastaneet eikä epäsosiaalisuudessaan omista yhtään hyvää ystävyys suhdetta?!

Nämä nollat ei ymmärrä toisen tarpeita itsekeskeisyydessään.

Suosittelen miettimistä, kannattaako tuollaisten kanssa pilata elämänsä.

Mää kadehdin sinua. Sinun ei ole selvästikkään elää mieleltään sairaiden kanssa ;)

No mun mielestä perhe on myös tärkein, mutta ei se sitä sano että pitäisi oma harrastus lopettaa, tottakai ihminen saa urheilla, ja myös käydä ystävien luona, sitä en hyväksyisi jos joka viikonloppu toinen kävis ryyppäämäs, mut tostahan ei ole kyse..

Itse elän parisuhteessa, jossa mies saa käydä tapaamassa ystäviään, ja myös itse saisin jos minulla niitä on.. tai on mulla mutta olen juuri muuttanut mieheni kanssa yhteen isoon kaupunkiin niin omat kaverit on jäänyt vähän vähemmälle.

Myös mieheni saa käydä lenkkeilemässä ilman minua jos siltä tuntuu kun itsekin käyn. mutta käydään me välillä myös yhdessä. Parisuhteen ei pitäisi mielestäni "vangita" toista, että "et mee mihinkään ku mä niin sanon." olen aiemmin elänyt semmoses parisuhtees jossa en itse mihinkään saanu lähteä ilman toista, ja se tuntui tosi pahalta.

Ja vaikka onkin lapsia niin voi sitä joskus käydä tuulettumassa molemmin puolin tai vaikka yhdessä mennä tuttavien luo käymään. Ei lapset sitä estä.

tottakai kirjoitti:

minulle on perhe ykkösasia.
Mutta jos en saa käydä lenkillä ( siis juoksulenkillä a´30 min 3krt/viikko), koska hänkään ei käy, niin on se kohtuutonta.
Ei se olisi perheen ajasta pois ja vastaavasti lasten kanssa olisin, jos hän jossain kävisi, mutta kun ei käy.
Jos hän haluaa mennä sisustusmyymälään, onko se priorisointia, että muu perhe istuu autossa odottamassa " kun koko perhe" on liikkeellä.

Sitä jos vaimo liikaa, joka hetki, on kimpussa, motkottaa tai vaatii tai vahtii tai kyselee, niin se saattaaa tuntua aika tukahduttavalta.

Lue lisää

nääs ajattelin...jos hän ei enää luota sinuun....
tai jotain muuta sellaista,mistä johtuu tämä juttu?

@nnika kirjoitti:

No mun mielestä perhe on myös tärkein, mutta ei se sitä sano että pitäisi oma harrastus lopettaa, tottakai ihminen saa urheilla, ja myös käydä ystävien luona, sitä en hyväksyisi jos joka viikonloppu toinen kävis ryyppäämäs, mut tostahan ei ole kyse..

Itse elän parisuhteessa, jossa mies saa käydä tapaamassa ystäviään, ja myös itse saisin jos minulla niitä on.. tai on mulla mutta olen juuri muuttanut mieheni kanssa yhteen isoon kaupunkiin niin omat kaverit on jäänyt vähän vähemmälle.

Myös mieheni saa käydä lenkkeilemässä ilman minua jos siltä tuntuu kun itsekin käyn. mutta käydään me välillä myös yhdessä. Parisuhteen ei pitäisi mielestäni "vangita" toista, että "et mee mihinkään ku mä niin sanon." olen aiemmin elänyt semmoses parisuhtees jossa en itse mihinkään saanu lähteä ilman toista, ja se tuntui tosi pahalta.

Ja vaikka onkin lapsia niin voi sitä joskus käydä tuulettumassa molemmin puolin tai vaikka yhdessä mennä tuttavien luo käymään. Ei lapset sitä estä.

Lue lisää

annika oikein itse antanut luvan, eli noin se lähtee?

ikävältä avioliitolta. Teit viisaasti, kun ajoissa osasit lähteä. Itse on ollut yhtä viisas.

on risteilyt menny? Onko tullut kiusausta pettää? Itse en oo innokas tuollaisesta erikseen menosta, onneksi meillä ei kumpikaan.

viestistä.
Pakkohan tilanteen on muuttua. Kiitos vinkeistä.

pientä muutosta tähän tupaan hetken päästä.

voipi tulla kirjoitti:

pientä muutosta tähän tupaan hetken päästä.

uhkailut itsemurhalla. Mites sitten suu pannaan?

Mukava lukea, että tästä saattaa olla apua myös vaimoille ja tyttöystäville.
Se olisi loistavaa! Pystyisi ehkä ymmärtämään paremmin suhteen monimutkaisuutta.
Kumpa tosiaankin vaimoni sattuisi kaiken tämän lukemaan, taikka sitten löytäisi tuon kirjan.. ( luulisitko, että siitä olisi apua hänelle?

Itse olen saanut paljon tukea ja apua kaikilta tänne kirjoittaneilta.

viestistä.... kirjoitti:

Mukava lukea, että tästä saattaa olla apua myös vaimoille ja tyttöystäville.
Se olisi loistavaa! Pystyisi ehkä ymmärtämään paremmin suhteen monimutkaisuutta.
Kumpa tosiaankin vaimoni sattuisi kaiken tämän lukemaan, taikka sitten löytäisi tuon kirjan.. ( luulisitko, että siitä olisi apua hänelle?

Itse olen saanut paljon tukea ja apua kaikilta tänne kirjoittaneilta.

Lue lisää

että voi olla apua siitä kirjasta kenelle tahansa :) Itse tykkäsin erityisesti siitä nimim.Satunen38 ehdotuksesta kirjoittaa kirje ja niistä "järeämmistä aseista" jos kirje ei auta :)

lapsia oli enempi ongelmia vähempi oli töitä tekemistä ei pahemmin joutenoloa turhamaisuutta ei ylikorostettu seksiä ei media tuputtanut ja näyttänyt tehny kaikkea mahdolliseksi jo lapsille ei ollut internetin aiheuttamia oireita perheet pysyivät yhdessä arvostettii eri asioita kunnioitettiin eri asioita ei leletty oman edun ja itsekkyyden - toisin kuin nykyään kohta mikään ei ole kielletty kaikkia mikä tuntuu hyvälle saa tehdä näissäkö syy - no varmasti -

Aioin laittaa ensin otsikoksi:
"Kiitos hyvä ihmiset!"
Joten älkää loukkaantuko, vaikka tituleerasin ystäväksi.
Jotenkin vain tuntui niin hyvältä ja "lämpimältä" teidän kaikkien suhtautuminen, kuin vain hyvän ystävän kanssa keskustelessa voi tuntua....
... siksi tuo otsikko.

että antaisit vaimosi lukea nämä kirjoitukset täältä?

käväisi vielä lukemassa konkreettinen vinkkini, löytyy otsakkeella "konkreettinen vinkki...

itsekin perheenäiti kirjoitti:

käväisi vielä lukemassa konkreettinen vinkkini, löytyy otsakkeella "konkreettinen vinkki...

siihen.

Se ei ole niin silppeli juttu meillä!

voi huumorilla sinä ja te pääsette pitkälle. sitä kannattaa valia. voimia taistoonne!!

Sano sille vaimollesi, että niinkauan kuin sanon pahasti kaikki on hyvin, mutta sitten kun sanon hyvästi niin kaikki on mennyttä. Minun vaimoni oivalsi oitis asian ja nyt ollaan niin kuin ennen nuorena. Iäkkäämpänä pariskuntana seksikin sujuu ongelmitta.

Haluaisin mukaan vaikkapa hiihtämään tai lenkille. Mutta kun ei.
Hän inhoaa hiihtämistä, hän inhoaa lenkkeilyä.
( Seurusteluaikana kävimme vallan hiihtelemässä ja lenkillä yhdessä.. mutta nyt ei sitten millään.. ).

Oletko sanonut hyvissä ajoin, että voisitte yhdessä mennä.

Sitten joskus kyllä tykkään mennä ihan itekseni, vaikkapa hiihtämään, koska joskus haluaa päästellä omaa tahtiinsa, jotta voi purkaa energiaa sinne ladulle,.

kotitöitä molemmat. Samoin lasten hoitoon osallistun enemmän kuin mielellään.
( vaikkakin tästäkin sain varsinkin vauvavaiheessa palautetta:
" Älä sinä nyt tähän puutu, minä osaan tämän paremmin... "

Olin naimisissa 21 vuotta. Siitä viimeiset 14 "lasten tähden", Itse jumaloin omaa isääni, enkä voinut kuvitella erottavani isää lapsistaan. En vieläkään tiedä oliko siinä ajatuksessa jokin oikein tai väärin. Kuitenkin tuntuu, että olen suhteessa ,nyt jo aikuisiin, lapsiini paljon vahvempi voimakkaampi ja huumorintajuisempi, kenties aikuisempikin kuin ennen. Huono avioliitto, oli sen syyt mitä tahansa, jossa ulospääsyä ongelmista ei ole näkyvissä vielä silloinkaan kun kumpikin on lakannut vertaamasta puolisoaan niihin ihanteisiin, joita alussa oli, voi viedäjokapäiväisessä selviytymiskamppailussa hyvän mielen ja aurinkoisen ilmapiirin säilyttämiseksi niin paljon voimia ja energiaa, että kuihtuu rusinaksi. Kenties olimme huonoja löytämään ratkaisuja, mutta oli miten tahansa olen nyt äärimmäisen helpottunut ja palaamassa omaksi mielestäni voimakkaaksi itsekseni.
Nyt ajattelen, että yksi vahva terve aikuinen, jonka "huoleton" ja iloinen kiinnostus lapsiaan kohtaan on paljon arvokkaampi viesti lapsille, kuin väkisin sinnitteleminen silloinkin kun on ajatellut, että hoidan homman loppuun mahdollisimman iloisesti, itsepähä tieni valitsin.
En osaa sinua neuvoa, mutta oma kokemukseni näytti uudesta näkökulmasta asian jota pidin itsestään selvänä. Että mikä se on lapselle tärkeintä, ei välttämättä se avioliitossa pysyminen, ei välttämättä se ensisijainen huoltaja. ei ole kovin hääviä, jos teitä ei pidä yhdessä mikään muu kuin kunniallinen kamppailu hyvän avioliiton puolesta. Se taitaa sittenkin olla lopulta kovin itsekästä, hyvänä ihmisenä hautaan asti menemistä. Luulen minä.Avioeroja ei taideta kuitenkaan päättää. ne kypsyvät kuin mädät omenat. Putoavat alas puusta niin että niitä ei mikään voi enää estää. Muuten ei kannata luovuttaa.

Jos luet aikaisempia kirjoituksia, niin tietäisi enemmän.
Perhe on minulle ehdottomasti tärkeintä. Lapset ovat kaikkein tärkeintä elämässä.

Kysymys onkin vain siitä, että minulla ei saisi olla mitään, ei siis mitään, muuta.
En saa tavata ystävääni, en olla yhteydessä sukulaisiini, en käydä juoksulenkillä kahdesti viikossa......
Kysymys on sairaalloisesta omistamisen halusta, missä halutaan tukahduttaa kokonaan toinen ihminen.
Kapakoissa en juokse. Ystäviä on kiva edes joskus nähdä, tai ainakin edes soittaa ( mikä sekin on pahasta )

Vaikka perheenperustaminen tpahtuu vasta sitten kun on juoksut juostu niin ei seole perheeltä pois jos puolisot käyvät vaikka kerran kuussa ystäviään tapaamassa vaikka pupissa. Jos on kuntourheilia niin 3-5 kertaa viikossa pitää harrastaa jos pysyy kunnossa. Jos puolisot ovat kaiken vapaa-aikansa puolisonsa ja perheensä kanssa eikä saisi tehdä mitään muuta niin kyllä avioliitosta tulee aikä lyhyt jos ei ole mitään omaa elämää. Iste yhden lapsen isä ja on omia harrastuksia ja kohta 20 vuotta avoliitossa.

Make60 kirjoitti:

Vaikka perheenperustaminen tpahtuu vasta sitten kun on juoksut juostu niin ei seole perheeltä pois jos puolisot käyvät vaikka kerran kuussa ystäviään tapaamassa vaikka pupissa. Jos on kuntourheilia niin 3-5 kertaa viikossa pitää harrastaa jos pysyy kunnossa. Jos puolisot ovat kaiken vapaa-aikansa puolisonsa ja perheensä kanssa eikä saisi tehdä mitään muuta niin kyllä avioliitosta tulee aikä lyhyt jos ei ole mitään omaa elämää. Iste yhden lapsen isä ja on omia harrastuksia ja kohta 20 vuotta avoliitossa.

Lue lisää

ajattelen.
Terveet harrustukset ja ystävyyssyhteet pitävät mielenkin terveenä.
Kuinka ei joku voi tajuta sitä, vaan näännyttää puolisoaan?

Hehe...te asutte siis erillänne ja ootte NAIMISISSA.:)

LOL:)


Mut hyvä jos toimii.

klsddsd kirjoitti:

Hehe...te asutte siis erillänne ja ootte NAIMISISSA.:)

LOL:)


Mut hyvä jos toimii.

noh, jotkut avioparit asuvat ERI MAISSA..

--missä se muka on määritelty miten avioparien pitää asua ja elää..? -kukin tyylillään ja mikä itselleen sopii ja parhaiten toimii.. muitten pillin mukaan eläviä ja hyppääviä on maailmassa ihan riittämin..

huutia siitä(kin), jos olen mennyt pesemään pyykkiä.

tuon kirjoittanut.
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Totta, huutia tulee joka tapauksessa, niin miksen tekisi, niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Ainakin pari kertaa vuodessa ;) . Kun kuitekin osallistun ihan täyspainoisesti perheen yhteisiinkin askareisiin.

Itse bruukaan aina joskus näyttää minkälainen on oikeasti huono aviomies. Kun on välillä ihan oikeaa valitettavaa saattaa tyhjästä valittaminen tuntua turhemmalta ;)

Taas tuli varmistus siihen mitä olen jo hiffanut.Naiset ovat hulluja.
Sinkkuna nyt 5 vuotta oman mokan takia ja
haen lapsetonta naista aktiivisesti.
Treffaillut olen varmaan 20 naista ja jokainen on ollut psyykepotilas.Voin kuvitella elämää raivo ja ostoshullun kanssa..
En ole helppo minäkään, taidan jatkaa sinkkuna ja odottaa että lama siivoaa snobinaisten käytöstavoja.

Joo. ehkä se ero voi olla edessä, mutta huomaa ihmisten kirjoituksista että he eivät ole lukeneet koko ketjua vaan yrittävät vaan sohaista jollain ohjeilla. Itse olen avioero perheen lapsi ja itse en sitä tahtoisi omille lapsilleni, vaikka meillä vanhempien ero menikin kivuttomasti ja tapasimme kumpaakin vanhempaa ihan yhtä paljon.

Kyllä maltti on valttia. Ensinnäkin minusta tuo ammatti-ihmisille puhuminen on tosi hyvä vaihtoehto, koska silloin todella on näytöä että tilanne on sietämätön. Ennen sitä suosittelisin sitä kirjettä. Itse tiedän olevani myös verbaalisesti lahjakas ja suutuspäissäni minua on vaikea voittaa tai saada suunvuoroa.(mutta onneksi en kovin usein suutahda, koska inhoan itseäni suuttuneena.) Siis kirjoita kirje normaalitilassa, älä suuttuneena.

Alkuun voit kirjoittaa esimerkiksi jotain tähän tyyliin: Kirjoitin sinulle kirjeen koska minun ei ole hyvä olla. Toivottavasti luet sen loppuun asti sillä olet elämäni tärkein ihminen, vaimoni ja ihanien lasteni äiti. (Kaikki pitävät pienestä mielistelystä. Se ei ole tässä kohtaa tärkeää vaikka oikeasti lapset olisivat sinulle tärkeämpiä) Olen varmasti itse tehnyt monia virheitä liittomme aikana ja haluan niitä pyytää sinulta anteeksi.(Vaimosi kaltaisilta ihmisiltä kannattaa pyytää anteeksi vaikka ei olisi mitään omasta mielestään tehnytkään, koska hänen mielestään varmasti kaikki vika on sinussa) Tällä hetkellä minusta tuntuu että liittomme ei enää toimi ja olen harkinnut jo luovuttamista. En kuitenkaan haluaisi luopua perheestämme enkä sinusta. Te olette elämäni tärkeimpiä asioita, mutta minusta tuntuu että omat voimavarani ovat vähissä...

Sitten voit kertoa ja perustella että miltä sinusta tuntuu ja voit verrata asioita entiseen esim. Minusta tuntuu että olin paljon energisempi silloin kun vielä kävin lenkkeilemässä, joten haluaisin jatkaa sitä jotta minulla olisi enemmän energiaa olla perheen kanssa ja tehdä yhteisiä asioita. (Ei pitäisi olla vaimolla nokan koputtamista jos käyt lenkillä hänen takiaan)

TOivottavasti saisitte asiat kuntoon, sillä eroja otetaan minusta vähän liiankin helposti. Jos vaimosi ei ota esim. kirjettäsi tosissaan tms. niin silloin hän on kyllä todella itsekäs ja sinun pitää se hänelle kertoa. Ja käske hänen miettiä mistä kaikesta sinä olet luopunut ja verata siihen mistä vaimosi on luopunut. (Jos oikein ymmärsin niin vaimosi ei ole luopunut juuri mistään ja sinä olet ainakin harrastuksistasi ja ystävistäsi.. Ja jopa sukulaistesi näkemisestä. (Myös kirjeessä voit kertoa että sinulla on ikävä sukulaisiasi ja ystäviäsi vaikka he välillä ovatkin vähän tolloja. Ja vaimosi ei ole pakko tulla mukaan heitä tapaamaan jos hän ei viihdy heidän seurassaan.)

Tsemppiä!

erillainen nainen kirjoitti:

Joo. ehkä se ero voi olla edessä, mutta huomaa ihmisten kirjoituksista että he eivät ole lukeneet koko ketjua vaan yrittävät vaan sohaista jollain ohjeilla. Itse olen avioero perheen lapsi ja itse en sitä tahtoisi omille lapsilleni, vaikka meillä vanhempien ero menikin kivuttomasti ja tapasimme kumpaakin vanhempaa ihan yhtä paljon.

Kyllä maltti on valttia. Ensinnäkin minusta tuo ammatti-ihmisille puhuminen on tosi hyvä vaihtoehto, koska silloin todella on näytöä että tilanne on sietämätön. Ennen sitä suosittelisin sitä kirjettä. Itse tiedän olevani myös verbaalisesti lahjakas ja suutuspäissäni minua on vaikea voittaa tai saada suunvuoroa.(mutta onneksi en kovin usein suutahda, koska inhoan itseäni suuttuneena.) Siis kirjoita kirje normaalitilassa, älä suuttuneena.

Alkuun voit kirjoittaa esimerkiksi jotain tähän tyyliin: Kirjoitin sinulle kirjeen koska minun ei ole hyvä olla. Toivottavasti luet sen loppuun asti sillä olet elämäni tärkein ihminen, vaimoni ja ihanien lasteni äiti. (Kaikki pitävät pienestä mielistelystä. Se ei ole tässä kohtaa tärkeää vaikka oikeasti lapset olisivat sinulle tärkeämpiä) Olen varmasti itse tehnyt monia virheitä liittomme aikana ja haluan niitä pyytää sinulta anteeksi.(Vaimosi kaltaisilta ihmisiltä kannattaa pyytää anteeksi vaikka ei olisi mitään omasta mielestään tehnytkään, koska hänen mielestään varmasti kaikki vika on sinussa) Tällä hetkellä minusta tuntuu että liittomme ei enää toimi ja olen harkinnut jo luovuttamista. En kuitenkaan haluaisi luopua perheestämme enkä sinusta. Te olette elämäni tärkeimpiä asioita, mutta minusta tuntuu että omat voimavarani ovat vähissä...

Sitten voit kertoa ja perustella että miltä sinusta tuntuu ja voit verrata asioita entiseen esim. Minusta tuntuu että olin paljon energisempi silloin kun vielä kävin lenkkeilemässä, joten haluaisin jatkaa sitä jotta minulla olisi enemmän energiaa olla perheen kanssa ja tehdä yhteisiä asioita. (Ei pitäisi olla vaimolla nokan koputtamista jos käyt lenkillä hänen takiaan)

TOivottavasti saisitte asiat kuntoon, sillä eroja otetaan minusta vähän liiankin helposti. Jos vaimosi ei ota esim. kirjettäsi tosissaan tms. niin silloin hän on kyllä todella itsekäs ja sinun pitää se hänelle kertoa. Ja käske hänen miettiä mistä kaikesta sinä olet luopunut ja verata siihen mistä vaimosi on luopunut. (Jos oikein ymmärsin niin vaimosi ei ole luopunut juuri mistään ja sinä olet ainakin harrastuksistasi ja ystävistäsi.. Ja jopa sukulaistesi näkemisestä. (Myös kirjeessä voit kertoa että sinulla on ikävä sukulaisiasi ja ystäviäsi vaikka he välillä ovatkin vähän tolloja. Ja vaimosi ei ole pakko tulla mukaan heitä tapaamaan jos hän ei viihdy heidän seurassaan.)

Tsemppiä!

Lue lisää

"Alkuun voit kirjoittaa esimerkiksi jotain tähän tyyliin: Kirjoitin sinulle kirjeen koska minun ei ole hyvä olla. Toivottavasti luet sen loppuun asti sillä olet elämäni tärkein ihminen, vaimoni ja ihanien lasteni äiti. (Kaikki pitävät pienestä mielistelystä. Se ei ole tässä kohtaa tärkeää vaikka oikeasti lapset olisivat sinulle tärkeämpiä) Olen varmasti itse tehnyt monia virheitä liittomme aikana ja haluan niitä pyytää sinulta anteeksi.(Vaimosi kaltaisilta ihmisiltä kannattaa pyytää anteeksi vaikka ei olisi mitään omasta mielestään tehnytkään, koska hänen mielestään varmasti kaikki vika on sinussa) Tällä hetkellä minusta tuntuu että liittomme ei enää toimi ja olen harkinnut jo luovuttamista. En kuitenkaan haluaisi luopua perheestämme enkä sinusta. Te olette elämäni tärkeimpiä asioita, mutta minusta tuntuu että omat voimavarani ovat vähissä..."

Miksi pyydellä anteeksi väärin tekijältä ollenkaan?
Ja sitten tuo: "EN kuitenkaan haluaisi luopua perheestämme enkä sinusta", tuohan sisältää ajatuksen että lapsistamme ja sinusta! Zooh zooh kärmes, eipäs nyt anneta kusetustukea näin netin välitykselläkin!

Ehei pojat öykkäri-akkoja näin hoideta,aina saatte madella tuolla konstilla kuin mato. Vaan Rokan Antin mentaliteettia mukaillen siinä mennään: "A ko sie hoiat perhe-elämäis kunnial, et ryyppää et rähjää,hoiat lapsiloi teet heiä kansa kaikkee kivvaa, kylhä se hullu akka siull nalkuttelloo ja entist pahemmast. Mut minkä hää tekköö, nalkuttaap ain vaa ja lopult hää siit lähtöö ko leuat vässyy,mukuloin ja siu vaivast pois!"

Tässä kun olen saanut tukea ja palautetta, olen myös oppinut paljon.
Kiitos vinkeistä.

..sinä olet? kirjoitti:

"Alkuun voit kirjoittaa esimerkiksi jotain tähän tyyliin: Kirjoitin sinulle kirjeen koska minun ei ole hyvä olla. Toivottavasti luet sen loppuun asti sillä olet elämäni tärkein ihminen, vaimoni ja ihanien lasteni äiti. (Kaikki pitävät pienestä mielistelystä. Se ei ole tässä kohtaa tärkeää vaikka oikeasti lapset olisivat sinulle tärkeämpiä) Olen varmasti itse tehnyt monia virheitä liittomme aikana ja haluan niitä pyytää sinulta anteeksi.(Vaimosi kaltaisilta ihmisiltä kannattaa pyytää anteeksi vaikka ei olisi mitään omasta mielestään tehnytkään, koska hänen mielestään varmasti kaikki vika on sinussa) Tällä hetkellä minusta tuntuu että liittomme ei enää toimi ja olen harkinnut jo luovuttamista. En kuitenkaan haluaisi luopua perheestämme enkä sinusta. Te olette elämäni tärkeimpiä asioita, mutta minusta tuntuu että omat voimavarani ovat vähissä..."

Miksi pyydellä anteeksi väärin tekijältä ollenkaan?
Ja sitten tuo: "EN kuitenkaan haluaisi luopua perheestämme enkä sinusta", tuohan sisältää ajatuksen että lapsistamme ja sinusta! Zooh zooh kärmes, eipäs nyt anneta kusetustukea näin netin välitykselläkin!

Ehei pojat öykkäri-akkoja näin hoideta,aina saatte madella tuolla konstilla kuin mato. Vaan Rokan Antin mentaliteettia mukaillen siinä mennään: "A ko sie hoiat perhe-elämäis kunnial, et ryyppää et rähjää,hoiat lapsiloi teet heiä kansa kaikkee kivvaa, kylhä se hullu akka siull nalkuttelloo ja entist pahemmast. Mut minkä hää tekköö, nalkuttaap ain vaa ja lopult hää siit lähtöö ko leuat vässyy,mukuloin ja siu vaivast pois!"

Lue lisää

Mutta tarkoitus oli luoda kirjeelle sellainen pohja että vaimo saatais jopa lukea sen loppuun. Koska puhumisyritykset olivat olleet hyödyttömiä. Kyllä sellaisessa tilanteessa saa vähän kusettaa ja varsinkin jos vaimo on kusettanut aikaisemmin paljon isommissa asioissa. Heh.. saitpas kirjeeni kuulostamaan pirulliselta.

Ja voin kertoa että tuo Rokan malli ei oo kovin helppo järjestää. Ja varsinkin jos ei ehdoin tahdoin halua kuitenkaan loukata vaimoaan.

Jos on valmis sitoutumaan niin pitkälle että menee naimisiin ja hankkii lapsia, niin molemmilla on vastuu kodista ja perheestä. Toki myös molemmilla pitää olla omia harrastuksia ja hengähdystaukoja että jaksaa pikkulapsi rumbaa. Mä olen nuori monen lapsen äiti ja huomaan että jos parisuhteeseen ei panosta vaan aina eletään sitä arkea ja äiti hoitaa kodin ja lapset, niin ihan varmasti hänestä tulee ennen pitkää pirttihirmu.

Otat miehen paikan talossa.

Jos rupeaa nainen kiukutteleen niin otat niskasta kiinni ja heität muutamaksi tunniksi pihalle viilentymään.

mies v****maiselle vaimolleen kirjoitti:

Otat miehen paikan talossa.

Jos rupeaa nainen kiukutteleen niin otat niskasta kiinni ja heität muutamaksi tunniksi pihalle viilentymään.

Parempi keino on ottaa kiukutteleva akka kainaloon ja tanssitella pitkin asuntoa, kyl siin kiukut unohtuu

Nyt tuli pahemmanmoinen yleistys.Mulla oli samanlainen siippa ,mutta MINÄ OLEN SE NAINEN.Että kyllä mieskin osaa.

öööööööööööööö kirjoitti:

Nyt tuli pahemmanmoinen yleistys.Mulla oli samanlainen siippa ,mutta MINÄ OLEN SE NAINEN.Että kyllä mieskin osaa.

Itsellä on perhe ja vaimo.
Vaimo kiukuttelee välillä, hormoonit pukkaa muuttamaan naisten mielialoja.

Otan lapset mukaani ja suuntaamme joko harrastamaan jotain tai vaan ulkoilemaan.

itsellä on kuitenkin myös omat harrastukset ja ystävät.

Mikäli ukkosi kiukuttelee, osta sille hamekangasta..

Niinno...osaa ne ULKOMAALAISETKIN naiset (ja miehet) pomottaa puolisoaan...

Löytyy, Hän kun on mustasukkainen selvästi kavereista ja niistä ihmissuhteista joita minulla on ( sosiaalisena ihmisenä ).
Epäilyksiä on jos jonkin moisia, ja aivan käsittämättömiä.
Raskasta on niidenkin todistaminen perättömiksi.

Näinhän se on. Huutakoot, minkä huutaa. Pakko tehdä itse, minkä itse katson oikeaksi.

Nyt jos toinen vaan pitää tiukasti kiinni omastaan onnistuu tiettyy pisteeseen, jossain tulee raja vastaan. Minusta pitäisi ratkaista niin, että KUMPIKIN saa pitää kiinni tietyistä tärkeistä asioistaan, mutta kumpikin on myös valmis jostakin luopumaan/tekemään kompromissin. Tämä olisi paras selvittää keittiön pöydän äärellä ja kirjata vaikka paperille, josta sen voi tiukan paikan tullen taas kerrata.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseinen äiti on varmastikin uupunut ja masentunut, joten pienenkään asian ratkaisu omin voimin ei onnistu. Ongelmia olisi hyvä pohtia ammattiauttajan luona, jolloin niihin saisi perspektiiviä, ja etäisyyttä (kuten moni kirjoittaja onkin oikein ehdottanut). Todennäköisesti kyseinen äiti tarvitsee myös "uupumusloman", jos on aivan lopussa.

itsekin äiti kirjoitti:

Nyt jos toinen vaan pitää tiukasti kiinni omastaan onnistuu tiettyy pisteeseen, jossain tulee raja vastaan. Minusta pitäisi ratkaista niin, että KUMPIKIN saa pitää kiinni tietyistä tärkeistä asioistaan, mutta kumpikin on myös valmis jostakin luopumaan/tekemään kompromissin. Tämä olisi paras selvittää keittiön pöydän äärellä ja kirjata vaikka paperille, josta sen voi tiukan paikan tullen taas kerrata.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseinen äiti on varmastikin uupunut ja masentunut, joten pienenkään asian ratkaisu omin voimin ei onnistu. Ongelmia olisi hyvä pohtia ammattiauttajan luona, jolloin niihin saisi perspektiiviä, ja etäisyyttä (kuten moni kirjoittaja onkin oikein ehdottanut). Todennäköisesti kyseinen äiti tarvitsee myös "uupumusloman", jos on aivan lopussa.

Lue lisää

mielestään minkäänlaisen avun tarpeessa.
Kaikki syy on joko minussa, lapsissa, sukulaisissa, työpaikalla ....
Vain häntä kohdellaan kaltoin!
Hän ei ota ehdotuksia vastaan. Hänellä ei ole ystäviä. Hän tarvitsee minua lähes kaikkeen. ( se on kait sitä ripustautumista )

Se mitä olan nyt vinkkejen perusteella käynyt lukemassa narsistisesta luonnehäiriöstä sopii kyllä melkolailla hyvin vaimooni.

ei ole kirjoitti:

mielestään minkäänlaisen avun tarpeessa.
Kaikki syy on joko minussa, lapsissa, sukulaisissa, työpaikalla ....
Vain häntä kohdellaan kaltoin!
Hän ei ota ehdotuksia vastaan. Hänellä ei ole ystäviä. Hän tarvitsee minua lähes kaikkeen. ( se on kait sitä ripustautumista )

Se mitä olan nyt vinkkejen perusteella käynyt lukemassa narsistisesta luonnehäiriöstä sopii kyllä melkolailla hyvin vaimooni.

Lue lisää

keskustelun sinne mistä alumperin oli kysymys. Ei näitä narsistisia luonnehäiriöisiä naisia voi mitkään keskustelut muuttaa. Viimeinen oljenkorsi on säälintunteisiisi vetoaminen kun jää niin paljon selvittämättömiä asioita joita on koko yhdessäoloaika yritetty selvittää ja jotka ei tule koskaan selviämään eli kaikki jatkuu entisellään. Jos nyt satut samaan itsestäsi niin paljon irti, että laitat pelleilylle pisteen niin entinen vaimosi etsii uuden uhrin, joka kuuuuulemma on hänet huomioon ottava ja rakastava mies eikä kuulemma tiennyt tällaisia olevan olemassakaan. Kunnes tämä uusi mies soittaa ja kysyy miten olet voinut kestää niin kauan tommosta kieroa ja manipuloivaa naista. Kokemusta on.

..ja sallia toiselle henkireikiä, vaikkei itse tarvitsisi. Dominoivia henkilöitä maailmassa riittää, joskus tosin tuollaiset purkaukset menevät lapsellisuuden piikkiin. Toistuessaan eivät. Itsekkäitäkin ihmisiä on, ihan lapsia siis maailmaan saattaneissa vanhemmissakin. Puhumalla vois tsekata onko toivoo

Hei, olen lukenut kaikki viestit tässä ketjussa. Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka välittää perheestään.

Surullista, että vaimosi käyttäytyy noin häikäilemättömästi (omasta mielestään hän ei tee varmaan mitään väärää). Vaimosi on mitä todennäköisemmin narsistinen ihminen, joka vähät välittää toisen ihmisen tunteista ja haluista. Empaattisuus puuttuu. Kaikki asiat pitää tehdä hänen mielensä mukaan. Läheltä olen itsekin katsonut sellaista ihmistä.

Älä hyvä mies pilaa elämääsi yhden naisen takia. Jos mitkään mahdolliset terapiat, keskustelut ja kirjeiden kirjoittelut (en oikein usko noihin kirjeisiin) eivät auta, niin lähde liitosta. Ei liittoa kannata jatkaa vain lasten takia. Ei lapsillakaan ole hyvä olla tulehtuneessa ilmapiirissä.

Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun. Kaikke hyvää sinulle!

Nainen minäkin kirjoitti:

Hei, olen lukenut kaikki viestit tässä ketjussa. Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka välittää perheestään.

Surullista, että vaimosi käyttäytyy noin häikäilemättömästi (omasta mielestään hän ei tee varmaan mitään väärää). Vaimosi on mitä todennäköisemmin narsistinen ihminen, joka vähät välittää toisen ihmisen tunteista ja haluista. Empaattisuus puuttuu. Kaikki asiat pitää tehdä hänen mielensä mukaan. Läheltä olen itsekin katsonut sellaista ihmistä.

Älä hyvä mies pilaa elämääsi yhden naisen takia. Jos mitkään mahdolliset terapiat, keskustelut ja kirjeiden kirjoittelut (en oikein usko noihin kirjeisiin) eivät auta, niin lähde liitosta. Ei liittoa kannata jatkaa vain lasten takia. Ei lapsillakaan ole hyvä olla tulehtuneessa ilmapiirissä.

Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun. Kaikke hyvää sinulle!

Lue lisää

Olen saanut muutamassa päivässä niin paljon apua ja neuvoa, etten osannut kuvitellakaan.
Kiitos kannustuksesta.

Nainen minäkin kirjoitti:

Hei, olen lukenut kaikki viestit tässä ketjussa. Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka välittää perheestään.

Surullista, että vaimosi käyttäytyy noin häikäilemättömästi (omasta mielestään hän ei tee varmaan mitään väärää). Vaimosi on mitä todennäköisemmin narsistinen ihminen, joka vähät välittää toisen ihmisen tunteista ja haluista. Empaattisuus puuttuu. Kaikki asiat pitää tehdä hänen mielensä mukaan. Läheltä olen itsekin katsonut sellaista ihmistä.

Älä hyvä mies pilaa elämääsi yhden naisen takia. Jos mitkään mahdolliset terapiat, keskustelut ja kirjeiden kirjoittelut (en oikein usko noihin kirjeisiin) eivät auta, niin lähde liitosta. Ei liittoa kannata jatkaa vain lasten takia. Ei lapsillakaan ole hyvä olla tulehtuneessa ilmapiirissä.

Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun. Kaikke hyvää sinulle!

Lue lisää

Veit sanat suusta ja kirjaimet näppikseltä ;)

Me oltiin tunnettu melkein 10v kun mentiin naimisiin. Vuosi ehdittiin olla kun tuli ero.
Nyt jo kolme oikeudenkäyntiä takana. Viimeisin hänen yritys saada itselleen yksinhuolto.
Kaksi kertaa uhkasi tappaa minut, sanoin. Yhden kerran veitsi kädessä. Ja kaikkea muuta, täysin kontroloimatonta käytöstä.

Sai muuten 3 naisystäväänsä lesbokokeiluihin mukaan. Kaikilla oli jonkinlaisia mies- ja
itsetunto-ongelmia.

Sai minulle yhden pahoinpitelysyytteen läpi, poikansa, kun valehteli oikeudessa, ja pisti hänet myös valehtelee.

Jos sinulla alkaa ilmetä vakavia ongelmia vaimosi kanssa, niin kirjoita kaikki ylös. Aikoineen ja päivineen. Näin sinulla on edes jotain konkreettista. Nauhoita keskusteluja/ riitoja, muuten olet aika heikoilla Lastensuojelijoiden kanssa, jos asiat menevät niin pitkälle.
Minulla oli esim. nauhalla miten äiti hysteerisesti haukkuu ja kiroilee viisivuotiaalla lapselleen ja lapsi huutaa suoraa huutoa. Lapsella oli vielä silloin leukemia. Lastensuojelijoista, kaikki naisia, oli selventävää ja anteeksiannettavaa kun äiti myönsi joskus huutavansa lapsille. Ei mitään muuta. Vajaa puoli vuotta sen jälkeen äiti joutui psykille.

Nyt saanut läpi lähestymiskiellon, joka oli viime viikolla Hovioikeudessa, koska valitin päätöksestä.

Ei voi tajuta kuinka on pokkaa valehdella niiin törkeästi. Ja nykyjään ei kai tartte todistaa mitään kun oikeus uskoo kaiken. Todella. Nämä on niin vähäpätöisiä juttuja, oikeuden kannalta, että ne menee läpi kuin vesi.

En tiedä kuinka kauan olet ollut naimisissa, mutta miehen ja naisen pitäisi tehdä itselleen selväksi muutama asia ennen naimisiin menoa ja lasten tuloa! Aikuinen mies käsittää, että vastasyntynyt vaatii rakkautta ja huolen pitoa 24h! Yleensä se on äiti, joka on kiinni lapsessaan noin 3-vuotiaaksi asti ja jos sinä aikana sisaruksia tulee niin sidoksissa oloaika kasvaa.

Mies, siis ISÄ on sitä varten, että hän huolehtii lasten äidistä tuon lasten vaativimman ajan, KOSKA SE ON TODELLA SITOVAA JA RASKASTA! Molemmilla vanhemmilla on oma roolinsa silloin kun lapset ovat pieniä, vaativat hoitoa ja huomiota molemmilta. Meidän vanhempina pitää käsittää, että vanhemmus on TODELLA molempien vanhemmuutta, ei vain äidin!

Lapset kasvavat, vanhemmatkin saavat yhteistä ja omaakin aikaa, mutta kumpikaan ei voi lasten syntymän jälkeen jatkaa elämäänsä niin kuin ennen sitä! Jokainen täysipäinen aikuinen ymmärtää, että avioliitossa on erilaisia aikoja, tunteita/tuntemuksia ja jokaisella asialla on oma aikansa. Täällä vaimostasi on leivottu narsisti, se sopii sinuunkin jos näkökulmaa muutetaan!

Valitat, että vaimosi kahlitsee, rajoittaa sinua, mutta et huomaa kuinka paljon vaadit häneltä:hänen pitäisi elää niin kuin sinä tahdot ja haluat, vastata lasten hyvinvoinnista, sinun hyvinvoinnistasi ja omasta hyvinvoinnistaan YKSIN!
Mitä enemmän isä sitoutuu vanhemmuuteensa huolehtimalla äidin hyvinvoinnista sitä nopeammin siitä irti pääsee!

Muistan kuinka avuttomaksi, suojattomaksi, haavoittuvaksi tunsin itseni vastasyntyneen kanssa! Silloin kirjaimellisesti olet TÄYSIN SIIS AIVAN TÄYSIN RIIPPUVAINEN MIEHESTÄSI, hänen ymmärryksestään ja huolenpidostaan! Äidin aika ja energia menee vauvan hoitoon aivan täysin, jokaisen naisen luulisi muistavan sen!

Nyt lesbo kirjoitti:

Me oltiin tunnettu melkein 10v kun mentiin naimisiin. Vuosi ehdittiin olla kun tuli ero.
Nyt jo kolme oikeudenkäyntiä takana. Viimeisin hänen yritys saada itselleen yksinhuolto.
Kaksi kertaa uhkasi tappaa minut, sanoin. Yhden kerran veitsi kädessä. Ja kaikkea muuta, täysin kontroloimatonta käytöstä.

Sai muuten 3 naisystäväänsä lesbokokeiluihin mukaan. Kaikilla oli jonkinlaisia mies- ja
itsetunto-ongelmia.

Sai minulle yhden pahoinpitelysyytteen läpi, poikansa, kun valehteli oikeudessa, ja pisti hänet myös valehtelee.

Jos sinulla alkaa ilmetä vakavia ongelmia vaimosi kanssa, niin kirjoita kaikki ylös. Aikoineen ja päivineen. Näin sinulla on edes jotain konkreettista. Nauhoita keskusteluja/ riitoja, muuten olet aika heikoilla Lastensuojelijoiden kanssa, jos asiat menevät niin pitkälle.
Minulla oli esim. nauhalla miten äiti hysteerisesti haukkuu ja kiroilee viisivuotiaalla lapselleen ja lapsi huutaa suoraa huutoa. Lapsella oli vielä silloin leukemia. Lastensuojelijoista, kaikki naisia, oli selventävää ja anteeksiannettavaa kun äiti myönsi joskus huutavansa lapsille. Ei mitään muuta. Vajaa puoli vuotta sen jälkeen äiti joutui psykille.

Nyt saanut läpi lähestymiskiellon, joka oli viime viikolla Hovioikeudessa, koska valitin päätöksestä.

Ei voi tajuta kuinka on pokkaa valehdella niiin törkeästi. Ja nykyjään ei kai tartte todistaa mitään kun oikeus uskoo kaiken. Todella. Nämä on niin vähäpätöisiä juttuja, oikeuden kannalta, että ne menee läpi kuin vesi.

Lue lisää

Kuinka narsistille on tyypillinen ominaisuus käyttäytyä tietyissä tilanteissa hyvinkin luontevasti, vaikkakin valheellisesti ( samoin puheet yms. )

Ja juuri tuota prosessia pelkäänkin.

Niinkuin jossain tuolla aiemminkin kirjoitin, voisi olla hyvinkin mahdollista, että hän onnistuisi puhumalla, teeskentelemällä, valehtelemalla saamaan läpi asioita, jotka ovat taas lapsille huonoksi.

Tavallaan olen kahden vaihtoehdon partaalla.
1) Otan eron ja alkaa julmettu sota ja tappelu ( joka jatkuu ties kuinka kauan, ja missä voi käydä huonosti )
2) Jatkan tässä. Teen oman elämäni näissä puitteissa mahdollisimman mukavaksi ja turvaan lapseni. Ainakin olen lähellä heitä puolustamassa. Sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja, teen uuden ratkaisun.

Huonoja vaihtoehtoja kumpainenkin...

narsissmia... kirjoitti:

En tiedä kuinka kauan olet ollut naimisissa, mutta miehen ja naisen pitäisi tehdä itselleen selväksi muutama asia ennen naimisiin menoa ja lasten tuloa! Aikuinen mies käsittää, että vastasyntynyt vaatii rakkautta ja huolen pitoa 24h! Yleensä se on äiti, joka on kiinni lapsessaan noin 3-vuotiaaksi asti ja jos sinä aikana sisaruksia tulee niin sidoksissa oloaika kasvaa.

Mies, siis ISÄ on sitä varten, että hän huolehtii lasten äidistä tuon lasten vaativimman ajan, KOSKA SE ON TODELLA SITOVAA JA RASKASTA! Molemmilla vanhemmilla on oma roolinsa silloin kun lapset ovat pieniä, vaativat hoitoa ja huomiota molemmilta. Meidän vanhempina pitää käsittää, että vanhemmus on TODELLA molempien vanhemmuutta, ei vain äidin!

Lapset kasvavat, vanhemmatkin saavat yhteistä ja omaakin aikaa, mutta kumpikaan ei voi lasten syntymän jälkeen jatkaa elämäänsä niin kuin ennen sitä! Jokainen täysipäinen aikuinen ymmärtää, että avioliitossa on erilaisia aikoja, tunteita/tuntemuksia ja jokaisella asialla on oma aikansa. Täällä vaimostasi on leivottu narsisti, se sopii sinuunkin jos näkökulmaa muutetaan!

Valitat, että vaimosi kahlitsee, rajoittaa sinua, mutta et huomaa kuinka paljon vaadit häneltä:hänen pitäisi elää niin kuin sinä tahdot ja haluat, vastata lasten hyvinvoinnista, sinun hyvinvoinnistasi ja omasta hyvinvoinnistaan YKSIN!
Mitä enemmän isä sitoutuu vanhemmuuteensa huolehtimalla äidin hyvinvoinnista sitä nopeammin siitä irti pääsee!

Muistan kuinka avuttomaksi, suojattomaksi, haavoittuvaksi tunsin itseni vastasyntyneen kanssa! Silloin kirjaimellisesti olet TÄYSIN SIIS AIVAN TÄYSIN RIIPPUVAINEN MIEHESTÄSI, hänen ymmärryksestään ja huolenpidostaan! Äidin aika ja energia menee vauvan hoitoon aivan täysin, jokaisen naisen luulisi muistavan sen!

Lue lisää

Mutta tässä ei nyt ole kysymys ihan tavallisesta tapauksesta. En nyt jaksa kaikkea sitä uudestaan kirjoittaa, mitä olen tuonne aikaisemin kirjoittanut.
Olen yrittänyt olla parhaan kykyni mukaan apuna, mutta aika usein sitäkin on torjuttu ( siis silloin, kun oli vauva-aika ) Aika ilkeästi sain kuulla, että minun pitää pitää näppini erossa, koska "hän osaa nämä hommat paremmin". No miun rooli oli sitten toimia pikku apulaisena, ja toteuttaa hänen toiveitaan.
On se koettu, kyllä.
Mutta se jatkuava ilkeily minulle ( ja vanhemmalle lapselle ). Turhasta riehuminen ( oikeastaan lähes päivittäin.

kanssa luin kirjoitti:

Kuinka narsistille on tyypillinen ominaisuus käyttäytyä tietyissä tilanteissa hyvinkin luontevasti, vaikkakin valheellisesti ( samoin puheet yms. )

Ja juuri tuota prosessia pelkäänkin.

Niinkuin jossain tuolla aiemminkin kirjoitin, voisi olla hyvinkin mahdollista, että hän onnistuisi puhumalla, teeskentelemällä, valehtelemalla saamaan läpi asioita, jotka ovat taas lapsille huonoksi.

Tavallaan olen kahden vaihtoehdon partaalla.
1) Otan eron ja alkaa julmettu sota ja tappelu ( joka jatkuu ties kuinka kauan, ja missä voi käydä huonosti )
2) Jatkan tässä. Teen oman elämäni näissä puitteissa mahdollisimman mukavaksi ja turvaan lapseni. Ainakin olen lähellä heitä puolustamassa. Sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja, teen uuden ratkaisun.

Huonoja vaihtoehtoja kumpainenkin...

Lue lisää

Kaiken varalta! Siitä ei ole haittaa kenellekkään ja saat paremman pohjan auttaa lapsiasi.
Riitely on todella suurinta ajan haaskausta mitä olemassa on, mutta joskus vaan on pakko sanoa OMA mielipide.
Meillä jos oli eri mieltä, niin se oli riitelyä. Lapsen äiti sanoo usein, kun pyydän häntä puhelimeen, ettei tule riitelemään minun kanssani. Viesti siis lapselle on, että riitelen joka kerta. Ei hyvä.

kanssa luin kirjoitti:

Kuinka narsistille on tyypillinen ominaisuus käyttäytyä tietyissä tilanteissa hyvinkin luontevasti, vaikkakin valheellisesti ( samoin puheet yms. )

Ja juuri tuota prosessia pelkäänkin.

Niinkuin jossain tuolla aiemminkin kirjoitin, voisi olla hyvinkin mahdollista, että hän onnistuisi puhumalla, teeskentelemällä, valehtelemalla saamaan läpi asioita, jotka ovat taas lapsille huonoksi.

Tavallaan olen kahden vaihtoehdon partaalla.
1) Otan eron ja alkaa julmettu sota ja tappelu ( joka jatkuu ties kuinka kauan, ja missä voi käydä huonosti )
2) Jatkan tässä. Teen oman elämäni näissä puitteissa mahdollisimman mukavaksi ja turvaan lapseni. Ainakin olen lähellä heitä puolustamassa. Sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja, teen uuden ratkaisun.

Huonoja vaihtoehtoja kumpainenkin...

Lue lisää

Pidä yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiisi, siitäkin huolimatta, että asiasta tulee riitaa.
Pahinta, mitä voit tehdä, on antaa vaimosi rajoittaa elämääsi niin, että sinulla ei ole muuta elämää kuin työsi ja perheesi.
Hän ei halua lasten kavereita teille, hän haluaa rajoittaa sinun ja lasten elämää määrätäkseen siitä itse. Mitä paremmin hän saa eristettyä teidät ulkomaailmasta, sitä helpompaa määräily on, ja sitä pahemmaksi tilanne menee.

Jos jatkat, pidä puolesi, muuten et jaksa!

Kuten joku jo kirjoitti, ole rauhallinen, kirjaa asioita ylös, hanki todisteita (silminnäkijöitä, äänitä huutamiset/haukkumiset).
Varaudu siihen, että vaimosi puhuu ns. muunneltua totuutta, mikäli se auttaa häntä - ja tekee sen hyvin uskottavasti.

Olen törmännyt luonnehäiriöiseen naapurustossa, tiedän, että tällaisen henkilön vaikutuspiirissä eläminen on raskasta.
Jos tuntuu, ettet jaksa edes lasten vuoksi, hanki itsellesi apua (keskusteluapua esim.) ja eroa!
Parempi erota kuin romahtaa, muista se!

Kaikkea mahdollista hyvää sinulle ja voimia.

jaksaminen kirjoitti:

Pidä yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiisi, siitäkin huolimatta, että asiasta tulee riitaa.
Pahinta, mitä voit tehdä, on antaa vaimosi rajoittaa elämääsi niin, että sinulla ei ole muuta elämää kuin työsi ja perheesi.
Hän ei halua lasten kavereita teille, hän haluaa rajoittaa sinun ja lasten elämää määrätäkseen siitä itse. Mitä paremmin hän saa eristettyä teidät ulkomaailmasta, sitä helpompaa määräily on, ja sitä pahemmaksi tilanne menee.

Jos jatkat, pidä puolesi, muuten et jaksa!

Kuten joku jo kirjoitti, ole rauhallinen, kirjaa asioita ylös, hanki todisteita (silminnäkijöitä, äänitä huutamiset/haukkumiset).
Varaudu siihen, että vaimosi puhuu ns. muunneltua totuutta, mikäli se auttaa häntä - ja tekee sen hyvin uskottavasti.

Olen törmännyt luonnehäiriöiseen naapurustossa, tiedän, että tällaisen henkilön vaikutuspiirissä eläminen on raskasta.
Jos tuntuu, ettet jaksa edes lasten vuoksi, hanki itsellesi apua (keskusteluapua esim.) ja eroa!
Parempi erota kuin romahtaa, muista se!

Kaikkea mahdollista hyvää sinulle ja voimia.

Lue lisää

Älä missään tilanteessa provosoidu, sillä narsisti on provosoinnin mestari.
Hän käyttää kaikkea ja kaikkia omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen hinnalla millä hyvänsä.
Jos ja kun suutut, hillitse itsesi, älä huuda, älä missään tilanteessa käy kiinni; mene ulos, jos muu ei auta.
Jos tilanteenne menee avioero-pisteeseen, on tärkeää, että hallitset itsesi ja käyttäytymisesi, muuten huomaat, että sinusta tehdään syntipukki, olet "väkivaltainen, pelottava, huono isä, huono aviomies, yms."

Älä anna vaimosi viedä itsetuntoasi, sen hän haluaa viedä, sillä silloin sinua on helpompi hallita.

Perheterapiasta ei ole apua, jos toinen osapuoli tuntee olevansa syytön ja oikeassa, ja ko. osapuolen mielestä syy on vain ja ainoastaan muissa.
Vaarana on myös se, että narsisti puhuu terapeutin puolelleen -- hänellehän ei tuota vaikeuksia puhua muunneltua totuutta -- jolloin sinut syyllistetään. Narsistin diagnostisointi on vaikeaa, hän osaa näytellä hurmaavaa ja viatonta tarvittaessa.

Täältä löytyy lisää tietoa (sieltä olen itsekin lukenut ymmärtääkseni....):
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1

Naisen ei pidä olla pienitissinen sairaanhoitaja, eikä voimakas ja sopivan tyhmä??? Nuo kaikki luettelemasi ominaisuudet varmasti tarvitaan jos mies aikoo elää niin kuin poikamies vaikka on 5-lapsen isä.

Järjenjuoksusi mukaan sairaanhoitaja on vahvoilla kanssasi koulutuksensa takia ja sinulla pitää olla "tyhmä" nainen , siis sellainen, joka ei sinua kaipaa eikä kysele!! Sinun suhteesi ei kannata yhdenkään naisen olla tosissaan! Häiriöviba olet.

mutta kun inhoaa kylpylöitä, uimahalleja, konsertteja ....
Mutta varmaan jotain keksin....Ompahan itselläni uusi harrastus, kun yritän keksiä vaimolle tekemistä :)

ihan hyviä vinkkejä kirjoitti:

mutta kun inhoaa kylpylöitä, uimahalleja, konsertteja ....
Mutta varmaan jotain keksin....Ompahan itselläni uusi harrastus, kun yritän keksiä vaimolle tekemistä :)

kiukkuset naiset on yleensä hyvällä rakastelulla kesytettävissä ....mutta kuulostaa gvakavalta toi teitin homma -minkäikäisiä lienette..

Tunnen olevani kuitenkin ihan vastuullinen ja huolehtiva isä, kuin myös aviomies... kaikesta huolimatta.
Kysymys ei ole nyt tavallisesta naisesta ( joita olen myös tuntenut ) ja tiedän.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kysesssä on narsistinen ihminen ( kiitos vinn´kkien antajille ) . kävin näistä lukemassa ja pelottavan hyvin kuvaa häntä.

velvollisuuteni kirjoitti:

Tunnen olevani kuitenkin ihan vastuullinen ja huolehtiva isä, kuin myös aviomies... kaikesta huolimatta.
Kysymys ei ole nyt tavallisesta naisesta ( joita olen myös tuntenut ) ja tiedän.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kysesssä on narsistinen ihminen ( kiitos vinn´kkien antajille ) . kävin näistä lukemassa ja pelottavan hyvin kuvaa häntä.

Lue lisää

Ettei sua nyt vaan vietäis taas kuin pässiä narussa.
Vastasitko sinä koskaan siihen vaimosi kysymykseen rehellisesti, ketkä tai mikä on elämässäsi numero yksi.
Lapset? Harrastukset? Juoksulenkki?
Pakotatko vaimoasi harrastamaan, jos hän ei kertakaikkiaan jaksa, kun on töistä uupunut. HÄN HALUAISI OLLA SINUN KANSSASI KAHDEN.
AHDISTAAKO?

Senkö takia harjoitat Islamin uskontoa, kun saat Vaimon pysymään nuhteessa?

Huomasin, että olet aika lailla kommentointu ja olen myös ne kaikki lukenut.
Ja ihan asiaahan puhut ( kirjoitat ).

Kaikkiaankin tämä palsta on osoittautunut aivan loistavaksi.

Olen saanut valtaisan määrän vastauksia ja nimenomaan kunnon vastauksia. erilaisia näkökulmia, hyviä vinkkejä ja linkkejä.

Ei nuo alkuperäisen kirjoittajan kokemukset enää normaalilta kuulosta.

Taisi olla jossakin vaiheessa kirjoitus että erossa olisi ongelmana omaisuuden jakaminen.

En osaa muuta neuvoa kuin että rahan takia ei kannata suhteessa roikkua jos muuten eroaminen tuntuu järkevimmältä.

En tässä nyt ole eroamaan kehottamassa vaan se on päätettävä itse.

Kyseessä on kyllä tuntuvat summat eikä vain tuhatlappuset. Pärjäät luultavasti ilmankin tuota osuutta minkä erossa menetät. Rahaa saa lisää ajan saattoon. Elämää ja lasten lapsuutta ei ole kuin nämä mitkä on meille kerran suotu.

Taloudellisesti tuo on vain takapakki josta kyllä selviää.

Itse olen sen elämässäni huomannut että rahalla ei niin merkitystä vaan elämässä on tärkeämpääkin. Rahan perässä roikkumisella ei onnea saavuta.

Ymmärrän kyllä että siinä on semmoinenkin kysymys ettei välttämättä haluaisi kaiken huipuksi vielä antaa suuria omaisuuksia ex-vaimolle.

Toivottavasti asia ratkeaa muutenkin kuin eroamalla. Minusta vaan kuulostaa että kaikki vaihtoehdot on hyvin vaikeita eikä tuosta helppoa ulospääsyä ole. Ei kai sitä täällä muuten tarvitsisi pohtia.

Jaksamista ja toivottavasti ratkaisu löytyy tilanteeseen.

joo, teillä voi toimia meillä ei.

kaikille ero ei ole se paras ratkaisu ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa missä on vielä mahdollisuus.
En minä ainakaan eroaisi ennemkuin on terapiassa käyty ja herätelty puolisoa huomaamaan. jos siltikin toinen on samanlainen ja jatkaa samaan tahtiin, eroaisin.

itse olen avioliitossa jossa on nyt jo ( menimme lokakuussa 08 naimisiin) vaikeaa, mutta en luovuta ennen kuin kaikki keinot on käytetty ja tiedän, että me selviämme tästä entistä vahvempina. En luotuta ja vihellä peliä poikki ennenkuin sen aika on. eikä minusta hänen tilanteensa vielä ole se.

ja sitäpaisti, mistä me tiedetään millaisesta tilanteesta todella on kyse.
se mikä miehestä on normaalia voi oikeasti olla liikaa ja epäreilua vaimoa kohtaan... se, mikä minusta voi olla liikaa on sinusta sopiva, liian vähän...

Monessa suhteessa olen tosiaan ollut ja perusluonteltani kun olen "kiltti". En nynny, mutta kiltti. En haluaisi aiheuttaa mielipahaa toisille ihmisille.
Sitä on tietty helppo käyttää sitten hyväksi.

Pari kertaa olen tehnyt sen, että olen tehnyt lähtöä, huuto ja riehunta kyllä loppui...
.. mutta hän heittäytyi sairaaksi.
( molemmilla kerroilla kuvio oli sama )..

Jos ei huuto/riehunta auta, tulee itku , jos ei itku auta, tulee sairaus.
Ja varsinkaan sairasta ihmistä kun taas on aika vaikea hylätä.

Lienee teeskentelyä, mutta jos ei olekaan?

Muistiinpanoja lienee tosiaankin syytä kerätä..

toivotuksesta kirjoitti:

Monessa suhteessa olen tosiaan ollut ja perusluonteltani kun olen "kiltti". En nynny, mutta kiltti. En haluaisi aiheuttaa mielipahaa toisille ihmisille.
Sitä on tietty helppo käyttää sitten hyväksi.

Pari kertaa olen tehnyt sen, että olen tehnyt lähtöä, huuto ja riehunta kyllä loppui...
.. mutta hän heittäytyi sairaaksi.
( molemmilla kerroilla kuvio oli sama )..

Jos ei huuto/riehunta auta, tulee itku , jos ei itku auta, tulee sairaus.
Ja varsinkaan sairasta ihmistä kun taas on aika vaikea hylätä.

Lienee teeskentelyä, mutta jos ei olekaan?

Muistiinpanoja lienee tosiaankin syytä kerätä..

Lue lisää

entä jos vaimosi testaa, kuinka pitkälle voi mennä, ennen kuin lähdet tai mitä kaikkea suostut tekemään hänen vuokseen.. itse jatkaisin harrastusta ja kavereiden tapaamista kuin ennenkin. se on eron lisäksi ainoa keino. omista periaatteistaan kiinni pitäminen ei voi loukata ketään..

toivotuksesta kirjoitti:

Monessa suhteessa olen tosiaan ollut ja perusluonteltani kun olen "kiltti". En nynny, mutta kiltti. En haluaisi aiheuttaa mielipahaa toisille ihmisille.
Sitä on tietty helppo käyttää sitten hyväksi.

Pari kertaa olen tehnyt sen, että olen tehnyt lähtöä, huuto ja riehunta kyllä loppui...
.. mutta hän heittäytyi sairaaksi.
( molemmilla kerroilla kuvio oli sama )..

Jos ei huuto/riehunta auta, tulee itku , jos ei itku auta, tulee sairaus.
Ja varsinkaan sairasta ihmistä kun taas on aika vaikea hylätä.

Lienee teeskentelyä, mutta jos ei olekaan?

Muistiinpanoja lienee tosiaankin syytä kerätä..

Lue lisää

jo kertoo anteeksi vaan, miten kusetettava sinä olet. Jos lohduttaa niin olin minäkin, mutta löysin voimia laittaa suhteen poikki. Lapsetkin on nyt paljon iloisempia kuin siinä aina yhtä jännittyneessä perhe elämässä.

Meidän liiton hirviömäinen tilanne loppui siihen, että asioista puhuttiin avoimesti, minä menin hoitoon ja mies pinnisti ymmärtämyksensä rajat äärimilleen. Sillä tämä liitto säilyi ja ihan hienosti menee ainakin toistaiseksi :)

vuotta, oikeastaan... hiukan vajaa, mutta kuitenkin.
Luulin sen olevan riittävä, mutta niinkuin nyt nähty on, ei ollut.

tunteeko kukaan toista oikeastaan ikinä.
joillekin riittää puolen vuoden ajanjakso
toiset tahtoo kymmenen.

ihmiset ja niidenväliset kemiat keskenään ovat niin erilaisia ettei voi sanoa mikä määrä vuosia on riittävä ja mikä. se suhteen laatu ja kivijalka on se mikä merkitsee. ei määrä vaan laatu.

konkreettisesti kokenut:
" rakkaus on sokea "
Jos jotain vihjettä tulevasta olisikin ollut näkyvissä, niin varmaan sitä ei halunnut nähdä.

Toivottavasti muut ottaisivat opiksi.

Nyt jos saisin uuden mahdollisuuden, niin toimisin toisin. Vaan aika kalliit oppirahat tässä saa maksaa.

Kuules, lapsen tulo muuttaa kaiken, ja juuri tästä onkin kyse. Ennen lapsia nainen oli erilainen lastentulon ja avioliiton myötä hän muuttui.

Minulla kävi näin. Seurusteluaikana mieheni oli aivan erilainen kuin tyttäremme syntymän jälkeen. Ja Minä osasin varautua siihen että minä ja hän muutumme. Ennen lasta ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Voi toisesta paljastua uusia puolia kun hänestä tulee vanhempi. Niitä ei näe ennenkuin todella on vanhempi.

ihmiset voivat asua yhdessä vuosi tolkulla ja luulla tuntevansa toisensa läpikotaisin, mutta mikään ei tuo totuutta silmille kuin vanhemmuus.
siinä sitä kypsyyttä ja parisuhdetta kysytään ja testataan.

Ja oikeasti on sinulla totuuttakin asiassasi, mutta ennenkuin olet itse vanhempi ja elänyt arkea, voit puhua ja tuomita...

millaiset ovat äidin oikeudet avioerossa mieheen verrattuna. Mistään tasa-arvosta tai oikeustajusta ei voi puhuakaan. Minun erossani puolihullu puliukkoäiti lähti (onneksi) ja vei lapsen mukanaan. Osoitteen muutos lapselle onnistui toista vaan. Lapsen onni ettei isi ollut mikään pullasorsa ja tapahtuma peruttiin saman tien, mutta takaisin kotiin muuttaminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Muutenkin yhteiskunnan perusasenne on se, että erossa lapsi menee äidille ja isä saa ehkä tavata. Käsittämätöntä. Kannattaa siis hoitaa homma ajoissa ja hallitusti.

Lapsella on parempi olla eronneiden vanhempien kanssa kuin perheessä, jossa kaikilla on paha olla.

Eit voittivat. Niitä on iso nippu.
Mutta ne pari Kyllää on toisaalta niin isoja....

tein.. kirjoitti:

Eit voittivat. Niitä on iso nippu.
Mutta ne pari Kyllää on toisaalta niin isoja....

että mitä ne pari "kyllää" ovat?

ei halua olla joukoissa, mutta sitten jos hän kuitenkin on, hänellä on jotenkin tarve olla ....esillä, keskipisteenä.
Jännittää kovasti, mutta sitten tilanteessa, on tilanteen tasalla, vaikea selittää.

Rasittavaa vain on, kun se jännittäminen alkaa jo pahimmillaan viikkoja ennen, ja jos ei muuta niin, siitä sitten kiukutellaan.. Vaikkapa ns. pakollinen kyläily sukulaisissa.

hän paremminkin kirjoitti:

ei halua olla joukoissa, mutta sitten jos hän kuitenkin on, hänellä on jotenkin tarve olla ....esillä, keskipisteenä.
Jännittää kovasti, mutta sitten tilanteessa, on tilanteen tasalla, vaikea selittää.

Rasittavaa vain on, kun se jännittäminen alkaa jo pahimmillaan viikkoja ennen, ja jos ei muuta niin, siitä sitten kiukutellaan.. Vaikkapa ns. pakollinen kyläily sukulaisissa.

Lue lisää

Vaimossasi saattaa olla jonkinlaisia "kontrollifriikin" ominaisuuksia. Sellainen ihminen haluaa, että asiat menisivät aina mahdollisimman samalla tavalla kuin ovat aina menneet. Ihmisjoukkoihin joutuminen taas tuo mukanaan helposti uusia yllättäviä tilanteita, joita on vaikea kontrolloida. Halu olla esillä ja keskipisteenä on juuri tätä pyrkimystä kontrolloida tilannetta.

Kontrollifriikki kokee toiset ihmiset lähes aina kilpailijoina, vihollisina ja sellaisina, jotka vievät häneltä energiaa sensijaan, että hän nauttisi toisten ihmisten seurasta.

Tällainen ihminen voi vaikuttaa toisista hyvinkin sosiaaliselta ja ulospäin suuntautuneelta, vaikka on ihan muuta.

aika pirullinen reissu.
Vaimo sai valita kohteen.. Ja sitten kun siellä oltiin, kävi ilmi, että oli siellä ollut jonkin suuren entisen rakkautensa kanssa. Eikä siinä sinänsä olisi ollut niin kauheasti pahaa, mutta kun sai joka paikassa kuulla, kuinka he tuolla söivät, tuolla kävivät, ja silloin oli sellaista ym ym.
Minusta se oli suorastaan aika sadistista, ja minun fiilikset olivat entiset. Odotti vain reissun loppumista.....

häämatkastakin tuli kirjoitti:

aika pirullinen reissu.
Vaimo sai valita kohteen.. Ja sitten kun siellä oltiin, kävi ilmi, että oli siellä ollut jonkin suuren entisen rakkautensa kanssa. Eikä siinä sinänsä olisi ollut niin kauheasti pahaa, mutta kun sai joka paikassa kuulla, kuinka he tuolla söivät, tuolla kävivät, ja silloin oli sellaista ym ym.
Minusta se oli suorastaan aika sadistista, ja minun fiilikset olivat entiset. Odotti vain reissun loppumista.....

Lue lisää

samanlainen kokemus entisen vaimoni kanssa, paitsi että mies oli ollut komeampi ja fiksumpi kuin minä. Otin aika pian eron kun huomasin mistä oli kysymys. Nyt jo kolmas ukko vähän ajan sisällä kokeilussa.

vaimo!
Minä kun en saa kutsua kavereitani kotiin.
En saa kutsua edes sukulaisiani. Aina on jokin tekosyy.
Paha homma on vain se, että ei saa lapsetkaan ( no toinen on niin pieni.. ) mutta vanhempi lapsikaan pyytää kavereitaan. Joskus pitkällisten ja rasittavien keskustelujen jälkeen onnistuu, mutta seuraavaa kertaa saakin lapsi sitten odottaa, koska " vastahan se/ne täällä oli"

Järjestään kaikki kverini, ja sukulaiseni on myös haukuttu ja manttu syvimpään syöveriin, mitä eriskummallisilla sanoilla.
Myös lapsen kaverit on kaikki haukuttu, järjestään...

Musta vähän tuntuu, ettet ole naista nähnytkään!
Jotenkin vaistoaa, että se sun vaimos nimi olisi NyrkkiKyllikki, olet siis kerralla runkannut kahta miestä? toinen oli tumma, oli sumuinen yö?
Oisko toi se oikea totuus ja sulla on niin paha olo, että muuntelet totuutta?
Onko sulla paha olo sen takia, että muut miehet osaa
ajaa autolla ja sä et? Siksikö tyydytät kädelläsi muita miehiä?

oli pakko laittaa juttu ylös, se oli sen verran hyvin tehty.

eivät tänne kuulu.

Sinulla on aivan varmasti myös siveysvyö housujen alla ja avain vaimolla? Eikö olekin, tunnusta pois vaan.

Tuollaisia seksifantasioita jotka kiihottavat sinua todellisuudessa, on kyllä kuultu ennenkin ja fantasiasi toistaa myös niiden muiden samasta fantasioivien miesten fantasiakaavaa.

Tässä ketjussa ei kuitenkaan puhuta seksifantasioista, vaan todellisesta ongelmasta, joten painun jollekin aisankannattafoorumille jatkamaan noita kuvitelmiasi muka "ongelmasta".

mulla ainakaan ei ole päiväystä sormuksessa;-)

että vaimo muttuu myrskylyhdyksi,jos "lamppuöljy" siitä loppuu,tai sydän palaa liekeissä karrelle.

Kyllä. Mutta kummallista on se kylmä harkinta millä kaikki tapahtui. Siis se, että pystyy teeskentelemään ihan jotain muuta, ja vielä myöntää sen sitten myöhemmin...

olen itsekin tullut kirjoitti:

Kyllä. Mutta kummallista on se kylmä harkinta millä kaikki tapahtui. Siis se, että pystyy teeskentelemään ihan jotain muuta, ja vielä myöntää sen sitten myöhemmin...

Ei heillä ole tunteita, vaan he vetävät roolia kylmänrauhallisesti vaikka viisikymmentä vuotta jos se auttaa heitä saavuttamaan jotakin.

He eivät kykene tuntemaan, eivät itseään, eikä muiden puolesta. Heillä ei ole luonnollista kykyä empatiaan, vaan he voivat joskus näytellä empaattista jos se sopii heidän suunnitelmiinsa. He ovat "liian hyviä" näyttelemisessä, joten ihmiset joutuvat helposti huijatuiksi.

Psykopaatin erottaa helpost siitä että jos heitä kritisoi, he eivät pyri olemaan "anteeksi, en ole ymmärtänyt että se voisi loukata sinua, anna anteeksi, olen tehnyt väärin", vaan he suuttuvat ja pyrkivät tuhoamaan välittömästi kaiken henkisellä ja joskus myös fyysistä voimaa käyttämällä. Toisinsanoen psykopaatin tunnistaa juuti siitä että hän on suunnitellut kaiken ja kun suunnitelma paljastuu ja joku sitä epäilee, psykopaatti räjähtää.

Normaali ihmienn joka ei ole suunnitellut, ei räjähdä vaan hämmästyy ja pyytää anteeksi ja ei toista enää vittuilujaan. Eli toisinsanoen hän ottaa muut huomioon. Psykopaatti ei ota, psykopaatti voi siis helposti alkaa tuhoamaan ihmissuhteita jos homma on paljastunut, pyrkiäkseen pitämään paljastajan erossa muista psykopaatin sosiaalisista suhteista, etteivät muut vain saisi tietää suunnitelmista mitään.

Narsisti on psyykkisesti häiriintynyt psykopaatti. Ei hän mikään tappaja ole, vaan sosiaalinen kiipeilijä ja pyrkyri jolla on vain oma päämäärä johon muut eivät saa pyrkiä.

Lähteä mihinkään. Eikä hänellä ole myöskään kavereita. Olen nimenomaan sanonut, että menee ja harrastaa, mutta kun ei.

Ja mitä 1. vauvan hoitoon tuli, olin isänä innoissani ja riemuissani, tottakai, ja ehdotin, kuinka voisimme vaikkapa vuorotella yöheräämisten kanssa ja muutenkin hoidossa.
Minut hän tyrmäsi täysin. "Mitä sinä muka pystyt tekemään... minä sentääsn olen hoitanut ja osaan nämä hommat....."
Että se siitä yrityksestä silloin...

ihmeellisempää. Eikä siinä ole edes kuin nätisti, tiivistettynä tilanne. Paljon jää pois. Esim. tuossa hiukan ylemäpä kuvaus meidän häämatkasta, joka on siis minun kirjoittama. ( aloittaja ).
Siksipä tänne äidyin kirjoittamaankin, kun ajattelin, että ei tämä voi olla totta. Ystävien, jotka ovat siis nyt jo etääntyneet, koska en ole saanut heihin yhteyttä pitää, kanssa en ikinä olisi edes kehdannut ottaa tämmöistä puheeksi. Siksipä olenkin saanut täältä paljon hyvin vinkkejä ja ihan todellista apua.

Toki on tuolla joukossa sitten niitä epäilijöitä, jotka ymmärtävät vaimon olevan taholtani "väärin ja kaltoin kohdeltu", Noo, minä tiedän kuitenkin koko totuuden ja ne kirjoitukset saavatkin jäädä omaan arvoonsa.

yritä provosoida.
Itse asiassa siinä on asia paljon nätimmin kirjoitettu, kuin mitä todellisuus on.
Olen jo useaan otteeseen maininnut, että perhe on no 1.
Mutta vaimon suhtautuminen kaikkeen mahdolliseen kun on jotenkin sairasta, siis koskee myös noita ihania lapsia. Ja sen vuoksi siis tässä olen kiinni pysynytkin, sillä heitä en voi jättää tuon hirmun kanssa.
Myös he saavat huutia joka ikisestä asiasta.
Väärän värinen paita---> huutoa, pyytää josko kaveri saisi tulla käymään--->huutoa väärät sukat---->huutoa ym ym. sekä lisäksi muuta ilkeyliä, ja tämä on lähes päivittäistä.
Minä tuota vielä aikuisena kestänkin, vaikkapa ikävältähän se minusta tuntuu, mutta että lapsia pitää kohdella sillä tavalla, niin sitä en ymmärrä.

Siinä on minun vastuuni. Suojella heitä ja auttaa heitä kasvamaan kaikesta huolimatta turvallisesti ja tasapainoisesti.
Ja tuo pikkuhetki ( 10 v ), ei se niin kauhean kaukana ole.... ja tilanne ei ainakaan helpottunut ole.

en kylllä kirjoitti:

yritä provosoida.
Itse asiassa siinä on asia paljon nätimmin kirjoitettu, kuin mitä todellisuus on.
Olen jo useaan otteeseen maininnut, että perhe on no 1.
Mutta vaimon suhtautuminen kaikkeen mahdolliseen kun on jotenkin sairasta, siis koskee myös noita ihania lapsia. Ja sen vuoksi siis tässä olen kiinni pysynytkin, sillä heitä en voi jättää tuon hirmun kanssa.
Myös he saavat huutia joka ikisestä asiasta.
Väärän värinen paita---> huutoa, pyytää josko kaveri saisi tulla käymään--->huutoa väärät sukat---->huutoa ym ym. sekä lisäksi muuta ilkeyliä, ja tämä on lähes päivittäistä.
Minä tuota vielä aikuisena kestänkin, vaikkapa ikävältähän se minusta tuntuu, mutta että lapsia pitää kohdella sillä tavalla, niin sitä en ymmärrä.

Siinä on minun vastuuni. Suojella heitä ja auttaa heitä kasvamaan kaikesta huolimatta turvallisesti ja tasapainoisesti.
Ja tuo pikkuhetki ( 10 v ), ei se niin kauhean kaukana ole.... ja tilanne ei ainakaan helpottunut ole.

Lue lisää

Heippa taas!
Hyvä että valoitit asiaa hieman tarkemmin. Tuon nyt lukemani perusteella ymmärrän sinuakin paremmin, vaikka ensin asetuin kokonaan kotona nyjäävän vaimosi puolelle. Eihän näissä asioissa sitäpaitsi saisi olla kummankaan puolella. Tarvitset ymmärtäjää siinä kuin vaimosikin. luulen hänen olevan kovin ahdistunut ja väsynyt,mikä naisella usein pukraantuu tyhjän huutamisena. Olisiko teillä mitenkään mahdollisuutta viettää yhdessä viikonloppu ilman lapsia, rentoutua ja sitten keskustella teidän yhteisistä vahvuuksista. Ottakaa ohjeeksi se,ettei negatiivisia asioita ollenkaan esitetä tällä rakkauslomalla, vaan vain asioita jotka kantaisivat tämän hetken pahanolon yli yhteiseen lämpöön ja asioden yhdessä tekemiseen.
_Siis jos teillä vielä on rakkautta ja tunteita toisianne kohtaan...
yst.terv Mummi

Aika monta kohtaa on jo tuossa menosso juuri kuvaamaasi suuntaan.
esim. tuo: "oli jo tehty nössö"; kuinka tietoisesti hän onkaan yrittänyt musertaa esim. itsetuntoani. Vertailemalla vaikkapa aikaisempiin miesystäviinsä, vertailemalla viakkapa " miten naapurin miehet tekevät sitä ja tätä".
Häämatkalla ensimmäistä kertaa ehkä tähän oikein havahduin, kuten tuossa yllä olen jo kirjoittanut.
Kun kävi ilmi, että vaimon valitsema paikka olikin paikka, missä oli jonkun suuren rakkautensa kanssa oleillut. Ja kuinka sain kuulla joka käänteessä, mitä he olivat missäkin tehneet. Se oli sadistista.

tähänastisista kirjoituksista mielesttäni paras tuo on juuri se kuvio. Kokemusta ja turhaa kärsimystä minulla 17 vuotta. Erottuani narsistista tunnen vielä viiden vuoden kuluttua kuinka olen voinut olla niin HÖLMÖ, ja kieltää totuuden ja uskoa parempaan huomiseen joka tuli vasta erottuani.